perjantai 18. joulukuuta 2009

RAUHANTEKIJÖIDEN PUKINKONTIT

Köyhdytetty uraani: Kuolleet vastasyntyneet Irakissa ja Afganistanissa eivät ole vitsi

Dave Lindroff,
The Puplic Record, 19 syyskuuta 2009
Lähde:
http://pubrecord.org/world/5811/depleted-uranium-babies-afghanistan/afghanistan/

Yhdysvaltain Agent Orange defolition kampanjan kauhut Vietnamissa, joista kirjoitin syyskyyn 15. kutistuvat niiden kauhujen rinnalla, jotka aiheutetaan köyhdytettyä uraania sisältävillä aseilla. Yhdysvallat aloitti köyhdytettyä uraania sisältävien aseiden käytön (300 tonnia) Persianlahdensodassa 1991, ja on sittemmin käyttänyt kyseisiä aseita paljon laajemmin – ja paljon tiheämmin kansoitetuilla, urbaaneilla alueilla – Irakin sodassa ja nyt kiihtyvässä Afganistanin sodassa.

Köyhdytetty uraani, huolimatta melko suopeasta nimestään, ei ole köyhdytettyä radioaktiivisuuden tai myrkyllisyyden osalta. Termi ”köyhdytetty” viittaa ainoastaan isotooppi U-235:een, jota tarvitaan ydinreaktorien jakautumisreaktioihin. Ydinvoimaloiden ydinjäte DU, on uraaninpolttoaineen sivutuote, joka koostuu pääasiallisesti isotooppi U-238 sekä U-236:ta (tuote, joka syntyy ydinreaktiofissiossa, tuotetta ei löydy luonnosta) sekä muista radioaktiivisista elementeistä.

Tämä aikoinaan teollisuudelle täysin turha, vaarallinen aine, mille ei edelleenkään ole keksitty lopullista hävitystapaa, on sittemmin osoittautunut ihanteelliseksi metalliksi useisiin aseisiin ja täten kapitalisoitu Pentagonin toimesta. Syystä, että DU on 1,7 kertaa lyijyä painavampaa, paljon kovempaa kuin teräs ja lisäansiona palaa erittäin kovalla lämmöllä, se on osoittautunut ihanteelliseksi materiaaliksi aseenkärkiin, joiden tulee porautua paksun sotakaluston ja vahvojen, lujitetusta betonista ja teräksestä rakennettujen betonibunkkereiden läpi. Kun kyseisenkaltainen kärki on läpäissyt suojauksen, se palaa niin voimakkaalla lämmöllä, että kaikki sisällä olevat kirjaimellisesti kärventyvät poroksi (tässä syy kuviin hiiltyneistä ruumiista Yhdysvaltain tulituksen kohteeksi joutuneissa irakilaisajoneuvoissa- ja panssareissa).

Köyhdytetty uraani on löytänyt tiensä myös 30millisiin konetykkiammuksiin, erityisesti niihin, joita A-10 Warthog maastohyökkäys taistelukoneet käyttivät laajamittaisesti Irakissa ja Afganistanissa (kuten myös Kosovossa). Nämä taistelukärjet on valittu myös Abrams-tankeille sekä raportoitu käytetyn GBU-28 ja myöhemmin GBU-37 bunkkereidentuhoamispommeissa, joiden kunkin kärjissä voi olla 1-2 tonnia tavaraa.

Lisäksi DU:ta käytetään lisänä risteilyohjuksissa, joka palaa ohjuksen räjäyttäessä perinteisen paukkunsa. Jotkut risteilyohjuksista on suunniteltu erityisesti lujitettuja kohteita vastaan ja raportoitu kantavan DU taistelukärkiä, kuten on laita AGM-130 ilmasta-maahan ohjusten kohdalla, joista kukin kantaa tonnin painoisen, kohteenlävistävän taistelukärjen. Köyhdytettyä uraania käytetään myös suuria määriä suojaamaan panssareita ja muita välineitä. Tästä materiaalista muodostuu CU saasteen myrkyllinen lähde, kulkuneuvoja vastaan hyökättäessä ja niiden palaessa.

Pentagonin – vastoin kaikkea tieteellistä näyttöä – jatkaessa vakuuttelujaan ettei köyhdytetty uraani aiheuta vaaraa, Irakiin sijoitettuja Yhdysvaltain joukkoja on raporttien mukaan kehotettu välttelemään paikkoja, missä näitä aseita on käytetty - tuhottuja irakilaistankkeja, räjäytettyjä bunkkereita jne. – sekä käyttämään suojanaamareita, mikäli he lähestyvät kyseisenkaltaisia paikkoja. Useita poltettuja kulkuneuvoja on kuljetettu takaisin Yhdysvaltoihin ja haudattu vaaralliselle ydinjätteelle tarkoitetuille aluille. (Viimevuonna, ilman suurta fanfaaria, tuhansia tonneja DU:n saastuttamaa kuwaitilaishiekkaa - joka saastui Yhdysvaltain tuhotessa Irakin panssarijoukot 1991 käydyssä sodassa – kerättiin ja kuljetettiin jätealueelle Idahoon.)

Kansainvälisiä terveysviranomaisia on epäilyttävästi estetty tai pidätelty tekemästä lääketieteellisiä tutkimuksia DU alueilla Irakissa ja Afganistanissa. Mutta Christian Science Monitorin loistava, vuosien takainen artikkelien sarja kuvailee kuinka toimittajat kyseisestä lehdestä olivat käyneet DU alueilla Irakissa geigermittarien kanssa ja havainneet alueet erittäin ”kuumiksi” radioaktiivisuuden osalta.

DU ei ole vaarallista metallina, mutta kun se räjäytetään ja poltetaan, kun uraanioksidihiukkaset - jotka ovat aivan yhtä radioaktiivisia kuin puhtaat isotoopit - tunkeutuvat hengitykseen ja ruuansulatukseen, niin se on sitä: suuresti vaarallista. Jopa pienin mahdollinen uraanihiukkanen kehossa on yhtä tappavan vaarallinen kuin kemikaalinakin, ja voi ajan kuluessa aiheuttaa syöpää – etenkin keuhkoissa, mutta myös munuaisissa, kiveksissä ja munasarjoissa.

Fallujahin kaupungista on raportoitu dramaattisesta epämuodostuneiden lasten syntymien määrällisestä noususta Yhdysvaltain merijalkaväen marraskuussa 2004 tekemän hyökkäyksen jälkeen, jossa DU aseita laajamittaisesti käytettiin. Ison Britannian TV-asema SKY UK raportoi viime kuussa – uutinen, joka ei saanut minkäänlaista huomiota missään Amerikan pääuutisorganisaatioista – löytäneensä huomattavan kasvun syntyneiden epämuodostumisluvuissa paikallisissa sairaaloissa. Syntyneiden epämuodostumat ovat olleet korkeat jo vuosien ajan Basran alueella etelä Irakissa, missä DU:ta ei käytetty ainoastaan Amerikan vuoden 2003 ”shock and awe” (shokki ja kauhistus) hyökkäyksessä Irakia vastaan, vaan myös vuoden 1991 Persianlahden sodassa.

Eikä tässä kaikki: Tri. Nawal Majeed Al-Sammarai, Irakin Naisasioiden ministeri vuodesta 2006, raportoi YK:n Yleiskokoukselle, että syyskuussa 2009 Fallujahin Yleisessä Sairaalassa syntyneistä 170 lapsesta 24 prosenttia kuoli ensimmäisen elinviikkonsa aikana. Vielä pahempaa on se, että 75% kaikista siinä kuussa syntyneistä lapsista oli epämuodostuneita. Kun tätä vertaa elokuulle vuonna 2002, kuusi kuukautta ennen Yhdysvaltain hyökkäystä, jolloin kaupungissa syntyi 530 elävää lasta, joista ainoastaan kuusi kuoli ensimmäisen elinviikkonsa aikana ja joista ainoastaan yksi oli epämuodostunut, tajuaa, että Fallujahissa selvästikin tapahtuu jotain hirveää. Monet lääkäreistä epäilevät, että syypää on kaupunkiin tunkeutunut köyhdytetty uraanipöly.

Ensimmäisen massiivisen köyhdytettyä uraania sisältävän sodankäynnin todelliset seuraukset asukasrikkaalla urbaanialueella (DU:ta käytettiin laajalti eritoten 2003 Bagdadissa, Samarassa, Mosulissa ja muissa Irakin suurissa kaupungeissa) näkyvät kokonaisuudessaan vasta vuosien kuluessa, kun tämän viimeisen Amerikan sotarikoksen myrkyllinen perintö nostaa päänsä kohoavina syöpälukuina – epämuodostumina ja muina perinnöllisinä häiriöinä Irakissa ja Afganistanissa.

Totta kai, kuten oli laita Agent Orange:n Vietnamissa, tämän viimeisen taistelukentän myrkylliset seuraukset tuntuvat tulevina vuosina myös niiden miesten ja naisten elämässä, jotka lähetettiin sotimaan Amerikan viimeisintä sotaa, käyttäen myrkyllisiä materiaaleja Yhdysvaltain armeijan nimissä. Kuten Agent Orange:n kohdalla Pentagon ja Veteraaniasianosasto ovat ahkerasti kiistäneet ongelman ja yhtä ahkerasti kieltäneet Persianlahden– ja kahden parhaillaan käytävän Irakin ja Afganistanin sotien veteraanien väitteet, että heidän sairastumisensa syöpään ja muihin sairauksiin mitenkään liittyisivät DU altistumiselle.

Agent Orange:n arkistojen pitäisi saada meidät epäilemään hallituksen väitteitä.
Epämuodostuneiden ja kuolleiden irakilaisvauvojen pitäisi saada meidät vaatimaan Irakin ja Afganistanin siivoamista, järjestämään lääketieteellistä apua uhreille, ja kieltämään kaikki köyhdytettyä uraania sisältävät aseet.


Dave Lindroff on Philadelphia-taustainen toimittaja. Hän on kirjoittanut kirjat: Killing Time: An Investigation into the Death Penalty Case of Mumia Abu-Jamal ( 2003) ja The Case for Impeachment (2006)


... Hyvää Joulua! ... (kaikesta huolimatta)


maanantai 9. marraskuuta 2009

SOSIAALISEN MUUTOKSEN POLKU


Jos vuosi sitten puhuit “Uudesta Maailman Järjestyksestä” sinua pidettiin salaliittoteoria-hölmönä, nyt olet taloudellinen ”ongelman ratkaisija”
– royalproletariat, kommentoija youtubessa




CNBC Perjantaina 06.11.2009


(0.00) Toimittaja: Seurassamme on Damon Vickers Nine Points Capital Partnersin johtava sijoitusvirkailija Seattlesta Washingtonista.
Te (Nine Points Capital Partners) olette Hedge Fund, ja se mitä itse asiassa teette on, että ennakoitte markkinoiden nousuja ja laskuja, ilmeisesti olette tehneet aikoja kullalla ja myöskin öljyllä juuri ennen kuin öljy ylitti seitsemänkymmenenviiden ja kulta tuhat. Aiotteko pysyä noissa asemissa?

(0.24) Vickers: Joo, joo’o - aivan varmasti!… Tämä on – voit tietysti pohtia pääsi puhki ja tehdä psykologisia viilauksia - mutta nyt on aika pelata pingistä … ja rakennella pienoismalleja, tai jotain muuta naurettavaa – tarkoitan, että nyt on se hetki kun tehdään rahaa, olemme suuntauksien edistäjiä *. Joten ei ole paljon muuta mitä nyt voisi tehdä – tarkoitan, että öljy näyttää vahvemmalta, kulta näyttää vahvemmalta ja valuutat näyttävät heikommilta, johtuen kaikista niistä syistä mistä aikaisemmin puhuimme.
(1.03) On voimakasta tulojenlaskua, en tiedä miten se tulee lopulta ratkeamaan. Voi olla, että se ratkeaa jonkinmoisen globaalin valuuttakriisin avulla. Ja jos maailmanlaajuinen valuuttakriisi tapahtuu, niin todennäköisesti – luulisin – mennään kohti globaalia Maailman Hallitusta, uutta globaalia valuuttaa ja Uutta Maailman Järjestystä. Niinpä … saatamme olla siirtymässä kohti sitä.

(1.31) Toimittaja: Puhutaan lisää tästä valuuttakriisistä, jonka näet lähestyvän, mitä dollarille tapahtuu?

( 1.39) Vickers: Voisi päätellä, että dollari tulee kokonaan tuhoutumaan ja muuttuu käytännöllisesti katsoen arvottomaksi. Meillä on … no … tämä on se mitä tiedämme. Tiedämme, että, jos voidaan tuottaa jotain … tämä … tämä ”peli”, jota nyt pelataan Yhdysvalloissa ja kytkösalueilla, ei voi jatkua loputtomiin. Meillä on 65 triljoonaa dollaria negatiivista pääomaa, emme voi mitenkään huolehtia terveydenhuollon ja hemmotellun yhteiskunnan – joka meillä nykyään Yhdysvalloissa on – vaatimuksista. Emme voi kilpailla työvoimakustannuksissa Kiinan kanssa, joka tuottaa jotain dollarilla tunnissa! - kun sama täällä maksaa 24$/h - lisänä terveydenhoitoetu … ja kaikki SE, mitä pakettiin sisältyy - joten miten tämä kaikki lopulta ratkeaa?

(2.25) Toimittaja: Sanot siis, että Yhdysvallat tarvitsee pehmeämmän, heikomman, kilpailukykyisemmän dollarin - osaksi tämän tulojenlaskun takia, mutta meillä on myös tuottavuusnumerot täällä: 9,5%! - sehän tasoittaa kovasti, mutta sellainen taso tuskin on kestävää?

(2.43) Vickers: Joo … ei, se ei ole kestävää, se on hieno luku ja on hienoa nähdä ihmisten olevan tuotteliaita – tarkoitan, että joo, ryhdytään hommiin – pidän siitä! Mutta miten luodaan globaali markkina-alue niin, että kaikki hyötyvät, niin ettei elintaso ole niin korkea, niin ettei mielipuolisesti ryntäillä tuhlaamaan maailman luonnonvaroja, kuten nyt tehdään, mitkä ovat ne aloitteet, jotka on toteutettava? Länsimaiset taloudet; Yhdysvallat, Eurooppa, Kanada, meillä ei ole luonnonvaroja, ja jos suoraan puhutaan niin ei ole suurella osalla Aasiaakaan, joten en tiedä mitä tehdään kaikille painetuille dollareille. Mutta voimme nähdä, että valuutat, joiden takana on luonnonvaroja; Brasilia, Kanada – missä muualla? – Australiassa – näiden valuutat pärjäävät, näiden pörssit ovat tehneet parhaan tuloksen tähän asti tänä vuonna, koska niillä on ”tavaraa”, luonnonvaroja, ne myyvät ulos todellisia tuotteita ja Yhdysvallat myy ”lupauksia” ja … ja ”nättiä paperia”.

(3.43) Toimittaja: Damon, meidän on lopetettava … hyvää viikonloppua. Damon Vickers Nine Points Capital Partnersin johtava sijoitusvirkailija Seattlesta.


--------------------------------------------------------------

* "Hra. Vickers loi sanonan “sijoittaa pääomaa sosiaalisen muutoksen polulle” kuvaillakseen merkittävää tapaansa lähestyä sijoittamista".

lauantai 7. marraskuuta 2009

OLLA USKOSSA VAIKO USKOA USKOVIIN


Kuten kaikki aikaisemmat kirjoitukseni antavat ymmärtää, jauhan kristillisen maailman – lähinnä Euroopan - tuhoon johtavista vaaroista, niinpä minulle melko tuntemattomaksi jäänyt, ”tunnetusti” rauhanomainen uskonto buddhalaisuus, ei ole kirjoitukseni varsinainen asia, mutta palvelee oivasti tämänkertaisten ajatusteni esimerkkinä:

Maailmassa on noin 370 miljoonaa jälleensyntymiseen uskovaa ihmistä, jotka järjestelevät ajatuksiaan ja ympäristöään sen perusteella, että seuraava elämä voi (kärjistetysti sanottuna) pyörähtää käyntiin kovakuoriaisena.
Minä en pelkää tai toivo niin käyvän, en siis ole uskomuksiltani buddhalainen – MUTTA - uskon, että 370 miljoonaa ihmistä elää buddhalaisuuden periaatteita seuraten ja mikäli eläisin kyseisellä tavalla elävien joukossa, heidän uskoaan myötäilevä yhteiskuntansa vaikuttaisi myös minun elämääni tavalla tai toisella.
On siis kaksi eri asiaa olla itse uskossa ja uskoa, että joku toinen elää ja toimii uskossa.

Amerikan Yhdysvallat ja Amerikan Yhdysvalloista vanhalle mantereelle takaisin ja uudistettuna, voimakkaasti vyöryvä ”länsimainen kulttuuri” on perustettu
juutalais-kristillisille arvoille, toisin sanoen sellaisille periaatteille, että sekä kristityt, että juutalaiset voivat kokea itsensä vapaiksi harjoittamaan uskontoaan ja rakentamaan ympärilleen yhteiskunnan, joka tukee ja myötäilee heidän uskonnollisia periaatteitaan. Jotta toimiva ”ei-kristillis-kristillinen” yhteiskunta olisi käytännössä mahdollinen, on jonkun seuraavista kohdista toteuduttava:

a) Massat (ts. uskontunnustajat ja ateistit = kansa) tuntevat joko molemmat tai toisen opeista niin huonosti, että kuvittelevat juutalaisuuden ja kristinuskon olevan yhden uskonnon kaksi verrattain lievästi eroavaa suuntausta (samaan tapaan kuin protestantit ja katoliset ovat molemmat kristillisiä kirkkokuntia).

b) Jompikumpi tai molemmat uskonnoista ovat luopuneet osasta periaatteitaan ja fuusioituneet yhdeksi uudeksi uskonnoksi, joka ei ole enää juutalaisuutta eikä kristinuskoa.

c) Toinen tai molemmat, joko julkisesti tai salaa erilaisina - ja erillään pysyneistä uskontokunnista (oppien varsinaiset tuntijat - ja puolustajat), pyrkii jatkuvasti valtaan.

Summa summarum: Jotta näkymä siihen maailmantilaan, jota yritän huolestuneena blogissani valottaa, avautuisi, EI tarvitse olla uskossa Jumalaan, Kristukseen, Buddhaan, Luciferiin tai Allahiin, ainoastaan uskoa, että on olemassa suuria, voimakkaita ihmisryhmiä, jotka ovat vahvasti uskossa voimakkaisiin uskontoihin.

lauantai 31. lokakuuta 2009

OLENKO HERÄNNYT VAI SEONNUT?


Miten Rockefellerit uudelleen rakensivat naiset.

Henry Makow Tri.
lähde: http://www.savethemales.ca/001904.html

Feminismi on loistava esimerkki siitä miten Rockefellereiden megakartelli käyttää massamedian (ts. propagandan) valtavaa voimaa kontrolloidakseen yhteiskuntaa.

Lyhyessä neljässäkymmenessä vuodessa naiset ovat menettäneet kosketuksen luonnollisiin rakkaudellisiin vaistoihinsa. Tämän seurauksena perheet ovat sekasorrossa, seksuaalinen mädännäisyys rehottaa ja syntyvyys on romahtanut.

Jatkan Rockefellerien roolista enemmän, mutta ensin, meidän on huomioitava että naiselle rakkaus on vaistonvaraisesti itsensä uhraamisen teko.

Hän antaa itsensä miehelleen ja lapsilleen ja saa tyydytyksen nähdessään näiden menestyvän, ja saadessaan heiltä vastarakkautta, kunnioitusta ja kiitollisuutta.

Nainen suorittaa tämän äärimmäisen uhrinsa vain yhdelle miehelle, joka arvostaa häntä ja elättää perheensä. Miehet vaistomaisesti haluavat täyttää tämän vastuun. Tämä on heteroseksuaalisen liiton (ts. avioliiton) ydin; naisvoima vaihtotavarana miesvoimaan, joka ilmaistaan rakkautena. Sukupuoliyhteys on tämän eksklusiivisen yhteyden symboli. Avioliitto ja perhe ei sovi kaikille, mutta se on luonnollinen tie suurimmalle osalle meistä.

Feminismi on valmentanut naiset vastustamaan tätä mallia ”vanhanaikaisena ja sortavana stereotypiana” vaikka se myötäilee heidän luonnollisia vaistojaan.


Kirjoittaja Britanniasta raportoi kuulemastaan kahden naisen keskustelusta:

”Kaikki miehet ovat nykyään hyödyttömiä” toinen sanoi. ”Aivan” vastasi toinen. ”Ongelma on se etteivät he ole yltäneet feminismin vaatimuksiin. He eivät tajua, että me tarvitsemme miehekkäämpiä miehiä, sen sijaan, että he vain jänistävät tiehensä”.

Tämäkö on heidän logiikkaansa? Jos naiset ovat vähemmän naisellisia, niin miehet muuttuvat miehekkäämmiksi? Miehiä ei ole suunniteltu naisten kanssa tappeluun. He tarvitsevat varmuuden naisen myötämielisyydestä ja uskosta mieheen. Kun naiset jatkuvasti haastavat miehet, nämä tosiaankin ”jänistävät tiehensä” avioliitosta ja perheestä.

Nyt kun rakkaus ja avioliitto on ”häpäisty”, naisilla ei ole muuta antaa rakkautta saadakseen kuin seksi. Siksi monet naisista ovat luonnottoman pakkomielteisiä ulkonäöstään ja rassukkamaisesti jakelevat kehojaan kaikille ja kaikenlaiseen.

Pysyvä rakkaus ei perustu naisen seksuaaliseen viehätysvoimaan, tai luonteeseen tai saavutuksiin. Loppujenlopuksi se perustuu itsensä uhraamiselle. Me rakastamme niitä, jotka rakastavat meitä.

Isovimman välikommentti: Sana salaliittoteoria ja kaikki kyseiseen suuntaan vihjaava, sekä kyseiseen suuntaan vihjaavat, ovat saaneet monien silmissä siinä määrin, sanoisinko ”luuserileiman”, että koen aiheelliseksi heti näin kirjoituksen alussa avustaa epäilevää lukijaa ohi karikon, huomioimalla, että naisen olemassaolon tarkoituksen muutokset ovat olleet niin nopeita, systemaattisia, globaaleja ja yhteiskuntarakennetta uudelleenmuovaavia, että on lähes yhtä absurdia väittää etteikö takana olisi selkeä suunnitelma, kuin uskoa hallitsemattomaan ja sattumanvaraiseen alkuräjähdykseen ilman Luojaa. Korvatkaamme tämän kirjoituksen salaliittoteoriatunnelma myönteisellä termillä ”yhteiskunnallinen kehityssuunnitelma” jotta myös ajanhermolla elävien vaimojen nöyrät mieslukijat uskaltautuisivat tarkastelemaan ”kehityksen” taustoja ja tulosta. Onko tulos hyvä? Jos ei, niin miksi media ja sen luoma yleinen mielipide edelleen johdattelee ihmiskuntaa kohti samaa rappeuttavaa käyttäytymismallia, elleivät median hallitsijat koe nimenomaan näin saavuttavansa haluamansa - tässä tapauksessa kutakin sekä yksilöllisesti että yhteiskuntarakenteellisesti koskettavan tuhon?
Tämän kirjoituksen sävyyn itse riittävän uskonnollisena henkilönä näen tapahtumissa syntiinlankeemusnäytelmän, eli paholaisen suunnitelman toisinnon: nainen viekoitellaan kohti ns. ”edistystä”, mies - kokonaisuuden puoliskona - ei voi muuta kuin muuttua perässä ja seurauksena on ihmiskunnan psyykkinen ja fyysinen orjuus.
Edellisen lausuntoni jatkumona varoitettakoon skeptistä lukijaa vielä artikkeliin myöhemmin pomppaavista sanoista Saatana, satanismi ja illuminati ja kysyttäköön miksi on verrattain täysijärkistä uskoa Jumalaan ja hyväksyä se tosiaasia, että ihmiset (monet tässä ajassa mahtavat ja usein nimeltä mainitut) tekevät aktiivisesti työtä Hänen hyväkseen, mutta lähestulkoon henkisesti sairasta uskoa Saatanan vastaavanlaiseen olemassa oloon ja henkilöihin (varsinkin nimeltä mainittuihin), jotka aktiivisesti pyrkivät täyttämään oman herransa tarkoitusperät? Miksi on helppoa uskoa, että Jumala toimii valossa ja haluaa absoluuttista hyvää, rakkautta, vapautta ja hyvinvointia, mutta vaikea uskoa, että Saatana (Jumalan vihollisena ja vastakohtana) toimii hämärissä ja haluaa rakkauden loppumista, orjuutta ja kurjuutta? Miksi on ilmiselvää, että suhteellisen pienet (verrattuna globaaliin suunnitelmaan) rikokset (perheväkivalta, ryöstöt, raiskaukset ja murhat) tehdään salassa, mutta vaikea uskoa että Saatana toimisi salaisesti, suunnitelmallisesti ja kuvaillun luontonsa mukaisesti?

LAAJEMPI KUVA: KESKUSPANKKIIRIT

Koska ihmiset eivät pysty identifioimaan tekijää, tekotapoja eivätkä motiivia he eivät tajua, että feminismi on massojen mielipiteenmuokkausta.

Bette Midlerin elokuvien ja ”America: From Freedom to Fascism;in” tuottaja Aaron Russo tunnisti hiljattain kaikki kolme - tekijän, tekotavan ja motiivin - ja vahvisti sen mitä olen sanonut.

Nicholas Rockefeller kertoi Russolle, yrittäessään värvätä tätä CFR:ään, että hallinnoimalla massamediaa hänen perhesäätiönsä toteutti naisten vapautuksen osana pitkäaikaissuunnitelmaa orjuuttaa ihmiskunta. Hän myönsi, että he haluavat ”murtaa” meidät. Googlatkaa ”Rockefeller Foundation” ja Women’s Studies” ja saatte puolimiljoonaa viitettä.

Perheen tuhoaminen on feminismin kätketty tavoite, sillä perhe sotkee valtion pyrkimyksen aivopestä nuoret. Kaupanpäälliseksi saadaan väestökato ja verokannan laajeneminen. Miesten syrjäyttäminen perheenelättäjän tehtävästä niinikään epävakauttaa perhettä.

Ymmärtääkseen maailman todellisen tilan, ihminen tarvitsee ravisuttavan ajatusmaailman muutoksen. Rockefellerit ovat osa yksityistä keskuspankkikartellia, joka kontrolloi mediaa, puolustusta, lääketeollisuutta ja muita kartelleja. He ovat perustamassa maailmanlaajuista poliisivaltiota (”maailman hallitusta”) suojellakseen lainan- ja vaurauden monopoliaan, käyttäen keppihevosenaan valheellista 9-11 iskua ja loputonta sotaa. Rockefellerin ja Russon näitä asioita koskeva keskustelu käytiin vuosi ennen 9-11:sta.

Runoilija Charles Peguyn sanoin: ”Kaikki alkaa uskosta ja päättyy politiikkaan”. Pankkikartelli tarvitsee filosofian millä oikeuttaa ihmiskunnan kahlitsemisen. Filosofia on Satanismi. Kartelli kontrolloi maailmaa okkulttisten yhteisöjen verkoston kautta, jotka ovat kytköksissä Vapaamuurareihin, Kommunismiin, Vatikaaniin ja järjestäytyneeseen Juutalaisuuteen (Bnai Birth, ADL, AJC, Zionism). Korkein okkultistinen arvo tunnetaan Illuminatina.

Moderni länsimäinen kulttuuri on Vapaamuurarinen. Se pohjautuu Luciferismille. Vapaamuurarius opettaa, että Jumalan sijaan ihminen määrittelee todellisuuden. (Ymmärrettävästikin heidän on kumottava luonnon ja hengellisyyden lait ollakseen vakuuttavia omassa hallinnassaan). He ovat havainneet ihmiset vaatimattomiksi ja taipuisiksi olennoiksi, jotka mieluummin uskovat siihen mitä heille kerrotaan, kuin luottavat omaan järkeensä ja havaintoihinsa. Tästä syystä media ajaa menestyksekkäästi vaikkapa homoseksuaalisia arvoja, jotka ovat ristiriidassa luonnollisten vaistojemme kanssa.

MEDIA NUJERTAA RAKKAUDEN

Mielipiteenmuokkaukseen ja sosiaaliseen kontrolliin, joiden perimmäinen tarkoitus on orjuus, käytetään massamedian jokaista osa-aluetta (elokuvat, TV, lehdet, musiikki, mainokset, uutiset). Kommunistisen Venäjän ja tämän päivän Amerikan tapahtumilla on yhteys. Molemmissa tapauksissa keskuspankkikartelli puolustaa totalitääristä hallintaansa. Massamedian tehtävä on harhauttaa meidät näkemästä kaikkea tätä, samoin kuin lähestyvää Iranin sotaa ja Pohjois-Amerikan Unionin luomista. Tällä hetkellä meteliä harhautusmielessä pidetään globaalista ilmastonlämpenemisestä.

Tuhotakseen perheet media on saanut naiset uskomaan etteivät he voi luottaa heteroseksuaaliseen liittoon.

Myrna Blyth toimi Ladies Home Journal:in päätoimittajana vuodesta 1981 vuoteen 2002. Kirjassaan "Spin Sisters" (2004) hän sanoo median myyneen naisille ”uran aivan samankaltaisella rummutuksella kuin se aikoinaan myi heidän äideilleen ajatuksen Iloisesta perheenemännästä”.

Illuminati on nakertanut naisten luonnollisen rakkauden vaiston hokemalla seuraavia mantroja:


Heroine

1. Miehiin ei voi enää luottaa. Käyttäen Lifetime Network:iä esimerkkinään Blyth tiivisti ”kaikki miehet ovat 1) uskottomia rottia 2) hyväksikäyttäviä hirviöitä 3) valehtelevia vätyksiä, tai 4) kaikkea edellistä. Naiset sen sijaan ovat … timantinkovia suorittajia, jotka menestyvät siitäkin huolimatta, että luolamiehet haluavat estää heidän etenemisensä”.
2. Naiset ovat sukupuolensa vuoksi uhreja. Blyth sanoo median julistavan ”äänekkäästi ja selvästi yhtä sanomaa. Koska olemme naisia, tulemme aina olemaan uhreja, yksityisessä elämässämme, työssämme ja koko yhteiskunnassa”. Niinpä naisilla täytyy olla arvostelukykyä ja oikeutuksentuntoa ojentaa ja kapinoida. Samaa taktiikkaa käytettiin juutalaisten, mustien, työläisten ja homoseksuaalien manipulointiin.
3. Naisten tulee olla itsekkäitä. ”Vapaus ja narsismi ovat sulautuneet yhteen” Blyth sanoo. Vapa-aika tarkoittaa nyt ”aikaa itselle, vietettynä yksin tai kenties tyttökaverin kanssa, mutta ehdottomasti ilman puolisoa ja lapsia … Loputtomat artikkelit saarnaavat uutta feminismin evankeliumia, jonka mukaan itsensä hemmottelu on tärkeä osa hyvinvointia ja toimivaa naiseutta”.
4. Seksin ei tarvitse rajoittua rakkauteen ja avioliittoon. Lehdet kuten Glamour ja Cosmopolitan kannustavat nuoria naisia seksuaaliseen kanssakäymiseen ensimmäisillä treffeillä”, ”katselemaan miehiä estoitta” ja olemaan atleetteja sängyssä. Puhetta avioliitosta ja perheestä, lehdistä ei löydy. Tämänkaltaiset naiset eivät voi luottaa mieheen tarpeeksi, antautuakseen rakkaudessa.
5. Itsensä toteuttaminen tapahtuu uramenestyksen, ei aviomiehen ja lasten kautta. ”Naisen saama sosiaalinen tunnustus kodin ulkopuolella tehdystä ansiotyöstä on ratkaiseva tekijä siinä kuinka arvokkaaksi hän itse itsensä kokee” Betty Friedan kiteyttää. Itse asiassa ”suurin osa töistä ja työpaikoista on perin arkipäiväisiä ja tavallisia” Blyth huomauttaa.
(En sano etteivätkö naiset saa käydä töissä, sanon vain, että ansiotyön ei pitäisi mennä perheiden edelle, jos he perheen haluavat).

Näin ollen monet naiset ovat skitsofreenisia kamppaillessaan luonnollisten vaistojensa ja median luoman naiskuvan jatkuvassa houkutuksessa. Hävitystä – särkyneitä perheitä ja toimintahäiriöisiä yksilöitä – näkyy kaikkialla.

Samaan aikaan Playboy Magazine ja vastaavat julkaisut kohdistavat samanlaisen sanoman miehille. Saadakseen seksiä ei tarvitse avioitua. Avioliitto ja lapset ovat tylsiä.

JOHTOPÄÄTÖS

Median jatkuva rummutus on aivopesua. Keskuspankkikartelli on totaalisesti kaatanut yhteiskunnan käyttämällä saatanallisia kultteja, ensisijaisena aseenaan Vapaamuurariutta. Monet vapaamuurarit eivät tiedä totuutta, mutta massamedian omistajat varmasti sen tietävät.

Sanoimme ennen ”amerikkalaisuus on äitiyttä ja omenapiirakkaa”. Ainoastaan satansmi voi vetää äitiyden lokaan. Sen sijaan, että feminismi olisi voimauttanut naiset, se on tehnyt monista sukupuolettomia. Se on ryöstänyt naisilta turvallisen ja kunnioitetun roolin ja alentanut heidät seksiobjekteiksi ja korvattavaksi työvoimaksi.

Luciferistit kannattavat kapinaa sillä he vastustavat sitä mikä on luonnollista ja onnellisuuteen johtavaa. Kuten esikuvansa, Lucifer, hekin haluavat leikkiä Jumalaa.

Jumalan rakkauden voi nähdä naisen omistautumisessa miehelleen ja lapsilleen. Niinpä pankkiirien on tuhottava se.



sunnuntai 11. lokakuuta 2009

SIVISTYKSEN RAPPIO JA KULUTUKSEN KAIKKIVALTA



”Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.”

”Moniarvoisuuttaan korostava postmoderni älymystö pitää kaikkea yhtä arvokkaana ja hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Ennen vaiettiin Neuvostoliitosta. Nyt vaietaan esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta. ”


”Maahanmuuttajat ovat monen älykön mielestä "söpöjä ja eksoottisia olentoja, jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria jännällä tavalla", ironisoi päätoimittaja Jarmo Papinniemi. Hän arvelee, että ihmiset mieltävät maahanmuuttajat itsensä kaltaisiksi.”


”Vihavaisen Kirjan ydin ovat muutamat toistuvat pääaiheet: sivistyksen rappio, kulutuksen kaikkivalta, Suomen suhde Venäjään sekä maahanmuutto historiallisena ja poliittisena kysymyksenä.
Jälkimmäiseen liittyy poliittinen korrektius, jota Vihavainen suomii. Kulutusvimman ohella se näyttää hänen mielestään olevan aikamme vähä-älyisyyden pahimpia oireita.", Sinivaara kirjoittaa.”


”Meillä on hurskaasti kuviteltu, että maahanmuuttajat tulevat hoitamaan vanhuksia, tekemään muita pienipalkkaisia töitä ja palvelemaan kulutusyhteiskuntaa itse pahemmin kuluttelematta."

"Siirtolaisväestö on otettava mukaan päätöksentekoon ja yhteiskunnan ytimeen, vaatii monikulttuurisuusasiantuntija Umayya Abu-Hanna.
"Vallan, rahan ja tilan uudelleen jakaminen on seuraava vaiheemme", hän sanoo – vaikka epäilee, ettei Suomen älymystö ole siihen valmis.
"Epämääräistä kipuilua on hyvä hoitaa mahdollisemman pian, ja siihen me siirtolaiset olemme parhaat asiantuntijat."

”Vihavainen kutsuu kirjassaan maahanmuuttoa "länsimaisen kulttuurin itsemurhaksi". Hänestä maahanmuutto on kuin hulluuden riemumarssi, jonka turmiollisuus tiedetään ennakolta.”

lainausten lähde:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Professori+Timo+Vihavainen+ennustaa+l%C3%A4nnelle+synkk%C3%A4%C3%A4+tulevaisuutta/1135249951754

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/HS-raati+Maahanmuutosta+saa+puhua+vapaasti/1135249899451

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori+Timo+Vihavainen+Suomalainen+%C3%A4lymyst%C3%B6+vaikenee+maahanmuuton+ongelmista/1135249793782

perjantai 25. syyskuuta 2009

SANOMA JOTA YHTEISKUNTA EI HALUA KUULLA


Ehkäisyn rooli kasvavissa aborttiluvuissa
Ruben Obregon

Amerikassa on yleinen luulo, että ehkäisy vähentää aborttien määrää (isovimman kommentti: oletettavasti koko läntinen maailma jakaa saman käsityksen, minäkin ajattelin näin, kuten eräs aikaisempi kirjoitukseni paljastaa). Ehkäisyn ja aborttien historia 60- ja 70 luvuilla kuitenkin osoittaa luulon virheelliseksi.

60-luvulla ehkäisyvälineiden laillinen asema ja avioparien mahdollisuus käyttää ehkäisyä vaihteli liittovaltiosta toiseen. Suurimmalla osalla liittovaltioista oli käytössään ehkäisyä rajoittava säännöstö, joka määritteli kuinka ehkäisyvälineitä voitiin jakaa ja kuka niitä sai käyttää. Yhdysvaltain Korkeimmalla Oikeudella oli keskeinen rooli ehkäisyn käytön lisääntymisessä sen tuolloin julistaessa useiden liittovaltioiden ehkäisyvälinesäännöstelyn perustuslainvastaiseksi.

Joskin seksuaalivallankumous alkoi jo paljon aikaisemmin, vasta kuusikymmentäluvun puolivälissä alkoi varsinaisesti tapahtua. Ehkäisypillerin käyttöönotto nosti vallankumouksen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pilleri saavutti nopeasti hyväksynnän, ja vuoteen 1965 mennessä 42,9 prosenttia avioituneista teini-ikäisistä oli käyttänyt, tai käytti suun kautta otettavaa ehkäisyä.

Korkeimman Oikeuden kiellettyä avioparien ehkäisyyn liittyvät käyttö- ja hallussapitorajoitukset Connecticutin osavaltiossa vuonna 1965 (Griswold v. Connecticut) avioparien harjoittama syntyvyydensäännöstely helpottui. Tämä käänteentekevä oikeustapaus tarjosi raamit myöhemmille ehkäisy- ja aborttipäätöksille. Itse asiassa kuka tahansa saattoi, juuri näillä samoilla kehyksillä, ajaa alas valtion aborttirajoitteet. Laillisesta näkökulmasta katsottuna, se ajatuskehys joka laillisti ehkäisyn, johti myös lailliseen abortointiin Yhdysvalloissa.

Liittovaltion rajoituksista huolimatta avioliitossa elävät naiset eivät olleet ainoat pillereiden käyttäjät. 1965 Brownin Yliopiston oppilaslehti julkaisi artikkelin, jossa paljastettiin campuksen lääkärin kirjoittaneen kahdelle naimattomalle opiskelijalle ehkäisypillereitä. Vuoteen 1966 instituutioita oli kaksitoista, jotka kirjoittivat ehkäisypillerireseptejä naimattomille opiskelijoille. Eivätkä yliopisto-opiskelijat olleet ainoita, jotka liittyivät seksuaalivallankumoukseen, vaan myös lukioikäiset teinit olivat nopeasti mukana.

Toisin kuin 50-luvulla käytetyt useat ehkäisyvälineet, pillerit tarjosivat ehkäisylle miellyttävyyden. Vaikkakaan ehkäisypillerit eivät aiheuttaneet seksuaalivallankumousta, ne ehdottomasti räjäyttivät vallankumouksen mittasuhteet ja muuttivat ihmisten käsityksen sukupuoliyhteyden tarkoituksesta. Voidaankin sanoa, että jos seksuaalivallankumous oli alkioasteella 50-luvulla, niin 60-luku kypsytti sen täysi-aikaiseksi.

Pilleri myi ajatuksen seksistä ilman lisääntymistä ja juurrutti yhteiskuntaan ehkäisymentaliteetin.

Nuoret eivät olleet immuuneja tälle uudelle ajatukselle. Johtuen valtion rajoitesäännöistä, ehkäisy ei ollut teini-ikäisten saatavilla samaan tapaan kuin nykyään, mutta rajoitukset eivät kuitenkaan estäneet seksuaalivallankumouksen etenemistä heidän keskuudessaan. Tämä näkyi esiaviolliseen seksiin osallistuneiden 15-19-vuotiaiden naisten prosentuaalisen määrän jatkuvana kasvuna. Riippuen olosuhteista, ehkäisy ei ollut kaikille teini-ikäisille teknisesti laitonta. Noina vuosina teinit saivat käyttää ehkäisyä useissa osavaltioissa mikäli elivät avioliitossa ja naimattomatkin vanhempiensa suostumuksella.

Joskin käytettävissä oli monenlaisia ehkäisymenetelmiä, niin vasta 1972 Eisenstadt v. Baird oikeustapauksen myötä ehkäisy tuli laajalti myös naimattomien naisten ulottuville.

Samaan aikaan valtion lakeja säätävä elin laski täysi-ikäisyyden rajaa 21-vuodesta 19 ja 18-vuoteen, mikä puolestaan lisäsi ehkäisyn piiriin kuuluvien teinien määrää. Vuoden 1974 lopulla 45 liittovaltiota ja Columbian piirikunta olivat julkaisseet 18-vuotiaiden naimattomien naisten oikeuden käyttää ehkäisyä. Lisäksi 23 liittovaltiota ja Columbian piirikunta myönsivät alle kuusitoistavuotiaille alaikäisille oikeuden ehkäisyhoitoon.

New York oli lopulta ainoa liittovaltio, joka kielsi reseptivapaan ehkäisyn alle 16-vuotiaille. Tämäkin muuttui kun Korkein Oikeus kumosi rajoitukset Carey v. Poulation Services International – päätöksellä.

Näiden laillisten muutosten myötä esiaviolliseen seksiin osallistuneiden 15-19-vuotiaiden naisten prosentuaalinen määrä jatkoi kasvuaan. Luvut nousivat 30,4 prosentista vuonna 1971 -> 43,4 prosenttiin vuonna 1976 ja edelleen - > 49,8 prosenttiin vuonna 1979.

Sitä mukaa kun yhä nuoremmat ja nuoremmat teinit tulivat seksuaalisesti aktiivisiksi ja sekä naimisissa olevien, että naimattomien naisten ehkäisyn käyttö lisääntyi, sitä enemmän kasvoivat myös aborttiluvut.

Vuonna 1972 aborttien määrä suhteessa kaikkien15-19-vuotiaiden naisten määrään oli 19.1 per 1000 naista (mukana naimisissa olevat naiset). Tämä luku hyppäsi 34,3 promilleen (34,3 per 1000 naista) vuonna 1976 ja 42,4 promilleen vuonna 1979.

Aborttien määrä ei siis laskenut ehkäisyn saatavuuden lisääntymisen myötä – vaan nousi siitä huolimatta. Sama tapahtui raskauksien määrälle – ainoa asia mikä laski oli syntyvyyden määrä (johtuen lisääntyneistä aborttien määrästä).

Tämä lyhyt katsaus historiaan osoittaa ehkäisyn ja aborttien suhteen, mutta ei vielä selitä miten ehkäisy johtaa suurempiin aborttilukuihin:

Ehkäisymentaliteetti pitää sisällään ajatuksen, että seksin pääasiallinen tarkoitus on huvi - ja että jälkeläiset ovat valinnanvaraisia. Tämä ajatus on yhteys ehkäisyn ja abortoinnin välillä. Tämä ajattelutapa johti siihen, että 60- ja 70-luvuilla kasvava määrä naimattomia naisia ja miehiä harrasti esiaviollista seksiä yhä nuorempina ja nuorempina.
Tämä mentaliteetti kasvatti petollisen turvallisuudentunteen suunnittelemattomien raskauksien epätodennäköisyydestä ja yleensäkin hälvensi raskauden mahdollisuuden pelkoa. Huoli raskaudesta – asia, joka toimi ennen monien kohdalla esiaviollisen seksin esteenä – haihtui pois.

Ehkäisy ei ole pettämätön. Ehkäisyn oikeaoppisesta ja huolellisesta käytöstä huolimatta naiset sittenkin tulivat raskaiksi. Tämä on kriittinen tekijä siinä miksi laajalle levinnyt ehkäisyn käyttö johti kasvaviin aborttilukuihin. Seksuaalisesti aktiivisten teinien kasvava joukko, yhdessä ehkäisyn epäonnistumislukujen ja epätoivottujen raskauksien keskeyttämisen tarve lisäsi aborttien määrää 60- ja 70-luivuilla. Historia osoittaa, että vaikka ehkäisyn käyttö ei aiheutakaan jokaisen ei-toivotun raskauden keskeytystä, ei-toivottujen raskauksien kasvanut määrä nosti aborttien määrää.

Se tosiasia, että yhä suurempi määrä ihmisiä osallistui esiaviollisen seksin harrastamiseen, jopa ilman ehkäisyä, välittyi kasvavina aborttilukuina. Paradoksaalisesti ehkäisymentaliteetti ei kasvata ehkäisyn käyttöä tai ehkäisyn oikeaoppista käyttöä. Sen sijaan se kasvattaa esiaviollisen seksin määrää - joko ehkäisyllä tai ilman.

60- ja 70-luvut osoittivat ettei ehkäisy laske aborttien määrää tai tee niitä harvinaisiksi. Sen sijaan tuo ajanjakso todistaa, että ehkäisy lisää aborttien tarvetta kulttuurissamme. Ehkäisyntukijat näyttävät unohtaneen tämän vaatiessaan lisää varoja ehkäisyyn. Niin hämmästyttävää kuin se onkin, 70-luvun argumentit ovat edelleen heidän käytössään: Helppo saatavuus, enemmän suvaitsevaisuutta ja lisää varoja ehkäisyn tarjontaan. – Täysin epäonnistunut resepti, aborttiluvut eivät ole pienentyneet yli kolmeen vuosikymmenen.

lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Role-Of-Contraception-Increased-Abortion.htm

Kysymys on seksistä, Hölmö: Vastaus Mark Steynille
Tri. Jennifer Roback Morse

Mark Steynin hiljattain ilmestyneessä tärkeässä artikkelissa ”Kysymys on demografiasta, Hölmöesitetty analyysi "Läntisen maailman sukupuuttoon kuolemisen vaaran todellisesta syystä” on aivan oikea. Mutta Lännen, alle uusiutumisrajan jäävän hedelmällisyysongelman takana piilee vielä toinen ongelma; seksi. Vauvat tulevat seksistä. Lännen demografisen romahduksen ja ihmisvajauksen - jonka Islamilainen hedelmällisyys kovaa vauhtia tulvii täyttämään - on aiheuttanut nykyinen käsitys sukupuolikäyttäytymisestä.

Sukupuoliyhteys on elimellinen tosiasia, jolla on kaksi ihmiskehoon kirjoitettua luonnollista tarkoitusta. Ensimmäinen on lisääntyminen. Toinen ei ole yhtä ilmeinen, mutta aivan yhtä tärkeä. Sukupuoliyhteys rakentaa ja lujittaa pariskunnan keskinäistä suhdetta. Nykyisin tiedetään, että seksuaalinen aktiivisuus luo partnereiden välille henkisen yhteyden.

Naiset saavuttavat henkisen yhteyden seksikumppaniinsa ja lapsiinsa
oksitosiini hormonin avulla. Nainen erittää tätä hormonia sekä seksuaalisen mielihyvän yhteydessä, että imettäessään. Oksitosiini synnyttää ”kiintymyksen ja henkisen yhteyden” reaktion. Se saa naisen tuntemaan henkistä yhteyttä seksipartneriinsa, mahdollisen lapsensa isään ja voimistaa äidin ja vastasyntyneen kiintymystä, niin että äiti nauttii avuttoman lapsensa tarpeiden täyttämisestä. Kaikki tämä on luonnon tapa saada nainen tuntemaan yhteyttä lapseensa ja lapsen isään.

Nämä luonnon päämäärät rakentavat perheen yhteisyyden ja saattavat uuttaa elämää perheeseen. Koska aktiivinen sukupuolielämä tukee vanhempien välistä suhdetta, se auttaa heitä toimimaan yhdessä tarpeeksi kauan kasvattaakseen lapsensa aikuisiksi. Se tosiasia, että seksi on kivaa on bonus. Kivalta tuntuminen on luonnon tapa saada meidät pitämään lajiamme yllä.

Nykymaailma on tyystin unohtanut sukupuoliyhteyden sosiaalisen merkityksen. Nykyisin käsitämme seksin yksityisenä virkistysaktiviteettina, jolla ei ole mitään moraalista tai sosiaalista erityisarvoa. Rajaton seksuaalinen aktiivisuus ilman elävää lasta on olennainen osa nykyaikaisia oikeuksia.

Kutsun sukupuolielämän nykymuotoa kuluttaja-seksiksi. Seksi on kulutushyödyke ja seksipartnerimme ovat objekteja, jotka enemmän tai vähemmän miellyttävät meitä. Puhuessani yliopistokampuksilla ja tuntiessani erityistä vimmaa asiastani, kutsun nykyaikaista sukupuolikäyttäytymistä Wal-Mart seksiksi (itselläni ei ole mitään Wal-Marteja vastaan - vastaa Suomen Prismoja ja Citymarketteja - mutta voin aina luottaa, siihen että yliopistokampuksilta löytyy Wal-Mart vihaajia). Nykyajan seksuaalietiikka tarjoaa meille suuria määriä vähän-maksavaa aktia, sivuuttaen tämänkaltaisen käytöksen ikävät ”yliläikkymis-seuraukset”.

Väitän, että tällainen seksikäsitys on Lännen demografisen kuolemanspiraalin juuri. Sukupuoliyhteys on luonnoltaan toverillisuuden voima. Kuluttaja-seksi kääntää koko seksuaalisuuden luonnollisen järjestyksen ylösalaisin. Sen sijaan, että tulisimme ulos itsestämme ja loisimme suhteen toisen ihmisen kanssa, me käännämme seksin sisäänpäin, itseemme ja omaksi henkilökohtaiseksi nautinnoksemme. Sukupuoliyhteyden luonnollinen tarkoitus; sekä lisääntyminen, että aviopuolisoiden välinen yhtenäisyys, on tullut ehdottoman vaihtoehtoiseksi. Meidät on motivoitu harrastamaan seksiä ennen avioliittoa - jopa ilman ihmissuhde lähtökohtaa. Tämän lisäksi olemme luoneet surullisen pettävän hiljaisuuden sen tosiasian ympärille, ettei kukaan oikeastaan halua olla saava osapuoli tässä ”käytä ja tule käytetyksi” kulttuurissa.

Demografinen romahdus ei tule yllätyksenä. Monet kommentaattorit ovat huomanneet että lapsista on tullut pelkkä hyödyke; lisä, ansioituneen naisen ansioluetteloon. Muutamat ovat huomanneet myös suoran yhteyden ”seksi on hyödyke” -> ”seksipartneri on hyödyke” -> ”vauvat ovat hyödykkeitä” välillä.

Jos vanhempien välillä ei ole pysyvää sidettä, lasten saaminen on riskibisnestä. Avioliitto on tervein ja luotettavin ympäristö mihin tuoda avuton pieni lapsi ja kasvattaa hänet aina tuottavaan aikuisuuteen asti. Mutta yhteiskunnastamme on tullut välinpitämätön, enää ei ole merkityksellistä ovatko vanhemmat avioliitossa keskenään vaiko eivät, tai onko lapsella kaksi eri, vaiko kaksi samaa sukupuolta edustavaa vanhempaa. Tällainen tuskin on kulttuurillisesti sellainen ympäristö, joka edistää yli uusiutumisrajan ylittävää hedelmällisyyttä.

Niinpä, kuten sanoin, Mark Steynin artikkeli on kaikkinensa oikein. Mutta en syöksynyt tietokoneelleni kirjoittaakseni omaa artikkelia Mark Steynin tekstiä koskevista näkemyksistäni, kuten hyvin perustellut artikkelit usein saavat minut tekemään. Tällä kertaa etsin käsiini muistikortit. Aivan niin. Olen aikuinen tohtorisnainen ja hain muistipelin.

Olen ollut yksi niistä uranaisista, jotka ajattelevat olevansa järkeviä lykätessään lastentekoa pysyvän aseman saavuttamiseen saakka. Olen synnyttänyt vain yhden ”elävän lapsen” kuten demografiassa sanotaan. Siinä mielessä olen osa hyvin koulutettujen, suurituloisten naisten ongelmaa, jotka eivät pysty lisääntymään edes korvatakseen itsensä.

Mutta onnekseni on adoptio. ”Jumalallinen sallimus” – joka työskenteli San Diegon läänin Lasten Suojeluviranomaisten kautta sijoitti kaksi kouluikäistä sijaislasta huomaani. En synnyttänyt heitä, mutta minulla on ainakin väliaikainen vastuu heistä. Mark Steyn innoitti minua tekemään kaikkeni, että nämä kaksi rasavilliä oppivat tarpeeksi matematiikkaa voidakseen pitää huolta itsestään isoiksi kasvettuaan. (viitannee demografisen ”matematiikan” opettamiseen). Kukaan muu tuskin tekisi sitä heidän hyväkseen. Eivät heidän biologiset vanhempansa, Läänin edustajat eikä koululaitos.

Se mitä naiset tekevät ja haluavat, tulee olemaan ratkaiseva tekijä sen suhteen selviytyykö Läntinen maailma demografisesta yhteentörmäyksestä Islamin kanssa. Jos älykkäät, koulutetut naiset uskovat, että lapset ovat uraa häiritsevä sietämättömyys, meillä ei tule olemaan paljoakaan lapsia. Jos naiset ajattelevat muistipelin alentavan heidän arvoaan, seuraavan sukupolven kouluttaminen jää palkatun avun varaan. Jos naiset luulevat, että lapsen kasvattaminen on yksin helpompaa kuin rasittavan miehen kanssa, meillä tulee olemaan paljon stressaantuneita yksinhuoltajia ja huonosti kasvatettuja lapsia.

Niinpä, te kotiäidit, älkää antoko kenenkään kertoa teille, että tuhlaatte lahjojanne. Ilman teidän panostanne tuottaa terve ja toimiva seuraava sukupolvi, Yhdysvaltojen armeija kaikkine voimineen ei riitä suojelemaan meitä Islamin alkuvoimalta, joka on itseensä uskomisen- ja sen myötä itsensä uusimisen voima. Teidän tekonne osoittavat, että te uskotte riittävästi omaan sivilisaatioonne investoidaksenne sen tulevaisuuteen.

lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Contraception-Sex-Stupid-006.htm


Ehkäisyn harha: Aborttioikeusliike manipuloi sanoja peitelläkseen abortin todellisuuden.
Ruben Obregon

Aborttioikeuskannattajat ovat syyttäneet pro-elämä liikettä raskauden uudelleenmärittelystä ja joidenkin ehkäisymuotojen uudelleenkategorisoinnista abortoiviksi. Pohjimmiltaan he ovat siis syyttäneet pro-elämä liikettä siitä ettei se ole kertonut totuutta ehkäisystä, vaan on sen sijaan manipuloinut sanoja ajaakseen ehkäisyn pannaan.

Totuus kuitenkin on, että aborttioikeus – ja perhesuunnitteluliikkeet ovat ne, jotka ovat pelanneet muutamien viimeisten vuosikymmenten ajan sanoilla, ja pro-elämä liike yrittää yksinkertaisesti korjata vahingot.

Tämän vuosikymmenen vanha kiista kietoutuu yhden ainoan sanan ympärille: hedelmöittyminen.

Ennen 60-luvun puoliväliä kysymys raskauden alusta ei ollut vakavan väittelyn aihe. Se tieteelliseen näyttöön perustuva ajatus, että hedelmöittyminen tapahtui hedelmöityksessä, eli siittiön ja munasolun yhdistyessä, hyväksyttiin mukisematta.

Hyväksyttiin myös ajatus, että mikä tahansa, mikä esti hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohtuun aiheutti tosiasiassa abortin, kuten Yhdysvaltain Hallitus tunnusti ja kuten kuvaillaan vuoden 1963 julkisen terveydenhuollon lehtisessä:

”Kaikki mikä heikentää vasta luodon ihmisen elinkelpoisuutta, minä tahansa ajankohtana, heti hedelmöittymisen (siittiön ja munasolun yhtyminen) ja synnytyksen päättymisen välillä, osallistuu, tarkkaan ottaen, abortin aiheuttamiseen”.

Tämä julkilausuma aiheutti ongelman perhesuunnitteluliikkeelle, joka oli siirtymässä pois ”aidoista” ehkäisymenetelmistä lääkkeisiin, jotka aiheuttivat aikaisen abortin estämällä vasta luodun ihmisen kiinnittymisen. Ainoa tapa millä nämä lääkkeet saatiin yleisön silmissä laillisesti ja moraalisesti hyväksytyiksi oli muuttaa hedelmöityksen määritelmää.

Tässä kohtaa Amerikan synnytysopin ja gynekologian akatemia (ACOG) astui kuvaan mukaan. Vuonna 1965 ACOG julkaisi lääketieteellisen tiedotteen, joka ”virallisesti” muutti hedelmöittymisen määritelmän siittiön ja munasolun yhtymisestä, hedelmöittyneen munasolun kiinnittymiseen: ”Hedelmöittyminen tarkoittaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä”.

Siinä samassa, tämän uuden määritelmän turvin, lääkkeet jotka oli havaittu abortoiviksi, nyt ainoastaan ehkäisivät raskauden – ja näin ollen niitä voitiin nyt kutsua ehkäisyksi.

Selitys minkä ACOG antoi määritelmän vaihdolle, oli se ettei hedelmöitystä (siittiön ja munasolun yhtymistä ennen kiinnittymistä) voitu osoittaa – tosiasia, joka oli jo hyvin todistettu. Ennen vuotta 1965 tätä virheellistä perustelua ei koskaan hyväksytty määritelmän muutoksen syyksi. ACOG:n tekemän määritelmän muutoksen sai aikaan poliittinen agenda, ei tieteen kehitys - määritelmän vaihto ei liittynyt edistysaskeliin biologiassa, alkiotutkimuksessa eikä gynekologiassa.

Tämän määritelmämuutoksen seurauksena naisille on vuosikymmenien ajan kerrottu etteivät heidän ehkäisypillerinsä aiheuta abortteja, ja etteivät pillerit lainkaan tehoaisi, mikäli he olisivat jo raskaina – näin ollen käyttö on moraalisesti hyväksyttävää.

Mutta tämä on harha, joka perustuu virheelliseen informaatioon ja vääristää tieteellisen tosiasian. Määritelmän muuttaminen ei muuta sitä todellisuutta – että naisen keho kantaa selvän, uuden ihmisen ja näin ollen nainen on raskaana pystyttiinpä tämä tosiasia havaitsemaan tai ei.

Naisille ei kerrota koko totuutta heidän käyttämästään ehkäisystä ja on aika, että ACOG:n jäsenet kertovat potilailleen totuuden.

Samaa harhaa julistetaan jälkiehkäisypillerikiistan yhteydessä. Huomatkaa mitä Plan B:n (jälkiehkäisytuotteen) luojat sanovat siitä miten lääke vaikuttaa:

”Plan B on ehkäisypillerin kaltainen tuote, jonka uskotaan toimivan jälkiehkäisynä … muuttamalla kohdunlimakalvoa, joka ehkäisee kiinnittymisen … Plan B ei toimi mikäli kiinnittyminen on alkanut; se ei toimi alkaneeseen raskauteen …”

ACOG tukee voimakkaasti Plan B:tä ”Kysy Minulta” jälkiehkäisykampanjallaan. Pohjimmiltaan he siis kaupittelevat lääkkeitä, jotka aiheuttavat aikaisen abortin ennalta ehkäistäkseen abortoinnin. Ei tarvita paljoa, että ymmärtää ettei abortoinnilta vältytä aikaisella abortoinnilla.

Pro-elämä kannattajat eivät manipuloi määritelmiä – he ainoastaan korjaavat ne tieteelliseen muotoonsa ilman poliittisia päämääriä. Jos pro-valintaa (naisten oikeus päättää kehostaan) kannattava lauma ei onnistu päämäärissään monien ehkäisyvälineiden paljastuessa abortoiviksi, niin se ei ole kenenkään muun kuin heidän itsensä syy.

lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Redefine-Pregnancy-Conception-021.htm


Syntyvyyden säännöstely on itsekästä – Sanoma jota yhteiskunta ei halua kuulla
Ruben Obregon

Viime viikonloppuna Saint Thomasin Yliopiston valmistujat saivat kuulla valmistuvan 21-vuotiaan oppilaan Ben Kesslerin hämmästyttävän puheen. Vastalauseena puheelle jotkut valmistujat kävelivät ulos, monet ilkkuivat ja toiset purskahtelivat rienauksiin.

Mistä moinen rähinä? Puhuiko hän Irakin sodasta? Raja kontrollista? NSA vakoilusta? Ei mistään edellisistä.

Mitä Hra. Kessler siis teki väärin? Hän sorkkasi yhteiskunnalliseen tabuun: ehkäisyyn. Hra. Kessler julkesi kutsua syntyvyyden säännöstelyä ”itsekkyyden teoksi”.

Olisi luullut yleisön joukosta löytyvän edes muutamia rohkaisevia aplodeja, St. Thomasin sentään ollessa katolinen instituutio. Mutta ei, totuus kun on, että monet näistä katolilaisista oppilaista ja heidän perheenjäsenistään käyttävät itse ehkäisyä, ja täten Hra. Kessler kyseenalaisti heidän elämäntapansa ja ehkäisynkäyttönsä.

Hra. Kessler rohkeni puhua asiasta, mutta ihmiset eivät halunneet kuulla hänen sanomaansa. Mihin hävisi ajatustenvaihto, josta yliopistot niin ylpeilevät? Missä olivat kaikki oletetut ”avoimet mielet” tämän puheen aikana? Sen sijaan, että yleisö olisi kuunnellut hänen puhettaan avoimin mielin, näytti siltä, että he keskittyivät pelkästään ilkkumaan ja rienaamaan.

Yhteiskunnalla on niin pitkälle viety himosuhde ehkäisyyn ettei enää osata ajatella ”laatikon ulkopuolella”. Elämme ehkäisy ”matrixilla” missä on mahdotonta uskoa, että ehkäisyllä olisi mitään haitallisia vaikutuksia avioliittoon, yhteiskuntaan ja naisten terveyteen. Tämä ”ehkäisy-harha” on ensisijainen syy hyökkäilyille ehkäisykriittistä sanomaa vastaan.

Suuri osa yhteiskunnasta ei halua kuulla sanomaa. Sanomaa siitä, että ehkäisy johtaa kulttuurissamme kasvaviin aborttilukuihin, teiniseksiin, suhteisiin (jotka aiheuttavat avioeroja), terveysongelmiin ja laillisiin raiskauksiin. Nämä kaikki ovat tilastoihin perustuvia faktoja.

Miksi ihmiset haluamalla haluavat pysyä tietämättöminä?
Koska kuluneen vuosisadan ajan olemme eläneet yhteiskunnassa, joka edistää ehkäisyä käyttävää helppoa, vastuuvapaata ja seksikeskeistä elämäntapaa, haastamatta pohtimaan tapojemme haittapuolia.

Hra. Kessler olisi voinut puhua uran luomisesta, elämänkutsumuksen löytämisestä, uusien vastuualueiden kohtaamisesta, tai monista muista valmistumiseen liittyvistä asioista, mutta sen sijaan hän puhui ehkäisystä. Toivottavasti hänen rohkea sanomansa lopulta auttaa hänen luokkatovereitaan kyseenalaistamaan ihmisen seksuaalisuutta ja ehkäisyä koskevan yhtenäisen pakolla syötetyn informaation, jota he ovat koko elämänsä kuulleet ja löytämään luonnollisemman ja terveemmän tavan nähdä ihmisen seksuaalisuus.

Ehkäisykeskustelu on pahasti myöhässä, mutta on ihmisiä kuten Hra. Kessler, jotka murtavat tietämättömyyden, itsekkyyden ja harhaluulojen muureja. Yhteiskunta vastustakoon tätä sanomaa, mutta ajan kuluessa totuus voittaa.

lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Graduation-Speech-Selfish-contraception-020.htm




Soini raapaisee vähän samansuuntaista pintaa: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1733880



lauantai 12. syyskuuta 2009

PAINAVINTA MAHDOLLISTA ROMURAUTAA


Analyysi
Valtion tuhoaminen: Raha, murha ja kansallinen suvereniteetti
Kirjoittanut: Nikki Alexander, Online Journal Guest Writer

Miten toteutetaan perustuslaillisen tasavallan infrastruktuurin tuhoaminen, jos tavoite olisi sellainen? Aivan kuten hallitussa purkuräjäytyksessä; peruskallioon ankkuroitu perustus on saatava irti ja runkorakennusta koossa pitävää struktuuria heikennettävä. Näin perustuslaillinen tasavaltamme sortuisi jaloilleen ilman mitään vastusta.

Miljardööri George Soros väitti maailman finanssisysteemin olevan hajalla, lisäten ettei näköpiirissä ole mitään ensikädenratkaisua kriisiin. Olisi siunaus, jos tämä olisi totta. Mutta todennäköisemmin on kyseessä valhe, jonka suojissa maailman taloushallintaa keskistetään laittoman maailmanlaajuisen oligarkian (harvainvallan) alle, oligarkian, jonka päämääränä on kansallisen suvereniteetin kaataminen. Median propagandistit pyörittävät ”uutta” ideaa - globaalia rahajärjestelmää hallitsevan elimen liikkeelle laskemasta - maailmavaluutasta, paimentaen pelokkaita umpikujaan rauhoittavilla lupauksilla kansainvälisestä yhteistyötä. Samat rikolliset, jotka suunnittelivat globaalin finanssituhon, ajavat nyt Kansainvälistä Valuuttarahastoa kuin odotettua pelastajaa laskeakseen liikkeelle yhtenäisen maailmanvaluutan. IMF:n (
Kansainvälisen Valuuttarahaston) synteettinen valuutta: Erityisnosto Oikeudet (Special Drawing Rights SDR), määräytyy laillisen valuutan arvonheilahtelulla, jonka aiheuttavat neljä yksityistä pääpankkia. Erityisnosto Oikeudet (SDR) ovat tekaistua velkaa; velkaa yksityiselle pankkikartellille.

Voiko yleismaailmallinen velkakirja, jonka on tekaissut se sama yksityinen pankkikartelli, joka suunnitteli järkyttävän velkamme, olla lääke kansalliseen konkurssitilaan? Voiko globaali velkaantuminen tälle kartellille palauttaa tuottavan talouden? Kenen sosiaalisia etuoikeuksia maailmanlaajuisella pankki-oligarkialla rahoitettaisiin? Jatkaisiko tämä oligarkia ennakonpidätysluottokäytäntöä kaupungeissa ja osavaltioissa, suhteessaan maanviljelijöihin, pieniin yrityksiin, asunnonomistajiin ja yrittäjiin, samalla kyhätessään luottoa aseisiin, sotaan, uhkapeleihin ja petokseen? Ehkäisisikö maailmanlaajuisen velkamonopolin lujittaminen globaalin systeemin romahdusta – vai lisäisikö se sitä? Monikansalliset, globaalin talousjärjestelmän kaikilta suunnilta saastuttavat instituutiot, ovat nyt osoittaneet ne vaarat, jotka piilevät siinä, että ollaan liian sidoksissa karanteeniin ja liian hyvissä väleissä syyttäjään.

Miksi itsenäinen kansa, joka on täysin potentiaali laskemaan liikkeelle oman rahan, antaa pois tuon vallan velkaantumalla ylikansalliselle oligarkialle, joka julkaisee laillista velkaa? Kansallisten valuuttojen lakkauttaminen lakkauttaa lopulta kansallisen itsenäisyyden.

Samaan aikaan kun median vatsastapuhujat yrittävät saada meidät uskomaan, että rehottava ja sattumalta tapahtunut ahneus sai aikaan spontaanin, maailmanlaajuisen finanssikriisin, autenttiset asiakirjat antavat viitteitä harkitusta ja tarkoin suunnitellusta maailmanlaajuisesta kansallisen itsenäisyyden tuhoamisesta. Suunnitelmat keskittää globaali rikkaus yksityiseen hallintaan on ollut käynnissä yli vuosisadan ajan, kiihtyen räjähdysmäisesti neoliittisen sääntelynpoistumisen synnyttämän hurmion myötä, joka mahdollisti talousrikosten leviämisen etäispesäkemäisesti ympäri maapallon. Carroll Quigley:llä, Georgetownin yliopiston historioitsijalla ja Bill Clintonin kouluttajalla, oli luottamuksellinen oikeus kansainvälisen talouskapitalismin johtajien pitämiin asiakirjoihin ja kokouksiin. Hän ei arvioinut heidän motiivejaan, vaan pikemminkin raportoi heidän aikomuksiaan luotettavan sisäpiiriläisen - silminnäkijän ominaisuudessa:

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen… ”talouskapitalismin johdolla oli toinen kauaskantoinen päämäärä, eikä mitään vähempää kuin maailman finanssijärjestelmän hallinnon luominen, jonka kautta yksityinen taho dominoisi kunkin maan poliittista systeemiä ja koko maailman taloutta yhtenä. Maailman keskuspankkien tuli hallita tätä järjestelmää feodaaliseen tapaan (laillinen ja sosiaalinen järjestelmä keskiajan Euroopassa, jonka mukaan kartanonherra tai ylimys antoi ihmisille maata ja suojelua ja vaati vastapalvelukseksi työntekoa ja sotimista hyväkseen) noudattaen niitä salaisia sopimuksia, jotka tehtäisiin usein pidetyissä kokouksissa ja konferensseissa. Järjestelmän pääpaikan oli määrä olla the Bank of International Settlements Baselissa Sveitsissä, yksityinen pankki, jonka omistivat ja jota hallinnoivat maailman keskuspankit, joista kukin oli yksityinen yhtiö. Jokainen keskuspankki - sellaisten miesten käsissä kuin Montagu Norman Englannin Pankista, Benjamin Strong New Yorkin Federal Reserve Pankista, Charles Rist Ranskan Pankista, ja Hjalmar Schacht Reichpankista - näytti hallitsevan kunkin maan hallitusta omatessaan kyvyn kontrolloida valtionlainoja, manipuloida ulkomaiden valuutanvaihtoa, vaikuttaa maan taloudellisen aktiivisuuden tasoon, ja vaikuttaa yhteistyöhalukkaisiin poliitikkoihin palkitsemalla heitä myöhemmin liiketoiminnassa.” Carroll Quigley, 1966

David Rockefellerin ja Zbigniew Brzezinskin vuonna 1973 perustaman
Trilateraalisen Komission esitetty tavoite on tukea Uutta Kansainvälistä Taloudellista Järjestystä, joka syrjäyttää historiallisen taloudellisen järjestelmän. Paul Volcker - Federal Reserve:in entinen puheenjohtaja, Rockefeller rahaston johtaja ja Obaman Taloudenelvytysneuvonantajien Johtokunnan puheenjohtaja – on (Trilateral Komission) Pohjois-Amerikan puheenjohtaja.
Puheessaan kyseiselle ryhmälle 1991 David Rockefeller sanoi:

Olemme kiitollisia The Washington Post:ille, The New York Times:ille, Time Magazine:lle ja muille suurenmoisille julkaisuille, joiden johtajat ovat osallistuneet kokouksiimme ja pitäneet vaitioloa koskevat lupauksensa lähes neljänkymmenen vuoden ajan. Meidän olisi ollut mahdotonta kehitellä suunnitelmaamme maailmaa varten, jos meidät olisi alistettu julkisuuden kirkkaaseen valokeilaan noiden vuosien aikana. Mutta nyt maailma on sivistyneempi ja valmistautuneempi marssiakseen kohti maailman hallitusta. Älyllisen eliitin ja maailman pankkiirien ylikansallinen itsehallinta on varmasti mieluisampi vaihtoehto menneiden vuosisatojen kansalliselle autonomialle.”
Daivid Rockefeller, 1991

Suunnitelma maailmaa varten, joka ”marssittaa” ihmiskunnan kohti maailman hallitusta oli mahdollista kehitellä ainoastaan pimennossa, joskaan perustuslailliset tieteenharjoittajat tuskin yhtyisivät Rockefellerin kiitollisuuteen The Washington Postia, New York Timesia, Time Magazinesia ja muita suuria julkaisuja kohtaan näiden osallistuttua puolen vuosisadan ajan maanpetokseen. Itse itsensä asettaneiden feodaalisten herrojen ylikansallinen itsehallinto loukkaa itsenäisten valtioiden itsemääräämisoikeutta, osavaltioiden oikeutta suojella taloudellista itsenäisyyttä maailman pankkiireilta ja itsenäisten yksilöiden oikeutta muodostaa hallituksia, jotka saavat valtansa hallittujen suostumuksesta. Tässä kuninkaallisen salaliiton maailmankuvassa näitä oikeuksia ei ole olemassa. Maa on itsekkään ryöstön kohde ja ihmiset pelkästään hyödynnettäviä ja tarpeettomina uhrattavia maaorjia. Kansalliset valuutat, hallitusten säännöt, kansainvälinen laki, siviilioikeudet, ympäristö- ja työsuojelu nähdään eliitin tyytyväisyyden esteinä, ja näin ollen tuhottavina. Heidän visionsa utopiasta on maailman pankkiirien ja itse itsensä asettaneen eliitin globaali diktatuuri.

Niin harhaisilta kuin nämä väkivaltaiset päämäärät kuulostavatkin The World Trade Organazation (Maailman kauppajärjestö) on jo kaapannut laittomasti vallan, vallatakseen itsenäisten valtioiden säännöstöt, mitätöidäkseen ihmisoikeuslain ja alueellisten hallitusten oikeudet suojella väestöään. Richard Gardnerin suunnittelema, Robert Pastorin perustama ja tämän salaliittoseuran toimeenpanema Pohjois-Amerikan Unioni tulee häivyttämään rajat Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon väliltä ja luomaan kaiken ylle lakeja säätävän elimen, joka syrjäyttää Kongressin vallan koko mannerta käsittävällä vapaankaupan roistojen NAFTA parlamentilla, jota ei hillitse mitkään kansaa ja maata suojelevat säännöstöt.
Ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että maanpetturuusongelmaiset mediapomot ovat epäonnistuneet tehtävässään varoittaa yleisöä tästä kansallisen itsenäisyyden peitellystä perikadosta.

The Bank of International Settlements lujittaa maailman finanssihallintoa niputtamalla kansallisvaltiot viiteen alueelliseen valuutta-alueeseen, jotka tullaan lopulta sulauttamaan yhteen. Euroopan Unionin ylikansallinen parlamentti ja perustuslaki, joka pakotettiin Euroopan kansalaisille veto oikeudesta huolimatta, syrjäyttää Euroopan yksilöllisten kansallisvaltioiden itsenäisyyden.

Fred Bergsten, Yhdysvaltojen valtionvarainministeriön viranhaltija sekä Trilateraalisen Kommission ja kumouksellisen Peterson Instituutin perustajajäsen kuvaili tarkkanäköisesti kansallisen valuutan hylkäämisen seuraamuksia:

Sopeutuminen yhtenäiseen valuuttaan on ylivoimaisesti rohkein luku Euroopan yhdentymisessä. Rahaa on perinteisesti pidetty valtion itsenäisyyden olennaisena elementtinä … se, että Saksa ja Ranska päättävät luopua markasta ja frangista … edustaa dramaattisinta, vapaaehtoista itsenäisyydestä luopumista koko historiassa. Euroopan Keskuspankki, joka hallitsee euroa, on todellakin ylikansallinen instituutio.” C. Fred Bergsten, 1999

Bergesten aivan oikein huomio ”raha on valtion itsenäisyyden olennainen elementti”.
Niinpä yhden globaalin valuutan yksityinen omistus riistää yhdellä iskulla kaikilta mailta näiden kansallisen itsenäisyyden, ja voiko olla enää parempaa tapaa nopeuttaa prosessia kuin junailla maailman talousjärjestelmän rapauttaminen jäljittelemällä globaalia
Ponzi-juonta.

Bergestenin hurmio Euroopan menetetystä itsenäisyydestä on voiton ja kumouksellisen riemun ele. Euroopan kansallisvaltiot eivät vapaaehtoisesti luopuneet itsenäisyydestään. Ne pakotettiin antautumaan, aivan kuten amerikkalaisetkin, joiden itsenäisyys riisutaan pala palalta.
Vuonna 1974 kansainvälinen pankkiiri, trilateralisti ja CFR jäsen Richard N. Gardner hahmotteli vaikutusvaltaisessa artikkelissa Foreign Affairs:issa uuden maailman järjestyksen perus-strategian otsikolla ”Vaikea Tie Maailman Järjestykseen”. Hän kirjoittaa:

Lyhyesti sanottuna ”maailman järjestyksen talo” on rakennettava alhaalta ylös mieluummin kuin huipulta alas. Se tulee näyttämään suurelta hämmennykseltä, mutta lopulta iskien kansalliseen itsenäisyyteen, syövyttäen sitä pala palalta ja saavuttaen paljon enemmän kuin perinteinen suora hyökkäys.”

Gardnerin strategia kansallisen itsenäisyyden musertamisesta levittäytyy kaiken ylipyyhkäisevänä ohjelmana, joka menestyksellisesti käynnistää maailman hallituksen: Ohjelma vahvistaa Kansainvälistä Valuuttarahastoa romuttamalla kokonaisten maiden talouden velkaantumistasolla, kuten kävi Argentiinassa 2001; se uudelleen muokkaa kansainvälisen kaupan perus-säännöt GATT:illa (WTO:edelläkävijä) alistaen maat ennennäkemättömän kansainvälisen tarkkailun alle, joka ylittää nykyisen, pyhän sisäpoliittisen järjestyksen rajat; se luo kehittyvän maailmanhallinnon suojaksi monikansallisia kauppajärjestelmiä kuten EU, NAFTA ja Free trade Area of the Americas, joka synnyttää massiivisen virran Yhdysvalloista karkaavia työpaikkoja ja tehtaita, ja johtaa ajanmittaan yhteis-mantereelliseen herruuteen, joka täydellisesti alistaa Amerikan hallituksen alaisuuteensa, antaen Yhdistyneille Kansakunnille lopullisen lainkäyttövallan valtameriin, ilmakehään, sähkömagneettiseen kirjoon ja avaruuteen; ohjelma riisuu kaikki valtiot niin perusteellisesti aseista ettei lopulta millään valtiolla ole aseellista voimaa haastaa hiljalleen vahvistettuja YK:n rauhanturvajoukkoja - - jonka toimesta ensimmäinen Persianlahdensota ja sen 12-vuotta kestänyt jälkisotku pommihyökkäyksineen ja rampauttavine sanktioineen toteutettiin. Somaliasta Balkaniin, Balkanista Sierra Leoniin ja Sierra Leonista Afganistaniin - YK:n ”rauhanturvaajista” on tullut lähes kaikkialla läsnä oleva aseenpiipulla maailman järjestykseen pakottaja.

Steve Bonta päättää Garnerin strategiaa koskevan analyysinsä seuraavasti:

Jos sisäpiiriläiset olisivat voineet suorittaa avoimesti ja heti sen mitä he nyt kokoavat vähitellen pala palalta, he olisivat varmasti tehneet niin. Heidän on ollut pakko edetä hitaasti ja varovasti ”Vaikealla Tiellään kohti Maailman Järjestystä” ja hitaus ja varovaisuus paljastaa, että he pelkäävät herättävänsä Amerikan kansan mikäli yrittävät tehdä liikaa liian nopeasti.”

Ilmiselvästi perinteinen suora hyökkäys tuli haluttavammaksi vaihtoehdoksi kuin ”syövyttävä, pala palalta iskeminen kansalliseen itsenäisyyteen”. Yhdysvaltain perustuslaki räjäytettiin irti peruskalliosta Shokki-Kauhu-iskulla amerikkalaisia vastaan 11. syyskuuta 2001.
Totalitäärisen maailman järjestyksen suunnitelma, jota ei oltu alistettu julkisuuden kirkkaaseen valokeilaan neljäänkymmeneen vuoteen, sai nopean täyttymyksensä 9/11 jälkimainingeissa Yhdysvaltain kansalaisten ja heidän hallituksensa perustuslaillisen suhteen radikaalisti muututtua ilman kansalaisten hyväksyntää.

Laillinen, kansalaisia hallituksen vilpillisyydeltä suojeleva rakenne räjäytettiin pala palalta hallitulla purkuräjäytysten aallolla, joka luhisti Yhdysvaltain perustuslaillisen infrastruktuurin: 9/11 iskun seurauksena Office of Legal Counsel (Yhdysvaltain oikeuskansleria avustava toimi) oikeutti kidnappaukset, kidutuksen, laittomat pidätykset, sotaoikeuden ja salaiset vankilat kumoten
habeas corpuksen ja militarisoiden poliisivoimat (sisäisen kontrollin) toimien näin vastoin Posse Comitatusta (poliisivoimat siviilien hallussa). Se oikeutti Valkoisen Talon ajatuksen diktatuurisesta voimasta, johon sisältyy käskyjen toimeenpanovalta ja presidentin allekirjoittamat lausunnot; siviilioikeuksia loukkaavat isänmaalliset teot, sisäisen valvonnan ja henkilötietojen kaivelemisen; median ja journalismin valvonnan; internetsensuurin, yleisvaltakunnalliset pidätysleirit ja perustuslainvastaiset avioliittolain korvikkeet; kotimaan rahanahneiden iskuryhmien ja tiedustelun ulkoistamisen yksityisille vartiointiliikkeille; ammattiliittotoiminnan häirinnän, ICE (Immigration and Customs Enforcement) ratsiat ja Homeland Security Gestapon toimeenpanemat maastakarkoitukset.

Purkuräjäytysten aalto, joka kaatoi globaalin finanssijärjestelmän ja romahdutti Yhdysvaltain talouden, sytytettiin Federal Reserve:in, Valtionvarainministeriön, Valkoisen Talon, Kongressin ja avain asemassa olevien talouslaitosten johtavien virkamiesten toimesta hyvin sijoitetuilla taloudellisilla räjähteillä. Tie subprime räjähdysten aallolle siloteltiin lakeja purkamalla ja taloudellisten liittymien valvontaa höllentämällä. 11. syyskuuta 2001 arviolta $240 miljardia dollaria siirrettiin vaivihkaa notariaattiraha ”järjestelynä” M2/M3 rahavaroihin, George H.W. Bushin ja Federal Reservin puheenjohtajan Alan Greenspanin vuonna1991 luomiin laittomiin obligaatioihin. Pankkitoimilaitokset, joka rahoittivat tuon subprime operaation avasivat maanlaajuisen asuntolainavähittäiskaupan saaliinhimoisille käteislainoille, jotka leviteltiin keinotteleviin kantaosakkeisiin, hedge funds:eihin ja johdannaismarkkinoille - - HSBC, UDS, Credit Suisse First Boston, Triad Guaranty Trust Insurance Corp, Deutsche Bank, Citigroup, Bank of America, Chase Manhattan, carlyle group and Goldman Sachs.

9/11 iskua seuraavien neljän kuukauden aikana rahavaranto kasvoi $650 miljardia, mikä on suurin yksittäinen rahataloudellinen ryöpsähdys nykyaikana. Pumpattuaan $3 triljoonaa dollaria (3 x 10^12 USD) ylimääräräistä maksukykyä talouteen - 32% kasvu rahavarantoihin sitten vuoden 1994 - tämän operaation talousjohtajat loivat tätä pääomaa vastaavan rahataloudellisen ”tarpeen” (Ten-Year Treasury Notes) Kymenvuotisilla Valtionvarain Velkakirjoilla, jotka erittäin koordinoitua strategiaa noudattaen kanavoitiin riskialttiille subprime (finanssitermi vähemmän kuin top maksukykyiselle lainanottajalle) markkinoille. Tarvittiin suuri joukko erilaisia taktiikoita, joilla kierrettiin taloudellisia sääntöjä ja pysäytettiin vastatoimia, jotka olisivat estäneet (halutun) systemaattisen romahduksen – tällaisia taktiikoita edustaa muun muassa Valkoisen Talon kanne, jolla estettiin valtion säännöstöjä vahvistamasta lakeja saaliinhimoisia lainanantolakeja vastaan.

Yksilöt ja instituutiot, jotka romahduttivat neuvostotalouden ja ryöstivät valtionvarannon olivat ennen 9/11 iskua talouspetos-tutkimusten kohteina; useat liitovaltion virastot keräsivät todisteita heitä vastaan epäillen yhteyksistä jopa 280000 tonniin varastettua kultaa (??? - isovimma epäilee desimaalivirhettä). Nämä tutkimukset keskeytettiin lopullisesti kaikkien aihetta koskevien todisteiden tuhouduttua 9/11 kohteiden varastoissa. World Trade Centerit 1 ja 2 muuttuivat 10 sekunnissa hiilipölyksi, WTC 7 romahti 7 sekunnissa, WTC 6, joka toimi varastona $240 miljardille dollarille laittomia obligaatio-talletustodistuksia räjäytettiin ja Laivaston tiedustelupalvelu Pentagonissa luhistettiin - - näin ollen hävitettiin kaikki todisteet niitä samoja yksilöitä vastaan, jotka tapahtumien edellä rahoittivat ja toimeenpanivat Yhdysvaltojen hallitun hävityksen.

Nämä ovat ”hallitusjärjestelmänvaihdon” – sen psykopaattisen julistuksen - arkkitehdit, joka sallii rikollisten kaataa hallituksia, murhata siviilejä ja ryöstää itsenäisten valtioiden omaisuuden – Richard (Dick) Cheneyn sanoin ”koska me pystymme”.
Lakia noudattavissa itsenäisissä valtioissa nämä kumoukselliset saisivat aiheellisesti pelätä syytteeseenpanoa maanpetoksesta ja sotarikoksista. Täällä (Amerikassa) he ovat järjestäneet itselleen immuniteetin ja mahdollisuuden murskata eriävät poliittiset mielipiteet tuhoamalla Yhdysvaltain perustuslain ja uudelleen järjestäen lain.

Eettiset mielet (henkilöt) eivät laadi salaisia suunnitelmia ”marssittaakseen” ihmiskunnan maailman diktatuuriaan tai juoni valtiollisen itsenäisyyden tuhoa hallitakseen maailmaa. Ihmiset, joilla on toimiva omatunto, eivät organisoi massamurhia, lavasta terrori-iskuja, aja talouksia konkurssiin ja syrjäytä hallituksia. Nämä rikokset ihmisyyttä vastaan ovat rikollisen hulluuden manifesteja. Harhat paremmuudesta, kumouksellisuus, pakonomainen valehtelu, varkaudet, kidnappaukset, kidutus ja joukkotuho viittaavat kliinisiin psykopatian ja vakavan epäsosiaalisen luonnehäiriön oireisiin.

Minkä tahansa keskitetysti hallitun systeemin suurin vaara piilee siinä kuinka helposti tyrannit voivat sen kaapata. Jo pelkästään tämä on hyvä syy hajauttaa globaali finanssijärjestelmä, monipuolistaa kansalliset valuutat, ja jokaisen kansallisvaltion perustaa rahan – ja luoton julkinen valvonta. Kansainvälinen sitoumus perustuslaillisten siviilioikeuksien suojelun vahvistamiseksi jokaisessa maassa on aloitettava kumoamalla totalitaariset ”anti-terrorismi” lait ja ”ylikansallisen itsenäisyyden” laiton arkkitehtuuri.

lähde:
http://onlinejournal.com/artman/publish/article_5096.shtml

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

KIELEN MUOKKAAJIEN USKOMATON VALTA


Hommafoorumista arkistoitu hieno kirjoitus.
Kirjoittaja: "Puputti"
16.01.2009, 13:26:02


Minulla on kaksi teoriaa siitä, miksi radikaali vihervasemmisto on saanut äärinäkemyksensä maahanmuuttoa ja etnisiä asioita koskevan politiikan valtavirraksi kaikkialla lännessä. Nämä teoriat ovat kuin saman kolikon kaksi puolta, tavallaan saman asian kuvaaminen eri tavoilla.

Ensimmäinen on natsikortti, kuten sen pöllämystynyt kuvaa. Hitlerin jättämät traumat eurooppalaisille olivat niin voimakkaita, että natseista pyritään erottautumaan kaikin mahdollisin keinoin. Koska natsit väittivät puolustavansa eurooppalaisia ja eurooppalaisuutta, voidaan tosiasiallinen eurooppalaisuuden puolustaminen tänäkin päivänä liittää mielikuvin natseihin. Mitään oikeaa yhteyttä ei edes tarvitse olla, jotta leimaaminen onnistuisi.

Toinen teoriani on vihervasemmiston pakkomielteenomainen kiinnostus kieltä kohtaan. Vihervasemmistoa kiinnostavat sanoihin ladatut mielleyhtymät enemmän kuin sanojen tosiasiallinen merkitys. Vihervasemmistoa usein kiinnostaa enemmän se, mitä sanoja käytetään, kuin se mitä niillä yritetään sanoa. Tämä on irrationaalista, mutta se toimii politiikassa. Vihervasemmistolaiset, pseudofeministit ja heidän kaltaisensa ovat lähes ainoa taho, jota kiinnostaa muokata kieltä. Siksi näille on annettu siihen lähes vapaat kädet. Jos muut kuin vihervasemmisto lataavat sanoihin omia mielleyhtymiään, sana menee "pilalle", sen käyttöä aletaan pitää sopimattomana, tai se halutaan jopa kieltää. Tästä esimerkkinä vaikkapa etnisten tai muiden toiseutta edustavien ryhmien nimitykset kuten "neekeri" tai "mustalainen".

Toisaalta vihervasemmisto itse muokkaa sanoja härskisti, jos siitä on heille hyötyä. Sanat kuten "fasismi", "rasismi" ja "natsismi" on otettu käyttöön leimatermeinä, niiden merkitystä ja käyttöä on moneen kertaan muutettu siten, että niillä on voitu leimata radikaalin vihervasemmiston viholliskuvia, lähinnä länsimaalaisuuden eri puolien puolustajia. Tässä tullaan jälleen natsikorttiin. Se on tarkoituksella tehty poliittinen ase, se on tehty kieltä muokkaamalla, ja vihervasemmistolle vastaava kielenmuokkaus on tapa.

Vihervasemmistolla ei juuri ole kilpailua kielen muokkauksessa. He ovat saaneet sen alueen, josta ovat kiinnostuneita. Kaikki muut ovat ilmeisesti olleet pikemminkin kiinnostuneita asiakysymyksistä. Kaikki muut valtapolitiikan toimijat, jotka ovat ottaneet oppia tästä tehokkaasta vaikutuskeinosta, jatkavat vain samoilla linjoilla, kehittävät uusiokieltä eteenpäin, ajavat radikaalin vihervasemmiston asiaa torjumalla sanoja ja keksimällä uusia. Siihen perustuu vihervasemmiston valta.

Se on uskomatonta valtaa sillä tavalla, että sitä ei uskoisi. Sitä on vaikea huomatakaan. Kielen muokkaajien valta on "näkymätöntä", emmekä yleensä ole tietoisia siitä. Tässä vallankäytössä ei suoraan anneta uusia mielipiteitä sanoiksi puettuna informaationa, vaan näkemykset istutetaan sanojen merkityksiin ja sanoihin kiinnitettyihin mielleyhtymiin. Jos pysyt sanoissasi, mutta toinen muuttaa niiden merkityksen, muuttuu myös se mitä yrität sanoa. Jos sanot sanan ja pysyt sanasi takana, mutta toinen demonisoi sen sanan, hän demonisoi sinut. Jos sinulla on tottumus puhua jostain aiheesta, mutta toinen kieltää siihen parhaiten soveltuvat sanat, menetät tavallaan osan puhekyvystäsi. Nämä olivat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta tähän tapaan se toimii.

Miten sitten nykypolitiikan kriitikkojen pitäisi toimia asian kanssa? Olemme varmasti tyytymättömiä kielen muokkaamiseen, mutta miten sitä voisi vastustaa?

Emme voi jättää kielen kenttää vihervasemmistolle ja valtapolitiikalle. Meidänkin on alettava muokkaamaan aktiivisesti kieltä. Sen ei saa antaa viedä mukanaan kielen herättämistä tunnetaipumuksista rakennettuun kuvitteelliseen maailmankuvaan, kuten vihervasemmistolla. Myöskään emme saa erota muiden käyttämästä kielestä, jotta se ei jäisi sisäpiirin jargoniksi. Emme saa alkaa tehdä kokonaan "kilpailevaa" kieltä, vaan meidän on lähdettävä siitä mikä on, ja näennäisesti sen ehdoilla. Eli missään nimessä emme saa vain asenteen vuoksi "tehdä kaikkea päin vastoin kuin vihervasemmisto".

Seuraavassa on muutamia alustavia ehdotuksiani:

•Epäsanojen turmelu. Monikultturistien itselleen tärkeistä asioista käyttämien nimitysten ja ilmausten, kuten "monimuotoisuuden rikkauden" ja jopa "monikulttuurisuuden" jatkuva sarkastinen käyttö on erittäin tehokasta. Sillä epä-mystifioidaan sanoihin asennetut viittaukset ihmeellisiin aarteisiin tai moraaliulottuvuuksia, joilla ei ole todellisuudessa mitään merkitystä, tai jotka ovat vääriä. Esimerkiksi "monikulttuurisuudesta" on jo ehdotettu luopumista (vain sanana, valitettavasti). Me emme saa kuitenkaan luopua siitä, vaan meidän tulee edistää sen pysymistä käytössä haluamassamme merkityksessä ainakin toistaiseksi. Tosin lainausmerkit auttavat "monikulttuurisuuden" todellisen laidan ymmärtämistä.

•Sanojen varaaminen on myös todella kannatettavaa. Sanojen varaaminen on sitä, että otetaan yleiskielen sana, josta tehdään monikultturismikritiikkiin liittyvä käsite. Yleiskielen sanaa ole helppo poistaa yleisestä käytöstä pelkäksi leima-aseeksi, vaan todennäköisesti sana jää yleiskieleen, ja sen jatkuva yleiskielinen käyttö epädramatisoi sitä, eli "puhdistaa" sitä leimoista. Yleiskielen sanoissa on usein myös vuosikymmenten tai -satojen aikana kertynyttä mielleyhtymä-ainesta, jota ei voida koskaan täysin "kaapia" pois, vaikka sana onnistuttaisiin jopa lähes täysin varaamaan. Siksi nimimerkkien, järjestöjen tai muiden tahojen nimien kannattaa tässä vaiheessa olla yleiskieltä. Tästä esimerkkinä Homma.

•Sanojen ennallistaminen Faktuaalisesti paikkansapitämättömien, röyhkeiden leimatermien, kuten "natsin", "fasistin" tai "rasistin" leimojen ottamista emme saa koskaan hyväksyä. Emme saa sanoa, että "jos todellakin tarkoitat rasistilla tuota, niin olen sitten mielelläni rasisti". Tämä olisi sama asia, kuin ajaa itse eteenpäin rasisti-termin väärinkäyttöä ja äärivasemmistolaista kielenmuokkausta. Vihervasemmistolle ensiarvoisen tärkeitä leimatermejä meidän tulee käsitellä niiden alkuperäisen merkityksen mukaan, eli torjua niiden väärinkäyttö tyystin. Leimatermien mielleyhtymät ovat usein niin voimakkaita, että emme voi mitenkään voittaa niitä hyväksymällä ne kuvaamaan itseämme, ja alkamalla määritellä niitä uudelleen. Meidän on vain pidettävä ne ennallaan.

•Sanojen vaihtaminen on myös tärkeää. Sanojen vaihto tarkoittaa tässä sitä, että jos termiin, jolla esimerkiksi perustelemme jotain meille tärkeää asiaa, kertyy liikaa vääriä mielleyhtymiä (joita valtapolitiikan tukijat niihin jatkuvasti yrittävät istuttaa), meidän täytyy käyttää muita termejä. Jokaista käyttämääsi sanaa voit periaatteessa miettiä tässä mielessä. Jos haluat kuvata jonkin ilmiön myönteisesti, käytä sanoja, jotka pitävät natsikortin heiluttamisen mahdollisimman vaikeana. Esimerkiksi älä sano puolustavasi isänmaatasi, vaan sano, tilanteesta riippuen, puolustavasi alkuperäistä kulttuuria, kotiseutua tai jotain muuta. Esimerkin isänmaa on "huono" sana. Se ei liity rasismiin millään tavalla, mutta siihen liittyy monilla mielleyhtymiä talvisotaan, skineihin yms. Jos haluat pelastaa isänmaasi, haluatko pelastaa isänmaasi vain pelkän isänmaa-sanan? Sanoista voidaan luopua, ei tavoitteista. Eivätkä ne sanat kuitenkaan katoa, vaikka emme julkisuudessa niiden kanssa patsastelisi.

•Sanojen "kaappaus". Meidän tulee "kaapata" itsemme ja ajatustemme kuvailua varten sanoja ja ilmauksia, joita vihervasemmisto käyttää itsensä ja ajatustensa kuvailuun. Tällöin vihervasemmiston on paljon vaikeampi leimata meitä, ja toisaalta meistä huomaa silloin helpommin, että emme asetu ainakaan vastakkaiseen ääripäähän. Tämä ei ole useimmiten edes moraalisesti "varkaus", koska monet meistä aivan oikeasti ovat vaikkapa sosialisteja tai luonnonsuojelijoita, eikä vihervasemmistolla ole mitään yksinoikeutta näihin nimityksiin. Emme saa pelätä näitä sanoja vain siksi, koska vihervasemmisto on käyttänyt niitä, joitain väärinkin. Meidän ei tarvitse yrittää sanojen tasolla erottautua esimerkiksi vihervasemmistosta pelkän toiseuspoliittisen erimielisyyden vuoksi, koska erottautuminen leimaa meidät paljon kauemmaksi. Sama koskee kuvallisia symboleja. Esim. ne kriitikot, jotka ovat vaikkapa sosialisteja, voivat ja heidän ehdottomasti kannattaa käyttää sosialistista symboliikkaa. Jos sosialistimme ovat aidosti sosialisteja, eivätkä turhaan erottaudu vain toiseuspolitiikan vuoksi, voivat he siten saada muutkin sosialistit käsittämään, että sosialistille on täysin luonnollista kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa.


•Uudissanat. Tämä on ehkä vaikein asia, josta en ole varma itsekään, ja siksi jätin sen viimeiseksi. Meidän tulee luoda (tai ottaa käyttöön harvinaisia) täysin neutraalin, jopa humaanin kuuloisia uudissanoja sellaisten välttämättömien asioiden kuvailuun, joihin ei vielä ole yleisiä sanoja. Tällainen on vaikkapa nimim. Anti-Utopistin eräästä teoriasta lainaama "vihreä meemi". Tosin tämän esimerkin värikoodaus on vähän ongelmallinen, koska väreihin liittyy varsin voimakkaat poliittiset mielleyhtymät. Muilta osin, ei-välttämättömissä tapauksissa, en osaa vielä ottaa kantaa uudissanoihin. Periaatteessa uudissanan tekeminen on loistava tilaisuus päästä säätelemään sanan mielleyhtymiä. Ainakaan itseään kriitikkojen ei pitäisi alkaa nimittää uudissanoilla. "Netsi" on ikävä esimerkki tällaisesta, ja sen käyttö tulisi heti lopettaa. Se on tietysti täysin humoristinen, ja osoittaa kykyä itse-ironiaan, mutta monet vaikuttajat ja mediat ymmärtävät tarkoituksella väärin kaiken minkä voivat.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

MENETETYT SUOMALAISET osa 2.


Arkistoituani eilen hommafoorumikirjoituksen koskien abortteja jäin pohtimaan onko aborttikeskustelu sittenkään nyky-Suomessa väestöpoliittinen aihe, vaiko ainoastaan ”saako ihmistä tappaa millään perusteilla, missään kehitysvaiheessa tai minkään sairauden runnellessa” – aihe. Tehtäköön selväksi, että oma kantani aborttiasiassa on ehdoton EI – ennen kuin kysyn miksi ihmeessä kaataa koko väestöpoliittinen ongelma ilmeisten ”rassukoiden” eli aborttientekijöiden niskaan, kun se todellisuudessa on ns. vastuuntuntoisten selviytyjien velvollisuus? Edellisellä tarkoitan, että Suomessa ehkäisyvalistus on niin laajamittaista ja ehkäisyvälineiden hankinta niin helppoa ja ennen kaikkea suositeltua ja suotavaa, että vahinkoraskaudet tapahtuvat hyvin todennäköisesti lähinnä ”hyvin vastuuttomassa” tilassa touhuaville ihmisille, kun taas (kärjistetysti ilmaistuna) ”hyvin vastuulliset ja järkevät” välttyvät sekä tekemästä abortteja että lainkaan tulemasta raskaiksi tai lainkaan synnyttämästä lapsia.

Mitä ”takkiraudan” kirjoituksiin Venäjän ja Puolan suuriin jopa väestöpoliittisesti merkittäviin aborttilukuihin tulee, on huomioitava, kuten Puolan esimerkistä myöhemmin käy ilmi, että aborttia noissa maissa käytettiin ensisijaisena ehkäisymenetelmänä, eikä näin olen oikeastaan voida sanoa, että väkiluku laskee aborttien tähden,
vaan lasten syntyvyyden ehkäisemisen vuoksi, kuten kaikkialla Euroopassa.

Toisin sanoen aborttikeskustelu ei ole väestöpoliittinen keskustelu, siitäkään huolimatta, että väestöpoliittista keskustelua pitäisi kiireenvilkkaan ja suurella äänellä käydä – osoitellen sormella niitä, jotka vastuun pystyisivät asiasta halutessaan kantamaan … Enkä, vaikka seuraava lainaamani teksti siihen suuntaan lopuksi vihjaileekin: "Pohjoismaiden esimerkki on kuitenkin nähty siten, että erityisesti sellainen perhepolitiikka, joka tukee etenkin naisten osalta rinnakkaista mahdollisuutta luoda sekä työuraa että rakentaa perhettä, auttaisi pitämään hedelmällisyyden kuitenkin verrattain lähellä uusiutumisrajaa", usko, että tilanne korjataan yhteiskunnan taholta naisia ymmärtämällä, ymmärtämällä ja ymmärtämällä, vaan sillä, että kansa* itse ymmärtää mistä on kyse ja ottaa todellakin vastuun maansa ja jälkeläistensä tulevaisuudesta. Nyt haluamisemme suomalaisina valitettavasti koskevat lähinnä sitä ”miten minä saisin mahdollisimman nautittavan ja helpon elämän”.

* vaihdoin sanan naiset ns. lisääntyjinä tarkoituksellisesti sanaan kansa murtaakseni sitä aivopestyä ajatusta ettei lisääntyminen olisi myös miesten oikeus ja vastuu (eli taakka ja raskas työ – toisin sanoen kärsijöitä eivät ole ainoastaan feministit -, ajatellen, että miehen velvollisuus on elättää), siinä missä naistenkin oikeus ja vastuu.

-----------------------------------------------------------------------------------

Seuraavan (aihetta syventävän) lainatun tekstin lähde: (vain osaa käytetty tähän kirjoitukseen) http://www.valt.helsinki.fi/sosio/vaesto/luku04.html

Uusiutumisen käsite ja uusiutumisluvut

Väestön uusiutumisen käsite liittyy sukupolvien vaihtumiseen ja kuvaa sitä, kuinka hyvin yksi sukupolvi tuottaa jälkeläisinään uuden sukupolven. Uusiutumista mitataan yleensä tytär- ja äitisukupolven koon välisenä suhteena, koska nimenomaan naiset synnyttävät uuden tulevien synnyttäjien (=tyttöjen) sukupolven. Väestön uusiutumista kuvaamaan on kaksi mittalukua: brutto- ja nettouusiutumisluku.

Uusiutumisluvut ovat tulkinnaltaan ja samankaltaisia kuin kokonaishedelmällisyysluku, mutta niissä tarkastellaan vain (äideille) syntyneitä tyttölapsia. Uusiutumislukujen ajatuksena on, että jos jokainen johonkin kohorttiin syntynyt nainen synnyttää puolestaan yhden tyttären, väestö uusiutuu, koska pojat tulevat samalla ikään kuin sivutuotteena, sillä poikien ja tyttöjen lukusuhde on pysynyt verrattain muuttumattomana. Jos tyttäriä syntyy naista kohden vähemmän kuin yksi, naissukupolvi ei ole uusinut itseään, ja näin myös väestö tulee ainakin luonnollisen lisääntymisen näkökulmasta pitkällä aikavälillä vähenemään. Jos tyttöjä syntyy enemmän kuin yksi, väestö tulee kasvamaan.

Bruttouusiutumisluku (Gross Reproduction Rate, GRR) voidaan laskea
a. suoraan tyttölasten synnyttämisen yleisyyttä kuvaavista ikäryhmittäisistä hedelmällisyysluvuista aivan vastaavasti kuten kokonaishedelmällisyyslukukin (syntyneitä lapsia ei aina ole tilastoitu äidin iän ja lapsen sukupuolen mukaan, mitä tämä laskutapa edellyttää)

b. sen tiedon avulla, että ylihistoriallisesti (eri aikoina, eri alueilla, eri väestöissä) vastasyntyneistä on tyttölapsisia hieman poikalapsia vähemmän. Tyttöjen suhteena voi käyttää 48,8 prosenttia, ellei oikeaa suhdetta tiedetä.
=> GRR = 0,488 * kokonaishedelmällisyysluku (TFR).

Bruttouusiutumisluvun taustaoletus on siis se, ettei yksikään naisista kuole ennen hedelmällisen iän loppua, mikä harvoin, jos koskaan tulevaisuudessakaan, pitää täysin paikkaansa.

Käytännössä väestön uusiutumiseen ei siis riitä yksi tyttölapsi sukupolven naista kohti, koska osa näistä tyttäristä kuolee lapsina tai hedelmällisen iän aikana. Nämä ennen hedelmällisen iän loppua kuolevat eivät ole välttämättä ehtineet synnyttää "omaa" tytärtään, ja seuraava sukupolvi on näin edellistä hieman pienempi, jolloin väestön määrä jälleen pitkällä tähtäimellä vähenee.

Nettouusiutumisluku (Net Reproduction Rate, NRR) ottaa huomioon kuolleisuuden vaikutuksen, siis sen, että osa kohortista kuolee ennen hedelmällisyysikää tai hedelmällisyysiän aikana. Jos NRR = 1, kohortti uusii itsensä, eli väestömäärä pysyy pitkällä tähtäimellä samana.

Nettouusiutumisluvun perusta on:

kuinka monta tytärtä naiset keskimäärin synnyttävät, jos he noudattavat kyseisen hetken ikäryhmittäisiä hedelmällisyyslukuja sekä ikäryhmittäisiä kuolleisuuslukuja.

Nettouusiutumisluku on tarkin väestön uusiutumista kuvaava mittaluku. Bruttouusiutumisluku on aina vähintään yhtä suuri kuin nettouusiutumisluku. Samoja ne ovat vain ja ainoastaan silloin, jos kuolleisuus ennen 50:ttä ikävuotta on nolla. Kuolleisuuden tason ollessa pieni (kuten teollisuusmaissa nykyään), netto- ja bruttoluvut eivät poikkea toisistaan suuresti. Esimerkiksi Suomen väestötilastossa ilmoitetaan tästä syystä nykyään vain yksi uusiutumisluku (bruttouusiutumisluku).

Periodilukuina laskettujen uusiutumislukujen tulkinnassa on muistettava ne samat varaukset, jotka edellä tuotiin esille kokonaishedelmällisyysluvun yhteydessä.

Uusiutumislukujen avulla arvioidaan väestön tulevaa kehitystä, mutta ne eivät ota (moraalisesti) kantaa väestönkasvun toivottavuuteen tai ei-toivottavuuteen.

HEDELMÄLLISYYDEN TRANSITIO

Hedelmällisyyden transitiolla tarkoitetaan siirtymistä ns. luonnollisen hedelmällisyyden lisääntymiskäyttäytymisestä synnytettyjen lasten määrän huomioonottavaan ('pariteettispesifiin') lapsiluvun rajoitukseen. Transition alkuajankohta ajoittuu useimmissa Euroopan tai eurooppalaisperäisen väestön asuttamissa maissa 1800-luvun viimeisten vuosikymmenten ja 1900-luvun parin ensimmäisen vuosikymmenen väliselle ajalle. Transitio johti muutamassa vuosikymmenessä avioparien keskimäärin synnyttämien lasten määrän tuntuvaan pienenemiseen.

Hedelmällisyyden transitioon johtanutta lisääntymiskäyttäytymisen muutosta on yritetty selittää jo useiden vuosikymmenten ajan. Vielä muutama vuosikymmen sitten selityksissä erotettiin kaksi vastakkaista pääsuuntausta, jotka ruotsalainen tutkija Gösta Carlsson nimesi 1966 seuraavasti:

· innovaatioteoriaksi

· mukautumisteoriaksi.

Edellisen ajattelutavan mukaan kyse oli ikään kuin oppimisprosessista, jossa tietoisuus lapsiluvun rajoituksesta ja rajoituksessa käytettävistä ehkäisymenetelmistä levisi innovaation tapaan. Tukea tälle ajattelulle saatiin siitä, että aviollinen syntyvyys alkoi pienentyä väestöryhmittäin ja alueittain. Ranskassa, jossa transition varsinainen alku ajoittuu poikkeuksellisen aikaiseen vaiheeseen, 1800-luvun alkuun, tiedetään aristokratian tehokkaasti rajoittaneen hedelmällisyyttään jo 1600-luvulla. Tämän jälkeen käyttäytymismalli eteni ensin kaupunkiporvaristoon, eräänlaiseen keskiluokkaiseen väestöryhmään, ja vähitellen myös maaseutuväestöön ja köyhimpiinkin väestöryhmiin. Innovaatioille tyypillisesti myös lisääntymiskäyttäytymisen malli olisi jatkanut leviämistä, kunhan se ensin oli saanut merkittävän jalansijan esimerkkeinä olevissa ylemmissä yhteiskuntaryhmissä.

Mukautumisteoriassa lähdetään ihmisten rationaalisen käyttäytymisen merkityksestä. Ihmiset ovat mukauttaneet myös lisääntymiskäyttäytymisensä rationaalisesti. Jos lapsia joissakin väestöissä on syntynyt paljon, ei kyse ole ollut tietämättömyydestä, vaan siitä, että suuren lapsijoukon synnyttäminen on koettu niissä oloissa järkeväksi. Järkevyyttä on perusteltu sillä, että suuri lapsikuolleisuus on tehnyt lasten eloonjäämisen epävarmaksi, jolloin on ollut tarpeen synnyttää "varmuuden vuoksi". Toisaalta on viitattu lapsista saatuun hyötyyn vanhuuden turvana sekä työvoimatarpeeseen alhaisen työn tuottavuuden (maatalous)yhteiskunnissa. Näin kyse ei ole siitä, etteikö tehokasta lapsiluvun rajoitusta olisi saatettu harjoittaa joissakin pienissä väestöryhmissä tai etteikö sitä olisi harjoitettu väestöissä laajaltikin, vaikkakin huomattavan korkeilla lasten tavoitemäärillä. Kun yhteiskunta sitten muuttui siten, että suurten lapsijoukkojen synnyttäminen ei enää ollut rationaalista, lapsilukutavoitteet laskettiin alhaisemmalle tasolle.

Jos kumpaakin teoriaa ajatellaan yksinään, niissä on selkeitä ongelmia. On ensinnäkin totta, että tietous ehkäisymenetelmistä ei ollut transition alkaessa mikään uusi ilmiö. Itse asiassa hedelmällisyys ehti pienentyä Euroopassa merkittävästi ennen kuin modernit ehkäisymenetelmät tulivat käyttöön, ja muutos saatiin aikaiseksi sellaisilla hyvin perinteisillä menetelmillä kuten keskeytetyllä yhdynnällä ja aborteilla. Toisaalta ei ole selkeitä todisteita siitä, että transitiota edeltävissä väestöissä olisi merkittävästi harjoitettu pariteettispesifiä lapsiluvun rajoitusta alhaisemmilla tai korkeammillakaan lasten tavoitemäärillä. On myös tuotu esille todisteita, jotka viittaavat, etteivät suuret lapsimäärät suinkaan aina ole entisessäkään yhteiskunnassa olleet haluttuja tai tavoitteiden mukaisia.

Jos ihmiset lisäksi olivat herkkiä mukautumaan yhteiskunnan muutoksiin, voitaisiin odottaa, että tietynkaltaiset yhteiskunnalliset muutokset johtaisivat johdonmukaisesti muutoksiin myös aviollisessa hedelmällisyydessä. Eri Euroopan maiden kehitys antaa tälle ajattelulle huonosti tukea. Ääriesimerkkeinä on tuotu esille Ranska ja Englanti, joista pariteettispesifi lapsiluvun rajoitus lähti edellisessä käyntiin miltei vuosisata ennen Englantia, vaikka jälkimmäinen oli teollistumisen ja siihen liittyvän yhteiskunnan taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen edelläkävijä Euroopassa.

Nykyisen käsityksen mukaan innovaatio- ja mukautumisteoriaa ei tulisi nähdä toisilleen vastakkaisina vaan toisiaan täydentävinä malleina. Ei ole aihetta epäillä, etteivätkö teollistumiskauden yhteydessä ilmenneet yhteiskunnan muutokset olisi lisänneet motiivia pienentää perheiden lapsilukua. Transition käynnistymiselle oli kuitenkin merkittävänä edellytyksenä kulttuurinen muutos, joka teki toisaalta lapsiluvun rajoitukseen käytettävistä keinoista sosiaalisesti hyväksyttäviä ja toisaalta toi tietoisuuteen lastensynnytyksen lopettamiseen liittyvän suunnitelmallisuuden mahdollisena ja hyötyjä tuottavana käyttäytymismallina. Tässä yhteiskunnan ylimpien sosiaalikerrostumien esimerkillä oli merkitystä. Sosiaalinen hyväksyttävyys liittyi Euroopassa merkittävässä määrin kristillisen kirkon vaikutusvallan pienentymiseen. Juuri tällä seikalla on selitetty uuden lisääntymiskäyttäytymisen aikainen omaksuminen Ranskassa, sillä siellä 1700-luvun lopun suuren vallankumouksen yhteydessä maan katolinen kirkko menetti paljon vaikutusvaltaansa.

UUSIUTUMISRAJAN ALITTAVAAN HEDELMÄLLISYYTEEN

Koska hedelmällisyyden transitio eteni innovaation tavoin väestöryhmästä ja alueelta toiselle, kehitys johti aluksi vielä suurempiin väestöryhmittäisiin eroihin, kuin mitkä olivat vallinneet luonnollisen hedelmällisyyden tilanteessa. Hedelmällisyys pienentyi paljon nopeammin kaupunkien keskiluokan kuin työväestön parissa. Kun helsinkiläisiin avioliittoihin syntyi jo ennen 1900-luvun puoliväliä enää keskimäärin pari lasta, Pohjois- ja Itä-Suomen maaseudulla lapsia syntyi vielä lähestulkoon samassa mitassa kuin ennen transition alkua, eli neljä lasta tai sitäkin enemmän.

Transition edetessä väestöryhmittäiset erot alkoivat selkeästi supistua, vaikka vielä vuosikymmeniä pidettiin selvänä, että maaseudun aviopareille syntyi enemmän lapsia kuin kaupunkilaisille, tai että naisen koulutuksen pituus oli pääsääntöisesti kääntäen verrannollinen naiselle syntyneiden lasten määrään. Siinä vaiheessa, kun naisten kokonaishedelmällisyys pienentyi pysyvästi sukupolvien uusiutumisrajan (alhaisen kuolleisuuden väestöissä kokonaishedelmällisyyden taso noin 2,1 lasta naista kohti) tuntumaan tai selkeästi sen alapuolelle, varsinkin pienten, väestöltään kansallisesti ja kulttuurisesti melko homogeenisten maiden sisäiset väestöryhmittäiset erot ovat supistuneet vähäisiksi. Useimmat perinteiset väestöryhmittäiset erot ovat enää muutaman lapsen kymmenyksen luokkaa naista kohti. Jopa lapsiluvun rajoitukseen penseästi suhtautuneiden uskonnollisten ryhmittymien joukossa hedelmällisyys on pienentynyt. Suomen 20 maakunnassa kokonaishedelmällisyys yhtä naista kohti laskettuna vaihteli vuonna 2005 Uudenmaan ja Varsinais-Suomen 1,6:sta Pohjois-Pohjanmaan 2,4:ään. Kaupunkimaisissa kunnissa kokonaishedelmällisyys oli 1,7, kun se maaseutumaisissa kunnissa oli 2,2.

Euroopan väestöjen hedelmällisyys on herättänyt paljon huolta maanosan väestönkehityksen seurauksista. Hedelmällisyys on lähes kaikkialla sukupolvien uusiutumistason alapuolella, ja entisten sosialististen maiden ja Etelä-Euroopan maiden hyvin alhainen hedelmällisyyden taso on nopeasti johtanut tai johtamassa väestönkasvun pysähtymiseen ja negatiiviseen luonnolliseen väestönkasvuun sekä väestön ikärakenteen nopeaan vanhenemiseen. Tutkijoita ja poliitikkoja askarruttava kysymys ei olekaan enää se, voidaanko ylläpitää uusiutumistasolla olevaa hedelmällisyyttä, vaan kuinka paljon sen alapuolelle hedelmällisyyden taso voi jäädä.

Realistista on lähteä siitä, että eurooppalaisten väestöjen lisääntymiskäyttäytymisessä on tultu tilanteeseen, jossa uusiutumistason ylittävä hedelmällisyys on ainakin tällä hetkellä utopiaa, vaikka perheiden taloudellista tukea ja muita perheiden asemaan vaikuttavia perhepoliittisia toimenpiteitä lisättäisiin. Pohjoismaiden esimerkki on kuitenkin nähty siten, että erityisesti sellainen perhepolitiikka, joka tukee etenkin naisten osalta rinnakkaista mahdollisuutta luoda sekä työuraa että rakentaa perhettä, auttaisi pitämään hedelmällisyyden kuitenkin verrattain lähellä uusiutumisrajaa. Etelä-Euroopan maissa ollaankin ottamassa askelia tämän kaltaisen perhepolitiikan suuntaan. Kyse tosin on tuskin yksinomaan valtiollisesta perhepolitiikasta, vaan myös perheen sisällä olevat asenteet ja käsitys naisen roolista perheessä ovat merkityksellisiä.

Periodikokonaishedelmällisyysluvut antavat todennäköisesti hieman liian pessimistisen kuvan eurooppalaisen hedelmällisyyden tasosta. Jos hedelmällisyyttä tarkastellaan sukupolvien tai kohorttien hedelmällisyyden näkökulmasta, voidaan havaita, että naiskohorttien lapsiluku muodostuu hieman suuremmaksi kuin mitä se periodilukujen perusteella näyttäisi olevan. Tämä johtuu siitä, että viimeisten vuosikymmenten aikana lasten synnyttämistä on naissukupolvi naissukupolvelta vähittäin siirretty aina vain myöhemmälle iälle. Muutos on vähitellen tullut näkyviin myös iässä, jossa lapsensynnytys keskimäärin aloitetaan. Monissa Euroopan maissa ensimmäisen lapsensa synnyttäneet naiset ovat jo 28-29 vuoden iässä. Tätä ilmiötä kutsutaan synnytysten lykkäämiseksi.

Synnytysten lykkääminen naisten myöhempään ikään näkyy selkeästi myös Suomen naisten ikäryhmittäisen hedelmällisyyden kehityksessä. Kun etsit oheisesta kuviosta 15-19- ja 20-24-vuotiaiden hedelmällisyyden kehitystä kuvaavat käyrät, voit havaita, että niiden suunta on varsin johdonmukaisesti ollut jo vuosikymmeniä alaspäin. Vanhemmissa ikäryhmissä kehitys on kuitenkin ollut vaihtelevampi. 25-29-vuotiaiden hedelmällisyyden suunta oli tietyssä vaiheessa nouseva, kun synnytyksiä lykättiin tätä nuoremmista ikävaiheista. 1990-luvun lopussa tämänkin ikäryhmän hedelmällisyys lähti uudelleen pienentymään, kun taas 30-39-vuotiaiden hedelmällisyys jatkoi kasvuaan, koska suurempi osa naissukupolven synnytyksistä lykättiin tähän ikävaiheeseen.

Niin kauan kuin synnytyksiä vähittäin lykätään vanhemmalle iälle (ja lastenhankintatoiveet eivät nykyistä paljon yleisemmin ala kariutua biologisen hedelmällisyysrajan tullessa vastaan), periodikokonaishedelmällisyysluku johtaa ennustekäytössä alimitoitettuun arvioon naissukupolville syntyvien lasten määrästä. Jos Suomessakin nuorimpien ikäluokkien edelleen jatkuva hedelmällisyyden pienentyminen johtuu vain syntymien lykkäämisestä entistä pitemmälle naisten elämänkulussa, muodostuu tämänkin päivän lastenhankintaiässä olevien naisten lopulliseksi lapsikertymäksi noin 1,9 lasta naista kohti periodiluvun osoittaman 1,8 lapsen sijaan. Vastaavasti myös muiden Euroopan maiden naisten lopullinen lapsikertymä muodostunee tämän hetkisiä periodilukuja jonkin verran suuremmaksi. Etelä-Euroopankin maiden osalta arvioksi on esitetty noin puolentoista lapsen taso.

Hedelmällisyyden tulevaisuuden taso riippuu kuitenkin myös Suomessa siitä, tuetaanko naisia ja perheitä tulevaisuudessa riittävästi ja näiden tarvitsemilla tavoilla sosiaali- ja perhepoliittisin keinoin. Tämäkään ei kuitenkaan välttämättä yksin riitä. Tulevaisuus riippuu myös työelämän asettamista vaatimuksista ihmisille ja perheiden arjelle. Näkymät eivät ole tältä osin kovin rohkaisevat hedelmällisyystason säilymisen näkökulmasta.