Ehkäisyn rooli kasvavissa aborttiluvuissa
Ruben Obregon
Amerikassa on yleinen luulo, että ehkäisy vähentää aborttien määrää (isovimman kommentti: oletettavasti koko läntinen maailma jakaa saman käsityksen, minäkin ajattelin näin, kuten eräs aikaisempi kirjoitukseni paljastaa). Ehkäisyn ja aborttien historia 60- ja 70 luvuilla kuitenkin osoittaa luulon virheelliseksi.
60-luvulla ehkäisyvälineiden laillinen asema ja avioparien mahdollisuus käyttää ehkäisyä vaihteli liittovaltiosta toiseen. Suurimmalla osalla liittovaltioista oli käytössään ehkäisyä rajoittava säännöstö, joka määritteli kuinka ehkäisyvälineitä voitiin jakaa ja kuka niitä sai käyttää. Yhdysvaltain Korkeimmalla Oikeudella oli keskeinen rooli ehkäisyn käytön lisääntymisessä sen tuolloin julistaessa useiden liittovaltioiden ehkäisyvälinesäännöstelyn perustuslainvastaiseksi.
Joskin seksuaalivallankumous alkoi jo paljon aikaisemmin, vasta kuusikymmentäluvun puolivälissä alkoi varsinaisesti tapahtua. Ehkäisypillerin käyttöönotto nosti vallankumouksen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pilleri saavutti nopeasti hyväksynnän, ja vuoteen 1965 mennessä 42,9 prosenttia avioituneista teini-ikäisistä oli käyttänyt, tai käytti suun kautta otettavaa ehkäisyä.
Korkeimman Oikeuden kiellettyä avioparien ehkäisyyn liittyvät käyttö- ja hallussapitorajoitukset Connecticutin osavaltiossa vuonna 1965 (Griswold v. Connecticut) avioparien harjoittama syntyvyydensäännöstely helpottui. Tämä käänteentekevä oikeustapaus tarjosi raamit myöhemmille ehkäisy- ja aborttipäätöksille. Itse asiassa kuka tahansa saattoi, juuri näillä samoilla kehyksillä, ajaa alas valtion aborttirajoitteet. Laillisesta näkökulmasta katsottuna, se ajatuskehys joka laillisti ehkäisyn, johti myös lailliseen abortointiin Yhdysvalloissa.
Liittovaltion rajoituksista huolimatta avioliitossa elävät naiset eivät olleet ainoat pillereiden käyttäjät. 1965 Brownin Yliopiston oppilaslehti julkaisi artikkelin, jossa paljastettiin campuksen lääkärin kirjoittaneen kahdelle naimattomalle opiskelijalle ehkäisypillereitä. Vuoteen 1966 instituutioita oli kaksitoista, jotka kirjoittivat ehkäisypillerireseptejä naimattomille opiskelijoille. Eivätkä yliopisto-opiskelijat olleet ainoita, jotka liittyivät seksuaalivallankumoukseen, vaan myös lukioikäiset teinit olivat nopeasti mukana.
Toisin kuin 50-luvulla käytetyt useat ehkäisyvälineet, pillerit tarjosivat ehkäisylle miellyttävyyden. Vaikkakaan ehkäisypillerit eivät aiheuttaneet seksuaalivallankumousta, ne ehdottomasti räjäyttivät vallankumouksen mittasuhteet ja muuttivat ihmisten käsityksen sukupuoliyhteyden tarkoituksesta. Voidaankin sanoa, että jos seksuaalivallankumous oli alkioasteella 50-luvulla, niin 60-luku kypsytti sen täysi-aikaiseksi.
Pilleri myi ajatuksen seksistä ilman lisääntymistä ja juurrutti yhteiskuntaan ehkäisymentaliteetin.
Nuoret eivät olleet immuuneja tälle uudelle ajatukselle. Johtuen valtion rajoitesäännöistä, ehkäisy ei ollut teini-ikäisten saatavilla samaan tapaan kuin nykyään, mutta rajoitukset eivät kuitenkaan estäneet seksuaalivallankumouksen etenemistä heidän keskuudessaan. Tämä näkyi esiaviolliseen seksiin osallistuneiden 15-19-vuotiaiden naisten prosentuaalisen määrän jatkuvana kasvuna. Riippuen olosuhteista, ehkäisy ei ollut kaikille teini-ikäisille teknisesti laitonta. Noina vuosina teinit saivat käyttää ehkäisyä useissa osavaltioissa mikäli elivät avioliitossa ja naimattomatkin vanhempiensa suostumuksella.
Joskin käytettävissä oli monenlaisia ehkäisymenetelmiä, niin vasta 1972 Eisenstadt v. Baird oikeustapauksen myötä ehkäisy tuli laajalti myös naimattomien naisten ulottuville.
Samaan aikaan valtion lakeja säätävä elin laski täysi-ikäisyyden rajaa 21-vuodesta 19 ja 18-vuoteen, mikä puolestaan lisäsi ehkäisyn piiriin kuuluvien teinien määrää. Vuoden 1974 lopulla 45 liittovaltiota ja Columbian piirikunta olivat julkaisseet 18-vuotiaiden naimattomien naisten oikeuden käyttää ehkäisyä. Lisäksi 23 liittovaltiota ja Columbian piirikunta myönsivät alle kuusitoistavuotiaille alaikäisille oikeuden ehkäisyhoitoon.
New York oli lopulta ainoa liittovaltio, joka kielsi reseptivapaan ehkäisyn alle 16-vuotiaille. Tämäkin muuttui kun Korkein Oikeus kumosi rajoitukset Carey v. Poulation Services International – päätöksellä.
Näiden laillisten muutosten myötä esiaviolliseen seksiin osallistuneiden 15-19-vuotiaiden naisten prosentuaalinen määrä jatkoi kasvuaan. Luvut nousivat 30,4 prosentista vuonna 1971 -> 43,4 prosenttiin vuonna 1976 ja edelleen - > 49,8 prosenttiin vuonna 1979.
Sitä mukaa kun yhä nuoremmat ja nuoremmat teinit tulivat seksuaalisesti aktiivisiksi ja sekä naimisissa olevien, että naimattomien naisten ehkäisyn käyttö lisääntyi, sitä enemmän kasvoivat myös aborttiluvut.
Vuonna 1972 aborttien määrä suhteessa kaikkien15-19-vuotiaiden naisten määrään oli 19.1 per 1000 naista (mukana naimisissa olevat naiset). Tämä luku hyppäsi 34,3 promilleen (34,3 per 1000 naista) vuonna 1976 ja 42,4 promilleen vuonna 1979.
Aborttien määrä ei siis laskenut ehkäisyn saatavuuden lisääntymisen myötä – vaan nousi siitä huolimatta. Sama tapahtui raskauksien määrälle – ainoa asia mikä laski oli syntyvyyden määrä (johtuen lisääntyneistä aborttien määrästä).
Tämä lyhyt katsaus historiaan osoittaa ehkäisyn ja aborttien suhteen, mutta ei vielä selitä miten ehkäisy johtaa suurempiin aborttilukuihin:
Ehkäisymentaliteetti pitää sisällään ajatuksen, että seksin pääasiallinen tarkoitus on huvi - ja että jälkeläiset ovat valinnanvaraisia. Tämä ajatus on yhteys ehkäisyn ja abortoinnin välillä. Tämä ajattelutapa johti siihen, että 60- ja 70-luvuilla kasvava määrä naimattomia naisia ja miehiä harrasti esiaviollista seksiä yhä nuorempina ja nuorempina.
Tämä mentaliteetti kasvatti petollisen turvallisuudentunteen suunnittelemattomien raskauksien epätodennäköisyydestä ja yleensäkin hälvensi raskauden mahdollisuuden pelkoa. Huoli raskaudesta – asia, joka toimi ennen monien kohdalla esiaviollisen seksin esteenä – haihtui pois.
Ehkäisy ei ole pettämätön. Ehkäisyn oikeaoppisesta ja huolellisesta käytöstä huolimatta naiset sittenkin tulivat raskaiksi. Tämä on kriittinen tekijä siinä miksi laajalle levinnyt ehkäisyn käyttö johti kasvaviin aborttilukuihin. Seksuaalisesti aktiivisten teinien kasvava joukko, yhdessä ehkäisyn epäonnistumislukujen ja epätoivottujen raskauksien keskeyttämisen tarve lisäsi aborttien määrää 60- ja 70-luivuilla. Historia osoittaa, että vaikka ehkäisyn käyttö ei aiheutakaan jokaisen ei-toivotun raskauden keskeytystä, ei-toivottujen raskauksien kasvanut määrä nosti aborttien määrää.
Se tosiasia, että yhä suurempi määrä ihmisiä osallistui esiaviollisen seksin harrastamiseen, jopa ilman ehkäisyä, välittyi kasvavina aborttilukuina. Paradoksaalisesti ehkäisymentaliteetti ei kasvata ehkäisyn käyttöä tai ehkäisyn oikeaoppista käyttöä. Sen sijaan se kasvattaa esiaviollisen seksin määrää - joko ehkäisyllä tai ilman.
60- ja 70-luvut osoittivat ettei ehkäisy laske aborttien määrää tai tee niitä harvinaisiksi. Sen sijaan tuo ajanjakso todistaa, että ehkäisy lisää aborttien tarvetta kulttuurissamme. Ehkäisyntukijat näyttävät unohtaneen tämän vaatiessaan lisää varoja ehkäisyyn. Niin hämmästyttävää kuin se onkin, 70-luvun argumentit ovat edelleen heidän käytössään: Helppo saatavuus, enemmän suvaitsevaisuutta ja lisää varoja ehkäisyn tarjontaan. – Täysin epäonnistunut resepti, aborttiluvut eivät ole pienentyneet yli kolmeen vuosikymmenen.
lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Role-Of-Contraception-Increased-Abortion.htm
Kysymys on seksistä, Hölmö: Vastaus Mark Steynille
Tri. Jennifer Roback Morse
Mark Steynin hiljattain ilmestyneessä tärkeässä artikkelissa ”Kysymys on demografiasta, Hölmö” esitetty analyysi "Läntisen maailman sukupuuttoon kuolemisen vaaran todellisesta syystä” on aivan oikea. Mutta Lännen, alle uusiutumisrajan jäävän hedelmällisyysongelman takana piilee vielä toinen ongelma; seksi. Vauvat tulevat seksistä. Lännen demografisen romahduksen ja ihmisvajauksen - jonka Islamilainen hedelmällisyys kovaa vauhtia tulvii täyttämään - on aiheuttanut nykyinen käsitys sukupuolikäyttäytymisestä.
Sukupuoliyhteys on elimellinen tosiasia, jolla on kaksi ihmiskehoon kirjoitettua luonnollista tarkoitusta. Ensimmäinen on lisääntyminen. Toinen ei ole yhtä ilmeinen, mutta aivan yhtä tärkeä. Sukupuoliyhteys rakentaa ja lujittaa pariskunnan keskinäistä suhdetta. Nykyisin tiedetään, että seksuaalinen aktiivisuus luo partnereiden välille henkisen yhteyden.
Naiset saavuttavat henkisen yhteyden seksikumppaniinsa ja lapsiinsa oksitosiini hormonin avulla. Nainen erittää tätä hormonia sekä seksuaalisen mielihyvän yhteydessä, että imettäessään. Oksitosiini synnyttää ”kiintymyksen ja henkisen yhteyden” reaktion. Se saa naisen tuntemaan henkistä yhteyttä seksipartneriinsa, mahdollisen lapsensa isään ja voimistaa äidin ja vastasyntyneen kiintymystä, niin että äiti nauttii avuttoman lapsensa tarpeiden täyttämisestä. Kaikki tämä on luonnon tapa saada nainen tuntemaan yhteyttä lapseensa ja lapsen isään.
Nämä luonnon päämäärät rakentavat perheen yhteisyyden ja saattavat uuttaa elämää perheeseen. Koska aktiivinen sukupuolielämä tukee vanhempien välistä suhdetta, se auttaa heitä toimimaan yhdessä tarpeeksi kauan kasvattaakseen lapsensa aikuisiksi. Se tosiasia, että seksi on kivaa on bonus. Kivalta tuntuminen on luonnon tapa saada meidät pitämään lajiamme yllä.
Nykymaailma on tyystin unohtanut sukupuoliyhteyden sosiaalisen merkityksen. Nykyisin käsitämme seksin yksityisenä virkistysaktiviteettina, jolla ei ole mitään moraalista tai sosiaalista erityisarvoa. Rajaton seksuaalinen aktiivisuus ilman elävää lasta on olennainen osa nykyaikaisia oikeuksia.
Kutsun sukupuolielämän nykymuotoa kuluttaja-seksiksi. Seksi on kulutushyödyke ja seksipartnerimme ovat objekteja, jotka enemmän tai vähemmän miellyttävät meitä. Puhuessani yliopistokampuksilla ja tuntiessani erityistä vimmaa asiastani, kutsun nykyaikaista sukupuolikäyttäytymistä Wal-Mart seksiksi (itselläni ei ole mitään Wal-Marteja vastaan - vastaa Suomen Prismoja ja Citymarketteja - mutta voin aina luottaa, siihen että yliopistokampuksilta löytyy Wal-Mart vihaajia). Nykyajan seksuaalietiikka tarjoaa meille suuria määriä vähän-maksavaa aktia, sivuuttaen tämänkaltaisen käytöksen ikävät ”yliläikkymis-seuraukset”.
Väitän, että tällainen seksikäsitys on Lännen demografisen kuolemanspiraalin juuri. Sukupuoliyhteys on luonnoltaan toverillisuuden voima. Kuluttaja-seksi kääntää koko seksuaalisuuden luonnollisen järjestyksen ylösalaisin. Sen sijaan, että tulisimme ulos itsestämme ja loisimme suhteen toisen ihmisen kanssa, me käännämme seksin sisäänpäin, itseemme ja omaksi henkilökohtaiseksi nautinnoksemme. Sukupuoliyhteyden luonnollinen tarkoitus; sekä lisääntyminen, että aviopuolisoiden välinen yhtenäisyys, on tullut ehdottoman vaihtoehtoiseksi. Meidät on motivoitu harrastamaan seksiä ennen avioliittoa - jopa ilman ihmissuhde lähtökohtaa. Tämän lisäksi olemme luoneet surullisen pettävän hiljaisuuden sen tosiasian ympärille, ettei kukaan oikeastaan halua olla saava osapuoli tässä ”käytä ja tule käytetyksi” kulttuurissa.
Demografinen romahdus ei tule yllätyksenä. Monet kommentaattorit ovat huomanneet että lapsista on tullut pelkkä hyödyke; lisä, ansioituneen naisen ansioluetteloon. Muutamat ovat huomanneet myös suoran yhteyden ”seksi on hyödyke” -> ”seksipartneri on hyödyke” -> ”vauvat ovat hyödykkeitä” välillä.
Jos vanhempien välillä ei ole pysyvää sidettä, lasten saaminen on riskibisnestä. Avioliitto on tervein ja luotettavin ympäristö mihin tuoda avuton pieni lapsi ja kasvattaa hänet aina tuottavaan aikuisuuteen asti. Mutta yhteiskunnastamme on tullut välinpitämätön, enää ei ole merkityksellistä ovatko vanhemmat avioliitossa keskenään vaiko eivät, tai onko lapsella kaksi eri, vaiko kaksi samaa sukupuolta edustavaa vanhempaa. Tällainen tuskin on kulttuurillisesti sellainen ympäristö, joka edistää yli uusiutumisrajan ylittävää hedelmällisyyttä.
Niinpä, kuten sanoin, Mark Steynin artikkeli on kaikkinensa oikein. Mutta en syöksynyt tietokoneelleni kirjoittaakseni omaa artikkelia Mark Steynin tekstiä koskevista näkemyksistäni, kuten hyvin perustellut artikkelit usein saavat minut tekemään. Tällä kertaa etsin käsiini muistikortit. Aivan niin. Olen aikuinen tohtorisnainen ja hain muistipelin.
Olen ollut yksi niistä uranaisista, jotka ajattelevat olevansa järkeviä lykätessään lastentekoa pysyvän aseman saavuttamiseen saakka. Olen synnyttänyt vain yhden ”elävän lapsen” kuten demografiassa sanotaan. Siinä mielessä olen osa hyvin koulutettujen, suurituloisten naisten ongelmaa, jotka eivät pysty lisääntymään edes korvatakseen itsensä.
Mutta onnekseni on adoptio. ”Jumalallinen sallimus” – joka työskenteli San Diegon läänin Lasten Suojeluviranomaisten kautta sijoitti kaksi kouluikäistä sijaislasta huomaani. En synnyttänyt heitä, mutta minulla on ainakin väliaikainen vastuu heistä. Mark Steyn innoitti minua tekemään kaikkeni, että nämä kaksi rasavilliä oppivat tarpeeksi matematiikkaa voidakseen pitää huolta itsestään isoiksi kasvettuaan. (viitannee demografisen ”matematiikan” opettamiseen). Kukaan muu tuskin tekisi sitä heidän hyväkseen. Eivät heidän biologiset vanhempansa, Läänin edustajat eikä koululaitos.
Se mitä naiset tekevät ja haluavat, tulee olemaan ratkaiseva tekijä sen suhteen selviytyykö Läntinen maailma demografisesta yhteentörmäyksestä Islamin kanssa. Jos älykkäät, koulutetut naiset uskovat, että lapset ovat uraa häiritsevä sietämättömyys, meillä ei tule olemaan paljoakaan lapsia. Jos naiset ajattelevat muistipelin alentavan heidän arvoaan, seuraavan sukupolven kouluttaminen jää palkatun avun varaan. Jos naiset luulevat, että lapsen kasvattaminen on yksin helpompaa kuin rasittavan miehen kanssa, meillä tulee olemaan paljon stressaantuneita yksinhuoltajia ja huonosti kasvatettuja lapsia.
Niinpä, te kotiäidit, älkää antoko kenenkään kertoa teille, että tuhlaatte lahjojanne. Ilman teidän panostanne tuottaa terve ja toimiva seuraava sukupolvi, Yhdysvaltojen armeija kaikkine voimineen ei riitä suojelemaan meitä Islamin alkuvoimalta, joka on itseensä uskomisen- ja sen myötä itsensä uusimisen voima. Teidän tekonne osoittavat, että te uskotte riittävästi omaan sivilisaatioonne investoidaksenne sen tulevaisuuteen.
lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Contraception-Sex-Stupid-006.htm
Ehkäisyn harha: Aborttioikeusliike manipuloi sanoja peitelläkseen abortin todellisuuden.
Ruben Obregon
Aborttioikeuskannattajat ovat syyttäneet pro-elämä liikettä raskauden uudelleenmärittelystä ja joidenkin ehkäisymuotojen uudelleenkategorisoinnista abortoiviksi. Pohjimmiltaan he ovat siis syyttäneet pro-elämä liikettä siitä ettei se ole kertonut totuutta ehkäisystä, vaan on sen sijaan manipuloinut sanoja ajaakseen ehkäisyn pannaan.
Totuus kuitenkin on, että aborttioikeus – ja perhesuunnitteluliikkeet ovat ne, jotka ovat pelanneet muutamien viimeisten vuosikymmenten ajan sanoilla, ja pro-elämä liike yrittää yksinkertaisesti korjata vahingot.
Tämän vuosikymmenen vanha kiista kietoutuu yhden ainoan sanan ympärille: hedelmöittyminen.
Ennen 60-luvun puoliväliä kysymys raskauden alusta ei ollut vakavan väittelyn aihe. Se tieteelliseen näyttöön perustuva ajatus, että hedelmöittyminen tapahtui hedelmöityksessä, eli siittiön ja munasolun yhdistyessä, hyväksyttiin mukisematta.
Hyväksyttiin myös ajatus, että mikä tahansa, mikä esti hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohtuun aiheutti tosiasiassa abortin, kuten Yhdysvaltain Hallitus tunnusti ja kuten kuvaillaan vuoden 1963 julkisen terveydenhuollon lehtisessä:
”Kaikki mikä heikentää vasta luodon ihmisen elinkelpoisuutta, minä tahansa ajankohtana, heti hedelmöittymisen (siittiön ja munasolun yhtyminen) ja synnytyksen päättymisen välillä, osallistuu, tarkkaan ottaen, abortin aiheuttamiseen”.
Tämä julkilausuma aiheutti ongelman perhesuunnitteluliikkeelle, joka oli siirtymässä pois ”aidoista” ehkäisymenetelmistä lääkkeisiin, jotka aiheuttivat aikaisen abortin estämällä vasta luodun ihmisen kiinnittymisen. Ainoa tapa millä nämä lääkkeet saatiin yleisön silmissä laillisesti ja moraalisesti hyväksytyiksi oli muuttaa hedelmöityksen määritelmää.
Tässä kohtaa Amerikan synnytysopin ja gynekologian akatemia (ACOG) astui kuvaan mukaan. Vuonna 1965 ACOG julkaisi lääketieteellisen tiedotteen, joka ”virallisesti” muutti hedelmöittymisen määritelmän siittiön ja munasolun yhtymisestä, hedelmöittyneen munasolun kiinnittymiseen: ”Hedelmöittyminen tarkoittaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä”.
Siinä samassa, tämän uuden määritelmän turvin, lääkkeet jotka oli havaittu abortoiviksi, nyt ainoastaan ehkäisivät raskauden – ja näin ollen niitä voitiin nyt kutsua ehkäisyksi.
Selitys minkä ACOG antoi määritelmän vaihdolle, oli se ettei hedelmöitystä (siittiön ja munasolun yhtymistä ennen kiinnittymistä) voitu osoittaa – tosiasia, joka oli jo hyvin todistettu. Ennen vuotta 1965 tätä virheellistä perustelua ei koskaan hyväksytty määritelmän muutoksen syyksi. ACOG:n tekemän määritelmän muutoksen sai aikaan poliittinen agenda, ei tieteen kehitys - määritelmän vaihto ei liittynyt edistysaskeliin biologiassa, alkiotutkimuksessa eikä gynekologiassa.
Tämän määritelmämuutoksen seurauksena naisille on vuosikymmenien ajan kerrottu etteivät heidän ehkäisypillerinsä aiheuta abortteja, ja etteivät pillerit lainkaan tehoaisi, mikäli he olisivat jo raskaina – näin ollen käyttö on moraalisesti hyväksyttävää.
Mutta tämä on harha, joka perustuu virheelliseen informaatioon ja vääristää tieteellisen tosiasian. Määritelmän muuttaminen ei muuta sitä todellisuutta – että naisen keho kantaa selvän, uuden ihmisen ja näin ollen nainen on raskaana pystyttiinpä tämä tosiasia havaitsemaan tai ei.
Naisille ei kerrota koko totuutta heidän käyttämästään ehkäisystä ja on aika, että ACOG:n jäsenet kertovat potilailleen totuuden.
Samaa harhaa julistetaan jälkiehkäisypillerikiistan yhteydessä. Huomatkaa mitä Plan B:n (jälkiehkäisytuotteen) luojat sanovat siitä miten lääke vaikuttaa:
”Plan B on ehkäisypillerin kaltainen tuote, jonka uskotaan toimivan jälkiehkäisynä … muuttamalla kohdunlimakalvoa, joka ehkäisee kiinnittymisen … Plan B ei toimi mikäli kiinnittyminen on alkanut; se ei toimi alkaneeseen raskauteen …”
ACOG tukee voimakkaasti Plan B:tä ”Kysy Minulta” jälkiehkäisykampanjallaan. Pohjimmiltaan he siis kaupittelevat lääkkeitä, jotka aiheuttavat aikaisen abortin ennalta ehkäistäkseen abortoinnin. Ei tarvita paljoa, että ymmärtää ettei abortoinnilta vältytä aikaisella abortoinnilla.
Pro-elämä kannattajat eivät manipuloi määritelmiä – he ainoastaan korjaavat ne tieteelliseen muotoonsa ilman poliittisia päämääriä. Jos pro-valintaa (naisten oikeus päättää kehostaan) kannattava lauma ei onnistu päämäärissään monien ehkäisyvälineiden paljastuessa abortoiviksi, niin se ei ole kenenkään muun kuin heidän itsensä syy.
lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Redefine-Pregnancy-Conception-021.htm
Syntyvyyden säännöstely on itsekästä – Sanoma jota yhteiskunta ei halua kuulla
Ruben Obregon
Mistä moinen rähinä? Puhuiko hän Irakin sodasta? Raja kontrollista? NSA vakoilusta? Ei mistään edellisistä.
Mitä Hra. Kessler siis teki väärin? Hän sorkkasi yhteiskunnalliseen tabuun: ehkäisyyn. Hra. Kessler julkesi kutsua syntyvyyden säännöstelyä ”itsekkyyden teoksi”.
Olisi luullut yleisön joukosta löytyvän edes muutamia rohkaisevia aplodeja, St. Thomasin sentään ollessa katolinen instituutio. Mutta ei, totuus kun on, että monet näistä katolilaisista oppilaista ja heidän perheenjäsenistään käyttävät itse ehkäisyä, ja täten Hra. Kessler kyseenalaisti heidän elämäntapansa ja ehkäisynkäyttönsä.
Hra. Kessler rohkeni puhua asiasta, mutta ihmiset eivät halunneet kuulla hänen sanomaansa. Mihin hävisi ajatustenvaihto, josta yliopistot niin ylpeilevät? Missä olivat kaikki oletetut ”avoimet mielet” tämän puheen aikana? Sen sijaan, että yleisö olisi kuunnellut hänen puhettaan avoimin mielin, näytti siltä, että he keskittyivät pelkästään ilkkumaan ja rienaamaan.
Yhteiskunnalla on niin pitkälle viety himosuhde ehkäisyyn ettei enää osata ajatella ”laatikon ulkopuolella”. Elämme ehkäisy ”matrixilla” missä on mahdotonta uskoa, että ehkäisyllä olisi mitään haitallisia vaikutuksia avioliittoon, yhteiskuntaan ja naisten terveyteen. Tämä ”ehkäisy-harha” on ensisijainen syy hyökkäilyille ehkäisykriittistä sanomaa vastaan.
Suuri osa yhteiskunnasta ei halua kuulla sanomaa. Sanomaa siitä, että ehkäisy johtaa kulttuurissamme kasvaviin aborttilukuihin, teiniseksiin, suhteisiin (jotka aiheuttavat avioeroja), terveysongelmiin ja laillisiin raiskauksiin. Nämä kaikki ovat tilastoihin perustuvia faktoja.
Miksi ihmiset haluamalla haluavat pysyä tietämättöminä?
Koska kuluneen vuosisadan ajan olemme eläneet yhteiskunnassa, joka edistää ehkäisyä käyttävää helppoa, vastuuvapaata ja seksikeskeistä elämäntapaa, haastamatta pohtimaan tapojemme haittapuolia.
Hra. Kessler olisi voinut puhua uran luomisesta, elämänkutsumuksen löytämisestä, uusien vastuualueiden kohtaamisesta, tai monista muista valmistumiseen liittyvistä asioista, mutta sen sijaan hän puhui ehkäisystä. Toivottavasti hänen rohkea sanomansa lopulta auttaa hänen luokkatovereitaan kyseenalaistamaan ihmisen seksuaalisuutta ja ehkäisyä koskevan yhtenäisen pakolla syötetyn informaation, jota he ovat koko elämänsä kuulleet ja löytämään luonnollisemman ja terveemmän tavan nähdä ihmisen seksuaalisuus.
Ehkäisykeskustelu on pahasti myöhässä, mutta on ihmisiä kuten Hra. Kessler, jotka murtavat tietämättömyyden, itsekkyyden ja harhaluulojen muureja. Yhteiskunta vastustakoon tätä sanomaa, mutta ajan kuluessa totuus voittaa.
lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Graduation-Speech-Selfish-contraception-020.htm
Soini raapaisee vähän samansuuntaista pintaa: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1733880
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti