lauantai 7. marraskuuta 2009

OLLA USKOSSA VAIKO USKOA USKOVIIN


Kuten kaikki aikaisemmat kirjoitukseni antavat ymmärtää, jauhan kristillisen maailman – lähinnä Euroopan - tuhoon johtavista vaaroista, niinpä minulle melko tuntemattomaksi jäänyt, ”tunnetusti” rauhanomainen uskonto buddhalaisuus, ei ole kirjoitukseni varsinainen asia, mutta palvelee oivasti tämänkertaisten ajatusteni esimerkkinä:

Maailmassa on noin 370 miljoonaa jälleensyntymiseen uskovaa ihmistä, jotka järjestelevät ajatuksiaan ja ympäristöään sen perusteella, että seuraava elämä voi (kärjistetysti sanottuna) pyörähtää käyntiin kovakuoriaisena.
Minä en pelkää tai toivo niin käyvän, en siis ole uskomuksiltani buddhalainen – MUTTA - uskon, että 370 miljoonaa ihmistä elää buddhalaisuuden periaatteita seuraten ja mikäli eläisin kyseisellä tavalla elävien joukossa, heidän uskoaan myötäilevä yhteiskuntansa vaikuttaisi myös minun elämääni tavalla tai toisella.
On siis kaksi eri asiaa olla itse uskossa ja uskoa, että joku toinen elää ja toimii uskossa.

Amerikan Yhdysvallat ja Amerikan Yhdysvalloista vanhalle mantereelle takaisin ja uudistettuna, voimakkaasti vyöryvä ”länsimainen kulttuuri” on perustettu
juutalais-kristillisille arvoille, toisin sanoen sellaisille periaatteille, että sekä kristityt, että juutalaiset voivat kokea itsensä vapaiksi harjoittamaan uskontoaan ja rakentamaan ympärilleen yhteiskunnan, joka tukee ja myötäilee heidän uskonnollisia periaatteitaan. Jotta toimiva ”ei-kristillis-kristillinen” yhteiskunta olisi käytännössä mahdollinen, on jonkun seuraavista kohdista toteuduttava:

a) Massat (ts. uskontunnustajat ja ateistit = kansa) tuntevat joko molemmat tai toisen opeista niin huonosti, että kuvittelevat juutalaisuuden ja kristinuskon olevan yhden uskonnon kaksi verrattain lievästi eroavaa suuntausta (samaan tapaan kuin protestantit ja katoliset ovat molemmat kristillisiä kirkkokuntia).

b) Jompikumpi tai molemmat uskonnoista ovat luopuneet osasta periaatteitaan ja fuusioituneet yhdeksi uudeksi uskonnoksi, joka ei ole enää juutalaisuutta eikä kristinuskoa.

c) Toinen tai molemmat, joko julkisesti tai salaa erilaisina - ja erillään pysyneistä uskontokunnista (oppien varsinaiset tuntijat - ja puolustajat), pyrkii jatkuvasti valtaan.

Summa summarum: Jotta näkymä siihen maailmantilaan, jota yritän huolestuneena blogissani valottaa, avautuisi, EI tarvitse olla uskossa Jumalaan, Kristukseen, Buddhaan, Luciferiin tai Allahiin, ainoastaan uskoa, että on olemassa suuria, voimakkaita ihmisryhmiä, jotka ovat vahvasti uskossa voimakkaisiin uskontoihin.

Ei kommentteja: