KIELEN MUOKKAAJIEN USKOMATON VALTA

Hommafoorumista arkistoitu hieno kirjoitus.
Kirjoittaja: "Puputti"
16.01.2009, 13:26:02

Minulla on kaksi teoriaa siitä, miksi radikaali vihervasemmisto on saanut äärinäkemyksensä maahanmuuttoa ja etnisiä asioita koskevan politiikan valtavirraksi kaikkialla lännessä. Nämä teoriat ovat kuin saman kolikon kaksi puolta, tavallaan saman asian kuvaaminen eri tavoilla.

Ensimmäinen on natsikortti, kuten sen pöllämystynyt kuvaa. Hitlerin jättämät traumat eurooppalaisille olivat niin voimakkaita, että natseista pyritään erottautumaan kaikin mahdollisin keinoin. Koska natsit väittivät puolustavansa eurooppalaisia ja eurooppalaisuutta, voidaan tosiasiallinen eurooppalaisuuden puolustaminen tänäkin päivänä liittää mielikuvin natseihin. Mitään oikeaa yhteyttä ei edes tarvitse olla, jotta leimaaminen onnistuisi.

Toinen teoriani on vihervasemmiston pakkomielteenomainen kiinnostus kieltä kohtaan. Vihervasemmistoa kiinnostavat sanoihin ladatut mielleyhtymät enemmän kuin sanojen tosiasiallinen merkitys. Vihervasemmistoa usein kiinnostaa enemmän se, mitä sanoja käytetään, kuin se mitä niillä yritetään sanoa. Tämä on irrationaalista, mutta se toimii politiikassa. Vihervasemmistolaiset, pseudofeministit ja heidän kaltaisensa ovat lähes ainoa taho, jota kiinnostaa muokata kieltä. Siksi näille on annettu siihen lähes vapaat kädet. Jos muut kuin vihervasemmisto lataavat sanoihin omia mielleyhtymiään, sana menee "pilalle", sen käyttöä aletaan pitää sopimattomana, tai se halutaan jopa kieltää. Tästä esimerkkinä vaikkapa etnisten tai muiden toiseutta edustavien ryhmien nimitykset kuten "neekeri" tai "mustalainen".

Toisaalta vihervasemmisto itse muokkaa sanoja härskisti, jos siitä on heille hyötyä. Sanat kuten "fasismi", "rasismi" ja "natsismi" on otettu käyttöön leimatermeinä, niiden merkitystä ja käyttöä on moneen kertaan muutettu siten, että niillä on voitu leimata radikaalin vihervasemmiston viholliskuvia, lähinnä länsimaalaisuuden eri puolien puolustajia. Tässä tullaan jälleen natsikorttiin. Se on tarkoituksella tehty poliittinen ase, se on tehty kieltä muokkaamalla, ja vihervasemmistolle vastaava kielenmuokkaus on tapa.

Vihervasemmistolla ei juuri ole kilpailua kielen muokkauksessa. He ovat saaneet sen alueen, josta ovat kiinnostuneita. Kaikki muut ovat ilmeisesti olleet pikemminkin kiinnostuneita asiakysymyksistä. Kaikki muut valtapolitiikan toimijat, jotka ovat ottaneet oppia tästä tehokkaasta vaikutuskeinosta, jatkavat vain samoilla linjoilla, kehittävät uusiokieltä eteenpäin, ajavat radikaalin vihervasemmiston asiaa torjumalla sanoja ja keksimällä uusia. Siihen perustuu vihervasemmiston valta.

Se on uskomatonta valtaa sillä tavalla, että sitä ei uskoisi. Sitä on vaikea huomatakaan. Kielen muokkaajien valta on "näkymätöntä", emmekä yleensä ole tietoisia siitä. Tässä vallankäytössä ei suoraan anneta uusia mielipiteitä sanoiksi puettuna informaationa, vaan näkemykset istutetaan sanojen merkityksiin ja sanoihin kiinnitettyihin mielleyhtymiin. Jos pysyt sanoissasi, mutta toinen muuttaa niiden merkityksen, muuttuu myös se mitä yrität sanoa. Jos sanot sanan ja pysyt sanasi takana, mutta toinen demonisoi sen sanan, hän demonisoi sinut. Jos sinulla on tottumus puhua jostain aiheesta, mutta toinen kieltää siihen parhaiten soveltuvat sanat, menetät tavallaan osan puhekyvystäsi. Nämä olivat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta tähän tapaan se toimii.

Miten sitten nykypolitiikan kriitikkojen pitäisi toimia asian kanssa? Olemme varmasti tyytymättömiä kielen muokkaamiseen, mutta miten sitä voisi vastustaa?

Emme voi jättää kielen kenttää vihervasemmistolle ja valtapolitiikalle. Meidänkin on alettava muokkaamaan aktiivisesti kieltä. Sen ei saa antaa viedä mukanaan kielen herättämistä tunnetaipumuksista rakennettuun kuvitteelliseen maailmankuvaan, kuten vihervasemmistolla. Myöskään emme saa erota muiden käyttämästä kielestä, jotta se ei jäisi sisäpiirin jargoniksi. Emme saa alkaa tehdä kokonaan "kilpailevaa" kieltä, vaan meidän on lähdettävä siitä mikä on, ja näennäisesti sen ehdoilla. Eli missään nimessä emme saa vain asenteen vuoksi "tehdä kaikkea päin vastoin kuin vihervasemmisto".

Seuraavassa on muutamia alustavia ehdotuksiani:

•Epäsanojen turmelu. Monikultturistien itselleen tärkeistä asioista käyttämien nimitysten ja ilmausten, kuten "monimuotoisuuden rikkauden" ja jopa "monikulttuurisuuden" jatkuva sarkastinen käyttö on erittäin tehokasta. Sillä epä-mystifioidaan sanoihin asennetut viittaukset ihmeellisiin aarteisiin tai moraaliulottuvuuksia, joilla ei ole todellisuudessa mitään merkitystä, tai jotka ovat vääriä. Esimerkiksi "monikulttuurisuudesta" on jo ehdotettu luopumista (vain sanana, valitettavasti). Me emme saa kuitenkaan luopua siitä, vaan meidän tulee edistää sen pysymistä käytössä haluamassamme merkityksessä ainakin toistaiseksi. Tosin lainausmerkit auttavat "monikulttuurisuuden" todellisen laidan ymmärtämistä.

•Sanojen varaaminen on myös todella kannatettavaa. Sanojen varaaminen on sitä, että otetaan yleiskielen sana, josta tehdään monikultturismikritiikkiin liittyvä käsite. Yleiskielen sanaa ole helppo poistaa yleisestä käytöstä pelkäksi leima-aseeksi, vaan todennäköisesti sana jää yleiskieleen, ja sen jatkuva yleiskielinen käyttö epädramatisoi sitä, eli "puhdistaa" sitä leimoista. Yleiskielen sanoissa on usein myös vuosikymmenten tai -satojen aikana kertynyttä mielleyhtymä-ainesta, jota ei voida koskaan täysin "kaapia" pois, vaikka sana onnistuttaisiin jopa lähes täysin varaamaan. Siksi nimimerkkien, järjestöjen tai muiden tahojen nimien kannattaa tässä vaiheessa olla yleiskieltä. Tästä esimerkkinä Homma.

•Sanojen ennallistaminen Faktuaalisesti paikkansapitämättömien, röyhkeiden leimatermien, kuten "natsin", "fasistin" tai "rasistin" leimojen ottamista emme saa koskaan hyväksyä. Emme saa sanoa, että "jos todellakin tarkoitat rasistilla tuota, niin olen sitten mielelläni rasisti". Tämä olisi sama asia, kuin ajaa itse eteenpäin rasisti-termin väärinkäyttöä ja äärivasemmistolaista kielenmuokkausta. Vihervasemmistolle ensiarvoisen tärkeitä leimatermejä meidän tulee käsitellä niiden alkuperäisen merkityksen mukaan, eli torjua niiden väärinkäyttö tyystin. Leimatermien mielleyhtymät ovat usein niin voimakkaita, että emme voi mitenkään voittaa niitä hyväksymällä ne kuvaamaan itseämme, ja alkamalla määritellä niitä uudelleen. Meidän on vain pidettävä ne ennallaan.

•Sanojen vaihtaminen on myös tärkeää. Sanojen vaihto tarkoittaa tässä sitä, että jos termiin, jolla esimerkiksi perustelemme jotain meille tärkeää asiaa, kertyy liikaa vääriä mielleyhtymiä (joita valtapolitiikan tukijat niihin jatkuvasti yrittävät istuttaa), meidän täytyy käyttää muita termejä. Jokaista käyttämääsi sanaa voit periaatteessa miettiä tässä mielessä. Jos haluat kuvata jonkin ilmiön myönteisesti, käytä sanoja, jotka pitävät natsikortin heiluttamisen mahdollisimman vaikeana. Esimerkiksi älä sano puolustavasi isänmaatasi, vaan sano, tilanteesta riippuen, puolustavasi alkuperäistä kulttuuria, kotiseutua tai jotain muuta. Esimerkin isänmaa on "huono" sana. Se ei liity rasismiin millään tavalla, mutta siihen liittyy monilla mielleyhtymiä talvisotaan, skineihin yms. Jos haluat pelastaa isänmaasi, haluatko pelastaa isänmaasi vain pelkän isänmaa-sanan? Sanoista voidaan luopua, ei tavoitteista. Eivätkä ne sanat kuitenkaan katoa, vaikka emme julkisuudessa niiden kanssa patsastelisi.

•Sanojen "kaappaus". Meidän tulee "kaapata" itsemme ja ajatustemme kuvailua varten sanoja ja ilmauksia, joita vihervasemmisto käyttää itsensä ja ajatustensa kuvailuun. Tällöin vihervasemmiston on paljon vaikeampi leimata meitä, ja toisaalta meistä huomaa silloin helpommin, että emme asetu ainakaan vastakkaiseen ääripäähän. Tämä ei ole useimmiten edes moraalisesti "varkaus", koska monet meistä aivan oikeasti ovat vaikkapa sosialisteja tai luonnonsuojelijoita, eikä vihervasemmistolla ole mitään yksinoikeutta näihin nimityksiin. Emme saa pelätä näitä sanoja vain siksi, koska vihervasemmisto on käyttänyt niitä, joitain väärinkin. Meidän ei tarvitse yrittää sanojen tasolla erottautua esimerkiksi vihervasemmistosta pelkän toiseuspoliittisen erimielisyyden vuoksi, koska erottautuminen leimaa meidät paljon kauemmaksi. Sama koskee kuvallisia symboleja. Esim. ne kriitikot, jotka ovat vaikkapa sosialisteja, voivat ja heidän ehdottomasti kannattaa käyttää sosialistista symboliikkaa. Jos sosialistimme ovat aidosti sosialisteja, eivätkä turhaan erottaudu vain toiseuspolitiikan vuoksi, voivat he siten saada muutkin sosialistit käsittämään, että sosialistille on täysin luonnollista kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa.

•Uudissanat. Tämä on ehkä vaikein asia, josta en ole varma itsekään, ja siksi jätin sen viimeiseksi. Meidän tulee luoda (tai ottaa käyttöön harvinaisia) täysin neutraalin, jopa humaanin kuuloisia uudissanoja sellaisten välttämättömien asioiden kuvailuun, joihin ei vielä ole yleisiä sanoja. Tällainen on vaikkapa nimim. Anti-Utopistin eräästä teoriasta lainaama "vihreä meemi". Tosin tämän esimerkin värikoodaus on vähän ongelmallinen, koska väreihin liittyy varsin voimakkaat poliittiset mielleyhtymät. Muilta osin, ei-välttämättömissä tapauksissa, en osaa vielä ottaa kantaa uudissanoihin. Periaatteessa uudissanan tekeminen on loistava tilaisuus päästä säätelemään sanan mielleyhtymiä. Ainakaan itseään kriitikkojen ei pitäisi alkaa nimittää uudissanoilla. "Netsi" on ikävä esimerkki tällaisesta, ja sen käyttö tulisi heti lopettaa. Se on tietysti täysin humoristinen, ja osoittaa kykyä itse-ironiaan, mutta monet vaikuttajat ja mediat ymmärtävät tarkoituksella väärin kaiken minkä voivat.