Suosittelen tätä erinomaista haastattelua:
http://tv7.fi/vod/player.html?id=12324
"Onko homoliikkeen menestyksen takana tietoinen yhteiskunnallinen suunnitelma, jolla tähdätään klassisen kristillisen avioliittokäsityksen murtamiseen? Vieraana teologi, tutkija ja dosentti Juha Ahvio."
torstai 11. marraskuuta 2010
sunnuntai 1. elokuuta 2010
TIEDOSTA JA MORAALISTA
Edellisessä kirjoituksessani kyselin eikö tieto voisi korvata hyväksytyksi tulemisen puutetta. Minun mielestäni kyllä, mutta kenties ei enää enemmistölle ihmisistä. Lainaan kirjaa Teologia – Johdatus tutkimukseen (Antti Raunio, Petri Luomanen), huomaten, että olen ajatuksineni Kreikan filosofian ”jäänne”, joskin ajattelutapani tietoisesti valinnut jäänne. En ole niin vanha ettenkö olisi jo nuoruudessani voinut valita ns. ”vapaampaa” maailmankatsomusta, vaan uskon, että nykyinen henkilökohtaiseen hyötyyn perustuva moraali ei ainoastaan tuhoa hengellisyyttämme ja jälkeläisiämme, vaan myös älymme ja kykymme ajatella: Jos luonnollinen järki sisältää tiettyjä moraalisia periaatteita – kuten lainaus alla kertoo vanhojen ja viisaiden uskoneen – eikä moraalisuutta ja rationaalisuutta voida erottaa, tällöin myös moraalin höllentyessä höllentyy rationaalinen ajattelu, eli ihmiselle suotu ”luonnollinen järki”. Ja todisteitahan tästä riittää: naiset muuttuvat miehiksi, miehet naisiksi, valtiot luopuvat vapaaehtoisesti suvereniteetistaan, syntymätön kansa korvataan pakolaisilla ja pian rukoilemme yhden maailmanhallituksen syntyä ”pelastamaan” meidät velkavankeudesta. Ei kovin järkevää, mutta oman hyödyn tavoittelun hiillos kylläkin loistaa kirkkaana kustakin esimerkistä.
”Etiikka ja moraali erotetaan usein siten, että moraalilla tarkoitetaan ihmisten tai yhteisöjen käsityksiä oikeasta ja väärästä sekä näiden käsitysten ilmentymistä toiminnassa ja yhteiselämässä, ja etiikalla tarkoitetaan näiden käsitysten tutkimusta. Käsitteitä käytetään myös samansisältöisinä. Etiikka tarkastelee kysymyksiä moraalisesta hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, hyvän ihmisen ominaisuuksista sekä hyvän yhteiskunnan rakenteista. Etiikassa kysytään myös moraalisen toiminnan perusteita ja motivaatiota. Moraalisen toiminnan perustelulla eli justifioinnilla tarkoitetaan lähtökohtia, joiden nojalla on järkevää, tarpeellista tai välttämätöntä ylläpitää ja noudattaa moraalia. Samoin kuin voi kysyä uskonnollisen uskon rationaalista perustaa, voi myös kysyä, onko moraaliselle toiminalle joitakin moraalin ulkopuolisia perusteita.
Usein kysytään, miksi pitäisi tai onko järkevää toimia moraalisesti. Moraalisella motivaatiolla tarkoitetaan sitä tekijää, joka saa ihmisen pyrkimään moraalisesti oikeaan ja hyvään. Motivaatio liittyy moraalia koskevan tiedon ja toiminnan suhteeseen. Antiikin Kreikan filosofian vaikutuksesta länsimaissa on usein ajateltu, että tieto oikeasta ja väärästä on riittävä ehto moraaliselle toiminnalle: henkilö, joka tietää, mikä on oikein, myös toimii tuon tiedon mukaisesti, ellei jokin ulkoinen tekijä estä häntä. Vastaavasti moraalisesti väärä toiminta on merkki siitä, että ei tiedetä, mikä olisi oikein. On kuitenkin mahdollista, että henkilöllä on tietoa moraalisista periaatteista ja käsitys siitä, mikä olisi oikein, mutta häneltä puuttuu kyky tai halu toimia sen mukaisesti. Jos häneltä puuttuu kyky toimia oikein, hän toimii toisin, kuin tietää oikeaksi, mutta tekee sen vastentahtoisesti. Mutta jos häneltä puuttuu halu toimia oikein, hän toimii tieten tahtoen vastoin tietoaan. Hän voi kuitenkin jälkimmäisessä tapauksessa pitää toimintaansa järkevänä, koska katsoo sen tuottavan jotakin sellaista hyötyä, jota toimimalla moraalisesti ei voi saavuttaa.
Moraalinen järki vai järkevä moraali?
Edellä kuvattu vaihtoehdot kuvastavat länsimaisessa ajattelussa tapahtunutta muutosta, joka koskee käsitystä järjen ja järkevyyden luonteesta moraalisissa kysymyksissä. Antiikissa, keskiajalla ja vielä pitkälle uudella ajalla ajateltiin, että ihmisen ”luonnollinen järki” sisältää tiettyjä moraalisia periaatteita. Moraalisen toiminnan lähtökohdat on annettu järjen mukaan, eikä moraalisuutta ja rationaalisuutta voi erottaa toisistaan. Tämän käsityksen mukaan järkevä ihminen toimii moraalisesti, koska hän noudattaa järkeen sisältyviä moraalisia periaatteita. Järki saattaa kyllä erehtyä siinä, miten näitä periaatteita sovelletaan joissakin konkreettisissa tilanteissa, mutta itse moraaliset periaatteet ovat järjen mukana annettuja. Tällaisessa ajattelutavassa ei myöskään nouse esiin kysymystä moraalisen toiminnan ei-moraalisesta perustelusta.
Uudella ajalla on kuitenkin muotoutunut käsitys, jossa järki ymmärretään sisällöttömäksi välineeksi. ”Luonnollinen laki” ei enää tarkoita järkeen sisältyviä yleispäteviä moraalisia periaatteita vaan ennen muuta ihmisyksilön pyrkimystä oman olemassaolonsa turvaamiseen ja omien yksilöllisten päämäärien tunnistamiseen. Järjen toiminta koskee yksilöllisten päämäärien tunnistamista ja niiden saavuttamiseen johtavien keinojen valintaa. Rationaaliseksi toiminnaksi alettiin ymmärtää sellainen, mikä näyttää yksilön omien päämäärien saavuttamisen kannalta edullisimmalta tai tehokkaimmalta. Moraali ei toki hävinnyt, mutta sen luonne muuttui. Näin ollen kysymys moraalisen toiminnan järkevyydestä nousee väistämättä esiin, ja se on pelkistettävissä sanoihin ”onko minun omien päämäärieni kannalta kannattavaa toimia moraalisesti?” Moraalista toimintaa perustellaan vetoamalla siihen, että moraalisuus on lopulta yksilön oman edun kannalta järkevämpää kuin epämoraalisuus.
Moraaliset ongelmat eivät (enää) koske niinkään tietyn periaatteen noudattamisessa ilmeneviä vääristymiä ja puutteita kuin niitä konflikteja, joihin yksilöt joutuvat edistäessään omia päämääriään.”
(isovimma lisännyt väripainotuksen)
KOTIÄITIYDEN STIGMA
Tässä loistava - mitä ilmeisimmin feministin kirjoittama - esimerkki siitä miten sekavaan tilaan feministinen maailmankatsomus on naiset saattanut. Kun opettaa naiselle, että naiseus on huonommuutta (ja tämän ovat tehneet ihan itse feministinaiset) niin syntyy maailma, jossa ihmisen on jatkuva nälkä, mutta syöminen on tyhmyyttä. Täydellinen umpikuja. Jo ajatus ”kaappi-kötiäitydestä” paljastaa sen tosiasian, että naiset ja miehet ovat erilaisia ja löytävät onnen erilaisista asioista. Riippumatta siitä mikä on se taho, joka opettaa ja kampeaa toisin - vanhemmat, valtio, tai vaikkapa kirkko - itselleen rehellinen nainen on sittenkin kaikesta huolimatta sisimmässään nainen, jopa kodin- ja perheenhoitohaluineen.
Tuota vielä mietin, että mikä saa nuo 50%, jotka vastasivat, että ”haluaisivat olla kotiäitejä mikäli se olisi mahdollista”, ajattelemaan ettei kotiäitiys ole mahdollista. Ovatko heidän miehensä feminsitejä?! Vai ovatko nämä ihmisiä, joille omistusasunto, ulkomaanmatkat ja trendivaatteet ovat kolmikymppisinä samaa välttämätöntä normaalia kuin meille vähän vanhemmille pesukone, pakastin ja imuri? Tietävätkö ihmiset, että tyytyväisyys ei määrätyn pisteen jälkeen enää tavaralla lisäänny - jokin taso on saavutettava, on siis olemassa kulminaatiopiste - mutta sen saavuttaa Suomessa myös yhden elättäjän perhe, jossa on näppärä ja järjestelykykyinen emäntä.
... Joku voi olla tuosta tyytyäisyyden lisääntymisestäkin erimieltä, joten tarkennettakoon vielä, että määrätyn pisteen jälkeen puute ja kärsimys lakkaa, ja toisella puolella määrätyn pisteen jälkeen tyytyväisyyden edelleen jatkuminen perustuu kilpailuun ja kilpailussa pätemiseen. Näin ollen voidaan väittää ihmisen olevan tyytyväisin ja tervein noiden kahden pisteen välissä.
Vai onko ihminen niin laumasielu, että sosiaalinen hyväksyntä on elinehto siinä missä ruoka ja suoja? Tarvitseeko ihminen sosiaalista hyväksyntää pysyäkseen terveenä? New York Timesin artikkeli, johon kääntämäni artikkeli perustuu antaa vahvasti sellaisen kuvan, että etenkin naisten on hyvin vaikea elää ei-hyväksyttyinä … ehkä myös miesten – eli ihmisen yleensä – mikä vie ajatukseni väkisinkin siihen, kuinka helppoa meitä on massoina manipuloida ja liikutella kohti kaikkinaista orjuutta, josta feminismi ja naisten hallinta on vain osa.
En noilla viimeisillä kysymyksilläni hyväksytyksi tulemisen tarpesta kuitenkaan nosta käsiäni pystyyn ja sano, että kaikkien on kai sitten saatava tuntea itsensä hyväksytyksi, vaikka tunnustaisinkin, että hyväksytyksi itsensä tunteminen on tärkeää, vaan kuten aina, yritän ehdottaa, että tieto voisi toimia puutteen tyydyttäjänä. Kun ymmärtää mikä/ketkä meitä vievät ja minne, niin kestää kyllä epäkorrektien mielipiteiden – ja elämäntavan luoman sosiaalisen erilaisuuden ja hyljeksinnän.
Kotiäitiyden Stigma
lähde: http://jezebel.com/5600798/the-stigma-of-being-a-housewife
Kotityö on aina ollut feministeille kova pala purtavaksi. Joillekin se on vankila, josta naisten on vapautettava itsensä. Toisille – kuten lukemattomat kotiäidit ja ammatikseen taloustöitä tekevät – se on työ joka ei ole koskaan saanut riittävää arvostusta.
Tämä kotityön ympärillä leijuva hämmennys vaivaa toisen aallon feministejä. Betty Friedan tavoitteli kotivaimojen vapauttamista kodinhoitovelvollisuuksista, kun sen sijaan Selma James taisteli kodinhoidon palkallistamisen puolesta. Ja jahkailu jatkuu edelleen. Valikoiva vallankumous, jossa naiset valitsivatkin työn lopettamisen ja siirtymisen kokopäivä-äideiksi ja vaimoiksi (olipa kyseessä sitten todellinen halu taikka mainostettu trendi) nostatti kiihkeän väittelyn siitä oliko työstä luopuminen askel taaksepäin. Samanaikaisesti nousee koko ajan lisää ryhmiä, jotka vaativat että kotityöt luetaan todelliseksi, laillistetuksi työksi, mikä turvaa nämä työntekijät kuten muutkin työssäkäyvät. Ja liittäkäämme tähän kaikkeen vielä se, että naiset jotka eivät valikoi, vaan yrittävät ”saada kaiken” (sekä uran että perheen) ovat osoittautuneet onnettomiksi, sekä se, että oikeastaan kaikki ne naiset, jotka tänä päivänä kutsuvat itseään kotiäideiksi ovat rääväsuisia TV-hahmoja, niin pää on todella pyörällä.
Arvostammeko me kotitöitä? Arvostammeko naisia, jotka tekevät sitä? Minulla ei ole mitään hajua.
New York Times:issa äskettäin ilmestyneen artikkelin mukaan Ruotsissa – maassa, jota voidaan kutsua maailman kehityksen johtotähdeksi – ”kotiäidit ovat lähes sukupuuttoon kuollut laji”.
Ja ne muutamat kotiäidit, joita sieltä vielä löytyy eivät ilmeisestikään kehtaa kertoa asiaa ääneen. Artikkeli – joka ei kylläkään tarjoa kovia todisteita kotiäitiyden loppumisesta - onnistuu hyvin dokumentoimaan kotiäitiys sanaan ja sanan sisällään pitämään työhön liitetyn stigman kasvun pohjois- Euroopassa.
"TresSugar" (naisia kiinnostavia asioita käsittelevä blogi) järjesti New York Timesin artikkeliin perustuen galluppin, jossa lukijoilta kysyttiin haluaisivatko he olla kotiäitejä jos se olisi mahdollista. Joskaan tämänkaltaisen gallupin tulokset eivät ole tieteellisiä, tulos oli minulle shokeeraava. Yli 50% vastanneista sanoi, että ryhtyisi kotiäidiksi, jos se olisi mahdollista, 27% ehkä, kun saavat lapsia ja vain 20% vastanneista oli sitä mieltä ettei kotona oleminen ole heitä varten.
If you didn't need the money, would you prefer being a housewife?
Yes, I totally would.
52%(232)
No, it's not for me.
21%(94)
Maybe once I had kids.
27%(121)
Total votes: 447
Tätä kaikkea tutkiskellessani yksi parhaista ystävistäni ”tuli kaapista” kotiäitinä. Suljen liikkeeni hän sanoi. Otan tauon, olen tehnyt työtä 10 vuotta. Toivon tulevani raskaaksi lähiaikoina. Häkellyin hieman. Minulle kotivaimoksi ryhtyminen kuulostaa paolta luostariin tai muuttoa farmille Vermontiin – hetkittäinen fantasia täynnä epäkäytännöllisyyksiä. Ei jotain mitä minä, tai me, teemme. Olin pettynyt ystävääni, mutta tiesin, että pettymyksiä hallitaan avarakatseisuudella, eikä siten kuten Miranda teki ”Sinkkuelämää sarjassa” ruoskiessaan Charlottea, joka ilmoitti jäävänsä kotiin.
Annoin ystäväni jatkaa. En tiedä. Aion vain kokeilla ja katson mihin se vie.
Kuulostaa hyvältä, vastasin. Tarkoitin sitä – ainakin melkein.
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Miksi niin monet naiset ovat masentuneita?
Dennis Prager
lähde: http://www.wnd.com/index.php?pageId=67868
On laajalti raportoitu naisten kärsivän masennuksesta tuplasti miehiin verrattuna. Ilmeisesti kliinistä masennusta (lääketieteellisesti todettu masennus) sairastavia naisia on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Oletettaessa, että nämä väitteet ovat tosia, nousee jokaisen asiasta kiinnostuneen mieleen - eli kaikkien mieleen, jotka vähääkään välittävät naisista – kysymys miksi?
Aikaisemmassa kolumnissa tarjosin yhtä selitystä; epärealistisen onnellisuuden tavoittelua, jonka feminismi on saanut useissa naisissa aikaan.
On muitakin mahdollisia selityksiä.
Yksi on se tapa miten monet tytöistä on kasvatettu.
Kuten jokainen viisas ihminen ja älykäs kulttuuri ovat kautta historian tienneet, minkäänlaisen onnen saavuttaminen on mahdotonta ilman oman luontonsa voittamista. Tämä on tietysti yhtä totta sekä poikien että tyttöjen, miesten, kuin naistenkin kohdalla. Feminismin myötä on kuitenkin syntynyt uskomus naisluonteen ylemmyydestä. Yksi tämän uskomuksen seurauksista on miehisten – sekä hyvien, että huonojen - vaistojen nujerrus, samalla kun negatiivisia naisvaistoja on karsittu ainoastaan vähän tai ei yhtään.
Yhteiskunnat ja vanhemmat ovat aina tienneet että poikia on opetettava kontrolloimaan kahta miesluontonsa aluetta; seksuaalisia halujaan ja alttiutta väkivaltaisuuteen. Niinpä kaikki me kelpo miehet olemme oppineet jo varhain, että naista saa koskea seksuaalisesti vain hänen omalla luvallaan ja fyysinen aggressio on kanavoitava urheiluun tai valjastettava pahan taltuttamiseksi liittymällä poliisivoimiin tai armeijaan tai kunnostautumalla fyysisesti auttamaan viattomia. Miehistä, jotka eivät oppineet kontrolloimaan näitä miesluonnon osa-alueita, ei tullut ainoastaan huonoja miehiä, vaan myös onnettomia miehiä. Onnellisuus voidaan saavuttaa ainoastaan silloin kun hallitsemme luontoamme, ei silloin kun luontomme hallitsee meitä.
Yhteiskunnat ja vanhemmat myös tiesivät että oli välttämätöntä opettaa tyttöjä kontrolloimaan omaa luontoaan – erityisesti alttiutta antaa tunteidensa hallita itseään. Naiset, jotka sallivat tunteidensa hallita heitä, eivät ainoastaan tulleet hyödyttömiksi (ennen kaikkea perheidensä jäseninä), vaan myös onnettomiksi naisiksi.
Tästä huolimatta nykyfeminismin ja muiden vastaavien sosiaalisten trendien saapumisen myötä (niiden joukossa yli standardin menevä myötätunto, tunteiden ylistys, patriarkaalisuuden kieltäminen ja maskuliinisten arvojen - kuten tunnekontrollin - devalvointi ) on ryhdytty ajattelemaan, että naisluontoa on tarpeetonta muokata samoin kuin miesluontoa.
Niinpä yhteiskunnan jatkaessa poikien opettamista itsehallintaan, se lopetti opastamasta tyttöjä tekemään samoin. Tyttöjen tunteet olivat synnynnäisesti arvokkaita ja kaikkea mikä kyseenalaisti tämän ajatuksen pidettiin seksistisenä hyökkäyksenä naisia vastaan, jopa naisvihana.
Tämän seurauksena monet tytöistä kasvoivat naisiksi, joilta puuttuu kyky kontrolloida omia tunteitaan ja mielialojaan ja näin ollen kyky käyttää itsekontrollia saavuttaakseen onnellisuuden ja suojautuakseen masennukselta.
Toinen feminismin osa-alue, joka on antanut panoksensa monen naisen melankoliaan on naisellisuuden kielto. Feminismi on useammin miehisten arvojen kuin naiseuden arvojen ylistystä (ikävä kyllä ainoastaan silloin kun nuo miehiset arvot ilmenevät naisessa eivätkä miehessä). Naiseuden arvoista luovutaan alistavina, heikkoutena, passiivisuutena ja alisuorituksena. Esimerkkejä on lukuisia. Yksi on naisellisen mekon hylkääminen; missä tahansa lukiossa tai yliopistossa mekkoa käyttävää tyttöä pidetään epänormaalina. Toinen esimerkki on karski puhe. Vielä sukupolvi sitten miehet pidättäytyivät käyttämästä karskia kieltä naisten kuullen. Nykyään monet nuoret naiset kiroilevat yhtä rankasti kuin miehet (olen nähnyt varmasti enemmän nais – kuin mieskuljettajia, jotka näyttävät hävyttömiä käsimerkkejä muille autoilijoille). Tällainen käytös oli sopimatonta kun naisten odotettiin käyttäytyvän naisellisesti. Ja, tietenkin vielä äärimäisenä vastaiskuna naiseudelle tulee ”vapautunut” sukupuolikäyttäytyminen, joka on kautta aikojen liitetty miesluontoon.
Naisellisuuden menetys liittyy hyvin monen naisen masennukseen. Vaikkakin sairaassa ajassamme naisellisuus mielletään usein heikkoudeksi, on se ennen ollut monille naisille voimauttava ominaisuus, antaen heille erityistä valtaa ja identiteetin, joka ei ollut miesten saavutettavissa. Naiset eivät siis ole yksiselitteisesti onnellisia saavuttaessaan tilan jossa eivät erotu miehistä.
Tästä pääsemme vielä yhteen naisten melankolian aiheuttajaan – siihen miten kaikki edellä kerrottu vaikuttaa miehiin. Naiset ovat yleisesti ottaen onnellisempia kun heillä on elämässään hyvä mies. Ja ”hyvällä miehellä” en tarkoita ainoastaan sitoutunutta ja kilttiä, vaan myös miehistä miestä. Tästä huolimatta tämänhetkiset tasa-arvoa vaativat opit ovat liittoutuneet yhteen, eivät vain heikentääkseen naisellisuutta naisissa, vaan myös miehisyyttä miehissä. Aivan samoin kuin naisten odotetaan kaatavan naiselliset arvot, miesten odotetaan luopuvan miehisistä arvoista, jotka on tuomittu seksistisiksi, alistaviksi, patriarkaalisiksi ja siten vanhentuneiksi.
Kuitenkaan, jälleen kerran, eivät asiat ole sujuneet monien naisten kohdalla kuten feminismi antoi heidän odottaa. Miehisten miesten puute ei ole tuonut naisten enemmistölle onnea, vaan epäonnea. Ne teistä, jotka ette usko tätä, menkää ja kysykää yksinäiseltä, puolisoa etsivältä aikuiselta naiselta mikä on suurin ongelma miehissä, joita hän tapailee. ”He eivät ole miehiä” on tavanomaisin vastaus. Ei ”he eivät ole riittävän tasa-arvoisia” tai ”eivät ole riittävän herkkiä”.
Ja naiset ilman miehiä eivät ole – kuten vanha feministinen sanaparsi kuuluu, ”kaloja ilman polkupyörää”. He ovat naisia ilman miehiä.
1960 luku viitoitti tien Ylimielisyydelle, ennennäkemättömälle määrälle omahyväisyyttä; ylimielisyydelle, joka saa ihmiset ajattelemaan olevansa kaikkia aikaisempia sukupolvia parempia elämän määrittelyssä, ajattelemaan, että suurin osa aikaisemmilta polvilta peritystä tiedosta on yksinkertaisesti väärin ja vanhentunutta. Tästä röyhkeydestä me maksamme ja tulemme maksamaan kovan hinnan. Monet naiset - joita ei ole opetettu nujertamaan luontonsa synkkiä puolia, joilta on evätty naiseuden ilo, sekä enenevä määrä alakuloisia miehiä ja poikia, tuntevat jo nahoissaan tämän hinnan. Ja he kutsuvat sitä masennukseksi.
lähde: http://www.wnd.com/index.php?pageId=67868
On laajalti raportoitu naisten kärsivän masennuksesta tuplasti miehiin verrattuna. Ilmeisesti kliinistä masennusta (lääketieteellisesti todettu masennus) sairastavia naisia on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Oletettaessa, että nämä väitteet ovat tosia, nousee jokaisen asiasta kiinnostuneen mieleen - eli kaikkien mieleen, jotka vähääkään välittävät naisista – kysymys miksi?
Aikaisemmassa kolumnissa tarjosin yhtä selitystä; epärealistisen onnellisuuden tavoittelua, jonka feminismi on saanut useissa naisissa aikaan.
On muitakin mahdollisia selityksiä.
Yksi on se tapa miten monet tytöistä on kasvatettu.
Kuten jokainen viisas ihminen ja älykäs kulttuuri ovat kautta historian tienneet, minkäänlaisen onnen saavuttaminen on mahdotonta ilman oman luontonsa voittamista. Tämä on tietysti yhtä totta sekä poikien että tyttöjen, miesten, kuin naistenkin kohdalla. Feminismin myötä on kuitenkin syntynyt uskomus naisluonteen ylemmyydestä. Yksi tämän uskomuksen seurauksista on miehisten – sekä hyvien, että huonojen - vaistojen nujerrus, samalla kun negatiivisia naisvaistoja on karsittu ainoastaan vähän tai ei yhtään.
Yhteiskunnat ja vanhemmat ovat aina tienneet että poikia on opetettava kontrolloimaan kahta miesluontonsa aluetta; seksuaalisia halujaan ja alttiutta väkivaltaisuuteen. Niinpä kaikki me kelpo miehet olemme oppineet jo varhain, että naista saa koskea seksuaalisesti vain hänen omalla luvallaan ja fyysinen aggressio on kanavoitava urheiluun tai valjastettava pahan taltuttamiseksi liittymällä poliisivoimiin tai armeijaan tai kunnostautumalla fyysisesti auttamaan viattomia. Miehistä, jotka eivät oppineet kontrolloimaan näitä miesluonnon osa-alueita, ei tullut ainoastaan huonoja miehiä, vaan myös onnettomia miehiä. Onnellisuus voidaan saavuttaa ainoastaan silloin kun hallitsemme luontoamme, ei silloin kun luontomme hallitsee meitä.
Yhteiskunnat ja vanhemmat myös tiesivät että oli välttämätöntä opettaa tyttöjä kontrolloimaan omaa luontoaan – erityisesti alttiutta antaa tunteidensa hallita itseään. Naiset, jotka sallivat tunteidensa hallita heitä, eivät ainoastaan tulleet hyödyttömiksi (ennen kaikkea perheidensä jäseninä), vaan myös onnettomiksi naisiksi.
Tästä huolimatta nykyfeminismin ja muiden vastaavien sosiaalisten trendien saapumisen myötä (niiden joukossa yli standardin menevä myötätunto, tunteiden ylistys, patriarkaalisuuden kieltäminen ja maskuliinisten arvojen - kuten tunnekontrollin - devalvointi ) on ryhdytty ajattelemaan, että naisluontoa on tarpeetonta muokata samoin kuin miesluontoa.
Niinpä yhteiskunnan jatkaessa poikien opettamista itsehallintaan, se lopetti opastamasta tyttöjä tekemään samoin. Tyttöjen tunteet olivat synnynnäisesti arvokkaita ja kaikkea mikä kyseenalaisti tämän ajatuksen pidettiin seksistisenä hyökkäyksenä naisia vastaan, jopa naisvihana.
Tämän seurauksena monet tytöistä kasvoivat naisiksi, joilta puuttuu kyky kontrolloida omia tunteitaan ja mielialojaan ja näin ollen kyky käyttää itsekontrollia saavuttaakseen onnellisuuden ja suojautuakseen masennukselta.
Toinen feminismin osa-alue, joka on antanut panoksensa monen naisen melankoliaan on naisellisuuden kielto. Feminismi on useammin miehisten arvojen kuin naiseuden arvojen ylistystä (ikävä kyllä ainoastaan silloin kun nuo miehiset arvot ilmenevät naisessa eivätkä miehessä). Naiseuden arvoista luovutaan alistavina, heikkoutena, passiivisuutena ja alisuorituksena. Esimerkkejä on lukuisia. Yksi on naisellisen mekon hylkääminen; missä tahansa lukiossa tai yliopistossa mekkoa käyttävää tyttöä pidetään epänormaalina. Toinen esimerkki on karski puhe. Vielä sukupolvi sitten miehet pidättäytyivät käyttämästä karskia kieltä naisten kuullen. Nykyään monet nuoret naiset kiroilevat yhtä rankasti kuin miehet (olen nähnyt varmasti enemmän nais – kuin mieskuljettajia, jotka näyttävät hävyttömiä käsimerkkejä muille autoilijoille). Tällainen käytös oli sopimatonta kun naisten odotettiin käyttäytyvän naisellisesti. Ja, tietenkin vielä äärimäisenä vastaiskuna naiseudelle tulee ”vapautunut” sukupuolikäyttäytyminen, joka on kautta aikojen liitetty miesluontoon.
Naisellisuuden menetys liittyy hyvin monen naisen masennukseen. Vaikkakin sairaassa ajassamme naisellisuus mielletään usein heikkoudeksi, on se ennen ollut monille naisille voimauttava ominaisuus, antaen heille erityistä valtaa ja identiteetin, joka ei ollut miesten saavutettavissa. Naiset eivät siis ole yksiselitteisesti onnellisia saavuttaessaan tilan jossa eivät erotu miehistä.
Tästä pääsemme vielä yhteen naisten melankolian aiheuttajaan – siihen miten kaikki edellä kerrottu vaikuttaa miehiin. Naiset ovat yleisesti ottaen onnellisempia kun heillä on elämässään hyvä mies. Ja ”hyvällä miehellä” en tarkoita ainoastaan sitoutunutta ja kilttiä, vaan myös miehistä miestä. Tästä huolimatta tämänhetkiset tasa-arvoa vaativat opit ovat liittoutuneet yhteen, eivät vain heikentääkseen naisellisuutta naisissa, vaan myös miehisyyttä miehissä. Aivan samoin kuin naisten odotetaan kaatavan naiselliset arvot, miesten odotetaan luopuvan miehisistä arvoista, jotka on tuomittu seksistisiksi, alistaviksi, patriarkaalisiksi ja siten vanhentuneiksi.
Kuitenkaan, jälleen kerran, eivät asiat ole sujuneet monien naisten kohdalla kuten feminismi antoi heidän odottaa. Miehisten miesten puute ei ole tuonut naisten enemmistölle onnea, vaan epäonnea. Ne teistä, jotka ette usko tätä, menkää ja kysykää yksinäiseltä, puolisoa etsivältä aikuiselta naiselta mikä on suurin ongelma miehissä, joita hän tapailee. ”He eivät ole miehiä” on tavanomaisin vastaus. Ei ”he eivät ole riittävän tasa-arvoisia” tai ”eivät ole riittävän herkkiä”.
Ja naiset ilman miehiä eivät ole – kuten vanha feministinen sanaparsi kuuluu, ”kaloja ilman polkupyörää”. He ovat naisia ilman miehiä.
1960 luku viitoitti tien Ylimielisyydelle, ennennäkemättömälle määrälle omahyväisyyttä; ylimielisyydelle, joka saa ihmiset ajattelemaan olevansa kaikkia aikaisempia sukupolvia parempia elämän määrittelyssä, ajattelemaan, että suurin osa aikaisemmilta polvilta peritystä tiedosta on yksinkertaisesti väärin ja vanhentunutta. Tästä röyhkeydestä me maksamme ja tulemme maksamaan kovan hinnan. Monet naiset - joita ei ole opetettu nujertamaan luontonsa synkkiä puolia, joilta on evätty naiseuden ilo, sekä enenevä määrä alakuloisia miehiä ja poikia, tuntevat jo nahoissaan tämän hinnan. Ja he kutsuvat sitä masennukseksi.
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Suosittelen luettavaksi:
Iso Magneetti lehdessä julkaistua Riikka Söyringin artikkelia:
Salaliitton makua - H1N1-huijas.
Artikkeli sivuilla 6-7: http://www.isomagneetti.com/nettilehti/?alue=Lahti
Salaliitton makua - H1N1-huijas.
Artikkeli sivuilla 6-7: http://www.isomagneetti.com/nettilehti/?alue=Lahti
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Suosittelen luettavaksi:
John Coleman: ”One World Order Socialist Dictatorship”:
http://www.scribd.com/doc/7721003/John-Coleman-One-World-Socialist-Dictatorship
Monet esitetyistä tavoitteista ovat toteutuneet ja eliitin suunnitelma etenee. Maamme - suunnitelmaan nähden verrattain vähäiset - johtajatkin tekevät parhaansa näiden visioiden eteen. APUA!
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Onko suunnitelma YHDESTÄ MAAILMANHALLITUKSESTA totta?
käännöksen lähde: http://www.helium.com/items/1484416-one-world-government-new-world-order-bilderberg-elites-society-state-self-freedom
Kirjoittaja: tuntematon
YK julkaisi teoksen Our Global Neighbourhood (Maailmanlaajuinen lähiömme) vuonna 1995. Julkaisun rahoitti Maailman hallinnon komissio (Comission on Global Governance), jonka johdossa on klikki voimakkaan henkilökohtaisen tavoitteen omaavia miehiä, Maurice Strongista -> Rockefellereihin. Raportti herätti ns. ”vainoharhaisiksi” leimatut, ja suureksi kiistaksi nousivat termit: ”Maailmanhallitus” (One World Government) ”Uusi Maailmanjärjestys” ja epäilyt ”salaliittoteoriasta".
Kyseinen tapahtuma oli selkeä piikki Maailmanhallitusepäilyjen määrässä, kunnes kuusi vuotta myöhemmin, syyskuun yhdennentoista ravisteltua New Yorkia ja Pentagonia, ajatus Uudesta Maailmanjärjestyksestä ja sen edistämisestä nostettiin jälleen esille - nyt vuorostaan ajatuksen puolestapuhujien toimesta. Syyskuun yhdettätoista seuraavana päivänä "puolestapuhujien" (joihin kuuluu vaikutusvaltainen, politiikan molemmilla laidoilla touhuava, kaikkialla läsnä oleva ja kaikkitietävä Ulkomaisten Suhteiden Neuvoston CFR) "väitätellessä" tapahtumista, Gary Hart totesi, että George Bush juniorin kannattaisi nyt toteuttaa isänsä lausunto "Uudesta Maailmanjärjestyksestä".
Yksinkertaisesti sanottuna hänen tulisi käyttää kriisiä hyväkseen, nousta hallitsevaksi maailmanlaajuiseksi imperialistiseksi mahdiksi ja murskata kaikki toisinajattelijat. Ja jälleen kerran (YK:n julkaisun tavoin) ajatus "Maailmanhallituksesta" "maailmanlaajuisen kriisin" korjausliikkeenä näytti hyväksyttävältä idealta niiden silmissä, jotka ovat liian naiiveja ja herkkäuskoisia näkemään poliittista kokonaistilannetta.
Minun argumenttini otsikon kysymykseen on, kyllä: Ajatus Maailmanhallituksesta ei ole ainoastaan totta, vaan se on toteutumassa kovaa vauhtia. Ja mikäli kansa ei herää - tylsien yhdeksästä - viiteen ”uriensa” keskeltä - ja ala ajatella Uuden Maailmanjärjestyksen kannattajien aikomuksia ja heidän ”suunnitelmiensa” seuraamuksia, maailmaa jossa ihmiset voivat elää vapaina, ei tule olemaan enää kauaa olemassa.
Tähän väliin hieman historiaa siitä mistä idea yhdestä Maailman hallituksesta on saanut alkunsa. 1. maailmasodan manipuloitujen ristiriitojen väistyttyä, muodostettiin Kansainliitto "kokeena" Maailmanhallitukselle. Tämä oli planeettamme eliitin ensimmäinen yritys ottaa maailma haltuunsa. He pyrkivät tavoitteeseensa allekirjoittamalla Balfourin julistuksen, joka ajoi Lähi-idän kaaokseen (Israelin ja Palestiinan välinen ristiriita).
Entä keitä ovat "he", tämä maailmanlaajuinen eliitti?
Maailmanlaajuinen eliitti käsittää 13 keskeistä perhettä (joiden väitetään olevan enimmäkseen juutalaisia). Heihin kuuluvat voimakkaat Rothschildit, jotka perustivat Englannin pankin; yksityisen voittoa tavoittelevan laitoksen, joka on pitkälti samankaltainen perustuslainvastainen Federal Reserves:in kanssa (Amerikan liittovaltioiden keskuspankki). Eliittiin kuuluvat myös Rockefellerit, Reynoldit, Kennedyt, Merovingianinit (Euroopan musta aatelisto, joihin myös Windsorin pahamaineinen, alun perin SAKSALAINEN suku kuuluu). Kukin kolmestatoista keskeisestä suvusta näyttelee roolia Uudessa Maailmanjärjestyksessä/Yhdessä Maailmanhallituksessa. Kaikki tämä tieto on laajasti esillä internetissä.
"He" ovat myös mukana maailman mahtavimmissa salaseuroissa, kuten vapaamuurareissa. Monet Yhdysvaltojen presidenteistä olivat ja ovat vapaamuurareita. Monet heistä ovat myös sukua toisilleen, kuten myös monille Euroopan kuningas-suvuille. Tällainen on eritoten George W. Bush, joka on sukua lähes jokaiselle Euroopan hallitsijalle, sekä melkein jokaiselle edeltäneelle Yhdysvaltojen presidentille, ja mikä erikoisen silmiä avaavaa; Bush junior on kuningatar Elizabethin II 13. serkku.
Vaalit ovat petoksia. Vaalit perustuvat verilinjaan, eivät äänestykseen. Äänestys on vain teatraalinen ”esitys” oletetusta "demokratiasta" toiminnassaan. Amerikka, kuten Euroopan unionin kiristyvässä otteessa sätkivä Eurooppa, eivät ole feodaalisia isäntiään palvelevia maaorjia vapaampia, mutta autuaan tietämättömiä itse aiheuttamastaan orjuudesta.
Maailmanherruus on maailman kaikkein turmeltuneimpien ja kapinallisimpien salaisten yhteisöjen tavoite. Nuo yhteisöt hallitsevat mediaa, koulutusta, viihdettä, politiikkaa, uskontoa, yliopistomaailmaa, armeijaa, yhtiöitä, pankkitoimintaa, investointia ja merkittäviä teollisuusaloja. Huomattavin kaikista salaisista yhteisöistä on pahamaineiset vapaamuurarit, jotka kerran johtivat sekä Ranskan että Amerikan vallankumouksia ja ovat vastuussa joka ainoasta kauhun, sodan, terrorin, julmuuden ja kansanmurhan teosta, sekä kaikesta, tuhosta, vallankumouksista ja keinotekoisesta köyhyydestä, jota planeetalle on aiheutettu. Etsikää lisätietoa Juri Lina:n kirjoista: Under the Sign of the Scorpion and Architects of Deception.
1. Maailmansodan jälkeen perustetun Kansainliiton harkitusti ja ohjatusti epäonnistuttua, oli suuren laman täsmällisesti laskettu nostavan Hitlerin valtaan Weimarin tasavallassa. Roosevelt, Hitler ja kommunismivallat nousivat täyteen toimintaan vuonna 1933. Stalinistien Venäjä tasoitti tietä 2. maailmansodalle pahamaineisen Bolsevistisen vallankumouksen jälkeen, kyseisen taistelun oltua mukamas ”vastapuolten” taistelu, vaikka todellisuudessa toimeenpaneva elin oli molemmilla puolilla yksi ja sama.
Sekä fasismi natsien Saksassa että stalinistisen Venäjän kommunismi saivat rahoituksensa Wall Streetin pankkiireilta. Lisää asiasta voi lukea Anthony C. Sutton:in kirjasta: Wall Street and Rise of Hitler. Hienovaraisemmalla ja kasvavalla Fabianin sosialistisella yhteisöllä Lontoossa ja Lontoon Cityssä oli parempi käsitys asioista, mutta 2. maailmansota oli suunniteltu painostamaan maailman johtajia ajatukseen ”suvereniteetin” haitallisuudesta, jotta Maailmanhallituksen muodostumisprosessi nopeutuisi.
Kansainliitto saatiin epäonnistumaan harkitun pidättäytymisen avulla Italian hyökättyä Etiopiaan ja Kansainliiton reagoimatta mitenkään. Kansainliiton uskottavuus "kollektiivisen turvallisuuden" ylläpitäjänä murentui. Ilmeisesti kansainliiton tavoitteita ei koskaan sen koommin valvottu tai käytetty. Yhdysvaltojen kieltäytyminen toiminnasta oli pääsyy epäonnistumineen. Uskon politiikan olleen harkittua; Kansainliiton sallittiin epäonnistua, jotta voitiin luoda suurempi ja mahtavampi organisaatio: Yhdistyneet Kansakunnat (YK).
Tuona sotien välisenä aikana tapahtuivat monet niistä asioista, jotka vaikuttivat maailman, 2. maailmasodan jälkeiseen tilaan:
Ulkomaisten Suhteiden Neuvoston (CFR) syntyminen.
Amerikan vararikon toteaminen ja Franklin Delano Rooseveltin muodollinen Liittovaltion keskuspankin (FEDin) setelien tunnustaminen vuonna 1933, 137 vuoden mittaisen taloudellisen vapauden jälkeen. (Liittovaltion keskuspankki perustettiin vuonna 1913).
Leninin maanpakolaisuus Neuvosto Venäjältä ja Stalinin nousu valtaan sekä Venäjän Tsaariperhe Romanovien murha.
Kaikki nämä merkittävät tapahtumat olivat katalysaattoreina 2. maailmasodalle. Tuona samana sotien välisenä ajanjaksona Saksa alkoi salaa uudelleen aseistautua ja rekrytoida. Myös pahamaineinen ja nöyryyttävä Versaillesin sopimus revittiin brittien toimesta riekaleiksi heidän politikoidessa Hitlerin tyynnyttämiseksi (tämä oli osa hallitsevan yhteiskuntaluokan strategiaa). Hitler sai ottaa haltuunsa Tshekkoslovakian, liittää Itävallan ja lopulta hyökätä Puolaan ennen vuoden 1939 loppua.
2. maailmasota alkoi 6. syyskuuta 1939 ja loppui 8 syyskuuta vuonna 1945. Kuuden vuoden voimakkaat taistelut johtivat viattomien siviilien pommituksiin, sekä Hitlerin että akselivaltioiden, sekä "Pahan" että "Liittoutuneiden" toimesta. Molemmat puolet olivat vastuussa sotarikoksista, joiden rinnalla Israel näyttää amatööriltä. Pommitukset ja erityisesti ydinpommit Nagasakiin ja Hiroshimaan Japanissa, elokuussa 1945, tappoivat satojatuhansia viattomia siviilejä.
Myös liittoutuneet olivat osallisina ”vihollistaistelijoiden" kidutuksessa. Holokaustipropaganda syntyi vasta kun Yhdysvallat liittyi sotaan lähellä sen loppua. Holokausti - kuten haluan selittää erillisessä kirjoituksessa - on liioittelua, väline, jota israelilaiset ja amerikkalaisten kristilliset sionistit hyödyntävät. Edellisen ymmärtäminen on tärkeää, koska syvenevä Lähi-idän kriisi on seuraava ja viimeinen vaihe Uudelle Maailmanjärjestykselle ja Yhdelle Maailmanhallitukselle. Uskonsotaa suunnitellaan kolmanneksi maailmansodaksi.
Sodan loputtua ei ilmennyt mitään yllätyksiä, tarkoitan, että minä salaliittotukijana, en hätkähtänyt eliitin sodanjälkeisiä suunnitelmia. Välittömästi sodan loputtua syntyi YK, jonka päämaja sijaitsee New York Cityssä, hautausmaamaalla, jonka Rockefellerit lahjoittivat. Muodostettiin Euroopan teräs- ja hiiliyhteisö, joka edelsi Euroopan neuvostoa ja myöhemmin nykyistä Euroopan Unionia.
Kaikki edellinen on varmaankin uutisoitu ... mutta mitä sodanjälkeisissä uutisissa ei ole näytetty on salaisen Bilderberg ryhmän muodostaminen. Ryhmän perustivat Retinger ja Alankomaiden prinssi Bernhard. Molemmat olivat ja ovat edelleen Maailmanhallituksen puolestapuhujia ja vaikutusvaltaisen Rockefellerin ystäviä. Kylmän sodan takana ja myöhemmin Bilderberg ryhmänä toimii noin 130 yksilön tiivis ryhmä, joka kokoontuu vuosittain päättämään politiikasta. Tällä ryhmällä ei ole verkkosivustoa, mutta kylläkin Yhdysvalloista, Britanniasta, Israelista ja Ranskasta palkattujen välitystoimistojen maksimaaliset turva- ja tiedustelutoimet kahdesta kolmeen päivään kestävien, viiden tähden lomakeskuksissa ja hotelleissa pidettyjen salaisten konferenssien ajaksi.
Nimi Bilderberg tulee ensimmäisestä hotellista, jossa kyseinen ryhmä eliittejä tapasi ensi kertaa vuonna 1954. Sen jäsenistöön kuuluu valtionpäämiehiä, kuninkaallisia, pankkialaa, rahoitusta, teollisuutta, mediaa, armeijaa, koulutusta, jopa uskonnonedustajia. Se on eliitin klubi. Ottaen huomioon ryhmän valtavat turvajärjestelyt ja ilmeisen vainoharhaisuuden, aikana jona ihmiset protestoivat kokouspaikkojen ulkopuolella, voidaan ainoastaan miettiä miksi salaliitoja on olemassa.
Logiikka toimii näin: Jos joukko ihmisiä tapaa keskustellakseen salaisesti, käyttäen suojanaan yksityisiä turva- ja tiedustelujärjestelyjä sekä sotilaallista henkilöstöä ja kieltäytyy julkaisemasta kertakaikkisesti yhtään mitään keskusteluihinsa liittyvää, on meillä erittäin pätevä syy tulla epäileväisiksi, jopa vainoharhaisiksi, erityisesti kun kysymys on maailma mahtavimpien ihmisten keskusteluista suljettujen ovien takana ja kaikkien kansainvälisten lakien rikkomisesta. On vastoin Yhdysvaltain lakia, että kansainväliset johtajat, yksityiset instanssit ja vaikutusvaltaiset suurliikemiehet kokoontuvat suljettujen ovien takana, sillä se loukkaa ihmisten oikeutta tietää ja oikeutta pitää "johtajiaan" vastuullisina.
Tällä hauraalla sinisellä planeetalla on käyty yli 50 sotaa vuosien 1945 ja 1990 välillä. Amerikka on vastuussa ainakin 10 miljoonan ihmisen kuolemasta ympäri maailmaa Kambodzhasta Chileen ja Itä-Timorista Nicaraguaan, kaiken tapahduttua tuona samana ajanjaksona. Angloamerikkalainen terrorikone on paljon pelottavampi ja musertavampi kuin Hitlerin natsipuolue. Amerikan valtioterrori on paljon tehokkaampi ja tuhoisampi kuin Stalinin Venäjä. Kuitenkaan maailmanherruuden tavoittelu ei ole uusi ajatus. Miettikää Roomaa, Kreikkaa, Persiaa ja Babyloniaa. Muistelkaa portugalilaisia, espanjalaisia, brittejä ja nyt amerikkalaisia. Jokainen suurivalta on tavoitellut imperiumia, joko tarkoituksellisesti tai ei.
Tällä hetkellä tavoitetta Maailmanhallituksen perustamisesta toteutetaan Yhdysvaltojen johtaman, maailmanlaajuisen ”terrorisminvastaisen sodan” varjolla. Muilla eturintamilla maailmanlaajuinen finanssikriisi pehmittää väestöä vähitellen hyväksymään "Maailmanhallituksen". On olemassa lukuisia, maineikkaiden tutkijoiden ja tiedeyhteisöjen julkaisemia artikkeleja, jotka pönkittävät tyranniaan ja hallitsevan eliitin harvainvaltaan perustuvan Maailmanhallituksen syntyä käyttämällä pakkokeinonaan kuolemantiedettä (viitannee sikainfluenssantapaisiin pelottelutempauksiin).
Ja vieläpä niin sanottu uhka "ihmisen aiheuttamasta ilmastonlämpenemisestä", joka aivopesee massat uskomaan, että ihmiskunta on kaiken pahan alku ja juuri tässä maailmassa, vaikkei ole olemassa mitään todellista tieteellistä, empiirisen tutkimukseen perustuvaa näyttöä tai riittävän vahvaa todistusta, vakuuttamaan ainakaan minua henkilökohtaisesti, että ilmaston lämpeneminen on todellakin tapahtumassa, ja johtuu ihmiskunnasta. Ilmasto on aina muuttunut ja aina muuttuu. Me emme ole vastuussa ilmaston lämpenemisestä, sen enempää kuin olemme vastuussa dinosaurusten kuolemasta. Ihmiset, unohtakaa ilmastonlämpeneminen. Emme ole niin tärkeitä ja isoja, että saisimme sellaisen aikaan.
Löytäkää todellinen itsenne ja päästäkää irti omaksumastanne väärästä Egosta. Opin tämän Kymaticalta, Talismanicidolsin Google Videoista. Kyseessä on hieno dokumenttielokuva, joka selittää ja keskittyy siihen miten me annamme väärien Egojemme nujertaa meidät ja todellisen itsemme toteutumisen ja valaistumisen.
Tämä – ego-asia - liittyy kirjoitukseeni Uudesta Maailmanjärjestyksestä siten, että jokainen merkittävä maailman tapahtuma on heijastus väärän Egomme halusta olla kriisissä ja varuillaan. Meidän on aikuistuttava - kypsyttävä, eikä opittava pommittamaan toista valtiota, joka ei ole vastuussa siitä, että pommitamme kriisihakuisina itseämme.
Maailmanhallitus (OWG)/Uusi Maailmanjärjestys (NWO) on todellinen, suunnitteluprosesseissa ja lähellä loppuvaihettaan. On kyse hetkistä ennen kuin kolmas maailmansota julistetaan ja syntyy riittävä määrä ”valheellisia kriisejä”, joiden avulla aivopestään tietämätön väestö hyväksymään Uusi Maailmanjärjestys. Meidän on parasta herätä tästä ”vapauden” illuusiostamme, ennen kuin meistä tulee eliitin hallitseman systeemin orjia. Löytäkää Itsenne ... ja vapauttakaa mielenne.
Me voimme vielä pysäyttää kaiken tämän. Nyt.
Kirjoittaja: tuntematon
YK julkaisi teoksen Our Global Neighbourhood (Maailmanlaajuinen lähiömme) vuonna 1995. Julkaisun rahoitti Maailman hallinnon komissio (Comission on Global Governance), jonka johdossa on klikki voimakkaan henkilökohtaisen tavoitteen omaavia miehiä, Maurice Strongista -> Rockefellereihin. Raportti herätti ns. ”vainoharhaisiksi” leimatut, ja suureksi kiistaksi nousivat termit: ”Maailmanhallitus” (One World Government) ”Uusi Maailmanjärjestys” ja epäilyt ”salaliittoteoriasta".
Kyseinen tapahtuma oli selkeä piikki Maailmanhallitusepäilyjen määrässä, kunnes kuusi vuotta myöhemmin, syyskuun yhdennentoista ravisteltua New Yorkia ja Pentagonia, ajatus Uudesta Maailmanjärjestyksestä ja sen edistämisestä nostettiin jälleen esille - nyt vuorostaan ajatuksen puolestapuhujien toimesta. Syyskuun yhdettätoista seuraavana päivänä "puolestapuhujien" (joihin kuuluu vaikutusvaltainen, politiikan molemmilla laidoilla touhuava, kaikkialla läsnä oleva ja kaikkitietävä Ulkomaisten Suhteiden Neuvoston CFR) "väitätellessä" tapahtumista, Gary Hart totesi, että George Bush juniorin kannattaisi nyt toteuttaa isänsä lausunto "Uudesta Maailmanjärjestyksestä".
Yksinkertaisesti sanottuna hänen tulisi käyttää kriisiä hyväkseen, nousta hallitsevaksi maailmanlaajuiseksi imperialistiseksi mahdiksi ja murskata kaikki toisinajattelijat. Ja jälleen kerran (YK:n julkaisun tavoin) ajatus "Maailmanhallituksesta" "maailmanlaajuisen kriisin" korjausliikkeenä näytti hyväksyttävältä idealta niiden silmissä, jotka ovat liian naiiveja ja herkkäuskoisia näkemään poliittista kokonaistilannetta.
Minun argumenttini otsikon kysymykseen on, kyllä: Ajatus Maailmanhallituksesta ei ole ainoastaan totta, vaan se on toteutumassa kovaa vauhtia. Ja mikäli kansa ei herää - tylsien yhdeksästä - viiteen ”uriensa” keskeltä - ja ala ajatella Uuden Maailmanjärjestyksen kannattajien aikomuksia ja heidän ”suunnitelmiensa” seuraamuksia, maailmaa jossa ihmiset voivat elää vapaina, ei tule olemaan enää kauaa olemassa.
Tähän väliin hieman historiaa siitä mistä idea yhdestä Maailman hallituksesta on saanut alkunsa. 1. maailmasodan manipuloitujen ristiriitojen väistyttyä, muodostettiin Kansainliitto "kokeena" Maailmanhallitukselle. Tämä oli planeettamme eliitin ensimmäinen yritys ottaa maailma haltuunsa. He pyrkivät tavoitteeseensa allekirjoittamalla Balfourin julistuksen, joka ajoi Lähi-idän kaaokseen (Israelin ja Palestiinan välinen ristiriita).
Entä keitä ovat "he", tämä maailmanlaajuinen eliitti?
Maailmanlaajuinen eliitti käsittää 13 keskeistä perhettä (joiden väitetään olevan enimmäkseen juutalaisia). Heihin kuuluvat voimakkaat Rothschildit, jotka perustivat Englannin pankin; yksityisen voittoa tavoittelevan laitoksen, joka on pitkälti samankaltainen perustuslainvastainen Federal Reserves:in kanssa (Amerikan liittovaltioiden keskuspankki). Eliittiin kuuluvat myös Rockefellerit, Reynoldit, Kennedyt, Merovingianinit (Euroopan musta aatelisto, joihin myös Windsorin pahamaineinen, alun perin SAKSALAINEN suku kuuluu). Kukin kolmestatoista keskeisestä suvusta näyttelee roolia Uudessa Maailmanjärjestyksessä/Yhdessä Maailmanhallituksessa. Kaikki tämä tieto on laajasti esillä internetissä.
"He" ovat myös mukana maailman mahtavimmissa salaseuroissa, kuten vapaamuurareissa. Monet Yhdysvaltojen presidenteistä olivat ja ovat vapaamuurareita. Monet heistä ovat myös sukua toisilleen, kuten myös monille Euroopan kuningas-suvuille. Tällainen on eritoten George W. Bush, joka on sukua lähes jokaiselle Euroopan hallitsijalle, sekä melkein jokaiselle edeltäneelle Yhdysvaltojen presidentille, ja mikä erikoisen silmiä avaavaa; Bush junior on kuningatar Elizabethin II 13. serkku.
Vaalit ovat petoksia. Vaalit perustuvat verilinjaan, eivät äänestykseen. Äänestys on vain teatraalinen ”esitys” oletetusta "demokratiasta" toiminnassaan. Amerikka, kuten Euroopan unionin kiristyvässä otteessa sätkivä Eurooppa, eivät ole feodaalisia isäntiään palvelevia maaorjia vapaampia, mutta autuaan tietämättömiä itse aiheuttamastaan orjuudesta.
Maailmanherruus on maailman kaikkein turmeltuneimpien ja kapinallisimpien salaisten yhteisöjen tavoite. Nuo yhteisöt hallitsevat mediaa, koulutusta, viihdettä, politiikkaa, uskontoa, yliopistomaailmaa, armeijaa, yhtiöitä, pankkitoimintaa, investointia ja merkittäviä teollisuusaloja. Huomattavin kaikista salaisista yhteisöistä on pahamaineiset vapaamuurarit, jotka kerran johtivat sekä Ranskan että Amerikan vallankumouksia ja ovat vastuussa joka ainoasta kauhun, sodan, terrorin, julmuuden ja kansanmurhan teosta, sekä kaikesta, tuhosta, vallankumouksista ja keinotekoisesta köyhyydestä, jota planeetalle on aiheutettu. Etsikää lisätietoa Juri Lina:n kirjoista: Under the Sign of the Scorpion and Architects of Deception.
1. Maailmansodan jälkeen perustetun Kansainliiton harkitusti ja ohjatusti epäonnistuttua, oli suuren laman täsmällisesti laskettu nostavan Hitlerin valtaan Weimarin tasavallassa. Roosevelt, Hitler ja kommunismivallat nousivat täyteen toimintaan vuonna 1933. Stalinistien Venäjä tasoitti tietä 2. maailmansodalle pahamaineisen Bolsevistisen vallankumouksen jälkeen, kyseisen taistelun oltua mukamas ”vastapuolten” taistelu, vaikka todellisuudessa toimeenpaneva elin oli molemmilla puolilla yksi ja sama.
Sekä fasismi natsien Saksassa että stalinistisen Venäjän kommunismi saivat rahoituksensa Wall Streetin pankkiireilta. Lisää asiasta voi lukea Anthony C. Sutton:in kirjasta: Wall Street and Rise of Hitler. Hienovaraisemmalla ja kasvavalla Fabianin sosialistisella yhteisöllä Lontoossa ja Lontoon Cityssä oli parempi käsitys asioista, mutta 2. maailmansota oli suunniteltu painostamaan maailman johtajia ajatukseen ”suvereniteetin” haitallisuudesta, jotta Maailmanhallituksen muodostumisprosessi nopeutuisi.
Kansainliitto saatiin epäonnistumaan harkitun pidättäytymisen avulla Italian hyökättyä Etiopiaan ja Kansainliiton reagoimatta mitenkään. Kansainliiton uskottavuus "kollektiivisen turvallisuuden" ylläpitäjänä murentui. Ilmeisesti kansainliiton tavoitteita ei koskaan sen koommin valvottu tai käytetty. Yhdysvaltojen kieltäytyminen toiminnasta oli pääsyy epäonnistumineen. Uskon politiikan olleen harkittua; Kansainliiton sallittiin epäonnistua, jotta voitiin luoda suurempi ja mahtavampi organisaatio: Yhdistyneet Kansakunnat (YK).
Tuona sotien välisenä aikana tapahtuivat monet niistä asioista, jotka vaikuttivat maailman, 2. maailmasodan jälkeiseen tilaan:
Ulkomaisten Suhteiden Neuvoston (CFR) syntyminen.
Amerikan vararikon toteaminen ja Franklin Delano Rooseveltin muodollinen Liittovaltion keskuspankin (FEDin) setelien tunnustaminen vuonna 1933, 137 vuoden mittaisen taloudellisen vapauden jälkeen. (Liittovaltion keskuspankki perustettiin vuonna 1913).
Leninin maanpakolaisuus Neuvosto Venäjältä ja Stalinin nousu valtaan sekä Venäjän Tsaariperhe Romanovien murha.
Kaikki nämä merkittävät tapahtumat olivat katalysaattoreina 2. maailmasodalle. Tuona samana sotien välisenä ajanjaksona Saksa alkoi salaa uudelleen aseistautua ja rekrytoida. Myös pahamaineinen ja nöyryyttävä Versaillesin sopimus revittiin brittien toimesta riekaleiksi heidän politikoidessa Hitlerin tyynnyttämiseksi (tämä oli osa hallitsevan yhteiskuntaluokan strategiaa). Hitler sai ottaa haltuunsa Tshekkoslovakian, liittää Itävallan ja lopulta hyökätä Puolaan ennen vuoden 1939 loppua.
2. maailmasota alkoi 6. syyskuuta 1939 ja loppui 8 syyskuuta vuonna 1945. Kuuden vuoden voimakkaat taistelut johtivat viattomien siviilien pommituksiin, sekä Hitlerin että akselivaltioiden, sekä "Pahan" että "Liittoutuneiden" toimesta. Molemmat puolet olivat vastuussa sotarikoksista, joiden rinnalla Israel näyttää amatööriltä. Pommitukset ja erityisesti ydinpommit Nagasakiin ja Hiroshimaan Japanissa, elokuussa 1945, tappoivat satojatuhansia viattomia siviilejä.
Myös liittoutuneet olivat osallisina ”vihollistaistelijoiden" kidutuksessa. Holokaustipropaganda syntyi vasta kun Yhdysvallat liittyi sotaan lähellä sen loppua. Holokausti - kuten haluan selittää erillisessä kirjoituksessa - on liioittelua, väline, jota israelilaiset ja amerikkalaisten kristilliset sionistit hyödyntävät. Edellisen ymmärtäminen on tärkeää, koska syvenevä Lähi-idän kriisi on seuraava ja viimeinen vaihe Uudelle Maailmanjärjestykselle ja Yhdelle Maailmanhallitukselle. Uskonsotaa suunnitellaan kolmanneksi maailmansodaksi.
Sodan loputtua ei ilmennyt mitään yllätyksiä, tarkoitan, että minä salaliittotukijana, en hätkähtänyt eliitin sodanjälkeisiä suunnitelmia. Välittömästi sodan loputtua syntyi YK, jonka päämaja sijaitsee New York Cityssä, hautausmaamaalla, jonka Rockefellerit lahjoittivat. Muodostettiin Euroopan teräs- ja hiiliyhteisö, joka edelsi Euroopan neuvostoa ja myöhemmin nykyistä Euroopan Unionia.
Kaikki edellinen on varmaankin uutisoitu ... mutta mitä sodanjälkeisissä uutisissa ei ole näytetty on salaisen Bilderberg ryhmän muodostaminen. Ryhmän perustivat Retinger ja Alankomaiden prinssi Bernhard. Molemmat olivat ja ovat edelleen Maailmanhallituksen puolestapuhujia ja vaikutusvaltaisen Rockefellerin ystäviä. Kylmän sodan takana ja myöhemmin Bilderberg ryhmänä toimii noin 130 yksilön tiivis ryhmä, joka kokoontuu vuosittain päättämään politiikasta. Tällä ryhmällä ei ole verkkosivustoa, mutta kylläkin Yhdysvalloista, Britanniasta, Israelista ja Ranskasta palkattujen välitystoimistojen maksimaaliset turva- ja tiedustelutoimet kahdesta kolmeen päivään kestävien, viiden tähden lomakeskuksissa ja hotelleissa pidettyjen salaisten konferenssien ajaksi.
Nimi Bilderberg tulee ensimmäisestä hotellista, jossa kyseinen ryhmä eliittejä tapasi ensi kertaa vuonna 1954. Sen jäsenistöön kuuluu valtionpäämiehiä, kuninkaallisia, pankkialaa, rahoitusta, teollisuutta, mediaa, armeijaa, koulutusta, jopa uskonnonedustajia. Se on eliitin klubi. Ottaen huomioon ryhmän valtavat turvajärjestelyt ja ilmeisen vainoharhaisuuden, aikana jona ihmiset protestoivat kokouspaikkojen ulkopuolella, voidaan ainoastaan miettiä miksi salaliitoja on olemassa.
Logiikka toimii näin: Jos joukko ihmisiä tapaa keskustellakseen salaisesti, käyttäen suojanaan yksityisiä turva- ja tiedustelujärjestelyjä sekä sotilaallista henkilöstöä ja kieltäytyy julkaisemasta kertakaikkisesti yhtään mitään keskusteluihinsa liittyvää, on meillä erittäin pätevä syy tulla epäileväisiksi, jopa vainoharhaisiksi, erityisesti kun kysymys on maailma mahtavimpien ihmisten keskusteluista suljettujen ovien takana ja kaikkien kansainvälisten lakien rikkomisesta. On vastoin Yhdysvaltain lakia, että kansainväliset johtajat, yksityiset instanssit ja vaikutusvaltaiset suurliikemiehet kokoontuvat suljettujen ovien takana, sillä se loukkaa ihmisten oikeutta tietää ja oikeutta pitää "johtajiaan" vastuullisina.
Tällä hauraalla sinisellä planeetalla on käyty yli 50 sotaa vuosien 1945 ja 1990 välillä. Amerikka on vastuussa ainakin 10 miljoonan ihmisen kuolemasta ympäri maailmaa Kambodzhasta Chileen ja Itä-Timorista Nicaraguaan, kaiken tapahduttua tuona samana ajanjaksona. Angloamerikkalainen terrorikone on paljon pelottavampi ja musertavampi kuin Hitlerin natsipuolue. Amerikan valtioterrori on paljon tehokkaampi ja tuhoisampi kuin Stalinin Venäjä. Kuitenkaan maailmanherruuden tavoittelu ei ole uusi ajatus. Miettikää Roomaa, Kreikkaa, Persiaa ja Babyloniaa. Muistelkaa portugalilaisia, espanjalaisia, brittejä ja nyt amerikkalaisia. Jokainen suurivalta on tavoitellut imperiumia, joko tarkoituksellisesti tai ei.
Tällä hetkellä tavoitetta Maailmanhallituksen perustamisesta toteutetaan Yhdysvaltojen johtaman, maailmanlaajuisen ”terrorisminvastaisen sodan” varjolla. Muilla eturintamilla maailmanlaajuinen finanssikriisi pehmittää väestöä vähitellen hyväksymään "Maailmanhallituksen". On olemassa lukuisia, maineikkaiden tutkijoiden ja tiedeyhteisöjen julkaisemia artikkeleja, jotka pönkittävät tyranniaan ja hallitsevan eliitin harvainvaltaan perustuvan Maailmanhallituksen syntyä käyttämällä pakkokeinonaan kuolemantiedettä (viitannee sikainfluenssantapaisiin pelottelutempauksiin).
Ja vieläpä niin sanottu uhka "ihmisen aiheuttamasta ilmastonlämpenemisestä", joka aivopesee massat uskomaan, että ihmiskunta on kaiken pahan alku ja juuri tässä maailmassa, vaikkei ole olemassa mitään todellista tieteellistä, empiirisen tutkimukseen perustuvaa näyttöä tai riittävän vahvaa todistusta, vakuuttamaan ainakaan minua henkilökohtaisesti, että ilmaston lämpeneminen on todellakin tapahtumassa, ja johtuu ihmiskunnasta. Ilmasto on aina muuttunut ja aina muuttuu. Me emme ole vastuussa ilmaston lämpenemisestä, sen enempää kuin olemme vastuussa dinosaurusten kuolemasta. Ihmiset, unohtakaa ilmastonlämpeneminen. Emme ole niin tärkeitä ja isoja, että saisimme sellaisen aikaan.
Löytäkää todellinen itsenne ja päästäkää irti omaksumastanne väärästä Egosta. Opin tämän Kymaticalta, Talismanicidolsin Google Videoista. Kyseessä on hieno dokumenttielokuva, joka selittää ja keskittyy siihen miten me annamme väärien Egojemme nujertaa meidät ja todellisen itsemme toteutumisen ja valaistumisen.
Tämä – ego-asia - liittyy kirjoitukseeni Uudesta Maailmanjärjestyksestä siten, että jokainen merkittävä maailman tapahtuma on heijastus väärän Egomme halusta olla kriisissä ja varuillaan. Meidän on aikuistuttava - kypsyttävä, eikä opittava pommittamaan toista valtiota, joka ei ole vastuussa siitä, että pommitamme kriisihakuisina itseämme.
Maailmanhallitus (OWG)/Uusi Maailmanjärjestys (NWO) on todellinen, suunnitteluprosesseissa ja lähellä loppuvaihettaan. On kyse hetkistä ennen kuin kolmas maailmansota julistetaan ja syntyy riittävä määrä ”valheellisia kriisejä”, joiden avulla aivopestään tietämätön väestö hyväksymään Uusi Maailmanjärjestys. Meidän on parasta herätä tästä ”vapauden” illuusiostamme, ennen kuin meistä tulee eliitin hallitseman systeemin orjia. Löytäkää Itsenne ... ja vapauttakaa mielenne.
Me voimme vielä pysäyttää kaiken tämän. Nyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)