HESARI YLLÄTTÄÄ

Tämäkin täytyy arkistoida (viitaten tämänpäiväiseen arkistointi-intoon edellisen postaukseni kohdalla) - jo pelkästään sen vuoksi, että se löytyy poikkeuksellisesti Helsingin Sanomista!

Häirinnästä ja uhkailusta tuli valkoisen viljelijän arkea Zimbabwessa (otsikon tehostevärin lisännyt isovimma)
14.7.2009 21:38
Anu Nousiainen
Helsingin Sanomat
Markku Niskanen / HS



Dirk Visagie viljelee kukkia Chegutussa Zimbabwessa.

Chegutu/Zimbabwe. Valkoinen zimbabwelainen Dirk ja Heidi Visagien viljelijäperhe on lukittu kotiinsa useita kertoja viime vuosina ja he ovat saaneet kymmeniä häätömääräyksiä.

Valtaosa pelloista on takavarikoitu, satoja on varastettu ja appelsiinitarha poltettu. Maanvaltaajat ovat leiriytyneet pihalle ja käyttäytyneet uhkaavasti.

Visagien perheen tarina on tyypillinen valkoisen zimbabwelaisen viljelijäperheen tarina. Häirinnästä ja uhkailusta huolimatta he eivät ole paenneet Zimbabwesta.

Visagien perhe on joutunut monen muun valkoisen perheen tavoin Zimbabwen presidentin Robert Mugaben maareformin sijaiskärsijäksi.

Kun maan valtaaminen valkoisilta alkoi vuonna 2000, Zimbabwessa oli vielä 4 500 valkoista maatilaa. Nyt tiloja on enää kolme–neljäsataa.

Visagien tilan kohtaloa on käsitelty useasti oikeudessa. Joka kerta Visagiet ovat voittaneet, mutta häirintä ja uhkailut ovat jatkuneet.

Noin 80 hehtaaristaan Visagiet voivat viljellä enää vajaata kahdeksaa. Entisiä papu-, maissi- ja puuvillapeltoja ei viljele nyt kukaan.

Maan uusjako syöksi Zimbabwen talouden sekasortoon. Valkoiset suurtilat tuottivat yli puolet Zimbabwen vientituloista ja työllistivät satojatuhansia mustia.

Nyt Zimbabwe joutuu tuomaan ruokaa ulkomailta, sillä oma ruoantuotanto on romahtanut.

http://uutiset.msn.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Häirinnästä%20ja%20uhkailusta%20tuli%20valkoisen%20viljelijän%20arkea%20Zimbabwessa/1135247669508?ref=msn

MENETETYT SUOMALAISET

Arkistoin jälleen hienoja puheenvuoroja Hommafoorumista:
Kirjoittaja: Pro Life
Aborttikeskustelu 01.07.2009, 17:49:44

Suuret puolueet ovat julistaneet maahanmuuttajien tarvetta sillä perusteella, että väestö ikääntyy. Valitettavasti he ovat osittain oikeassa. Mutta syytä lapsikatoon siihen ei uskalla sanoa kukaan. Pitkäaikaisena Homman lukijana minäkään en mielelläni ottaisi asiaa esiin, mutta jokainen voi miettiä, olisiko tarvetta lisäväestön haalimiselle, jos tilanne ei olisi seuraava:

- lähes 11 000 suomalaislasta abortoidaan joka vuosi
- joka 7. suomalaislapsi kuolee ennen syntymäänsä
- joissakin muuttotappiokunnissa (esimerkiksi Lapissa) jopa joka 5. lapsi abortoidaan
- joka päivä tuhoutuu koululuokallinen suomalaislapsia verovaroin rahoitetusti
- vuodesta 1974 alkaen tähän vuoteen asti yli puoli miljoonaa suomalaislasta on abortoitu
- abortoitujen lasten lisäksi jäävät luonnollisesti myös heidän (suomalaiset) lapsensa syntymättä

Aborttilaki laadittiin, jotta päästäisiin eroon äidille hengenvaarallisista laittomista aborteista. Kävi kuitenkin niin, että abortista on tullut vaihtoehto ehkäisylle. Aborttien määrä ei ole laskenut, vaikka ehkäisyvalistusta ja -menetelmiä on enemmän kuin koskaan. Laki ei toimi, koska sitä käytetään väärin. Aborteista nimittäin valtaosa tehdään aikuisille 20-40-vuotiaille, terveille naisille, jotka odottavat tervettä lasta. Heistä suurimmalla osalla olisi ollut mahdollisuus ehkäistä raskautensa. Syyt ovat pääosin "sosiaalisia" eli käytännössä nainen saa mistä tahansa syystä abortin. (Lapsen isällä sen sijaan ei ole oikeutta aborttiin.)

Abortille voidaan esittää monenlaisia perusteita, mutta ongelmana on se, että hedelmöityksessä alkaneella ihmiselämällä on vain yksi ainoa mahdollisuus kasvaa ja elää ihmisen elämänsä. Abortilla puututaan keskeiseen ja perustavanlaatuiseen ihmisoikeuteen: oikeuteen syntyä.

Kuulen jo korvissani, miten abortin puolustelijat vetoavat naisen oikeuteen päättää omasta ruumiistaan. Naisena olen samaa mieltä siitä, että naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan. Mutta naisella(kaan) ei ole oikeutta tuhota toisen ihmisen elämää. Sikiö ei ole osa naisen ruumista. Abortissa ei poisteta syöpäsolukon kaltaista luonnotonta vihollista. Abortissa tuhotaan elävä ihmisyksilö, joka on saanut alkunsa hedelmöityksessä ja jolla ensimmäisten kuukausiensa aikana ei ole muuta mahdollista asuinpaikkaa kuin äitinsä kohtu. Abortissa myös puututaan naisen luonnolliseen tilaan, raskauteen, joka muuten edistyisi ilman hänen tahtoaan ja vaikutustaan.

Jotkut esittävät, että ihmiselämän tuhoamisessa ei ole ongelmaa, jos kohde ei ole tajuissaan tai jos emme tunne häntä henkilökohtaisesti. Tällä perusteella voitaisiin kajota muidenkin ihmisryhmien kuin syntymättömien lasten elämään. Tappaminen on huono tapa hoitaa asioita. Mutta jos joku todella johdonmukaisesti haluaa puuttua esimerkiksi liikakansoitukseen, niin eikö hänen olisi vähintäänkin tehtävä itsemurha? Vai miksi hänen elämänsä olisi arvokkaampi kuin jonkun toisen? Onko syntymätön lapsi kenties syyllisempi maailman ongelmiin kuin esimerkiksi minun kaltaiseni aikuinen nainen, joka oman mukavuuteni takia saisin tuhota lapsiani mielin määrin - kunhan teen sen vain ennen heidän syntymäänsä?

Entä sitten huonoissa oloissa alkunsa saaneet lapset? Entä sairaat ja vammaiset? Pitäisikö sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia ratkoa tappamalla? Näin itse asiassa jo tapahtuu. Mutta köyhillä ja kipeilläkin on ja pitää olla oikeus synnyttää ja syntyä.

Syntymättömään lapseen ei tule kohdistaa vaatimuksia, joita hän ei voi täyttää. Hän ei voi muuttaa vanhempiaan varakkaammiksi tai rakastavammiksi. Vanhempien itsensä on muututtava. Mutta jos he eivät muutu, lasta ei tule rangaista kuolemalla. Sama koskee myös raiskaustapauksia. Lasta ei tule rangaista kuolemalla, jos hänen isänsä on rikollinen. Jokaista syntymätöntä ja syntynyttä lasta tulee varjella ennenaikaiselta kuolemalta. Ja näin tapahtuukin, kun esimerkiksi ennenaikaisesti syntynyttä keskoslasta hoidetaan. Mutta samanaikaisesti voidaan samassa sairaalassa tappaa samanikäistä lasta. Lapset eivät siis ole samanarvoisia, vaikka heidän kyllä pitäisi olla.

Aina voidaan sanoa, että olemme varmoja, että tietystä lapsesta ei tule onnellista, jos hän saa syntyä. Että on jotenkin armeliasta tappaa hänet. Mutta voimmeko todella nähdä, kenestä tulee onnellinen? Ja onko onnellisuus se mitta, jolla ihmisen arvo määritellään? Kuinka moni lopulta saisi syntyä, jos näkisimme ennalta itse kunkin elämään kuuluvat vaikeudet ja ahdistukset? Tiedämme kuitenkin, että myös niukoista lähtökohdista on päästy pitkälle. Ennen nykyisen aborttilain säätämistä jäi henkiin moni kansamme parhaimmistakin, joka olisi nykyisen lain aikana tapettu ennen syntymäänsä.

Toisaalta loistavimmatkaan lähtökohdat eivät sinänsä takaa, että ihmisen elämä olisi erityisen onnellinen. Abortti on siten sattumanvarainen, mielivaltainen ja julma tapa ennalta ehkäistä ongelmia. Lisäksi siitä seuraa uusia ongelmia. Abortti ei ole läpihuutojuttu, vaan se voi aiheuttaa jopa työkyvyttömyyttä esimerkiksi masennuksen takia. Myöskään sairaalahenkilökunta ei tee mielellään abortteja. Aborttityö koetaan stressaavana, mikä johtunee siitä, että sitä tekevät näkevät, ettei abortti koskaan ole turvallinen: abortissa tuhoutuu ainutlaatuinen ihmiselämä. Tämäkin osoittaa, että abortti ei ole varsinaista sairaudenhoitotyötä. Muuten ei kai olisi tarvetta esimerkiksi tehtävien kierrätykselle.

On myös muistettava, että Suomessa jokaisella lapsella on mahdollisuus päästä rakastavaan kotiin, jossa häntä toivotaan ja odotetaan. Adoptiojonoissa on tuhansia pareja, joista hyvin suuri osa adoptoisi suomalaisen lapsen, jos sellainen mahdollisuus tarjoutuisi.

Kuten edellä totesin, joka päivä koululuokallinen suomalaislapsia kuolee ennenaikaisesti. Tästä ei nähdä otsikoita lehdissämme. Abortti on yleisin kuolinsyy maassamme. Se on myös yksi vaietuimmista ihmisoikeusrikkomuksista. Asiallinen keskustelu on harvoin mahdollista, koska ihmiselämän puolustaminen nähdään uskonnollisten fundamentalistien puuhana. On kuitenkin kaikkia ihmisiä kaikkia aikoina koskeva biologinen fakta, että ihmiselämä saa alkunsa hedelmöitymisestä. Sen toteamiseen ei tarvita mitään vakaumusta. Muut näkemykset ovat uskonnollisia tai filosofisia ja ne vaihtelevat aikakaudesta, kulttuurista ja esittäjästä toiseen. (Ymmärrämme lapsen arvon ehkä paremmin, jos hänen ja hänen odottavan äitinsä kimppuun käy joku ulkopuolinen. Tai mikä suru onkaan keskenmenneistä lapsistamme?)

Lopetetaan siis tappaminen, äänestetään elämää puolustavia poliittisia päättäjiä, jotta lainsäädäntömme kehittyisi elämänmyönteisempään suuntaan, annetaan lastemme syntyä ja elää ihmisen elämänsä. Kuolema tulee kyllä jokaisen kohdalle varmasti ajallaan. Mutta jos jatkamme nykyistä tappotahtia, niin kenties sitten maahanmuuttajat todellakin kansoittavat maamme. Ja ehkä se on meille ihan oikein.

--------------------------------------------------------------------

maitotyttö
Vastaus #11 : 01.07.2009, 18:50:10
Minusta olisi parempi, että lapsia tähän maahan lisää haluavat laittaisivat niitä itse ja luovuttaisivat liiat vaikka kotimaan adoptioon ja antaisivat muiden ihmisten tehdä itse omat ratkaisunsa. ( - )

Eino P. Keravalta
Vastaus #12 : 01.07.2009, 18:57:15

Totta kai ihmisillä pitää olla oikeus tehdä omat ratkaisunsa, mutta voisi toivoa, että noissa ratkaisuissa olisi muitakin perusteita kuin "voi vittu mä olin kännis ja bylsin tota Zökee ilman kortsuu ja nyt tulee skidi, mä haluun abortin ku mä haluun istuu baareis ainaki nelikymppiseks."

Eli mainitsemani valtion kannustuspalkinto voisi olla hyvä täky pitää lapsi
.
PS: itselläni on kolme lasta ja lisää on tulossa. Eli homma nousussa kohdaltani. (+ !)

Otto Peltokoski
Vastaus #181 : 14.07.2009, 13:56:10
Ruukinmatruuna on kirjoittanut blogissaan informatiivisia kirjoituksia aborttimenetelmistä, argurmenteista puolesta ja vastaan ja abortin seurauksista. Kannattaa lukea. (+)

http://takkirauta.blogspot.com/2009/01/valinta-vai-henki.html

http://takkirauta.blogspot.com/2009/01/valinta-vai-henki-osa-ii.html

http://takkirauta.blogspot.com/2009/03/abortoiko-venaja-tulevaisuutensa.html

ETNISET GENEETTISET INTRESSIT

TÄRKEÄ hieno kirjoitus, pelastettu (hautautumiselta) hommafoorumista. Kirjoittaja ”henkipatto” 30.05.2009, 18:36:47

Frank Salter on australialainen politiikan tutkija, joka kirjassaan On Genetic Interests popularisoi ihmisen sosiaalisen evoluution teoriaa, sekä tarkastelee ihmisyhteisöjä ja niiden järjestäytymistä sosiobiologisesta näkökulmasta. Alla on mukautettu suomennos Jared Taylorin American Renaissance -sivustolle kirjoittamasta kirjaesittelystä. Kirjoituksessa käytetään termejä, joiden merkitys on hyvä selittää etukäteen, jotta teksti olisi helpompaa sisäistää.

Adaptiivisuus tarkoittaa eliön (tässä tapauksessa ihmisen) rakenteellisten tai toiminnallisten ominaisuuksien voimaa edistää sen selviytymistä ja ennen kaikkea lisääntymiskykyä. Ominaisuuden tekee siis adaptiiviseksi sen lisääntymis- ja selviytymiskykyä lisäävä vaikutus.

Kelpoisuus on “perinnöllisyystieteessä yksilön tai genotyypin suhteellinen kyky saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Kelpoisuuteen kuuluvat siis kyky säilyä elossa lisääntymisikään asti, lisääntymiskapasiteetti ja jälkeläisten hedelmällisyys. Kelpoisuus on suhteellinen käsite, jossa yksilöä tai genotyyppiä verrataan populaation keskiarvoon tai muihin yksilöihin tai genotyyppeihin.” (Biologian sanakirja, Otava)

Kirjoituksessa käytetty termi “etninen ryhmä” viittaa lähinnä yhteisen syntyperän omaavaan, konsentriseen joukkoon, kuten heimoon, alueelliseen populaatioon tai maantieteelliseen rotuun.

---------------------------------------------------------------

Mitä olemme velkaa kansallemme

Mitä on geneettinen intressi?

Darvinistisen teorian mukaan kaikkien elävien olentojen tavoitteena on tehdä lisää kopioita omaleimaisista geeneistään. Tämä näkyy selkeimmin vanhempien omistautumisessa lapsilleen; kuten tohtori Salter kirjoittaa, “Geneettisen jatkuvuuden tärkeys on päämäärä itsessään, niin ihmisillä kuin muillakin eläimillä.” Evolutiivisesta näkökulmasta, “yksilön geenien monistaminen on elämän raison d'être.” Tämä on elävien olentojen perimmäinen tavoite, ja kaikki muut tavoitteet ovat sille alisteisia.

Eräs tärkeä käsitteellinen läpimurto On Genetic Interests -kirjassa on tunnustaa lojaalisuuden omalle etniselle ryhmälleen olevan biologisesti juuri niin pätevä kuin lojaalisuus omalle lapselle. Tämä siitä syystä, että jokainen etninen ryhmä toimii jäsentensä omaleimaisten geenien varastona, aivan kuten lapset ovat vanhempiensa geenien kantajia. Lapset ovat heidän vanhempiensa geenien keskittyneitä varantoja, mutta yksilön etninen ryhmä on huomattavasti suurempi, vaikkakin “laimeampi”, varanto samoja geenejä. Ottaen huomioon useimpien etnisten ryhmien koot, ne ovat varastoja paljon suuremmille määrille sen jäsenten omaleimaisia geenejä kuin omat lapset ovat, ja siitä johtuen etnisillä ryhmillä on teoreettisesti jopa suurempi geneettinen vaade lojaalisuudelle kuin omilla lapsilla on.

Etninen ryhmä on laajennettu perhe. Mitä suurempi etninen ryhmä on, sitä suurempana varantona jäsentensä omaleimaisille geeneille se toimii, joten sen jäsenillä on intressinsä heidän lukumääränsä kasvattamisessa, tai ainakin vakiona pitämisessä. Kutistuva etninen ryhmä on kuin perhe, jonka jäsenet kuolevat pois – kumpikin tilanne kuvaa geneettisten intressien häviötä.

Tri. Salter huomauttaa, että etniset ryhmät voivat olla geneettisesti niin etäisiä, että satunnaiset, saman etnisen ryhmän jäsenet ovat läheisiä sukulaisia verrattuna toisen etnisen ryhmän jäseniin. Etninen lojaalisuus voi täten olla perhelojaalisuuden jatke. Australian aboriginaalit ja mbuti pygmit, esimerkiksi, ovat juurikin niin etäisiä geneettisesti kuin kaksi etnistä ryhmää voi olla. Kumman tahansa etnisen ryhmän kaksi satunnaista jäsentä ovat – verrattuna toisen ryhmän jäseniin – geneettisesti niin läheisiä, että he vastaavat miltei identtisiä kaksosia. Verrattuna Australian aboriginaaleihin, ovat kaikki mbuti pygmit keskenään niin samankaltaisia geneettisesti, etteivät varsinaiset identtiset mbuti-kaksoset ole – suhteellisesti - sen läheisempiä kuin kaksi satunnaista mbutia.

Kun vanhemmat etäisistä etnisistä ryhmistä tekevät lapsia yhdessä, se voi johtaa yllätyksellisiin tuloksiin. Genetiikan sääntöihin kuuluu, että lapset kantavat aina puolet kummankin vanhemman geneettisestä materiaalista. Kuitenkin silloin, kun vanhemmat ovat samasta etnisestä ryhmästä, heillä on useita yhteisiä, omaleimaisia geenejä, joten heidän lapsensa kantavat oikeastaan enemmän kuin puolet molempien vanhempien omaleimaisista geeneistä. Tässä mielessä samasta sukuperästä polveutuvat vanhemmat, joilla on useita yhteisiä, omaleimaisia geenejä, ovat lähempää sukua lapsilleen – yhteisten geenien lukumäärää ajatellen – kuin geneettisesti etäiset vanhemmat ovat.

Jos Australian aboriginaali ja mbuti saisivat lapsen, kumpikin vanhempi olisi geneettisesti lähempää sukua jokaiselle oman etnisen ryhmänsä jäsenelle, kuin omalle lapselleen. Täysin tuntemattomat ihmiset olisivat läheisempää sukua kuin lapsi, ja puhtaasti geneettisestä näkökulmasta heillä olisi suuremmat vaateet perhelojaalisuudelle.

Useimmat etniset ryhmät eivät kuitenkaan ole yhtä etäisiä keskenään kuin aboriginaalit ja mbutit. Samat periaatteet kuitenkin pätevät. Kahden toisilleen etäisen etnisen ryhmän jäsenen liitto tuottaa lapsia, jotka ovat suhteellisesti geneettisiä muukalaisia vanhemmilleen.

Kuinka nämä havainnot sopivat yhteen sen kanssa, että geneettistä variaatiota on enemmän rodullisten ryhmien sisällä kuin niiden välillä? Richard Lewontin huomautti kuuluisasti, että jos ihmisten täysi geneettinen variaatio kuvataan luvulla 100, niin 85-90 prosenttia siitä variaatiosta esiintyy populaatioryhmien sisällä ja vain 10-15 prosenttia on omaleimaista variaatiota, joka ei ole kaikille ryhmille yhteistä.

Tämä vain korostaa tuon 10-15 prosentin tärkeyttä. Me jaamme hiiren kanssa 90 prosenttia geeneistämme, mutta yhden etnisen ryhmän sisällä on enemmän geneettistä vaihtelua kuin millä eroamme hiirestä. Kuitenkin kaikki ihmiset ovat ilmeisesti lähempää sukua toisilleen kuin hiirille – he ovat identtisiä kaksosia verrattuna hiiriin. Niissä pienissä geneettisissä eroissa juuri ne tärkeät erot ovat, ja näiden pienten erojen kohdalla toteutuu se, että kaikki mbutit ovat käytännössä identtisiä kaksosia verrattuna aboriginaaleihin.

Lojaalisuus omalle etniselle ryhmälle vastaa lojaalisuutta omalle perheelle. Sen vuoksi, jos maahanmuutto korvaa osan alkuperäisestä etnisestä ryhmästä muukalaisilla, niille alkuperäisille jotka jäävät jäljelle, tämä geneettinen muutos tarkoittaa henkilövaihdosta sukulaisista muukalaisiin. Se kuinka voimakas tämä vaikutus voi olla, riippuu tulokkaiden geneettisestä etäisyydestä.

Tohtori Salter tekee tässä hämmästyttävän vertailun, jonka hän kehitti marraskuun 2002 artikkelissaan Population and Environment -julkaisulle ja josta tehtiin yhteenveto helmikuun 2003 AR:n julkaisussa. Hän toteaa englantilaisten ja tanskalaisten olevan sukua toisilleen, mutta silti geneettisesti erillisiä. Jos 10 000 tanskalaista ottaisi 10 000:n englantilaisen paikan, se olisi geneettisten intressien menetys jäljelle jääneille englantilaisille, koska englantilaisten omaleimaiset geenit tulisivat korvatuiksi vieraan etnisen ryhmän omilla. tri. Salter laskee kuinka suuri menetys olisi: niin monta englantilaista geeniä häviäisi, että se vastaisi 167 alkuperäisväestön lapsen tai sisaruksen poistamista populaatiosta. Luku on sama lapsille ja sisaruksille, koska henkilön geeneistä sama määrä – 50 prosenttia – on tämän lapsella tai sisaruksella. Geneettisten intressien menetys voitaisiin myös laskea vastaavan 167 x 2 = 334 serkkua, veljenpoikaa tai tätiä. Koska englantilaisten geenipooli on varasto englantilaisten yhteisille geeneille, jotka tekevät heistä uniikkeja, tämä 167:n sisarusvastineen menetys olisi geneettisten intressien menetys kaikille englantilaisille.

Menetys sisarusvastineina on paljon suurempi, jos englantilaisia tulee korvatuksi etäisemmillä etnisillä ryhmillä. Jos tanskalaisten sijasta 10 000 bantua korvaisi 10 000 englantilaista, vastaisi se geneettisesti 10 854:n lapsen tai sisaruksen menetystä. Kuten tri. Salter selittää, “Jotkut etniset ryhmät ovat geneettisesti niin erilaisia, että ne käyvät omaleimaisten geenien negatiivisista varannoista.” Tämä vaikutus toimii molempiin suuntiin: jos 10 000 englantilaista korvaisi 10 000 bantua, bantujen geneettisten intressien menetys olisi yhtä suuri.

Tri. Salter tekee väistämättömän johtopäätöksen:

“Jokin hyväntekeväisyyden tai sankaruuden teko, jolla englantilainen estäisi 10 000:n englantilaisen henkilövaihdon 10 000:lla tanskalaisella, olisi adaptiivista, vaikka teon hintana olisi altruistin henki ja kaikki mahdollisuudet perustaa perhe (ainakin alle 167:n lapsen perhe), koska tämä säästäisi altruistin 167:n lapsen vastineen. Paljon suuremman uhrauksen oikeuttaisi henkilövaihto 10 000:lla bantulla, koska geneettinen etu on noin 65 kertaa suurempi; satunnaiset englantilaiset ovat miltei yhtä läheistä sukua kuin vanhempi ja lapsi, verrattuna englantilaisten ja bantujen väliseen sukulaisuuteen.”

Tri. Salter menee pitemmälle:

“Geneettinen etäisyys englantilaisten ja bantujen välillä on niin suuri, että kilpailu heidän välillään tekisi ryhmänsisäisestä altruismista satunnaisten englantilaisten välillä (tai satunnaisten bantujen välillä) melkein yhtä adaptiivista kuin vanhemman ja lapsen välinen altruismi... Täten englantilaiselle hengen tai omaisuuden vaarantaminen vastustaessaan kahden bantun maahanmuuttoa Englantiin vaikuttaisi adaptiivisemmalta kuin saman riskin ottaminen pelastaakseen yhden lapsistaan hukkumiselta...”

Vaikka tämä päätelmä voi kuulostaa äärimmäiseltä, se on geneettisestä näkökulmasta perusteltu.

Kuten tri. Salter selittää, maahanmuutto ei vaikuta olevan henkilövaihtoa, koska alkuperäisasukkaita ei suoraan eliminoida uusien tulokkaiden tieltä. Siitä huolimatta pitkäaikainen vaikutus on suoraa henkilövaihtoa, koska jokainen maailman kolkka tulee lopulta saavuttamaan kantokykynsä rajan. Siinä tilanteessa 10 000:n bantun (ja heidän jälkeläistensä) läsnäolo tarkoittaisi sitä, ettei Englanti sen lisäksi kykenisi ylläpitämään vastaavaa määrää englantilaisia. Bantujen maahanmuutto näkyisi tällöin todellisessa muodossaan – englantilaisten eliminointina.

Maahanmuuton vaikutukset ovat vielä pahemmat, jos tulokkaat ovat heikkoja tuotteliaisuudeltaan ja vetävät alas alueen kantokykyä. Mitä suurempi määrä bantuja, sitä nopeammin Englanti saavuttaisi rajansa kyvylleen ylläpitää populaatiota, ja bantujen taakse jätettyjen englantilaisten lukumäärä olisi vielä suurempi.

Toisaalta hyvin tuotteliaat maahanmuuttajat voivat olla geneettinen virike vastaanottavalle maalle. Zimbabwen valkoiset maanviljelijät olivat muukalaisia ja heidän läsnäolonsa oli geneettinen menetys mustalle alkuperäisväestölle. He kuitenkin nostivat Zimbabwen tuottavuutta niin paljon, että huomattavasti suurempi määrä mustia kykeni elämään ja lisääntymään kuin muutoin oli mahdollista. Valkoisten karkottaminen palvelee Zimbabwen mustien lyhytaikaisia intressejä, mutta heidän menetyksensä tarkoittaa sitä, että maa voi ylläpitää huomattavasti vähemmän mustia – selkeä geneettinen menetys mustille. Toivottaa tervetulleeksi tietty määrä erittäin tuotteliaita muukalaisia palvelee tuottamattomien ihmisten geneettisiä intressejä.

Nykyään tietysti useimmat maahanmuuttajat lähtevät rappeutuvista yhteiskunnista menestyviin yhteiskuntiin ja ovat vähemmän tuotteliaita kuin isäntäväestö. Kuten tri. Salter kirjoittaa, “Kun yhteiskunta on puoleensavetävä vaurauden tai vakauden vuoksi, etnisen ryhmän suhteellinen kelpoisuus heikkenee nopeasti muun maailman tulviessa sisään.” Alkuperäisasukkaat tulevat sekä vaihdetuiksi että näkevät yhteiskuntansa laadun heikkenevän.

Tämän vuoksi, ennen biologian huomiotta jättävien ideologioiden voittokulkua, etniset ryhmät ovat aina suojelleet kotimaitaan kateellisesti. Populaatio voi taantua lukumäärällisesti ja siitä huolimatta toipua myöhemmin, jos se omistaa yksinoikeudella territorion. Lukumäärällinen taantuma territorion menetyksen kera – tai vain varsinainen territorion menetys muukalaisten maahanmuuton seurauksena – voi johtaa korvaamattomaan tuhoon. Tri Salter kirjoittaa, että “kaiken menneisyyden ihmiskokemuksen aikana, ja vielä tänäkin päivänä, territorion kontrollointi on kallisarvoinen resurssi etnisten geneettisten intressien ylläpitämisessä pitkällä tähtäimellä.” Tämän takia “maahanmuuttopolitiikka useimmissa yhteisöissä useimpina aikoina on koostunut kaikenkattavasta kiellosta.” Geneettisestä näkökulmasta maahanmuuttajat eivät eroa aseistetuista maahantunkeutujista.
Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset tunnustavat perhelojaalisuuden legitimiteetin, mutta monet tuomitsevat ryhmälojaalisuuden – ainakin valkoisten keskuudessa. Jotkut näistä ihmisistä väittäisivät kulttuurin olevan perimmäinen arvo biologisen jatkuvuuden sijaan. Tämä on kuitenkin väärä erittely, kuten tri. Salter huomauttaa: “Voimme hahmottaa geenimme fenotyyppisesti mitattuina: yhteisen verenperinnön, perheen, tutun ulkonäön ja käyttäytymisen muodossa. Tämänkaltaisten ominaisuuksien arvostaminen tarkoittaa niihin vaikuttavien geenien arvostamista.”
Älykkyys, persoonallisuus ja ulkonäkö ovat sidottuna läheisesti geeneihin, ja tietyt ominaisuudet katoavat omaleimaisten geenien mukana. Sen vuoksi, kuten tri. Salter kirjoittaa, “Ryhmän geneettiset intressit seuraavat kulttuurisia arvoja”, joten etnisen ryhmän geenien säilyttäminen säilyttää sen kulttuuria.
Niin kulttuurisessa kuin laajassa geneettisessä mielessä, henkilön etnisen ryhmän voidaan sanoa ansaitsevan jopa suuremman lojaalisuuden kuin hänen perheensä, aina kun etninen ryhmä on uhattuna. Jos miehen perhe hävitetään, se on suuri henkilökohtainen tragedia. Jos kuitenkin hänen koko heimonsa häviää, sen mukana katoaa suurempi määrä hänen geenejään kuin hän koskaan voisi tuottaa lapsien muodossa. Sen mukana myös katoaa etnistä ryhmää määrittävä kulttuuri ja kansantavat. Tässä mielessä kulttuurinen ja etninen sukupuutto on äärettömästi kauheampaa kuin oma tai perheen kuolema.

Homogeeniset yhteisöt

Huolimatta paljon puhutusta yhteiskuntien “monimuotoisuuden” tavoiteltavuudesta, useimmat ihmiset haluavat elää kaltaistensa keskuudessa. Jos heidän täytyy elää monietnisessä yhteiskunnassa, he haluavat olla osa sitä enemmistöpopulaatiota, joka leimaa kansallisen kulttuurin ja elämäntavan.
Tri. Salter osoittaa homogeenisyyden edut. Ensiksi, se on todennäköisesti välttämätöntä kestävien instituutioiden kehittämiselle. Kuten John Stuart Mill huomautti, “Vapaat instituutiot ovat miltei mahdottomia eri kansallisuuksista koostuvassa maassa.” Tämä johtuu siitä, että kun yhteiskunta koostuu “kansasta ilman yhteishenkeä ... sitä yhtenäistä yleistä näkemystä, joka on välttämätön edustuksellisen hallinnon toiminnalle, ei voi olla.”
Vapaus lepää sellaisten instituutioiden kuin lain, sananvapauden ja tasavaltalaishallinnon päällä - instituutioiden, jotka vaativat luottamusta kansan parissa, eivätkä todennäköisesti synny sekalaisissa, keskinäisesti epäluuloisissa populaatiossa. Tri. Salter toteaa, että homogeenisten populaatioiden muodostamat kestävät instituutiot voivat jatkaa toimintaansa jopa erilaisten ryhmien maahanmuuton jälkeen, mutta hän arvelee, että silloin kun vaalit taantuvat rodullisiksi väestönlaskuiksi ja sananvapaus uhrataan “sensitiviteetin” nimissä, monikultturismi lopulta uurtaa perustukset parhaimpienkin instituutioiden alta.Tri.
Salter myös huomauttaa, että hyvinvointipolitiikka on avokätisintä homogeenisissä yhteiskunnissa, ja että liberaalitkin tutkijat myöntävät sen mahdollisesti johtuvan ihmisten suuremmasta halusta myöntää avustuksia vieraille, jotka ovat heidän kanssaan samankaltaisia. Esimerkiksi Moskovassa kerjäläisten kerrotaan saavan eniten almuja oman etnisen ryhmänsä jäseniltä. Ihmiset yleisesti vastustavat sosiaaliavustuksia, jotka tukevat selvästi erilaisten ihmisten hillitöntä lisääntymistä. Luonnollisesti heidän pitäisi; geneettisestä näkökulmasta se on kollektiivista aisankannattajuutta.
Jopa muutoinkin kuin suorien sosiaalitukien kohdalla, koska niin suuri osa modernin hallinnon toimista liittyy tulonsiirtoihin ryhmältä toiselle, ihmiset kannattavat todennäköisemmin hallitusta, jos he uskovat avustuksien menevän etniselle sukuväelle muukalaisten sijaan. Yksityisellä tasolla, kansalaiset myös todennäköisemmin luovuttavat verta, tukevat kouluja, lahjoittavat puistoille ja tekevät vapaaehtoistyötä, jos he tietävät oman ryhmänsä jäsenten hyötyvän. Vähemmän tuotteliaat vähemmistöt sen sijaan hyötyvät suuresti varakkaista yhteiskunnista, jotka tarjoavat avustuksia kaikille etnisestä alkuperästä riippumatta.
Maahanmuutosta syntyvät monikulttuuriset yhteiskunnat aiheuttavat monia ongelmia isäntäpopulaatiolle. “Evolutiivisesta näkökulmasta,” tri. Salter kirjoittaa, “monet kollektiiviset hyödykkeet moderneissa [sekalaisissa] yhteiskunnissa toimivat mahdollisuutena valistuneeseen vapaamatkustamiseen.” Maahanmuuttajat hyötyvät kouluista, sairaaloista, puistoista, museoista ja valtakunnallisesta infrastruktuurista, joihin he eivät ole myötävaikuttaneet, ja joita heidän omat etniset ryhmänsä eivät ehkä pystyisi kehittämään tai ylläpitämään. Alkuasukkaat väheksyvät tätä, mutta tri. Salter huomioi, että “monikulttuuriset hallintojärjestelmät levittävät moderneja rituaalisen indoktrinaation muotoja kukistaakseen etnisen monimuotoisuuden aiheuttamat, synnynnäiset syrjintäreaktiot, ainakin etnisten enemmistöryhmien kohdalla.” Sen seurauksena “länsimaisissa valtavirtayhteiskunnissa enemmistöjen etniset strategiat ovat melkein kadonneet ja vapaamatkustaminen on pääasiassa hallitsematonta.”
Monet monikulttuuriset yhteiskunnat jopa rohkaisevat vähemmistöjä asettumaan liikekannalle nimenomaan poimiakseen avustuksia enemmistöltä. Monet enemmistön jäsenet päätyvät epäilemään hallitusta, joka toimii vastoin heidän geneettisiä intressejään, ja tri. Salter löytää todisteita siitä, että yleinen altruismi vähenee yhteiskunnan tullessa sekalaisemmaksi; ihmiset tekevät mieluummin hyviä tekoja etnisille heimolaisilleen kuin etäisille etnisille ryhmille.

Valtion rooli

Kuinka etnisen ryhmän tulisi säilyttää geneettisiä intressejään? “On syytä ajatella ,” tri. Salter kirjoittaa, “että populaation olisi viisasta suojella sen kallisarvoisinta kollektiivista intressiä – etnisen ryhmän kantamia, omaleimaisia geenejä – voimakkaimmalla keinolla mitä on.” Voimakkain keino on tottakai valtion voima. Ja kuitenkin, miltei kaikki hallitukset ovat epäonnistuneet tässä suhteessa, koska “yksikään valtio ei ole vielä luotettavasti pitänyt lupaustaan adaptiivisena etnisenä ryhmästrategiana.”
Tiettynä aikana kansallisvaltiot muodostuivat ennen kaikkea etnisistä ryhmistä ja puolustivat geneettisiä intressejä. Kansallisvaltiot toimivat luonnonmukaisesti kansalaisten eduiksi kokemansa suhteen, puolustaen kansallista territoriota invaasiota vastaan, aseistettua tai ei. Tri. Salter toteaa, että “kansallisvaltio toimii ammoisen lauman ja heimon psykologisena korvikkeena,” ja että “kansallisen identiteetin ja mobilisoinnin poliittinen retoriikka on täynnä sukulaisuuden metaforia, kuten perustajaisät, äitimaa ja veljeskunta.” Mikään muunlainen vetoomus ei voi saada aikaan samanlaista omistautumista tai uhrautuvuutta.
Tri. Salter lisää, että nykyajan mittapuulla kansallisvaltiot olivat avoimesti ksenofobisia: “Entisaikaan etnosentrinen kulttuuri on useimmiten ollut adaptiivista. Indoktrinaatio on voimakas strategia etnosentriseen ajatteluun rohkaisemiselle - strategia, jolla johtajat saavat mobilisoitua yhteisön maanpuolustukseen.” Mobilisointi voi mennä liian pitkälle ja johtaa aggressiiviseen sotaan, joka haaskaa ihmishenkiä, vaikka territorio kasvaisikin. Jonkinasteinen nationalismi on kuitenkin välttämätöntä kansalle, jotta se ylläpitäisi itseään.
Valtion ongelma, kuten tri. Salter asian näkee, on se, että “nyky-yhteiskunnissa, etenkin länsimaisissa, ei ole olemassa mitään mekanismia kulttuuristen eliittien lojaalisuuden takaamiselle.” Massamaahanmuutto, jonka käytännössä kaikkien valkoisten kansojen hallitukset ovat väestöilleen tyrkyttäneet, on törkein petollisuuden teko. Kuten tri. Salter selittää:
“Tämä kääntää valtion roolin kansan perimmäisen intressin puolustajana kyseisen intressin viholliseksi. Kansa menettää historiallisen sijoituksensa kansallisvaltioon, joka on tehokkaasti kaapattu yksityisiä tarkoitusperiä varten. Globalismi voi täten viedä etnisiltä ryhmiltä niiden tehokkaimman keinon edistää etnisiä intressejä.”
Valtio, jonka tulisi puolustaa geneettisiä intressejä, aktiivisesti haihduttaa sitä nykyään ja lakkaa ansaitsemasta lojaalisuutta: “Henkilön tuskin olisi adaptiivista vaarantaa oma tai poikansa henki sellaisen valtiokoneiston puolustamiseen, joka johtaa kansan vaihto- tai alistamistoimia.” Tosiaan, kuten tri. Salter selittää, “kansalaisten olisi oikeutettua, adaptiiviseen utilitaristiseen etiikkaan nojaten, reformoida tai hajottaa valtionsa ja rakentaa uudet, joiden etninen koostumus ja hallitusmuoto palvelisi paremmin heidän geneettistä selviytymistä.”
Vaikka monet kansallisvaltiot perustettiin menneisyydessä ainakin implisiittisesti tietyn kansan puolustamiseksi ja hyötymiseksi, ei miltei mikään niistä ole ollut eksplisiittinen asian suhteen. Israel on siinä poikkeuksellinen, että se on vannoutunut kotimaa juutalaisille, mutta jopa sekin on epäonnistunut estämään ei-juutalaisten maahanmuuton. Tri. Salter kirjoittaa, että biologiaan perehtyneen etnisen ryhmän tulisi rakentaa valtio eksplisiittisesti etnisen hallintojärjestelmän ympärille: “Etninen hallintojärjestelmä korjaisi joitakin perinteisen kansallisvaltion heikkouksia. Olemassa olevat hallintojärjestelmät ovat rajoittuneet välillisten intressien suojelemiseen. Mutta perimmäinen intressi ei ole onnellisuus, eikä vapaus, eikä yksilöllinen elämä itsessään, vaan geneettinen selviytyminen. Asioista tieteellisesti perillä oleva hallintojärjestelmä, joka ottaa kansan intressit vakavasti, ei voi jättää huomioimatta heidän geneettisiä intressejään.” Tämänlainen etninen valtio olisi ennen kaikkea sopimus, johon kansa on liittynyt jälkeläistensä nimissä.
Tri. Salterin mukaan oikeus elää etnisessä valtiossa on yhtä tärkeä ihmisoikeus kuin mikä tahansa muukin: “Kuten vapaus perustaa perhe, on jokaisen etujen mukaista saada etniset intressinsä turvattua valtiovallan toimesta ja olla vapaa sijoittamaan etniseen ryhmäänsä myötävaikuttamalla kollektiivisiin hyödykkeisiin, jotka on tehty vapaamatkustajien pitäviksi.” Etnisistä valtioista muodostuneen maailman ei tarvitse olla vihamielinen. Päinvastoin, jokainen valtio tunnustaisi jokaisen muun ryhmän geneettisten intressien validiteetin ja voisi tehdä yhteistyötä keskinäisten etujensa edistämiseksi. Maahanmuutto ja geenien korvaaminen toisilla loppuisi. Kuten tri. Salter toteaa, maahanmuuttopolitiikka vastaa ohjaavaa evoluutiota minkä tahansa territorion kohdalla, koska se suosii tiettyjen geenien monistamista toisten kustannuksella. Tässä mielessä jokainen territorio ohjaisi omaa evoluutiotaan.
Etninen eristäytyminen on ilmeisesti tavoiteltavaa valtioille, jotka haluavat kääntää selkänsä monikulttuurille, mutta tri. Salter ehdottaa federalismia niissä tapauksissa, joissa etnisiä ryhmiä ei voida eritellä toisistaan. Heikko kansallinen hallinto voisi ottaa vastuun maanpuolustuksesta ja ulkomaansuhteista, jättäen kaiken muun, kuten maahanmuuttopolitiikan, paikallisille viranomaisille.

Raiteiltaan suistuminen

Minkä takia etninen lojaalisuus on viime vuosikymmeninä saatettu huonoon valoon, kun taas perhelojaalisuus – joka perustuu samoihin geneettisiin intresseihin – tunnustetaan legitiimiksi? Tri. Salter ei ole varma, mutta toteaa, että “perheet edustavat niin korkeaa ja varmaa jäsentensä omalaatuisten geenien keskittymistä, että synnynnäiset psykologiset mekanismit ovat kehittyneet seuraamaan ja suojelemaan sitä perimmäistä intressiä ... Tämä ei ole tapahtunut heimon kohdalla.” Miksi ei? Meidän kehityksemme on tapahtunut perheittäin jo ennen kuin olemme olleet täysin ihmisiä, ja kun meistä tuli täysin ihmisiä, heimositeet olivat niin tiiviit, ettei todellisia mahdollisuuksia toimia toisten etnisten ryhmien geneettisten intressien eduksi ollut, suora maanpetos pois lukien. Heimolojaalisuudet ovat siten heikommat ja helpommin horjutettavissa. Kuten tri. Salter selittää, “Teollisen yhteiskunnan uutuus on ollut taipuvainen irtaannuttaa sosiaaliset mallit etnisistä intresseistä.” Samaan aikaan “nykyaikaiset indoktrinaatiotekniikat, eritoten universaali kasvatus ja massamedia, ovat taipuvaisia hajottamaan etnistä solidaarisuutta, aiheuttaen sen, että altruismia suunnataan geneettisesti etäisiin yksilöihin.” Lopputuloksena on, että “vaikka ihmiset ovat varustettuja potentiaalilla sekä perhe- että etnisiin tunteisiin, ihmiset eivät ole niin vaistomaisesti varustettuja tunnistamaan ja suojelemaan etnisiä geneettisiä intressejä anonyymien massayhteiskuntien evolutiivisesti uudessa maailmassa.” Siispä suurin osa valkoisista ei ulota lojaalisuuttaan lähisukulaisten ulkopuolelle. Kuten tri. Salter asian muotoilee, “He oikeastaan jättävät etnisen geneettisen pääomansa sattuman – luonnon oikkujen ja kilpailevien ryhmien hyvän tahdon – varaan.”
Yksi tuhoisimmista ideologisista nykytaktiikoista on yrittää vakuuttaa kansa siitä, että se on “tunnustuksellinen” tai “universaali” kansakunta, eikä tarvitse biologista jatkuvuutta. Kuten tri. Salter selittää: “Sillä käytännössä pyritään saamaan etniset enemmistöt rappiostaan piittaamattomiksi tai sokeiksi.” Hän jatkaa:
“Käsitteellinen kansakunta ei kykene periaatteelliseen puolustautumiseen etnistä syrjäyttämistä vastaan. Tämä doktriini on yhtä patologinen kuin ajatus perheestä, joka ei anna vanhempien näyttää mieltymystään omiin lapsiinsa.”
Tri. Salter toivoo, että laajempi tuntemus geneettisistä intresseistä tulee johtamaan järkevimpiin poliittisiin linjauksiin. Hän väittää, että lukuun ottamatta vahvaa halua suojella lähintä perhettään, ihmisellä ei ole kovin vahvoja vaistoja suojella geneettisiä intressejään, ja että “mekanismeista etnisten ryhmien tunnistamiseen ja niihin sijoittamiseen on tullut riittämättömiä ja usein suoranaisesti epäadaptiivisia.” Hän huomauttaa, että ihmisillä on geneettiset intressit, olivat he niistä sitten tietoisia tai eivät, ja että ihmisiä voidaan joutua valistamaan siitä, missä heidän todelliset intressinsä ovat. Hän kuitenkin myöntää, että “geneettisten intressien sisällyttäminen yhteiskuntateoriaan tulee olemaan suuri hanke ...”

SOKEA PISTE - tämäkö todella muslimiterroristien aikaansaannosta?

WTC-1 ja 2 tornien romahtamisen väitetään johtuneen lentokoneiden törmäyksestä sekä tuhoutuvien koneiden aiheuttamien tulipalojen kuumentamien pilareiden nurjahduksesta.

Ajatellen kaksoistornien rakennetta virallinen selitys lentokoneiden aikaansaamasta tuhoisasta tapahtumaketjusta on kuitenkin aivan liian yksinkertainen:

Tornien rakennetta voi kuvata kahdeksi sisäkkäiseksi putkeksi, joita yhdistää ristikkopalkkien varaan valetut betonilaatat. Ristikkopalkit on pultattu keskirungon pilareiden vaakapalkkeihin sekä kehäpilareiden jäykistyslevyihin, joilla pilarit on tuettu sivusuunnassa toisiinsa. Kerroslaatat jäykistävät osaltaan rakennetta. [1] (sivu 35)

Videolla on kuvattu WTC-1 tornin romahduksen alkusekunnit. Filmimateriaalista käy ilmi, että keski-rungon pilarit ovat murtuneet juuri ennen kuin ulkokehäpilarit antavat periksi. Tämä näkyy katsottaessa keskirungon yläpäähän asennettua TV-mastoa, joka putoaa silminnähden ulkoseinäpilareita aikaisemmin.[2]
Murtokohta on lentokoneen iskukohdan yläpuolella sijaitsevassa kerroksessa.
Ulkokehäpilarit murtuvat samalla korkeustasolla samanaikaisesti, jolloin koko yläosan kuorma siirtyy alapuolisen kerroslaatan päälle, mikä ei ymmärrettävästikään kestä. Laatan kiinnitykset repeytyvät kerros kerrallaan ja osa ulkokehäpilareiden jäykistyslevyistä aukeaa. Ulkokehäpilarit kaatuvat ulospäin ja betonilaatat jauhautuvat pölyksi, joka leviää ympäristöön.

[2] Video: http://11syyskuu.net/video/north-tower-shake.avi

Keskirungon pilarit on katkaistu tai heikennetty useasta kohdasta ja viimeinen osa, joka jää hetkeksi pystyyn, luhistuu perustuksilleen. Koska rakennus murskautui pohjakerrokseen asti, voidaan päätellä, että runko oli heikennetty perustuksistaan .[7] Videolla näkyy romahdusvaiheessa erittäin voimakas energiapurkaus hetkeksi pystyyn jääneen keskirungon yläpään korkeudella. Purkauksen voimakkuudesta saa vaikutelman, että prosessia on autettu myös räjähtein?
Palomiehet sekä jotkut pelastuneista todistivat erilaisista räjähdysäänistä ja räjähdyksistä tornien eri osissa.[6]

[7] Video: http://11syyskuu.net/video/w8.avi http://11syyskuu.net/video/911.wtc.1.demolition.north.metamorphosis.wmv

On ilmeistä ettei tulipalo aiheuttanut yhdenkään tornin tuhoutumista. Esimerkkinä WTC-1, jossa tulipaloa oltiin saamassa hallintaan ja liekit olivat huomattavasti pienentyneet romahduksen vasta alkaessa.[2]

Termiitin käyttöä on kritisoitu perustein ettei termiitillä voida ajoittaa sulamista niin tarkasti, että saataisiin aikaiseksi kahden tornin yhtenevä, kerros kerrokselta etenevä romahtaminen, joka alkoi molemmissa rakennuksissa lentokoneiden iskeytymispaikkojen yläpuolelta.

Termiittiä tuskin käytettiin joka kerroksessa, sitä vastoin on todennäköistä, että sillä katkaistiin tai heikennettiin sortuman alapuolella sijaitsevia keskipilareita sekä muutamia muita ratkaisevia kohtia. Pilareita heikennettiin todennäköisesti termiitillä juuri lentokoneiden iskupaikkojen yläpuolelta. Termiittipalosta näkyy todiste WTC-2 tornin murtumakohdassa, jossa sula metalli valuu.[1] (sivu12) Termiittiä on luultavasti käytetty huomattavia määriä muissakin kohdissa, päätellen siitä kuinka suuret määrä sulanutta metallia ja hehkuvaa terästä perustuskaivannosta löytyi vielä viikkojen kuluttua.[1] (sivu 18)
Viitteen kuvassa on laavaksi muuttunutta betonia tornien perustuksista. Sulamispiste 1800 – 2500°C. [5]
Termiittipölyn ylenmääräinen käyttö saattaisi selittää ilmiön, jossa sortuman pölymyrsky poltti autoja valikoivasti jopa 800m:n päässä?[3]


[1] Why Indeed Did the World Trade Center Buildings Completely Collapse?

[2] http://11syyskuu.net/video/north-tower-shake.avi

[3] http://drjudywood.com/articles/DEW/StarWarsBeam5.html

[4] http://11syyskuu.net/video/to%20dust_0002.wmv

[5] http://tinyurl.com/a388ro

[6] http://11syyskuu.net/video/911.wtc.lobby.big.explosion.wmv

http://11syyskuu.net/video/911.wtc.heavy.duty.explosion.wmv

[7] http://11syyskuu.net/video/w8.avi http://11syyskuu.net/video/911.wtc.1.demolition.north.metamorphosis.wmv

lisäys 10.07.2009 : http://uutiset.msn.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/WTC-salaliittoteoriat%20saavat%20arvovaltaista%20tukea/1135247579548?ref=msn

AIVOT SAIPPUAAN

Näin Yhdysvaltain kouluissa luodaan lampaita
lähde: http://www.the7thfire.com/Politics%20and%20History/john_kaminski/how_us_schools_create_sheeple.htm

Miksi suurin osa amerikkalaisista on kyvyttömiä havaitsemaan Amerikan liusumisen fasismiin ja protestoimaan sitä vastaan.

1896 kuuluisa John Dewey sanoi, silloisessa Chicagon yliopistossa, että itsenäiset, vapaasti ajattelevat ihmiset olisivat tulevaisuuden yhteiskunnan vastustettu mutta produktiivinen jäänne menneestä. Ihmiset tultaisiin luokittelemaan yhdistymisten ja yhteyksien, ei henkilökohtaisten saavutusten perusteella. Sellaisessa maailmassa ihmiset, jotka lukevat liian hyvin tai liian varhain ovat vaarallisia, sillä he ovat itsenäisesti voimakkaita, he tietävät liikaa ja tietävät miten selvittää mitä he eivät tiedä ilman asiantuntijoiden apua. – Kurt Johmann

Monien eettisesti valveutuneiden - Yhdysvaltain hallituksen terrorille perustuvan politiikan yhtäkkisiin hirmutekoihin - tyrmistyneiden ihmisten kysymys kuuluu, miten amerikkalainen yleisö on voinut niin äänettömästi ja halukkaasti alistua George W. Bushin ja hänen öljykartellinsa valheisiin ja säälimättömyyteen.

Yksi pääelementeistä minkä avulla amerikkalainen väestö pidetään nykyisessä pelokkaassa voimattomuuden tilassaan, ja muu maailma matelemassa hädissään eliitin hirviöarmeijan iskujen pelon alla, on tietysti television hypnoottinen valta. Mutta tämä on toinen aihe, toiseen kirjoitukseen.

Todellinen kiitos Amerikan jatkuvasta koomasta kuuluu taholle, joka on ollut koko ajan silmiemme edessä.Taholle, jota olemme tukeneet, johon olemme käyttäneet rahamme, jonka puolesta olemme rukoilleet ja jonka olemme ottaneet osaksi itseämme.

Valtiollinen koululaitoksemme on syy siihen miksi Bush on selvinnyt valheesta toisensa perään työntäessään tarmokkaasti perustuslakiamme syrjään ja asetellessaan itseään maailman diktaattoriksi. Se mitä meille kaikille on tehty on suoraan verrattavissa siihen mitä maailmassa parhaillaan tapahtuu.

Tämä yhtäläisyys käy selvästi ilmi Kurt Johmannin kirjoituksesta: ”Kouluttamattomuus: itse ohjattu oppiminen on parasta”. ("Unschooling: Self-directed learning is best" - Kurt Johmannin kotisivut: http://www.johmann.net/)

Johmann, ohjelmistosuunnittelija Floridasta, lainaa John Taylor Gattoa, palkittua opettajaa, joka opetti New York cityn hallituksen kouluissa kahdenkymmenenkuuden (26) vuoden ajan ja päätti opetustyönsä vuonna 1991 ”jottei vahingoittaisi enää lisää lapsia”. Gatto, kirjan ”Dumbing Us down: The Hidden Curriculm of Compulsory Schooling ” ja muiden julkisen koululaitoksen epäkohtia tutkivien kirjojen kirjoittaja, väittää Amerikan valtionkoulujen opettavan seitsemän läksyn salaista opetussuunnitelmaa:

1. Hämmennys. Gatton sanoin ”Hämmennyksen läksy”. Hän luettelee useita asioita, jotka tukevat tätä toimintaa, kuten: asiayhteyden puuttuminen siihen nähden mitä opetetaan; liian monia mihinkään liittymättömiä faktoja ja aiheita; oppiaihetta koskevan tarkoituksen ja kriittisen ajattelun puuttuminen.

Kriittisen ajattelun puuttumisesta Gatto sanoo: ”Harva opettaja uskaltaisi antaa välineet (opettaa kriittistä ajattelua), joiden avulla koulun ja opettajien aatejärjestelmää pystyisi kritisoimaan, sillä kaiken tulee olla hyväksyttyä”.

Kuinka lapsi voisi tällaisen koulutuksen avulla tietää mitä tärkeitä asioita EI opeteta valtionkoulun opetusohjelmassa? Ja jatkeena edelliseen, kuinka tuosta lapsesta kasvanut aikuinen voisi havaita, että sillä, mitä hänen johtajansa kertovat hänelle Amerikan historiasta, on vähän yhtäläisyyksiä sen kanssa mitä tapahtui kyseisen historian kirjoittajien uhreille?

2. Luokka-asetelma. Tällä Gatto viittaa siihen miten oppilaat sijoitetaan luokkiin samanikäisyyden perusteella ja tämän ikäjaottelun puitteissa myöhemmin erillisiin ryhmiin sen mukaan kuinka oppilas on pärjännyt opinnoissaan (esimerkkinä ns. lahjakkaiden luokat).

Tästä läksystä Gatto sanoo: ”Tämä on jokaisen petollisen kilpailutilanteen – kuten koulun – todellinen oppi. Tulet tietämään paikkasi.”

Meidän – jotka olemme kärsineet edellisestä – tulee kysyä itseltämme, kuinka monta oppimismahdollisuutta on menetetty, kun tiukka mekaaninen kriteerijärjestelmä on väärinmääritellyt lapsen.

3. Välinpitämättömyys. Tällä läksyllä Gatto viittaa soivan kellon seurauksiin, joka ilmoittaa, että senhetkinen luokka on päättynyt ja oppilaan on lopetettava se mitä hän onkin tekemässä ja jatkettava seuraavaan luokkaan, missä eri opettaja ja uusi aihe odottavat häntä.

Kelloista Gatto sanoo: ”Todellakin, kellojen läksy on se ettei mikään työ ole valmiiksi saamisen arvoinen, siispä miksi välittää liian syvästi yhtään mistään?”

Ja mitä tulee lasten koulutukselliseen evoluutioon, tämä joustamattomuus saa lapset mieltämään, että kaikilla tunneilla (aineilla) on sama arvo, sanotaan vaikka matematiikalla ja liikunnalla, riippumatta aineiden suhteellisesta tärkeydestä.

4. Tunneperäinen riippuvuus. Tämä läksy on tulosta siitä, että luokkatilanteessa oppilaiden on alistuttava nimetyn auktoriteetin - opettajan - alaisuuteen oppilaan yksilöllisiä tuntemuksia hyväksikäytteän. Kuten Gatto sanoo: ”Tähdin, punaisin tarkistusmerkein, hymyin ja paheksumisin, kunnianosoituksin ja nöyryytyksin, minä opetan lapsia antautumaan ennalta määrätyn johtoketjun käskyläisiksi.”

Siinä vaiheessa kun tämä opittu taipuisuus saavuttaa aikuisuuden, se estää monia tajuamasta, että saattaa olla olemassa pätevämpiä ehdokkaita kuin ne kaikkiin virkoihin korporatiivisesti hyväksyttyt kaksi kilpailijaa.

5. Älyllinen riippuvuus. Läksy vastaa edellistä tunneperäistä riippuvuutta; molemmat läksyt opettavat oppilaille alistumista nimetyn auktoriteetin edessä. Älyllisen riippuvuuden läksyssä oppilaat nimenomaisesti oppivat alistumista järjestelmän auktoriteeteille, joihin kuuluvat älyllisten asioiden opettajat.

Tämä - erityisesti - taltuttaa ”laatikon ulkopuolella” tapahtuvan ajattelun, sillä kaikkiin mahdollisiin ongelmiin annetaan valmiit vaihtoehdot.

Kuten Gatto sanoo: ”Menestyksekkäät lapset ajattelevat kuten käsken, ilman suurempia vastaväitteitä ja osoittaen kelpomäärän innokkuutta. Niistä miljoonista arvokkaista asioista, joita voisimme opiskella, minä valitsen muutaman joihin meillä on aikaa, tai itse asiassa valinnan tekee kasvottomat työnantajani. Kelvottomat ipanat tietysti tappelevat vastaan, yrittäen tehdä itsenäisiä päätöksiä koskien sitä mitä opiskelevat ja mihin tahtiin - vaikkakin heiltä puuttuu tilanteen asiayhteys, jotta he edes tietäisivät mitä vastaan tappelevat. Miten voisimme sallia moisen vastaanpanemisen ja samalla selviytyä opettajina? Onneksi (Gatto käyttää ironiaa) on olemassa testattuja menetelmiä, joilla murtaa vastustelijoiden tahto.

6. Tilapäinen itsetunto. Kuten Gatto sanoo: ”Todistusten, arvosanojen ja kokeiden läksy on se ettei lasten tule luottaa itseensä eikä vanhempiinsa, vaan sen sijaan heidän tulee luottaa pätevien virkamiesten arviointiin. Ihmisille pitää kertoa minkä arvoisia he ovat.”

Tästä seuraa, että kun ihmiset tulevat vanhemmiksi, he eivät välttämttä pysty arvioimaan annetun toiminnan arvoa ilman, että joku jonka hyväksyntää he janoavat, ensin hyväksyy heidän päätöksensä. Yksinkertaisesti sanottuna, he eivät pysty ajattelemaan omilla aivoillaan.

7. Kukaan ei voi piiloutua. Tällä läksyllä Gatto tarkoittaa opettajien ja muun kouluhenkilökunnan jatkuvan silmälläpidon seurauksia oppilaisiin. Tämän silmälläpidon varsinaisista syistä Gatto sanoo: ”mikäli yhteiskunta halutaan pitää keskuskontrollin tiukassa otteessa, niin lapsia tulee tarkoin valvoa. Lapset seuraavat yksilöllistä rumpalia, mikäli heitä ei saada univormutettuun marssiorkesteriin".

Kuinka monia mielen paloja (intohimoja) on hukattu niissä oppilaissa, joille on kerrottu, että heidän luontaiset mieltymyksensä ohjaavat heitä ”väärään” suuntaan, ja joiden kyvyt on turrutettu yhteisesti hyväksytyllä pyrkimyksellä kohti kurinalaista yhdenmukaisuutta?

Gatto väittää, että sen lisäksi, että lapsille opetetaan tätä salaista opetussuunnitelmaa, koulut myös erottavat lapset perheistään, näin heikentäen perhesiteitä. Tämä Amerikassa perhettä kohtaan suoritettu hyökkäys on osa suurempaa kampanjaa, jonka tarkoitus on hajottaa kansa yksilöiksi niin, että kun heillä on vain itsensä, he ovat heikkoja ja avuttomia ja kyvyttömiä vastustamaan järjestelmää. Johmann huomauttaa.

Luettuasi tämän likapyykkilistan siitä mitä valtionkoulut tekevät lapsillemme, eikö olekin selvää, että hallituksemme käyttäytyy samoin kuin monoliittinen (yksipalainen) koulujärjestelmämme – ja eikö ole vieläkin selvempää ettei tämä prosessi tuota ajattelevia ihmisiä? Sen sijaan monilukuinen enemmistö rakentuu lippua-heiluttavista zombeista, jotka hurraavat kun Amerikan sotilaallinen mahti murhaa viattomia lapsia kaukaisissa maissa ja muuttaa omat kansalaisensa robottimaisiksi, ajatuksettomiksi ”terrorin vastaisen sodan” kannattajiksi.

Jos sinulla on kouluikäisiä lapsia, niin tutki Johmannin kotisivuja linkkeineen, ennen kuin teet päätöksen, että vedät lapsesi pois valtion kouluista, niin nopeasti kuin voit.

Artikkelin kirjoittaja Johnk Kaminski on Floridan rannikolla asuva kirjailija, jonka koulutus todella alkoi, vasta kuin hän pääsi pois koulusta.

----------------------------------------------------------------------------

Artikkeliin liittyvä jatkokirjoitus lähdesivulta:

Tämä on hullu maailma. Mitä on tehtävissä? Ällistyttävää kyllä, meitä on huijattu. Meille on kerrottu, että voimme hallita hallitusta äänestämällä. Rothschild dynastian perustaja Mayer Amschel Bauer paljasti salaisuuden valtion hallituksen kontrolloinnista jo yli 200 vuotta sitten. Hän sanoi, ”Sallikaa minun painaa ja kontrolloida valtion rahaa niin en välitä kuka laatii sen lait.” Ymmärrättekö? Vapautenne keikkuu ennen kaikkea valtion pankki- ja rahajärjestelmän varassa. Jokaisen yksilön vapaus on yhteydessä velan eliminointiin. Tämä ei ainoastaan poista henkilökohtaista velkaa, vaan se nostaa kansan, kansallisen velan velkojien jonon kärkeen - pankkien edelle. He eivät halua teidän tietävän tätä. Tämä kaikki liittyy siihen, että tunnistat todellisen itsesi … (englanninkielinen kirjoitus jatkuu vielä jonkin matkaa, mutta tässä kaikki oleellinen tähän postaukseeni. – isovimman kommentti).

KUN TAIVAAN VALO JA MAAILMAN RAUHA OVAT HAKUSESSA ...

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


niin on joulukuuseen hankittava olkea ja muovia vahvemmat korut.

Jotta tämä ei olisi lukijoideni viimeinen yltäkylläinen joulu, kirjoitan; en taivaanvalosta enkä maailman rauhasta (viit. ”En etsi valtaa loistoa en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan”) vaan tosiaankin kullasta; arvometalleista – ja vielä toistaiseksi olemassa olevasta mahdollisuudesta turvata perheen talous, tämän niin ”tunnetun” ja kuitenkin niin tuntemattoman kriisin kynnyksellä.

(heh, heh, tuli vähän epämääräisiä kultamöhkäleitä)

LUOTTOKRIISI - PAHIN ON VIELÄ EDESSÄ
08.12.2008 Allar Tamming, Tavex ja Dr. Krassimir Petrov, Prince Sultan University
lähde: http://www.tavex.fi/index.php?main=61&newsID=172&sess=9b06f0645634e6b1a27d695489d57b1f

"Mark Twain on lausahtanut ”jos et lue sanomalehtiä jäät epätietoiseksi. Jos luet sanomalehtiä sinulle annetaan väärää tietoa”. Niinpä ei ole yllätys, edes ihmisille, jotka eivät seuraa uutisia, että todella vakava talouskriisi valtaa maailman.

Sanomalehtilööpit ja internetportaalit puhuvat puolestaan. Lukijat hukutetaan faktoihin tapahtuvasta. Yhtenä hetkenä keskustellaan biljooniin asti nousevista pankkiarvonalennuksista. Toisena hetkenä ilmoitetaan hallitusten ja keskuspankkien suojelusenkelimäisestä väliintuloista koronlaskun kautta. Avustuspakettien biljoonat ylittävät moninkertaisesti tavallisen ihmisen laskutaidon ja ymmärryksen ja kaikella tällä ”tiedolla” saavutettu viesti on lähinnä tunneperäinen. Samaan aikaan kun arvonalennukset saattavat synnyttää lukijassa pessimismiä – miten käy minun elämäni, hallitus luo turvallisuuden tunteen isällisellä hengellään, lisäten biljoonia dollareita pankeille ja ”taaten” etteivät pankkitalletukset ja vakuutukset mihinkään yksinkertaisesti vain katoa. Lukija päätyy ajatukseen, että nerot ovat työn touhussa eivätkä anna systeemin milloinkaan romahtaa, työntää asian syrjään ja siirtyy sanomalehden seuraavalle sivulle.

Se mikä uupuu on syvällisempi analyysi kriisin syistä, kuin myös mahdollisista tulevaisuuden skenaarioista – lehdet eivät katso riittävän kauas menneisyyteen eivätkä riittävän pitkälle tulevaan. Talouskriisin väitetään aiheutuneen kahden tunteen seurauksena – pelon ja ahneuden; sapiskaa saa surkea järjestelmä ja ahneet Wall Street investointipankkiirit ja retorisena tosiasiana lisätään, että kriisit seuraavat kapitalismia, niin on aina tapahtunut ja niin tulee aina tapahtumaan. On pörssivälittäjiä, jotka pidemmän tähtäimen sijoitusneuvonaan, kehottavat nyt ostamaan osakkeita.

Valitettavasti sijoittaminen osakemarkkinoilla ei ole koskaan niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa. Jos osakemarkkinat aina nousisivat, ostettuamme niiden ollessa alhaalla, me kaikki olisimme erittäin äveriäitä. Luonnollisestikin edellisessä unohdetaan, että rinnalla kulkee inflaatio ja rahan ostovoiman lasku. Eikä taloutta koskevissa julkaisuissa koskaan mainita sitä tosiasiaa, että maailman suurimmat yhtiöt ja pankit voivat tehdä vararikon, kuten ei myöskään sitä, että osakkaiden omaisuus voi pyyhkiytyä olemattomiin. Suurten yhtiöiden ja pankkien konkurssit sivuutetaan teoreettisella mahdollisuudella ja siirretään taloustieteen abstraktien oppikirjojen sivuille.

Kriisin pohjimmaiset syyt

Aloitetaan aivan alusta kysymällä, mikä on aiheuttanut tämänhetkisen talouskriisin. Syyt ovat hyvin oleellisia, ei pelko eikä ahneus tai uskonpuute markkinoihin. Ongelmia ei myöskään ole aiheuttanut leväperäinen säännöstö. Eikä kriisillä ole mitään tekimistä laumakäyttäytymisen kanssa, mikä toisaalta, tietysti, syventää kriisiä. Loppujenlopuksi nämä kaikki ovat vain pinnan alla muhivan ongelmien seurauksia.

Ymmärtääksemme paremmin, meidän on ensin suunnattava katseemme historiaan. Valitettavasti, järjestelmän sisältä on vaikea nähdä järjestelmää kokonaisuutena; kaikki se mikä on havaittavissa on yksittäisiä ongelmia ja niiden korjausyrityksiä, sen sijaan, että näkisimme, että ehkäpä koko systeemi on pohjimmiltaan rakennettu puutteelliselle ja huteralle perustukselle, että ymmärtäisimme koko maailmanlaajuisen rahapoliittisen järjestelmän perustan rakennetun hiekalle, sekä sen, että tämänhetkinen finanssikriisi ja siitä syntyvä talouskriisi ovat objektiivisesti väistämättömiä.

Hallituksen tämänhetkiset pyrkimykset ovat, ennen kaikkea, halu säilyttää status quo (”tila jossa valtio oli ennen sotaa”), halu säilyttää se mitä ei voi säilyttää ja halu pitkittää patologisen järjestelmän alkujaankin epäonnistumaan tuomittua olemassa oloa. Hallitukset ovat kautta aikojen asettaneet tavoitteekseen säilyttää järjestelmä. Poikkeus olisi ollut Gorbachevin julistus, mikäli hän olisi ilmoittanut sosialistisen järjestelmän olevan tuhoon tuomitun ja vaatinut, että se tulee korvata kapitalistisella järjestelmällä. Poikkeuksen tekevät myöskin keskuspankin lehdistötiedotteet, joissa on ilmoitettu, että tämänhetkinen finanssijärjestelmä on perusteellisen väärä. Kuten sanottu – järjestelmän sisällä on mahdoton nähdä järjestelmän vikoja.

Suurin vika nykyisessä järjestelmässä on se, että historiallinen rahapoliittinen kokemus on laajalti jätetty huomioimatta. Kautta historian, kaikki onnistuneet rahapoliittiset järjestelmät ovat olleet tavalla tai toisella sidottuja kultaan, hopeaan tai johonkin muuhun kiinteään omaisuuteen, jolla on staattinen itseisarvo. Kaikki järjestelmät, joissa raha on ollut pelkästään pala paperia tai pala kuparia ovat aina romahtaneet.

Alkaen vuodesta 1971, ensimmäisen kerran koko maailmantalouden historiassa, kaikkien maailman valuuttojen vakuutena on tyhjää. Tätä rahapoliittista kokemusta pitäisi varmaankin kutsua kokeiluksi, joka on nyt saavuttamassa loogisen päätöksensä. Tähän ”kokeilukokemukseen” sisältyy muutamia merkillisiä tapauksia, kuten Viron kruunu, jonka arvon vakuutena on resurssivaluutta, ensisijaisesti euro, samanaikaisesti euron itsensä vakuutena ollessa ei mitään. Eikä Viron kruunu ole taattu euron seteleillä, vaan mitä todennäköisemmin sekoituksella Saksan, Yhdysvaltojen ja Japanin velkakirjoja. Nämä eivät ole muuta kuin hallituksien lupauksia suorittaa mitä on sovittu ja tarkoittavat kriisin jälkeen käytännössä sitä, että koko Viron, pahan päivän varalle koottu ulkomainen omaisuus on lähes arvoton.

Jos rahaa ei ole taattu millään enemmällä kuin hallituksen sinetein koristelluilla papereilla ja painokkailla lupauksilla, niin ahneus astuu kuvaan. Mikään armeija historiassa ei ole estänyt keskuspankkiireita ja hallituksia luomasta rahaa tyhjästä ja käyttämästä sitä omien visioidensa mukaan. Moderni termi tälle on luottoraha, keskuspankkien antama luottolaina, joka muuttuu itse rahaksi. Normaaleissa ja stabiileissa järjestelmissä pankkiirit ovat voineet lainata ainoastaan rahaa, joka heillä on omissa holveissaan, samoin he ovat aina pystyneet vaihtamaan liikkeelle lasketun paperirahan ja obligaatiot pankkiholviensa kultaharkkoihin. Nyt on kuitenkin nähty se hetki, kun pankkiirit huomasivat etteivät ihmiset palanneet vaatimaan kultaansa, minkä seurauksena arvottomat paperinpalat (setelit ja elektroniset impulssit) asetettiin kiertoon ja mikäli liikkeille laskettiin ylimääräistä – tyhjää, vakuudetonta - paperivaluuttaa, niin mitään ei tapahtunut, ei ainakaan aluksi. Ennen vanhaan vastaava sotku tuli lopulta julki päättyen joko pankin konkurssiin tai hyperinflaation kautta valtion rahajärjestelmä tuhoon.

Tällä hetkellä koko rahajärjestelmä on maailmanlaajuinen ja siksi se on kestänyt pidempään kuin yleensä. Prosessi, joka tapahtui 1920-luvun Saksassa 3-4 vuoden aikana, kestää 3-4 vuosikymmentä maailmanlaajuisilla markkinoilla. Koko historian aikana ei ole ollut yhtäkään henkiin jäänyttä rahajärjestelmää - koskaan, ilman poikkeuksia - jota ei olisi sidottu arvometalliin tai muuhun maailmanlaajuisesti vastaavaan arvotavaraan. Olemme luoneet finanssi ”pääoman” jota ei ole vielä tässä mittakaavassa koskaan ennen nähty. Tämän ”pääoman” luullaan erheellisesti olevan vaurautta, koska sen pystyi määrättyinä historiallisina aikoina vaihtamaan todelliseksi vauraudeksi. Valitettavasti tällä nykyisellä finanssi ”pääomalla” ja kaikella tällä finanssi ”vauraudella” on hyvin vähän takuita todellisissa omaisuudessa ja kannattavassa merkityksessä. Tämä on nykyisen murto-osa-resurssi-pankkisysteemimme olennainen ominaisuus. Seuraus on - haluammepa tai emme - että koko maailmanlaajuinen finanssijärjestelmä ajautuu kaaokseen ja tuhoutuu - ja toivottavasti uusi, parempi järjestelmä luodaan.

Mitä tulee tapahtumaan, on toinen tärkeä kysymys. Alkusysäys psykologia astuu leikkiin tässä vaiheessa. Ihmisen päällimmäisin taipumus on tarkastella asioita lyhyentähtäimen perspektiivissä. Tämä ”lyhyttähtäimisyys” näkyy osakemarkkinoista ja finanssimaailman kehityksestä. Vaikka kriisi ennustettiin jo 1990-luvulla, finanssianalyytikkoja, joita ohjaavat ”mystiset” luvut, arvioivat kulloisenkin tilan hyväksi. Tämänkaltainen analyysi muistuttaa anekdoottia, jossa mies putoaa alas pilvenpiirtäjästä; viidennen kerroksen kohdalla, joku katselee avoimesta ikkunasta ja kysyy putoavalta kaverilta, miten menee, johon mies vastaa, ”tähän asti oikein hyvin, olen vain nopea etenijä”.

Alkuvaihe - Finanssikriisi

Valitettavasti kriisin syvyyttä ja pituutta on tällä hetkellä aliarvioitu. Juuri nyt kriisi on alkuvaiheessaan. Se mitä tähän mennessä on vasta tapahtunut on vaikuttanut suurimmaksi osaksi finanssisektoriin; vaikutus todelliseen talouteen on ollut toistaiseksi minimaalinen. Joka tapauksessa, viimeistään ensi vuonna alkaa kriisin seuraava vaihe, joka vaikuttaa talouteen. Vuonna 2009 maailmantalouden heikkous tulee olemaan keskeisin puheenaihe.

Nykyinen talousjärjestelmä on rakennettu tarjoamaan kokoajan kasvavia lainoja, ei säästämään eikä maksamaan lainoja takaisin. Jos yksityishenkilö rakentaisi elämänsä jatkuvien lainojen varaan, maksaen edellisen velan seuraavalla velalla, häntä pidettäisiin hulluna, ja hän päätyisi ennen pitkää joko velkavankeuteen tai konkurssiin. Jos sama tapahtuu yritys- tai valtiotasolla, niin kukaan ei uskalla sanoa mitään. Tilanne nähdään täydellisen normaalina. Missä on se sadun lapsi, joka uskalsi huutaa kuninkaan astelevan ilkosillaan!

Yritykset ovat tottuneet ottamaan uusia lainoja, vaikka finanssijärjestelmä pyrkii korjauksiin. Pankkiluoton vähentäminen yksityissektorilta on kohdallaan ja väistämätöntä tulee olemaan ettei talous saa rahoja (lue; luottoa), jonka varaan se on laskenut. Talousyritykset eivät tule myöskään pystymään myymään talousvakuutuksia taloudelle itselleen, sillä myös tällä hetkellä menestyvät yritykset, jotka pitivät ilmaista pääomaa osingoissa ja vakuutuksensa järjestyksessä ansaitakseen korkean tuoton, ovat menettäneet puolet arvostaan.
Tämä ensimmäinen, alkuvaihe on meille hyvin tuttu. Olemme eläneet sitä lähes kaksi vuotta. Media on kutsunut aikaa erinäisin nimin: ”Subprime Kriisi”, ”Luotto Murentuma” ja ”Luottokriisi”.

Toinen Vaihe - Talouskriisi

Rahanpuute käy kriisin kakkosvaiheessa ilmeiseksi – finanssikriisi korvautuu taloudellisella kriisillä laukaisten massiivisia konkursseja, jotka leviävät ketjureaktiona ympäri maailman. Sarjamaisten alkuongelmien jälkeen, joissa rakennusfirmat ja talojen lainaajat ottivat yhteen - teollisuus, kuljetusala, media ja ruuanjalostusala, puhumattakaan luksustuotteiden valmistajista (luksus autot, jahdit, kellot ja eksoottiset yritykset, kuten avaruusturismi) välttyivät konkursseilta. Näiden kaikkien vuoro on kuitenkin vielä tulossa. Kriisin toisessa vaiheessa, toinen suuri summa pääomaa ”haihtuu” markkinoilta, sillä konkurssin tekevät yritykset eivät jätä mitään osakkeenomistajille ja hyvin vähän obligaationhaltijoille. Kriisin toisessa vaiheessa työttömyys kasvaa konkurssien aallon myötä. Vuoden 2008 viimeinen neljännes on vasta alkusoittoa. Muistakaa, että vuosina 1931-1932 työttömyys Yhdysvalloissa oli 20%, eli joka viides ihminen oli työtön.

Kolmas Vaihe – Hyperinflaatio

Kautta koko kriisisarjan poliitikot yrittävät puuttua peliin, mutta siitä huolimatta kriisin kolmas vaihe tulee alkamaan. Syystä, että pankit ”pelastettiin” laajoilla lunnaidenmaksuilla, poliitikot alkavat jaella ylellisiä avustuspaketteja myös erillisille yrityksille. Tuore tapaus autonvalmistajien rahankerjuumysteeristä on vasta alkua. Tullaan näkemään toimenpiteitä, joilla - poliitikkojen mielestä – autetaan taloutta ja pelastetaan työpaikkoja; toimenpiteitä, jotka todennäköisesti tullaan tuntemaan nimellä Obaman ”Uusi Uusi Jako”. Tämä tarkoittaa määrätöntä määrää kulutusohjelmia ja ennen kaikkea luoton lainaksi antoa, mistä seuraa rahanvarojen tähtitieteellinen kasvu sekä verrannollisten lukujen määrittely triljoonissa. Aivan kuten tällä hetkellä kukaan ei puhu enää miljoonista, niin lähitulevaisuudessa kukaan ei enää puhu biljoonista. Triljoona tulee olemaan päivän sana. Ehkäpä pankkien lainaehdot höltyvät. Ehkä hallitus syytää pankeille vielä paljon enemmän rahaa kuin se on tähän mennessä tehnyt, vain, jotta ne jatkaisivat lainaamista. Kenties keskuspankki suoraan monetarisoi yksityisvelan. Ehkäpä hallitus takaa paljon lisää yrityslainoja, aivan kuten se hiljattain takasi GSE:n vakuutukset/lainan. Kenties GSE levittäytyy yli koko talouden, muuttaen U.S talouden ”GSE Taloudeksi” muuttaen aiemman mahtavan pääomatalouden moderniin nationalistisosialistiseen ekonomiaan. Kuka tietää, ehkä hallitus toteuttaa kaiken edellisen.

Hetken saattaa näyttää siltä, että rauha on saapunut, kriisit on voitettu ja aivan kuin konkurssiyritykset olisi saatu ”pelastettua”, mutta tämä on vain tyyntä myrskyn edellä. Jos jo nyt finanssijärjestelmässä on enemmän rahaa kuin todellisia varoja, niin siinä tapauksessa lisäraharuiskeiden jälkeen - voisi puhua suoranaisesta rahan pudottamisesta helikopterista tai yritysten rahasuihkuista – talouden alus tulee kallistumaan.

Tässä, kolmannessa vaiheessa, alkaa hyperinflaatio-skenaario ihmisten tajutessa, että pankeissa olevalla rahalla voi ensi kuussa ostaa puolet vähemmän kuin samalla summalla tässä kuussa. Seuraa paniikki. Kansa hamstraa elintärkeitä - ja kaikkia mahdollisia muita tuotteita niin kauan kun on jotain arvokasta vastineeksi heidän värikkäille paperinpaloilleen. Teollisuusyritykset eivät enää halua myydä tavaraa, sillä raha, jonka he saavat vastineeksi tuotteistaan ei enää kelpaa raaka-aineiden hankintaan. Jokainen, joka myy todellisen tavaran paperirahasta on typerys, sillä saadulla rahalla ei voi enää uudelleen ostaa samoja tavaroita. Tyhjästä ilmasta elektronisesti luotu raha on tuottanut huikeita voittoja alkuperäiskäyttäjille ja sen liikkeelle laskijoille – mutta suurten massojen kustannuksella romuttaen tässä kriisin vaiheessa heidän elintasonsa.

Kolmas vaihe tulee olemaan kaoottinen ja vaikea. Yksityiskohtia on mahdoton ennustaa, mutta jos historiasta on tuomariksi, niin sanottakoon, että poliitikot eivät tule nukkumaan. He tulevat mitä todennäköisemmin luomaan monia tärkeitä lakeja, hintoja vakautetaan, palkkoja standardisoidaan, ulkomaiset valuuttatilit jäädytetään; yleisesti ottaen kaikki mitä voidaan tehdä, tehdään ja kuitenkaan tämä kaikki ei tee mitään muuta kuin pitkitä kärsimystä. Sosiaaliset mullistukset ja kahakat kukistetaan raa’alla voimalla; monet demokraattiset vapaudet ja arvot menetetään. Tuon päivän koittaessa hyperinflaatiospiraali ja Zimbabwe Syndrooma ovat saavuttaneet pisteen, josta ei ole paluuta.

Viimeinen Vaihe – Monetaarinen romahdus

Siinä tapauksessa, että demokratia säilyy, alkaa neljäs ja viimeinen vaihe - vaihe, jota voidaan kutsua Pimeydeksi ennen Aamunsarastusta, viimeinen kärsimys ennen kuin aurinko nousee. Tämä on rahan ja finanssijärjestelmän lopullinen tuho; finanssi – ja elektronisten arvojen menetys, jota seuraa lähes koko maailmanlaajuinen monetaarinen reformi.
Kauhuskenaariossa tämä (monetaarinen reformi) johtaisi Maailmahallituksen syntyyn, kun taas parhaimman mahdollisen skenaarion mukaan prosessi etenisi erillisesti jokaisessa maassa. Esimerkkinä 1700-luvun Tulppaanimanian loppu, jolloin kaikki termiinikauppa (kapankäyntiä, jossa osapuolet sopivat tulevaisuudessa kiinteään hintaan tehtävästä kaupasta) koskien tulppaanien ostoa ja myyntiä miljoonilla guldeneilla julistettiin mitätöidyiksi.
Aivan samoin kaikki elektroniset varat, sopimukset, vakuudet ja termiinisopimukset tullaan julistamaan mitätöidyiksi, sillä maailmalla ei ole tuomioistuinta tai toimeenpanovaltaa, joka voisi pakottaa konkurssipesiä ja velkakerääntymiä, jotka ovat syntyneet miljoonista ei-pitävistä sopimuksista. Ainoastaan todelliset lainavakuudet tullaan vaatimaan – maa, talot ja asunnot. Häviäjiä tulevat olemaan yksityiset henkilöt, laillisten kokonaisuuksien ja velkojen sekä olemassa olemattomien takuiden hävitessä virtuaalimaailmaan, paikkaan, mistä ne tulivatkin.

Elämä alkaa puhtaalta paperilta. Tulemme jälleen kerran olemaan kaikki samalla viivalla. Rautatiet, lentokoneet, sillat ja talot pysyvät. Kaikki todellinen vauraus säilyy, ainoastaan paperivauraus on hävinnyt, se kaikki minkä ihmiset uskoivat heillä olevan jonkun toisen (lue; hallitus, pankit, eläkerahastot) heitä varten tallettamana. Tuona hetkenä usko on todellakin menetetty, samoin kuin ihmisten elämän hedelmätkin – monien muodonmuutosten kautta – muovautuen pankkilaitoksen palkkioiksi ja johtoryhmien bonuksiksi, jotka pukumiehet olivat tuhlanneet jo kauan ennen kuin kriisi edes alkoi.

Uusi talousjärjestelmä tulee poikkeamaan nykyisestä. Sen tyyppiä, muotoa tai kaavaa on mahdotonta ennustaa tällä hetkellä. Samoin kuin orjajärjestelmän lopussa oli mahdotonta nähdä feodaalijärjestelmän rakennetta. Ennen teollista vallankumousta vuoden 1785 Englannissa oli mahdotonta ennalta nähdä tulevaa kapitalismin kukoistusta. Samoin on nytkin mahdotonta ennustaa kaikkia muutoksia, vaikkakin nuo muutokset ovat väistämättömiä. Jokaisen prosessin on käytävä läpi historiallinen kehityksensä ja saavutettava sitten luonnollinen päätepisteensä.

Historia osoittaa, että jokainen muutos yhdestä yhteiskunnan organisaatiosta toiseen on ollut hyvin tuskallinen. Siitä huolimatta jokainen seuraava askel, riippumatta tuskan määrästä, on kuljettanut ihmiskuntaa eteenpäin ja tarjonnut paremman elämän suuremmalle määrälle ihmisiä. Toivottavasti ihmiskunta menee eteenpäin tälläkin kerralla. Pitää vain yrittää roikkua matkassa.

----------------------------------------------------------------------------------------

Viisaat miehet ovat aina arvostaneet kultaa!
20.11.2008 Tavex Lähde: http://www.tavex.fi/?main=11&newsID=166

"Paperirahassa ei olisi perimmältään minkäänlaista vikaa, jos meillä olisi täydellinen valta ja jumalaisen älykkäät kuninkaat." Aristoteles, Kreikan filosofi ja nero (384-322 BC)

"Paperiraha laskee lopulta omaan todelliseen arvoonsa – nollaan." Voltaire, Ranskan runoilija, historiantutkija ja filosofi (1694 - 1778)

"Teidän on valittava – luottaako kullan luonnolliseen vakauteen vai hallituksen jäsenten rehellisyyteen ja älykkyyteen. Kaikella kunnioituksella kyseisten herrasmiesten suhteen, suosittelen teitä äänestämään kullan puolesta niin kauan kuin kapitalistinen järjestelmä on vallalla." George Bernard Shaw, Irlannin dramaatikko, teoreetikko ja filosofi (1856-1950)

"… kulta ja talousvapaus ovat erottamattomat … budjetin vaje on yksinkertaisesti kätkettyä juonittelua varallisuuden takavarikoimiseksi. Kulta vaan on sen salakavalan prosessin esteenä. Kulta on omistusoikeuksien vartija." Alan Greenspan, essee – "Kulta ja talousvapaus"

"Kulta edustaa edelleen lopullista maksuvälinettä maailmassa... kukaan ei hyväksy kriisitilanteissa paperirahaa. Kulta hyväksytään aina ja kaikkialla!" Alan Greenspan, Yhdysvaltojen keskuspankin puheenjohtaja 1987–2006

Kulta – kuninkaiden ja valtioiden varallisuuden symboli, monien haluama, mutta harvan omistama, kultaa on vaalittu läpi historian. Viidennellä vuosisadalla eKr. Aristoteles mietiskeli rahan täydellistä muotoa.
Aristoteles tuli siihen johtopäätökseen, että kulta on täydellinen raha viidestä syystä:

Kestävyys: Kulta ei mätäne, rikkoudu (lakkaa toimimasta kuin radio), murennu, lahoa, ruostu eikä himmenny. Kultaa ei vahingoita ilma, vesi eikä enemmistö hapoista. Kultaa ei voi mitätöidä eikä painaa lisää kuin paperirahaa.

Mukavuus ja siirrettävyys: elämän aikana hankittu varallisuus voi mahtua taskuun.
Jaettavuus: Kultaa voi helposti jakaa pienimmiksi osiksi. Unssi kultaa voidaan jakaa sata tai jopa tuhat kertaa.

Yhdenmukaisuus: Yksi unssi puhdasta kultaa on täsmälleen sama kuin mikä tahansa toinen troy-unssi. Se mahdollistaa kullan likvidiyden ja kaupankäynnin koko maailmassa – toisin kuin ainutlaatuisilla koruilla ja taiteella.

Kysyntä: Kullalla on erittäin paljon käyttöalueita (tänä päivänä paljon enemmän kuin Aristoteleen aikana). Sen rajoitettu luonne ja ainutlaatuiset ominaisuudet pitävät kysynnän korkeana ja metallin vaje takaa kullan arvon pysymisen.

"Valtiot valehtelevat, pankkiirit valehtelevat, jopa reviisorit joskus valehtelevat: kulta kertoo totuuden." Lord Rees Mogg, ekonomisti, edellinen The Times:in toimittaja ja The Sunday Times:in apulaistoimittaja.






xxx HYVÄÄ JOULUA JA TURVATTUA TULEVAA VUOTTA!

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Vuoden 2008 "Paniikista" - VUODEN 2009 "ROMAHDUKSEEN"

Huippusuuntauksien ennustaja lupaa hyytäviä näkymiä ensi vuodelle.



käännöksen lähde: http://www.prisonplanet.com/from-the-panic-of-2008-to-the-collapse-of-2009.html
Paul Joseph Watson Tuesday, December 2, 2008

Maan huippusuuntauksien ennustaja, joka lähes vuosi ennen tapahtumia ennusti täsmälleen okein vuoden 2008 ”paniikin” väittää nyt pahaenteisesti, että tuleva vuosi tullaan tuntemaan "vuoden 2009 romahduksena”.

Gerald Celente, CEO:n Suuntauksien Tutkimusinstituutista, lähetti tilaajilleen kirjeen, jossa kertoi hankkineensa verkko-osoitteen ”Collapseof09.com” (Romahdus09.com).
Suunnilleen samaan aikaan viime vuonna Celente lähetti tilajilleen seuraavan viestin:

”Vuonna 2008 amerikkalaiset havahtuvat pahimpaan taloudelliseen tilaan, jonka kukaan tällä hetkellä elävä on nähnyt. Eivätkä he tiedä mikä heihin osui. Aivan samoin kuten he olivat shokissa 9/11 tapahduttua, he tulevat nyt jähmettymään pelosta kun taloudellinen 9/11 iskee Wall Streetin ytimeen.
Sivuuttakaa tämä suuntaennuste omalla riskillänne. Jos uskotte, että kaikki tulee olemaan hyvin ja että valtion alus jatkaa matkaansa tyvenessä, heittäkää tämä menemään ja jatkakaa elämäänne”.

Ennustettuaan oikein taloudellisen "syyskuun yhdennentoista", Celente varoittaa ihmisiä varautumaan johonkin paljon pahempaan vuonna 2009.

Celente kertoi hiljattain Fox News:issa, että vuoteen 2012 mennessä Amerikasta tulee kehitysmaa, tulee vallankumous, jota ilmentävät ruoka-kahakat, anarkistiset valtaajat, vero-kapinat ja työ-marssit ja juhlapyhät keskittyvät siihen, että saadaan ruokaa, ei lahjoihin.

Celenten täsmällisyys tuli laajalti tunnetuksi sen jälkeen kun hän oikein ennusti vuonna 1997 tapahtuneen Aasian valuuttakriisin, suprime asuntovelkojen romahduksen ja massiivisen U.S. dollarin devalvaation. Vuonna 2007 Celente edeltä varoitti, että ”jättiläiset tulevat horjahtamaan kuolemaansa”, aivan kuten olemme saaneet sittemmin seurata Lehman Borthers:in, Bear Stearn:in ja muiden romahdusta. Celente on sanonut, että tämänhetkinen taloudellinen laskusuhdanne tulee lopulta johtamaan vallankumoukseen saakka.

”Tässä maassa tulee tapahtumaan vallankumous” hän sanoi. ”Se ei tule vielä, mutta se on tulossa - ja tulemme näkemään kolmannen osapuolen - ja tämä oli sen kiihdytin: Wall Streetin suorittama Washington D.C:n veretön vallankaappaus keskellä kirkasta päivää. Vallankumous lähenee sitä mukaa kun olosuhteet huononevat. ”


-------------------------------------------------------------------------------------------------


News from Jerusalem
Saturday Dec 06th

käännöksen lähde: http://www.thejerusalemgiftshop.com/israelnews/new-world-order/60-nwo/507--urgent-new-qameroq-paper-currency-exposed.html

isovimma kommentoi: huomiotakoon vielä erikseen, että artikkeli on käännös ja toisen ihmisen käsialaa, niinpä kehotukset väkivaltaan (jutun lopussa) eivät ole tämän blogin pitäjän kehotuksia.

***TÄRKEÄÄ**** UUSI ”AMERO” PAPAERIRAHA PALJASTETTU!

Hallituksen harmiksi, minulla on nyt uusia ”AMERO” paperirahaseteleitä!
Tältä ne näyttävät:














Syyskuussa 2007 – yli vuosi sitten – kirjoitin ensimmäisen kerran jutun AMERO kolikoista, joita painettiin salaa Denverin rahapainossa. Kyseisen jutun jälkeen Denverin rahapaino ilmoitti nettisivuillaan keskeyttävänsä yleisökierrokset 10-14 päivän ajaksi saneeratakseen rahapajan turistialuetta.

Lähteeni rahapajan sisällä kuitenkin raportoi rahaston toimihenkilöiden raivostuneen siitä, että joku oli vuotanut tiedon AMEROsta minulle, ja että Denverin Rahapaja suljettiin yleisöltä, jotta AMEROt voitiin siirtää rahapajasta salaisesti, lisävuotojen estämiseksi.

Lokakuussa 2008 sain tiedon, että U.S. hallitus kuljetti 800 miljardia AMEROa Kiinan development pankkiin. Tein asiasta jutun ja sain aidon AMERO kolikon kyseisestä lastista!

"Ja vielä minä näin yöllisessä näyssäni, että oli neljäs eläin, pelottava, kauhistuttava ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja ruhjoi kaiken ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin aikaisemmat eläimet, ja sillä oli kymmenen sarvea”.
- Daniel 7:7

Tein kolikosta videon YouTube:en, jossa esittelin (näytin) kolikon ja kerroin, että hallituksemme ylimmillä tasoilla on käynnissä harkittu yritys tarkoituksellisesti näännyttää dollari valuuttana loppuun. Yli 600000 ihmistä ympäri maailman katsoi kyseisen videon.

Kaksi päivää sitten (04.12.2008) YouTube/Google ilmoitti minulle, että videoni oltiin poistettu ja tilini Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön pyynnöstä pysyvästi suljettu. Valtiovarainministeriö oli ilmoittanut YouTubelle/Googlelle, että videoni ”epävakautti U.S. dollaria ja oli siten uhka kansalliselle turvallisuudelle”.

Tässä sitä ollaan, vain kaksi päivää myöhemmin, ja lähteeni ovat taas onnistuneet; tällä kertaa todistein, että hallitus painaa salaisesti uutta AMERO-valuuttaa.

Yhdeltäkään Amerikan kansalaiselta ei ole virallisesti kysytty haluavatko he uuden valuutan. Yksikään kongressin jäsen ei ole äänestänyt hyväksyäkseen uuden valuutan. Silti uutta valuuttaa jo painetaan ja jaetaan vähin äänin ympäri maailmaa. Tämä tehdään ilman Amerikan kansan suostumusta, ilman kongressin ääntä ja jokainen viranomainen, jolta asiaa tiedustellaan peittelee asiaa tarkoituksellisesti.

Uskon, että henkilöit, jotka syyllistyvät tähän salaiseen valuutanvaihtoon tarvitsevat henkilökohtaisen, väkivaltaisluonteisen rangaistuksen. Uskon, että täällä, todellisessa Amerikassa, on ihmisiä, jotka eivät tule suvaitsemaan sitä, että heille harkiten valehdellaan.

Uskon, että kaltaiseni amerikkalaiset saattavat – vain saattavat – päättää, että on aika … ”rangaista” … julkisiin virkoihin asetettuja henkilöitä, jotka ovat ryhtyneet tähän hävyttömyyteen ilman suostumustamme.

On vaikea asia joutua rankaisemaan huonosti käyttäytyvää aikuista ihmistä fyysisesti, mutta sanon nyt, olen valmis juuri siihen.

Tässä maassa on virkamiehiä, jotka ansaitsevat tulla piestyksi, ja minä todellakin odotan tilaisuutta tehdä niin. Jos he luulevat, että heidän heiveröiset pikku Federal Reserve Poliisijoukkonsa voivat auttaa, he surullisesti erehtyvät.

Olkaa hyvät ja jakakaa tietoa asiasta välittömästi. Jos paperirahaa jo painetaan, dollarin tuho ei voi enää olla kaukana. Meillä KAIKILLA on suuri vaara menettää elinikäiset säästömme.


---------------------------------------------------------------

Arkistoitakoon tänään vielä tämäkin valitettava uutinen koskien EU-kansalaisten sanan-ja ajatuksenvapautta: http://www.uutiskynnys.fi/uutiset/ulkomaat/2008/euroopan-unioni-asetti-uusia-ajatusrikoksia


... Kaikesta huolimatta ja ennen kaikkea: HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ.
(amerikkalaisen blogipohjantarjoajan päivämäärät vähän heittävät)