niin on joulukuuseen hankittava olkea ja muovia vahvemmat korut.
Jotta tämä ei olisi lukijoideni viimeinen yltäkylläinen joulu, kirjoitan; en taivaanvalosta enkä maailman rauhasta (viit. ”En etsi valtaa loistoa en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan”) vaan tosiaankin kullasta; arvometalleista – ja vielä toistaiseksi olemassa olevasta mahdollisuudesta turvata perheen talous, tämän niin ”tunnetun” ja kuitenkin niin tuntemattoman kriisin kynnyksellä.
(heh, heh, tuli vähän epämääräisiä kultamöhkäleitä)
LUOTTOKRIISI - PAHIN ON VIELÄ EDESSÄ
08.12.2008 Allar Tamming, Tavex ja Dr. Krassimir Petrov, Prince Sultan University
lähde: http://www.tavex.fi/index.php?main=61&newsID=172&sess=9b06f0645634e6b1a27d695489d57b1f
"Mark Twain on lausahtanut ”jos et lue sanomalehtiä jäät epätietoiseksi. Jos luet sanomalehtiä sinulle annetaan väärää tietoa”. Niinpä ei ole yllätys, edes ihmisille, jotka eivät seuraa uutisia, että todella vakava talouskriisi valtaa maailman.
Sanomalehtilööpit ja internetportaalit puhuvat puolestaan. Lukijat hukutetaan faktoihin tapahtuvasta. Yhtenä hetkenä keskustellaan biljooniin asti nousevista pankkiarvonalennuksista. Toisena hetkenä ilmoitetaan hallitusten ja keskuspankkien suojelusenkelimäisestä väliintuloista koronlaskun kautta. Avustuspakettien biljoonat ylittävät moninkertaisesti tavallisen ihmisen laskutaidon ja ymmärryksen ja kaikella tällä ”tiedolla” saavutettu viesti on lähinnä tunneperäinen. Samaan aikaan kun arvonalennukset saattavat synnyttää lukijassa pessimismiä – miten käy minun elämäni, hallitus luo turvallisuuden tunteen isällisellä hengellään, lisäten biljoonia dollareita pankeille ja ”taaten” etteivät pankkitalletukset ja vakuutukset mihinkään yksinkertaisesti vain katoa. Lukija päätyy ajatukseen, että nerot ovat työn touhussa eivätkä anna systeemin milloinkaan romahtaa, työntää asian syrjään ja siirtyy sanomalehden seuraavalle sivulle.
Se mikä uupuu on syvällisempi analyysi kriisin syistä, kuin myös mahdollisista tulevaisuuden skenaarioista – lehdet eivät katso riittävän kauas menneisyyteen eivätkä riittävän pitkälle tulevaan. Talouskriisin väitetään aiheutuneen kahden tunteen seurauksena – pelon ja ahneuden; sapiskaa saa surkea järjestelmä ja ahneet Wall Street investointipankkiirit ja retorisena tosiasiana lisätään, että kriisit seuraavat kapitalismia, niin on aina tapahtunut ja niin tulee aina tapahtumaan. On pörssivälittäjiä, jotka pidemmän tähtäimen sijoitusneuvonaan, kehottavat nyt ostamaan osakkeita.
Valitettavasti sijoittaminen osakemarkkinoilla ei ole koskaan niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa. Jos osakemarkkinat aina nousisivat, ostettuamme niiden ollessa alhaalla, me kaikki olisimme erittäin äveriäitä. Luonnollisestikin edellisessä unohdetaan, että rinnalla kulkee inflaatio ja rahan ostovoiman lasku. Eikä taloutta koskevissa julkaisuissa koskaan mainita sitä tosiasiaa, että maailman suurimmat yhtiöt ja pankit voivat tehdä vararikon, kuten ei myöskään sitä, että osakkaiden omaisuus voi pyyhkiytyä olemattomiin. Suurten yhtiöiden ja pankkien konkurssit sivuutetaan teoreettisella mahdollisuudella ja siirretään taloustieteen abstraktien oppikirjojen sivuille.
Kriisin pohjimmaiset syyt
Aloitetaan aivan alusta kysymällä, mikä on aiheuttanut tämänhetkisen talouskriisin. Syyt ovat hyvin oleellisia, ei pelko eikä ahneus tai uskonpuute markkinoihin. Ongelmia ei myöskään ole aiheuttanut leväperäinen säännöstö. Eikä kriisillä ole mitään tekimistä laumakäyttäytymisen kanssa, mikä toisaalta, tietysti, syventää kriisiä. Loppujenlopuksi nämä kaikki ovat vain pinnan alla muhivan ongelmien seurauksia.
Ymmärtääksemme paremmin, meidän on ensin suunnattava katseemme historiaan. Valitettavasti, järjestelmän sisältä on vaikea nähdä järjestelmää kokonaisuutena; kaikki se mikä on havaittavissa on yksittäisiä ongelmia ja niiden korjausyrityksiä, sen sijaan, että näkisimme, että ehkäpä koko systeemi on pohjimmiltaan rakennettu puutteelliselle ja huteralle perustukselle, että ymmärtäisimme koko maailmanlaajuisen rahapoliittisen järjestelmän perustan rakennetun hiekalle, sekä sen, että tämänhetkinen finanssikriisi ja siitä syntyvä talouskriisi ovat objektiivisesti väistämättömiä.
Hallituksen tämänhetkiset pyrkimykset ovat, ennen kaikkea, halu säilyttää status quo (”tila jossa valtio oli ennen sotaa”), halu säilyttää se mitä ei voi säilyttää ja halu pitkittää patologisen järjestelmän alkujaankin epäonnistumaan tuomittua olemassa oloa. Hallitukset ovat kautta aikojen asettaneet tavoitteekseen säilyttää järjestelmä. Poikkeus olisi ollut Gorbachevin julistus, mikäli hän olisi ilmoittanut sosialistisen järjestelmän olevan tuhoon tuomitun ja vaatinut, että se tulee korvata kapitalistisella järjestelmällä. Poikkeuksen tekevät myöskin keskuspankin lehdistötiedotteet, joissa on ilmoitettu, että tämänhetkinen finanssijärjestelmä on perusteellisen väärä. Kuten sanottu – järjestelmän sisällä on mahdoton nähdä järjestelmän vikoja.
Suurin vika nykyisessä järjestelmässä on se, että historiallinen rahapoliittinen kokemus on laajalti jätetty huomioimatta. Kautta historian, kaikki onnistuneet rahapoliittiset järjestelmät ovat olleet tavalla tai toisella sidottuja kultaan, hopeaan tai johonkin muuhun kiinteään omaisuuteen, jolla on staattinen itseisarvo. Kaikki järjestelmät, joissa raha on ollut pelkästään pala paperia tai pala kuparia ovat aina romahtaneet.
Alkaen vuodesta 1971, ensimmäisen kerran koko maailmantalouden historiassa, kaikkien maailman valuuttojen vakuutena on tyhjää. Tätä rahapoliittista kokemusta pitäisi varmaankin kutsua kokeiluksi, joka on nyt saavuttamassa loogisen päätöksensä. Tähän ”kokeilukokemukseen” sisältyy muutamia merkillisiä tapauksia, kuten Viron kruunu, jonka arvon vakuutena on resurssivaluutta, ensisijaisesti euro, samanaikaisesti euron itsensä vakuutena ollessa ei mitään. Eikä Viron kruunu ole taattu euron seteleillä, vaan mitä todennäköisemmin sekoituksella Saksan, Yhdysvaltojen ja Japanin velkakirjoja. Nämä eivät ole muuta kuin hallituksien lupauksia suorittaa mitä on sovittu ja tarkoittavat kriisin jälkeen käytännössä sitä, että koko Viron, pahan päivän varalle koottu ulkomainen omaisuus on lähes arvoton.
Jos rahaa ei ole taattu millään enemmällä kuin hallituksen sinetein koristelluilla papereilla ja painokkailla lupauksilla, niin ahneus astuu kuvaan. Mikään armeija historiassa ei ole estänyt keskuspankkiireita ja hallituksia luomasta rahaa tyhjästä ja käyttämästä sitä omien visioidensa mukaan. Moderni termi tälle on luottoraha, keskuspankkien antama luottolaina, joka muuttuu itse rahaksi. Normaaleissa ja stabiileissa järjestelmissä pankkiirit ovat voineet lainata ainoastaan rahaa, joka heillä on omissa holveissaan, samoin he ovat aina pystyneet vaihtamaan liikkeelle lasketun paperirahan ja obligaatiot pankkiholviensa kultaharkkoihin. Nyt on kuitenkin nähty se hetki, kun pankkiirit huomasivat etteivät ihmiset palanneet vaatimaan kultaansa, minkä seurauksena arvottomat paperinpalat (setelit ja elektroniset impulssit) asetettiin kiertoon ja mikäli liikkeille laskettiin ylimääräistä – tyhjää, vakuudetonta - paperivaluuttaa, niin mitään ei tapahtunut, ei ainakaan aluksi. Ennen vanhaan vastaava sotku tuli lopulta julki päättyen joko pankin konkurssiin tai hyperinflaation kautta valtion rahajärjestelmä tuhoon.
Tällä hetkellä koko rahajärjestelmä on maailmanlaajuinen ja siksi se on kestänyt pidempään kuin yleensä. Prosessi, joka tapahtui 1920-luvun Saksassa 3-4 vuoden aikana, kestää 3-4 vuosikymmentä maailmanlaajuisilla markkinoilla. Koko historian aikana ei ole ollut yhtäkään henkiin jäänyttä rahajärjestelmää - koskaan, ilman poikkeuksia - jota ei olisi sidottu arvometalliin tai muuhun maailmanlaajuisesti vastaavaan arvotavaraan. Olemme luoneet finanssi ”pääoman” jota ei ole vielä tässä mittakaavassa koskaan ennen nähty. Tämän ”pääoman” luullaan erheellisesti olevan vaurautta, koska sen pystyi määrättyinä historiallisina aikoina vaihtamaan todelliseksi vauraudeksi. Valitettavasti tällä nykyisellä finanssi ”pääomalla” ja kaikella tällä finanssi ”vauraudella” on hyvin vähän takuita todellisissa omaisuudessa ja kannattavassa merkityksessä. Tämä on nykyisen murto-osa-resurssi-pankkisysteemimme olennainen ominaisuus. Seuraus on - haluammepa tai emme - että koko maailmanlaajuinen finanssijärjestelmä ajautuu kaaokseen ja tuhoutuu - ja toivottavasti uusi, parempi järjestelmä luodaan.
Mitä tulee tapahtumaan, on toinen tärkeä kysymys. Alkusysäys psykologia astuu leikkiin tässä vaiheessa. Ihmisen päällimmäisin taipumus on tarkastella asioita lyhyentähtäimen perspektiivissä. Tämä ”lyhyttähtäimisyys” näkyy osakemarkkinoista ja finanssimaailman kehityksestä. Vaikka kriisi ennustettiin jo 1990-luvulla, finanssianalyytikkoja, joita ohjaavat ”mystiset” luvut, arvioivat kulloisenkin tilan hyväksi. Tämänkaltainen analyysi muistuttaa anekdoottia, jossa mies putoaa alas pilvenpiirtäjästä; viidennen kerroksen kohdalla, joku katselee avoimesta ikkunasta ja kysyy putoavalta kaverilta, miten menee, johon mies vastaa, ”tähän asti oikein hyvin, olen vain nopea etenijä”.
Alkuvaihe - Finanssikriisi
Valitettavasti kriisin syvyyttä ja pituutta on tällä hetkellä aliarvioitu. Juuri nyt kriisi on alkuvaiheessaan. Se mitä tähän mennessä on vasta tapahtunut on vaikuttanut suurimmaksi osaksi finanssisektoriin; vaikutus todelliseen talouteen on ollut toistaiseksi minimaalinen. Joka tapauksessa, viimeistään ensi vuonna alkaa kriisin seuraava vaihe, joka vaikuttaa talouteen. Vuonna 2009 maailmantalouden heikkous tulee olemaan keskeisin puheenaihe.
Nykyinen talousjärjestelmä on rakennettu tarjoamaan kokoajan kasvavia lainoja, ei säästämään eikä maksamaan lainoja takaisin. Jos yksityishenkilö rakentaisi elämänsä jatkuvien lainojen varaan, maksaen edellisen velan seuraavalla velalla, häntä pidettäisiin hulluna, ja hän päätyisi ennen pitkää joko velkavankeuteen tai konkurssiin. Jos sama tapahtuu yritys- tai valtiotasolla, niin kukaan ei uskalla sanoa mitään. Tilanne nähdään täydellisen normaalina. Missä on se sadun lapsi, joka uskalsi huutaa kuninkaan astelevan ilkosillaan!
Yritykset ovat tottuneet ottamaan uusia lainoja, vaikka finanssijärjestelmä pyrkii korjauksiin. Pankkiluoton vähentäminen yksityissektorilta on kohdallaan ja väistämätöntä tulee olemaan ettei talous saa rahoja (lue; luottoa), jonka varaan se on laskenut. Talousyritykset eivät tule myöskään pystymään myymään talousvakuutuksia taloudelle itselleen, sillä myös tällä hetkellä menestyvät yritykset, jotka pitivät ilmaista pääomaa osingoissa ja vakuutuksensa järjestyksessä ansaitakseen korkean tuoton, ovat menettäneet puolet arvostaan.
Tämä ensimmäinen, alkuvaihe on meille hyvin tuttu. Olemme eläneet sitä lähes kaksi vuotta. Media on kutsunut aikaa erinäisin nimin: ”Subprime Kriisi”, ”Luotto Murentuma” ja ”Luottokriisi”.
Toinen Vaihe - Talouskriisi
Rahanpuute käy kriisin kakkosvaiheessa ilmeiseksi – finanssikriisi korvautuu taloudellisella kriisillä laukaisten massiivisia konkursseja, jotka leviävät ketjureaktiona ympäri maailman. Sarjamaisten alkuongelmien jälkeen, joissa rakennusfirmat ja talojen lainaajat ottivat yhteen - teollisuus, kuljetusala, media ja ruuanjalostusala, puhumattakaan luksustuotteiden valmistajista (luksus autot, jahdit, kellot ja eksoottiset yritykset, kuten avaruusturismi) välttyivät konkursseilta. Näiden kaikkien vuoro on kuitenkin vielä tulossa. Kriisin toisessa vaiheessa, toinen suuri summa pääomaa ”haihtuu” markkinoilta, sillä konkurssin tekevät yritykset eivät jätä mitään osakkeenomistajille ja hyvin vähän obligaationhaltijoille. Kriisin toisessa vaiheessa työttömyys kasvaa konkurssien aallon myötä. Vuoden 2008 viimeinen neljännes on vasta alkusoittoa. Muistakaa, että vuosina 1931-1932 työttömyys Yhdysvalloissa oli 20%, eli joka viides ihminen oli työtön.
Kolmas Vaihe – Hyperinflaatio
Kautta koko kriisisarjan poliitikot yrittävät puuttua peliin, mutta siitä huolimatta kriisin kolmas vaihe tulee alkamaan. Syystä, että pankit ”pelastettiin” laajoilla lunnaidenmaksuilla, poliitikot alkavat jaella ylellisiä avustuspaketteja myös erillisille yrityksille. Tuore tapaus autonvalmistajien rahankerjuumysteeristä on vasta alkua. Tullaan näkemään toimenpiteitä, joilla - poliitikkojen mielestä – autetaan taloutta ja pelastetaan työpaikkoja; toimenpiteitä, jotka todennäköisesti tullaan tuntemaan nimellä Obaman ”Uusi Uusi Jako”. Tämä tarkoittaa määrätöntä määrää kulutusohjelmia ja ennen kaikkea luoton lainaksi antoa, mistä seuraa rahanvarojen tähtitieteellinen kasvu sekä verrannollisten lukujen määrittely triljoonissa. Aivan kuten tällä hetkellä kukaan ei puhu enää miljoonista, niin lähitulevaisuudessa kukaan ei enää puhu biljoonista. Triljoona tulee olemaan päivän sana. Ehkäpä pankkien lainaehdot höltyvät. Ehkä hallitus syytää pankeille vielä paljon enemmän rahaa kuin se on tähän mennessä tehnyt, vain, jotta ne jatkaisivat lainaamista. Kenties keskuspankki suoraan monetarisoi yksityisvelan. Ehkäpä hallitus takaa paljon lisää yrityslainoja, aivan kuten se hiljattain takasi GSE:n vakuutukset/lainan. Kenties GSE levittäytyy yli koko talouden, muuttaen U.S talouden ”GSE Taloudeksi” muuttaen aiemman mahtavan pääomatalouden moderniin nationalistisosialistiseen ekonomiaan. Kuka tietää, ehkä hallitus toteuttaa kaiken edellisen.
Hetken saattaa näyttää siltä, että rauha on saapunut, kriisit on voitettu ja aivan kuin konkurssiyritykset olisi saatu ”pelastettua”, mutta tämä on vain tyyntä myrskyn edellä. Jos jo nyt finanssijärjestelmässä on enemmän rahaa kuin todellisia varoja, niin siinä tapauksessa lisäraharuiskeiden jälkeen - voisi puhua suoranaisesta rahan pudottamisesta helikopterista tai yritysten rahasuihkuista – talouden alus tulee kallistumaan.
Tässä, kolmannessa vaiheessa, alkaa hyperinflaatio-skenaario ihmisten tajutessa, että pankeissa olevalla rahalla voi ensi kuussa ostaa puolet vähemmän kuin samalla summalla tässä kuussa. Seuraa paniikki. Kansa hamstraa elintärkeitä - ja kaikkia mahdollisia muita tuotteita niin kauan kun on jotain arvokasta vastineeksi heidän värikkäille paperinpaloilleen. Teollisuusyritykset eivät enää halua myydä tavaraa, sillä raha, jonka he saavat vastineeksi tuotteistaan ei enää kelpaa raaka-aineiden hankintaan. Jokainen, joka myy todellisen tavaran paperirahasta on typerys, sillä saadulla rahalla ei voi enää uudelleen ostaa samoja tavaroita. Tyhjästä ilmasta elektronisesti luotu raha on tuottanut huikeita voittoja alkuperäiskäyttäjille ja sen liikkeelle laskijoille – mutta suurten massojen kustannuksella romuttaen tässä kriisin vaiheessa heidän elintasonsa.
Kolmas vaihe tulee olemaan kaoottinen ja vaikea. Yksityiskohtia on mahdoton ennustaa, mutta jos historiasta on tuomariksi, niin sanottakoon, että poliitikot eivät tule nukkumaan. He tulevat mitä todennäköisemmin luomaan monia tärkeitä lakeja, hintoja vakautetaan, palkkoja standardisoidaan, ulkomaiset valuuttatilit jäädytetään; yleisesti ottaen kaikki mitä voidaan tehdä, tehdään ja kuitenkaan tämä kaikki ei tee mitään muuta kuin pitkitä kärsimystä. Sosiaaliset mullistukset ja kahakat kukistetaan raa’alla voimalla; monet demokraattiset vapaudet ja arvot menetetään. Tuon päivän koittaessa hyperinflaatiospiraali ja Zimbabwe Syndrooma ovat saavuttaneet pisteen, josta ei ole paluuta.
Viimeinen Vaihe – Monetaarinen romahdus
Siinä tapauksessa, että demokratia säilyy, alkaa neljäs ja viimeinen vaihe - vaihe, jota voidaan kutsua Pimeydeksi ennen Aamunsarastusta, viimeinen kärsimys ennen kuin aurinko nousee. Tämä on rahan ja finanssijärjestelmän lopullinen tuho; finanssi – ja elektronisten arvojen menetys, jota seuraa lähes koko maailmanlaajuinen monetaarinen reformi.
Kauhuskenaariossa tämä (monetaarinen reformi) johtaisi Maailmahallituksen syntyyn, kun taas parhaimman mahdollisen skenaarion mukaan prosessi etenisi erillisesti jokaisessa maassa. Esimerkkinä 1700-luvun Tulppaanimanian loppu, jolloin kaikki termiinikauppa (kapankäyntiä, jossa osapuolet sopivat tulevaisuudessa kiinteään hintaan tehtävästä kaupasta) koskien tulppaanien ostoa ja myyntiä miljoonilla guldeneilla julistettiin mitätöidyiksi.
Aivan samoin kaikki elektroniset varat, sopimukset, vakuudet ja termiinisopimukset tullaan julistamaan mitätöidyiksi, sillä maailmalla ei ole tuomioistuinta tai toimeenpanovaltaa, joka voisi pakottaa konkurssipesiä ja velkakerääntymiä, jotka ovat syntyneet miljoonista ei-pitävistä sopimuksista. Ainoastaan todelliset lainavakuudet tullaan vaatimaan – maa, talot ja asunnot. Häviäjiä tulevat olemaan yksityiset henkilöt, laillisten kokonaisuuksien ja velkojen sekä olemassa olemattomien takuiden hävitessä virtuaalimaailmaan, paikkaan, mistä ne tulivatkin.
Elämä alkaa puhtaalta paperilta. Tulemme jälleen kerran olemaan kaikki samalla viivalla. Rautatiet, lentokoneet, sillat ja talot pysyvät. Kaikki todellinen vauraus säilyy, ainoastaan paperivauraus on hävinnyt, se kaikki minkä ihmiset uskoivat heillä olevan jonkun toisen (lue; hallitus, pankit, eläkerahastot) heitä varten tallettamana. Tuona hetkenä usko on todellakin menetetty, samoin kuin ihmisten elämän hedelmätkin – monien muodonmuutosten kautta – muovautuen pankkilaitoksen palkkioiksi ja johtoryhmien bonuksiksi, jotka pukumiehet olivat tuhlanneet jo kauan ennen kuin kriisi edes alkoi.
Uusi talousjärjestelmä tulee poikkeamaan nykyisestä. Sen tyyppiä, muotoa tai kaavaa on mahdotonta ennustaa tällä hetkellä. Samoin kuin orjajärjestelmän lopussa oli mahdotonta nähdä feodaalijärjestelmän rakennetta. Ennen teollista vallankumousta vuoden 1785 Englannissa oli mahdotonta ennalta nähdä tulevaa kapitalismin kukoistusta. Samoin on nytkin mahdotonta ennustaa kaikkia muutoksia, vaikkakin nuo muutokset ovat väistämättömiä. Jokaisen prosessin on käytävä läpi historiallinen kehityksensä ja saavutettava sitten luonnollinen päätepisteensä.
Historia osoittaa, että jokainen muutos yhdestä yhteiskunnan organisaatiosta toiseen on ollut hyvin tuskallinen. Siitä huolimatta jokainen seuraava askel, riippumatta tuskan määrästä, on kuljettanut ihmiskuntaa eteenpäin ja tarjonnut paremman elämän suuremmalle määrälle ihmisiä. Toivottavasti ihmiskunta menee eteenpäin tälläkin kerralla. Pitää vain yrittää roikkua matkassa.
----------------------------------------------------------------------------------------
Viisaat miehet ovat aina arvostaneet kultaa!
20.11.2008 Tavex Lähde: http://www.tavex.fi/?main=11&newsID=166
"Paperirahassa ei olisi perimmältään minkäänlaista vikaa, jos meillä olisi täydellinen valta ja jumalaisen älykkäät kuninkaat." Aristoteles, Kreikan filosofi ja nero (384-322 BC)
"Paperiraha laskee lopulta omaan todelliseen arvoonsa – nollaan." Voltaire, Ranskan runoilija, historiantutkija ja filosofi (1694 - 1778)
"Teidän on valittava – luottaako kullan luonnolliseen vakauteen vai hallituksen jäsenten rehellisyyteen ja älykkyyteen. Kaikella kunnioituksella kyseisten herrasmiesten suhteen, suosittelen teitä äänestämään kullan puolesta niin kauan kuin kapitalistinen järjestelmä on vallalla." George Bernard Shaw, Irlannin dramaatikko, teoreetikko ja filosofi (1856-1950)
"… kulta ja talousvapaus ovat erottamattomat … budjetin vaje on yksinkertaisesti kätkettyä juonittelua varallisuuden takavarikoimiseksi. Kulta vaan on sen salakavalan prosessin esteenä. Kulta on omistusoikeuksien vartija." Alan Greenspan, essee – "Kulta ja talousvapaus"
"Kulta edustaa edelleen lopullista maksuvälinettä maailmassa... kukaan ei hyväksy kriisitilanteissa paperirahaa. Kulta hyväksytään aina ja kaikkialla!" Alan Greenspan, Yhdysvaltojen keskuspankin puheenjohtaja 1987–2006
Kulta – kuninkaiden ja valtioiden varallisuuden symboli, monien haluama, mutta harvan omistama, kultaa on vaalittu läpi historian. Viidennellä vuosisadalla eKr. Aristoteles mietiskeli rahan täydellistä muotoa.
Aristoteles tuli siihen johtopäätökseen, että kulta on täydellinen raha viidestä syystä:
Kestävyys: Kulta ei mätäne, rikkoudu (lakkaa toimimasta kuin radio), murennu, lahoa, ruostu eikä himmenny. Kultaa ei vahingoita ilma, vesi eikä enemmistö hapoista. Kultaa ei voi mitätöidä eikä painaa lisää kuin paperirahaa.
Mukavuus ja siirrettävyys: elämän aikana hankittu varallisuus voi mahtua taskuun.
Jaettavuus: Kultaa voi helposti jakaa pienimmiksi osiksi. Unssi kultaa voidaan jakaa sata tai jopa tuhat kertaa.
Yhdenmukaisuus: Yksi unssi puhdasta kultaa on täsmälleen sama kuin mikä tahansa toinen troy-unssi. Se mahdollistaa kullan likvidiyden ja kaupankäynnin koko maailmassa – toisin kuin ainutlaatuisilla koruilla ja taiteella.
Kysyntä: Kullalla on erittäin paljon käyttöalueita (tänä päivänä paljon enemmän kuin Aristoteleen aikana). Sen rajoitettu luonne ja ainutlaatuiset ominaisuudet pitävät kysynnän korkeana ja metallin vaje takaa kullan arvon pysymisen.
"Valtiot valehtelevat, pankkiirit valehtelevat, jopa reviisorit joskus valehtelevat: kulta kertoo totuuden." Lord Rees Mogg, ekonomisti, edellinen The Times:in toimittaja ja The Sunday Times:in apulaistoimittaja.
xxx HYVÄÄ JOULUA JA TURVATTUA TULEVAA VUOTTA!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti