AIVOT SAIPPUAAN

Näin Yhdysvaltain kouluissa luodaan lampaita
lähde: http://www.the7thfire.com/Politics%20and%20History/john_kaminski/how_us_schools_create_sheeple.htm

Miksi suurin osa amerikkalaisista on kyvyttömiä havaitsemaan Amerikan liusumisen fasismiin ja protestoimaan sitä vastaan.

1896 kuuluisa John Dewey sanoi, silloisessa Chicagon yliopistossa, että itsenäiset, vapaasti ajattelevat ihmiset olisivat tulevaisuuden yhteiskunnan vastustettu mutta produktiivinen jäänne menneestä. Ihmiset tultaisiin luokittelemaan yhdistymisten ja yhteyksien, ei henkilökohtaisten saavutusten perusteella. Sellaisessa maailmassa ihmiset, jotka lukevat liian hyvin tai liian varhain ovat vaarallisia, sillä he ovat itsenäisesti voimakkaita, he tietävät liikaa ja tietävät miten selvittää mitä he eivät tiedä ilman asiantuntijoiden apua. – Kurt Johmann

Monien eettisesti valveutuneiden - Yhdysvaltain hallituksen terrorille perustuvan politiikan yhtäkkisiin hirmutekoihin - tyrmistyneiden ihmisten kysymys kuuluu, miten amerikkalainen yleisö on voinut niin äänettömästi ja halukkaasti alistua George W. Bushin ja hänen öljykartellinsa valheisiin ja säälimättömyyteen.

Yksi pääelementeistä minkä avulla amerikkalainen väestö pidetään nykyisessä pelokkaassa voimattomuuden tilassaan, ja muu maailma matelemassa hädissään eliitin hirviöarmeijan iskujen pelon alla, on tietysti television hypnoottinen valta. Mutta tämä on toinen aihe, toiseen kirjoitukseen.

Todellinen kiitos Amerikan jatkuvasta koomasta kuuluu taholle, joka on ollut koko ajan silmiemme edessä.Taholle, jota olemme tukeneet, johon olemme käyttäneet rahamme, jonka puolesta olemme rukoilleet ja jonka olemme ottaneet osaksi itseämme.

Valtiollinen koululaitoksemme on syy siihen miksi Bush on selvinnyt valheesta toisensa perään työntäessään tarmokkaasti perustuslakiamme syrjään ja asetellessaan itseään maailman diktaattoriksi. Se mitä meille kaikille on tehty on suoraan verrattavissa siihen mitä maailmassa parhaillaan tapahtuu.

Tämä yhtäläisyys käy selvästi ilmi Kurt Johmannin kirjoituksesta: ”Kouluttamattomuus: itse ohjattu oppiminen on parasta”. ("Unschooling: Self-directed learning is best" - Kurt Johmannin kotisivut: http://www.johmann.net/)

Johmann, ohjelmistosuunnittelija Floridasta, lainaa John Taylor Gattoa, palkittua opettajaa, joka opetti New York cityn hallituksen kouluissa kahdenkymmenenkuuden (26) vuoden ajan ja päätti opetustyönsä vuonna 1991 ”jottei vahingoittaisi enää lisää lapsia”. Gatto, kirjan ”Dumbing Us down: The Hidden Curriculm of Compulsory Schooling ” ja muiden julkisen koululaitoksen epäkohtia tutkivien kirjojen kirjoittaja, väittää Amerikan valtionkoulujen opettavan seitsemän läksyn salaista opetussuunnitelmaa:

1. Hämmennys. Gatton sanoin ”Hämmennyksen läksy”. Hän luettelee useita asioita, jotka tukevat tätä toimintaa, kuten: asiayhteyden puuttuminen siihen nähden mitä opetetaan; liian monia mihinkään liittymättömiä faktoja ja aiheita; oppiaihetta koskevan tarkoituksen ja kriittisen ajattelun puuttuminen.

Kriittisen ajattelun puuttumisesta Gatto sanoo: ”Harva opettaja uskaltaisi antaa välineet (opettaa kriittistä ajattelua), joiden avulla koulun ja opettajien aatejärjestelmää pystyisi kritisoimaan, sillä kaiken tulee olla hyväksyttyä”.

Kuinka lapsi voisi tällaisen koulutuksen avulla tietää mitä tärkeitä asioita EI opeteta valtionkoulun opetusohjelmassa? Ja jatkeena edelliseen, kuinka tuosta lapsesta kasvanut aikuinen voisi havaita, että sillä, mitä hänen johtajansa kertovat hänelle Amerikan historiasta, on vähän yhtäläisyyksiä sen kanssa mitä tapahtui kyseisen historian kirjoittajien uhreille?

2. Luokka-asetelma. Tällä Gatto viittaa siihen miten oppilaat sijoitetaan luokkiin samanikäisyyden perusteella ja tämän ikäjaottelun puitteissa myöhemmin erillisiin ryhmiin sen mukaan kuinka oppilas on pärjännyt opinnoissaan (esimerkkinä ns. lahjakkaiden luokat).

Tästä läksystä Gatto sanoo: ”Tämä on jokaisen petollisen kilpailutilanteen – kuten koulun – todellinen oppi. Tulet tietämään paikkasi.”

Meidän – jotka olemme kärsineet edellisestä – tulee kysyä itseltämme, kuinka monta oppimismahdollisuutta on menetetty, kun tiukka mekaaninen kriteerijärjestelmä on väärinmääritellyt lapsen.

3. Välinpitämättömyys. Tällä läksyllä Gatto viittaa soivan kellon seurauksiin, joka ilmoittaa, että senhetkinen luokka on päättynyt ja oppilaan on lopetettava se mitä hän onkin tekemässä ja jatkettava seuraavaan luokkaan, missä eri opettaja ja uusi aihe odottavat häntä.

Kelloista Gatto sanoo: ”Todellakin, kellojen läksy on se ettei mikään työ ole valmiiksi saamisen arvoinen, siispä miksi välittää liian syvästi yhtään mistään?”

Ja mitä tulee lasten koulutukselliseen evoluutioon, tämä joustamattomuus saa lapset mieltämään, että kaikilla tunneilla (aineilla) on sama arvo, sanotaan vaikka matematiikalla ja liikunnalla, riippumatta aineiden suhteellisesta tärkeydestä.

4. Tunneperäinen riippuvuus. Tämä läksy on tulosta siitä, että luokkatilanteessa oppilaiden on alistuttava nimetyn auktoriteetin - opettajan - alaisuuteen oppilaan yksilöllisiä tuntemuksia hyväksikäytteän. Kuten Gatto sanoo: ”Tähdin, punaisin tarkistusmerkein, hymyin ja paheksumisin, kunnianosoituksin ja nöyryytyksin, minä opetan lapsia antautumaan ennalta määrätyn johtoketjun käskyläisiksi.”

Siinä vaiheessa kun tämä opittu taipuisuus saavuttaa aikuisuuden, se estää monia tajuamasta, että saattaa olla olemassa pätevämpiä ehdokkaita kuin ne kaikkiin virkoihin korporatiivisesti hyväksyttyt kaksi kilpailijaa.

5. Älyllinen riippuvuus. Läksy vastaa edellistä tunneperäistä riippuvuutta; molemmat läksyt opettavat oppilaille alistumista nimetyn auktoriteetin edessä. Älyllisen riippuvuuden läksyssä oppilaat nimenomaisesti oppivat alistumista järjestelmän auktoriteeteille, joihin kuuluvat älyllisten asioiden opettajat.

Tämä - erityisesti - taltuttaa ”laatikon ulkopuolella” tapahtuvan ajattelun, sillä kaikkiin mahdollisiin ongelmiin annetaan valmiit vaihtoehdot.

Kuten Gatto sanoo: ”Menestyksekkäät lapset ajattelevat kuten käsken, ilman suurempia vastaväitteitä ja osoittaen kelpomäärän innokkuutta. Niistä miljoonista arvokkaista asioista, joita voisimme opiskella, minä valitsen muutaman joihin meillä on aikaa, tai itse asiassa valinnan tekee kasvottomat työnantajani. Kelvottomat ipanat tietysti tappelevat vastaan, yrittäen tehdä itsenäisiä päätöksiä koskien sitä mitä opiskelevat ja mihin tahtiin - vaikkakin heiltä puuttuu tilanteen asiayhteys, jotta he edes tietäisivät mitä vastaan tappelevat. Miten voisimme sallia moisen vastaanpanemisen ja samalla selviytyä opettajina? Onneksi (Gatto käyttää ironiaa) on olemassa testattuja menetelmiä, joilla murtaa vastustelijoiden tahto.

6. Tilapäinen itsetunto. Kuten Gatto sanoo: ”Todistusten, arvosanojen ja kokeiden läksy on se ettei lasten tule luottaa itseensä eikä vanhempiinsa, vaan sen sijaan heidän tulee luottaa pätevien virkamiesten arviointiin. Ihmisille pitää kertoa minkä arvoisia he ovat.”

Tästä seuraa, että kun ihmiset tulevat vanhemmiksi, he eivät välttämttä pysty arvioimaan annetun toiminnan arvoa ilman, että joku jonka hyväksyntää he janoavat, ensin hyväksyy heidän päätöksensä. Yksinkertaisesti sanottuna, he eivät pysty ajattelemaan omilla aivoillaan.

7. Kukaan ei voi piiloutua. Tällä läksyllä Gatto tarkoittaa opettajien ja muun kouluhenkilökunnan jatkuvan silmälläpidon seurauksia oppilaisiin. Tämän silmälläpidon varsinaisista syistä Gatto sanoo: ”mikäli yhteiskunta halutaan pitää keskuskontrollin tiukassa otteessa, niin lapsia tulee tarkoin valvoa. Lapset seuraavat yksilöllistä rumpalia, mikäli heitä ei saada univormutettuun marssiorkesteriin".

Kuinka monia mielen paloja (intohimoja) on hukattu niissä oppilaissa, joille on kerrottu, että heidän luontaiset mieltymyksensä ohjaavat heitä ”väärään” suuntaan, ja joiden kyvyt on turrutettu yhteisesti hyväksytyllä pyrkimyksellä kohti kurinalaista yhdenmukaisuutta?

Gatto väittää, että sen lisäksi, että lapsille opetetaan tätä salaista opetussuunnitelmaa, koulut myös erottavat lapset perheistään, näin heikentäen perhesiteitä. Tämä Amerikassa perhettä kohtaan suoritettu hyökkäys on osa suurempaa kampanjaa, jonka tarkoitus on hajottaa kansa yksilöiksi niin, että kun heillä on vain itsensä, he ovat heikkoja ja avuttomia ja kyvyttömiä vastustamaan järjestelmää. Johmann huomauttaa.

Luettuasi tämän likapyykkilistan siitä mitä valtionkoulut tekevät lapsillemme, eikö olekin selvää, että hallituksemme käyttäytyy samoin kuin monoliittinen (yksipalainen) koulujärjestelmämme – ja eikö ole vieläkin selvempää ettei tämä prosessi tuota ajattelevia ihmisiä? Sen sijaan monilukuinen enemmistö rakentuu lippua-heiluttavista zombeista, jotka hurraavat kun Amerikan sotilaallinen mahti murhaa viattomia lapsia kaukaisissa maissa ja muuttaa omat kansalaisensa robottimaisiksi, ajatuksettomiksi ”terrorin vastaisen sodan” kannattajiksi.

Jos sinulla on kouluikäisiä lapsia, niin tutki Johmannin kotisivuja linkkeineen, ennen kuin teet päätöksen, että vedät lapsesi pois valtion kouluista, niin nopeasti kuin voit.

Artikkelin kirjoittaja Johnk Kaminski on Floridan rannikolla asuva kirjailija, jonka koulutus todella alkoi, vasta kuin hän pääsi pois koulusta.

----------------------------------------------------------------------------

Artikkeliin liittyvä jatkokirjoitus lähdesivulta:

Tämä on hullu maailma. Mitä on tehtävissä? Ällistyttävää kyllä, meitä on huijattu. Meille on kerrottu, että voimme hallita hallitusta äänestämällä. Rothschild dynastian perustaja Mayer Amschel Bauer paljasti salaisuuden valtion hallituksen kontrolloinnista jo yli 200 vuotta sitten. Hän sanoi, ”Sallikaa minun painaa ja kontrolloida valtion rahaa niin en välitä kuka laatii sen lait.” Ymmärrättekö? Vapautenne keikkuu ennen kaikkea valtion pankki- ja rahajärjestelmän varassa. Jokaisen yksilön vapaus on yhteydessä velan eliminointiin. Tämä ei ainoastaan poista henkilökohtaista velkaa, vaan se nostaa kansan, kansallisen velan velkojien jonon kärkeen - pankkien edelle. He eivät halua teidän tietävän tätä. Tämä kaikki liittyy siihen, että tunnistat todellisen itsesi … (englanninkielinen kirjoitus jatkuu vielä jonkin matkaa, mutta tässä kaikki oleellinen tähän postaukseeni. – isovimman kommentti).