"KERTAVIERAILU" KYLÄSSÄ

Raahasin paikalle ”Kertavierailun” (arvostamani tuntematon henkilö, joka aina silloin tällöin kirjoittelee netin kansallismielisillä areenoilla) kopioimalla kokonaisuudessaan hänen 24.11.2008 Suomen Sisun keskustelupalstalle postittaman kirjoituksen.

Huolestuneena uusien perussuomalaisvaltuutettujen paniikkisohimisista yhdyn täysin ”Kertavierailun” analyysiin maahanmuuttokriittisten kiireellisestä organisaatiotarpeesta.
Jo pelkästään se, että vastapuolen raivo kohdistuu Halla-ahon henkilöön viestii siitä, että joukot keulakuvan takana ovat järjestäytymättömiä; joko liian löyhästi kiinni perussuomalaisten puolueessa, tai täysin tuuliajolla Halla-ahon hajussa. Henkilökohtaisesti kannatan perussuomalaisten valmiin organisaation tehokkaammin hyödyntämistä silläkin uhalla, että asiat etenevät hivenen maltillisemmin, pelkkä järkevä mieli ja suuri rähisevä maanalainen ihailijajoukko kun ei pitemmän päälle riitä. Enemmän yhteistyötä niin vihan tuntukin jaettuna laimenee, paniikki talttuu ja hätiköidyiltä, hölmöiltä vastaan sohimisilta vältytään. Asia on liian tärkeä hukattavaksi.


"Nyt näyttää olevan käynnissä niin rankka lokakampanja maahanmuuttokriittisiä keskushahmoja vastaan, että tässähän on pian jokaisen ulkopuolisenkin pakko aktivoitua järjen puolustamiseksi.

Esimerkkinä lokakampanjoinnista mainittakoon yksi kaikkein tyypillisimmistä viestinnän likaisista tempuista, eli mustamaalattavat henkilöt ja organisaatiot mainitaan jonkin kauhistuttavan asian vierellä (jollaisia voivat edustaa esim. tutkintapyynnöstä laadituissa otsikoissa mainitut raiskaukset tai Aamulehden törkyjutussa mainittu Kauhajoen surmatyö, yms.), jotta lukija liittäisi nämä asiat jatkossakin alitajuisesti toisiinsa. En osaa sanoa, kuinka hyvin tällainen rinnakkainasettelutemppu oikeasti tehoaa, vai onko kysymys vain tiedotusopillisesta myytistä, mutta tällainen motiivi ainakin selittäisi muuten käsittämättömät lehtijutut, joissa ei ole ollut mitään perusteluita väitetyistä kausaalisuuksista maahanmuuttokriittisten keskushahmojen ja väkivallan tai muukalaispelon esiintymisen välillä, mikä viittaisi pyrkimykseen vain negatiivisen muistijäljen jättämisestä puhtaasti mustamaalaussyistä.

Kun tähän vielä lisätään puoluepoliittiset yritykset vaikeuttaa Perussuomalaisten etenemistä, niin nämä viimeaikaiset sortotoimet maahanmuuttokriitikoita ja Perussuomalaisia vastaan vaikuttavat ainakin alustavasti omaan silmääni siltä, että tarkoituksena on pystyttää maahanmuuttokriitikoita - sekä pian ehkä kaikkia muitakin yhteiskunnassamme jäljellä olevia järjen puolustajia - vastaan politiikkaan kartellimainen kynnys vaikuttamismahdollisuuksille, jotta 1960-lukulaista irrationaalisuutta kannattavat kulttipuolueet sekä suurten puolueiden globalististen EU-utopistien kartelli säilyttäisivät täydellisen hegemoniansa suomalaisessa politiikassa.

Vihervasemmistolaiset toimijat näkyvät valinneen itsensä tämän kynnyksen toteuttajiksi. Suuret puolueet ovat sen sijaan olleet yllättävän hiljaa maahanmuuttokriitikoiden suhteen, joten lähes jokaisen näitä vastaan äskettäin hyökänneen toimittajan, poliitikon ja muun yhteiskunnallisen vaikuttajan maailmankuva näyttää kuuluvan siihen aatekategoriaan, jota olen tällä palstalla kutsunut Spiral Dynamicsin termillä vihreäksi meemiksi (kts. Google-hakutermi "mean green meme"):

http://whatsinyourmind.typepad.com/whatsinyourmind/2005/01/the_mean_green_.html

http://www.thefighting44s.com/forum/showthread.php?p=31281

Ne verbaaliset hyökkäykset maahanmuuttokriitikoiden kimppuun, joita olen lukenut tai omin korvin kuullut, ovat olleet neuroottisen aggressiivisia mutta karmean inkompetentteja roiskaisuja. Kyseessä eivät siis ole olleet hyökkääjät, joita voisi pitää vähäisessäkään määrin poliittisten realiteettien ymmärtäjinä, joten yritän tässä viestissäni spekuloida, mistä tässä inkompetenttien tavisten hyökkääjätyypissä oikein on kysymys. Vaikka evidenssiä kunnon johtopäätöksiin ei vielä olekaan, kirjoitan tähän omia arvauksiani aiemmin esittämieni teorioiden kuten sukupolvianalyysin pohjalta.

Yksi mahdollisuus on sellainen, että koska kunnallisvaalitulos aiheutti poikkeuksellisen muutoksen Suomen status quohon, tämä muutos laittoi poliittisten amatöörien mielikuvituksen laukkaamaan varsinkin kulttihenkisimmissä puolueissa. Vihervasemmiston kohdalla tämä sitten realisoitui näytelmänä, jossa ikään kuin harrastelijateatteri sai päähänsä koittaa esittää 1960-luvun Herbert Marcusen, 1980-luvun SPLC:n sekä lisäksi Yhdysvaltain 1990-luvun kulttuuritaistelijoiden rooleja 2000-luvun Suomeen siirrettynä: siis retronäytelmää. Kun vielä muistamme, että Suomessa on USA:han verrattuna hyvin vähän asukkaita ja siten niukasti kunnollisia poliittisia johtohahmoja, Yhdysvaltain ja Länsi-Euroopan 1990-luvun poliittisesti korrekteista fanaatikoista kopioitu roolimalli realisoitui Suomessa maallemme ominaiseen tapaan pöyristyttävänä viiden sentin vulgaariversiona.

Kaipa näytelmään osallistuneiden amatöörien motiivina on ainakin osittain päästä kokemaan omassa elämässään "oikeudenmukaisuuden puolustamisen hurmaa" 1960- ja 1990-lukujen esikuviensa tapaan, vaikka se näyttääkin kaikkien ulkopuolisten silmissä lähinnä perheen pienimpien kahakalta. Siinä missä menestyvinä oikeistolaisina itseään pitävät tavikset saattavat matkustaa Thaimaahan, Gambiaan tai Karibialle päästäkseen rahoillaan kokemaan hetkellisesti Suuren Siirtomaaherran roolin, siinä vihervasemmistolaisina itseään pitävät tavikset ovat sepittäneet Perussuomalaisten vaalivoitosta itselleen mielikuvitusleikin, jossa he Oikeudenmukaisuuden Ritareina nousevat taistelemaan kuvittelemiaan Piileskeleviä Fasisteja ja Imperialistisen Sorron Tukijoukkoja vastaan. Perussuomalaisten osuus asiassa on vain antaa nimet näille vihervasemmistolaisten pään sisällä oleville mielikuvitushahmoille.

Joskus nämä vihervasemmistolaiset saattavatkin toki osua oikeaan kohteeseen, kuten sattumanvaraisella heilumisella joku todellinen roistokin saatetaan saada Oikeuden Miekan tielle, mutta useimmissa tapauksissa lienee kysymys politiikan nimellä perustellusta mielipuolisesta random-vainosta. Politiikkahan on urheilufanittamisen ohella sellainen elämän osa-alue, jossa jopa muuten terveiksi laskettaviin henkilöihin saattaa iskeä kollektiivinen hulluus sekä oman persoonan megalomaaninen yliarviointi. Ehkäpä syy on se, että kun kokee olevansa "mukana jossain suuressa", niin rivipulliainenkin alkaa kuvitella "urheilujuhlan tunnelman" välittävän heihin eräänlaisen osmoosin kautta alan tuntemusta ja maagista hahmottamiskykyä ilman minkäänlaista harjoittelua.

"Hulluus on harvinaista yksittäisissä ihmisissä mutta sääntö ryhmittymien, puolueiden, kansakuntien ja aikakausien kohdalla." - Friedrich Nietzsche

TILANNEANALYYSI JA SUOSITUKSIA: Viimeaikaiset hyökkäykset maahanmuuttokriitikoita vastaan vaikuttavat haitallisilta lähinnä siksi, koska ne suuntaavat huomiotamme vääriin asioihin ja kuluttavat kallista aikaamme. Jos nimittäin jokainen hyökkäykseen osaa ottava inkompetentti vihervasemmistolainen onnistuu kuluttamaan edes yhden häntä kompetentimman maahanmuuttokriitikon ajan, tällöin vihervasemmisto tulee voittamaan kamppailun kompetenssierosta huolimatta, koska heillä on hyökkäykseen saatavilla niin suuri lukumäärällinen ylivoima.

Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että maahanmuuttokriitikot pääosin ignoroisivat tämän häiritsemisen ja käyttäisivät (välttämättömien vastanäpäytysten jälkeen) enemmistön ajastaan siihen, mikä on heidän päävahvuutensa: rationaalisuus sekä merkittävien asioiden erottelukyky epäoleellisesta. Muuten maahanmuuttokriitikoille on vaarassa käydä siten, että liike voi katketa kahtia, ellei se vahvista perustaansa viimeaikaisen nopean kasvun edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi maahanmuuttokriitikoiden analyysi- ja organisointitaidoissa on valtavasti parantamisen varaa (kuten kenellä hyvänsä), jotta katkeamisvaara saataisiin ehkäistyä.

Toisaalta niin maahanmuuttokriitikoille kuin Perussuomalaisillekin on avautumassa ennennäkemättömiä - vaikkakin vähemmän ilahduttavia - tilaisuuksia vaikuttamiseen, mikäli he onnistuvat järkevöitymään muiden puolueiden yläpuolelle. Kuten tuoreista Global Trends 2025 -ennustuksista käy ilmi, edessä tulee olemaan Suomessakin niin valtavia mullistuksia lähes vuositasolla, että maahanmuuttokriitikoiden ja Perussuomalaisten kallis aika kannattaa suunnata näihin muutoksiin liittyvään ongelmakenttään.

Samalla suurten puolueiden kannatuksessa saattaa esiintyä merkittävää laskua, mikäli Global Trends 2025 -ennustus EU-eliitin legitimiteetin heikkoudesta pitää paikkansa. Jotta tämä lasku saataisiin hyödynnettyä, Perussuomalaisten kannattaa varmaankin jatkaa enimmäkseen vennamolaisella linjalla, joka oli alun perinkin optimoitu suurten puolueiden kritisointiin, sekä nostaa mahdollisuuksien mukaan esille juuri suurten puolueiden inkompetenssin ilmentymät - kehittäen samalla mahdollisimman nopeasti omaa realismiaan ja kompetenssiaan, joita ei Perussuomalaisissa aiemmin ole samassa määrin tarvittu. Jos tämä strategia onnistuu, Perussuomalaisia odottanee arvatenkin kasvun jatkuminen useilla prosenttiyksiköillä, mikäli he suuntaavat aikansa ja huomionsa oikein, mutta jatkossa ei päästäne yhtä nopeasti eteenpäin pelkällä tervehenkisellä asenteella ja retoriikalla, vaan tarvittaneen tueksi aidon asiantuntijaorganisaation rakentamista.

Suuria vaarojakin on näköpiirissä. Vaistoni sanoo, että ainakin maahanmuuttokriitikoita - joskaan ei välttämättä vanhan polven Perussuomalaisia - vastaan saattaa alkaa muutaman vuoden sisällä samanlainen henkilökohtaisen väkivallan ja vainoamisen kampanja kuin Britanniassa on jo pitkään jatkunut BNP:tä vastaan. Mikään maahanmuuttokriitikoiden oma valinta ei onnistune tätä vainoa kokonaan ennaltaehkäisemään, vaikka opettelisimme puhumaan kipeistä kysymyksistä enkeleiden kielellä, sillä nykyinen vihervasemmisto vaikuttaa koostuvan eri tyyppisistä poliittisen suhteellisuudentajunsa osalta pimahtaneista aktivisteista, joille hommassa on kysymys yllä olevan esimerkin tavoin mielikuvitustaistelusta. Joissain ääritapauksissa kyseessä saattaa olla jopa natsien tyyppinen viha suomalaisten alistamiseksi ja tuhoamiseksi, jolle tietyntyyppiset kulttipersoonallisuudet ovat luonnostaan alttiita kuten 1930-luvun esimerkistä muistamme. Ihmettelen suuresti, miten valtioiden turvallisuusinstanssit ovat päästäneet tällaisen elementin muodostumaan länsimaiden politiikkaan, mutta se on kuitenkin nykyään synkkä realiteetti.

Vaikkei vainokampanjaa voitane estää, silti suosittelisin vähintään puoluepolitiikan ja aktiivisen lobbauksen parissa vaikuttavia maahanmuuttokriitikoita luopumaan lopustakin takavuosille ominaisesta rasistisesta ja islamofobisesta retoriikasta sekä välttämään ulkomaalaisilta radikalisoituneilta sivustoilta lainattujen suorasanaisten retoristen taktiikoiden käyttöä, jotka aktivoivat vihervasemmiston tavallistakin ärhäkämpään raivoamiseen. On mielestäni ehdottoman tärkeää yrittää hillitä meitä vastaan pian alkavaa entistä kovempien otteiden vainokampanjaa, jotta varsinaiselle poliittiselle kehittymisellemme jäisi riittävä aikamäärä. Muutenkin ongelmaksi Euroopan maahanmuuttokriitikoille on muodostunut kriitikin brändäys eräänlaiseksi poliittisesti epäkorrektiksi aatteelliseksi vastineeksi BonBon-makeisille, mikä lopettaa turhan helposti mielenkiinnon kritiikin rationaalisten kannattajien tosikkomaiselta enemmistöltä.

Itse asiassa BonBon-makeisista voidaan kyllä oppia paljonkin brändäyksen suhteen, eikä rankka asenne sinänsä ole lainkaan huono lähtökohta, mutta meillä on Suomessa nyt sellainen erikoisongelma, että aika on nopeasti loppumassa tehokkaimman vaikuttamisen suhteen, eikä liiallisiin idiosynkrasioihin, jotka turhaan ehkäisevät kannatusta, olisi varaa lähivuosina. Emmehän halua brändimme purevan massoihin vasta siinä vaiheessa, kun olemme Ruotsin, Ranskan ja Britannian tilanteessa ...

Vaikka emme tarpeettomasti kerjäisikään vaikeuksia, niin kannatuksen nopea romahdus äänestäjien ja tukijoiden pettyessä tulosten vähäisyyteen on myös mahdollinen, ja tällä saattaisi olla tuhoisat seuraukset varsinkin eduskuntaan kaavaillun äänikynnyksen takia, joka saattaisi pudottaa meidät pysyvästi demokraattisten vaikuttamiskanavien ulkopuolelle. Veikkaisin juuri nyt olevan kriittinen aika nopeutetulle toiminnalle, jotta tähän äänikynnys-uhkaan ehdittäisiin keksiä sopivat ratkaisut.

Aiemmin ehdotin jo organisaation muuttamista ainakin osittain leaderless resistance -muotoon sekä lisäksi takavuosien maahanmuuttokriittisen mytologian korvaamista tiukan analyysipohjaisella jokapäiväisten tapahtumien luokittelulla kiinnostaviin ja epäkiinnostaviin. Lisäisin nyt näihin aiempiin suosituksiini sen, että kannattaa mahdollisimman pian aloittaa oman innovatiivisuuden, priorisointitaidon ja organisointikyvyn kehittäminen, koska nämä ovat välttämättömiä elementtejä ajankäytön suuntaamiseksi olennaisiin asioihin. Jos tähänastinen maahanmuuttokriittinen johtoporras ei ehdi enää tukea yksittäisten maahanmuuttokriitikoiden itsensäkehittämistä tarjoamalla siihen sopivia resursseja, tämä puoli jää jatkossa maahanmuuttokriitikoiden oma-aloitteisuuden varaan, mikä edellyttää heiltä vähintäänkin päivittäisen Internet-aikansa suuntaamista nykyistä opettavaisempiin kohteisiin aina kun mahdollista.

Myös vaalivoiton lyhyen tähtäimen hyödyntämisessä tulee kiire. Johtuen vaalien sisäisestä logiikasta (eli aina on joko edellisten vaalien jälkihuuma menossa tai tulevien vaalien valmistelu alkamassa) politiikan aikajanalla lienee tosiasiassa vain hyvin kapea vaikuttamiskausi, jolloin puolueiden ja ryhmien täytyy onnistua saamaan konkreettista tulosta aikaiseksi äänestäjien antamalle mandaatille. Tämä vuodenvaihde lienee tässäkin suhteessa merkittävä, että kompetenssin kehittäminen puoluepolitiikassa saataisiin käyntiin eikä apatia saisi valtaa. Vihervasemmiston kompetenssin taso ei ole enää maahanmuuttokriitikoille sopiva vertailukohta, vaan nyt täytyy politiikkaan pääsemisen jälkeen ruveta vertaamaan itseään äänestäjien asettamiin toiveisiin, jotta meillä olisi vaalikauden lopussa useissa valtuustoissa Scriptan veroisia analyyttisiä valtaeliitin kriitikoita. Vennamon alkuperäinen nousu 1970-luvun alussa taisi tyssätä siihen, ettei hän ajoissa onnistunut kasvattamaan rinnalleen saamansa mandaatin veroisia älykkäitä johtohahmoja, joten toivottavasti otamme tästä historian varoituksesta opiksemme emmekä jää nukkumaan organisaation ja omien taitojen kehittämisen suhteen."