Referoin luettavaksenne aikaisemminkin blogeissa pyörineen Mohammed Rasoelin alias kabareetaiteilija Zoka F:n kirjan Alankomaiden alasajosta siitäkin huolimatta, että koen valtaisaa epäluuloa kääntymystarinoita kohtaan.
Vaikka olenkin kristitty ja tiedostan ns. ”uudelleen syntymisen” (jonkin näköisen syvällisen mielenmuutoksen) kuuluvan sen perusajatuksiin, kunnioitan sittenkin juutalaisen Harold Rosenthalin (viittaus aikaisempaan kirjoitukseen) härskiä, rehellistä juutalaisuutta paljon enemmän kuin ”poikkeuksellisen sallimuksen kautta” uuteen leiriin hypännyttä ”muslimiluopiota”.
Lukuisia ovat vaikkapa ne tarinat niin, niin amerikkalaisina elämänsä eläneistä, hattaratukkaisista suomalaissiirtolaisista, jotka osaavat vanhainkotivuoteillaan jälleen pelkkää suomea, eikä minun tarvitse katsoa kuin omaa napaani, niin huomaan, että viimeistään kuudenkympin hujakoilla alkoivat kansainvälisyyden roolileikit muuttua takaisin sota-ajan lapsen perussuomalaisuuteen.
Miten käy siis väkevään, raakaan islamilaisuuteen Pakistanissa kasvaneen, tummaihoisen Mohammed Rasoelin (omasta mielestään poikkeusihmisen) yleville ajatuksille ja poliittisuskonnolliselle suuntaukselle, viimeistään silloin kun hänen ennustuksensa muslimienemmistöstä ja heidän voimaperäisestä johtoasemastaan Euroopassa vuonna 2050 toteutuu. (Huomaattehan, että tämä minun oli sanottava, jos ei muutoin, niin osoittaakseni, että olen oppimiskykyinen, toisin kuin alankomaalaiset, joita hän kirjassaan harmittelee ja hämmästelee).
Siispä; katsokaamme ohi häiritsevän kysymyksen; onko kirjoittaja lintu vaiko kala, jonka esittelen lainauksin (sinisellä tekstillä) ja samalla paketoin syrjään, ja keskittykäämme aimo annokseen hyödyllistä TIETOA islamilaisen - ja oman antropologisen kulttuurimme eroista ja erojen hallitsemattomista seurauksista:
-------------------------------------------------------------------
”Tunsin hyvin säälimättömyyden periaatteet.”
”Yksi temppumme oli lähestyä heitä ja kehottaa heitä pitämään tarkka huoli tavaroistaan. Sillä lailla saimme ylimääräistä luottamusta ja ensimmäisen tilaisuutemme tullen turisti sai heittää hyvästit matkatavaroilleen.”
”Aina tuoreena ja valmiina oli kykymme valehdella. Koulussa, kotona tai kaduilla, kaikkialla valhe oli aina päivittäisen elomme perusta."
”Lahjonta ja fiksuus olivat sama asia”
” Hollantilaiset tapaavat muslimeja kulttuuritapahtumissa, toreilla ja juhlissa. He näkevät säteilevät, ujot silmät ja vilpittömänä hohtavan hymyn, ja ajattelevat kuinka mukavia, sosiaalisia ja eläväisiä nämä ihmiset ovat. Siinä luulossa, että kaikki mikä kiiltää on kultaa, he eivät näe, että mukavan näköiset ihmiset ovat usein suurimpia hirviöitä ja, että Ceausescun ja Husseinin kaltaiset miehet säteilevät juhlissaan siinä missä muutkin.”
Ja kun he tapaavat äitini, joka on suloisin ja haurain vanha nainen, jonka he koskaan ovat nähneet he eivät pysty kuvittelemaan hänen olevan yksi niistä ihmisistä, joista kerron ja kuinka aggressiivinen hän sisimmässään on. Hollantilaiset eivät opi tuntemaan muslimeita riippumatta siitä kuinka paljon he yrittävät, sillä muslimit eivät anna itsensä tulla tunnetuiksi.”
” Olisi ehkä brutaalia ja naurettavaakin ajatella, että paras ratkaisu nykyiseen tilanteeseen olisi muslimien muuttuminen. Muutokset, riippumatta siitä ovatko ne geneettisiä, astronomisia tai ekologisia tapahtuvat vain tietyissä olosuhteissa. Tämä koskee myös muslimeita joiden muuttuakseen täytyisi täyttää tietyt kriteerit suhteessa älykkyyteen, luonteeseen, tahtoon, kyvykkyyteen, olosuhteisiin ja aikaan.”
” Vaikka joku haluaisikin kovasti muuttua se ei merkitse sitä, että hän todella onnistuisi. Kissaa ei voi opettaa noutamaan keppejä.”
”Ja entäpä te, herra Rasoen, tai mikä ikinä nimenne onkaan, tehän olette itse vastaväite kaikelle sille mitä te esitätte, koska teistä näkee, että muslimit voivat muuttua. Tuon ajatuksen on jo täytynyt nousta joidenkin lukijoiden mieleen. Ajattelen, että se oli pelkkää satumaista onnea, lähestulkoon sallimus, että minulla oli muutokseen, joka yleensä vaatii monia sukupolvia, tarvittavat ainekset sisälläni niin, että muutos tapahtui yhden ihmiselämän aikana. Uskon vilpittömästi siihen, että keskivertomuslimit eivät kykene samanlaiseen loikkaan.”
” Totuus on ettei kenelläkään muulla kuin hollantilaisilla ole hollantilaista mielenlaatua ja ainoa mahdollisuus saavuttaa se on, että ei ainoastaan ole syntynyt Alankomaissa, vaan myös kasvatettu todelliseksi hollantilaiseksi hollantilaisessa ympäristössä.”
” Itse muuten joskus kuvittelen, olettaen tosin olevani väärässä, että joillakin ”vihreämmistä” yhteiskunnallisessa vastuussa olevista ihmisistä on jossain mielensä pimeässä sopukassa jotain kaunaa hollantilaisia kohtaan; henkilökohtaista turhautumista tai kateutta, joka tekee kiihottavaksi kaataa kaiken onnettomuuden kansakunnan niskaan.
Mutta eikö tässä kaikessa ole jotain ironiaa? Tulin maahan aikomuksenani hyötyä teistä, minä hyväksikäytän teitä, minä järkytän teitä, otan teidän työnne ja te näette minut bussin sumean ikkunan läpi ajelemassa kalliilla autollani, jonka te olette maksaneet.”
----------------------------------------------------------------------------------------------
Alankomaiden alasajo - Hyväuskoisten hölmöjen maa.
Kirjoittanut: Mohammed Rasoel
-------------------------------------------------------Elleivät hollantilaiset muuta kurssiaan ja politiikkansa muslimien suhteen selkeästi toiseen suuntaan Alankomaat tulevat jäämään islamilaisen kulttuurin alistamiksi. Pahimman toteutuessa hollantilaiset voivat vain myöntää, että he kirjaimellisesti antoivat jo valmiiksi pienen maansa pois.
Kaukaiselta spekulaatiolta vaikuttava skenaario on muuttumassa todellisuudeksi jo lähitulevaisuudessa.
------------------------------------------------------
Varhaiset vuoteni
Synnyin tavallisista muslimivanhemmista tavalliseen muslimikansakuntaan, elämään elämäni kuten kaikki muutkin muslimit; siis potkimaan, kirkumaan, uhittelemaan, vajoamaan polvilleni lausuakseni rukouksia ja leikkaamaan hitaasti auki vuohen kurkkun vanhempieni pitäessä eläintä paikoillaan. Tunsin hyvin säälimättömyyden periaatteet.
Kun olin 12-vuotias isäni osti minulle ilmanpaineella toimivan aseen, jota olin kauan toivonut. Lähdin heti harjoittelemaan ja palasin kotiin mukanani pinot varpusia, variksia ja oravia, sekä liskoja kiinnitettynä köydellä polkupyöräni perään. Kissan sain hyppäämään korkealle ilmaan ja koiran ulvaisemaan tuskasta, nauraen katselevan naapuruston suureksi iloksi. Kotona sain isältäni kehuja tarkkuudesta ja äitini veteli minua ympäri korvia, koska olin liannut vaatteeni. Keppiä sai myös palveluksessamme ollut pyykkäri joka kerta, kun vaatteet olivat jääneet huonosti pestyiksi.
Koulussa rystysiini rikottiin muutama keppi ja kotona taidettiin rikkoa vielä useampi kunnes eräänä päivänä isäni sai minut kiinni tupakoinnista ja palkkasi asialle erikoispiiskurin. Toisaalta mitäpä minulla valittamista? Kärsin vähemmän kuin englantia mumiseva kristitty, jonka lapset havaitsivat niin hauskaksi, että heittelivät häntä kivillä minne tahansa hän menikin. Hän vuosi verta jatkuvasti, minä en. Toisaalta hän oli yksi niistä monista poikkeuksista, jollaisia olivat rammat, idiootit ja sokeat, joita ei niitäkään säästelty.
Paikalliset viranomaiset joiden tehtävä oli huolehtia villikoirista eivät tarvinneet kiviä. Varustautuneena pitkävartisilla rautakoukuilla he ympäröivät koiran. Joku hiipi sen taakse ja iski koukun sen lonkkaan nopealla liikkeellä. Vinkuva koira oli huvittava näky. Koirat, jotka olivat syventyneitä yhtymään tosiinsa saivat harvoin hoidettua hommaansa loppuun, siitä pitivät huolen naapuruston miehet, naiset ja lapset, jotka kokivat näyn niin vastenmieliseksi, että yksinkertaisesti murskasivat koirien kallot kepeillä. Kuinka paljon myötätuntoa voi odottaa valittava koira ihmisiltä, joiden oma elämä on pelkkää valitusta?
Oli joukkoitkemisiä, okkultismia ja riivaajahenkiä, väkisin syötettyjä pyhiä, kuolleita krokotiileja ja lisää hakkaamista. Aina tuoreena ja valmiina oli kykymme valehdella. Koulussa, kotona tai kaduilla, kaikkialla valhe oli aina päivittäisen elomme perusta. Jos kysyttiin kulkusuuntaa, nimeä, millaista työtä isämme tekivät, kuinka paljon maksoimme jostakin, tulimmeko mahdollisesti bussilla, olisimmeko nälkäisiä, jopa lääkärin kysyessä mikä paikka oli kipeä, niin jokaisen kysymykseen keksimme jonkin sopivan valheen. Emme ainoastaan siksi, että valheesta oli tullut toinen luontomme ja usein itsekin uskoimme valheemme edes tajuamatta niitä sellaisiksi, vaan myös siksi, että pelkäsimme maineemme menetystä. Karistimme pikaisesti sukulaisemme, koska käytimme heidän kuolemiaan tekosyinä myöhästymisiimme. Jälkeenpäin kuolleet sukulaiset kuitenkin ylistivät nerokkuuttamme valehtelemisen taitojen suhteen.
Lahjonta ja fiksuus olivat sama asia, koska ainoastaan täydellinen kaheli olisi jättänyt poliisin lahjomatta, kun sillä vältti vankilan pikkurahan hinnalla. Rikkaat ihmiset eivät näihin tilanteisiin joutuneetkaan koska poliisilla, joka olisi pysäyttänyt rikkaan vaikkapa ylinopeuden ajamisesta oli vain kolme vaihtoehtoa: vaipua polvilleen ja pyytää anteeksi, menettää työnsä tai menettää nenänsä. Eurooppalaisten turistien ei tarvinnut olla rikkaita nauttiakseen ylimääräisestä statusarvosta. Hyväuskoisuutensa ansiosta he muodostivat meille helpon kohteen. Yksi temppumme oli lähestyä heitä ja kehottaa heitä pitämään tarkka huoli tavaroistaan. Sillä lailla saimme ylimääräistä luottamusta ja ensimmäisen tilaisuutemme tullen, turisti sai heittää hyvästit matkatavaroilleen. Mutta nuo nyt olivat vain kepposia. Isoimmat kalat poimivat poliisit itse.
Noina päivinä jätin maani etsiäkseni merkityksellisempää maailmaa, sillä en ainoastaan minä, vaan myös isäni oli alkanut menettää vaikutusvaltaisia ystäviään, koska olin tehnyt virheen liikkumalla polkupyörien korjaajan ja suutarin seurassa, jotka köyhyytensä vuoksi kuuluivat alempaan luokkaan.oli siis tullut aikani häipyä.
Törmäys
Matkani ajan läpi - viiden vuosisadan matka - päättyi ei ainoastaan Alankomaihin vaan myös hämmennykseen. Minulla ei ollut aavistustakaan, että oli olemassa hollantilaisten kaltaisia ihmisiä. He olivat rauhantahtoisia, hiljaisia, kohteliaita, ystävällisiä ja riitatilanteissa he myönsivät virheensä. “Anteeksi, minun virheeni”, he sanoivat vaikka itse olisin tehnyt väärin. He kritisoivat itseään “Olen idiootti” näkemättä sitä itsekunnioituksen, ylpeyden tai miehekkyyden puutteena.
Noista ihmeistä huolimatta muutos toi myös tuskaa. Jos olisin jäänyt USA:han muutos olisi ollut helpompi. Hollantilainen tapa elää oli jotain minulle täysin käsittämätöntä. Varsinkin ihmisten rauhallinen käytös teki ärsyttävän vaikutuksen. Äänten ja eleiden väkivalta oli ainoa tuntemani tapa kommunikoida ja nyt he odottivat minun rauhoittuvan ja sopeutuvan hollantilaisiin tapoihin.
“Katto pään päälle, vapaata seksiä ja lupa jäädä maahan”, olivat asiat, joita neuvojani olivat kehottaneet minua tavoittelemaan. Muutama viikko sen jälkeen, kun olin tullut Alankomaihin tapasin hollantilaisen tytön. Lämmittimen päällä istuen kerroin tytölle mielenkiintoisia tarinoita ja hänen vastauksensa olivat tyyliä “Niin”, “Ymmärrän”, mikä sai minut raivoihini ja johti loputtomiin riitoihin. En ollut koskaan törmännyt sellaiseen loukkaavaan tylsämielisyyteen eikä hän mitenkään voinut käsittää sitä. Hänen rehellisyytensä oli yhtä rajatonta kuin minun epäluottamukseni häntä kohtaan. Jos hänen piti mennä miespuolisen lääkärin vastaanotolle seurasin häntä, enkä päästänyt häntä hetkeksikään näkyvistäni hänen ollessaan lääkärin seurassa.Syytin häntä jatkuvasti valehtelusta, koska en voinut kuvitella muutakaan. Hän yritti loputtomiin opettaa minua ja odotti täynnä toivoa ja luottamusta, että jonain päivänä kohtelisin häntä kuten hän kohteli minua. Lopulta hänen uskonsa loppui, mutta voimattomana potkaisemaan minua ulos, hän potkaisi itsensä ulos.
Tutustuminen hyväuskoisiin hölmöihin.
Ellei skandinaaveja olisi, julistaisin hollantilaiset mukavimmaksi, kunniallisimmaksi, sivistyneimmäksi, rehellisimmäksi, puolueettomimmaksi ja salailemattomimmaksi kansaksi koko maailmassa. Mielipiteeni heidän yhteiskuntajärjestelmästään, poliisistaan, lainsäädännöstään, koulutuksestaan ja muusta sellaisesta on yhtä korkealla tasolla. Jos joku ei ymmärrä mistä nyt puhun, eikä ole samaa mieltä, hän on joko täydellinen kaheli tai juurikin yksi noista hollantilaisista. Muissa maissa ihmiset toivovat puhtaimmissa unelmissaan saavuttavansa tilan, jollainen täällä jo on.
Kuinka ihmeessä ihmiset voivat olla niin edistyneitä ajatuksiltaan, ollessaan niin tyhmän hyväuskoisia samaan aikaan? Vastaus on helppo. Aivomme kehittyvät vain alueilla joilla harjoitamme niitä. Hollantilaisten tarina on yksinkertaisesti tarina kansasta, joka eli niin kauan siististi järjestetyssä yhteiskunnassa ja kehitti sen kiltteyttä niin pitkälle, että ei ainoastaan unohtunut millaista sotku on, vaan kansalle ei enää kehittynyt älykkyyttä nähdä sotkua ympärillään, eivätkä siten koe tarpeelliseksi suojella itseään siltä.
Toki jokainen on kaikkea - sekä hyvä, että pahaa - jokainen on homoseksuaali, sadisti, rasisti, epäsosiaalinen, aggressiivinen, itsetuhoinen jne jne. Oikein esitetty kysymys kuuluukin missä mitassa, mutta se taas vaikuttaa hollantilaisista merkityksettömältä, heille riittää, että paha on pahaa. Koska tilastot näyttävät, että heidän joukossaan joku aina silloin tällöin menettää itsekontrollinsa, lapsi varastaa karkin, nainen saattaa lyödä nyrkillä pöytään ja poliisi voi teeskennellä, että ei huomannut poikansa kävelevän punaisia päin, merkitsee tämä hollantilaiselle itselleen sitä, että hollantilaiset ovat aivan yhtä lyhytpinnaisia, varastelevia, aggressiivisia ja korruptoituneita kuin ketkä tahansa muutkin maailman ihmiset.Tuohon mennessä en onneksi ollut vielä saanut vaikutteita hollantilaisesta pessimismistä.
Kykloopit jahtaavat unelmaa
Alankomaiden viimeisin muoti näyttää olevan psykologia. Oikeastaan ainoa käynnissä oleva asia, on jatkuva taustojen kaivaminen ymmärryksen löytämiseksi ja rikosten oikeuttamiseksi. Näin hollantilaiset ovat kykenemättömiä näkemään, että mitään vaikeita selityksiä ei tarvitse kaikille asioille olla. Jos koira jatkuvasti haukkuu se voi toki johtua siitä, että se on ollut lukittuna liian usein, mutta toisaalta sen vaistossa jahdata kissoja ei ole mitään ihmeellistä. Jos hollantilainen poika kasvaa ilman ongelmia ja alkaa äkkiä varastella, niin silloin voisi olla järkevää etsiä syytä poikkeamaan. Mutta silloin, kun minä olen aggressiivinen se on normaali reaktioni. Minulle kontrolloitu käytös on poikkeama normaalista. Lyhyesti sanottuna, jotkut ihmiset tekevät jotain puhtaasti olosuhteiden pakottamana, kun toisilla sellainen toiminta taas on heidän luonnossaan.
Silti ihmiset kuten Cevjet, turkkilainen, joka tappoi kuusi hollantilaista Delftiläisessä baarissa vain, koska he sanoivat hänelle, että hollantilainen passi ei tee hänestä hollantilaista (minkä hän muuten itse tuona päivänä todisti ) päätyvät Pieter Baan Centreen, missä häntäkin tarkkaillaan 30 000 dollarin summalla. Hollantilaiset näkevät maailman nyrjähtäneen oikeudentunnonvaistonsa takia vääristyneestä kulmasta: He tekevät virheen tuomitessaan muiden maiden kansoja asettamalla itsensä heidän kenkiinsä.Tuo on tyypillinen hollantilainen tapa.
Omalla kadullani marokkolainen nainen synnytti lapsen aivan yksin kotonaan. Hän joutui heti naapuruston hollantilaisten naisten säälin kohteeksi: “ Kuinka kauhea kokemus sen on täytynyt olla”, he toistelivat asettaen itsensä naisen asemaan tajuamatta ollenkaan kuinka täysin normaalia tuollainen on kolmannen maailman maissa. Siksi vierastyöläiset, jotka omassa ryhmässä asuessaan pitävät elinolosuhteitaan niin hyvinä, että he ajattelevat asuvansa kuin kuninkaat pakotetaan sosiaalityöntekijöiden toimesta uskomaan, että he eivät todellisuudessa olekaan onnellisia, koska hollantilainen samoissa olosuhteissa ei olisi onnellinen.
On tullut aika hollantilaisten tajuta, että muut kansat eivät katsele maailmaa heidän silmillään. Tai vielä tarkemmin sanottuna on aika hollantilaisten tajuta, että kaikki veriset poliittiset välikohtaukset, sisällissodat, rajakahakat Lähi-idässä, Kaukoidässä tai muualla, jotka jatkuvasti nousevat uutisiin, nousevat suoraan aggressiivisesta luonteesta ilman, että niille on mitään vaikeita selityksiä. Olemme yksinkertaisesti tekemissä idioottijoukon kanssa, psykopaattien ja imbesillien, jotka nyt vain tekevät mitä heitä huvittaa.
Myönnettäköön ettei hollantilainen kyyhky tietenkään näe aivan kaikkea vääristyneessä valossa: Hollantilaiset ymmärtävät, että bangladeshilaiset eivät rakenna talojaan bambusta, koska he ovat puunhalaajia ja, että Etiopian väestö ei ole nälkälakossa.
Varo syrjintää
Alankomaiden perustuslaki on saatavana useimmista kirjakaupoista ja siitä saa hyvää perustietoa hollantilaisista, mukaan lukien heidän huumorintajustaan. Siirtolainen avaa kirjan täynnä epäilyksiä ja odotuksia ja kas! Siinähän se on ensimmäisen luvun ensimmäinen kappale ja mitä muutakaan se voisi olla, kuin hollantilaista huumoria: “Ketä tahansa joka on Alankomaiden rajojen sisällä tullaan samanlaisissa tilanteissa kohtelemaan tasa-arvoisesti. Uskonnosta, elämännäkemyksestä, poliittisesta suuntauksesta, rodusta, sukupuolesta tai mihinkään muuhun perustuvasta syystä johtuva syrjintä ei ole sallittua.” Tämän julistuksen todellinen helmi on tietenkin: “tai mihinkään muuhun perustuvasta syystä”. Missä tahansa ollaankin, niin hollantilaiset eivät voi olla tekemättä piloja. Oltiin sitten postitoimistossa, poliisiasemalla, verotoimistossa tai kaupassa tai missä vain, niin kaikki näyttävät olevan kuin riippuvaisia huumorista. Vaikka yrittäisit kovasti loukata heitä ja haukkua heitä he pysyvät ystävällisinä ja nauravat huvittuneina.
Kuivakiskoisuus on se hinta, jonka hollantilaiset maksavat hyvin tunnollisesta elämäntavastaan, sillä kukaan ei voi olla hyvin tunnollinen ja spontaani samaan aikaan, koska toinen ominaisuus vahvistuu toisen kustannuksella. Joidenkin mielestä on parempi olla spontaani ja olla hieman vähemmän kuivakiskoinen kuin hollantilaiset, ja ehkä he ovat oikeassa, mutta juuri kuivakiskoisuus on se hollantilaisten ominaisuus, joka tekee heidät niin harmittomiksi. Ellei muu maailma olisi niin hyperiä; reaktiivinen, tunteellinen, spontaani, lyhyesti sanottuna mehevä, niin silloin kaikkia noita sotiakaan ei olisi.
Olè, me olemme mestareita
Ensivaikutelma hollantilaisista on Atlas kannattelemassa hartioillaan maapallon painoa. Seuraavalla silmäyksellä tuo vaikutelma ei muutu. Kolmannella alkaa vaikuttaa, että hollantilaiset olisivat todistelemassa jotain hyvillä teoillaan, piittaamatta niiden seurauksista ja ehkä piittaamatta niistäkään, jotka ovat noiden hyvien tekojen kohteina. “Anteeksi mitä sanoitte, käytättekö fosfaatitonta saippuaa? Eipä tuo mitään minä harrastan eläinten suojelua. Mitä? Äitisi työskentelee Greenpeacessa? Lasten leikkiä, minun äitini työskentelee pakolaisavussa ja veljeni taistelee happosateita vastaan. Minun isäni protestoi pommeja vastaan, koko meidän perheemme vastustaa syrjintää ja meillä on kaksi pikimustaa lasta, jotka elivät navetassa ja jotka otimme mukaamme matkaltamme Afrikasta, vaikka oikeastaan halusimme ottaa kolme. Huomaatko kuinka hienoja me olemme? Ja niin, melkein unohdin mainita, että lisäksi me äänestämme vihreitä”.
Intiaanit maalaavat kasvojaan. Afrikkalaiset laittavat renkaita kaulansa ympärille ja huuliinsa ja jotkut toiset pitävät jalokiviä näyttääkseen asemansa, mutta hollantilaiset asettavat omatuntonsa näytteille. Suuri kysymys kuuluu missä määrin hollantilaisten hyvät aikomukset ovat maailmaa varten ja missä määrin heidän omaa omatuntoaan ja egoaan varten. Ja tämä voi selittää sen miksi kukaan ei piittaa pätkääkään siitä mitä itse hollantilaisten kansakunta on juuri nyt käymässä läpi. Kukaan kun ei saa mitään tyydytystä toisen hollantilaisen, maanmiehensä, eteen tehdystä työstä, niin kauan kuin he näkevät tärkeinä kohotetut kulmakarvat peilistä, jotka julistavat, että he ovat voittaneet kaikki kultamitalit mitä Hyvän tahdon Olympiakisoissa oli tarjolla.
Muslimit valokeilassa
Varas tuntee varkaan, poliisi tuntee poliisin, narkkari narkkarin ja muslimi tuntee muslimin. Toisaalta hollantilaiset eivät koskaan oppineet tuntemaan itseään pitäessään tärkeämpänä oppia tuntemaan muslimin ja onnistuessaan siinäkin varsin huonosti.
Petollinen ulkokuori
Hollantilaiset tapaavat muslimeja kulttuuritapahtumissa, toreilla ja juhlissa. He näkevät säteilevät, ujot silmät ja vilpittömänä hohtavan hymyn ja ajattelevat kuinka mukavia, sosiaalisia ja eläväisiä nämä ihmiset ovat. Katsoessaan sitten vertailun vuoksi itseään, he havaitsevat kyllä omat puutteensa, mutta ihastuneina ja lumottuina he kulkevat kuin hyönteiset outoa valonlähdettä kohden. Siinä luulossa, että kaikki mikä kiiltää on kultaa, he eivät näe, että mukavan näköiset ihmiset ovat usein suurimpia hirviöitä ja, että Ceausescun ja Husseinin kaltaiset miehet säteilevät juhlissaan siinä missä muutkin. Vai kuvittelevatko hollantilaiset, että epäystävälliset ihmiset myös näyttävät pedoilta, joilla on vaaralliset, ajelemattomat kasvot ja verta valuvat vaatteet heidän muristessa ja karjuessa: “murhatkaa, murhatkaa?”
Joka tapauksessa kun muslimi tekee jotain oikein, tai ainakin on tekemättä jotain väärin silloin kun se on odotettua, hollantilaiset huutavat: “Mitä minä sanoin: he kaikki ovat aivan ok!”. Ja kun he tapaavat äitini, joka on suloisin ja haurain vanha nainen, jonka he koskaan ovat nähneet he eivät pysty kuvittelemaan hänen olevan yksi niistä ihmisistä, joista kerron ja kuinka aggressiivinen hän sisimmässään on. Hollantilaiset eivät opi tuntemaan muslimeita riippumatta siitä kuinka paljon he yrittävät, sillä muslimit eivät anna itsensä tulla tunnetuiksi. Mitä tulee ystävällisyyteen islamilaisissa maissa niin tietenkin muslimit ovat jopa taikauskoisen ystävällisiä länsimaisia turisteja kohtaan, mutta se ei johdu hyvistä aikeista vaan kiinnostuksesta ja innostuksesta saada vierailulle alkuperäinen valkoinen mies, mitä voi sitten kehuskella naapureille. Siitä huolimatta palaavat hollantilaiset televisioreportterit matkoiltaan ympäri maailmaa, mukanaan kuva toisensa jälkeen täynnä hymyjä ja lavastettuja tilanteita, joiden avulla he johtavat jo valmiiksi hyväuskoisia hölmöjä yhä enemmän harhaan.
Erilaisia sisältöjä
Voi olla mielenkiintoista havainnoida miten islamilainen kulttuuri eroaa hollantilaisesta, mutta suorastaan vaarallista olisi olla näkemättä kuinka selvästi noiden kahden kulttuurin erilaiset käsitykset ja tavat eroavat toisistaan, niin tarkoituksiltaan kuin vaikutuksiltaankin. Alankomaissa tärkeät ja rikkaat ihmiset kuljeskelevat usein halvimmissa vaatteissa, joissa he sitten hyppäävät vanhan polkupyörän romunsa satulaan. Jos he pukeutuvat pukuun se johtuu joko siitä, että heidän työnsä vaatii sitä tai, että heistä vain sattuu tuntumaan mukavalta pukeutua sellaiseen. Islamilaisissa maissa sen sijaan pukuun pukeudutaan, että tunnettaisiin olo ylivertaisiksi muihin nähden, eikä kukaan joka on edes jonkinlaisessa asemassa koskaan haluaisi kenenkään näkevän itseään polkupyöräilemässä.“Kiitoksia”, “Anteeksi”, “Anteeksi”, “Kiitoksia”, jotka helposti kuulee hollantilaisten suusta, heidän samalla katsoessa suoraan silmiin, nähtäisiin islamilaisissa maissa, sen lisäksi, että ne olisivat tyhjiä sanoja, itsensä nöyryyttämisenä. Keskustelu hollantilaisen kanssa ei koskaan voi olla täydellinen ilman vähintään tusinaa kysymystä “miksi?”. Islamilaisissa maissa kysymys ”miksi?” on loukkaava ja voi johtaa vaikeuksiin.
Keinotekoisten yhtäläisyyksien alla on niin paljon eroja, että mainitsin vain pienen osan niistä, jotka - yhdessä sen helppouden kanssa, jolla muslimit valehtelevat ja sen hämmennykseen kanssa, jonka hollantilaiset tutkijat luovat kysyessään muslimeilta heidän mielestään täysin käsittämättömiä kysymyksiä ja kiskoen niihin sitten vastaukset, jotka itse haluavat kuulla - tekevät helpoksi nähdä kuinka niin suuri määrä väärinkäsityksiä muslimeista voi jatkaa olemassaoloaan.
Itse toisaalta kävelen sisään ja ulos heidän moskeijoistaan, istun heidän seurassaan klubeissa heidän ‘toverinaan’ ja kuulen heidän kertovan kuinka turmeltuneita hollantilaiset ovat ja kuinka helppo heitä on huijata, puhumattakaan niistä vaarallisista jutuista, joita he kertovat tietämättä mitä minä todella ajattelen.
Tunnetko Koraanin?
Koraanin ääni tuntuu herättävän yhä enemmän uteliaisuutta hollantilaisissa ja aina silloin tällöin joku nainen alistuu islamille. En nyt tarkoita tätä pahalla, mutta ajattelen, että on tietty ihmistyyppi, joka liittyy Baghwaniin tai Hare Krishnaan, kaipaa tulla lukituksi scientologiseen kirkkoon, syö viimeisen myrkyllisen aterian pastori Jonesin kanssa, tai tulee vapaaehtoisesti muslimiksi. Kuinka muuten he tuntisivat olevansa jotenkin erityisiä ja kuuluvansa johonkin erityiseen ryhmään? Oma uskonto on niin tylsä ja koska siihen sattui syntymään, niin voiko se todella edes kiinnostaa? Silloin ilmestyy valo, joka syrjäyttää pimeyden: Koraani. Hetkessä onni on taas palannut ja asiat elämässä muuttuvat. Asiat kuten vaatteet, hiukset, ystävät, juhlat, kaikki siis muuttuu ja persoonallisuus uudistuu. Ympärillä on innostuneita, meheviä muslimiystäviä, jotka toivovat vain hyvää koska ollaan heidän joukossaan ja yhdessä kokeillaan kaikenlaisia jännittäviä leikkejä, kuten ramadan, rukoileminen viisi kertaa päivässä ja hyvästien heittäminen kuivakiskoiselle hollantilaiselle elämäntavalle.
Mikäli todella haluamme ymmärtää muslimeja meidän täytyy vilkaista Koraania. Vaikka itse opin kirjan ruoskaniskujen avustuksella, olen viime aikoina virkistänyt muistiani ja miettinyt väärinkäyttävätkö muslimit Koraania vaiko toisin päin, vaiko peräti molemmin päin.
Seuraavat lainaukset ovat J.H Kramersin käännöksestä ja voivat antaa hollantilaisille jonkinlaisen yleisvaikutelman heidän kanssakansalaistensa uskomuksista ja heidän henkisistä eväistään.
Suura 2. 191: Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkottakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka.
Suura 5, 38: Varkailta taasen, olkootpa mies~ tai naispuolisia, leikatkaa kädet. Se on palkka heidän omista teoistaan ja muita varoittava kuritus Jumalalta. Jumala on mahtava, viisas. Jos hollannin muslimit ovat niin omistautuneita heidän pitäisi hyväksyä tuollainen rangaistus, Allah.
Suura 24. 2: Haureudenharjoittajille antakaa kullekin sata iskua nahkaruoskalla, älkääkä salliko myötätuntonne heitä kohtaan estää täyttämästä Jumalan käskyä, mikäli uskotte Jumalaan ja tulevaan päivään. Joidenkuiden uskovaisten tulee olla todistajina heitä rangaistaessa.
Suura 24. 31: Sano myös uskovaisille vaimoille, että luovat silmänsä maahan ja hillitsevät halujaan eivätkä näyttele sulouttaan tavallisuudesta poiketen ja että huntu verhoaa heidän povensakin. Älkööt he näyttäkö sulouttaan muille kuin miehilleen tai isilleen tai apilleen tai pojalleen tai poikapuolilleen tai veljilleen tai veljiensä pojille tai sisariensa pojille tai palvelusnaisilleen tai orjattarilleen tai sellaisille palvelijoille, joilla ei ole vetoa naisiin, tai poikasille, jotka eivät ole tietoisia naisten salaisuuksista. Älkööt he siten astuko kulkiessaan, että heidän kätketyt sulonsa havaittaisiin. Kääntykää kaikki Jumalan puoleen, oi uskovaiset, jotta saisitte menestystä! (Silmien maahan luonti sopii miehille yhtä hyvin).
Suura 24: 4: Jotka syyttävät aviovaimoja haureellisesta elämästä eivätkä tuo neljää todistajaa, heille annettakoon kahdeksankymmentä raipaniskua, älköönkä heidän todistustaan milloinkaan vast'edes kuunneltako, sillä he ovat jumalattomia ihmisiä.
Suura 4. 15: Niitä teidän naisianne vastaan, jotka tekevät huorin, on teidän kutsuttava joukostanne neljä todistajaa; jos he todistavat heidät syyllisiksi, niin pitäkää heidät eristettyinä asunnoissanne, kunnes kuolema heidät korjaa tai Jumala osoittaa heitä varten jonkun muun mahdollisuuden (uuden lainsäädännön kautta).
Verratessani Koraania raamattuun on huomattava, että en tarkoita raamatulla Vanhaa testamenttia, vaan Uutta testamenttia ( UT ) ja vaikka Koraanilla ja Raamatulla on sama tarkoitus levittää uskontoa, on ero niiden välillä häikäisevän suuri. Kristillisyyden ( U.T ) levittäessä uskoaan ystävällisyydellä ja rakkaudella, ilman voimaa, pyytäen rukoilemaan uskottomien puolesta auttaen heitä kääntymään tai muuten suomaan heille anteeksiannon ja niin edelleen, on islam kova, vaativa, rankaiseva ja aggressiivinen. Tai yhdellä sanalla: primitiivinen, koska se ei ole muuttunut miksikään neljääntoista vuosisataan.
Tuollainen ero aiheuttaa väistämättä törmäyksen, mutta ilman sitäkin, on selvä yhteiskunnallinen ristiriita sen välillä mikä on sallittua hollantilaisille ja mikä muslimeille. Islam kieltää koirien päästämisen sisään, menemisen taloon, jossa on koiria tai kättelemästä ihmistä, joka on koskenut koiraa. Tämä tekee kanssakäymisen hollantilaisten ja muslimien välillä todella epäkäytännölliseksi, varsinkin kun muslimit eivät saa syödä samassa pöydässä herkullista sianpotkavoileipää mutustelevan hollantilaisen kanssa. Sitten tulevat pukeutumisjutut, jotka ovat syvällisempiä, kun pinnalta voisi päätellä. Musliminaiset verhoutuvat hijabiin ja peittävät päänsä. Ei siksi, että he välttämättä haluaisivat tai siksi, että se kuuluisi heidän tyyliinsä, vaan koska pään paljastaminen tekee heidät epäpuhtaiksi, likaisiksi ja vastenmielisiksi. Heidän hijabinsa on ele, manifesti johon sisältyy tuomio hollantilaisia naisia kohtaan, joita he lähestyvät kohteliaasti hymyillen hymyä, joka ei ole niin viaton kuin miltä se näyttää.Se mielipide, jota islamilaiset naiset kantavat mukanaan hijabien alla on iskostettu heihin jo lapsuudessa, sillä kaikki musliminaiset näkevät kaikki valkoiset naiset vastenmielisinä. Valkoiset naiset kulkevat julkisesti sääret ja olkapäät paljaina, menevät baareihin ja istuvat siellä miesten kanssa, juovat alkoholia ja harrastavat seksiä ennen avioliittoa. Turkkilainen kaveri summasi asian kerran kansallisessa televisiossa täysin avoimesti, kun hän kutsui hollantilaisia naisia huoriksi ja häntä säesti islamilainen tyttö, julisti avoimesti, että ei koskaan menisi naimisiin hollantilaisen miehen kanssa. Tästä on seurauksena mielenkiintoinen, yksipuolinen suhde, jossa hollantilaiset tarjoavat kaiken rakkautensa ja saavat vastalahjaksi vain halveksuntaa. Mitä ihmettä nämä muslimit siis yleensä tekevät Alankomaissa? Ei kai voi olla niin, että Allah hyväksyy sen, että niin halal ( puhdas ) muslimisivilisaatio elää niin haram ( epäpuhtaalla ) maalla.
Palataan takaisin Raamatun ja Koraanin sisältöihin. Jotkut väittävät, että myös Raamatussa on arveluttavia kirjoituksia ja, että Koraanissa on myös hyviä puolia. Raamatusta, jota minä olen lukenut ( U.T ) täytyy sitten puuttua ne sivut, joissa neuvotaan ruoskimaan ja silpomaan. Ja Koraanin hyvistä puolista puhuttaessa: Koraanin hyvä puoli ei neutralisoi Koraanin pahaa puolta. Täytyykin ihmetellä mistä Fred Leemhuis sai rohkeutta - täytettyään ensin puoli sivua Telegraaf päivälehdestä ja myöhemmin televisioruudusta ylpeällä julistuksellaan, että Koraani on “äärimmäisen suvaitsevainen” - nukkua yönsä tietoisena siitä, että hän oli pettänyt sekä lukijansa, että yleisönsä?
Väite, että Koraani olisi syytön muslimien käytökseen tai, että muslimit väärinkäyttäisivät Koraania, tuomitsee väärin kummatkin osapuolet: Sekä Koraani, että muslimit onnistuvat käyttämään toisiaan ja kuuluvat toisilleen. Muslimien ja Koraanin vastavuoroinen suhde ei merkitse, että muslimit olisivat vaarattomia ilman Koraania. Vaikka poistaisi käärmeen myrkyn ei kuitenkaan samalla poista sen aggressiivisuutta. Kun raivostuneelta mieheltä ottaa aseen, hän tarttuu kiviin ja keppeihin.
Pehmeä Uusi Testamentti on se mistä muslimit eivät pidä ja Koraani hylkäisi hollantilaiset ensi silmäyksellä. Islam ei ole ainoa ase; raivostunut mies on fundamentalistimuslimi itse. Mutta maailmassamme, joka on monimutkainen poliittinen konstruktio ei ole sijaa tuollaiselle loogiselle järkeilylle. Nyt, kun yksi idiootti järkyttää planeettaa valloittamalla naapurimaansa, linnoittautuen ihmisistä tehtyjen hiekkasäkkien sekaan, länsimainen optimisti ajattelee, että miehen eroaminen virastaan ratkaisisi koko jutun, vaikka samat fundamentalistimuslimit, jotka nyt hurraavat niin kutsutulle ”miljoonien diktaattorillemme”, ovat aivan kykeneviä toistamaan tempun, ellei Irakissa niin sitten jossain muualla, ja ellei sinappikaasulla niin sitten atomipommeilla.
Vaippojen vaihtoa
Huolimatta siitä kuinka mukavia ja välittömiä muslimit saattavat olla, he eivät ole ainoita sellaisia. Myös hollantilaiset - aina tuonne 12 ikävuoteen asti siis - osoittavat välittömyyttä. Välittömyys ei tietenkään ole täysin sama asia kuin lapsellisuus, mutta molemmat kuitenkin kumpuavat tietynlaisen itsekritiikin puutteesta ja ajattelemattomuudesta. Lapsi on ymmärrettävä lapsena ja suurin osa heidän selvästi käsittämättömältä vaikuttavasta käytöksestään - kuten huomionhakuisuus, turhanpäiväisyyksistä itkeminen ja tapa olla pitämättä mistään – tulee silloin selvästi ymmärrettäväksi.
Lapset ovat myös nopeita suuttumaan ja ryhtymään tappeluun. Ei ihme, että islamilaiset maat ovat jatkuvasti sodassa keskenään, eivätkä heidän johtajansa pysty pitämään rauhanneuvotteluja aikuisten ihmisten tavoin. Elokuvilla, draamoilla ja egotripeillä on lapsenkaltainen suhde toisiinsa. Lapset pitävät televisio-ohjelmien matkimisesta ja näkevät itsensä uskomattoman tärkeinä ja kiinnostavina. Muslimit seikkailevat Hollannin kaduilla aivan kuten he ovat tottuneet tekemään kotimaissaankin.
Evoluutio
Riippumatta siitä onko kyse lapsista vai sodista, ympäristöstä, seksistä tai sydänkohtauksista, huomaan usein viittaavani inhimillisen kulttuurin evoluutioon. Mutta kaikki lapset eivät kehity samoin askelin eivätkä samassa ajassa, joten miten niin olisi käynyt kaikille erilaisille kansoille tällä planeetalla?
Ehkä kyse on vain evolutiivisesta erosta - tässä kontekstissa haluaisin painottaa, että evoluutio, josta puhun koskee ainoastaan kulttuurista kehitystä, siis yhteiskunnallisen käyttämisen ja mielenlaadun kehitystä.
Näyttää yhtä epätodennäköiseltä ja epäloogiselta, että kaksi kansaa kävisi läpi täysin samanlaisen kehityksen kuin, että kahdesta sormesta saisi täysin samanlaisen sormenjäljen tai kahden puun lehden ulkoasu olisi täysin samanlainen. Ja vielä on huomattava ettei korkeampaa kehitystasoa välttämättä voi katsoa aina siunaukseksi, kuten sekä niin hyvä, että niin tuhottukin planeettamme todistaa.
Kynnyksiä ja rajoituksia
Sellaista sattuu, että hollantilainen tyttö haluaa suudella, mutta ei halua vartaloaan samalla kosketeltavan. Hän lähtee mukaan, mutta ei halua riisua vaatteitaan. Asiat voivat mennä niinkin pitkälle, että hän haluaa maata alastomana miehen vierellä, muttei silti halua yhdyntää. Tai, mikä on paljon tavallisempi tilanne, hollantilainen tyttö haluaa poseerata alusvaatemallina, mutta ei silti halua ryhtyä prostituoiduksi. Marokkolainen tyttö suutelee vain ja ainoastaan halutessaan seksiä ja mikäli hän on tarpeeksi tyhmä poseeraamaan alusvaatteissaan, hän voi saman tien ryhtyä prostituoiduksi, koska hänen perheensä ei kuitenkaan uskoisi, että hän ei sellainen ole ja katkaisisi muitta mutkitta kaikki siteensä häneen. Ihmisen asema evoluution portaikolla määräytyy sen mukaan missä hänen rajansa ovat. Mitä kauempana kaksi kansaa ovat toisistaan tällä portaikolla sitä nopeammin ilmenee ristiriitoja. Hollantilaisen ja muslimin välinen ero on niin suuri kuin vain olla voi.
Hollantilaisten osoittaessa sormella otsaansa ja kutsuessa jotakuta tyhmäksi sekopääksi he näkevät sen mielipiteenä, eivät loukkauksena. Pitää kuitenkin varoittaa ankarasti tekemästä tuota missään muualla. Törmäys tapahtuu sillä hetkellä, kun hollantilainen, joka odottaa sanoja vastaukseksi sanoista, kirouksia vastaukseksi kirouksista, tuleekin äkkiä hakatuksi tajuamatta lainkaan, että vastapuolelle se on aivan normaalia käytöstä ja, että vastapuolella ei ole mitään jarruja. Tällaisia tilanteita sattuu usein autokolarien yhteydessä. Hollantilaisille on normaalia pysyä täysin rauhallisena. Marokkolainen, turkkilainen, neekeri, tai joku muu ulkomaalainen alkaa huutamaan ja tulee aggressiiviseksi törmäyksen tapahduttua. Se mitä ihmiset sekoittavat toisiinsa ovat teon luonne ja sen voimakkuus. Ei ole merkittävä, onko teko intomielinen vai ei, aggressiivinen vai ei, vaan se millä voimakkuudella teko on.
Hollantilaisetkin ovat - tietenkin - ihmisiä ja siten kykeneviä nauruun ja aggressioon. Eli kysymys on siitä, missä pisteessä he päättävät ryhtyä toimeen ja kuinka pitkälle he ovat valmiita toimissaan menemään. Hollantilainen, joka kotiin saapuessaan löytää sieltä miehen kuristamassa vaimoaan ei luultavasti tulisi julistetuksi mielipuoleksi, eikä häntä tuomittaisi vankilaan, jos hän silloin tarttuisi veitseen ja puukottaisi miestä. Mutta hän olisi todella hullu, jos hän ampuisi baarissa vaimoaan suutelevan miehen, tai ampuisi pesulanpitäjän siitä syystä, että hänen pyyhkeitään ei ole pesty kunnolla.
Toisenlainen tapa tarkastella kynnyksiä ja rajoja voisi tuoda vastauksen väitteeseen etteivät kaikki muslimit jatkuvasti ammu ihmisiä baareissa ja ettei jokainen turkkilainen mene niin pitkälle, että pumppaa sisarensa täyteen lyijyä, koska tämä ei suostu naimisiin miehen kanssa, jolle vanhemmat ovat hänet luvanneet. Mikäli ajattelemme järkevyyttä ja mielipuolisuutta yhdestä kymmeneen jaotellun mittatakupin pohjana ja huippuna ja oletamme, että yhdeksikön tasolla ihminen alkaa menettää otettaan ja kymmenessä hän on tasolla, jolla ollaan jo valmiita tappamaan, niin silloin on loogista, että se, jonka normaali tila on korkeammalla, sanotaan vaikka kahdeksassa, saavuttaa kympin paljon nopeammin kuin sellainen, jonka normaali tila lepää kahden tasolla. Jos molempien tila nousee kahdella asteella, toinen hyppii seinille tarpeeksi hulluna murhaamaan ja toinen on vain siirtynyt tasolta kaksi, tasolle neljä. Tämä sama mielipuolisuusskaala on sovellettavissa kansakuntien keskimääräiseen käytökseen. Hollantilaiset ovat luultavasti noin tasolla 2, skandinaavit tasolla 1, iranilaiset reilusti tasolla 9 ja muut muslimimaat tasolla 8.
Salmanilliset säkeet.
Meidän pitäisi olla kiitollisia siitä, että Salman Rushdie provosoi muslimeja tarpeeksi, että he näyttivät todellisen luontonsa, sekä siitä, että törmäys johti keskusteluihin Lännen järkytyksestä.
Se joka koskettaa viallista kahviautomaattia voi saada jommankumman kahdesta iskusta 1) sähköiskun tai 2) iskun odottamattomasta. Se joka tietoisesti koskee eristämätöntä johdinta voi saada vain 1) sähköiskun. Suurin uhka piillee järkytyksessä, jonka länsi Khomeinin uhkailusta sai. Se, joka antaa itsensä tulla yllätetyksi shakissa, häviää pelin.Lännen olisi pitänyt nähdä mitä on tulossa. Iskusta voi aina toipua, mutta tietämättömyys ja yllätyksen mahdollisuus luovat jatkuvan vaaran.
Mitä tulee törmäykseen islamin ja sananvapauden välillä, niin islamilaisilla on aivan yhtäläinen oikeus puolustaa uskontoaan kuin valkoisella miehellä oikeus puolustaa sananvapauttaan tai järkkymättömyyttään. Molempien oikeuksien toteuttaminen pitää kuitenkin tapahtua osapuolien omissa kansakunnissa. Tästä syystä hollantilaiset eivät voi vaatia, että Saatanallisia säkeitä myytäisiin Marokossa, eivätkä muslimit voi vaatia Sharia-lain noudattamista Alankomaissa.
Joko poliittisen paineen tai kassillisen kultaa täytyy olla syy, joka sai Rushdien pyytämään anteeksi niiltä muslimeilta, joita hän oli loukannut. On vaikea kuvitella, että hän olisi todella tarkoittanut sitä. Ja rouva Thatcher meni myös myöntämään, että kirja on loukkaava, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. Hollantilainen poika, joka suutelee kadulla tyttöään musliminaisen kävellessä lastensa kanssa ohi syyllistyy myös loukkaukseen ja hänen pitäisi jälkeenpäin pyytää sitä anteeksi.
Jotkut ihmiset varmasti oikeasti uskovat, että Rushdie provosoi muslimeja tai, että on yleisen hyvän vuoksi syytä olla provosoimatta heitä enää enempää. Mutta ensinnäkään se ei ole mikään provokaatio, jos joku omassa maassaan nauttii omista vapauksistaan ja tavastaan elää, ja toiseksi, jos provosointi on väärin, meidän pitäisi estää pankkeja pitämästä hallussaan rahaa tai kieltää ihmisiä asentamasta stereolaitteita autoihinsa, koska ne provosoivat varkaita. Voi myös kysyä onko Rushdie psykiatri vai osuiko hän vain sattumalta häränsilmään, mutta sosiaalityöntekijänä hän ansaitsee kaiken kunnian. Muslimien pitäisi kiittää häntä siitä, että hän oli niin mukava kohde ja antaa hänelle työ, jossa hän voisi kehittää paineenpoistoterapiaansa. Ilman häntä kaikki se kiihko olisi jäänyt sisälle, kiehumaan ja kuplimaan heidän kehoihinsa.
Loistava suhde
Edeltävällä tekstillä olen saattanut antaa vaikutelman,e ttä uskon ettei muslimien oli koskaan pitänyt tulla Alankomaihin. Päinvastoin: Onnittelen vilpittömästi heitä siitä mitä he tähän mennessä ovat saavuttaneet. Ja miksi he eivät olisi täällä ja ottaisi maksimaalista etua hollantilaisten hyväntahtoisuudesta, jos se on juuri sitä mitä heiltä odotetaan ja mihin heitä jopa rohkaistaan?
Sen sijaan suuri munaus, kuten nykyisin yleisesti tunnustetaan, on tehty sallimalla kenen tahansa saapua maahan, koska hollantilaisia ei huvittanut tehdä likaista työtä. Nyt heillä kuitenkin on edessään vielä likaisempia töitä, jotka he myös aikovat jättää muille.
Vierailu väittämien vesiputoukselle
Nyt kun muslimit ovat täällä, luonnollisesti on myös vuolaasti ryöppyävä määrä syitä heidän läsnäololleen. Vaikka toisaalta minun täytyy myöntää olevani aika varma siitä, että Alankomaissa on paljon enemmän muslimeita, kuin noita syitä.
Kuten kaikki tietävät ensimmäinen väittämä, jolla selitetään ilmenneitä ongelmia on, että Alankomaiden muslimit ovat syrjittyjä eikä heitä ole hyväksytty yhteiskunnan jäseniksi. Itsekin tummaihoisena muslimina, en ole koskaan saanut osakseni syrjintää Alankomaissa, paitsi ulkomaalaisilta. Pahinta mitä minulle tapahtuu on se, että nainen piilottaa käsilaukkunsa tai myymäläetsivä pitää minua silmällä, ja tuollaisen voin hyvin hyväksyä, koska viime kädessä heidän epäluottamuksena syynä on itseni kaltaisten ihmisten tapa varastella.
Mitä hyväksytyksi tulemiseen tulee olen tavannut tuhansia hollantilaisia ja minulla on tusinoittain hollantilaisia ystäviä ja kertaakaan minun ei ole annettu ymmärtää etten olisi tervetullut, eikä minua myöskään ole jätetty vaille huomiota. Päinvastoin olen usein kiusaantunut erityisen kohteliaasta käytöksestä itseäni kohtaan.
Totuus siis on, että ainoastaan he, jotka itse luovat tilanteen, jossa tulevat torjutuiksi, jotka suojelevat itseään ja tekevät itsensä tavoittamattomiksi, tuntevat syrjintää itseään kohtaan. Todellisuudessa on niin, että muslimit torjuvat hollantilaiset, ja heidän valituksena siitä, että he olisivat syrjinnän kohteita on vain kätevää huomion kääntämistä.
“Syrjintä ja vastaavat sosiaaliset ongelmat ovat sovittelukysymyksiä”, sosiologit väittävät. Heidän mukaansa muslimeilla, niin lapsilla kuin aikuisillakin, on vaikeuksia siirtyä omasta kulttuuristaan hollantilaiseen kulttuuriin ja niin kauan kuin heillä on tuo prosessi kesken (se on kestänyt useita vuosia tähän mennessä) he eivät vaadi muuta kuin tulla suvaituiksi.
Tuossa luultavasti on enemmän, ja vanhempaa, totuutta kuin sosiologit tajuavat. Ehkä muslimeilla oli jo sovittelukysymyksiä omissa maissaan, joissa he yhtenään taistelivat ja olivat aggressiivisia jo ennen saapumistaan Alankomaihin. Ehkä heillä on ollut prosessi kesken jo vuosisatoja.
Jos sovitteluväittämässä olisi mitään pohjaa niin Kanadaan ja Australiaan muuttavien hollantilaisten pitäisi tulla aggressiivisiksi, vaikeasti koulutettaviksi, rikoksia tekeviksi jne.
”Mutta ongelmamme ovat, kaiken kaikkiaan, hinta jonka maksamme yhdessä elämisestä ja eikö yhdessä eläminen ole antamista ja ottamista?” kysyy hollantilainen. Mutta tuosta ei tässä tapauksessa ole kysymys. Mikäli olisi kysymyksessä syyrialaisten ja hollantilaisten yhdyskunta Tokiossa, niin olisi loogista, että molemmat samalla tavalla yrittäisivät sopeutua toisiinsa. Muslimit sattuvat olemaan Alankomaissa, hollantilaisten emämaassa. En voi muuttaa jonkun kotiin ja sisustaa sitä uudelleen, maalata televisiota vaaleanpunaiseksi ennen kuin rikkoo sen, polttaa sikareita, heittää kissaa ulos ja odottaa, että tuo joku hyväksyisi kaiken. Sitä paitsi, jos hollantilaiset sopeutuisivat vieraaseen kansallisuuteen edes 10 prosenttisesti heidät olisi jo revitty rikki.
“Niin, mutta Alankomailla oli siirtomaita, eikä sekään ollut reilua”, joku tulee huomauttamaan. Ensinnäkin emme voi sanoa: “Sinä tapoit minun perheeni, nyt minä tapan sinun perheesi.” Toiseksi on pakko huomata, että amerikkalaiset Filippiineillä, englantilaiset Intiassa, hollantilaiset Indonesiassa, huolimatta usein halveksittavasta tavasta kohdella paikallista väestöä, auttoivat kaikki noita kansakuntia rakentamalla rautateitä, perustamalla kouluja, teollisuutta ja jopa auttoivat niitä ylläpitämään kulttuuria suojelemalla historiallisia monumentteja ja rakennuksia siltä, että paikalliset olisivat käyttäneet niitä vessoina. Ja kun tuli aika, jona heidän läsnäoloaan ei enää arvostettu, he lähtivät. Ehkä hieman liian myöhään ja vähemmän ystävällisissä merkeissä kuin olisi ollut suotavaa. Mutta kun he olivat menneet, se kaikki oli historiaa. Muslimien läsnäolo Alankomaissa on kuitenkin kokonaan toinen tarina.
“Levität nyt tarpeetonta paniikkia, Alankomaissa oli samankaltainen tilanne, kuin nyt muslimien kanssa, jo 17:sta vuosisadalla ja silloinkin siirtolaiset onnistuivat sopeutumaan yhtä hyvin. Alankomaat selvisivät siitä siirtolaisaallosta.”, kuulen jonkun ajattelevan. Kaikki totta, paitsi sana samankaltainen. Toisin kuin 300 vuotta sitten, siirtolaiset ovat nyt muslimeja ja siinä piilee keskeinen ero unohtamatta muita tärkeitä elementtejä kuten öljy, sotilaallinen laajeneminen, pitkän matkan ohjukset, aikapommit, poliittinen paine, biologinen sodankäynti, Andre van E:t, tietokoneet, faksit, jne, joilla noina aikoina ei ollut mitään roolia.
Ja sitä paitsi, ovatko kiinalaiset - jotka tulivat kauan sitten ja sopeutuivat elämällä puolittain maanalaista elämää, tai molukit, jotka haluavat olla vain itsensä kaltaisten seurassa - hollantilaisille esimerkkejä integraatiosta. Minusta on lyhytnäköistä olettaa, että se mikä toimi suhteellisen hyvin menneisyydessä tulisi toimimaan hyvin myös tulevaisuudessa. Muslimit eivät ole vain muutama hajallaan asuva perhe vaan kokonainen sivilisaatio. Ongelmia ei olisikaan, jos tuo sivilisaatio olisi lähtöisin vaikkapa Skandinaviasta.
“Hyvä on, hyvä on, mutta on ainoastaan kourallinen fundamentalistisia muslimeja 14 miljoonan hollantilaisen joukossa”, tuovat jotkut optimistit näkemyksensä esille. Epäilen vahvasti sitä, että heitä olisi ainoastaan kourallinen. Kourallinen ei-fundamentalisteja näyttää todennäköisemmältä. Niin tai näin, kourallinen on usein enemmän kuin tarpeeksi. Ei tarvita kuin yksi ääni sytyttämään joukko rauhallisia ihmisiä, yksi paennut murhaaja ja koko kaupunki elää pelossa ja lopuksi: yksi potentiaalinen kaappari ja miljoonat lentomatkustajat saavat kärsiä ruumiintarkastuksista vuosia. Ja vielä: Jos suunnittelen tekeväni vahinkoa sadalle ihmiselle eikä kellään noista sadasta ole mitään aikeita minun suhteeni, niin kuka silloin on vaarassa?“Hyvä on, olet ehkä oikeassa, mutta et kuitenkaan voi sanoa noiden muslimien olevan syyllisiä siihen, että he ovat täällä.”, uskovat monet.
Tuo onkin totta, mutta onko hollantilaisia sitten syytettävä? Täsmälleen siitä syystä, että vastaus tuohon on EI, on Alankomaissa ja Englannissa olemassa Anonyymien Alkoholistien kaltaisia järjestöjä joihin veljekset viinassa ovat tervetulleita oppimaan itsensä pelastamista ilman tunteita syyllisyydestä, koska alkoholismi ei ole heidän vikansa. Mutta jos hollantilaiset haluavat ottaa syyn kaikesta, voivat he saman tien päästää kaikki vangit vapaiksi, koska ei ole 100 prosenttisesti heidän syytänsä, että he ovat menneet rikkomaan lakia.
“Älä huolehdi, ole iloinen, koska me olemme 'tuhatposkisia' enkeleitä ei ole väliä kuinka usein meitä lyödään, sillä kerta toisensa jälkeen käännämme taas toisten posken.”, on hollantilaisten ajattelutapa. Tuo asenne ei ole väärin, ja on totta, että kosto ei kannata, ja vaikka kääntääkin toisen posken, niin lyöjä tuntee syyllisyyttä rangaisten näin itseään.
Hollantilaiset kuitenkin tekevät virheen kuvitellessaan, että näiden periaatteiden toimiessa heidän keskuudessaan ne toimisivat myös muiden kanssa. He unohtavat, että jotkut ihmiset eivät koskaan tunne syyllisyyttä tai näe virheitä omassa toiminnassaan, koska heiltä puuttuu henkinen kapasiteetti sellaiseen. Ei vain voi viedä kissaansa ilkeän koiran viereen ja antaa koiran repiä sitä henkihieveriin ja palata sitten myöhemmin kissan kanssa siinä toivossa, että koira olisi oppinut virheistään.
Muutoksen olosuhteet
Olisi ehkä brutaalia ja naurettavaakin ajatella, että paras ratkaisu nykyiseen tilanteeseen olisi muslimien muuttuminen. Muutokset, riippumatta siitä ovatko ne geneettisiä, astronomisia tai ekologisia tapahtuvat vain tietyissä olosuhteissa. Tämä koskee myös muslimeita joiden muuttuakseen täytyisi täyttää tietyt kriteerit suhteessa älykkyyteen, luonteeseen, tahtoon, kyvykkyyteen, olosuhteisiin ja aikaan. Älykkyydestä: Sopeutuakseen hollantilaiseen elämäntapaan muslimien pitäisi pystyä ymmärtämään mitä hollantilaiset ovat. Kaikella vilpittömyydellä, muslimeilla ei ole pienintäkään hajua mikä hollantilainen oikeasti on. Kuinka avomielinen hollantilainen on, kuinka mielipuolinen tai vapaa. Voi olla, että muslimit eivät edes ymmärrä sitä, että Alankomaat ei ole islamilainen kansakunta. Itseään, ja islamiaan, he eivät ymmärrä sen enempää. Ja jos Amsterdamin - ja joskus hallituksenkin - islamilaisten asioiden neuvoja Jan Beerenhout yrittää järkevällä tavalla keskustella islamilaisten johtajien kanssa heidän uskonsa sopeuttamisesta hollantilaisiin tapoihin hän ei ainoastaan saavuta sitä, että islamilaiset johtajat yhtyvät vaatimaan hänen eroaan, missä he eivät onnistuneet, mutta hän myös oivaltaa, että islamilaiset johtajat eivät ymmärrä häntä. Eikä se johdu heidän haluttomuudestaan vaan kyvyttömyydestään.
Luonne: Muuttuakseen ihmisellä täytyy olla joustava luonteenlaatu. Fundamentalismi on joustavuuden suora vastakohta. Ja vaikka joustavuutta olisikin niin: Jotta voisimme laittaa juotavaa vettä kanisteriin, jossa on bensaa täytyy se ensin tyhjentää bensasta.
Tahto: Muslimit ovat ylpeitä aggressiostaan.
He ovat vakuuttuneita omasta luonteestaan. Islamilaiset koulut symboloivat sellaisen julistuksen allekirjoitusta, että he eivät lainkaan halua muuttua.
Kyvykkyys: Vaikka joku haluaisikin kovasti muuttua se ei merkitse sitä, että hän todella onnistuisi. Kissaa ei voi opettaa noutamaan keppejä.
Olosuhteet: Jos olisi, kuten on aiemminkin sanottu, vain muutamia islamilaisia perheitä levittäytyneinä ympäri Alankomaita, ja jos hollantilaisten lasten täyttämässä koulussa olisi vain muutama islamilainen lapsi, niin silloin muutos olisi väistämätön. Tämä on koettua. He ovat kyllä silloinkin pysytelleet yhdessä, eikä muutos ole tapahtunut luontevasti, mutta silti sitä on tapahtunut. Kouluissa, joissa enemmistö oppilaista on islamilaisia muutos on lähestulkoon mahdoton.
Aika: Vaikka kaikki olosuhteet olisivat kohdallaan muutos olisi silti pitkä kehityshistoriallinen tapahtumaketju.
“Ja entäpä te, herra Rasoen, tai mikä ikinä nimenne onkaan, tehän olette itse vastaväite kaikelle sille mitä te esitätte, koska teistä näkee, että muslimit voivat muuttua.” Tuon ajatuksen on jo täytynyt nousta joidenkin lukijoiden mieleen. Ajattelen, että se oli pelkkää satumaista onnea, lähestulkoon sallimus, että minulla oli muutokseen, joka yleensä vaatii monia sukupolvia, tarvittavat ainekset sisälläni niin, että muutos tapahtui yhden ihmiselämän aikana. Uskon vilpittömästi siihen, että keskivertomuslimit eivät kykene samanlaiseen loikkaan.”
Muslimit itse ovat tietenkin eri mieltä. Mitä heihin tulee, he pitävät itseään hollantilaisina sillä hetkellä, kun he saavat hollantilaisen passin.
Olen eri mieltä, koska kyse on mielenlaadusta ja normijärjestelmästä. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että jos haluan hollantilaisen tyttöystävän, ei ole väliä vaikka hän olisi pikimusta, syntynyt Amerikan sademetsissä, olisi gorilloiden kasvattama, Tarzanin kidnappaama ja myöhemmin Gaddafin seitsemännen vaimon adoptoima, kunhan hänellä on tyypillinen, hollantilainen mielenlaatu. Ja sattumalta on niin, että tuollaista mielenlaatua voi löytää vain hollantilaisten, Alankomaiden kansan, joukosta. Joten kysymys ei ole siitä osaavatko muslimit tehdä tietynlaisia juttuja, vaan siitä kuinka he käyttäytyvät.
Käyttäytyvätkö he hollantilaiseen tapaan vai säilyttäisivätkö he oman mielenlaatunsa? Kaikki nämä kysymykset ovat kuin potkuja jo valmiiksi avoimiin oviin. Totuus on ettei kenelläkään muulla kuin hollantilaisilla ole hollantilaista mielenlaatua ja ainoa mahdollisuus saavuttaa se on, että ei ainoastaan ole syntynyt Alankomaissa, vaan myös kasvatettu todelliseksi hollantilaiseksi hollantilaisessa ympäristössä. Ja tämä vie meidät takaisin evoluutioon, joka kulkee tasaisesti ja ilman hyppyjä mukaan lukien Alankomaissa asuvat muslimit ja alikehittyneet kansakunnat, aina siihen asti, kunnes ne ovat kehittyneet lännen tasolle.
Tarkastellaan vaikka Pakistanin kaltaista kansakuntaa ja katsotaan inhimillisen käytöksen evoluutiota harmaasävyskaalalla. Sen perusteella neiti Bhutto on varmasti askel eteenpäin ja vaaleamman harmaa, mutta kuinka paljon vaaleamman? Yksi askel kohti länttä, ei ole askel länteen ja yksi sävy vähemmän mustaa, ei ilmaise mitään niistä kaikista harmaan sävyistä, jotka vielä pitää ylittää ennen kuin valkoinen on saavutettu. Vaikka jotkut muslimit eivät ole terroristeja ja vastustavat panttivankien tappamista, se ei välttämättä merkitse muuta kuin, että he ovat vain yhden askelen päässä sellaisesta fanatismista, että ajattelisivat toisin. Kysymys ei ole siitä ollaanko Hezbollahin puolesta vai sitä vastaan, tai kannatetaanko PLO vai El-Fatahia vai heidän kilpailijoitaan, vaan siitä millaisia ollaan. Sillä ei ole väliä mitä annetaan näkyä, tai edes sillä mitä itse itsestä ajatellaan. Jos ollaan aggressiivisia niin silloin ollaan täsmälleen sitä.
Integraatio: surulliseksi tekevä satu
Hippien ideologian vapaa rakkaus ilman vakituista kumppania ei toiminut käytännössä, vaikka se teoriassa olisi ollut kuinka järkevää ja hyvää tarkoittavaa. Se vain yksinkertaisesti sattuu, kun tyttöystäväsi makaa silmiesi alla jonkun toisen kanssa. Ihmisluonnossa ei ole niinkään kysymys oikeasta ja väärästä, kuin fantasiasta ja todellisuudesta. Hollantilaiset haastavat perustavanlaatuiset luonnonlait, joiden mukaan miljoonat erilaiset kasvit ja eläimet elivät harmonisesti yhdessä toistensa kanssa miljoonia vuosia, odottaen hollantilaisia sekoittamaan ne ja oivaltamaan sekoittamisen väistämättömät seuraukset.
Yksi loukkaus luonnonlakeja vastaan on Kanadan Toronto, joka on ehkä paras esimerkki monirotuisesta yhteiskunnasta, joka melkein kokonaan koostuu siirtolaisista. Ihmiset siellä eivät ainoastaan näytä pelokkailta ja epäilyttäviltä, vaan heiltä puuttuu kaikki kontaktit ja kaikki ystävällisyys, aivan kuin kukaan ei oikein tietäisi miten toisen voi odottaa käyttäytyvän. Kansallisuudet, sekoittumattomina kuin vesi ja öljy, elävät siellä omilla pikku alueillaan.
Miksi on niin, kuten Torontossa, että integroitunutta yhteiskuntaa ei voi saavuttaa? No ei se ole mikään ihme sillä loppujen lopuksi, kun itkemme jonkun kuolemaa se on useimmiten veli, sisar tai toinen vanhemmista. Kun hollantilainen hirtetään huumeiden hallussapidosta Malesiassa se ei näy sanomalehtiotsikoissa Tansaniassa. Miksi ei? Koska ihmiset eivät siellä tunne olevansa yhteydessä vieraisiin ihmisiin samalla tavalla kuin omiinsa. Jokainen kansakunta, mukaan lukien hollantilaisten oma, tuntee jonkinlaista, (pidettiin siitä tai ei), tunnetta siitä, että he muodostavat yhden suuren perheen, koska niin ihminen vain toimii.
Torontolle päinvastainen paikka on eräässä Gelderlandissa sijaitsevassa kylässä, jonka jätän nimettömäksi sen omaa hyvää ajatellen. Siellä ihmiset ovat onnistuneet eristämään itsensä ympäröivistä kylistä. Viettäessäni viikon tuossa kylässä, jossa olin tervetullut vieras, tunsin ilmapiirin niin kotoiseksi, että tuskin koskaan olin kokenut sellaista sitten sen hetken, kun olin kyseisen sanan oppinut tuntemaan. Tässä kylässä asui suurin piirtein 20 000 ihmistä, enkä koskaan ole kuullut niin monien tuntevan toisiaan nimeltä, kävellessään perinteisissä vaatteissaan öisin, nauraen ja niin paljon iloa toisistaan tuntien, että he tuntuivat muodostavan yhden suuren perheen. Ja toden totta, sain tietää, että he menivät yleensä naimisiin vain toistensa kanssa. Mutta kaikkein paras todistus siitä luottamuksen ilmapiiristä, joka siellä vallitsi oli, että kauppojen sulkiessa ovensa iltapäiväksi jätettiin tavarat ulos vartioimattomina. Niin toimittiin niissäkin kaupoissa, jotka olivat näkymättömissä sokkeloisilla kujilla.
Kun viikko oli kulunut ja lähdin jälleen matkaan tiesin olleeni sellaisten ihmisten joukossa, jotka tiesivät keitä he olivat ja mitä he edustivat. Identiteetin häviäminen (mistä kylä ei kärsinyt), johon sekoittuu erityyppisten ihmisten välisiä ristiriitoja, on se mikä kylvää hajaannusta kansakuntiin.
Kaikkein ilmeisin ja tehokkain ratkaisu kahden kansan mielipide-eroihin on ero. Se on luonnollinen ilmiö, jota noudattavat jopa talot, joissa ihmiset kaikkialla maailmassa elävät eristyksissä ympäristöstään. Ilmiön luonnollisuutta todistavat Juventuksen ja Liverpoolin kannattajat, sekä tuhannet avioerot vuosittain. Jos Kiina olisi hajonnut kahteen osaan, edistykselliseen ja konservatiiviseen, niin silloin sen ei olisi tarvinnut tuhota niin monia ihmiselämiä, koska erossa eläminen ei tee ihmisistä vihollisia, vaan tuo heidät lähemmäs toisiaan ystävinä.
Tässä lepää Alankomaat - Ilmiö A = B
Leikittelin mielessäni idealla A = B niiden vuosien aikana, jolloin matkailin, kunnes se eräänä päivänä otti kahden kanan muodon. Tämä tapahtui viipyessäni erään hollantilaisen perheen vieraana kylässä lähellä Amersfoortia. Heillä oli viisi kanaa, jotka kipittelivät hiljaisina ja huolehtivat omista asioistaan. Eräänä päivänä perhe osti kuudennen kanan ja päästi sen muiden joukkoon. Kaikki nuo rauhaa rakastavat kanat tulivat niin aggressiivisiksi, että ne melkein nokkivat tulokkaan kuoliaaksi.
Kaksi viikkoa myöhemmin, kun kuusi kanaa olivat tulleet ystäviksi he ostivat seitsemännen.Täsmälleen sama aggressiivinen käytös toistui yhdellä erolla: kuudes kana, joka kaksi viikkoa aiemmin oli ollut uhri, oli nyt kuuden hyökkääjän joukossa. Eli mennäksemme itse asiaan; monissa elämän asioissa ei ole kyse siitä kuka tekee mitäkin kenelle, jos molemmat osapuolet ovat samanlaisia: A = B.
Kun kymmenen iranilaista tai palestiinalaista hyökkää ja murhaa kymmenen irakilaista tai israelilaista, niin myötätuntomme on kuolleiden, heidän naistensa ja lastensa, puolella. Toisissa olosuhteissa kuolleet miehet ja heidän perheensä olisivat voineet murhata jotkut muut kymmenen ihmistä ja silloin olisimme ylenkatsoneet heitä, joita kohtaan äsken, heidän ollessaan uhreja, tunsimme myötätuntoa. Eikö ole surullisen selvää, että suuren osan maailman surkeudesta ovat aiheuttaneet samat ihmiset, jotka joutuvat sen uhreiksi?
Jos kansa joutuu kerran toisensa jälkeen nälänhädän uhriksi se ei merkitse, että kyseinen kansa ei koostuisi fanaatikoista.Teoria voi olla karkea ja järjenvastainen, mutta usein todellisuuskin on karkea ja järjenvastainen, eikä siis sovi syyttää teoriaa, joka sitä kuvaa.
Aggressiivisen koiralajin hyökätessä rauhallisen lajin kimppuun emme voi sanoa, että A = B, kun taas aggressiivisen koiran hyökätessä toisen samanlaisen kimppuun voimme tuntea myötätuntoa kärsivää kohtaan, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että todellisuudessa molemmat ovat samankaltaisia: A = B.
Pakolaiset
Hollantilaisten tavan kohdella pakolaisia ei pitäisi näyttää oudolta kenestäkään, joka tuntee heidän yleistä käytöstään. Mitä hollantilaisiin tulee niin 'pakolainen kuin pakolainen' on pakolainen, joten minä itse pakolaisena voisin tehdä murhan Alankomaissa tänään, paeta Bangladeshiin, antaa julistaa itseni kuoliaaksi, ostaa uuden passin uudelle nimelle, paeta pakolaisena samaa vanhaa reittiä Alankomaihin, jossa minua kohdeltaisiin taas uudestaan kuin kuningasta. Ja ajan kuluessa, ellei kukaan pitäisi minua silmällä voisin lähteä lomalle omaan maahani ja kuluttaa siellä vähän hollantilaista valuutta, mitä minulla luonnollisesti olisi, koska olen kirjoilla usealla nimellä ja saan sosiaaliturvaa useamman ihmisen edestä.
Ilmiö A = B panee meidät tuskallisella tavalla kohtaamaan sen tosiasian, että vihamielistä käytöstä pakenevat eivät välttämättä olekaan viattomia ja vaarattomia. He ovat hyvinkin voineet jättää jälkeensä naisia ja lapsia tai ovat itse kykeneviä vihamieliseen ja jopa rikolliseen käytökseen. Tällä hetkellä yksin Amsterdamissa on majoitettuna 8000 laitonta pakolaista. Keitä he ovat? Ehkä he ovat samoja ihmisiä, joita oikeat pakolaiset pakenivat - kuka oikeastaan välittää hittojakaan.
Kansa = johtaja, kansa = kansakunta
Nero, Idi Amin, Gaddafi, Ceausescu tai Saddam Hussein ovat huonojen ihmisten nimiä, pahojen ihmisten, ihmisten, jotka tekivät kansakunnissaan karmeita rikoksia. Me tyydymme helposti siihen, että he, ja vain he yksin, olivat noista rikoksista vastuussa. Me emme ymmärrä, että kansakunnissa voi tapahtua vain sellaista, minkä kansa jossain määriin pistää tapahtumaan. Tietenkään johtajat eivät aina edusta enemmistöä, mutta sellaiset kuin Ceausescu tarvitsevat ainakin kohtuullisen suuren vähemmistön tukea. Johtajaksi voi tulla ja sellaisena pysyä vain niin pitkään kuin ihmiset ovat johtajan hyppysissä, ylistävät häntä tai valitsevat hänet johtajakseen, kuten voi hyvin havaita vaikka vanhoista, kaikkein pahimpia tyranneja kuvaavista elokuvakatkelmista.
Yksin ajatustensa kanssa täydellisestä tyhjyydestä löytävä ei voi koskaan vakiinnuttaa asemaansa johtajana, tai edes saavuttaa johtajan asemaa. Ajatollah Khomeini pystyi ottamaan vallan koska iranilaiset ovat fanaatikkoja. Kukaan ei voi väittää, että hän olisi menettänyt omiensa kunnioituksen, kun he saapuvat miljoonina ylistämään häntä. Sama päti Aleksanteri Suureen ja pätee edelleen Gaddafiin.
Kansakunnissa tapahtuu vain sitä mikä kansakuntia liikuttaa. Jos kansa on julmaa, niin sellaisia ovat myös kanankunnan lait ja johtajat. Omena ei putoa kauas puusta. Ja kun leijonat istuivat keskellä Colosseumia toisen syödessä kädestä ja toisen vangin lonkasta, niin yleisö ei ollut kauhuissaan ja ilmaissut joukkona paheksumistaan, ”Häh, miksi Caesar pakottaa meidät katsomaan näin kauheaa tapahtumaa?”, vaan he nauttivat esityksestä täysin rinnoin. Samaan tapaan brutaali poliisiväkivalta nousee kansasta. Alankamaan johto voisi kaikin mahdollisin tavoin ja kaikella mahdollisella voimallaan yrittää saada voimaan lakeja, jotka määräisivät huumeriippuvaisten kädet katkaistaviksi tai homoseksuaalit kastroitaviksi, mutta se ei kuitenkaan onnistuisi siinä. Ja miksi ei? Koska sen enempää systeemi, poliisi, kuin väestökään eivät hyväksyisi sitä.
Tältä pohjalta voimme päätellä Yhdysvaltojen sekavasta oikeusjärjestelmästä, että amerikkalaiset itse ovat sekaisin ja samalla tavoin, jatkuvat sodat muslimimaiden välillä osoittavat, että muslimit itse ovat aggressiivisia, eivätkä ainoastaan jotkut heidän johtajistaan. Se myös selittää miksi heinäkuun 15. 1977 tuhannet saudit muodostivat valkoasuisen ympyrän nähdäkseen islamin miekan katkaisevan pään yhdeltä prinsessoistaan, tosin ei yhdellä iskulla, koska hän oli nukkunut Beirutissa tapaamansa pojan kanssa. Sama voisi muuten tapahtua Jordaniassa, Omanissa, Jemenissä ja monissa muissa kansakunnissa, vaikka toisaalta Iranin hallitus suosii sellaisia muodikkaampia rangaistuksia kuin naisten kuoliaaksi kivittäminen, rangaistukseksi aviorikoksesta ( Quam, elokuun 1. 1989 ). Tuollaiset jutut tuottavat suurenmoisen määrän huvia kansalle.
Sinun tulee repiä se mitä kudot
Jokainen kokonaisuus on vain osiensa summa. Ei voi vaihtaa puolia Mersun osista Skodan osiin ja kutsua lopputulosta Mersuksi. Kun lasketaan näin paljon vieraita kansakuntaan vaihdetaan sen väestö ja lopulta kansakunta itse.
Ongelma on, että koskaan ei ole tehty minkäänlaista yritystä erottaa haluttu materiaali ei-tervetulleesta materiaalista, kapinalliset sopeutuvista ja vaaralliset harmittomista muukalaisista. ”Ulkomaalaiset, pakolaiset, rikolliset, terroristit ja teidän perheenne, tulkaa sisään! Ainoa ehdollinen vaatimus on, että te haluatte sitä.” Vaikka hyväksyisimme, että kansat ovat vastuussa kaikista maailman vääryyksistä, emme vieläkään olisi määritelleet käsillä olevaa asiaa tarpeeksi selkeästi: Todellinen väärintekijä maailmassa on kansojen mielenlaatu. Suurissa määrin, ihmiset tulevat Alankomaihin mukanaan se sama mielenlaatu, joka on aiheuttanut niin paljon sekasortoa heidän omissa maissaan. Mielenlaatu leviää hollantilaisen yhteiskuntaan ja lopulta hollantilaiset nousevat vastustamaan sitä. Ja koska elämä koostuu siitä kaikesta mitä koemme syntymän ja kuoleman välissä, niin jos se mitä koemme, ei enää ole hollantilaista, meidän elämämmekään ei enää ole hollantilaista. Meidän on syytä valmistautua kiinalaiseen mielenlaatuun, joka on vastuussa demokratialiikkeen verisestä tukahduttamisesta, turkkilaiseen mielenlaatuun, joka kiduttaa vankeja, englantilaiseen mielenlaatuun, joka metsästää pelkästä huvista ja haluaa kuulua 'ylempiin luokkiin', intialaiseen mielenlaatuun, joka polttaa leskiä perinteen vuoksi, vietnamilaiseen mielenlaatuun, joka alisti amerikkalaisia sotavankeja mitä kauheimpiin kidutuksiin ja amerikkalaisten mielenlaatuun, joka vuorostaan huusi täynnä innostusta: ”Polttakaa se, polttakaa se”, Ted Bundyn istuessa tuoliin, joka johti 20 000 Voltin virran hänen kehoonsa. Jokainen näistä mielenlaaduista on tällä hetkellä Alankomaissa. Kansakunnan sisältö on muuttunut, joten kansakunta muuttuu siinä mukana. Ja kun ottaa huomioon Italian mafian, IRA:n ja muut Euroopan rikolliset niin Euroopan Unionin ei tarvitse edes hikoilla hoitaakseen homman loppuun.
Kulttuurin tuhoaminen
Kansakunnan muuttuessa – tai ehkä pitäisi puhua rappeutumisesta - sen politiikka, oikeuslaitos ja tietenkin sen kulttuuri muuttuvat mukana. Tietenkin me olemme kaikki tarpeeksi teräviä ymmärtämään, että kulttuuri tarkoittaa taiteita, musiikkia, muotia, tanssia, keittiön erikoisuuksia, arkkitehtuuria ja kaikkea sellaista mikä on melko konkreettista ja helposti puolustettavaa. Mutta on myös toisenlaista kulttuuria; antropologista kulttuuria, joka koostuu kansakunnan rehellisyydestä, turvallisuudesta, onnellisuudesta ja kodikkuudesta, eli toisin sanoin ilmapiiristä ja siitä kuinka ihmiset sen tuntevat. Juuri siihen meidän pitäisi keskittyä. Eikö kuitenkin ole niin, että antropologinen kulttuuri määrää sen, mitä materiaalinen kulttuuri voi saavuttaa? On arvotonta fiktiota kuvitella, että hollantilainen kulttuuri voisi säilyä, kun Hollannin kansa muuttuu toisenlaiseksi. Ei voi odottaa kiinalaisten omaksuvan hollantilaista kulttuuria, tai belgialaisten indonesialaista. Eikä voi odottaa hollantilaisten jatkavan pyöräilyä, vanhanaikaisten talojen rakentamista ja ymmärryksen osoittamista rikollisille, kun kansa on vaihtunut sellaiseksi, että se haluaa Ritari Ässän autoja, pilvenpiirtäjiä ja kuolemantuomioita hirttämällä. On olemassa ihmisiä, jotka eivät usko kulttuuriin. Sallittakoon se heille. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja ihmiset lakanneet uskomasta sankareihin, isänmaanrakkauteen, sotilaalliseen voimaan, monarkian kunnioitukseen. Mutta tajuavatko he, että kulttuuri johon he eivät usko ei ole kulttuuri, josta heidän tulisi olla huolissaan? Sillä, jos he eivät esimerkiksi usko brutaaliin poliisiväkivaltaan, niin silloin heidän täytyy uskoa ystävällisiin poliiseihin. Ja jos ystävällinen poliisilaitos on suora seuraus hyvästä kulttuurista, niin silloin heidän joko pitää uskoa tuohon kulttuuriin tai pitää päänsä kiinni brutaalista poliisiväkivallasta. Usko yhteen sekoitettuun yhteiskuntaan, jossa kaikki erilaiset kulttuurit nauttivat suojelusta on meidän aikamme suuri ristiriita.
Maailma ja kaikki sen kulttuurit on kuin maalauspaletti useine kauniine väreineen, joilla kaikilla on oma ainutlaatuinen sävynsä. Sekoitetaan ne kaikki, eikä ainoastaan käy niin, että yhtään väriä ei jää jäljelle, vaan on lisäksi mahdotonta erottaa lopputulosta mudasta. Sellaiselta EU-kulttuuri tulee tulevaisuudessa näyttämään. Voin nähdä sen elävänä edessäni. Kaikki maailman ihmiset samannäköisinä, samaa kieltä puhuen. ”Mistä olet kotoisin?”, ”Maa planeetalta”. ”Ah, niinpä”. Kuinka ihmeellinen maailma se tuleekaan olemaan!
Millaisia lippuja kannattajat heiluttaisivat ja keitä he yleensä olisivat?
On paljon helpompi tehdä rehellisestä epärehellinen, rauhallisesta hermostunut, kuin toisinpäin, tai on helpompi tulla riippuvaiseksi huumeista huonossa seurasta kuin päästä niistä eroon hyvässä seurassa ja lopuksi kovan kansan on helpompi hallita pehmeää kansaa kuin toisinpäin. On vain luonnollista, että muslimien kulttuuri tulee hallitsemaan hollantilaista kulttuuria eikä toisinpäin. Ei siksi, että se olisi tarkoitus tai edes kenenkään tavoite, vaan vain siksi, että niin asiat menevät.
Tämänhetkinen tulevaisuus
Ei tarvitse olla ruudinkeksijä laskeakseen, että kaksi potenssin kaksi on neljä, neljä potenssiin kaksi on kuusitoista, ja kuusitoista potenssiin kaksi on kaksisataaviisikymmentäkuusi, joten näyttää aika ilmeiseltä miten asiat hollantilaisten kannalta tulevat menemään. Aivan kuten maailman väestöräjähdys tulee - ei niinkään kaukaisessa tulevaisuudessa - nostamaan maailmaan väestön 20 miljardiin, tulee myös muslimien läsnäolo Alankomaissa osoittautumaan purkamattomissa olevaksi aikapommiksi ellei rajuihin toimenpiteisiin ryhdytä. Itse asiassa miksi oikeastaan puhumme ennustuksista, tulevaisuus on jo täällä. Alankomaat ei enää ole se menneisyyden turvallinen kansakunta, jossa tyttö saattoi kävellä turvallisesti läpi puiston keskellä yötä, missä etuovet pidettiin auki, tai ne pystyi aukaisemaan vetämällä postiluukun läpi pujotettua narua, missä ihmiset pystyivät kulkemaan naapurustonsa läpi tietämättä mitään pelosta tai vaarasta. Kaksi lensi jo ohi kuudentoista. Välikohtaukset, joita 30 vuotta sitten ei kyetty kuvittelemaan ovat tänään arkipäivää.
Mahdotonta eilen – normaalia tänään
Kauppoja on suljettuina ja ikkunat rikottuina, kukaan ei uskalla laittaa Saatanallisia säkeitä näyteikkunaan. Amsterdamin kaltaisissa kaupungeissa on jo marokkolaisten nuorten järjestäytyneitä jengejä, kaupunginosia, joissa hollantilaiset eivät enää uskalla tehdä mitä haluavat, eivät voi pukeutua makunsa mukaan, eivät voi sanoa mitä heitä huvittaa, ja joissa he elävät yhä enemmän ja enemmän eräänlaisessa kotiarestissa ilman jälkeäkään vanhasta kodikkuudesta. Kaikissa suurissa kaupungeissa on tusinoittain surinamilaisia ja pakistanilaisia kauppaamassa ”Psst, hassista, kokaa, matkoja.” Hollantilaiset muuttavat yksi kerrallaan pois muslimien sikoläteiksi muuttamista asuinrakennukset, ja ne, jotka eivät muuta ja uskaltavat vielä kulkea ulkona kantavat mukanaan veitsiä itsepuolustusta varten. Hollantilaiset, tarkoitan siis niitä, joilla ei ole kahta metriä multaa päällään, ovat kaiken kaikkiaan muuttuneet pelokkaaksi kansaksi, joka ei uskalla tehdä pilaa muslimeista, loukata heitä, huiputtaa heitä, eivätkä kritisoida tai opastaa heitä. Tämän lisäksi muslimien läsnäolon voi tuntea joka ikinen päivä. Jos heidät ohittaa he katselevat uskaliaasti, jos puhuu puhelinkopissa he hakkaavat ovea, jos sanoo ”ala vetää” saa kiihkeän kurssin elekielestä, jos vastaa samalla mitalla, niin siitä seuraa toinen oppitunti veitsen keralla. Kun heitä tapaa, he eivät koskaan esittele itseään ensin; jos heidän kanssaan harrastaa liiketoimintaa he tekevät kaikkensa huijatakseen ja heillä on tuhansia vaatimuksia. Mikäli ajelee yöllä Rotterdamissa näkee vain muslimeja vaeltelemassa. Karnevaaleissa Amsterdamissa, tai padolla uuden vuoden aattona, näkee vain muutamia hollantilaisia muslimien keskellä. Jos muslimien kanssa väittelee, saa välittömästi heidän ystävistään ja perheenjäsenistään vihollisia vuosikausiksi. Heidän ilmoitukseensa vastaaminen johtaa työskentelyyn huonoissa oloissa ja nykyään suihkussa käynti julkisessa kylpylässä saa paikan omistajan pyytämään, että viemäriin ei paskannettaisi.
Ja aivan kuin kaupunkien sotkut eivät olisi tarpeeksi, täytyy myös perustuslain alistua. Muslimit ottavat tyttärensä kouluista vuotta ennen laillista ikää suojellakseen heidän teini-iän neitsyyttään, hakkaavat kiitollisia naisiaan, jotka siirtävät sanoman lapsilleen. Samaan aikaan rikollisuus, kuten tiedetään, on noussut huimaavasti niin, että Alankomaat - mitä varkauksiin, väkivaltaan ja murtoihin tulee - on viimein saavuttanut paljon himoitun Euroopan ykköstilan: vuonna 1989 28,8 prosenttia Hollannin väestöstä joutui rikoksen uhriksi. Jos kuitenkin tarkastelemme CBS-tilastoja, niin tulemme tulokseen, että suhteessa koko väestöön ei-hollantilaiset tekivät 6 – 13 kertaa enemmän rikoksia kuin hollantilaiset. Mutta rehellisyydestään huolimatta hollantilaiset kääntävät katseensa pois. He mieluummin tukehtuvat hermostuneeseen viheltelyynsä kuin myöntävät ketkä ovat vastuullisia rikollisuuden räjähdyksenomaisesta lisääntymisestä ja sen kuinka ärsyyntyneiksi tuo tieto heidät tekee.
Kokonaan toinen rikos on loputon keskustelu Alankomaiden työttömyydestä, kun 100 000 koulutettua metalli- huolinta-, rakennus- ja puhtaanapitotyöläistä istuu kotonaan raapimassa harmaita hiuksiaan sohvalla, työvoimaviranomaisten tutkimusten mukaan sama määrä laittomia siirtolaisia on töissä samoilla aloilla.
Rottia nurkissa
Joka vuosi on yhä enemmän hollantilaisia – tilastojen mukaan jo yli 100 000 – jotka ovat täynnä turhautuneisuutta omaan elämäänsä ja ehkä jo muutama miljoona muuta, jotka eivät ole iloisia suunnasta johon asiat ovat menossa. Sata tuhatta hollantilaista, jotka elivät kuin normaalit, rauhalliset ihmiset, omassa rauhallisessa maassaan, omalla rauhallisella tavallaan, kunnes he huuhtoutuivat muslimien tulvaan eivätkä enää olleetkaan normaaleja ihmisiä vaan rasisteja. Nuo hollantilaiset on käytännössä ajettu nurkkaan, jossa heitä nyt muslimien toimesta syytetään muslimivastaisiksi, samalla kun kyseenalaisen filosofian nimissä muutama satatuhatta muslimia on tehty onnellisiksi muutaman miljoonan hollantilaisen onnen kustannuksella. Tämä kaikki on vaatinut todella terävää ajattelua. On sitä paitsi väärin ja julmaa, että enemmistö ”hyvistä” hollantilaisista nojailee mukavasti tuoleissaan, omissa oloissaan, siisteissä pikkukaupungeissaan, tietämättöminä siitä mitä tapahtuu suurissa kaupungeissa, joissa väestö toimii jonkinlaisena sietokyvyntestauslaitteena. Toivon, että noille vihreille hollantilaisille ei koskaan selviä mitä heillä on omatunnollaan.
Itse muuten joskus kuvittelen, olettaen tosin olevani väärässä, että joillakin ”vihreämmistä” yhteiskunnallisessa vastuussa olevista ihmisistä on jossain mielensä pimeässä sopukassa jotain kaunaa hollantilaisia kohtaan; henkilökohtaista turhautumista tai kateutta, joka tekee kiihottavaksi kaataa kaiken onnettomuuden kansakunnan niskaan.
Mutta eikö tässä kaikessa ole jotain ironiaa? Tulin maahan aikomuksenani hyötyä teistä, minä hyväksikäytän teitä, minä järkytän teitä, otan teidän työnne ja te näette minut bussin sumean ikkunan läpi ajelemassa kalliilla autollani, jonka te olette maksaneet.
Yritätte hillitä itseänne, mutta kun mittanne tulee täyteen ja avaatte suunne, niin kuka silloin on vaikeuksissa? Te itse. Olen pahoillani hollantilaiset, mutta teitä on huijattu. Älkää huoliko, jatkakaa vain poloneesianne, karnevaalejanne ja vaihtakaa kaupalliselle kanavalle. Mutta seuraavan kerran, kun kyllästytte sossun liksaanne, kiipeätte alas rappuset masentavalta ullakoltanne ja matkustatte turvattomalla junalla Haagiin protestoimaan 1,5 miljoonan maanmiehenne kanssa sosiaaliturvan jatkuvaa huononemista vastaan, tai seuraavan kerran kun luette puukotuksesta tai joudutte itse sellaisen uhriksi, niin ymmärtäkää, että olette itse pyytäneet sitä.
Ja kuinka - Tässäpä lahjat joita Joulupukki tuo Prinsessa Ruususelle:
*Homoseksuaalit pelkäävät ilmaista seksuaalisuuttaan.
*Alastomuutta ja muita loukkauksia islamia vastaan ei enää sallita televisiossa tai julkisuudessa
*Rikollisuus tulee yhtä lisääntymään.
*Hollantilaiset omaksuvat rikollisen käytöksen
*Rikoksista rangaistaan kovemmin
*Tulee uusia, muslimien haluamia, kansallisia lakeja
*Silminnäkijätodistusten arvo oikeudessa laskee
*Masentuneiden ihmisten määrä ja itsemurhat lisääntyvät
*Korruptio alkaa saada epidemian muotoja
*Alkoholin julkinen käyttö kielletään
*Hollantilaisista tulee ärtyneitä ja lyhytpinnaisia
*Viaton katse hollantilaisten silmistä katoaa
*Hollantilaiset työntekijät potkitaan töistään
*Monet muslimiryhmät joutuvat konflikteihin
*Rehellisyys ja hollantilaisten välinen keskinäinen luottamus katoavat
*Hollantilaisten kotoisuus, huumorintaju, ja vapauden kaipuu häipyvät.
Venäläistä rulettia
Oudoin osa koko jutussa on kysymys siitä, miksi oli hinnalla millä hyvänsä tarpeellista ottaa se riski, että laajamittainen muslimisiirtolaisuuden aalto iskee Alankomaihin. Elämässä on tietysti tilanteita, joissa riskejä pitää ottaa, mutta vain silloin, kun muita vaihtoehtoja ei ole.
Seuraava kysymys on; miksi Alankomaissa on luotu sellainen tilanne, jossa rotuviha voi kukoistaa. Jos kaksi ihmistä eivät pidä toisistaan, mutta ovat pakotettuja elämään toistensa kanssa, he päätyvät vihaamaan toisiaan. Ei ole väliä kuinka vahvoja ovat varotoimenpiteet, eikä ole väliä miten asiaa argumentoidaan, niin kauan kuin planeetta on täynnä ladattuja ydinaseita vaara on olemassa.
Hollantilaiset on pakotettu tähän suhteeseen, joka on kuin tulitikun ja kaasupilven välinen suhde. Mikäli katsomme kaikkia iranilaisia, pakistanilaisia, liberialaisia, saudeja, irakilaisia, turkkilaisia, marokkolaisia ja niin edelleen, sekä sitä kuinka paljon vapauksia heillä täällä on, ja vertaamme sitä siihen kuinka paljon hollantilaisia elää heidän maissaan ja kuinka paljon rajoituksia heidän vapauksilleen on niissä asetettu, ja vielä sitä millaiset olosuhteet, kommunikaatiotavat, tiedotusvälineet, terroristit, vakoojat ja salaiset agentit tarvitaan tilanteen kunnolliseen hyödyntämiseen, voimme helposti kuvitella kenelle jää tyhjä pää käteen tässä numeerisesti epätasa-arvoisessa köydenvedossa.
Alasajon kurssi
Alasajo alkaa luonnonlakien haastamisella, kun kaksi perusteiltaan täysin erilaista maailmaa on tuotu yhteen rajattuun paikkaan kokeilun nimissä. Toisella puolella ovat pehmeät hollantilaiset hukkumassa omatuntonsa ja syyllisyytensä mereen ja toisella puolella kovat muslimit, keskiaikaiset ryöstäjät, ihmiset, jotka eivät kanna troijalaisissa kehoissaan ainoastaan kulttuuriaan, vaan myös korruptiota, verilöylyä, epätoivoa, surua ja tuhoa, ja jotka nyt vielä näyttävät vaarattomilta kuin sinappikaasupommi valtameren pohjassa.
Muslimien käytös ei vielä ole kehittynyt täyteen mittaansa. Ottaa aikansa ennen kuin jää on murrettu ja he alkavat toimia rennommin; kunnes heidän todellinen luonteensa tulee lopulta näkyväksi. Useimmat muslimit Alankomaissa ovat vielä epävarmoja ja varovat haastamasta hollantilaisia. Mutta, kun aika kuluu ja he jatkuvasti saavat sellaisia voittoja kuten omia koulujaan, yliopistojaan, moskeijoita, sairaaloita, rantoja, uima-altaita, urheilukeskuksia ja mitä tahansa he nyt osaavatkin vaatia, he tulevat tasaisen varmasti vähemmän ujoiksi ja saavuttavat enemmän itsevarmuutta. Muslimit tunkevat Koraanin lastensa korvista sisään, aivopesevät heitä suljettujen ovien ja verhojen takana niin, että he alkavat vihata hollantilaisia ja nähdä heidät vihollisinaan. Tätä tarkoitusta varten heille on tarjottu omat koulut, joissa he voivat valmistella muslimiaikapommin ilman ylimääräisiä häiriöitä.
On myös toinen teollisuusala, joka tuottaa islamia paljon nopeammalla ja järjestäytyneellä tahdilla, kuin missä hollantilaiset äidit kykenevät pysymään mukana. Tämän eron vuoksi (kuten myös syystä, että 75 prosentissa avioliitoista muslimit tuovat puolison kotimaastaan) muslimipopulaatio lopulta syrjäyttää hollantilaisen populaation. Viidessäkymmenessä vuodessa Alankomaat on islamilainen kansakunta.
Muslimit tulevat uudelleenarviomaan oikeuttaan olla olematta hollantilaisten vapaamielisen, synnillisen elämäntavan - jota he pitävät suorana hyökkäyksenä omaa islamilaista elämäntapaansa vastaan - loukkaamina. He tulevat osoittamaan, että musliminainen ei voi kävellä kaduilla, joilla on seksikauppoja, koiranpaskaa, tyttöjä lyhyissä hameissa tai, että tuollaiset näyt ovat loukkaus heidän ramadaniaan vastaan. Ja hallitus tulee tuollakin hetkellä olemaan enemmän huolissaan öljyn hinnasta ja dollarin kurssista, sen lisäksi, että se näkee tärkeämpänä sen, että hollantilaiset voivat katsella televisiota tonni pankkitilillään, kuin sen, että he voisivat kävellä kaduilla kuten vapaat kansalaiset.
Kourallinen hollantilaisia tulee vastustamaan muutoksia ja protestoi niitä vastaan, tullakseen vain enemmistön sortamiksi, syrjäytyneiksi ja rasisteiksi leimatuiksi.
Joskus vuonna 2010 pommi tikittää valmiina ja on suuren pamauksen vuoro. Tämän vaiheen aikana hollantilaiset tulevat huomaamaan kuinka kohtalokas virhe oli olla ystävällinen väärille ihmisille.
Mutta koska kansainvälinen julkisuuskuva ja yleinen säädyllisyys ovat tällä hetkellä vielä korkeimmalla prioriteetilla, hollantilaiset jatkavat ongelmiensa ylenkatsomista. Sen sijaan he pitävät vuoropuhelua käynnissä siinä toivossa, että he voisivat yhä käännyttää muslimit ja syyttelevät toinen toistaan siitä, että etteivät he yritä tarpeeksi – tai hyväksy muslimeja tarpeeksi, huomaamatta muslimien hymyileviä kasvoja, jotka tarkkailevat noita liiallisen ahkerina touhuavia kummajaisia.
Tämän kaiken tapahtuessa Alankomaissa, keskittyvät muualla, kehityksestä hyvin informoituna pidetyt muslimijohtajat, pitkän aikavälin suunnitelmiin. Sillä, että sellaiset maat kuin Iran osittain auttavat vallankumousta on tuskin merkitystä muslimeille. Sen sijaan sillä, että he ovat vahvistuneet saavuttamalla korkeampia asemia politiikassa ja kansallisessa byrokratiassa - joita heillä aiemmin ei ollut - ja luovat liittolaistensa kanssa Belgiassa, Saksassa, Englannissa ja Ranskassa keskinäisen avun verkostoja, kaivaen sen kautta maata koko yhteiskuntajärjestelmän alta, on todellista merkitystä. Pian muslimit tulevat tajuamaan, että heillä ei enää ole mitään syytä ylläpitää tai sietää minkäänlaista sortoa ja tukahduttamista. Vuonna 2020 alasajon ensimmäinen vaihe on suoritettu. Hollantilaisten antropologinen kulttuuri on hävinnyt ja tilanne kehittyy aina vain huonommaksi kunnes tulee päivä, jolloin suuri yhteenotto tapahtuu. Yhteenotto, jossa kahden kilpailevan kulttuurin keskenään kilpailevat perusteet törmäävät toisiinsa nokkakolarissa. Silloin muslimit iskevät ensimmäisen kerran takaisin kaikella voimallaan. Miehet, naiset ja lapset tulevat kaduille yhtenä miehenä vahvoina ja raivokkaina.
Kun susilauma hyökkää lammaslauman kimppuun, niin lopputuloksen tietää etukäteen. Tässä vaiheessa pitäisi olla selvää mitä Koraani tarkoittaa sanoessaan: ”Kun kohtaatte uskottoman Jihadissa, katkaiskaa heidän kaulansa. Ja kun olette lyöneet heidät, sitokaa vankinne kunnolla.” ( Suura 47,4 ) Ja vasta tuolla hetkellä hollantilaiset viimein tulevat myöntämään, että päästämällä muslimit Alankomaihin he istuttivat outojen maiden onnettomuudet omalle alueelleen. Hollantilaiset eivät tiedä ratkaisua, eivätkä ole kyvykkäitä toimimaan mahdollisen ratkaisun vaatimalla tavalla; kosto ei sovi heidän tyyliinsä. Muslimit, jotka tietävät kaiken tämän, voivat aloittaa kansakunnan alistamisen tahtonsa alle ja saavuttavat enemmän tai vähemmän täydellisen vallan. Ja omista maistaan tulevan jatkuvan huollon ja siirtolaisvirran kautta he pakottavat hollantilaiet ulos. Vuonna 2050 mitään Alankomaita ei ole olemassa, tai ei ainakaan mitään, mikä olisi tarpeeksi arvokasta sellaisiksi kutsuttavaksi. Alasajon toinen aste on siten valmis.
Viimeinen hoitotoimenpide
On vuosi 2050. Euroopan Unioni on luopunut yhdentymisestä ja sulkenut taas rajansa. Raja-asemat, jotka saavat vanhan Berliinin muurin näyttämään sulkapalloverkolta, rakennetaan maiden väliin yhtenäisesti jatkuvina kuin tiet. Kaikille todellisille hollantilaisille, jotka saavat yhden mahdollisuuden valita kahden maan väliltä, annetaan uudet passit. Huolimatta siitä kuinka oudolta ja epätodelliselta tämä vaikuttaa, tai jopa on, niin silti se tapahtuu. Maita jakaantuu säännöllisesti. Ja vaikka sitä voi olla aluksi vaikea ymmärtää, niin syynä siihen ovat aina kahden kulttuurin väliset erot. Mutta mitä kauemmin tämän tosiasian tajuaminen kestää, sitä suuremmaksi tulee sisällissodan mahdollisuus. Joskin joskus sen tapaiset kansat kuin Amerikan intiaanit tai Australian aboriginaalit vain pyyhkäistään voimattomiksi ja ne kulkevat kohti katoamista, viimeisten jäljelle jääneiden muodostuessa mielenkiintoiseksi kohteeksi kameroitaan näpsytteleville turisteille.
Loppu huonosti, kaikki huonosti
Noin vuosi sitten Limburgilainen tyttö päätti viettää lomansa Amsterdamissa. Hän oli kuullut mukavia tarinoita tästä suurkaupungista muttei ollut tietoinen sen vaaroista. Zeedijkin lähellä hän käveli väärälle kadulle ja hänet raiskattiin. Samana päivänä hän palasi kotiinsa luottamus palasiksi revittynä ja silmät aukaistuina elämänsä loppuun asti. Jotkut haavat parantuvat eikä joitakin asioita saa tekemättömiksi, mutta kaikki syyllisyys ja kaikki kyyneleet joita vuodatetaan Anne Frankin talon vieressä eivät tuo kuutta miljoonaa takaisin elämään. Siinä he seisovat, nuo hollantilaiset, epäilemättä jalossa pyrkimyksessään siirtää itsensä niin kauas Hitlerin ideologiasta kuin mahdollista. Raukkaparat eivät opi ymmärtämään, että valintaa ei ole välttämätöntä tehdä natsien ja juutalaisten välillä, saalistajan ja saaliin välillä, sortajan tai sorretun välillä, vaan on olemassa vaihtoehto, kolmas tie, joka on itsensä pelastaminen ja oman kulttuurin jatkuvuuden varmistaminen omassa maassaan.
Hollantilaiset menevät historiaan kansana, joka ajatteli menneisyyden painajaista niin syvästi, että päätyi itse elämään tuota painajaista.
Mohammed Rasoel.
Lyhentämätön teksti täällä:
http://www.network54.com/Forum/171225/message/1159656686/sama+suomeksi
