RAUHANTEKIJÖIDEN PUKINKONTIT

Köyhdytetty uraani: Kuolleet vastasyntyneet Irakissa ja Afganistanissa eivät ole vitsi

Dave Lindroff,
The Puplic Record, 19 syyskuuta 2009
Lähde: http://pubrecord.org/world/5811/depleted-uranium-babies-afghanistan/afghanistan/

Yhdysvaltain Agent Orange defolition kampanjan kauhut Vietnamissa, joista kirjoitin syyskyyn 15. kutistuvat niiden kauhujen rinnalla, jotka aiheutetaan köyhdytettyä uraania sisältävillä aseilla. Yhdysvallat aloitti köyhdytettyä uraania sisältävien aseiden käytön (300 tonnia) Persianlahdensodassa 1991, ja on sittemmin käyttänyt kyseisiä aseita paljon laajemmin – ja paljon tiheämmin kansoitetuilla, urbaaneilla alueilla – Irakin sodassa ja nyt kiihtyvässä Afganistanin sodassa.

Köyhdytetty uraani, huolimatta melko suopeasta nimestään, ei ole köyhdytettyä radioaktiivisuuden tai myrkyllisyyden osalta. Termi ”köyhdytetty” viittaa ainoastaan isotooppi U-235:een, jota tarvitaan ydinreaktorien jakautumisreaktioihin. Ydinvoimaloiden ydinjäte DU, on uraaninpolttoaineen sivutuote, joka koostuu pääasiallisesti isotooppi U-238 sekä U-236:ta (tuote, joka syntyy ydinreaktiofissiossa, tuotetta ei löydy luonnosta) sekä muista radioaktiivisista elementeistä.

Tämä aikoinaan teollisuudelle täysin turha, vaarallinen aine, mille ei edelleenkään ole keksitty lopullista hävitystapaa, on sittemmin osoittautunut ihanteelliseksi metalliksi useisiin aseisiin ja täten kapitalisoitu Pentagonin toimesta. Syystä, että DU on 1,7 kertaa lyijyä painavampaa, paljon kovempaa kuin teräs ja lisäansiona palaa erittäin kovalla lämmöllä, se on osoittautunut ihanteelliseksi materiaaliksi aseenkärkiin, joiden tulee porautua paksun sotakaluston ja vahvojen, lujitetusta betonista ja teräksestä rakennettujen betonibunkkereiden läpi. Kun kyseisenkaltainen kärki on läpäissyt suojauksen, se palaa niin voimakkaalla lämmöllä, että kaikki sisällä olevat kirjaimellisesti kärventyvät poroksi (tässä syy kuviin hiiltyneistä ruumiista Yhdysvaltain tulituksen kohteeksi joutuneissa irakilaisajoneuvoissa- ja panssareissa).

Köyhdytetty uraani on löytänyt tiensä myös 30millisiin konetykkiammuksiin, erityisesti niihin, joita A-10 Warthog maastohyökkäys taistelukoneet käyttivät laajamittaisesti Irakissa ja Afganistanissa (kuten myös Kosovossa). Nämä taistelukärjet on valittu myös Abrams-tankeille sekä raportoitu käytetyn GBU-28 ja myöhemmin GBU-37 bunkkereidentuhoamispommeissa, joiden kunkin kärjissä voi olla 1-2 tonnia tavaraa.

Lisäksi DU:ta käytetään lisänä risteilyohjuksissa, joka palaa ohjuksen räjäyttäessä perinteisen paukkunsa. Jotkut risteilyohjuksista on suunniteltu erityisesti lujitettuja kohteita vastaan ja raportoitu kantavan DU taistelukärkiä, kuten on laita AGM-130 ilmasta-maahan ohjusten kohdalla, joista kukin kantaa tonnin painoisen, kohteenlävistävän taistelukärjen. Köyhdytettyä uraania käytetään myös suuria määriä suojaamaan panssareita ja muita välineitä. Tästä materiaalista muodostuu CU saasteen myrkyllinen lähde, kulkuneuvoja vastaan hyökättäessä ja niiden palaessa.

Pentagonin – vastoin kaikkea tieteellistä näyttöä – jatkaessa vakuuttelujaan ettei köyhdytetty uraani aiheuta vaaraa, Irakiin sijoitettuja Yhdysvaltain joukkoja on raporttien mukaan kehotettu välttelemään paikkoja, missä näitä aseita on käytetty - tuhottuja irakilaistankkeja, räjäytettyjä bunkkereita jne. – sekä käyttämään suojanaamareita, mikäli he lähestyvät kyseisenkaltaisia paikkoja. Useita poltettuja kulkuneuvoja on kuljetettu takaisin Yhdysvaltoihin ja haudattu vaaralliselle ydinjätteelle tarkoitetuille aluille. (Viimevuonna, ilman suurta fanfaaria, tuhansia tonneja DU:n saastuttamaa kuwaitilaishiekkaa - joka saastui Yhdysvaltain tuhotessa Irakin panssarijoukot 1991 käydyssä sodassa – kerättiin ja kuljetettiin jätealueelle Idahoon.)

Kansainvälisiä terveysviranomaisia on epäilyttävästi estetty tai pidätelty tekemästä lääketieteellisiä tutkimuksia DU alueilla Irakissa ja Afganistanissa. Mutta Christian Science Monitorin loistava, vuosien takainen artikkelien sarja kuvailee kuinka toimittajat kyseisestä lehdestä olivat käyneet DU alueilla Irakissa geigermittarien kanssa ja havainneet alueet erittäin ”kuumiksi” radioaktiivisuuden osalta.

DU ei ole vaarallista metallina, mutta kun se räjäytetään ja poltetaan, kun uraanioksidihiukkaset - jotka ovat aivan yhtä radioaktiivisia kuin puhtaat isotoopit - tunkeutuvat hengitykseen ja ruuansulatukseen, niin se on sitä: suuresti vaarallista. Jopa pienin mahdollinen uraanihiukkanen kehossa on yhtä tappavan vaarallinen kuin kemikaalinakin, ja voi ajan kuluessa aiheuttaa syöpää – etenkin keuhkoissa, mutta myös munuaisissa, kiveksissä ja munasarjoissa.

Fallujahin kaupungista on raportoitu dramaattisesta epämuodostuneiden lasten syntymien määrällisestä noususta Yhdysvaltain merijalkaväen marraskuussa 2004 tekemän hyökkäyksen jälkeen, jossa DU aseita laajamittaisesti käytettiin. Ison Britannian TV-asema SKY UK raportoi viime kuussa – uutinen, joka ei saanut minkäänlaista huomiota missään Amerikan pääuutisorganisaatioista – löytäneensä huomattavan kasvun syntyneiden epämuodostumisluvuissa paikallisissa sairaaloissa. Syntyneiden epämuodostumat ovat olleet korkeat jo vuosien ajan Basran alueella etelä Irakissa, missä DU:ta ei käytetty ainoastaan Amerikan vuoden 2003 ”shock and awe” (shokki ja kauhistus) hyökkäyksessä Irakia vastaan, vaan myös vuoden 1991 Persianlahden sodassa.

Eikä tässä kaikki: Tri. Nawal Majeed Al-Sammarai, Irakin Naisasioiden ministeri vuodesta 2006, raportoi YK:n Yleiskokoukselle, että syyskuussa 2009 Fallujahin Yleisessä Sairaalassa syntyneistä 170 lapsesta 24 prosenttia kuoli ensimmäisen elinviikkonsa aikana. Vielä pahempaa on se, että 75% kaikista siinä kuussa syntyneistä lapsista oli epämuodostuneita. Kun tätä vertaa elokuulle vuonna 2002, kuusi kuukautta ennen Yhdysvaltain hyökkäystä, jolloin kaupungissa syntyi 530 elävää lasta, joista ainoastaan kuusi kuoli ensimmäisen elinviikkonsa aikana ja joista ainoastaan yksi oli epämuodostunut, tajuaa, että Fallujahissa selvästikin tapahtuu jotain hirveää. Monet lääkäreistä epäilevät, että syypää on kaupunkiin tunkeutunut köyhdytetty uraanipöly.

Ensimmäisen massiivisen köyhdytettyä uraania sisältävän sodankäynnin todelliset seuraukset asukasrikkaalla urbaanialueella (DU:ta käytettiin laajalti eritoten 2003 Bagdadissa, Samarassa, Mosulissa ja muissa Irakin suurissa kaupungeissa) näkyvät kokonaisuudessaan vasta vuosien kuluessa, kun tämän viimeisen Amerikan sotarikoksen myrkyllinen perintö nostaa päänsä kohoavina syöpälukuina – epämuodostumina ja muina perinnöllisinä häiriöinä Irakissa ja Afganistanissa.

Totta kai, kuten oli laita Agent Orange:n Vietnamissa, tämän viimeisen taistelukentän myrkylliset seuraukset tuntuvat tulevina vuosina myös niiden miesten ja naisten elämässä, jotka lähetettiin sotimaan Amerikan viimeisintä sotaa, käyttäen myrkyllisiä materiaaleja Yhdysvaltain armeijan nimissä. Kuten Agent Orange:n kohdalla Pentagon ja Veteraaniasianosasto ovat ahkerasti kiistäneet ongelman ja yhtä ahkerasti kieltäneet Persianlahden– ja kahden parhaillaan käytävän Irakin ja Afganistanin sotien veteraanien väitteet, että heidän sairastumisensa syöpään ja muihin sairauksiin mitenkään liittyisivät DU altistumiselle.

Agent Orange:n arkistojen pitäisi saada meidät epäilemään hallituksen väitteitä.
Epämuodostuneiden ja kuolleiden irakilaisvauvojen pitäisi saada meidät vaatimaan Irakin ja Afganistanin siivoamista, järjestämään lääketieteellistä apua uhreille, ja kieltämään kaikki köyhdytettyä uraania sisältävät aseet.

Dave Lindroff on Philadelphia-taustainen toimittaja. Hän on kirjoittanut kirjat: Killing Time: An Investigation into the Death Penalty Case of Mumia Abu-Jamal ( 2003) ja The Case for Impeachment (2006)


... Hyvää Joulua! ... (kaikesta huolimatta)