MAAILMAN KÖYHYYS, MAAHANMUUTTO ja PURKKAPALLOT

http://www.youtube.com/watch?v=LPjzfGChGlE

FRANKFURTIN KOULUKUNTA: SALALIITTO RAPPIOON

Timothy Matthews

lähde: http://catholicinsight.com/online/features/article_882.shtml

"Läntinen sivilisaatio käy tällä hetkellä läpi kriisiä, joka olennaisesti poikkeaa kaikista aiemmin koetuista. Muut yhteiskunnat ovat menneisyydessä muuttaneet yhteiskunnallisia instituutioitaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan ulkoisten voimien vaikutuksesta tai sisäisen kasvun hitaalla kehityksellä. Mutta yksikään, kuten omamme, ei ole koskaan tietoisesti kohdannut perusteellista, koko sosiaalisen elämän rakennetta kannattelevien uskomusten ja instituutioiden muutosta.... Sivilisaatio on vedetty luonnollisilta ja perinteisiltä juuriltaan ja istutettu uuteen organisaatioon, joka on yhtä keinotekoinen ja mekaaninen kuin moderni tehdas.”
Christopher Dawson. Tiedustelut osaksi uskontoa ja kulttuuria, s. 259.

Saatana pitää useimmat työnsä maailmassa huolellisesti piilossa. Mutta olen äskettäin saanut kaksi häivähdystä hänen työstään. Ensimmäiseksi, lyhyen artikkelin katolisen naisjärjestön aikakauslehdessä (Association of Catholic Women’s ACW Review), ja toiseksi, maininnan (joka aluksi hämmästytti minua) venäläiseltä papilta, joka väitti että me lännessä elämme kommunistisessa yhteiskunnassa. Nämä häivähdykset selittävät byrokratian kiivaan hyökkäyksen, joka on onnistuneesti, eri puolilla maailmaa, poistamassa vanhemmilta oikeuden olla lapsiensa ensisijaisia kasvattajia ja suojelijoita.

ACW Review:n artikkeli tutki "Frankfurtin koulukunnan" rapauttavaa työtä, jossa ryhmä saksalais-amerikkalaisia tutkijoita kehitti erittäin provosoivia ja omintakeisia näkökulmia nyky-yhteiskunnasta ja kulttuurista hyödyntäen Hegeliä, Marxia, Nietzscheä, Freudia, ja Weberiä. Ei, että heidän käsityksensä "kulttuurivallankumouksesta" olisi erityisen uusi, jo Joseph Comte de Maistre (1753-1821) joka oli ollut viidentoista vuoden ajan vapaamuurari, kirjoitti: ”tähän asti” valtakunnat on tuhottu valloittamalla, mutta tässäpä kysymys; eikö valtion voisi tappaa omalla maallaan, ilman valloitusta ja uudelleenasuttamista, antamalla raatokärpästen korruptoida olennaiset ja perustuslailliset periaatteet, jotka tekevät valtiosta sen mikä se on.

Mikä oli Frankfurtin koulukunta? …. Bolshevikkivallankumouksen jälkeisinä päivinä Venäjällä uskottiin, että työläisten vallankumous lakaisisi yli Euroopan ja lopulta yli Yhdysvaltojen. Mutta niin ei tapahtunut. Loppuvuodesta 1922 Kommunistinen internationaali (Komintern) alkoi miettiä, mitkä olivat syyt, miksi näin ei tapahtunut. Leninin aloitteesta järjestettiin kokous Marx –Engels -instituutissa Moskovassa.

Kokouksen tavoitteena oli selvittää käsite; 'marxilainen kulttuurivallankumous' ja konkretisoida se. Läsnäolijoiden joukossa oli Georg Lukacs (unkarilainen ylimys, pankkiirin poika, josta oli tullut kommunisti ensimmäisen maailmansodan aikana; hyvänä marxilaisena teoreetikkona, hän kehitti ajatuksen "Vallankumous ja Eros" – seksuaalivietin käyttäminen tuhoamisvälineenä) ja Willi Munzenberg (jonka ehdotettu ratkaisu oli "järjestää älymystö ja käyttää heitä muuttamaan läntinen sivilisaatio vastenmieliseksi. Vasta sitten, kun kaikki sen arvot on vioitettu ja elämä tehty mahdottomaksi, voitaisiin asettaa proletariaatin diktatuurin") ”Kokous oli vahingollisempi länsimaiselle sivilisaatiolle, kuin itse bolshevikkivallankumous", sanoi Ralph de Toledano (1916-2007) konservatiivinen kirjailija ja yksi ”National Review:n"lehden perustajista. ”(National Review on yhdysvaltalainen yhteiskunnallisia aiheita käsittelevä sanomalehti, joka kutsuu itseään "Amerikan luetuimmaksi ja vaikutusvoimaisimmaksi republikaanisten/konservatiivisten uutisten, näkökulmien ja mielipiteiden aikakauslehdeksi)

Lenin kuoli vuonna 1924 ja Stalin alkoi pitää Munzenbergiä, Lukacsia ja samoin-ajattelijoita "revisionisteinä". Kesäkuussa 1940 Münzenberg pakeni Etelä-Ranskaan, jossa NKVD Stalinin käskystä murhasi hänet.

Kesällä 1924 Lukacs joutui kirjoituksistaan Viidennen Kominternin kongressin hyökkäyksen kohteeksi, ja muutti Saksaan. Saksassa hän toimi ensimmäisen kommunismiin suuntautuneiden sosiologien ryhmän kokouksen puheenjohtajana. Tämä kokous johti myöhemmin Frankfurt koulukunnan perustamiseen.

Tämä "Koulukunta" (tarkoituksenaan käynnistää vallankumouksellinen ohjelma) käynnistettiin Frankfurtin yliopistossa Institut für Sozialforschung:ssa. Aluksi koulu ja instituutti olivat yhdessä. Vuonna 1923 instituutti perustettiin virallisesti Felix Weil’n (1898-1975) rahoittamana. Weil oli syntynyt Argentiinassa, yhdeksän vuoden ikäisenä hänet lähetettiin kouluun Saksaan. Hän harjoitti opintoja Tübingenissä sekä Frankfurtissa, jossa hän suoritti tohtorin tutkinnon valtiotieteessä. Näissä yliopistoissa hän kiinnostui kasvavassa määrin sosialismista ja marxismista. Hänen väitöskirjansa aihe oli "käytännön ongelmia sosialismin täytäntöönpanossa."

Carl Grünberg, vannoutunut marxilainen, toimi instituutin johtajana vuosina 1923-1929. Vaikka instituutilla ei ollut mitään virallista puoluekytköstä, Max Horkheimerin saatua määräysvallan 1930, hän uskoi, että Marxin teorian pitäisi olla perustana instituutin tutkimustyössä. Hitlerin tulessa valtaan instituutti suljettiin ja sen jäsenet pakenivat eri reittejä Yhdysvaltoihin ja siirtyivät siellä suuriin amerikkalaisiin yliopistoihin kuten Columbia, Princeton, Brandeis ja Berkeley.

Koulun jäsenten joukossa olivat 1960 luvun guru, Uuden vasemmiston Herbert Marcuse ( Paavi Paavali VI irtisanoutui hänen ”vapauttamisen teoriastaan”, joka "avaa tien kurittomuuteen vapautena"), Max Horkheimer, Theodor Adorno, suosittu kirjailija Erich Fromm , Leo Lowenthal ja Jürgen Habermas - mahdollisesti koulun vaikutusvaltaisin edustaja.

Periaatteenaan Frankfurtin koulukunta uskoi, että niin kauan kuin henkilöllä oli usko - tai edes toivo uskosta - että hänen jumalallinen lahjansa, kyky järkeillä, voisi ratkaista edessä olevia yhteiskunnan ongelmia, silloin yhteiskunta ei koskaan joutuisi toivottomuuden ja vieraantumisen tilaan eikä katsoisi tarpeelliseksi synnyttää sosialistista vallankumousta. Heidän tehtävänsä oli siis mahdollisimman nopeasti heikentää juutalais-kristillistä perintöä. Tehdäkseen tämän he esittivät mitä kielteisintä, tuhoisaa kritiikkiä kaikilta mahdollisilta elämän alueilta, jonka oli tarkoitus epävakauttaa yhteiskunta ja vajottaa se "ahdistavaan" tilaan. Heidän politiikkansa, kuten he toivoivat, leviäisi kuin virus - jatkaen läntisten marxilaisten työtä", kuten eräs heidän jäsenistään totesi.

Antamatta meille mitään ajatuksia tulevaisuuden suunnitelmistaan - koulukunta on suositellut "Hiljaisen" kulttuurivallankumouksen edistysaskeleiksi ja tavoitteiksi - muun muassa:

1. Luotu käsite: rasistiset rikokset
2. Jatkuva muutoksentila aiheuttamaan sekaannusta
3. Opetusta seksistä ja homoseksuaalisuudesta lapsille
4. Koulujen ja opettajien arvovallan heikentäminen
5. Valtava maahanmuutto tuhoamaan identiteetti
6. Ylettömän juomisen edistäminen
7. Kirkkojen tyhjentäminen
8. Epäluotettava oikeusjärjestelmä ja ennakkoluulot rikoksen uhreja kohtaan
9. Riippuvuus valtiosta tai valtion avustuksista
10. Tiedotusvälineiden ohjaus ja vaimentaminen
11. Kannustetaan perheiden hajoamista

Yksi tärkeimmistä Frankfurtin koulukunnan ideoista oli hyödyntää Freudin ajatusta "pansexualismista" – rohkaista mielihyvän etsintään, hyväksikäyttää sukupuolten välisiä eroja, kaataa perinteiset miesten ja naisten väliset suhteet. Heidän myöhemmät tavoitteensa olisivat:

• hyökkäys isän auktoriteettia vastaan, kieltää erityiset isän ja äidin roolit ja riistää perheiltä:
• oikeus olla lastensa ensisijaisina opettajina
• poistaa erot tyttöjen ja poikien koulutuksesta
• poistaa kaikenlainen miesten valta – lisätä naisten läsnäoloa asevoimissa
• todeta naisten olevan "sorrettu luokka" ja miesten "sortajia"

Munzenberg kiteytti Frankfurtin koulukunnan pitkäaikaisen operaatiosuunnitelman näin: "Me teemme Lännen niin korruptoituneeksi, että se löyhkää."

Koulukunta uskoi että oli kaksi vallankumouksen tyyppiä: (a) poliittinen ja (b) kulttuurillinen. Kulttuurivallankumous repii sisäpuolelta. "Moderni muoto alistamisesta on kuvattu lempeydeksi". He näkivät sen pitkän aikavälin hankkeena ja pitivät kohteena selkeästi perheen, koulutuksen, median, seksin ja populaarikulttuurin.

Perhe

Koulukunnan "kriittinen teoria" saarnasi että "autoritaarinen persoonallisuus" on patriarkaalisen perheen tuote – idea viittaa suoraan Engelsin teokseen ”Perheen Alkuperä, Yksityisomaisuus ja Valtio”, joka edistää matriarkaattia. Jo Karl Marx oli kirjoittanut "Kommunistisessa manifestissa", radikaalista käsitteestä "naisten yhteisö” sekä väheksyen vuoden 1845 saksalaisesta ideologiasta, joka käsitteli perhettä yhteiskunnan perusyksikkönä. Yksi "kriittisen teorian" perusopinkappaleita oli perheen murtamisen välttämättömyys. Instituutin tutkijat saarnasivat, että "Jopa osittainen vanhempien auktoriteetin väheneminen perheessä auttaa tulevia sukupolvia hyväksymään yhteiskunnallisia muutoksia."

Karl Marxia mukaillen Koulukunta korosti sitä, kuinka "autoritaarinen persoonallisuus" on patriarkaalisen perheen tuote, juuri Marx kirjoitti väheksyvästi ajatuksesta että perhe olisi yhteiskunnan perusyksikkö. Kaikella tällä valmisteltiin sotaa miessukupuolta vastaan, jota Marcuse edisti "naisten vapautumisen" ja Uuden Vasemmisto liikkeen varjolla vuonna 1960.

Heidän aikomuksenaan oli muokata kulttuuriamme naisten hallitsemaksi. Vuonna 1933, Wilhelm Reich, yksi jäsenistä, kirjoitti” The Mass Psychology of Fascism´ssa, että matriarkaatti oli "luonnollisen yhteiskunnan" ainoa todellinen perhetyyppi. Myös Eric Fromm oli aktiivinen matriarkaalisen teorian puolestapuhuja. Maskuliinisuus ja feminiinisyys, hän väitti, eivät olleet heijastuksia "elimellisistä” sukupuolisista eroista, kuten romantikot olivat ajatelleet, vaan sosiaalisesti määrättyjen elämäntehtävien pohjalta luotuja eroja. Hänen oppinsa oli ennakkotapaus radikaalista feministisestä julkilausumasta, jollaisia nykyään näkyy lähes kaikissa suurissa sanomalehdissä ja televisio-ohjelmissa.

Vallankumoukselliset tiesivät tarkalleen, mitä he halusivat tehdä ja kuinka tehdä se. He ovat onnistuneet.

Koulutus

Lordi Bertrand Russell liittyi Frankfurtin koulukuntaan, ryhmän kehitellessä massojen manipulointitekniikkaa ja paljasti salaisuuden vuonna 1951 kirjassaan ”The Impact of Science Society”. Hän kirjoitti: "fysiologian ja psykologian aloilla tuotetaan tieteellistä tekniikkaa, joka vielä odottaa kehitystä."” Massapsykologian merkitys” on suuresti lisääntynyt nykyaikaisten propaganda metodien kehittyessä. Näistä vaikuttavin on koulutus. Tulevaisuuden sosiaalipsykologeilla tulee olemaan lukuisia luokkia koululapsia, joihin he kokeilevat erilaisia menetelmiä tuottaa horjumaton vakaumus, että lumi on mustaa. Pian tehdään useita erilaisia havaintoja. Ensinnäkin, että kodin vaikutus on hidastava. Toiseksi, ei ole paljoa tehtävissä, ellei ”koulutusta” aloiteta ennen kymmenen vuoden ikää. Kolmanneksi; lauseiden sijoittelu musiikkiin ja niiden toistuva lausuminen on erittäin tehokasta. Neljänneksi, mielipide, että lumi on valkoista, on saatava näyttämään sairaalloiselta omituisuudelta. Mutta teen vain olettamuksia. On tulevien tutkijoiden tehtävänä tarkentaa näitä väittämiä ja selvittää tarkasti kuinka paljon lasta kohden maksaa saada heidät uskomaan, että lumi on mustaa, ja kuinka paljon vähemmän maksaisi jos se olisi heidän mielestään tummanharmaata. Kun tekniikka on hioutunut, jokainen hallitus, joka on vastuussa sukupolven koulutuksesta pystyy kontrolloimaan aiheita turvallisesti ilman armeijoiden tai poliisien tarvetta. "

Kirjoittaessaan vuonna 1992 Fidelion Magazine’ssa [Frankfurtin koulukunta ja poliittinen korrektius] Michael Minnicino havainnoi miten Marcusen’n ja Adornon’n perilliset hallitsevat täysin yliopistoja, opettaen omia opiskelijoitaan korvaamaan järkeä poliittisesti korrekteilla rituaaliharjoituksilla Yhdysvalloissa tai Euroopassa julkaistaan tänään hyvin vähän teoreettisia kirjoja taiteesta, kaunokirjallisuudesta tai kielenkäytöstä, joissa ei selvästi näy Frankfurtin koulukunnan vaikutus. Noitavainot tämän päivän kampuksilla ovat Marcuse’n käsite tukahduttavasta suvaitsevaisuudesta: suvaitsevaisuutta vasemmistoliikkeille ja Frankfurtin koulukunnan opiskelijoiden suvaitsemattomuuden osoituksia oikeistoliikkeitä kohtaan.

Huumeet

Tohtori Timothy Leary antoi meille seuraavan kurkistuksen Frankfurtin koulukunnan ymmärtämiseen selonteossaan työstään Harvardin yliopiston Psykedeelisessä "Flashback” huumeprojektissa. Hän lainasi keskusteluaan Aldous Huxley’n kanssa: "Nämä laboratorioissa massatuotetut aivohuumeet saavat aikaan suuria muutoksia yhteiskunnassa. Tämä tulee tapahtumaan ilman sinua tai minua. Kaikki mitä meidän tarvitsee tehdä on levittää sanaa. Ainoa este tälle kehitykselle, Timothy, on Raamattu." Leary jatkoi edelleen: "Olemme törmänneet juutalais-kristilliseen sitoutuneisuuteen - yksi Jumala, yksi uskonto, yksi todellisuus, joka on kironnut Eurooppaa vuosisatojen ajan ja Amerikkaa sen perustajien päivistä asti. Huumeet, jotka avaavat mielen moniin todellisuuksiin, johtavat väistämättä polyteistiseen kuvaan universumista. Tajuamme että on koittanut uuden humanistisen, älyyn perustuvan uskonnon aika, joka on sävyisä, moniarvoinen ja tieteellistä pakanuutta.”

Yhdellä ” Autoritäärinen Persoonallisuus” hankkeen johtajista, R. Nevitt Sanford:lla, oli keskeinen asema psykedeelisten huumeiden käyttökokeissa. Vuonna 1965 hän kirjoitti kirjassa, jonka kustansi Britannian Tavistock Institute: "Kansakuntaa, näyttää olevan haltioissaan noin 40000:sta huumeriippuvaisestamme. Heidät nähdään hälyttävän eksyneinä ihmisinä, jotka on hinnalla millä hyvänsä pidettävä järjestystoimin kurissa. Vain levoton puritanismin voi tukea toimintaa, joka keskittyy huumeriippuvaisiin (5 miljoonan alkoholistin sijaan) ja kohtelee heitä järjestysongelmana, lääketieteellisen ongelman sijaan, yrittäen ehkäistä harmittomien huumeiden kuten marihuanan ja meskaliinin käyttöä, samanaikaisesti vaarallisten aineiden kanssa.”Johtavat nykyhuumekaupan propagandistit perustavat laillistamisvaatimuksensa samaan tieteelliseen puoskarointiin, joka lausuttiin vuosia sitten tri Sandfordin suulla.

Näihin propagandisteihin kuuluu multimiljonääri George Soros, joka valitsi yhdeksi kotimaiseksi ohjelmakseen rahoittaa vastahaastetta Amerikan 37 miljardia – dollaria - vuodessa maksavalle huumeiden vastaiselle sodalle. Sorosin kokoon leipoma Lindesmith Centre on niiden amerikkalaisten johtava äänitorvi, jotka haluavat laillistaa huumeiden käytön. Soros on huumeiden laillistamisen ”Daddy Warbucks” (isi sotarahasto) julisti Joseph Califano Jr. Columbian yliopiston Riippuvuus- ja aineiden väärinkäytön Kansallisesta Keskuksesta. (National Centre on Addiction and Substance Abuse). (The Nation, 02.09.1999)

Musiikki, Televisio ja populaarikulttuurin

Adornosta tuli ”musiikintutkimus” osaston johtaja. Osastolla kehitettiin ”Teoria Nykymusiikista”- tutkimus mahdollisuuksista levittää atonaalista - ja muuta populaarimusiikkia aseena yhteiskuntaa vastaan rappeuttamalla musiikkilajit mielisairauksien aiheuttamisen toivossa. Hän uskoi, että Yhdysvallat saataisiin polvilleen radion ja television välityksellä niiden levittäessä pessimismiä ja epätoivoa – 1930 luvun loppuun mennessä hän (yhdessä Horkheimerin kanssa) oli tunkeutunut Hollywoodiin. Mainittakoon myös väkivaltaiset videopelit, jotka tukivat koulukunnan tavoitteita.

Seksi

Kirjassaan ”Amerikan mielen sulkeminen” (The closing of theAmerican mind) Alan Bloom tarkastelee s Marcusen tapaa vedota 1960-luvulla yliopisto-opiskelijoihin yhdistelemällä Marxia ja Freudia. Teoksissa ”Eros ja Sivilisaatio” ja ”Yksiulotteinen Ihminen” Marcuse lupaa kapitalismin ja sen valheellisen tietoisuuden voittamisen onnistuvan parhaiten yhteiskunnassa, missä suurimmat mielihyväntunteet ovat seksuaalisia. Rock musiikki koskettaa nuorisoa kyseisellä kielellä. Vapaa seksuaalinen ilmaisu, anarkismi, irrationaalisen alitajunnan etsiminen ja sille vallan antaminen ovat kaikki yhtä ja samaa säiettä.

Media

Moderni media – eikä vähiten Arthur ”Punch” Sulzberger Jr, joka otti johtoonsa New York Times:in vuonna 1992 – ammensi kaksin käsin Frankfurtin Koulukunnan tutkimuksesta Autoritäärinen Persoonallisuus (New York: Harper 1950). Kirjassaan ”Ylimielisyys” (Arrogance, Waner Books, 1993) entinen CBS uutisankkuri Bernard Goldberg kertoo Sulzbergerin edelleen uskovan kaikkiin noihin 60-luvun huomioihin ”naisen vapautuksesta” ja ”miehen maailman muuttamisesta” … itse asiassa ”Punchin” vuodet ovat olleet vakaata marssia pitkin PC Bulevardia uutishuone pyhitettynä kaikelle mahdolliselle muulle monimuotoisuudelle paitsi järjelle.

Vuonna 1953 instituutti muutti takaisin Frankfurtin yliopiston. Adorno kuoli vuonna 1955 ja Horkheimer 1973. Institute of Social Research jatkui, mutta ei niin sanottuna Frankfurtin koulukuntana. "Kulttuurinen marxismi", joka on noista ajoista lähtien pesinyt kouluissamme ja yliopistoissamme, tuo "poliittinen korrektius", joka on tuhoamassa perhearvomme, uskonnolliset perinteemme ja koko kulttuurimme sai alkunsa Frankfurtin koulukunnasta.
Ne olivat nuo samat henkiset marxilaiset, jotka myöhemmin Vietnaminsodan vastaisten mielenosoitusten aikana, loivat iskulauseen "make love, not war", nämä intellektuellit, jotka edistivät "negatiivisen kritiikin vuoropuhelua, ja nuo samat teoreetikot, jotka haaveilivat utopiasta, jossa he hallitsisivat. Heidän käsitteensä, johti nykyiseen villitykseen kirjoittaa historiaa uudelleen ja muotiin "hajottaa" kaikki entinen. Heidän mantrojaan ovat: "seksuaaliset erot ovat sopimus”, ”jos se tuntuu hyvältä, tee se” ja ”toteuta itseäsi."

Elokuussa 1999 tri Gerald L. Atkinson puhui USA:n Laivastoakatemiassa antaen taustatietoja ”Frankfurtin koulukunnasta”. Hän muistutti kuulijoilleen, että juuri Frankfurtin koulukunnan edustajat olivat promotoineet herkkyysharjoitustekniikoita, joita on käytetty julkisissa kouluissa viimeiset 30 vuotta ( ja nyt US on palkannut heitä kouluttamaan joukkoja seksuaalisesta häirinnästä.). "Herkkyys" harjoittelun aikana opettajia kiellettiin opettamasta ja opettamisen sijaan ”helpottamaan.” Luokkahuoneista tuli itsetutkistelukeskuksia, joissa lapset kertoivat omista henkilökohtaisista tuntemuksistaan. Tämä tekniikka on suunniteltu vakuuttamaan lapset, että he ovat elämänsä ainoat auktoriteetit.

Atkinson jatkoi: "Autoritäärinen persoonallisuus," jota Frankfurtin koulukunta tutki Amerikassa 1940 ja 1950- luvuilla, valmisti tietä vaihtoehtoiselle sodankäynnille maskuliinista sukupuolta vastaan, jota Herbert Marcuse ja hänen sosiaalisen vallankumouksen joukkonsa edistivät 1960-luvulla "naisten vapautusliikkeen ja uusvasemmisto liikkeen valepuvussa. Abraham Marlow tarjoaa todisteet sille, että psykologiset persoonallisuudenmuutostekniikat on luotu nimenomaan Amerikan miesten "kuohintaa" varten. Maslow oli ”Third Force Humanist psychology:n” perustaja ja psykoterapeuttisen koululuokan tukija, joka kirjoitti: ... seuraava askel yksilöllisessä kehityksessä on siirtyminen maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä yleiseen ihmisyyteen. "

Huhtikuun 17. päivänä 1962, Maslow luennoi ryhmälle nunnia Sacred Heart’ssa, katolisessa yliopistossa, Massachusettsissa. Hän totesi päiväkirjassaan puheen olleen menestys, mutta totesi, että juuri se oli huolestuttavaa."Heidän ei pitäisi ylistää minua," hän kirjoitti, "heidän pitäisi hyökätä. Jos he olisivat olleet täysin tietoisia siitä, mitä olin tekemässä, he olisivat hyökänneet "(Journals, s. 157).

Verkosto

Kirjasessaan Seksi ja Manipulointi (Sex & Social Engineering, Family Education Trust 1994) Valerie Riches tarkastelee 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun intensiivisiä parlamentaarisia kampanjoita lukuisten ehkäisyä (ehkäisy, abortti, sterilisaatio) ajavien organisaatioiden ajatusten pohjalta. ”Analysoitaessa noiden kampanjoiden vuosiraportteja, kävi ilmi, että mukana oli suhteellisen pieni joukko ihmisiä, jotka oli saatu näyttämään yllättävän voimakkaalta kannatusjoukolta. Tämä verkosto ei ollut sidottu toisiinsa ainoastaan henkilötasolla, vaan myös rahoituksen, ideologian ja jopa osoitteiden osalta: sitä tuettiin laillisin keinoin ja hallituksen osastojen varoin. Verkoston ytimessä oli Family Planning Association (FPA) (Perhesuunnittelun Liitto) omine vesoineen. Vedimme siis päivänvaloon varsinaisen voimastruktuurin, jolla oli suuren mittakaavan vaikutus”.

Syvempi tutkimus osoitti, että verkko on itse asiassa laajennettu kauemmaksikin, vastaan tuli eugeniikka, väestönkasvun hillitseminen, syntyvyyden säännöstely, seksuaali- ja perhelakiuudistus sekä sukupuoli-ja terveyskasvatus. Se ulottui kustantamoihin, lääketieteeseen, koulutukseen ja tutkimuslaitoksiin, naisjärjestöihin ja avioliittoneuvontaan - kaikkialle, mistä vaikutusvaltaa voitiin lisätä. Sillä näytti olevan suuri vaikutus mediaan ja virkamiehiin relevanteissa valtionviroissa; sillä oli siis täysin suhteeton – valtava - vaikutusvalta verrattuna ihmismäärään, joka asiaa vei eteenpäin.

”Tutkimusten oltua vielä käynnissä, Sukupuolivalistus Konferenssin puhuja Liverpoolissa hahmotteli sukupuolivalistuksen taktiikoita sanoen: ”jos emme opeta seksuaalivalistusta, lapset tulevat yksinkertaisesti seuraamaan vanhempiensa mallia”. Se tosi asia, että seksuaalivalistuksesta tuli ”kulkuneuvo, jota polkivat eteenpäin maailmallisen humanismin polkijat” kävi pian ilmeiseksi. Vielä tuolloin verkoston voimaa ja kaikkien sen toimien merkitystä ei kuitenkaan täysin ymmärretty. Luultiin, että vaikutus koski ainoastaan Britanniaa. Kansainvälistä vaikutusta ei tajuttu”.

Pian sen jälkeen, ilmestyi pieni teos ”Miehet Hitlerin takana – Saksan varoitus maailmalle” (The Men Behind Hitler – A German Warning to the World). Sen teesistä havaittiin, että rotuhygienialiike, joka oli saavuttanut suosiota1900 luvun alussa, oli mennyt maan alle holokaustin jälkeisessä Kansallissosialistisessa Saksassa, ja toimii edelleen aktiivisesti järjestöissä, jotka tukevat abortteja, eutanasiaa, sterilointia, mielenterveyttä, jne. Kirjailija kehottaa lukijaa tarkkailemaan näitä järjestöjä kotimaassaan ja naapurimaissa, ollen varma, että lukija toteaisi itse, näiden järjestöjen jäsenien ja komiteoiden olevan merkittävässä vuorovaikutuksessa keskenään.

”Riippumattomien tahojen julkaisut ja tutkimukset vahvistivat pian epäillyn tilanteen … Myös Amerikassa julkaistiin merkittävä teos, joka dokumentoi Yhdysvaltain Sukupuolivalistus – ja koulutus neuvoston (SIECUS:in ) toimet. Kirjan otsikko kuuluu: ”SIECUS, Humanistisen Vallankumouksen Piiri”. SIECUS perustettiin vuonna 1964, eikä se aikaillut osallistua sosiaaliteknologiaohjelmaan koulujen sukupuolivalistuksen kautta. SIECUSin ensimmäinen johtaja oli Mary Calderone. Calderonella oli läheisiä kontakteja järjestöön nimeltä ”Suunniteltu Vanhemmuus” – jota voidaan verrata Englannin FPA:han (Family Planning Association). Kirjan mukaan Calderone kannatti humanisti Rudolph Dreikusin havaintoja ja teorioita - kuten:
• sulauttaa tai peruuttaa sukupuolet tai sukupuoliroolit;
• vapauttavaa lapset perheistään;
• lakkauttaa perhe sellaisena kuin sen tunnemme

Kirjassaan Mind Siege (Thomas Nelson, 2000) Tim LaHaye ja David A. Noebel vahvistivat Riches’n havainnot kansainvälisestä verkostosta. "Maallisen humanismin johtavat viranomaiset voidaan kuvata baseball-joukkueen avauskokoonpanona”: syöttäjä on John Dewey, sieppari Isaac Asimov; ykköspesä Paul Kurtz, toinen pesä Corliss Lamont, kolmas pesä Bertrand Russell, shortstop Julian Huxley, vasen ulkopelaaja Richard Dawkins, keskusta ulkopelaaja Margaret Sanger, oikea ulkopelaaja on Carl Rogers, johtaja "kristinusko on häviäjille" Ted Turner, nimetty lyöjä Mary Calderone; hyötypelaajat ovat sadat luetellut Humanistisen manifestin I ja II takana, kuten Eugenia C. Scott, Alfred Kinsey, Abraham Maslow, Erich Fromm, Rollo May, ja Betty Friedan.

"Katsomoissa istuvat sponsoroivat tai ylläpitävät järjestöt, kuten. . .Frankfurtin koulukunta, demokraattisen puolueen vasen siipi, Amerikan Demokraattiset sosialistit, Harvardin yliopistossa, Yalen yliopisto, University of Minnesota, University of California (Berkeley) ja kaksituhatta muuta korkeakoulua ja yliopistoa.”

Käytännön esimerkki siitä, kuinka Maslow-ajatuksen hyökyaalto on nielaisemassa englantilaiset koulut paljastui British Nat Assoc. ofCatholic Families (NACF) lehden (elokuu 2000) artikkelissa, jossa James Caffrey varoitti Kansalaisuusohjelmasta (Citizenship PSHE), jota oltiin pian liittämässä valtakunnalliseen opetus-suunnitelmaan. "Meidän on tutkittava huolellisesti ilmaisuja tässä uudessa asiassa", hän kirjoitti, "ja, mikä tärkeintä, huomioida mihin filosofiaan se perustuu. Vihjeitä tähän löytyy sanasta "valinta", joka esiintyy usein Citizenship asiakirjassa, sekä siitä, että oppilaiden ”keskusteluille ja määritelmille” koskien heidän omia näkemyksiään, arvojaan ja valintojaan mistä tahansa annetusta aiheesta, on annettu suuri painoarvo. Tämä ei ole mitään muuta kuin käsite nimeltä "Arvojen määrittely" - käsite vastoin katolilaisuutta tai jopa juutalaisuutta ja islamia.

"Tämä konseptin ennakkoversion kehittivät psykologit William Coulson, Carl Rogers ja Abraham Maslow Kaliforniassa 1960-luvulla. Se perustui "humanistiseen" psykologiaan, jossa potilaat ovat itse oman toimintansa ja käytöksensä tuomareita. Luotuaan näin Arvojen määrittely tekniikan, psykologit veivät sen kouluihin ja muihin laitoksiin, kuten luostareihin ja seminaareihin - tuhoisin seurauksin. Luostarit tyhjenivät, kirkot menettivät työntekijöitään ja tapahtui suurimittainen luopumus. Miksi? Koska katoliset instituutiot perustuvat ehdottomaan totuuteen, kuten uskontunnustukseen ja kymmeneen käskyyn. Arvojen määrittely tarjoaa moraalisen relativismin, jossa ei ole absoluuttista oikeaa tai väärää eikä riippuvuutta Jumalasta.

"Tämä sama järjestelmä tungetaan taaperoiden, lasten ja nuorten hauraisiin mieliin vuodesta 2000 eteenpäin. Arvojen määrittelyn perusfilosofia pitää sisällään ajatuksen, että opettajat jotka edistävät hyveitä, kuten rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja siveys opettavat lapsille opin joka loukkaa heidän moraalista vapauttaan. Lapsille pitää suoda vapaus valita omat arvonsa, opettaja vain "huojentaa” välttelemällä kaikkea moralisointia tai arvostelua. Eräs asianajaja kommentoi äskettäin huolestuttavia suuntauksia Australian koulutuksessa, "pääteema Arvojen Määrittelyssä on ettei ole oikeita tai vääriä arvoja”. Tämä arvokoulutus ei pyri siihen, että oppilaat tunnistaisivat oikeat arvot, saati vaalisivat niitä, se ei opeta Kirkon oppeja, etenkään paavin Elämän evankeliumia (encyclical Evangelium Vitae.) (Artikkelin kirjoittaja on Katolisen lehden toimittaja, mikä selittää katolilaisuuteen liittyvien termien käytön)

Kun lapsilta puuttuu selvä moraalinen ohjaus he luonnollisestikin tekevät valintansa perustuen omiin tunteisiinsa. Voimakas joukon painostus ja jumalallisten arvojen puuttuminen varmistavat sen, että ”yhteisesti jaetut arvot” painuvat alhaisimman yhteisen nimittäjän tasolle.
Viittaukset ympäristön kestävyydestä johtavat ajattelutapaan, jossa elämänvastaiset argumentit väestönkasvun hillitsemiseksi koetaan vastuullisina ja mielekkäinä. Samoin ovat "valinnat" terveydestä ja elämäntavoista kiertoilmaisuja kristillisyyden vastaisista asenteista äitiyttä, isyyttä, avioliiton sakramenttia ja perhe-elämää vastaan. Arvojen Määrittely on peitelty ja vaarallinen. Se tuke Citizenship (PSHE) perusteita ja otetaan pian lailla käyttöön Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Se antaa nuorille maalliset arvot ja kyllästää heidän asenteella, että heillä yksin on hallussaan ylin auktoriteetti ja tuomio elämästään. Yhdessäkään katolisessa koulussa ei voida ottaa käyttöön tämän uuden opetussuunnitelman mukaista opetussuunnitelmaa. Dr. William Coulson tunnusti psykologiset vahingot, joita Rogersin tekniikka aiheuttaa nuorille ja hylkäsi sen, omistaen elämänsä sen vaarojen paljastamiseen.

Eikö katolisten kasvatusviranomaisten pitäisi tehdä samoin ja sanoutua irti ”Citizenship:in” tuhoisasta lähestymistavasta?
Jos sallimme arvojen ja etujen horjuttamisen jatkua, menetämme tulevissa sukupolvissa kaiken sen minkä edestä esi-isämme kärsivät ja kuolivat. Meitä on varoitettu, sanoo Atkinson. Lukiessamme historiaa (asia löytyy kaikista valtavirran historiallisista kuvauksista) selviää, että olemme vaarassa menettää kaikkein arvokkaimman mitä meillä on, yksilönvapautemme.

"Se mitä me tällä hetkellä koemme”, kirjoittaa Philip Trower kirjeessään, "on sekoitus kahdesta koulukunnasta; Frankfurtin koulukunnasta ja liberaali perinteestä, joka juontaa juurensa 1700 luvun valistusaikaan. Frankfurtin koulukunnalla on tietysti kaukainen alkuperänsä 1700 luvun valistusajassa, mutta kuten Leninin marxilaisuus, sekin on ryhmästä irtautunut liike. Klassisen liberalismin ja Frankfurtin koulukunnan välittömät tavoitteet ovat pääasiassa samat (viittaus yhteentoista kohtaan edellä), mutta lopulliset tavoitteet ovat erilaiset. Liberaaleille ne johtavat länsimaisen kulttuurin "parantamiseen" ja "täydellistämiseen", Frankfurtin koulukunnalle ne saavat aikaan sen perikadon.

"Toisin kuin kovan linjan marxilaiset, Frankfurtin koulukunta ei tee mitään tulevaisuuden suunnitelmia. (Mutta) Frankfurtin koulukunta tuntuu olevan paljon kaukonäköisempi, kuin klassiset liberaalit ja maallistuneet. Ainakin he näkevät sen, että moraaliset poikkeamat, joita he edistävät tulevat lopulta tekemään sosiaalisen elämän mahdottomaksi tai sietämättömäksi. Tämä herättää kysymyksen; millainen olisi heidän suunnittelemansa tulevaisuus?”

Samaan aikaan, Hiljainen vallankumous rullaa eteenpäin.

SUKUPUOLIVALLANKUMOUKSEN SALATTU AGENDA

Suosittelen tätä erinomaista haastattelua:

http://tv7.fi/vod/player.html?id=12324

"Onko homoliikkeen menestyksen takana tietoinen yhteiskunnallinen suunnitelma, jolla tähdätään klassisen kristillisen avioliittokäsityksen murtamiseen? Vieraana teologi, tutkija ja dosentti Juha Ahvio."

TIEDOSTA JA MORAALISTA

Edellisessä kirjoituksessani kyselin eikö tieto voisi korvata hyväksytyksi tulemisen puutetta. Minun mielestäni kyllä, mutta kenties ei enää enemmistölle ihmisistä. Lainaan kirjaa Teologia – Johdatus tutkimukseen (Antti Raunio, Petri Luomanen), huomaten, että olen ajatuksineni Kreikan filosofian ”jäänne”, joskin ajattelutapani tietoisesti valinnut jäänne. En ole niin vanha ettenkö olisi jo nuoruudessani voinut valita ns. ”vapaampaa” maailmankatsomusta, vaan uskon, että nykyinen henkilökohtaiseen hyötyyn perustuva moraali ei ainoastaan tuhoa hengellisyyttämme ja jälkeläisiämme, vaan myös älymme ja kykymme ajatella: Jos luonnollinen järki sisältää tiettyjä moraalisia periaatteita – kuten lainaus alla kertoo vanhojen ja viisaiden uskoneen – eikä moraalisuutta ja rationaalisuutta voida erottaa, tällöin myös moraalin höllentyessä höllentyy rationaalinen ajattelu, eli ihmiselle suotu ”luonnollinen järki”. Ja todisteitahan tästä riittää: naiset muuttuvat miehiksi, miehet naisiksi, valtiot luopuvat vapaaehtoisesti suvereniteetistaan, syntymätön kansa korvataan pakolaisilla ja pian rukoilemme yhden maailmanhallituksen syntyä ”pelastamaan” meidät velkavankeudesta. Ei kovin järkevää, mutta oman hyödyn tavoittelun hiillos kylläkin loistaa kirkkaana kustakin esimerkistä.

”Etiikka ja moraali erotetaan usein siten, että moraalilla tarkoitetaan ihmisten tai yhteisöjen käsityksiä oikeasta ja väärästä sekä näiden käsitysten ilmentymistä toiminnassa ja yhteiselämässä, ja etiikalla tarkoitetaan näiden käsitysten tutkimusta. Käsitteitä käytetään myös samansisältöisinä. Etiikka tarkastelee kysymyksiä moraalisesta hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, hyvän ihmisen ominaisuuksista sekä hyvän yhteiskunnan rakenteista. Etiikassa kysytään myös moraalisen toiminnan perusteita ja motivaatiota. Moraalisen toiminnan perustelulla eli justifioinnilla tarkoitetaan lähtökohtia, joiden nojalla on järkevää, tarpeellista tai välttämätöntä ylläpitää ja noudattaa moraalia. Samoin kuin voi kysyä uskonnollisen uskon rationaalista perustaa, voi myös kysyä, onko moraaliselle toiminalle joitakin moraalin ulkopuolisia perusteita.

Usein kysytään, miksi pitäisi tai onko järkevää toimia moraalisesti. Moraalisella motivaatiolla tarkoitetaan sitä tekijää, joka saa ihmisen pyrkimään moraalisesti oikeaan ja hyvään. Motivaatio liittyy moraalia koskevan tiedon ja toiminnan suhteeseen. Antiikin Kreikan filosofian vaikutuksesta länsimaissa on usein ajateltu, että tieto oikeasta ja väärästä on riittävä ehto moraaliselle toiminnalle: henkilö, joka tietää, mikä on oikein, myös toimii tuon tiedon mukaisesti, ellei jokin ulkoinen tekijä estä häntä. Vastaavasti moraalisesti väärä toiminta on merkki siitä, että ei tiedetä, mikä olisi oikein. On kuitenkin mahdollista, että henkilöllä on tietoa moraalisista periaatteista ja käsitys siitä, mikä olisi oikein, mutta häneltä puuttuu kyky tai halu toimia sen mukaisesti. Jos häneltä puuttuu kyky toimia oikein, hän toimii toisin, kuin tietää oikeaksi, mutta tekee sen vastentahtoisesti. Mutta jos häneltä puuttuu halu toimia oikein, hän toimii tieten tahtoen vastoin tietoaan. Hän voi kuitenkin jälkimmäisessä tapauksessa pitää toimintaansa järkevänä, koska katsoo sen tuottavan jotakin sellaista hyötyä, jota toimimalla moraalisesti ei voi saavuttaa.

Moraalinen järki vai järkevä moraali?

Edellä kuvattu vaihtoehdot kuvastavat länsimaisessa ajattelussa tapahtunutta muutosta, joka koskee käsitystä järjen ja järkevyyden luonteesta moraalisissa kysymyksissä. Antiikissa, keskiajalla ja vielä pitkälle uudella ajalla ajateltiin, että ihmisen ”luonnollinen järki” sisältää tiettyjä moraalisia periaatteita. Moraalisen toiminnan lähtökohdat on annettu järjen mukaan, eikä moraalisuutta ja rationaalisuutta voi erottaa toisistaan. Tämän käsityksen mukaan järkevä ihminen toimii moraalisesti, koska hän noudattaa järkeen sisältyviä moraalisia periaatteita. Järki saattaa kyllä erehtyä siinä, miten näitä periaatteita sovelletaan joissakin konkreettisissa tilanteissa, mutta itse moraaliset periaatteet ovat järjen mukana annettuja. Tällaisessa ajattelutavassa ei myöskään nouse esiin kysymystä moraalisen toiminnan ei-moraalisesta perustelusta.

Uudella ajalla on kuitenkin muotoutunut käsitys, jossa järki ymmärretään sisällöttömäksi välineeksi. ”Luonnollinen laki” ei enää tarkoita järkeen sisältyviä yleispäteviä moraalisia periaatteita vaan ennen muuta ihmisyksilön pyrkimystä oman olemassaolonsa turvaamiseen ja omien yksilöllisten päämäärien tunnistamiseen. Järjen toiminta koskee yksilöllisten päämäärien tunnistamista ja niiden saavuttamiseen johtavien keinojen valintaa. Rationaaliseksi toiminnaksi alettiin ymmärtää sellainen, mikä näyttää yksilön omien päämäärien saavuttamisen kannalta edullisimmalta tai tehokkaimmalta. Moraali ei toki hävinnyt, mutta sen luonne muuttui. Näin ollen kysymys moraalisen toiminnan järkevyydestä nousee väistämättä esiin, ja se on pelkistettävissä sanoihin ”onko minun omien päämäärieni kannalta kannattavaa toimia moraalisesti?” Moraalista toimintaa perustellaan vetoamalla siihen, että moraalisuus on lopulta yksilön oman edun kannalta järkevämpää kuin epämoraalisuus.
Moraaliset ongelmat eivät (enää) koske niinkään tietyn periaatteen noudattamisessa ilmeneviä vääristymiä ja puutteita kuin niitä konflikteja, joihin yksilöt joutuvat edistäessään omia päämääriään.”
(isovimma lisännyt väripainotuksen)

KOTIÄITIYDEN STIGMA

Tässä loistava - mitä ilmeisimmin feministin kirjoittama - esimerkki siitä miten sekavaan tilaan feministinen maailmankatsomus on naiset saattanut. Kun opettaa naiselle, että naiseus on huonommuutta (ja tämän ovat tehneet ihan itse feministinaiset) niin syntyy maailma, jossa ihmisen on jatkuva nälkä, mutta syöminen on tyhmyyttä. Täydellinen umpikuja. Jo ajatus ”kaappi-kötiäitydestä” paljastaa sen tosiasian, että naiset ja miehet ovat erilaisia ja löytävät onnen erilaisista asioista. Riippumatta siitä mikä on se taho, joka opettaa ja kampeaa toisin - vanhemmat, valtio, tai vaikkapa kirkko - itselleen rehellinen nainen on sittenkin kaikesta huolimatta sisimmässään nainen, jopa kodin- ja perheenhoitohaluineen.

Tuota vielä mietin, että mikä saa nuo 50%, jotka vastasivat, että ”haluaisivat olla kotiäitejä mikäli se olisi mahdollista”, ajattelemaan ettei kotiäitiys ole mahdollista. Ovatko heidän miehensä feminsitejä?! Vai ovatko nämä ihmisiä, joille omistusasunto, ulkomaanmatkat ja trendivaatteet ovat kolmikymppisinä samaa välttämätöntä normaalia kuin meille vähän vanhemmille pesukone, pakastin ja imuri? Tietävätkö ihmiset, että tyytyväisyys ei määrätyn pisteen jälkeen enää tavaralla lisäänny - jokin taso on saavutettava, on siis olemassa kulminaatiopiste - mutta sen saavuttaa Suomessa myös yhden elättäjän perhe, jossa on näppärä ja järjestelykykyinen emäntä.

... Joku voi olla tuosta tyytyäisyyden lisääntymisestäkin erimieltä, joten tarkennettakoon vielä, että määrätyn pisteen jälkeen puute ja kärsimys lakkaa, ja toisella puolella määrätyn pisteen jälkeen tyytyväisyyden edelleen jatkuminen perustuu kilpailuun ja kilpailussa pätemiseen. Näin ollen voidaan väittää ihmisen olevan tyytyväisin ja tervein noiden kahden pisteen välissä.

Vai onko ihminen niin laumasielu, että sosiaalinen hyväksyntä on elinehto siinä missä ruoka ja suoja? Tarvitseeko ihminen sosiaalista hyväksyntää pysyäkseen terveenä? New York Timesin artikkeli, johon kääntämäni artikkeli perustuu antaa vahvasti sellaisen kuvan, että etenkin naisten on hyvin vaikea elää ei-hyväksyttyinä … ehkä myös miesten – eli ihmisen yleensä – mikä vie ajatukseni väkisinkin siihen, kuinka helppoa meitä on massoina manipuloida ja liikutella kohti kaikkinaista orjuutta, josta feminismi ja naisten hallinta on vain osa.

En noilla viimeisillä kysymyksilläni hyväksytyksi tulemisen tarpesta kuitenkaan nosta käsiäni pystyyn ja sano, että kaikkien on kai sitten saatava tuntea itsensä hyväksytyksi, vaikka tunnustaisinkin, että hyväksytyksi itsensä tunteminen on tärkeää, vaan kuten aina, yritän ehdottaa, että tieto voisi toimia puutteen tyydyttäjänä. Kun ymmärtää mikä/ketkä meitä vievät ja minne, niin kestää kyllä epäkorrektien mielipiteiden – ja elämäntavan luoman sosiaalisen erilaisuuden ja hyljeksinnän.


Kotiäitiyden Stigma
lähde: http://jezebel.com/5600798/the-stigma-of-being-a-housewife

Kotityö on aina ollut feministeille kova pala purtavaksi. Joillekin se on vankila, josta naisten on vapautettava itsensä. Toisille – kuten lukemattomat kotiäidit ja ammatikseen taloustöitä tekevät – se on työ joka ei ole koskaan saanut riittävää arvostusta.

Tämä kotityön ympärillä leijuva hämmennys vaivaa toisen aallon feministejä. Betty Friedan tavoitteli kotivaimojen vapauttamista kodinhoitovelvollisuuksista, kun sen sijaan Selma James taisteli kodinhoidon palkallistamisen puolesta. Ja jahkailu jatkuu edelleen. Valikoiva vallankumous, jossa naiset valitsivatkin työn lopettamisen ja siirtymisen kokopäivä-äideiksi ja vaimoiksi (olipa kyseessä sitten todellinen halu taikka mainostettu trendi) nostatti kiihkeän väittelyn siitä oliko työstä luopuminen askel taaksepäin. Samanaikaisesti nousee koko ajan lisää ryhmiä, jotka vaativat että kotityöt luetaan todelliseksi, laillistetuksi työksi, mikä turvaa nämä työntekijät kuten muutkin työssäkäyvät. Ja liittäkäämme tähän kaikkeen vielä se, että naiset jotka eivät valikoi, vaan yrittävät ”saada kaiken” (sekä uran että perheen) ovat osoittautuneet onnettomiksi, sekä se, että oikeastaan kaikki ne naiset, jotka tänä päivänä kutsuvat itseään kotiäideiksi ovat rääväsuisia TV-hahmoja, niin pää on todella pyörällä.

Arvostammeko me kotitöitä? Arvostammeko naisia, jotka tekevät sitä? Minulla ei ole mitään hajua.
New York Times:issa äskettäin ilmestyneen artikkelin mukaan Ruotsissa – maassa, jota voidaan kutsua maailman kehityksen johtotähdeksi – ”kotiäidit ovat lähes sukupuuttoon kuollut laji”.
Ja ne muutamat kotiäidit, joita sieltä vielä löytyy eivät ilmeisestikään kehtaa kertoa asiaa ääneen. Artikkeli – joka ei kylläkään tarjoa kovia todisteita kotiäitiyden loppumisesta - onnistuu hyvin dokumentoimaan kotiäitiys sanaan ja sanan sisällään pitämään työhön liitetyn stigman kasvun pohjois- Euroopassa.

"TresSugar" (naisia kiinnostavia asioita käsittelevä blogi) järjesti New York Timesin artikkeliin perustuen galluppin, jossa lukijoilta kysyttiin haluaisivatko he olla kotiäitejä jos se olisi mahdollista. Joskaan tämänkaltaisen gallupin tulokset eivät ole tieteellisiä, tulos oli minulle shokeeraava. Yli 50% vastanneista sanoi, että ryhtyisi kotiäidiksi, jos se olisi mahdollista, 27% ehkä, kun saavat lapsia ja vain 20% vastanneista oli sitä mieltä ettei kotona oleminen ole heitä varten.

If you didn't need the money, would you prefer being a housewife?

Yes, I totally would.
52%(232)
No, it's not for me.
21%(94)
Maybe once I had kids.
27%(121)
Total votes: 447

Tätä kaikkea tutkiskellessani yksi parhaista ystävistäni ”tuli kaapista” kotiäitinä. Suljen liikkeeni hän sanoi. Otan tauon, olen tehnyt työtä 10 vuotta. Toivon tulevani raskaaksi lähiaikoina. Häkellyin hieman. Minulle kotivaimoksi ryhtyminen kuulostaa paolta luostariin tai muuttoa farmille Vermontiin – hetkittäinen fantasia täynnä epäkäytännöllisyyksiä. Ei jotain mitä minä, tai me, teemme. Olin pettynyt ystävääni, mutta tiesin, että pettymyksiä hallitaan avarakatseisuudella, eikä siten kuten Miranda teki ”Sinkkuelämää sarjassa” ruoskiessaan Charlottea, joka ilmoitti jäävänsä kotiin.

Annoin ystäväni jatkaa. En tiedä. Aion vain kokeilla ja katson mihin se vie.

Kuulostaa hyvältä, vastasin. Tarkoitin sitä – ainakin melkein.

Miksi niin monet naiset ovat masentuneita?

Dennis Prager
lähde: http://www.wnd.com/index.php?pageId=67868

On laajalti raportoitu naisten kärsivän masennuksesta tuplasti miehiin verrattuna. Ilmeisesti kliinistä masennusta (lääketieteellisesti todettu masennus) sairastavia naisia on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Oletettaessa, että nämä väitteet ovat tosia, nousee jokaisen asiasta kiinnostuneen mieleen - eli kaikkien mieleen, jotka vähääkään välittävät naisista – kysymys miksi?

Aikaisemmassa kolumnissa tarjosin yhtä selitystä; epärealistisen onnellisuuden tavoittelua, jonka feminismi on saanut useissa naisissa aikaan.

On muitakin mahdollisia selityksiä.
Yksi on se tapa miten monet tytöistä on kasvatettu.

Kuten jokainen viisas ihminen ja älykäs kulttuuri ovat kautta historian tienneet, minkäänlaisen onnen saavuttaminen on mahdotonta ilman oman luontonsa voittamista. Tämä on tietysti yhtä totta sekä poikien että tyttöjen, miesten, kuin naistenkin kohdalla. Feminismin myötä on kuitenkin syntynyt uskomus naisluonteen ylemmyydestä. Yksi tämän uskomuksen seurauksista on miehisten – sekä hyvien, että huonojen - vaistojen nujerrus, samalla kun negatiivisia naisvaistoja on karsittu ainoastaan vähän tai ei yhtään.

Yhteiskunnat ja vanhemmat ovat aina tienneet että poikia on opetettava kontrolloimaan kahta miesluontonsa aluetta; seksuaalisia halujaan ja alttiutta väkivaltaisuuteen. Niinpä kaikki me kelpo miehet olemme oppineet jo varhain, että naista saa koskea seksuaalisesti vain hänen omalla luvallaan ja fyysinen aggressio on kanavoitava urheiluun tai valjastettava pahan taltuttamiseksi liittymällä poliisivoimiin tai armeijaan tai kunnostautumalla fyysisesti auttamaan viattomia. Miehistä, jotka eivät oppineet kontrolloimaan näitä miesluonnon osa-alueita, ei tullut ainoastaan huonoja miehiä, vaan myös onnettomia miehiä. Onnellisuus voidaan saavuttaa ainoastaan silloin kun hallitsemme luontoamme, ei silloin kun luontomme hallitsee meitä.

Yhteiskunnat ja vanhemmat myös tiesivät että oli välttämätöntä opettaa tyttöjä kontrolloimaan omaa luontoaan – erityisesti alttiutta antaa tunteidensa hallita itseään. Naiset, jotka sallivat tunteidensa hallita heitä, eivät ainoastaan tulleet hyödyttömiksi (ennen kaikkea perheidensä jäseninä), vaan myös onnettomiksi naisiksi.

Tästä huolimatta nykyfeminismin ja muiden vastaavien sosiaalisten trendien saapumisen myötä (niiden joukossa yli standardin menevä myötätunto, tunteiden ylistys, patriarkaalisuuden kieltäminen ja maskuliinisten arvojen - kuten tunnekontrollin - devalvointi ) on ryhdytty ajattelemaan, että naisluontoa on tarpeetonta muokata samoin kuin miesluontoa.

Niinpä yhteiskunnan jatkaessa poikien opettamista itsehallintaan, se lopetti opastamasta tyttöjä tekemään samoin. Tyttöjen tunteet olivat synnynnäisesti arvokkaita ja kaikkea mikä kyseenalaisti tämän ajatuksen pidettiin seksistisenä hyökkäyksenä naisia vastaan, jopa naisvihana.

Tämän seurauksena monet tytöistä kasvoivat naisiksi, joilta puuttuu kyky kontrolloida omia tunteitaan ja mielialojaan ja näin ollen kyky käyttää itsekontrollia saavuttaakseen onnellisuuden ja suojautuakseen masennukselta.

Toinen feminismin osa-alue, joka on antanut panoksensa monen naisen melankoliaan on naisellisuuden kielto. Feminismi on useammin miehisten arvojen kuin naiseuden arvojen ylistystä (ikävä kyllä ainoastaan silloin kun nuo miehiset arvot ilmenevät naisessa eivätkä miehessä). Naiseuden arvoista luovutaan alistavina, heikkoutena, passiivisuutena ja alisuorituksena. Esimerkkejä on lukuisia. Yksi on naisellisen mekon hylkääminen; missä tahansa lukiossa tai yliopistossa mekkoa käyttävää tyttöä pidetään epänormaalina. Toinen esimerkki on karski puhe. Vielä sukupolvi sitten miehet pidättäytyivät käyttämästä karskia kieltä naisten kuullen. Nykyään monet nuoret naiset kiroilevat yhtä rankasti kuin miehet (olen nähnyt varmasti enemmän nais – kuin mieskuljettajia, jotka näyttävät hävyttömiä käsimerkkejä muille autoilijoille). Tällainen käytös oli sopimatonta kun naisten odotettiin käyttäytyvän naisellisesti. Ja, tietenkin vielä äärimäisenä vastaiskuna naiseudelle tulee ”vapautunut” sukupuolikäyttäytyminen, joka on kautta aikojen liitetty miesluontoon.

Naisellisuuden menetys liittyy hyvin monen naisen masennukseen. Vaikkakin sairaassa ajassamme naisellisuus mielletään usein heikkoudeksi, on se ennen ollut monille naisille voimauttava ominaisuus, antaen heille erityistä valtaa ja identiteetin, joka ei ollut miesten saavutettavissa. Naiset eivät siis ole yksiselitteisesti onnellisia saavuttaessaan tilan jossa eivät erotu miehistä.

Tästä pääsemme vielä yhteen naisten melankolian aiheuttajaan – siihen miten kaikki edellä kerrottu vaikuttaa miehiin. Naiset ovat yleisesti ottaen onnellisempia kun heillä on elämässään hyvä mies. Ja ”hyvällä miehellä” en tarkoita ainoastaan sitoutunutta ja kilttiä, vaan myös miehistä miestä. Tästä huolimatta tämänhetkiset tasa-arvoa vaativat opit ovat liittoutuneet yhteen, eivät vain heikentääkseen naisellisuutta naisissa, vaan myös miehisyyttä miehissä. Aivan samoin kuin naisten odotetaan kaatavan naiselliset arvot, miesten odotetaan luopuvan miehisistä arvoista, jotka on tuomittu seksistisiksi, alistaviksi, patriarkaalisiksi ja siten vanhentuneiksi.

Kuitenkaan, jälleen kerran, eivät asiat ole sujuneet monien naisten kohdalla kuten feminismi antoi heidän odottaa. Miehisten miesten puute ei ole tuonut naisten enemmistölle onnea, vaan epäonnea. Ne teistä, jotka ette usko tätä, menkää ja kysykää yksinäiseltä, puolisoa etsivältä aikuiselta naiselta mikä on suurin ongelma miehissä, joita hän tapailee. ”He eivät ole miehiä” on tavanomaisin vastaus. Ei ”he eivät ole riittävän tasa-arvoisia” tai ”eivät ole riittävän herkkiä”.

Ja naiset ilman miehiä eivät ole – kuten vanha feministinen sanaparsi kuuluu, ”kaloja ilman polkupyörää”. He ovat naisia ilman miehiä.

1960 luku viitoitti tien Ylimielisyydelle, ennennäkemättömälle määrälle omahyväisyyttä; ylimielisyydelle, joka saa ihmiset ajattelemaan olevansa kaikkia aikaisempia sukupolvia parempia elämän määrittelyssä, ajattelemaan, että suurin osa aikaisemmilta polvilta peritystä tiedosta on yksinkertaisesti väärin ja vanhentunutta. Tästä röyhkeydestä me maksamme ja tulemme maksamaan kovan hinnan. Monet naiset - joita ei ole opetettu nujertamaan luontonsa synkkiä puolia, joilta on evätty naiseuden ilo, sekä enenevä määrä alakuloisia miehiä ja poikia, tuntevat jo nahoissaan tämän hinnan. Ja he kutsuvat sitä masennukseksi.

Suosittelen luettavaksi:

Iso Magneetti lehdessä julkaistua Riikka Söyringin artikkelia:
Salaliitton makua - H1N1-huijas.
Artikkeli sivuilla 6-7: http://www.isomagneetti.com/nettilehti/?alue=Lahti