ROMURAUTAA

MAAILMAN KÖYHYYS, MAAHANMUUTTO ja PURKKAPALLOT

2011-04-22T02:24:00.000-07:00

FRANKFURTIN KOULUKUNTA: SALALIITTO RAPPIOON

2011-02-15T03:57:00.000-08:00

Timothy Matthews

lähde: http://catholicinsight.com/online/features/article_882.shtml

"Läntinen sivilisaatio käy tällä hetkellä läpi kriisiä, joka olennaisesti poikkeaa kaikista aiemmin koetuista. Muut yhteiskunnat ovat menneisyydessä muuttaneet yhteiskunnallisia instituutioitaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan ulkoisten voimien vaikutuksesta tai sisäisen kasvun hitaalla kehityksellä. Mutta yksikään, kuten omamme, ei ole koskaan tietoisesti kohdannut perusteellista, koko sosiaalisen elämän rakennetta kannattelevien uskomusten ja instituutioiden muutosta.... Sivilisaatio on vedetty luonnollisilta ja perinteisiltä juuriltaan ja istutettu uuteen organisaatioon, joka on yhtä keinotekoinen ja mekaaninen kuin moderni tehdas.”
Christopher Dawson. Tiedustelut osaksi uskontoa ja kulttuuria, s. 259.

Saatana pitää useimmat työnsä maailmassa huolellisesti piilossa. Mutta olen äskettäin saanut kaksi häivähdystä hänen työstään. Ensimmäiseksi, lyhyen artikkelin katolisen naisjärjestön aikakauslehdessä (Association of Catholic Women’s ACW Review), ja toiseksi, maininnan (joka aluksi hämmästytti minua) venäläiseltä papilta, joka väitti että me lännessä elämme kommunistisessa yhteiskunnassa. Nämä häivähdykset selittävät byrokratian kiivaan hyökkäyksen, joka on onnistuneesti, eri puolilla maailmaa, poistamassa vanhemmilta oikeuden olla lapsiensa ensisijaisia kasvattajia ja suojelijoita.

ACW Review:n artikkeli tutki "Frankfurtin koulukunnan" rapauttavaa työtä, jossa ryhmä saksalais-amerikkalaisia tutkijoita kehitti erittäin provosoivia ja omintakeisia näkökulmia nyky-yhteiskunnasta ja kulttuurista hyödyntäen Hegeliä, Marxia, Nietzscheä, Freudia, ja Weberiä. Ei, että heidän käsityksensä "kulttuurivallankumouksesta" olisi erityisen uusi, jo Joseph Comte de Maistre (1753-1821) joka oli ollut viidentoista vuoden ajan vapaamuurari, kirjoitti: ”tähän asti” valtakunnat on tuhottu valloittamalla, mutta tässäpä kysymys; eikö valtion voisi tappaa omalla maallaan, ilman valloitusta ja uudelleenasuttamista, antamalla raatokärpästen korruptoida olennaiset ja perustuslailliset periaatteet, jotka tekevät valtiosta sen mikä se on.

Mikä oli Frankfurtin koulukunta? …. Bolshevikkivallankumouksen jälkeisinä päivinä Venäjällä uskottiin, että työläisten vallankumous lakaisisi yli Euroopan ja lopulta yli Yhdysvaltojen. Mutta niin ei tapahtunut. Loppuvuodesta 1922 Kommunistinen internationaali (Komintern) alkoi miettiä, mitkä olivat syyt, miksi näin ei tapahtunut. Leninin aloitteesta järjestettiin kokous Marx –Engels -instituutissa Moskovassa.

Kokouksen tavoitteena oli selvittää käsite; 'marxilainen kulttuurivallankumous' ja konkretisoida se. Läsnäolijoiden joukossa oli Georg Lukacs (unkarilainen ylimys, pankkiirin poika, josta oli tullut kommunisti ensimmäisen maailmansodan aikana; hyvänä marxilaisena teoreetikkona, hän kehitti ajatuksen "Vallankumous ja Eros" – seksuaalivietin käyttäminen tuhoamisvälineenä) ja Willi Munzenberg (jonka ehdotettu ratkaisu oli "järjestää älymystö ja käyttää heitä muuttamaan läntinen sivilisaatio vastenmieliseksi. Vasta sitten, kun kaikki sen arvot on vioitettu ja elämä tehty mahdottomaksi, voitaisiin asettaa proletariaatin diktatuurin") ”Kokous oli vahingollisempi länsimaiselle sivilisaatiolle, kuin itse bolshevikkivallankumous", sanoi Ralph de Toledano (1916-2007) konservatiivinen kirjailija ja yksi ”National Review:n"lehden perustajista. ”(National Review on yhdysvaltalainen yhteiskunnallisia aiheita käsittelevä sanomalehti, joka kutsuu itseään "Amerikan luetuimmaksi ja vaikutusvoimaisimmaksi republikaanisten/konservatiivisten uutisten, näkökulmien ja mielipiteiden aikakauslehdeksi)

Lenin kuoli vuonna 1924 ja Stalin alkoi pitää Munzenbergiä, Lukacsia ja samoin-ajattelijoita "revisionisteinä". Kesäkuussa 1940 Münzenberg pakeni Etelä-Ranskaan, jossa NKVD Stalinin käskystä murhasi hänet.

Kesällä 1924 Lukacs joutui kirjoituksistaan Viidennen Kominternin kongressin hyökkäyksen kohteeksi, ja muutti Saksaan. Saksassa hän toimi ensimmäisen kommunismiin suuntautuneiden sosiologien ryhmän kokouksen puheenjohtajana. Tämä kokous johti myöhemmin Frankfurt koulukunnan perustamiseen.

Tämä "Koulukunta" (tarkoituksenaan käynnistää vallankumouksellinen ohjelma) käynnistettiin Frankfurtin yliopistossa Institut für Sozialforschung:ssa. Aluksi koulu ja instituutti olivat yhdessä. Vuonna 1923 instituutti perustettiin virallisesti Felix Weil’n (1898-1975) rahoittamana. Weil oli syntynyt Argentiinassa, yhdeksän vuoden ikäisenä hänet lähetettiin kouluun Saksaan. Hän harjoitti opintoja Tübingenissä sekä Frankfurtissa, jossa hän suoritti tohtorin tutkinnon valtiotieteessä. Näissä yliopistoissa hän kiinnostui kasvavassa määrin sosialismista ja marxismista. Hänen väitöskirjansa aihe oli "käytännön ongelmia sosialismin täytäntöönpanossa."

Carl Grünberg, vannoutunut marxilainen, toimi instituutin johtajana vuosina 1923-1929. Vaikka instituutilla ei ollut mitään virallista puoluekytköstä, Max Horkheimerin saatua määräysvallan 1930, hän uskoi, että Marxin teorian pitäisi olla perustana instituutin tutkimustyössä. Hitlerin tulessa valtaan instituutti suljettiin ja sen jäsenet pakenivat eri reittejä Yhdysvaltoihin ja siirtyivät siellä suuriin amerikkalaisiin yliopistoihin kuten Columbia, Princeton, Brandeis ja Berkeley.

Koulun jäsenten joukossa olivat 1960 luvun guru, Uuden vasemmiston Herbert Marcuse ( Paavi Paavali VI irtisanoutui hänen ”vapauttamisen teoriastaan”, joka "avaa tien kurittomuuteen vapautena"), Max Horkheimer, Theodor Adorno, suosittu kirjailija Erich Fromm , Leo Lowenthal ja Jürgen Habermas - mahdollisesti koulun vaikutusvaltaisin edustaja.

Periaatteenaan Frankfurtin koulukunta uskoi, että niin kauan kuin henkilöllä oli usko - tai edes toivo uskosta - että hänen jumalallinen lahjansa, kyky järkeillä, voisi ratkaista edessä olevia yhteiskunnan ongelmia, silloin yhteiskunta ei koskaan joutuisi toivottomuuden ja vieraantumisen tilaan eikä katsoisi tarpeelliseksi synnyttää sosialistista vallankumousta. Heidän tehtävänsä oli siis mahdollisimman nopeasti heikentää juutalais-kristillistä perintöä. Tehdäkseen tämän he esittivät mitä kielteisintä, tuhoisaa kritiikkiä kaikilta mahdollisilta elämän alueilta, jonka oli tarkoitus epävakauttaa yhteiskunta ja vajottaa se "ahdistavaan" tilaan. Heidän politiikkansa, kuten he toivoivat, leviäisi kuin virus - jatkaen läntisten marxilaisten työtä", kuten eräs heidän jäsenistään totesi.

Antamatta meille mitään ajatuksia tulevaisuuden suunnitelmistaan - koulukunta on suositellut "Hiljaisen" kulttuurivallankumouksen edistysaskeleiksi ja tavoitteiksi - muun muassa:

1. Luotu käsite: rasistiset rikokset
2. Jatkuva muutoksentila aiheuttamaan sekaannusta
3. Opetusta seksistä ja homoseksuaalisuudesta lapsille
4. Koulujen ja opettajien arvovallan heikentäminen
5. Valtava maahanmuutto tuhoamaan identiteetti
6. Ylettömän juomisen edistäminen
7. Kirkkojen tyhjentäminen
8. Epäluotettava oikeusjärjestelmä ja ennakkoluulot rikoksen uhreja kohtaan
9. Riippuvuus valtiosta tai valtion avustuksista
10. Tiedotusvälineiden ohjaus ja vaimentaminen
11. Kannustetaan perheiden hajoamista

Yksi tärkeimmistä Frankfurtin koulukunnan ideoista oli hyödyntää Freudin ajatusta "pansexualismista" – rohkaista mielihyvän etsintään, hyväksikäyttää sukupuolten välisiä eroja, kaataa perinteiset miesten ja naisten väliset suhteet. Heidän myöhemmät tavoitteensa olisivat:

• hyökkäys isän auktoriteettia vastaan, kieltää erityiset isän ja äidin roolit ja riistää perheiltä:
• oikeus olla lastensa ensisijaisina opettajina
• poistaa erot tyttöjen ja poikien koulutuksesta
• poistaa kaikenlainen miesten valta – lisätä naisten läsnäoloa asevoimissa
• todeta naisten olevan "sorrettu luokka" ja miesten "sortajia"

Munzenberg kiteytti Frankfurtin koulukunnan pitkäaikaisen operaatiosuunnitelman näin: "Me teemme Lännen niin korruptoituneeksi, että se löyhkää."

Koulukunta uskoi että oli kaksi vallankumouksen tyyppiä: (a) poliittinen ja (b) kulttuurillinen. Kulttuurivallankumous repii sisäpuolelta. "Moderni muoto alistamisesta on kuvattu lempeydeksi". He näkivät sen pitkän aikavälin hankkeena ja pitivät kohteena selkeästi perheen, koulutuksen, median, seksin ja populaarikulttuurin.

Perhe

Koulukunnan "kriittinen teoria" saarnasi että "autoritaarinen persoonallisuus" on patriarkaalisen perheen tuote – idea viittaa suoraan Engelsin teokseen ”Perheen Alkuperä, Yksityisomaisuus ja Valtio”, joka edistää matriarkaattia. Jo Karl Marx oli kirjoittanut "Kommunistisessa manifestissa", radikaalista käsitteestä "naisten yhteisö” sekä väheksyen vuoden 1845 saksalaisesta ideologiasta, joka käsitteli perhettä yhteiskunnan perusyksikkönä. Yksi "kriittisen teorian" perusopinkappaleita oli perheen murtamisen välttämättömyys. Instituutin tutkijat saarnasivat, että "Jopa osittainen vanhempien auktoriteetin väheneminen perheessä auttaa tulevia sukupolvia hyväksymään yhteiskunnallisia muutoksia."

Karl Marxia mukaillen Koulukunta korosti sitä, kuinka "autoritaarinen persoonallisuus" on patriarkaalisen perheen tuote, juuri Marx kirjoitti väheksyvästi ajatuksesta että perhe olisi yhteiskunnan perusyksikkö. Kaikella tällä valmisteltiin sotaa miessukupuolta vastaan, jota Marcuse edisti "naisten vapautumisen" ja Uuden Vasemmisto liikkeen varjolla vuonna 1960.

Heidän aikomuksenaan oli muokata kulttuuriamme naisten hallitsemaksi. Vuonna 1933, Wilhelm Reich, yksi jäsenistä, kirjoitti” The Mass Psychology of Fascism´ssa, että matriarkaatti oli "luonnollisen yhteiskunnan" ainoa todellinen perhetyyppi. Myös Eric Fromm oli aktiivinen matriarkaalisen teorian puolestapuhuja. Maskuliinisuus ja feminiinisyys, hän väitti, eivät olleet heijastuksia "elimellisistä” sukupuolisista eroista, kuten romantikot olivat ajatelleet, vaan sosiaalisesti määrättyjen elämäntehtävien pohjalta luotuja eroja. Hänen oppinsa oli ennakkotapaus radikaalista feministisestä julkilausumasta, jollaisia nykyään näkyy lähes kaikissa suurissa sanomalehdissä ja televisio-ohjelmissa.

Vallankumoukselliset tiesivät tarkalleen, mitä he halusivat tehdä ja kuinka tehdä se. He ovat onnistuneet.

Koulutus

Lordi Bertrand Russell liittyi Frankfurtin koulukuntaan, ryhmän kehitellessä massojen manipulointitekniikkaa ja paljasti salaisuuden vuonna 1951 kirjassaan ”The Impact of Science Society”. Hän kirjoitti: "fysiologian ja psykologian aloilla tuotetaan tieteellistä tekniikkaa, joka vielä odottaa kehitystä."” Massapsykologian merkitys” on suuresti lisääntynyt nykyaikaisten propaganda metodien kehittyessä. Näistä vaikuttavin on koulutus. Tulevaisuuden sosiaalipsykologeilla tulee olemaan lukuisia luokkia koululapsia, joihin he kokeilevat erilaisia menetelmiä tuottaa horjumaton vakaumus, että lumi on mustaa. Pian tehdään useita erilaisia havaintoja. Ensinnäkin, että kodin vaikutus on hidastava. Toiseksi, ei ole paljoa tehtävissä, ellei ”koulutusta” aloiteta ennen kymmenen vuoden ikää. Kolmanneksi; lauseiden sijoittelu musiikkiin ja niiden toistuva lausuminen on erittäin tehokasta. Neljänneksi, mielipide, että lumi on valkoista, on saatava näyttämään sairaalloiselta omituisuudelta. Mutta teen vain olettamuksia. On tulevien tutkijoiden tehtävänä tarkentaa näitä väittämiä ja selvittää tarkasti kuinka paljon lasta kohden maksaa saada heidät uskomaan, että lumi on mustaa, ja kuinka paljon vähemmän maksaisi jos se olisi heidän mielestään tummanharmaata. Kun tekniikka on hioutunut, jokainen hallitus, joka on vastuussa sukupolven koulutuksesta pystyy kontrolloimaan aiheita turvallisesti ilman armeijoiden tai poliisien tarvetta. "

Kirjoittaessaan vuonna 1992 Fidelion Magazine’ssa [Frankfurtin koulukunta ja poliittinen korrektius] Michael Minnicino havainnoi miten Marcusen’n ja Adornon’n perilliset hallitsevat täysin yliopistoja, opettaen omia opiskelijoitaan korvaamaan järkeä poliittisesti korrekteilla rituaaliharjoituksilla Yhdysvalloissa tai Euroopassa julkaistaan tänään hyvin vähän teoreettisia kirjoja taiteesta, kaunokirjallisuudesta tai kielenkäytöstä, joissa ei selvästi näy Frankfurtin koulukunnan vaikutus. Noitavainot tämän päivän kampuksilla ovat Marcuse’n käsite tukahduttavasta suvaitsevaisuudesta: suvaitsevaisuutta vasemmistoliikkeille ja Frankfurtin koulukunnan opiskelijoiden suvaitsemattomuuden osoituksia oikeistoliikkeitä kohtaan.

Huumeet

Tohtori Timothy Leary antoi meille seuraavan kurkistuksen Frankfurtin koulukunnan ymmärtämiseen selonteossaan työstään Harvardin yliopiston Psykedeelisessä "Flashback” huumeprojektissa. Hän lainasi keskusteluaan Aldous Huxley’n kanssa: "Nämä laboratorioissa massatuotetut aivohuumeet saavat aikaan suuria muutoksia yhteiskunnassa. Tämä tulee tapahtumaan ilman sinua tai minua. Kaikki mitä meidän tarvitsee tehdä on levittää sanaa. Ainoa este tälle kehitykselle, Timothy, on Raamattu." Leary jatkoi edelleen: "Olemme törmänneet juutalais-kristilliseen sitoutuneisuuteen - yksi Jumala, yksi uskonto, yksi todellisuus, joka on kironnut Eurooppaa vuosisatojen ajan ja Amerikkaa sen perustajien päivistä asti. Huumeet, jotka avaavat mielen moniin todellisuuksiin, johtavat väistämättä polyteistiseen kuvaan universumista. Tajuamme että on koittanut uuden humanistisen, älyyn perustuvan uskonnon aika, joka on sävyisä, moniarvoinen ja tieteellistä pakanuutta.”

Yhdellä ” Autoritäärinen Persoonallisuus” hankkeen johtajista, R. Nevitt Sanford:lla, oli keskeinen asema psykedeelisten huumeiden käyttökokeissa. Vuonna 1965 hän kirjoitti kirjassa, jonka kustansi Britannian Tavistock Institute: "Kansakuntaa, näyttää olevan haltioissaan noin 40000:sta huumeriippuvaisestamme. Heidät nähdään hälyttävän eksyneinä ihmisinä, jotka on hinnalla millä hyvänsä pidettävä järjestystoimin kurissa. Vain levoton puritanismin voi tukea toimintaa, joka keskittyy huumeriippuvaisiin (5 miljoonan alkoholistin sijaan) ja kohtelee heitä järjestysongelmana, lääketieteellisen ongelman sijaan, yrittäen ehkäistä harmittomien huumeiden kuten marihuanan ja meskaliinin käyttöä, samanaikaisesti vaarallisten aineiden kanssa.”Johtavat nykyhuumekaupan propagandistit perustavat laillistamisvaatimuksensa samaan tieteelliseen puoskarointiin, joka lausuttiin vuosia sitten tri Sandfordin suulla.

Näihin propagandisteihin kuuluu multimiljonääri George Soros, joka valitsi yhdeksi kotimaiseksi ohjelmakseen rahoittaa vastahaastetta Amerikan 37 miljardia – dollaria - vuodessa maksavalle huumeiden vastaiselle sodalle. Sorosin kokoon leipoma Lindesmith Centre on niiden amerikkalaisten johtava äänitorvi, jotka haluavat laillistaa huumeiden käytön. Soros on huumeiden laillistamisen ”Daddy Warbucks” (isi sotarahasto) julisti Joseph Califano Jr. Columbian yliopiston Riippuvuus- ja aineiden väärinkäytön Kansallisesta Keskuksesta. (National Centre on Addiction and Substance Abuse). (The Nation, 02.09.1999)

Musiikki, Televisio ja populaarikulttuurin

Adornosta tuli ”musiikintutkimus” osaston johtaja. Osastolla kehitettiin ”Teoria Nykymusiikista”- tutkimus mahdollisuuksista levittää atonaalista - ja muuta populaarimusiikkia aseena yhteiskuntaa vastaan rappeuttamalla musiikkilajit mielisairauksien aiheuttamisen toivossa. Hän uskoi, että Yhdysvallat saataisiin polvilleen radion ja television välityksellä niiden levittäessä pessimismiä ja epätoivoa – 1930 luvun loppuun mennessä hän (yhdessä Horkheimerin kanssa) oli tunkeutunut Hollywoodiin. Mainittakoon myös väkivaltaiset videopelit, jotka tukivat koulukunnan tavoitteita.

Seksi

Kirjassaan ”Amerikan mielen sulkeminen” (The closing of theAmerican mind) Alan Bloom tarkastelee s Marcusen tapaa vedota 1960-luvulla yliopisto-opiskelijoihin yhdistelemällä Marxia ja Freudia. Teoksissa ”Eros ja Sivilisaatio” ja ”Yksiulotteinen Ihminen” Marcuse lupaa kapitalismin ja sen valheellisen tietoisuuden voittamisen onnistuvan parhaiten yhteiskunnassa, missä suurimmat mielihyväntunteet ovat seksuaalisia. Rock musiikki koskettaa nuorisoa kyseisellä kielellä. Vapaa seksuaalinen ilmaisu, anarkismi, irrationaalisen alitajunnan etsiminen ja sille vallan antaminen ovat kaikki yhtä ja samaa säiettä.

Media

Moderni media – eikä vähiten Arthur ”Punch” Sulzberger Jr, joka otti johtoonsa New York Times:in vuonna 1992 – ammensi kaksin käsin Frankfurtin Koulukunnan tutkimuksesta Autoritäärinen Persoonallisuus (New York: Harper 1950). Kirjassaan ”Ylimielisyys” (Arrogance, Waner Books, 1993) entinen CBS uutisankkuri Bernard Goldberg kertoo Sulzbergerin edelleen uskovan kaikkiin noihin 60-luvun huomioihin ”naisen vapautuksesta” ja ”miehen maailman muuttamisesta” … itse asiassa ”Punchin” vuodet ovat olleet vakaata marssia pitkin PC Bulevardia uutishuone pyhitettynä kaikelle mahdolliselle muulle monimuotoisuudelle paitsi järjelle.

Vuonna 1953 instituutti muutti takaisin Frankfurtin yliopiston. Adorno kuoli vuonna 1955 ja Horkheimer 1973. Institute of Social Research jatkui, mutta ei niin sanottuna Frankfurtin koulukuntana. "Kulttuurinen marxismi", joka on noista ajoista lähtien pesinyt kouluissamme ja yliopistoissamme, tuo "poliittinen korrektius", joka on tuhoamassa perhearvomme, uskonnolliset perinteemme ja koko kulttuurimme sai alkunsa Frankfurtin koulukunnasta.
Ne olivat nuo samat henkiset marxilaiset, jotka myöhemmin Vietnaminsodan vastaisten mielenosoitusten aikana, loivat iskulauseen "make love, not war", nämä intellektuellit, jotka edistivät "negatiivisen kritiikin vuoropuhelua, ja nuo samat teoreetikot, jotka haaveilivat utopiasta, jossa he hallitsisivat. Heidän käsitteensä, johti nykyiseen villitykseen kirjoittaa historiaa uudelleen ja muotiin "hajottaa" kaikki entinen. Heidän mantrojaan ovat: "seksuaaliset erot ovat sopimus”, ”jos se tuntuu hyvältä, tee se” ja ”toteuta itseäsi."

Elokuussa 1999 tri Gerald L. Atkinson puhui USA:n Laivastoakatemiassa antaen taustatietoja ”Frankfurtin koulukunnasta”. Hän muistutti kuulijoilleen, että juuri Frankfurtin koulukunnan edustajat olivat promotoineet herkkyysharjoitustekniikoita, joita on käytetty julkisissa kouluissa viimeiset 30 vuotta ( ja nyt US on palkannut heitä kouluttamaan joukkoja seksuaalisesta häirinnästä.). "Herkkyys" harjoittelun aikana opettajia kiellettiin opettamasta ja opettamisen sijaan ”helpottamaan.” Luokkahuoneista tuli itsetutkistelukeskuksia, joissa lapset kertoivat omista henkilökohtaisista tuntemuksistaan. Tämä tekniikka on suunniteltu vakuuttamaan lapset, että he ovat elämänsä ainoat auktoriteetit.

Atkinson jatkoi: "Autoritäärinen persoonallisuus," jota Frankfurtin koulukunta tutki Amerikassa 1940 ja 1950- luvuilla, valmisti tietä vaihtoehtoiselle sodankäynnille maskuliinista sukupuolta vastaan, jota Herbert Marcuse ja hänen sosiaalisen vallankumouksen joukkonsa edistivät 1960-luvulla "naisten vapautusliikkeen ja uusvasemmisto liikkeen valepuvussa. Abraham Marlow tarjoaa todisteet sille, että psykologiset persoonallisuudenmuutostekniikat on luotu nimenomaan Amerikan miesten "kuohintaa" varten. Maslow oli ”Third Force Humanist psychology:n” perustaja ja psykoterapeuttisen koululuokan tukija, joka kirjoitti: ... seuraava askel yksilöllisessä kehityksessä on siirtyminen maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä yleiseen ihmisyyteen. "

Huhtikuun 17. päivänä 1962, Maslow luennoi ryhmälle nunnia Sacred Heart’ssa, katolisessa yliopistossa, Massachusettsissa. Hän totesi päiväkirjassaan puheen olleen menestys, mutta totesi, että juuri se oli huolestuttavaa."Heidän ei pitäisi ylistää minua," hän kirjoitti, "heidän pitäisi hyökätä. Jos he olisivat olleet täysin tietoisia siitä, mitä olin tekemässä, he olisivat hyökänneet "(Journals, s. 157).

Verkosto

Kirjasessaan Seksi ja Manipulointi (Sex & Social Engineering, Family Education Trust 1994) Valerie Riches tarkastelee 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun intensiivisiä parlamentaarisia kampanjoita lukuisten ehkäisyä (ehkäisy, abortti, sterilisaatio) ajavien organisaatioiden ajatusten pohjalta. ”Analysoitaessa noiden kampanjoiden vuosiraportteja, kävi ilmi, että mukana oli suhteellisen pieni joukko ihmisiä, jotka oli saatu näyttämään yllättävän voimakkaalta kannatusjoukolta. Tämä verkosto ei ollut sidottu toisiinsa ainoastaan henkilötasolla, vaan myös rahoituksen, ideologian ja jopa osoitteiden osalta: sitä tuettiin laillisin keinoin ja hallituksen osastojen varoin. Verkoston ytimessä oli Family Planning Association (FPA) (Perhesuunnittelun Liitto) omine vesoineen. Vedimme siis päivänvaloon varsinaisen voimastruktuurin, jolla oli suuren mittakaavan vaikutus”.

Syvempi tutkimus osoitti, että verkko on itse asiassa laajennettu kauemmaksikin, vastaan tuli eugeniikka, väestönkasvun hillitseminen, syntyvyyden säännöstely, seksuaali- ja perhelakiuudistus sekä sukupuoli-ja terveyskasvatus. Se ulottui kustantamoihin, lääketieteeseen, koulutukseen ja tutkimuslaitoksiin, naisjärjestöihin ja avioliittoneuvontaan - kaikkialle, mistä vaikutusvaltaa voitiin lisätä. Sillä näytti olevan suuri vaikutus mediaan ja virkamiehiin relevanteissa valtionviroissa; sillä oli siis täysin suhteeton – valtava - vaikutusvalta verrattuna ihmismäärään, joka asiaa vei eteenpäin.

”Tutkimusten oltua vielä käynnissä, Sukupuolivalistus Konferenssin puhuja Liverpoolissa hahmotteli sukupuolivalistuksen taktiikoita sanoen: ”jos emme opeta seksuaalivalistusta, lapset tulevat yksinkertaisesti seuraamaan vanhempiensa mallia”. Se tosi asia, että seksuaalivalistuksesta tuli ”kulkuneuvo, jota polkivat eteenpäin maailmallisen humanismin polkijat” kävi pian ilmeiseksi. Vielä tuolloin verkoston voimaa ja kaikkien sen toimien merkitystä ei kuitenkaan täysin ymmärretty. Luultiin, että vaikutus koski ainoastaan Britanniaa. Kansainvälistä vaikutusta ei tajuttu”.

Pian sen jälkeen, ilmestyi pieni teos ”Miehet Hitlerin takana – Saksan varoitus maailmalle” (The Men Behind Hitler – A German Warning to the World). Sen teesistä havaittiin, että rotuhygienialiike, joka oli saavuttanut suosiota1900 luvun alussa, oli mennyt maan alle holokaustin jälkeisessä Kansallissosialistisessa Saksassa, ja toimii edelleen aktiivisesti järjestöissä, jotka tukevat abortteja, eutanasiaa, sterilointia, mielenterveyttä, jne. Kirjailija kehottaa lukijaa tarkkailemaan näitä järjestöjä kotimaassaan ja naapurimaissa, ollen varma, että lukija toteaisi itse, näiden järjestöjen jäsenien ja komiteoiden olevan merkittävässä vuorovaikutuksessa keskenään.

”Riippumattomien tahojen julkaisut ja tutkimukset vahvistivat pian epäillyn tilanteen … Myös Amerikassa julkaistiin merkittävä teos, joka dokumentoi Yhdysvaltain Sukupuolivalistus – ja koulutus neuvoston (SIECUS:in ) toimet. Kirjan otsikko kuuluu: ”SIECUS, Humanistisen Vallankumouksen Piiri”. SIECUS perustettiin vuonna 1964, eikä se aikaillut osallistua sosiaaliteknologiaohjelmaan koulujen sukupuolivalistuksen kautta. SIECUSin ensimmäinen johtaja oli Mary Calderone. Calderonella oli läheisiä kontakteja järjestöön nimeltä ”Suunniteltu Vanhemmuus” – jota voidaan verrata Englannin FPA:han (Family Planning Association). Kirjan mukaan Calderone kannatti humanisti Rudolph Dreikusin havaintoja ja teorioita - kuten:
• sulauttaa tai peruuttaa sukupuolet tai sukupuoliroolit;
• vapauttavaa lapset perheistään;
• lakkauttaa perhe sellaisena kuin sen tunnemme

Kirjassaan Mind Siege (Thomas Nelson, 2000) Tim LaHaye ja David A. Noebel vahvistivat Riches’n havainnot kansainvälisestä verkostosta. "Maallisen humanismin johtavat viranomaiset voidaan kuvata baseball-joukkueen avauskokoonpanona”: syöttäjä on John Dewey, sieppari Isaac Asimov; ykköspesä Paul Kurtz, toinen pesä Corliss Lamont, kolmas pesä Bertrand Russell, shortstop Julian Huxley, vasen ulkopelaaja Richard Dawkins, keskusta ulkopelaaja Margaret Sanger, oikea ulkopelaaja on Carl Rogers, johtaja "kristinusko on häviäjille" Ted Turner, nimetty lyöjä Mary Calderone; hyötypelaajat ovat sadat luetellut Humanistisen manifestin I ja II takana, kuten Eugenia C. Scott, Alfred Kinsey, Abraham Maslow, Erich Fromm, Rollo May, ja Betty Friedan.

"Katsomoissa istuvat sponsoroivat tai ylläpitävät järjestöt, kuten. . .Frankfurtin koulukunta, demokraattisen puolueen vasen siipi, Amerikan Demokraattiset sosialistit, Harvardin yliopistossa, Yalen yliopisto, University of Minnesota, University of California (Berkeley) ja kaksituhatta muuta korkeakoulua ja yliopistoa.”

Käytännön esimerkki siitä, kuinka Maslow-ajatuksen hyökyaalto on nielaisemassa englantilaiset koulut paljastui British Nat Assoc. ofCatholic Families (NACF) lehden (elokuu 2000) artikkelissa, jossa James Caffrey varoitti Kansalaisuusohjelmasta (Citizenship PSHE), jota oltiin pian liittämässä valtakunnalliseen opetus-suunnitelmaan. "Meidän on tutkittava huolellisesti ilmaisuja tässä uudessa asiassa", hän kirjoitti, "ja, mikä tärkeintä, huomioida mihin filosofiaan se perustuu. Vihjeitä tähän löytyy sanasta "valinta", joka esiintyy usein Citizenship asiakirjassa, sekä siitä, että oppilaiden ”keskusteluille ja määritelmille” koskien heidän omia näkemyksiään, arvojaan ja valintojaan mistä tahansa annetusta aiheesta, on annettu suuri painoarvo. Tämä ei ole mitään muuta kuin käsite nimeltä "Arvojen määrittely" - käsite vastoin katolilaisuutta tai jopa juutalaisuutta ja islamia.

"Tämä konseptin ennakkoversion kehittivät psykologit William Coulson, Carl Rogers ja Abraham Maslow Kaliforniassa 1960-luvulla. Se perustui "humanistiseen" psykologiaan, jossa potilaat ovat itse oman toimintansa ja käytöksensä tuomareita. Luotuaan näin Arvojen määrittely tekniikan, psykologit veivät sen kouluihin ja muihin laitoksiin, kuten luostareihin ja seminaareihin - tuhoisin seurauksin. Luostarit tyhjenivät, kirkot menettivät työntekijöitään ja tapahtui suurimittainen luopumus. Miksi? Koska katoliset instituutiot perustuvat ehdottomaan totuuteen, kuten uskontunnustukseen ja kymmeneen käskyyn. Arvojen määrittely tarjoaa moraalisen relativismin, jossa ei ole absoluuttista oikeaa tai väärää eikä riippuvuutta Jumalasta.

"Tämä sama järjestelmä tungetaan taaperoiden, lasten ja nuorten hauraisiin mieliin vuodesta 2000 eteenpäin. Arvojen määrittelyn perusfilosofia pitää sisällään ajatuksen, että opettajat jotka edistävät hyveitä, kuten rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja siveys opettavat lapsille opin joka loukkaa heidän moraalista vapauttaan. Lapsille pitää suoda vapaus valita omat arvonsa, opettaja vain "huojentaa” välttelemällä kaikkea moralisointia tai arvostelua. Eräs asianajaja kommentoi äskettäin huolestuttavia suuntauksia Australian koulutuksessa, "pääteema Arvojen Määrittelyssä on ettei ole oikeita tai vääriä arvoja”. Tämä arvokoulutus ei pyri siihen, että oppilaat tunnistaisivat oikeat arvot, saati vaalisivat niitä, se ei opeta Kirkon oppeja, etenkään paavin Elämän evankeliumia (encyclical Evangelium Vitae.) (Artikkelin kirjoittaja on Katolisen lehden toimittaja, mikä selittää katolilaisuuteen liittyvien termien käytön)

Kun lapsilta puuttuu selvä moraalinen ohjaus he luonnollisestikin tekevät valintansa perustuen omiin tunteisiinsa. Voimakas joukon painostus ja jumalallisten arvojen puuttuminen varmistavat sen, että ”yhteisesti jaetut arvot” painuvat alhaisimman yhteisen nimittäjän tasolle.
Viittaukset ympäristön kestävyydestä johtavat ajattelutapaan, jossa elämänvastaiset argumentit väestönkasvun hillitsemiseksi koetaan vastuullisina ja mielekkäinä. Samoin ovat "valinnat" terveydestä ja elämäntavoista kiertoilmaisuja kristillisyyden vastaisista asenteista äitiyttä, isyyttä, avioliiton sakramenttia ja perhe-elämää vastaan. Arvojen Määrittely on peitelty ja vaarallinen. Se tuke Citizenship (PSHE) perusteita ja otetaan pian lailla käyttöön Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Se antaa nuorille maalliset arvot ja kyllästää heidän asenteella, että heillä yksin on hallussaan ylin auktoriteetti ja tuomio elämästään. Yhdessäkään katolisessa koulussa ei voida ottaa käyttöön tämän uuden opetussuunnitelman mukaista opetussuunnitelmaa. Dr. William Coulson tunnusti psykologiset vahingot, joita Rogersin tekniikka aiheuttaa nuorille ja hylkäsi sen, omistaen elämänsä sen vaarojen paljastamiseen.

Eikö katolisten kasvatusviranomaisten pitäisi tehdä samoin ja sanoutua irti ”Citizenship:in” tuhoisasta lähestymistavasta?
Jos sallimme arvojen ja etujen horjuttamisen jatkua, menetämme tulevissa sukupolvissa kaiken sen minkä edestä esi-isämme kärsivät ja kuolivat. Meitä on varoitettu, sanoo Atkinson. Lukiessamme historiaa (asia löytyy kaikista valtavirran historiallisista kuvauksista) selviää, että olemme vaarassa menettää kaikkein arvokkaimman mitä meillä on, yksilönvapautemme.

"Se mitä me tällä hetkellä koemme”, kirjoittaa Philip Trower kirjeessään, "on sekoitus kahdesta koulukunnasta; Frankfurtin koulukunnasta ja liberaali perinteestä, joka juontaa juurensa 1700 luvun valistusaikaan. Frankfurtin koulukunnalla on tietysti kaukainen alkuperänsä 1700 luvun valistusajassa, mutta kuten Leninin marxilaisuus, sekin on ryhmästä irtautunut liike. Klassisen liberalismin ja Frankfurtin koulukunnan välittömät tavoitteet ovat pääasiassa samat (viittaus yhteentoista kohtaan edellä), mutta lopulliset tavoitteet ovat erilaiset. Liberaaleille ne johtavat länsimaisen kulttuurin "parantamiseen" ja "täydellistämiseen", Frankfurtin koulukunnalle ne saavat aikaan sen perikadon.

"Toisin kuin kovan linjan marxilaiset, Frankfurtin koulukunta ei tee mitään tulevaisuuden suunnitelmia. (Mutta) Frankfurtin koulukunta tuntuu olevan paljon kaukonäköisempi, kuin klassiset liberaalit ja maallistuneet. Ainakin he näkevät sen, että moraaliset poikkeamat, joita he edistävät tulevat lopulta tekemään sosiaalisen elämän mahdottomaksi tai sietämättömäksi. Tämä herättää kysymyksen; millainen olisi heidän suunnittelemansa tulevaisuus?”

Samaan aikaan, Hiljainen vallankumous rullaa eteenpäin.

SUKUPUOLIVALLANKUMOUKSEN SALATTU AGENDA

2010-11-11T03:31:00.000-08:00

Suosittelen tätä erinomaista haastattelua:

http://tv7.fi/vod/player.html?id=12324

"Onko homoliikkeen menestyksen takana tietoinen yhteiskunnallinen suunnitelma, jolla tähdätään klassisen kristillisen avioliittokäsityksen murtamiseen? Vieraana teologi, tutkija ja dosentti Juha Ahvio."

TIEDOSTA JA MORAALISTA

2010-08-01T06:40:00.000-07:00

Edellisessä kirjoituksessani kyselin eikö tieto voisi korvata hyväksytyksi tulemisen puutetta. Minun mielestäni kyllä, mutta kenties ei enää enemmistölle ihmisistä. Lainaan kirjaa Teologia – Johdatus tutkimukseen (Antti Raunio, Petri Luomanen), huomaten, että olen ajatuksineni Kreikan filosofian ”jäänne”, joskin ajattelutapani tietoisesti valinnut jäänne. En ole niin vanha ettenkö olisi jo nuoruudessani voinut valita ns. ”vapaampaa” maailmankatsomusta, vaan uskon, että nykyinen henkilökohtaiseen hyötyyn perustuva moraali ei ainoastaan tuhoa hengellisyyttämme ja jälkeläisiämme, vaan myös älymme ja kykymme ajatella: Jos luonnollinen järki sisältää tiettyjä moraalisia periaatteita – kuten lainaus alla kertoo vanhojen ja viisaiden uskoneen – eikä moraalisuutta ja rationaalisuutta voida erottaa, tällöin myös moraalin höllentyessä höllentyy rationaalinen ajattelu, eli ihmiselle suotu ”luonnollinen järki”. Ja todisteitahan tästä riittää: naiset muuttuvat miehiksi, miehet naisiksi, valtiot luopuvat vapaaehtoisesti suvereniteetistaan, syntymätön kansa korvataan pakolaisilla ja pian rukoilemme yhden maailmanhallituksen syntyä ”pelastamaan” meidät velkavankeudesta. Ei kovin järkevää, mutta oman hyödyn tavoittelun hiillos kylläkin loistaa kirkkaana kustakin esimerkistä.

”Etiikka ja moraali erotetaan usein siten, että moraalilla tarkoitetaan ihmisten tai yhteisöjen käsityksiä oikeasta ja väärästä sekä näiden käsitysten ilmentymistä toiminnassa ja yhteiselämässä, ja etiikalla tarkoitetaan näiden käsitysten tutkimusta. Käsitteitä käytetään myös samansisältöisinä. Etiikka tarkastelee kysymyksiä moraalisesta hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, hyvän ihmisen ominaisuuksista sekä hyvän yhteiskunnan rakenteista. Etiikassa kysytään myös moraalisen toiminnan perusteita ja motivaatiota. Moraalisen toiminnan perustelulla eli justifioinnilla tarkoitetaan lähtökohtia, joiden nojalla on järkevää, tarpeellista tai välttämätöntä ylläpitää ja noudattaa moraalia. Samoin kuin voi kysyä uskonnollisen uskon rationaalista perustaa, voi myös kysyä, onko moraaliselle toiminalle joitakin moraalin ulkopuolisia perusteita.

Usein kysytään, miksi pitäisi tai onko järkevää toimia moraalisesti. Moraalisella motivaatiolla tarkoitetaan sitä tekijää, joka saa ihmisen pyrkimään moraalisesti oikeaan ja hyvään. Motivaatio liittyy moraalia koskevan tiedon ja toiminnan suhteeseen. Antiikin Kreikan filosofian vaikutuksesta länsimaissa on usein ajateltu, että tieto oikeasta ja väärästä on riittävä ehto moraaliselle toiminnalle: henkilö, joka tietää, mikä on oikein, myös toimii tuon tiedon mukaisesti, ellei jokin ulkoinen tekijä estä häntä. Vastaavasti moraalisesti väärä toiminta on merkki siitä, että ei tiedetä, mikä olisi oikein. On kuitenkin mahdollista, että henkilöllä on tietoa moraalisista periaatteista ja käsitys siitä, mikä olisi oikein, mutta häneltä puuttuu kyky tai halu toimia sen mukaisesti. Jos häneltä puuttuu kyky toimia oikein, hän toimii toisin, kuin tietää oikeaksi, mutta tekee sen vastentahtoisesti. Mutta jos häneltä puuttuu halu toimia oikein, hän toimii tieten tahtoen vastoin tietoaan. Hän voi kuitenkin jälkimmäisessä tapauksessa pitää toimintaansa järkevänä, koska katsoo sen tuottavan jotakin sellaista hyötyä, jota toimimalla moraalisesti ei voi saavuttaa.

Moraalinen järki vai järkevä moraali?

Edellä kuvattu vaihtoehdot kuvastavat länsimaisessa ajattelussa tapahtunutta muutosta, joka koskee käsitystä järjen ja järkevyyden luonteesta moraalisissa kysymyksissä. Antiikissa, keskiajalla ja vielä pitkälle uudella ajalla ajateltiin, että ihmisen ”luonnollinen järki” sisältää tiettyjä moraalisia periaatteita. Moraalisen toiminnan lähtökohdat on annettu järjen mukaan, eikä moraalisuutta ja rationaalisuutta voi erottaa toisistaan. Tämän käsityksen mukaan järkevä ihminen toimii moraalisesti, koska hän noudattaa järkeen sisältyviä moraalisia periaatteita. Järki saattaa kyllä erehtyä siinä, miten näitä periaatteita sovelletaan joissakin konkreettisissa tilanteissa, mutta itse moraaliset periaatteet ovat järjen mukana annettuja. Tällaisessa ajattelutavassa ei myöskään nouse esiin kysymystä moraalisen toiminnan ei-moraalisesta perustelusta.

Uudella ajalla on kuitenkin muotoutunut käsitys, jossa järki ymmärretään sisällöttömäksi välineeksi. ”Luonnollinen laki” ei enää tarkoita järkeen sisältyviä yleispäteviä moraalisia periaatteita vaan ennen muuta ihmisyksilön pyrkimystä oman olemassaolonsa turvaamiseen ja omien yksilöllisten päämäärien tunnistamiseen. Järjen toiminta koskee yksilöllisten päämäärien tunnistamista ja niiden saavuttamiseen johtavien keinojen valintaa. Rationaaliseksi toiminnaksi alettiin ymmärtää sellainen, mikä näyttää yksilön omien päämäärien saavuttamisen kannalta edullisimmalta tai tehokkaimmalta. Moraali ei toki hävinnyt, mutta sen luonne muuttui. Näin ollen kysymys moraalisen toiminnan järkevyydestä nousee väistämättä esiin, ja se on pelkistettävissä sanoihin ”onko minun omien päämäärieni kannalta kannattavaa toimia moraalisesti?” Moraalista toimintaa perustellaan vetoamalla siihen, että moraalisuus on lopulta yksilön oman edun kannalta järkevämpää kuin epämoraalisuus.
Moraaliset ongelmat eivät (enää) koske niinkään tietyn periaatteen noudattamisessa ilmeneviä vääristymiä ja puutteita kuin niitä konflikteja, joihin yksilöt joutuvat edistäessään omia päämääriään.”
(isovimma lisännyt väripainotuksen)

KOTIÄITIYDEN STIGMA

2010-08-01T02:08:00.000-07:00

Tässä loistava - mitä ilmeisimmin feministin kirjoittama - esimerkki siitä miten sekavaan tilaan feministinen maailmankatsomus on naiset saattanut. Kun opettaa naiselle, että naiseus on huonommuutta (ja tämän ovat tehneet ihan itse feministinaiset) niin syntyy maailma, jossa ihmisen on jatkuva nälkä, mutta syöminen on tyhmyyttä. Täydellinen umpikuja. Jo ajatus ”kaappi-kötiäitydestä” paljastaa sen tosiasian, että naiset ja miehet ovat erilaisia ja löytävät onnen erilaisista asioista. Riippumatta siitä mikä on se taho, joka opettaa ja kampeaa toisin - vanhemmat, valtio, tai vaikkapa kirkko - itselleen rehellinen nainen on sittenkin kaikesta huolimatta sisimmässään nainen, jopa kodin- ja perheenhoitohaluineen.

Tuota vielä mietin, että mikä saa nuo 50%, jotka vastasivat, että ”haluaisivat olla kotiäitejä mikäli se olisi mahdollista”, ajattelemaan ettei kotiäitiys ole mahdollista. Ovatko heidän miehensä feminsitejä?! Vai ovatko nämä ihmisiä, joille omistusasunto, ulkomaanmatkat ja trendivaatteet ovat kolmikymppisinä samaa välttämätöntä normaalia kuin meille vähän vanhemmille pesukone, pakastin ja imuri? Tietävätkö ihmiset, että tyytyväisyys ei määrätyn pisteen jälkeen enää tavaralla lisäänny - jokin taso on saavutettava, on siis olemassa kulminaatiopiste - mutta sen saavuttaa Suomessa myös yhden elättäjän perhe, jossa on näppärä ja järjestelykykyinen emäntä.

... Joku voi olla tuosta tyytyäisyyden lisääntymisestäkin erimieltä, joten tarkennettakoon vielä, että määrätyn pisteen jälkeen puute ja kärsimys lakkaa, ja toisella puolella määrätyn pisteen jälkeen tyytyväisyyden edelleen jatkuminen perustuu kilpailuun ja kilpailussa pätemiseen. Näin ollen voidaan väittää ihmisen olevan tyytyväisin ja tervein noiden kahden pisteen välissä.

Vai onko ihminen niin laumasielu, että sosiaalinen hyväksyntä on elinehto siinä missä ruoka ja suoja? Tarvitseeko ihminen sosiaalista hyväksyntää pysyäkseen terveenä? New York Timesin artikkeli, johon kääntämäni artikkeli perustuu antaa vahvasti sellaisen kuvan, että etenkin naisten on hyvin vaikea elää ei-hyväksyttyinä … ehkä myös miesten – eli ihmisen yleensä – mikä vie ajatukseni väkisinkin siihen, kuinka helppoa meitä on massoina manipuloida ja liikutella kohti kaikkinaista orjuutta, josta feminismi ja naisten hallinta on vain osa.

En noilla viimeisillä kysymyksilläni hyväksytyksi tulemisen tarpesta kuitenkaan nosta käsiäni pystyyn ja sano, että kaikkien on kai sitten saatava tuntea itsensä hyväksytyksi, vaikka tunnustaisinkin, että hyväksytyksi itsensä tunteminen on tärkeää, vaan kuten aina, yritän ehdottaa, että tieto voisi toimia puutteen tyydyttäjänä. Kun ymmärtää mikä/ketkä meitä vievät ja minne, niin kestää kyllä epäkorrektien mielipiteiden – ja elämäntavan luoman sosiaalisen erilaisuuden ja hyljeksinnän.

Kotiäitiyden Stigma
lähde: http://jezebel.com/5600798/the-stigma-of-being-a-housewife

Kotityö on aina ollut feministeille kova pala purtavaksi. Joillekin se on vankila, josta naisten on vapautettava itsensä. Toisille – kuten lukemattomat kotiäidit ja ammatikseen taloustöitä tekevät – se on työ joka ei ole koskaan saanut riittävää arvostusta.

Tämä kotityön ympärillä leijuva hämmennys vaivaa toisen aallon feministejä. Betty Friedan tavoitteli kotivaimojen vapauttamista kodinhoitovelvollisuuksista, kun sen sijaan Selma James taisteli kodinhoidon palkallistamisen puolesta. Ja jahkailu jatkuu edelleen. Valikoiva vallankumous, jossa naiset valitsivatkin työn lopettamisen ja siirtymisen kokopäivä-äideiksi ja vaimoiksi (olipa kyseessä sitten todellinen halu taikka mainostettu trendi) nostatti kiihkeän väittelyn siitä oliko työstä luopuminen askel taaksepäin. Samanaikaisesti nousee koko ajan lisää ryhmiä, jotka vaativat että kotityöt luetaan todelliseksi, laillistetuksi työksi, mikä turvaa nämä työntekijät kuten muutkin työssäkäyvät. Ja liittäkäämme tähän kaikkeen vielä se, että naiset jotka eivät valikoi, vaan yrittävät ”saada kaiken” (sekä uran että perheen) ovat osoittautuneet onnettomiksi, sekä se, että oikeastaan kaikki ne naiset, jotka tänä päivänä kutsuvat itseään kotiäideiksi ovat rääväsuisia TV-hahmoja, niin pää on todella pyörällä.

Arvostammeko me kotitöitä? Arvostammeko naisia, jotka tekevät sitä? Minulla ei ole mitään hajua.
New York Times:issa äskettäin ilmestyneen artikkelin mukaan Ruotsissa – maassa, jota voidaan kutsua maailman kehityksen johtotähdeksi – ”kotiäidit ovat lähes sukupuuttoon kuollut laji”.
Ja ne muutamat kotiäidit, joita sieltä vielä löytyy eivät ilmeisestikään kehtaa kertoa asiaa ääneen. Artikkeli – joka ei kylläkään tarjoa kovia todisteita kotiäitiyden loppumisesta - onnistuu hyvin dokumentoimaan kotiäitiys sanaan ja sanan sisällään pitämään työhön liitetyn stigman kasvun pohjois- Euroopassa.

"TresSugar" (naisia kiinnostavia asioita käsittelevä blogi) järjesti New York Timesin artikkeliin perustuen galluppin, jossa lukijoilta kysyttiin haluaisivatko he olla kotiäitejä jos se olisi mahdollista. Joskaan tämänkaltaisen gallupin tulokset eivät ole tieteellisiä, tulos oli minulle shokeeraava. Yli 50% vastanneista sanoi, että ryhtyisi kotiäidiksi, jos se olisi mahdollista, 27% ehkä, kun saavat lapsia ja vain 20% vastanneista oli sitä mieltä ettei kotona oleminen ole heitä varten.

If you didn't need the money, would you prefer being a housewife?

Yes, I totally would.
52%(232)
No, it's not for me.
21%(94)
Maybe once I had kids.
27%(121)
Total votes: 447

Tätä kaikkea tutkiskellessani yksi parhaista ystävistäni ”tuli kaapista” kotiäitinä. Suljen liikkeeni hän sanoi. Otan tauon, olen tehnyt työtä 10 vuotta. Toivon tulevani raskaaksi lähiaikoina. Häkellyin hieman. Minulle kotivaimoksi ryhtyminen kuulostaa paolta luostariin tai muuttoa farmille Vermontiin – hetkittäinen fantasia täynnä epäkäytännöllisyyksiä. Ei jotain mitä minä, tai me, teemme. Olin pettynyt ystävääni, mutta tiesin, että pettymyksiä hallitaan avarakatseisuudella, eikä siten kuten Miranda teki ”Sinkkuelämää sarjassa” ruoskiessaan Charlottea, joka ilmoitti jäävänsä kotiin.

Annoin ystäväni jatkaa. En tiedä. Aion vain kokeilla ja katson mihin se vie.

Kuulostaa hyvältä, vastasin. Tarkoitin sitä – ainakin melkein.

Miksi niin monet naiset ovat masentuneita?

2010-07-27T02:50:00.000-07:00

Dennis Prager
lähde: http://www.wnd.com/index.php?pageId=67868

On laajalti raportoitu naisten kärsivän masennuksesta tuplasti miehiin verrattuna. Ilmeisesti kliinistä masennusta (lääketieteellisesti todettu masennus) sairastavia naisia on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Oletettaessa, että nämä väitteet ovat tosia, nousee jokaisen asiasta kiinnostuneen mieleen - eli kaikkien mieleen, jotka vähääkään välittävät naisista – kysymys miksi?

Aikaisemmassa kolumnissa tarjosin yhtä selitystä; epärealistisen onnellisuuden tavoittelua, jonka feminismi on saanut useissa naisissa aikaan.

On muitakin mahdollisia selityksiä.
Yksi on se tapa miten monet tytöistä on kasvatettu.

Kuten jokainen viisas ihminen ja älykäs kulttuuri ovat kautta historian tienneet, minkäänlaisen onnen saavuttaminen on mahdotonta ilman oman luontonsa voittamista. Tämä on tietysti yhtä totta sekä poikien että tyttöjen, miesten, kuin naistenkin kohdalla. Feminismin myötä on kuitenkin syntynyt uskomus naisluonteen ylemmyydestä. Yksi tämän uskomuksen seurauksista on miehisten – sekä hyvien, että huonojen - vaistojen nujerrus, samalla kun negatiivisia naisvaistoja on karsittu ainoastaan vähän tai ei yhtään.

Yhteiskunnat ja vanhemmat ovat aina tienneet että poikia on opetettava kontrolloimaan kahta miesluontonsa aluetta; seksuaalisia halujaan ja alttiutta väkivaltaisuuteen. Niinpä kaikki me kelpo miehet olemme oppineet jo varhain, että naista saa koskea seksuaalisesti vain hänen omalla luvallaan ja fyysinen aggressio on kanavoitava urheiluun tai valjastettava pahan taltuttamiseksi liittymällä poliisivoimiin tai armeijaan tai kunnostautumalla fyysisesti auttamaan viattomia. Miehistä, jotka eivät oppineet kontrolloimaan näitä miesluonnon osa-alueita, ei tullut ainoastaan huonoja miehiä, vaan myös onnettomia miehiä. Onnellisuus voidaan saavuttaa ainoastaan silloin kun hallitsemme luontoamme, ei silloin kun luontomme hallitsee meitä.

Yhteiskunnat ja vanhemmat myös tiesivät että oli välttämätöntä opettaa tyttöjä kontrolloimaan omaa luontoaan – erityisesti alttiutta antaa tunteidensa hallita itseään. Naiset, jotka sallivat tunteidensa hallita heitä, eivät ainoastaan tulleet hyödyttömiksi (ennen kaikkea perheidensä jäseninä), vaan myös onnettomiksi naisiksi.

Tästä huolimatta nykyfeminismin ja muiden vastaavien sosiaalisten trendien saapumisen myötä (niiden joukossa yli standardin menevä myötätunto, tunteiden ylistys, patriarkaalisuuden kieltäminen ja maskuliinisten arvojen - kuten tunnekontrollin - devalvointi ) on ryhdytty ajattelemaan, että naisluontoa on tarpeetonta muokata samoin kuin miesluontoa.

Niinpä yhteiskunnan jatkaessa poikien opettamista itsehallintaan, se lopetti opastamasta tyttöjä tekemään samoin. Tyttöjen tunteet olivat synnynnäisesti arvokkaita ja kaikkea mikä kyseenalaisti tämän ajatuksen pidettiin seksistisenä hyökkäyksenä naisia vastaan, jopa naisvihana.

Tämän seurauksena monet tytöistä kasvoivat naisiksi, joilta puuttuu kyky kontrolloida omia tunteitaan ja mielialojaan ja näin ollen kyky käyttää itsekontrollia saavuttaakseen onnellisuuden ja suojautuakseen masennukselta.

Toinen feminismin osa-alue, joka on antanut panoksensa monen naisen melankoliaan on naisellisuuden kielto. Feminismi on useammin miehisten arvojen kuin naiseuden arvojen ylistystä (ikävä kyllä ainoastaan silloin kun nuo miehiset arvot ilmenevät naisessa eivätkä miehessä). Naiseuden arvoista luovutaan alistavina, heikkoutena, passiivisuutena ja alisuorituksena. Esimerkkejä on lukuisia. Yksi on naisellisen mekon hylkääminen; missä tahansa lukiossa tai yliopistossa mekkoa käyttävää tyttöä pidetään epänormaalina. Toinen esimerkki on karski puhe. Vielä sukupolvi sitten miehet pidättäytyivät käyttämästä karskia kieltä naisten kuullen. Nykyään monet nuoret naiset kiroilevat yhtä rankasti kuin miehet (olen nähnyt varmasti enemmän nais – kuin mieskuljettajia, jotka näyttävät hävyttömiä käsimerkkejä muille autoilijoille). Tällainen käytös oli sopimatonta kun naisten odotettiin käyttäytyvän naisellisesti. Ja, tietenkin vielä äärimäisenä vastaiskuna naiseudelle tulee ”vapautunut” sukupuolikäyttäytyminen, joka on kautta aikojen liitetty miesluontoon.

Naisellisuuden menetys liittyy hyvin monen naisen masennukseen. Vaikkakin sairaassa ajassamme naisellisuus mielletään usein heikkoudeksi, on se ennen ollut monille naisille voimauttava ominaisuus, antaen heille erityistä valtaa ja identiteetin, joka ei ollut miesten saavutettavissa. Naiset eivät siis ole yksiselitteisesti onnellisia saavuttaessaan tilan jossa eivät erotu miehistä.

Tästä pääsemme vielä yhteen naisten melankolian aiheuttajaan – siihen miten kaikki edellä kerrottu vaikuttaa miehiin. Naiset ovat yleisesti ottaen onnellisempia kun heillä on elämässään hyvä mies. Ja ”hyvällä miehellä” en tarkoita ainoastaan sitoutunutta ja kilttiä, vaan myös miehistä miestä. Tästä huolimatta tämänhetkiset tasa-arvoa vaativat opit ovat liittoutuneet yhteen, eivät vain heikentääkseen naisellisuutta naisissa, vaan myös miehisyyttä miehissä. Aivan samoin kuin naisten odotetaan kaatavan naiselliset arvot, miesten odotetaan luopuvan miehisistä arvoista, jotka on tuomittu seksistisiksi, alistaviksi, patriarkaalisiksi ja siten vanhentuneiksi.

Kuitenkaan, jälleen kerran, eivät asiat ole sujuneet monien naisten kohdalla kuten feminismi antoi heidän odottaa. Miehisten miesten puute ei ole tuonut naisten enemmistölle onnea, vaan epäonnea. Ne teistä, jotka ette usko tätä, menkää ja kysykää yksinäiseltä, puolisoa etsivältä aikuiselta naiselta mikä on suurin ongelma miehissä, joita hän tapailee. ”He eivät ole miehiä” on tavanomaisin vastaus. Ei ”he eivät ole riittävän tasa-arvoisia” tai ”eivät ole riittävän herkkiä”.

Ja naiset ilman miehiä eivät ole – kuten vanha feministinen sanaparsi kuuluu, ”kaloja ilman polkupyörää”. He ovat naisia ilman miehiä.

1960 luku viitoitti tien Ylimielisyydelle, ennennäkemättömälle määrälle omahyväisyyttä; ylimielisyydelle, joka saa ihmiset ajattelemaan olevansa kaikkia aikaisempia sukupolvia parempia elämän määrittelyssä, ajattelemaan, että suurin osa aikaisemmilta polvilta peritystä tiedosta on yksinkertaisesti väärin ja vanhentunutta. Tästä röyhkeydestä me maksamme ja tulemme maksamaan kovan hinnan. Monet naiset - joita ei ole opetettu nujertamaan luontonsa synkkiä puolia, joilta on evätty naiseuden ilo, sekä enenevä määrä alakuloisia miehiä ja poikia, tuntevat jo nahoissaan tämän hinnan. Ja he kutsuvat sitä masennukseksi.

Suosittelen luettavaksi:

2010-07-21T23:43:00.000-07:00

Iso Magneetti lehdessä julkaistua Riikka Söyringin artikkelia:
Salaliitton makua - H1N1-huijas.
Artikkeli sivuilla 6-7: http://www.isomagneetti.com/nettilehti/?alue=Lahti

Suosittelen luettavaksi:

2010-04-27T02:34:00.000-07:00

John Coleman: ”One World Order Socialist Dictatorship”:

http://www.scribd.com/doc/7721003/John-Coleman-One-World-Socialist-Dictatorship

Monet esitetyistä tavoitteista ovat toteutuneet ja eliitin suunnitelma etenee. Maamme - suunnitelmaan nähden verrattain vähäiset - johtajatkin tekevät parhaansa näiden visioiden eteen. APUA!

Onko suunnitelma YHDESTÄ MAAILMANHALLITUKSESTA totta?

2010-02-07T20:00:00.000-08:00

käännöksen lähde: http://www.helium.com/items/1484416-one-world-government-new-world-order-bilderberg-elites-society-state-self-freedom
Kirjoittaja: tuntematon

YK julkaisi teoksen Our Global Neighbourhood (Maailmanlaajuinen lähiömme) vuonna 1995. Julkaisun rahoitti Maailman hallinnon komissio (Comission on Global Governance), jonka johdossa on klikki voimakkaan henkilökohtaisen tavoitteen omaavia miehiä, Maurice Strongista -> Rockefellereihin. Raportti herätti ns. ”vainoharhaisiksi” leimatut, ja suureksi kiistaksi nousivat termit: ”Maailmanhallitus” (One World Government) ”Uusi Maailmanjärjestys” ja epäilyt ”salaliittoteoriasta".

Kyseinen tapahtuma oli selkeä piikki Maailmanhallitusepäilyjen määrässä, kunnes kuusi vuotta myöhemmin, syyskuun yhdennentoista ravisteltua New Yorkia ja Pentagonia, ajatus Uudesta Maailmanjärjestyksestä ja sen edistämisestä nostettiin jälleen esille - nyt vuorostaan ajatuksen puolestapuhujien toimesta. Syyskuun yhdettätoista seuraavana päivänä "puolestapuhujien" (joihin kuuluu vaikutusvaltainen, politiikan molemmilla laidoilla touhuava, kaikkialla läsnä oleva ja kaikkitietävä Ulkomaisten Suhteiden Neuvoston CFR) "väitätellessä" tapahtumista, Gary Hart totesi, että George Bush juniorin kannattaisi nyt toteuttaa isänsä lausunto "Uudesta Maailmanjärjestyksestä".
Yksinkertaisesti sanottuna hänen tulisi käyttää kriisiä hyväkseen, nousta hallitsevaksi maailmanlaajuiseksi imperialistiseksi mahdiksi ja murskata kaikki toisinajattelijat. Ja jälleen kerran (YK:n julkaisun tavoin) ajatus "Maailmanhallituksesta" "maailmanlaajuisen kriisin" korjausliikkeenä näytti hyväksyttävältä idealta niiden silmissä, jotka ovat liian naiiveja ja herkkäuskoisia näkemään poliittista kokonaistilannetta.

Minun argumenttini otsikon kysymykseen on, kyllä: Ajatus Maailmanhallituksesta ei ole ainoastaan totta, vaan se on toteutumassa kovaa vauhtia. Ja mikäli kansa ei herää - tylsien yhdeksästä - viiteen ”uriensa” keskeltä - ja ala ajatella Uuden Maailmanjärjestyksen kannattajien aikomuksia ja heidän ”suunnitelmiensa” seuraamuksia, maailmaa jossa ihmiset voivat elää vapaina, ei tule olemaan enää kauaa olemassa.

Tähän väliin hieman historiaa siitä mistä idea yhdestä Maailman hallituksesta on saanut alkunsa. 1. maailmasodan manipuloitujen ristiriitojen väistyttyä, muodostettiin Kansainliitto "kokeena" Maailmanhallitukselle. Tämä oli planeettamme eliitin ensimmäinen yritys ottaa maailma haltuunsa. He pyrkivät tavoitteeseensa allekirjoittamalla Balfourin julistuksen, joka ajoi Lähi-idän kaaokseen (Israelin ja Palestiinan välinen ristiriita).

Entä keitä ovat "he", tämä maailmanlaajuinen eliitti?

Maailmanlaajuinen eliitti käsittää 13 keskeistä perhettä (joiden väitetään olevan enimmäkseen juutalaisia). Heihin kuuluvat voimakkaat Rothschildit, jotka perustivat Englannin pankin; yksityisen voittoa tavoittelevan laitoksen, joka on pitkälti samankaltainen perustuslainvastainen Federal Reserves:in kanssa (Amerikan liittovaltioiden keskuspankki). Eliittiin kuuluvat myös Rockefellerit, Reynoldit, Kennedyt, Merovingianinit (Euroopan musta aatelisto, joihin myös Windsorin pahamaineinen, alun perin SAKSALAINEN suku kuuluu). Kukin kolmestatoista keskeisestä suvusta näyttelee roolia Uudessa Maailmanjärjestyksessä/Yhdessä Maailmanhallituksessa. Kaikki tämä tieto on laajasti esillä internetissä.
"He" ovat myös mukana maailman mahtavimmissa salaseuroissa, kuten vapaamuurareissa. Monet Yhdysvaltojen presidenteistä olivat ja ovat vapaamuurareita. Monet heistä ovat myös sukua toisilleen, kuten myös monille Euroopan kuningas-suvuille. Tällainen on eritoten George W. Bush, joka on sukua lähes jokaiselle Euroopan hallitsijalle, sekä melkein jokaiselle edeltäneelle Yhdysvaltojen presidentille, ja mikä erikoisen silmiä avaavaa; Bush junior on kuningatar Elizabethin II 13. serkku.

Vaalit ovat petoksia. Vaalit perustuvat verilinjaan, eivät äänestykseen. Äänestys on vain teatraalinen ”esitys” oletetusta "demokratiasta" toiminnassaan. Amerikka, kuten Euroopan unionin kiristyvässä otteessa sätkivä Eurooppa, eivät ole feodaalisia isäntiään palvelevia maaorjia vapaampia, mutta autuaan tietämättömiä itse aiheuttamastaan orjuudesta.

Maailmanherruus on maailman kaikkein turmeltuneimpien ja kapinallisimpien salaisten yhteisöjen tavoite. Nuo yhteisöt hallitsevat mediaa, koulutusta, viihdettä, politiikkaa, uskontoa, yliopistomaailmaa, armeijaa, yhtiöitä, pankkitoimintaa, investointia ja merkittäviä teollisuusaloja. Huomattavin kaikista salaisista yhteisöistä on pahamaineiset vapaamuurarit, jotka kerran johtivat sekä Ranskan että Amerikan vallankumouksia ja ovat vastuussa joka ainoasta kauhun, sodan, terrorin, julmuuden ja kansanmurhan teosta, sekä kaikesta, tuhosta, vallankumouksista ja keinotekoisesta köyhyydestä, jota planeetalle on aiheutettu. Etsikää lisätietoa Juri Lina:n kirjoista: Under the Sign of the Scorpion and Architects of Deception.

1. Maailmansodan jälkeen perustetun Kansainliiton harkitusti ja ohjatusti epäonnistuttua, oli suuren laman täsmällisesti laskettu nostavan Hitlerin valtaan Weimarin tasavallassa. Roosevelt, Hitler ja kommunismivallat nousivat täyteen toimintaan vuonna 1933. Stalinistien Venäjä tasoitti tietä 2. maailmansodalle pahamaineisen Bolsevistisen vallankumouksen jälkeen, kyseisen taistelun oltua mukamas ”vastapuolten” taistelu, vaikka todellisuudessa toimeenpaneva elin oli molemmilla puolilla yksi ja sama.
Sekä fasismi natsien Saksassa että stalinistisen Venäjän kommunismi saivat rahoituksensa Wall Streetin pankkiireilta. Lisää asiasta voi lukea Anthony C. Sutton:in kirjasta: Wall Street and Rise of Hitler. Hienovaraisemmalla ja kasvavalla Fabianin sosialistisella yhteisöllä Lontoossa ja Lontoon Cityssä oli parempi käsitys asioista, mutta 2. maailmansota oli suunniteltu painostamaan maailman johtajia ajatukseen ”suvereniteetin” haitallisuudesta, jotta Maailmanhallituksen muodostumisprosessi nopeutuisi.

Kansainliitto saatiin epäonnistumaan harkitun pidättäytymisen avulla Italian hyökättyä Etiopiaan ja Kansainliiton reagoimatta mitenkään. Kansainliiton uskottavuus "kollektiivisen turvallisuuden" ylläpitäjänä murentui. Ilmeisesti kansainliiton tavoitteita ei koskaan sen koommin valvottu tai käytetty. Yhdysvaltojen kieltäytyminen toiminnasta oli pääsyy epäonnistumineen. Uskon politiikan olleen harkittua; Kansainliiton sallittiin epäonnistua, jotta voitiin luoda suurempi ja mahtavampi organisaatio: Yhdistyneet Kansakunnat (YK).

Tuona sotien välisenä aikana tapahtuivat monet niistä asioista, jotka vaikuttivat maailman, 2. maailmasodan jälkeiseen tilaan:
Ulkomaisten Suhteiden Neuvoston (CFR) syntyminen.
Amerikan vararikon toteaminen ja Franklin Delano Rooseveltin muodollinen Liittovaltion keskuspankin (FEDin) setelien tunnustaminen vuonna 1933, 137 vuoden mittaisen taloudellisen vapauden jälkeen. (Liittovaltion keskuspankki perustettiin vuonna 1913).
Leninin maanpakolaisuus Neuvosto Venäjältä ja Stalinin nousu valtaan sekä Venäjän Tsaariperhe Romanovien murha.
Kaikki nämä merkittävät tapahtumat olivat katalysaattoreina 2. maailmasodalle. Tuona samana sotien välisenä ajanjaksona Saksa alkoi salaa uudelleen aseistautua ja rekrytoida. Myös pahamaineinen ja nöyryyttävä Versaillesin sopimus revittiin brittien toimesta riekaleiksi heidän politikoidessa Hitlerin tyynnyttämiseksi (tämä oli osa hallitsevan yhteiskuntaluokan strategiaa). Hitler sai ottaa haltuunsa Tshekkoslovakian, liittää Itävallan ja lopulta hyökätä Puolaan ennen vuoden 1939 loppua.

2. maailmasota alkoi 6. syyskuuta 1939 ja loppui 8 syyskuuta vuonna 1945. Kuuden vuoden voimakkaat taistelut johtivat viattomien siviilien pommituksiin, sekä Hitlerin että akselivaltioiden, sekä "Pahan" että "Liittoutuneiden" toimesta. Molemmat puolet olivat vastuussa sotarikoksista, joiden rinnalla Israel näyttää amatööriltä. Pommitukset ja erityisesti ydinpommit Nagasakiin ja Hiroshimaan Japanissa, elokuussa 1945, tappoivat satojatuhansia viattomia siviilejä.

Myös liittoutuneet olivat osallisina ”vihollistaistelijoiden" kidutuksessa. Holokaustipropaganda syntyi vasta kun Yhdysvallat liittyi sotaan lähellä sen loppua. Holokausti - kuten haluan selittää erillisessä kirjoituksessa - on liioittelua, väline, jota israelilaiset ja amerikkalaisten kristilliset sionistit hyödyntävät. Edellisen ymmärtäminen on tärkeää, koska syvenevä Lähi-idän kriisi on seuraava ja viimeinen vaihe Uudelle Maailmanjärjestykselle ja Yhdelle Maailmanhallitukselle. Uskonsotaa suunnitellaan kolmanneksi maailmansodaksi.

Sodan loputtua ei ilmennyt mitään yllätyksiä, tarkoitan, että minä salaliittotukijana, en hätkähtänyt eliitin sodanjälkeisiä suunnitelmia. Välittömästi sodan loputtua syntyi YK, jonka päämaja sijaitsee New York Cityssä, hautausmaamaalla, jonka Rockefellerit lahjoittivat. Muodostettiin Euroopan teräs- ja hiiliyhteisö, joka edelsi Euroopan neuvostoa ja myöhemmin nykyistä Euroopan Unionia.

Kaikki edellinen on varmaankin uutisoitu ... mutta mitä sodanjälkeisissä uutisissa ei ole näytetty on salaisen Bilderberg ryhmän muodostaminen. Ryhmän perustivat Retinger ja Alankomaiden prinssi Bernhard. Molemmat olivat ja ovat edelleen Maailmanhallituksen puolestapuhujia ja vaikutusvaltaisen Rockefellerin ystäviä. Kylmän sodan takana ja myöhemmin Bilderberg ryhmänä toimii noin 130 yksilön tiivis ryhmä, joka kokoontuu vuosittain päättämään politiikasta. Tällä ryhmällä ei ole verkkosivustoa, mutta kylläkin Yhdysvalloista, Britanniasta, Israelista ja Ranskasta palkattujen välitystoimistojen maksimaaliset turva- ja tiedustelutoimet kahdesta kolmeen päivään kestävien, viiden tähden lomakeskuksissa ja hotelleissa pidettyjen salaisten konferenssien ajaksi.

Nimi Bilderberg tulee ensimmäisestä hotellista, jossa kyseinen ryhmä eliittejä tapasi ensi kertaa vuonna 1954. Sen jäsenistöön kuuluu valtionpäämiehiä, kuninkaallisia, pankkialaa, rahoitusta, teollisuutta, mediaa, armeijaa, koulutusta, jopa uskonnonedustajia. Se on eliitin klubi. Ottaen huomioon ryhmän valtavat turvajärjestelyt ja ilmeisen vainoharhaisuuden, aikana jona ihmiset protestoivat kokouspaikkojen ulkopuolella, voidaan ainoastaan miettiä miksi salaliitoja on olemassa.
Logiikka toimii näin: Jos joukko ihmisiä tapaa keskustellakseen salaisesti, käyttäen suojanaan yksityisiä turva- ja tiedustelujärjestelyjä sekä sotilaallista henkilöstöä ja kieltäytyy julkaisemasta kertakaikkisesti yhtään mitään keskusteluihinsa liittyvää, on meillä erittäin pätevä syy tulla epäileväisiksi, jopa vainoharhaisiksi, erityisesti kun kysymys on maailma mahtavimpien ihmisten keskusteluista suljettujen ovien takana ja kaikkien kansainvälisten lakien rikkomisesta. On vastoin Yhdysvaltain lakia, että kansainväliset johtajat, yksityiset instanssit ja vaikutusvaltaiset suurliikemiehet kokoontuvat suljettujen ovien takana, sillä se loukkaa ihmisten oikeutta tietää ja oikeutta pitää "johtajiaan" vastuullisina.

Tällä hauraalla sinisellä planeetalla on käyty yli 50 sotaa vuosien 1945 ja 1990 välillä. Amerikka on vastuussa ainakin 10 miljoonan ihmisen kuolemasta ympäri maailmaa Kambodzhasta Chileen ja Itä-Timorista Nicaraguaan, kaiken tapahduttua tuona samana ajanjaksona. Angloamerikkalainen terrorikone on paljon pelottavampi ja musertavampi kuin Hitlerin natsipuolue. Amerikan valtioterrori on paljon tehokkaampi ja tuhoisampi kuin Stalinin Venäjä. Kuitenkaan maailmanherruuden tavoittelu ei ole uusi ajatus. Miettikää Roomaa, Kreikkaa, Persiaa ja Babyloniaa. Muistelkaa portugalilaisia, espanjalaisia, brittejä ja nyt amerikkalaisia. Jokainen suurivalta on tavoitellut imperiumia, joko tarkoituksellisesti tai ei.

Tällä hetkellä tavoitetta Maailmanhallituksen perustamisesta toteutetaan Yhdysvaltojen johtaman, maailmanlaajuisen ”terrorisminvastaisen sodan” varjolla. Muilla eturintamilla maailmanlaajuinen finanssikriisi pehmittää väestöä vähitellen hyväksymään "Maailmanhallituksen". On olemassa lukuisia, maineikkaiden tutkijoiden ja tiedeyhteisöjen julkaisemia artikkeleja, jotka pönkittävät tyranniaan ja hallitsevan eliitin harvainvaltaan perustuvan Maailmanhallituksen syntyä käyttämällä pakkokeinonaan kuolemantiedettä (viitannee sikainfluenssantapaisiin pelottelutempauksiin).
Ja vieläpä niin sanottu uhka "ihmisen aiheuttamasta ilmastonlämpenemisestä", joka aivopesee massat uskomaan, että ihmiskunta on kaiken pahan alku ja juuri tässä maailmassa, vaikkei ole olemassa mitään todellista tieteellistä, empiirisen tutkimukseen perustuvaa näyttöä tai riittävän vahvaa todistusta, vakuuttamaan ainakaan minua henkilökohtaisesti, että ilmaston lämpeneminen on todellakin tapahtumassa, ja johtuu ihmiskunnasta. Ilmasto on aina muuttunut ja aina muuttuu. Me emme ole vastuussa ilmaston lämpenemisestä, sen enempää kuin olemme vastuussa dinosaurusten kuolemasta. Ihmiset, unohtakaa ilmastonlämpeneminen. Emme ole niin tärkeitä ja isoja, että saisimme sellaisen aikaan.

Löytäkää todellinen itsenne ja päästäkää irti omaksumastanne väärästä Egosta. Opin tämän Kymaticalta, Talismanicidolsin Google Videoista. Kyseessä on hieno dokumenttielokuva, joka selittää ja keskittyy siihen miten me annamme väärien Egojemme nujertaa meidät ja todellisen itsemme toteutumisen ja valaistumisen.
Tämä – ego-asia - liittyy kirjoitukseeni Uudesta Maailmanjärjestyksestä siten, että jokainen merkittävä maailman tapahtuma on heijastus väärän Egomme halusta olla kriisissä ja varuillaan. Meidän on aikuistuttava - kypsyttävä, eikä opittava pommittamaan toista valtiota, joka ei ole vastuussa siitä, että pommitamme kriisihakuisina itseämme.

Maailmanhallitus (OWG)/Uusi Maailmanjärjestys (NWO) on todellinen, suunnitteluprosesseissa ja lähellä loppuvaihettaan. On kyse hetkistä ennen kuin kolmas maailmansota julistetaan ja syntyy riittävä määrä ”valheellisia kriisejä”, joiden avulla aivopestään tietämätön väestö hyväksymään Uusi Maailmanjärjestys. Meidän on parasta herätä tästä ”vapauden” illuusiostamme, ennen kuin meistä tulee eliitin hallitseman systeemin orjia. Löytäkää Itsenne ... ja vapauttakaa mielenne.

Me voimme vielä pysäyttää kaiken tämän. Nyt.

RAUHANTEKIJÖIDEN PUKINKONTIT

2009-12-18T23:55:00.000-08:00

Köyhdytetty uraani: Kuolleet vastasyntyneet Irakissa ja Afganistanissa eivät ole vitsi

Dave Lindroff,
The Puplic Record, 19 syyskuuta 2009
Lähde: http://pubrecord.org/world/5811/depleted-uranium-babies-afghanistan/afghanistan/

Yhdysvaltain Agent Orange defolition kampanjan kauhut Vietnamissa, joista kirjoitin syyskyyn 15. kutistuvat niiden kauhujen rinnalla, jotka aiheutetaan köyhdytettyä uraania sisältävillä aseilla. Yhdysvallat aloitti köyhdytettyä uraania sisältävien aseiden käytön (300 tonnia) Persianlahdensodassa 1991, ja on sittemmin käyttänyt kyseisiä aseita paljon laajemmin – ja paljon tiheämmin kansoitetuilla, urbaaneilla alueilla – Irakin sodassa ja nyt kiihtyvässä Afganistanin sodassa.

Köyhdytetty uraani, huolimatta melko suopeasta nimestään, ei ole köyhdytettyä radioaktiivisuuden tai myrkyllisyyden osalta. Termi ”köyhdytetty” viittaa ainoastaan isotooppi U-235:een, jota tarvitaan ydinreaktorien jakautumisreaktioihin. Ydinvoimaloiden ydinjäte DU, on uraaninpolttoaineen sivutuote, joka koostuu pääasiallisesti isotooppi U-238 sekä U-236:ta (tuote, joka syntyy ydinreaktiofissiossa, tuotetta ei löydy luonnosta) sekä muista radioaktiivisista elementeistä.

Tämä aikoinaan teollisuudelle täysin turha, vaarallinen aine, mille ei edelleenkään ole keksitty lopullista hävitystapaa, on sittemmin osoittautunut ihanteelliseksi metalliksi useisiin aseisiin ja täten kapitalisoitu Pentagonin toimesta. Syystä, että DU on 1,7 kertaa lyijyä painavampaa, paljon kovempaa kuin teräs ja lisäansiona palaa erittäin kovalla lämmöllä, se on osoittautunut ihanteelliseksi materiaaliksi aseenkärkiin, joiden tulee porautua paksun sotakaluston ja vahvojen, lujitetusta betonista ja teräksestä rakennettujen betonibunkkereiden läpi. Kun kyseisenkaltainen kärki on läpäissyt suojauksen, se palaa niin voimakkaalla lämmöllä, että kaikki sisällä olevat kirjaimellisesti kärventyvät poroksi (tässä syy kuviin hiiltyneistä ruumiista Yhdysvaltain tulituksen kohteeksi joutuneissa irakilaisajoneuvoissa- ja panssareissa).

Köyhdytetty uraani on löytänyt tiensä myös 30millisiin konetykkiammuksiin, erityisesti niihin, joita A-10 Warthog maastohyökkäys taistelukoneet käyttivät laajamittaisesti Irakissa ja Afganistanissa (kuten myös Kosovossa). Nämä taistelukärjet on valittu myös Abrams-tankeille sekä raportoitu käytetyn GBU-28 ja myöhemmin GBU-37 bunkkereidentuhoamispommeissa, joiden kunkin kärjissä voi olla 1-2 tonnia tavaraa.

Lisäksi DU:ta käytetään lisänä risteilyohjuksissa, joka palaa ohjuksen räjäyttäessä perinteisen paukkunsa. Jotkut risteilyohjuksista on suunniteltu erityisesti lujitettuja kohteita vastaan ja raportoitu kantavan DU taistelukärkiä, kuten on laita AGM-130 ilmasta-maahan ohjusten kohdalla, joista kukin kantaa tonnin painoisen, kohteenlävistävän taistelukärjen. Köyhdytettyä uraania käytetään myös suuria määriä suojaamaan panssareita ja muita välineitä. Tästä materiaalista muodostuu CU saasteen myrkyllinen lähde, kulkuneuvoja vastaan hyökättäessä ja niiden palaessa.

Pentagonin – vastoin kaikkea tieteellistä näyttöä – jatkaessa vakuuttelujaan ettei köyhdytetty uraani aiheuta vaaraa, Irakiin sijoitettuja Yhdysvaltain joukkoja on raporttien mukaan kehotettu välttelemään paikkoja, missä näitä aseita on käytetty - tuhottuja irakilaistankkeja, räjäytettyjä bunkkereita jne. – sekä käyttämään suojanaamareita, mikäli he lähestyvät kyseisenkaltaisia paikkoja. Useita poltettuja kulkuneuvoja on kuljetettu takaisin Yhdysvaltoihin ja haudattu vaaralliselle ydinjätteelle tarkoitetuille aluille. (Viimevuonna, ilman suurta fanfaaria, tuhansia tonneja DU:n saastuttamaa kuwaitilaishiekkaa - joka saastui Yhdysvaltain tuhotessa Irakin panssarijoukot 1991 käydyssä sodassa – kerättiin ja kuljetettiin jätealueelle Idahoon.)

Kansainvälisiä terveysviranomaisia on epäilyttävästi estetty tai pidätelty tekemästä lääketieteellisiä tutkimuksia DU alueilla Irakissa ja Afganistanissa. Mutta Christian Science Monitorin loistava, vuosien takainen artikkelien sarja kuvailee kuinka toimittajat kyseisestä lehdestä olivat käyneet DU alueilla Irakissa geigermittarien kanssa ja havainneet alueet erittäin ”kuumiksi” radioaktiivisuuden osalta.

DU ei ole vaarallista metallina, mutta kun se räjäytetään ja poltetaan, kun uraanioksidihiukkaset - jotka ovat aivan yhtä radioaktiivisia kuin puhtaat isotoopit - tunkeutuvat hengitykseen ja ruuansulatukseen, niin se on sitä: suuresti vaarallista. Jopa pienin mahdollinen uraanihiukkanen kehossa on yhtä tappavan vaarallinen kuin kemikaalinakin, ja voi ajan kuluessa aiheuttaa syöpää – etenkin keuhkoissa, mutta myös munuaisissa, kiveksissä ja munasarjoissa.

Fallujahin kaupungista on raportoitu dramaattisesta epämuodostuneiden lasten syntymien määrällisestä noususta Yhdysvaltain merijalkaväen marraskuussa 2004 tekemän hyökkäyksen jälkeen, jossa DU aseita laajamittaisesti käytettiin. Ison Britannian TV-asema SKY UK raportoi viime kuussa – uutinen, joka ei saanut minkäänlaista huomiota missään Amerikan pääuutisorganisaatioista – löytäneensä huomattavan kasvun syntyneiden epämuodostumisluvuissa paikallisissa sairaaloissa. Syntyneiden epämuodostumat ovat olleet korkeat jo vuosien ajan Basran alueella etelä Irakissa, missä DU:ta ei käytetty ainoastaan Amerikan vuoden 2003 ”shock and awe” (shokki ja kauhistus) hyökkäyksessä Irakia vastaan, vaan myös vuoden 1991 Persianlahden sodassa.

Eikä tässä kaikki: Tri. Nawal Majeed Al-Sammarai, Irakin Naisasioiden ministeri vuodesta 2006, raportoi YK:n Yleiskokoukselle, että syyskuussa 2009 Fallujahin Yleisessä Sairaalassa syntyneistä 170 lapsesta 24 prosenttia kuoli ensimmäisen elinviikkonsa aikana. Vielä pahempaa on se, että 75% kaikista siinä kuussa syntyneistä lapsista oli epämuodostuneita. Kun tätä vertaa elokuulle vuonna 2002, kuusi kuukautta ennen Yhdysvaltain hyökkäystä, jolloin kaupungissa syntyi 530 elävää lasta, joista ainoastaan kuusi kuoli ensimmäisen elinviikkonsa aikana ja joista ainoastaan yksi oli epämuodostunut, tajuaa, että Fallujahissa selvästikin tapahtuu jotain hirveää. Monet lääkäreistä epäilevät, että syypää on kaupunkiin tunkeutunut köyhdytetty uraanipöly.

Ensimmäisen massiivisen köyhdytettyä uraania sisältävän sodankäynnin todelliset seuraukset asukasrikkaalla urbaanialueella (DU:ta käytettiin laajalti eritoten 2003 Bagdadissa, Samarassa, Mosulissa ja muissa Irakin suurissa kaupungeissa) näkyvät kokonaisuudessaan vasta vuosien kuluessa, kun tämän viimeisen Amerikan sotarikoksen myrkyllinen perintö nostaa päänsä kohoavina syöpälukuina – epämuodostumina ja muina perinnöllisinä häiriöinä Irakissa ja Afganistanissa.

Totta kai, kuten oli laita Agent Orange:n Vietnamissa, tämän viimeisen taistelukentän myrkylliset seuraukset tuntuvat tulevina vuosina myös niiden miesten ja naisten elämässä, jotka lähetettiin sotimaan Amerikan viimeisintä sotaa, käyttäen myrkyllisiä materiaaleja Yhdysvaltain armeijan nimissä. Kuten Agent Orange:n kohdalla Pentagon ja Veteraaniasianosasto ovat ahkerasti kiistäneet ongelman ja yhtä ahkerasti kieltäneet Persianlahden– ja kahden parhaillaan käytävän Irakin ja Afganistanin sotien veteraanien väitteet, että heidän sairastumisensa syöpään ja muihin sairauksiin mitenkään liittyisivät DU altistumiselle.

Agent Orange:n arkistojen pitäisi saada meidät epäilemään hallituksen väitteitä.
Epämuodostuneiden ja kuolleiden irakilaisvauvojen pitäisi saada meidät vaatimaan Irakin ja Afganistanin siivoamista, järjestämään lääketieteellistä apua uhreille, ja kieltämään kaikki köyhdytettyä uraania sisältävät aseet.

Dave Lindroff on Philadelphia-taustainen toimittaja. Hän on kirjoittanut kirjat: Killing Time: An Investigation into the Death Penalty Case of Mumia Abu-Jamal ( 2003) ja The Case for Impeachment (2006)

... Hyvää Joulua! ... (kaikesta huolimatta)

SOSIAALISEN MUUTOKSEN POLKU

2009-11-09T21:21:00.000-08:00

Jos vuosi sitten puhuit “Uudesta Maailman Järjestyksestä” sinua pidettiin salaliittoteoria-hölmönä, nyt olet taloudellinen ”ongelman ratkaisija”
– royalproletariat, kommentoija youtubessa

CNBC Perjantaina 06.11.2009

(0.00) Toimittaja: Seurassamme on Damon Vickers Nine Points Capital Partnersin johtava sijoitusvirkailija Seattlesta Washingtonista.
Te (Nine Points Capital Partners) olette Hedge Fund, ja se mitä itse asiassa teette on, että ennakoitte markkinoiden nousuja ja laskuja, ilmeisesti olette tehneet aikoja kullalla ja myöskin öljyllä juuri ennen kuin öljy ylitti seitsemänkymmenenviiden ja kulta tuhat. Aiotteko pysyä noissa asemissa?

(0.24) Vickers: Joo, joo’o - aivan varmasti!… Tämä on – voit tietysti pohtia pääsi puhki ja tehdä psykologisia viilauksia - mutta nyt on aika pelata pingistä … ja rakennella pienoismalleja, tai jotain muuta naurettavaa – tarkoitan, että nyt on se hetki kun tehdään rahaa, olemme suuntauksien edistäjiä *. Joten ei ole paljon muuta mitä nyt voisi tehdä – tarkoitan, että öljy näyttää vahvemmalta, kulta näyttää vahvemmalta ja valuutat näyttävät heikommilta, johtuen kaikista niistä syistä mistä aikaisemmin puhuimme.
(1.03) On voimakasta tulojenlaskua, en tiedä miten se tulee lopulta ratkeamaan. Voi olla, että se ratkeaa jonkinmoisen globaalin valuuttakriisin avulla. Ja jos maailmanlaajuinen valuuttakriisi tapahtuu, niin todennäköisesti – luulisin – mennään kohti globaalia Maailman Hallitusta, uutta globaalia valuuttaa ja Uutta Maailman Järjestystä. Niinpä … saatamme olla siirtymässä kohti sitä.

(1.31) Toimittaja: Puhutaan lisää tästä valuuttakriisistä, jonka näet lähestyvän, mitä dollarille tapahtuu?

( 1.39) Vickers: Voisi päätellä, että dollari tulee kokonaan tuhoutumaan ja muuttuu käytännöllisesti katsoen arvottomaksi. Meillä on … no … tämä on se mitä tiedämme. Tiedämme, että, jos voidaan tuottaa jotain … tämä … tämä ”peli”, jota nyt pelataan Yhdysvalloissa ja kytkösalueilla, ei voi jatkua loputtomiin. Meillä on 65 triljoonaa dollaria negatiivista pääomaa, emme voi mitenkään huolehtia terveydenhuollon ja hemmotellun yhteiskunnan – joka meillä nykyään Yhdysvalloissa on – vaatimuksista. Emme voi kilpailla työvoimakustannuksissa Kiinan kanssa, joka tuottaa jotain dollarilla tunnissa! - kun sama täällä maksaa 24$/h - lisänä terveydenhoitoetu … ja kaikki SE, mitä pakettiin sisältyy - joten miten tämä kaikki lopulta ratkeaa?

(2.25) Toimittaja: Sanot siis, että Yhdysvallat tarvitsee pehmeämmän, heikomman, kilpailukykyisemmän dollarin - osaksi tämän tulojenlaskun takia, mutta meillä on myös tuottavuusnumerot täällä: 9,5%! - sehän tasoittaa kovasti, mutta sellainen taso tuskin on kestävää?

(2.43) Vickers: Joo … ei, se ei ole kestävää, se on hieno luku ja on hienoa nähdä ihmisten olevan tuotteliaita – tarkoitan, että joo, ryhdytään hommiin – pidän siitä! Mutta miten luodaan globaali markkina-alue niin, että kaikki hyötyvät, niin ettei elintaso ole niin korkea, niin ettei mielipuolisesti ryntäillä tuhlaamaan maailman luonnonvaroja, kuten nyt tehdään, mitkä ovat ne aloitteet, jotka on toteutettava? Länsimaiset taloudet; Yhdysvallat, Eurooppa, Kanada, meillä ei ole luonnonvaroja, ja jos suoraan puhutaan niin ei ole suurella osalla Aasiaakaan, joten en tiedä mitä tehdään kaikille painetuille dollareille. Mutta voimme nähdä, että valuutat, joiden takana on luonnonvaroja; Brasilia, Kanada – missä muualla? – Australiassa – näiden valuutat pärjäävät, näiden pörssit ovat tehneet parhaan tuloksen tähän asti tänä vuonna, koska niillä on ”tavaraa”, luonnonvaroja, ne myyvät ulos todellisia tuotteita ja Yhdysvallat myy ”lupauksia” ja … ja ”nättiä paperia”.

(3.43) Toimittaja: Damon, meidän on lopetettava … hyvää viikonloppua. Damon Vickers Nine Points Capital Partnersin johtava sijoitusvirkailija Seattlesta.

--------------------------------------------------------------

* "Hra. Vickers loi sanonan “sijoittaa pääomaa sosiaalisen muutoksen polulle” kuvaillakseen merkittävää tapaansa lähestyä sijoittamista".

OLLA USKOSSA VAIKO USKOA USKOVIIN

2009-11-07T02:09:00.000-08:00

Kuten kaikki aikaisemmat kirjoitukseni antavat ymmärtää, jauhan kristillisen maailman – lähinnä Euroopan - tuhoon johtavista vaaroista, niinpä minulle melko tuntemattomaksi jäänyt, ”tunnetusti” rauhanomainen uskonto buddhalaisuus, ei ole kirjoitukseni varsinainen asia, mutta palvelee oivasti tämänkertaisten ajatusteni esimerkkinä:

Maailmassa on noin 370 miljoonaa jälleensyntymiseen uskovaa ihmistä, jotka järjestelevät ajatuksiaan ja ympäristöään sen perusteella, että seuraava elämä voi (kärjistetysti sanottuna) pyörähtää käyntiin kovakuoriaisena.
Minä en pelkää tai toivo niin käyvän, en siis ole uskomuksiltani buddhalainen – MUTTA - uskon, että 370 miljoonaa ihmistä elää buddhalaisuuden periaatteita seuraten ja mikäli eläisin kyseisellä tavalla elävien joukossa, heidän uskoaan myötäilevä yhteiskuntansa vaikuttaisi myös minun elämääni tavalla tai toisella.
On siis kaksi eri asiaa olla itse uskossa ja uskoa, että joku toinen elää ja toimii uskossa.

Amerikan Yhdysvallat ja Amerikan Yhdysvalloista vanhalle mantereelle takaisin ja uudistettuna, voimakkaasti vyöryvä ”länsimainen kulttuuri” on perustettu juutalais-kristillisille arvoille, toisin sanoen sellaisille periaatteille, että sekä kristityt, että juutalaiset voivat kokea itsensä vapaiksi harjoittamaan uskontoaan ja rakentamaan ympärilleen yhteiskunnan, joka tukee ja myötäilee heidän uskonnollisia periaatteitaan. Jotta toimiva ”ei-kristillis-kristillinen” yhteiskunta olisi käytännössä mahdollinen, on jonkun seuraavista kohdista toteuduttava:

a) Massat (ts. uskontunnustajat ja ateistit = kansa) tuntevat joko molemmat tai toisen opeista niin huonosti, että kuvittelevat juutalaisuuden ja kristinuskon olevan yhden uskonnon kaksi verrattain lievästi eroavaa suuntausta (samaan tapaan kuin protestantit ja katoliset ovat molemmat kristillisiä kirkkokuntia).

b) Jompikumpi tai molemmat uskonnoista ovat luopuneet osasta periaatteitaan ja fuusioituneet yhdeksi uudeksi uskonnoksi, joka ei ole enää juutalaisuutta eikä kristinuskoa.

c) Toinen tai molemmat, joko julkisesti tai salaa erilaisina - ja erillään pysyneistä uskontokunnista (oppien varsinaiset tuntijat - ja puolustajat), pyrkii jatkuvasti valtaan.

Summa summarum: Jotta näkymä siihen maailmantilaan, jota yritän huolestuneena blogissani valottaa, avautuisi, EI tarvitse olla uskossa Jumalaan, Kristukseen, Buddhaan, Luciferiin tai Allahiin, ainoastaan uskoa, että on olemassa suuria, voimakkaita ihmisryhmiä, jotka ovat vahvasti uskossa voimakkaisiin uskontoihin.

OLENKO HERÄNNYT VAI SEONNUT?

2009-10-31T03:29:00.000-07:00

Miten Rockefellerit uudelleen rakensivat naiset.

Henry Makow Tri.
lähde: http://www.savethemales.ca/001904.html

Feminismi on loistava esimerkki siitä miten Rockefellereiden megakartelli käyttää massamedian (ts. propagandan) valtavaa voimaa kontrolloidakseen yhteiskuntaa.

Lyhyessä neljässäkymmenessä vuodessa naiset ovat menettäneet kosketuksen luonnollisiin rakkaudellisiin vaistoihinsa. Tämän seurauksena perheet ovat sekasorrossa, seksuaalinen mädännäisyys rehottaa ja syntyvyys on romahtanut.

Jatkan Rockefellerien roolista enemmän, mutta ensin, meidän on huomioitava että naiselle rakkaus on vaistonvaraisesti itsensä uhraamisen teko.

Hän antaa itsensä miehelleen ja lapsilleen ja saa tyydytyksen nähdessään näiden menestyvän, ja saadessaan heiltä vastarakkautta, kunnioitusta ja kiitollisuutta.

Nainen suorittaa tämän äärimmäisen uhrinsa vain yhdelle miehelle, joka arvostaa häntä ja elättää perheensä. Miehet vaistomaisesti haluavat täyttää tämän vastuun. Tämä on heteroseksuaalisen liiton (ts. avioliiton) ydin; naisvoima vaihtotavarana miesvoimaan, joka ilmaistaan rakkautena. Sukupuoliyhteys on tämän eksklusiivisen yhteyden symboli. Avioliitto ja perhe ei sovi kaikille, mutta se on luonnollinen tie suurimmalle osalle meistä.

Feminismi on valmentanut naiset vastustamaan tätä mallia ”vanhanaikaisena ja sortavana stereotypiana” vaikka se myötäilee heidän luonnollisia vaistojaan.

Kirjoittaja Britanniasta raportoi kuulemastaan kahden naisen keskustelusta:

”Kaikki miehet ovat nykyään hyödyttömiä” toinen sanoi. ”Aivan” vastasi toinen. ”Ongelma on se etteivät he ole yltäneet feminismin vaatimuksiin. He eivät tajua, että me tarvitsemme miehekkäämpiä miehiä, sen sijaan, että he vain jänistävät tiehensä”.

Tämäkö on heidän logiikkaansa? Jos naiset ovat vähemmän naisellisia, niin miehet muuttuvat miehekkäämmiksi? Miehiä ei ole suunniteltu naisten kanssa tappeluun. He tarvitsevat varmuuden naisen myötämielisyydestä ja uskosta mieheen. Kun naiset jatkuvasti haastavat miehet, nämä tosiaankin ”jänistävät tiehensä” avioliitosta ja perheestä.

Nyt kun rakkaus ja avioliitto on ”häpäisty”, naisilla ei ole muuta antaa rakkautta saadakseen kuin seksi. Siksi monet naisista ovat luonnottoman pakkomielteisiä ulkonäöstään ja rassukkamaisesti jakelevat kehojaan kaikille ja kaikenlaiseen.

Pysyvä rakkaus ei perustu naisen seksuaaliseen viehätysvoimaan, tai luonteeseen tai saavutuksiin. Loppujenlopuksi se perustuu itsensä uhraamiselle. Me rakastamme niitä, jotka rakastavat meitä.

Isovimman välikommentti: Sana salaliittoteoria ja kaikki kyseiseen suuntaan vihjaava, sekä kyseiseen suuntaan vihjaavat, ovat saaneet monien silmissä siinä määrin, sanoisinko ”luuserileiman”, että koen aiheelliseksi heti näin kirjoituksen alussa avustaa epäilevää lukijaa ohi karikon, huomioimalla, että naisen olemassaolon tarkoituksen muutokset ovat olleet niin nopeita, systemaattisia, globaaleja ja yhteiskuntarakennetta uudelleenmuovaavia, että on lähes yhtä absurdia väittää etteikö takana olisi selkeä suunnitelma, kuin uskoa hallitsemattomaan ja sattumanvaraiseen alkuräjähdykseen ilman Luojaa. Korvatkaamme tämän kirjoituksen salaliittoteoriatunnelma myönteisellä termillä ”yhteiskunnallinen kehityssuunnitelma” jotta myös ajanhermolla elävien vaimojen nöyrät mieslukijat uskaltautuisivat tarkastelemaan ”kehityksen” taustoja ja tulosta. Onko tulos hyvä? Jos ei, niin miksi media ja sen luoma yleinen mielipide edelleen johdattelee ihmiskuntaa kohti samaa rappeuttavaa käyttäytymismallia, elleivät median hallitsijat koe nimenomaan näin saavuttavansa haluamansa - tässä tapauksessa kutakin sekä yksilöllisesti että yhteiskuntarakenteellisesti koskettavan tuhon?
Tämän kirjoituksen sävyyn itse riittävän uskonnollisena henkilönä näen tapahtumissa syntiinlankeemusnäytelmän, eli paholaisen suunnitelman toisinnon: nainen viekoitellaan kohti ns. ”edistystä”, mies - kokonaisuuden puoliskona - ei voi muuta kuin muuttua perässä ja seurauksena on ihmiskunnan psyykkinen ja fyysinen orjuus.
Edellisen lausuntoni jatkumona varoitettakoon skeptistä lukijaa vielä artikkeliin myöhemmin pomppaavista sanoista Saatana, satanismi ja illuminati ja kysyttäköön miksi on verrattain täysijärkistä uskoa Jumalaan ja hyväksyä se tosiaasia, että ihmiset (monet tässä ajassa mahtavat ja usein nimeltä mainitut) tekevät aktiivisesti työtä Hänen hyväkseen, mutta lähestulkoon henkisesti sairasta uskoa Saatanan vastaavanlaiseen olemassa oloon ja henkilöihin (varsinkin nimeltä mainittuihin), jotka aktiivisesti pyrkivät täyttämään oman herransa tarkoitusperät? Miksi on helppoa uskoa, että Jumala toimii valossa ja haluaa absoluuttista hyvää, rakkautta, vapautta ja hyvinvointia, mutta vaikea uskoa, että Saatana (Jumalan vihollisena ja vastakohtana) toimii hämärissä ja haluaa rakkauden loppumista, orjuutta ja kurjuutta? Miksi on ilmiselvää, että suhteellisen pienet (verrattuna globaaliin suunnitelmaan) rikokset (perheväkivalta, ryöstöt, raiskaukset ja murhat) tehdään salassa, mutta vaikea uskoa että Saatana toimisi salaisesti, suunnitelmallisesti ja kuvaillun luontonsa mukaisesti?

LAAJEMPI KUVA: KESKUSPANKKIIRIT

Koska ihmiset eivät pysty identifioimaan tekijää, tekotapoja eivätkä motiivia he eivät tajua, että feminismi on massojen mielipiteenmuokkausta.

Bette Midlerin elokuvien ja ”America: From Freedom to Fascism;in” tuottaja Aaron Russo tunnisti hiljattain kaikki kolme - tekijän, tekotavan ja motiivin - ja vahvisti sen mitä olen sanonut.

Nicholas Rockefeller kertoi Russolle, yrittäessään värvätä tätä CFR:ään, että hallinnoimalla massamediaa hänen perhesäätiönsä toteutti naisten vapautuksen osana pitkäaikaissuunnitelmaa orjuuttaa ihmiskunta. Hän myönsi, että he haluavat ”murtaa” meidät. Googlatkaa ”Rockefeller Foundation” ja Women’s Studies” ja saatte puolimiljoonaa viitettä.

Perheen tuhoaminen on feminismin kätketty tavoite, sillä perhe sotkee valtion pyrkimyksen aivopestä nuoret. Kaupanpäälliseksi saadaan väestökato ja verokannan laajeneminen. Miesten syrjäyttäminen perheenelättäjän tehtävästä niinikään epävakauttaa perhettä.

Ymmärtääkseen maailman todellisen tilan, ihminen tarvitsee ravisuttavan ajatusmaailman muutoksen. Rockefellerit ovat osa yksityistä keskuspankkikartellia, joka kontrolloi mediaa, puolustusta, lääketeollisuutta ja muita kartelleja. He ovat perustamassa maailmanlaajuista poliisivaltiota (”maailman hallitusta”) suojellakseen lainan- ja vaurauden monopoliaan, käyttäen keppihevosenaan valheellista 9-11 iskua ja loputonta sotaa. Rockefellerin ja Russon näitä asioita koskeva keskustelu käytiin vuosi ennen 9-11:sta.

Runoilija Charles Peguyn sanoin: ”Kaikki alkaa uskosta ja päättyy politiikkaan”. Pankkikartelli tarvitsee filosofian millä oikeuttaa ihmiskunnan kahlitsemisen. Filosofia on Satanismi. Kartelli kontrolloi maailmaa okkulttisten yhteisöjen verkoston kautta, jotka ovat kytköksissä Vapaamuurareihin, Kommunismiin, Vatikaaniin ja järjestäytyneeseen Juutalaisuuteen (Bnai Birth, ADL, AJC, Zionism). Korkein okkultistinen arvo tunnetaan Illuminatina.

Moderni länsimäinen kulttuuri on Vapaamuurarinen. Se pohjautuu Luciferismille. Vapaamuurarius opettaa, että Jumalan sijaan ihminen määrittelee todellisuuden. (Ymmärrettävästikin heidän on kumottava luonnon ja hengellisyyden lait ollakseen vakuuttavia omassa hallinnassaan). He ovat havainneet ihmiset vaatimattomiksi ja taipuisiksi olennoiksi, jotka mieluummin uskovat siihen mitä heille kerrotaan, kuin luottavat omaan järkeensä ja havaintoihinsa. Tästä syystä media ajaa menestyksekkäästi vaikkapa homoseksuaalisia arvoja, jotka ovat ristiriidassa luonnollisten vaistojemme kanssa.

MEDIA NUJERTAA RAKKAUDEN

Mielipiteenmuokkaukseen ja sosiaaliseen kontrolliin, joiden perimmäinen tarkoitus on orjuus, käytetään massamedian jokaista osa-aluetta (elokuvat, TV, lehdet, musiikki, mainokset, uutiset). Kommunistisen Venäjän ja tämän päivän Amerikan tapahtumilla on yhteys. Molemmissa tapauksissa keskuspankkikartelli puolustaa totalitääristä hallintaansa. Massamedian tehtävä on harhauttaa meidät näkemästä kaikkea tätä, samoin kuin lähestyvää Iranin sotaa ja Pohjois-Amerikan Unionin luomista. Tällä hetkellä meteliä harhautusmielessä pidetään globaalista ilmastonlämpenemisestä.

Tuhotakseen perheet media on saanut naiset uskomaan etteivät he voi luottaa heteroseksuaaliseen liittoon.

Myrna Blyth toimi Ladies Home Journal:in päätoimittajana vuodesta 1981 vuoteen 2002. Kirjassaan "Spin Sisters" (2004) hän sanoo median myyneen naisille ”uran aivan samankaltaisella rummutuksella kuin se aikoinaan myi heidän äideilleen ajatuksen Iloisesta perheenemännästä”.

Illuminati on nakertanut naisten luonnollisen rakkauden vaiston hokemalla seuraavia mantroja:

1. Miehiin ei voi enää luottaa. Käyttäen Lifetime Network:iä esimerkkinään Blyth tiivisti ”kaikki miehet ovat 1) uskottomia rottia 2) hyväksikäyttäviä hirviöitä 3) valehtelevia vätyksiä, tai 4) kaikkea edellistä. Naiset sen sijaan ovat … timantinkovia suorittajia, jotka menestyvät siitäkin huolimatta, että luolamiehet haluavat estää heidän etenemisensä”.
2. Naiset ovat sukupuolensa vuoksi uhreja. Blyth sanoo median julistavan ”äänekkäästi ja selvästi yhtä sanomaa. Koska olemme naisia, tulemme aina olemaan uhreja, yksityisessä elämässämme, työssämme ja koko yhteiskunnassa”. Niinpä naisilla täytyy olla arvostelukykyä ja oikeutuksentuntoa ojentaa ja kapinoida. Samaa taktiikkaa käytettiin juutalaisten, mustien, työläisten ja homoseksuaalien manipulointiin.
3. Naisten tulee olla itsekkäitä. ”Vapaus ja narsismi ovat sulautuneet yhteen” Blyth sanoo. Vapa-aika tarkoittaa nyt ”aikaa itselle, vietettynä yksin tai kenties tyttökaverin kanssa, mutta ehdottomasti ilman puolisoa ja lapsia … Loputtomat artikkelit saarnaavat uutta feminismin evankeliumia, jonka mukaan itsensä hemmottelu on tärkeä osa hyvinvointia ja toimivaa naiseutta”.
4. Seksin ei tarvitse rajoittua rakkauteen ja avioliittoon. Lehdet kuten Glamour ja Cosmopolitan kannustavat nuoria naisia seksuaaliseen kanssakäymiseen ensimmäisillä treffeillä”, ”katselemaan miehiä estoitta” ja olemaan atleetteja sängyssä. Puhetta avioliitosta ja perheestä, lehdistä ei löydy. Tämänkaltaiset naiset eivät voi luottaa mieheen tarpeeksi, antautuakseen rakkaudessa.
5. Itsensä toteuttaminen tapahtuu uramenestyksen, ei aviomiehen ja lasten kautta. ”Naisen saama sosiaalinen tunnustus kodin ulkopuolella tehdystä ansiotyöstä on ratkaiseva tekijä siinä kuinka arvokkaaksi hän itse itsensä kokee” Betty Friedan kiteyttää. Itse asiassa ”suurin osa töistä ja työpaikoista on perin arkipäiväisiä ja tavallisia” Blyth huomauttaa.
(En sano etteivätkö naiset saa käydä töissä, sanon vain, että ansiotyön ei pitäisi mennä perheiden edelle, jos he perheen haluavat).

Näin ollen monet naiset ovat skitsofreenisia kamppaillessaan luonnollisten vaistojensa ja median luoman naiskuvan jatkuvassa houkutuksessa. Hävitystä – särkyneitä perheitä ja toimintahäiriöisiä yksilöitä – näkyy kaikkialla.

Samaan aikaan Playboy Magazine ja vastaavat julkaisut kohdistavat samanlaisen sanoman miehille. Saadakseen seksiä ei tarvitse avioitua. Avioliitto ja lapset ovat tylsiä.

JOHTOPÄÄTÖS

Median jatkuva rummutus on aivopesua. Keskuspankkikartelli on totaalisesti kaatanut yhteiskunnan käyttämällä saatanallisia kultteja, ensisijaisena aseenaan Vapaamuurariutta. Monet vapaamuurarit eivät tiedä totuutta, mutta massamedian omistajat varmasti sen tietävät.

Sanoimme ennen ”amerikkalaisuus on äitiyttä ja omenapiirakkaa”. Ainoastaan satansmi voi vetää äitiyden lokaan. Sen sijaan, että feminismi olisi voimauttanut naiset, se on tehnyt monista sukupuolettomia. Se on ryöstänyt naisilta turvallisen ja kunnioitetun roolin ja alentanut heidät seksiobjekteiksi ja korvattavaksi työvoimaksi.

Luciferistit kannattavat kapinaa sillä he vastustavat sitä mikä on luonnollista ja onnellisuuteen johtavaa. Kuten esikuvansa, Lucifer, hekin haluavat leikkiä Jumalaa.

Jumalan rakkauden voi nähdä naisen omistautumisessa miehelleen ja lapsilleen. Niinpä pankkiirien on tuhottava se.

SIVISTYKSEN RAPPIO JA KULUTUKSEN KAIKKIVALTA

2009-10-11T00:08:00.000-07:00

”Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.”

”Moniarvoisuuttaan korostava postmoderni älymystö pitää kaikkea yhtä arvokkaana ja hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Ennen vaiettiin Neuvostoliitosta. Nyt vaietaan esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta. ”

”Maahanmuuttajat ovat monen älykön mielestä "söpöjä ja eksoottisia olentoja, jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria jännällä tavalla", ironisoi päätoimittaja Jarmo Papinniemi. Hän arvelee, että ihmiset mieltävät maahanmuuttajat itsensä kaltaisiksi.”

”Vihavaisen Kirjan ydin ovat muutamat toistuvat pääaiheet: sivistyksen rappio, kulutuksen kaikkivalta, Suomen suhde Venäjään sekä maahanmuutto historiallisena ja poliittisena kysymyksenä.
Jälkimmäiseen liittyy poliittinen korrektius, jota Vihavainen suomii. Kulutusvimman ohella se näyttää hänen mielestään olevan aikamme vähä-älyisyyden pahimpia oireita.", Sinivaara kirjoittaa.”

”Meillä on hurskaasti kuviteltu, että maahanmuuttajat tulevat hoitamaan vanhuksia, tekemään muita pienipalkkaisia töitä ja palvelemaan kulutusyhteiskuntaa itse pahemmin kuluttelematta."

"Siirtolaisväestö on otettava mukaan päätöksentekoon ja yhteiskunnan ytimeen, vaatii monikulttuurisuusasiantuntija Umayya Abu-Hanna.
"Vallan, rahan ja tilan uudelleen jakaminen on seuraava vaiheemme", hän sanoo – vaikka epäilee, ettei Suomen älymystö ole siihen valmis.
"Epämääräistä kipuilua on hyvä hoitaa mahdollisemman pian, ja siihen me siirtolaiset olemme parhaat asiantuntijat."

”Vihavainen kutsuu kirjassaan maahanmuuttoa "länsimaisen kulttuurin itsemurhaksi". Hänestä maahanmuutto on kuin hulluuden riemumarssi, jonka turmiollisuus tiedetään ennakolta.”

lainausten lähde:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Professori+Timo+Vihavainen+ennustaa+l%C3%A4nnelle+synkk%C3%A4%C3%A4+tulevaisuutta/1135249951754

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/HS-raati+Maahanmuutosta+saa+puhua+vapaasti/1135249899451

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori+Timo+Vihavainen+Suomalainen+%C3%A4lymyst%C3%B6+vaikenee+maahanmuuton+ongelmista/1135249793782

SANOMA JOTA YHTEISKUNTA EI HALUA KUULLA

2009-09-25T21:14:00.000-07:00

Ehkäisyn rooli kasvavissa aborttiluvuissa
Ruben Obregon

Amerikassa on yleinen luulo, että ehkäisy vähentää aborttien määrää (isovimman kommentti: oletettavasti koko läntinen maailma jakaa saman käsityksen, minäkin ajattelin näin, kuten eräs aikaisempi kirjoitukseni paljastaa). Ehkäisyn ja aborttien historia 60- ja 70 luvuilla kuitenkin osoittaa luulon virheelliseksi.

60-luvulla ehkäisyvälineiden laillinen asema ja avioparien mahdollisuus käyttää ehkäisyä vaihteli liittovaltiosta toiseen. Suurimmalla osalla liittovaltioista oli käytössään ehkäisyä rajoittava säännöstö, joka määritteli kuinka ehkäisyvälineitä voitiin jakaa ja kuka niitä sai käyttää. Yhdysvaltain Korkeimmalla Oikeudella oli keskeinen rooli ehkäisyn käytön lisääntymisessä sen tuolloin julistaessa useiden liittovaltioiden ehkäisyvälinesäännöstelyn perustuslainvastaiseksi.

Joskin seksuaalivallankumous alkoi jo paljon aikaisemmin, vasta kuusikymmentäluvun puolivälissä alkoi varsinaisesti tapahtua. Ehkäisypillerin käyttöönotto nosti vallankumouksen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pilleri saavutti nopeasti hyväksynnän, ja vuoteen 1965 mennessä 42,9 prosenttia avioituneista teini-ikäisistä oli käyttänyt, tai käytti suun kautta otettavaa ehkäisyä.

Korkeimman Oikeuden kiellettyä avioparien ehkäisyyn liittyvät käyttö- ja hallussapitorajoitukset Connecticutin osavaltiossa vuonna 1965 (Griswold v. Connecticut) avioparien harjoittama syntyvyydensäännöstely helpottui. Tämä käänteentekevä oikeustapaus tarjosi raamit myöhemmille ehkäisy- ja aborttipäätöksille. Itse asiassa kuka tahansa saattoi, juuri näillä samoilla kehyksillä, ajaa alas valtion aborttirajoitteet. Laillisesta näkökulmasta katsottuna, se ajatuskehys joka laillisti ehkäisyn, johti myös lailliseen abortointiin Yhdysvalloissa.

Liittovaltion rajoituksista huolimatta avioliitossa elävät naiset eivät olleet ainoat pillereiden käyttäjät. 1965 Brownin Yliopiston oppilaslehti julkaisi artikkelin, jossa paljastettiin campuksen lääkärin kirjoittaneen kahdelle naimattomalle opiskelijalle ehkäisypillereitä. Vuoteen 1966 instituutioita oli kaksitoista, jotka kirjoittivat ehkäisypillerireseptejä naimattomille opiskelijoille. Eivätkä yliopisto-opiskelijat olleet ainoita, jotka liittyivät seksuaalivallankumoukseen, vaan myös lukioikäiset teinit olivat nopeasti mukana.

Toisin kuin 50-luvulla käytetyt useat ehkäisyvälineet, pillerit tarjosivat ehkäisylle miellyttävyyden. Vaikkakaan ehkäisypillerit eivät aiheuttaneet seksuaalivallankumousta, ne ehdottomasti räjäyttivät vallankumouksen mittasuhteet ja muuttivat ihmisten käsityksen sukupuoliyhteyden tarkoituksesta. Voidaankin sanoa, että jos seksuaalivallankumous oli alkioasteella 50-luvulla, niin 60-luku kypsytti sen täysi-aikaiseksi.

Pilleri myi ajatuksen seksistä ilman lisääntymistä ja juurrutti yhteiskuntaan ehkäisymentaliteetin.

Nuoret eivät olleet immuuneja tälle uudelle ajatukselle. Johtuen valtion rajoitesäännöistä, ehkäisy ei ollut teini-ikäisten saatavilla samaan tapaan kuin nykyään, mutta rajoitukset eivät kuitenkaan estäneet seksuaalivallankumouksen etenemistä heidän keskuudessaan. Tämä näkyi esiaviolliseen seksiin osallistuneiden 15-19-vuotiaiden naisten prosentuaalisen määrän jatkuvana kasvuna. Riippuen olosuhteista, ehkäisy ei ollut kaikille teini-ikäisille teknisesti laitonta. Noina vuosina teinit saivat käyttää ehkäisyä useissa osavaltioissa mikäli elivät avioliitossa ja naimattomatkin vanhempiensa suostumuksella.

Joskin käytettävissä oli monenlaisia ehkäisymenetelmiä, niin vasta 1972 Eisenstadt v. Baird oikeustapauksen myötä ehkäisy tuli laajalti myös naimattomien naisten ulottuville.

Samaan aikaan valtion lakeja säätävä elin laski täysi-ikäisyyden rajaa 21-vuodesta 19 ja 18-vuoteen, mikä puolestaan lisäsi ehkäisyn piiriin kuuluvien teinien määrää. Vuoden 1974 lopulla 45 liittovaltiota ja Columbian piirikunta olivat julkaisseet 18-vuotiaiden naimattomien naisten oikeuden käyttää ehkäisyä. Lisäksi 23 liittovaltiota ja Columbian piirikunta myönsivät alle kuusitoistavuotiaille alaikäisille oikeuden ehkäisyhoitoon.

New York oli lopulta ainoa liittovaltio, joka kielsi reseptivapaan ehkäisyn alle 16-vuotiaille. Tämäkin muuttui kun Korkein Oikeus kumosi rajoitukset Carey v. Poulation Services International – päätöksellä.

Näiden laillisten muutosten myötä esiaviolliseen seksiin osallistuneiden 15-19-vuotiaiden naisten prosentuaalinen määrä jatkoi kasvuaan. Luvut nousivat 30,4 prosentista vuonna 1971 -> 43,4 prosenttiin vuonna 1976 ja edelleen - > 49,8 prosenttiin vuonna 1979.

Sitä mukaa kun yhä nuoremmat ja nuoremmat teinit tulivat seksuaalisesti aktiivisiksi ja sekä naimisissa olevien, että naimattomien naisten ehkäisyn käyttö lisääntyi, sitä enemmän kasvoivat myös aborttiluvut.

Vuonna 1972 aborttien määrä suhteessa kaikkien15-19-vuotiaiden naisten määrään oli 19.1 per 1000 naista (mukana naimisissa olevat naiset). Tämä luku hyppäsi 34,3 promilleen (34,3 per 1000 naista) vuonna 1976 ja 42,4 promilleen vuonna 1979.

Aborttien määrä ei siis laskenut ehkäisyn saatavuuden lisääntymisen myötä – vaan nousi siitä huolimatta. Sama tapahtui raskauksien määrälle – ainoa asia mikä laski oli syntyvyyden määrä (johtuen lisääntyneistä aborttien määrästä).

Tämä lyhyt katsaus historiaan osoittaa ehkäisyn ja aborttien suhteen, mutta ei vielä selitä miten ehkäisy johtaa suurempiin aborttilukuihin:

Ehkäisymentaliteetti pitää sisällään ajatuksen, että seksin pääasiallinen tarkoitus on huvi - ja että jälkeläiset ovat valinnanvaraisia. Tämä ajatus on yhteys ehkäisyn ja abortoinnin välillä. Tämä ajattelutapa johti siihen, että 60- ja 70-luvuilla kasvava määrä naimattomia naisia ja miehiä harrasti esiaviollista seksiä yhä nuorempina ja nuorempina.
Tämä mentaliteetti kasvatti petollisen turvallisuudentunteen suunnittelemattomien raskauksien epätodennäköisyydestä ja yleensäkin hälvensi raskauden mahdollisuuden pelkoa. Huoli raskaudesta – asia, joka toimi ennen monien kohdalla esiaviollisen seksin esteenä – haihtui pois.

Ehkäisy ei ole pettämätön. Ehkäisyn oikeaoppisesta ja huolellisesta käytöstä huolimatta naiset sittenkin tulivat raskaiksi. Tämä on kriittinen tekijä siinä miksi laajalle levinnyt ehkäisyn käyttö johti kasvaviin aborttilukuihin. Seksuaalisesti aktiivisten teinien kasvava joukko, yhdessä ehkäisyn epäonnistumislukujen ja epätoivottujen raskauksien keskeyttämisen tarve lisäsi aborttien määrää 60- ja 70-luivuilla. Historia osoittaa, että vaikka ehkäisyn käyttö ei aiheutakaan jokaisen ei-toivotun raskauden keskeytystä, ei-toivottujen raskauksien kasvanut määrä nosti aborttien määrää.

Se tosiasia, että yhä suurempi määrä ihmisiä osallistui esiaviollisen seksin harrastamiseen, jopa ilman ehkäisyä, välittyi kasvavina aborttilukuina. Paradoksaalisesti ehkäisymentaliteetti ei kasvata ehkäisyn käyttöä tai ehkäisyn oikeaoppista käyttöä. Sen sijaan se kasvattaa esiaviollisen seksin määrää - joko ehkäisyllä tai ilman.

60- ja 70-luvut osoittivat ettei ehkäisy laske aborttien määrää tai tee niitä harvinaisiksi. Sen sijaan tuo ajanjakso todistaa, että ehkäisy lisää aborttien tarvetta kulttuurissamme. Ehkäisyntukijat näyttävät unohtaneen tämän vaatiessaan lisää varoja ehkäisyyn. Niin hämmästyttävää kuin se onkin, 70-luvun argumentit ovat edelleen heidän käytössään: Helppo saatavuus, enemmän suvaitsevaisuutta ja lisää varoja ehkäisyn tarjontaan. – Täysin epäonnistunut resepti, aborttiluvut eivät ole pienentyneet yli kolmeen vuosikymmenen.
lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Role-Of-Contraception-Increased-Abortion.htm

Kysymys on seksistä, Hölmö: Vastaus Mark Steynille
Tri. Jennifer Roback Morse

Mark Steynin hiljattain ilmestyneessä tärkeässä artikkelissa ”Kysymys on demografiasta, Hölmö” esitetty analyysi "Läntisen maailman sukupuuttoon kuolemisen vaaran todellisesta syystä” on aivan oikea. Mutta Lännen, alle uusiutumisrajan jäävän hedelmällisyysongelman takana piilee vielä toinen ongelma; seksi. Vauvat tulevat seksistä. Lännen demografisen romahduksen ja ihmisvajauksen - jonka Islamilainen hedelmällisyys kovaa vauhtia tulvii täyttämään - on aiheuttanut nykyinen käsitys sukupuolikäyttäytymisestä.

Sukupuoliyhteys on elimellinen tosiasia, jolla on kaksi ihmiskehoon kirjoitettua luonnollista tarkoitusta. Ensimmäinen on lisääntyminen. Toinen ei ole yhtä ilmeinen, mutta aivan yhtä tärkeä. Sukupuoliyhteys rakentaa ja lujittaa pariskunnan keskinäistä suhdetta. Nykyisin tiedetään, että seksuaalinen aktiivisuus luo partnereiden välille henkisen yhteyden.

Naiset saavuttavat henkisen yhteyden seksikumppaniinsa ja lapsiinsa oksitosiini hormonin avulla. Nainen erittää tätä hormonia sekä seksuaalisen mielihyvän yhteydessä, että imettäessään. Oksitosiini synnyttää ”kiintymyksen ja henkisen yhteyden” reaktion. Se saa naisen tuntemaan henkistä yhteyttä seksipartneriinsa, mahdollisen lapsensa isään ja voimistaa äidin ja vastasyntyneen kiintymystä, niin että äiti nauttii avuttoman lapsensa tarpeiden täyttämisestä. Kaikki tämä on luonnon tapa saada nainen tuntemaan yhteyttä lapseensa ja lapsen isään.

Nämä luonnon päämäärät rakentavat perheen yhteisyyden ja saattavat uuttaa elämää perheeseen. Koska aktiivinen sukupuolielämä tukee vanhempien välistä suhdetta, se auttaa heitä toimimaan yhdessä tarpeeksi kauan kasvattaakseen lapsensa aikuisiksi. Se tosiasia, että seksi on kivaa on bonus. Kivalta tuntuminen on luonnon tapa saada meidät pitämään lajiamme yllä.

Nykymaailma on tyystin unohtanut sukupuoliyhteyden sosiaalisen merkityksen. Nykyisin käsitämme seksin yksityisenä virkistysaktiviteettina, jolla ei ole mitään moraalista tai sosiaalista erityisarvoa. Rajaton seksuaalinen aktiivisuus ilman elävää lasta on olennainen osa nykyaikaisia oikeuksia.

Kutsun sukupuolielämän nykymuotoa kuluttaja-seksiksi. Seksi on kulutushyödyke ja seksipartnerimme ovat objekteja, jotka enemmän tai vähemmän miellyttävät meitä. Puhuessani yliopistokampuksilla ja tuntiessani erityistä vimmaa asiastani, kutsun nykyaikaista sukupuolikäyttäytymistä Wal-Mart seksiksi (itselläni ei ole mitään Wal-Marteja vastaan - vastaa Suomen Prismoja ja Citymarketteja - mutta voin aina luottaa, siihen että yliopistokampuksilta löytyy Wal-Mart vihaajia). Nykyajan seksuaalietiikka tarjoaa meille suuria määriä vähän-maksavaa aktia, sivuuttaen tämänkaltaisen käytöksen ikävät ”yliläikkymis-seuraukset”.

Väitän, että tällainen seksikäsitys on Lännen demografisen kuolemanspiraalin juuri. Sukupuoliyhteys on luonnoltaan toverillisuuden voima. Kuluttaja-seksi kääntää koko seksuaalisuuden luonnollisen järjestyksen ylösalaisin. Sen sijaan, että tulisimme ulos itsestämme ja loisimme suhteen toisen ihmisen kanssa, me käännämme seksin sisäänpäin, itseemme ja omaksi henkilökohtaiseksi nautinnoksemme. Sukupuoliyhteyden luonnollinen tarkoitus; sekä lisääntyminen, että aviopuolisoiden välinen yhtenäisyys, on tullut ehdottoman vaihtoehtoiseksi. Meidät on motivoitu harrastamaan seksiä ennen avioliittoa - jopa ilman ihmissuhde lähtökohtaa. Tämän lisäksi olemme luoneet surullisen pettävän hiljaisuuden sen tosiasian ympärille, ettei kukaan oikeastaan halua olla saava osapuoli tässä ”käytä ja tule käytetyksi” kulttuurissa.

Demografinen romahdus ei tule yllätyksenä. Monet kommentaattorit ovat huomanneet että lapsista on tullut pelkkä hyödyke; lisä, ansioituneen naisen ansioluetteloon. Muutamat ovat huomanneet myös suoran yhteyden ”seksi on hyödyke” -> ”seksipartneri on hyödyke” -> ”vauvat ovat hyödykkeitä” välillä.

Jos vanhempien välillä ei ole pysyvää sidettä, lasten saaminen on riskibisnestä. Avioliitto on tervein ja luotettavin ympäristö mihin tuoda avuton pieni lapsi ja kasvattaa hänet aina tuottavaan aikuisuuteen asti. Mutta yhteiskunnastamme on tullut välinpitämätön, enää ei ole merkityksellistä ovatko vanhemmat avioliitossa keskenään vaiko eivät, tai onko lapsella kaksi eri, vaiko kaksi samaa sukupuolta edustavaa vanhempaa. Tällainen tuskin on kulttuurillisesti sellainen ympäristö, joka edistää yli uusiutumisrajan ylittävää hedelmällisyyttä.

Niinpä, kuten sanoin, Mark Steynin artikkeli on kaikkinensa oikein. Mutta en syöksynyt tietokoneelleni kirjoittaakseni omaa artikkelia Mark Steynin tekstiä koskevista näkemyksistäni, kuten hyvin perustellut artikkelit usein saavat minut tekemään. Tällä kertaa etsin käsiini muistikortit. Aivan niin. Olen aikuinen tohtorisnainen ja hain muistipelin.

Olen ollut yksi niistä uranaisista, jotka ajattelevat olevansa järkeviä lykätessään lastentekoa pysyvän aseman saavuttamiseen saakka. Olen synnyttänyt vain yhden ”elävän lapsen” kuten demografiassa sanotaan. Siinä mielessä olen osa hyvin koulutettujen, suurituloisten naisten ongelmaa, jotka eivät pysty lisääntymään edes korvatakseen itsensä.

Mutta onnekseni on adoptio. ”Jumalallinen sallimus” – joka työskenteli San Diegon läänin Lasten Suojeluviranomaisten kautta sijoitti kaksi kouluikäistä sijaislasta huomaani. En synnyttänyt heitä, mutta minulla on ainakin väliaikainen vastuu heistä. Mark Steyn innoitti minua tekemään kaikkeni, että nämä kaksi rasavilliä oppivat tarpeeksi matematiikkaa voidakseen pitää huolta itsestään isoiksi kasvettuaan. (viitannee demografisen ”matematiikan” opettamiseen). Kukaan muu tuskin tekisi sitä heidän hyväkseen. Eivät heidän biologiset vanhempansa, Läänin edustajat eikä koululaitos.

Se mitä naiset tekevät ja haluavat, tulee olemaan ratkaiseva tekijä sen suhteen selviytyykö Läntinen maailma demografisesta yhteentörmäyksestä Islamin kanssa. Jos älykkäät, koulutetut naiset uskovat, että lapset ovat uraa häiritsevä sietämättömyys, meillä ei tule olemaan paljoakaan lapsia. Jos naiset ajattelevat muistipelin alentavan heidän arvoaan, seuraavan sukupolven kouluttaminen jää palkatun avun varaan. Jos naiset luulevat, että lapsen kasvattaminen on yksin helpompaa kuin rasittavan miehen kanssa, meillä tulee olemaan paljon stressaantuneita yksinhuoltajia ja huonosti kasvatettuja lapsia.

Niinpä, te kotiäidit, älkää antoko kenenkään kertoa teille, että tuhlaatte lahjojanne. Ilman teidän panostanne tuottaa terve ja toimiva seuraava sukupolvi, Yhdysvaltojen armeija kaikkine voimineen ei riitä suojelemaan meitä Islamin alkuvoimalta, joka on itseensä uskomisen- ja sen myötä itsensä uusimisen voima. Teidän tekonne osoittavat, että te uskotte riittävästi omaan sivilisaatioonne investoidaksenne sen tulevaisuuteen.
lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Contraception-Sex-Stupid-006.htm

Ehkäisyn harha: Aborttioikeusliike manipuloi sanoja peitelläkseen abortin todellisuuden.
Ruben Obregon

Aborttioikeuskannattajat ovat syyttäneet pro-elämä liikettä raskauden uudelleenmärittelystä ja joidenkin ehkäisymuotojen uudelleenkategorisoinnista abortoiviksi. Pohjimmiltaan he ovat siis syyttäneet pro-elämä liikettä siitä ettei se ole kertonut totuutta ehkäisystä, vaan on sen sijaan manipuloinut sanoja ajaakseen ehkäisyn pannaan.

Totuus kuitenkin on, että aborttioikeus – ja perhesuunnitteluliikkeet ovat ne, jotka ovat pelanneet muutamien viimeisten vuosikymmenten ajan sanoilla, ja pro-elämä liike yrittää yksinkertaisesti korjata vahingot.

Tämän vuosikymmenen vanha kiista kietoutuu yhden ainoan sanan ympärille: hedelmöittyminen.

Ennen 60-luvun puoliväliä kysymys raskauden alusta ei ollut vakavan väittelyn aihe. Se tieteelliseen näyttöön perustuva ajatus, että hedelmöittyminen tapahtui hedelmöityksessä, eli siittiön ja munasolun yhdistyessä, hyväksyttiin mukisematta.

Hyväksyttiin myös ajatus, että mikä tahansa, mikä esti hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohtuun aiheutti tosiasiassa abortin, kuten Yhdysvaltain Hallitus tunnusti ja kuten kuvaillaan vuoden 1963 julkisen terveydenhuollon lehtisessä:

”Kaikki mikä heikentää vasta luodon ihmisen elinkelpoisuutta, minä tahansa ajankohtana, heti hedelmöittymisen (siittiön ja munasolun yhtyminen) ja synnytyksen päättymisen välillä, osallistuu, tarkkaan ottaen, abortin aiheuttamiseen”.

Tämä julkilausuma aiheutti ongelman perhesuunnitteluliikkeelle, joka oli siirtymässä pois ”aidoista” ehkäisymenetelmistä lääkkeisiin, jotka aiheuttivat aikaisen abortin estämällä vasta luodun ihmisen kiinnittymisen. Ainoa tapa millä nämä lääkkeet saatiin yleisön silmissä laillisesti ja moraalisesti hyväksytyiksi oli muuttaa hedelmöityksen määritelmää.

Tässä kohtaa Amerikan synnytysopin ja gynekologian akatemia (ACOG) astui kuvaan mukaan. Vuonna 1965 ACOG julkaisi lääketieteellisen tiedotteen, joka ”virallisesti” muutti hedelmöittymisen määritelmän siittiön ja munasolun yhtymisestä, hedelmöittyneen munasolun kiinnittymiseen: ”Hedelmöittyminen tarkoittaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä”.

Siinä samassa, tämän uuden määritelmän turvin, lääkkeet jotka oli havaittu abortoiviksi, nyt ainoastaan ehkäisivät raskauden – ja näin ollen niitä voitiin nyt kutsua ehkäisyksi.

Selitys minkä ACOG antoi määritelmän vaihdolle, oli se ettei hedelmöitystä (siittiön ja munasolun yhtymistä ennen kiinnittymistä) voitu osoittaa – tosiasia, joka oli jo hyvin todistettu. Ennen vuotta 1965 tätä virheellistä perustelua ei koskaan hyväksytty määritelmän muutoksen syyksi. ACOG:n tekemän määritelmän muutoksen sai aikaan poliittinen agenda, ei tieteen kehitys - määritelmän vaihto ei liittynyt edistysaskeliin biologiassa, alkiotutkimuksessa eikä gynekologiassa.

Tämän määritelmämuutoksen seurauksena naisille on vuosikymmenien ajan kerrottu etteivät heidän ehkäisypillerinsä aiheuta abortteja, ja etteivät pillerit lainkaan tehoaisi, mikäli he olisivat jo raskaina – näin ollen käyttö on moraalisesti hyväksyttävää.

Mutta tämä on harha, joka perustuu virheelliseen informaatioon ja vääristää tieteellisen tosiasian. Määritelmän muuttaminen ei muuta sitä todellisuutta – että naisen keho kantaa selvän, uuden ihmisen ja näin ollen nainen on raskaana pystyttiinpä tämä tosiasia havaitsemaan tai ei.

Naisille ei kerrota koko totuutta heidän käyttämästään ehkäisystä ja on aika, että ACOG:n jäsenet kertovat potilailleen totuuden.

Samaa harhaa julistetaan jälkiehkäisypillerikiistan yhteydessä. Huomatkaa mitä Plan B:n (jälkiehkäisytuotteen) luojat sanovat siitä miten lääke vaikuttaa:

”Plan B on ehkäisypillerin kaltainen tuote, jonka uskotaan toimivan jälkiehkäisynä … muuttamalla kohdunlimakalvoa, joka ehkäisee kiinnittymisen … Plan B ei toimi mikäli kiinnittyminen on alkanut; se ei toimi alkaneeseen raskauteen …”

ACOG tukee voimakkaasti Plan B:tä ”Kysy Minulta” jälkiehkäisykampanjallaan. Pohjimmiltaan he siis kaupittelevat lääkkeitä, jotka aiheuttavat aikaisen abortin ennalta ehkäistäkseen abortoinnin. Ei tarvita paljoa, että ymmärtää ettei abortoinnilta vältytä aikaisella abortoinnilla.

Pro-elämä kannattajat eivät manipuloi määritelmiä – he ainoastaan korjaavat ne tieteelliseen muotoonsa ilman poliittisia päämääriä. Jos pro-valintaa (naisten oikeus päättää kehostaan) kannattava lauma ei onnistu päämäärissään monien ehkäisyvälineiden paljastuessa abortoiviksi, niin se ei ole kenenkään muun kuin heidän itsensä syy.
lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Redefine-Pregnancy-Conception-021.htm

Syntyvyyden säännöstely on itsekästä – Sanoma jota yhteiskunta ei halua kuulla
Ruben Obregon

Viime viikonloppuna Saint Thomasin Yliopiston valmistujat saivat kuulla valmistuvan 21-vuotiaan oppilaan Ben Kesslerin hämmästyttävän puheen. Vastalauseena puheelle jotkut valmistujat kävelivät ulos, monet ilkkuivat ja toiset purskahtelivat rienauksiin.

Mistä moinen rähinä? Puhuiko hän Irakin sodasta? Raja kontrollista? NSA vakoilusta? Ei mistään edellisistä.

Mitä Hra. Kessler siis teki väärin? Hän sorkkasi yhteiskunnalliseen tabuun: ehkäisyyn. Hra. Kessler julkesi kutsua syntyvyyden säännöstelyä ”itsekkyyden teoksi”.

Olisi luullut yleisön joukosta löytyvän edes muutamia rohkaisevia aplodeja, St. Thomasin sentään ollessa katolinen instituutio. Mutta ei, totuus kun on, että monet näistä katolilaisista oppilaista ja heidän perheenjäsenistään käyttävät itse ehkäisyä, ja täten Hra. Kessler kyseenalaisti heidän elämäntapansa ja ehkäisynkäyttönsä.

Hra. Kessler rohkeni puhua asiasta, mutta ihmiset eivät halunneet kuulla hänen sanomaansa. Mihin hävisi ajatustenvaihto, josta yliopistot niin ylpeilevät? Missä olivat kaikki oletetut ”avoimet mielet” tämän puheen aikana? Sen sijaan, että yleisö olisi kuunnellut hänen puhettaan avoimin mielin, näytti siltä, että he keskittyivät pelkästään ilkkumaan ja rienaamaan.

Yhteiskunnalla on niin pitkälle viety himosuhde ehkäisyyn ettei enää osata ajatella ”laatikon ulkopuolella”. Elämme ehkäisy ”matrixilla” missä on mahdotonta uskoa, että ehkäisyllä olisi mitään haitallisia vaikutuksia avioliittoon, yhteiskuntaan ja naisten terveyteen. Tämä ”ehkäisy-harha” on ensisijainen syy hyökkäilyille ehkäisykriittistä sanomaa vastaan.

Suuri osa yhteiskunnasta ei halua kuulla sanomaa. Sanomaa siitä, että ehkäisy johtaa kulttuurissamme kasvaviin aborttilukuihin, teiniseksiin, suhteisiin (jotka aiheuttavat avioeroja), terveysongelmiin ja laillisiin raiskauksiin. Nämä kaikki ovat tilastoihin perustuvia faktoja.

Miksi ihmiset haluamalla haluavat pysyä tietämättöminä?
Koska kuluneen vuosisadan ajan olemme eläneet yhteiskunnassa, joka edistää ehkäisyä käyttävää helppoa, vastuuvapaata ja seksikeskeistä elämäntapaa, haastamatta pohtimaan tapojemme haittapuolia.

Hra. Kessler olisi voinut puhua uran luomisesta, elämänkutsumuksen löytämisestä, uusien vastuualueiden kohtaamisesta, tai monista muista valmistumiseen liittyvistä asioista, mutta sen sijaan hän puhui ehkäisystä. Toivottavasti hänen rohkea sanomansa lopulta auttaa hänen luokkatovereitaan kyseenalaistamaan ihmisen seksuaalisuutta ja ehkäisyä koskevan yhtenäisen pakolla syötetyn informaation, jota he ovat koko elämänsä kuulleet ja löytämään luonnollisemman ja terveemmän tavan nähdä ihmisen seksuaalisuus.

Ehkäisykeskustelu on pahasti myöhässä, mutta on ihmisiä kuten Hra. Kessler, jotka murtavat tietämättömyyden, itsekkyyden ja harhaluulojen muureja. Yhteiskunta vastustakoon tätä sanomaa, mutta ajan kuluessa totuus voittaa.

lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Graduation-Speech-Selfish-contraception-020.htm

Soini raapaisee vähän samansuuntaista pintaa: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1733880

PAINAVINTA MAHDOLLISTA ROMURAUTAA

2009-09-12T01:02:00.000-07:00

Analyysi
Valtion tuhoaminen: Raha, murha ja kansallinen suvereniteetti
Kirjoittanut: Nikki Alexander, Online Journal Guest Writer

Miten toteutetaan perustuslaillisen tasavallan infrastruktuurin tuhoaminen, jos tavoite olisi sellainen? Aivan kuten hallitussa purkuräjäytyksessä; peruskallioon ankkuroitu perustus on saatava irti ja runkorakennusta koossa pitävää struktuuria heikennettävä. Näin perustuslaillinen tasavaltamme sortuisi jaloilleen ilman mitään vastusta.

Miljardööri George Soros väitti maailman finanssisysteemin olevan hajalla, lisäten ettei näköpiirissä ole mitään ensikädenratkaisua kriisiin. Olisi siunaus, jos tämä olisi totta. Mutta todennäköisemmin on kyseessä valhe, jonka suojissa maailman taloushallintaa keskistetään laittoman maailmanlaajuisen oligarkian (harvainvallan) alle, oligarkian, jonka päämääränä on kansallisen suvereniteetin kaataminen. Median propagandistit pyörittävät ”uutta” ideaa - globaalia rahajärjestelmää hallitsevan elimen liikkeelle laskemasta - maailmavaluutasta, paimentaen pelokkaita umpikujaan rauhoittavilla lupauksilla kansainvälisestä yhteistyötä. Samat rikolliset, jotka suunnittelivat globaalin finanssituhon, ajavat nyt Kansainvälistä Valuuttarahastoa kuin odotettua pelastajaa laskeakseen liikkeelle yhtenäisen maailmanvaluutan. IMF:n (Kansainvälisen Valuuttarahaston) synteettinen valuutta: Erityisnosto Oikeudet (Special Drawing Rights SDR), määräytyy laillisen valuutan arvonheilahtelulla, jonka aiheuttavat neljä yksityistä pääpankkia. Erityisnosto Oikeudet (SDR) ovat tekaistua velkaa; velkaa yksityiselle pankkikartellille.

Voiko yleismaailmallinen velkakirja, jonka on tekaissut se sama yksityinen pankkikartelli, joka suunnitteli järkyttävän velkamme, olla lääke kansalliseen konkurssitilaan? Voiko globaali velkaantuminen tälle kartellille palauttaa tuottavan talouden? Kenen sosiaalisia etuoikeuksia maailmanlaajuisella pankki-oligarkialla rahoitettaisiin? Jatkaisiko tämä oligarkia ennakonpidätysluottokäytäntöä kaupungeissa ja osavaltioissa, suhteessaan maanviljelijöihin, pieniin yrityksiin, asunnonomistajiin ja yrittäjiin, samalla kyhätessään luottoa aseisiin, sotaan, uhkapeleihin ja petokseen? Ehkäisisikö maailmanlaajuisen velkamonopolin lujittaminen globaalin systeemin romahdusta – vai lisäisikö se sitä? Monikansalliset, globaalin talousjärjestelmän kaikilta suunnilta saastuttavat instituutiot, ovat nyt osoittaneet ne vaarat, jotka piilevät siinä, että ollaan liian sidoksissa karanteeniin ja liian hyvissä väleissä syyttäjään.

Miksi itsenäinen kansa, joka on täysin potentiaali laskemaan liikkeelle oman rahan, antaa pois tuon vallan velkaantumalla ylikansalliselle oligarkialle, joka julkaisee laillista velkaa? Kansallisten valuuttojen lakkauttaminen lakkauttaa lopulta kansallisen itsenäisyyden.

Samaan aikaan kun median vatsastapuhujat yrittävät saada meidät uskomaan, että rehottava ja sattumalta tapahtunut ahneus sai aikaan spontaanin, maailmanlaajuisen finanssikriisin, autenttiset asiakirjat antavat viitteitä harkitusta ja tarkoin suunnitellusta maailmanlaajuisesta kansallisen itsenäisyyden tuhoamisesta. Suunnitelmat keskittää globaali rikkaus yksityiseen hallintaan on ollut käynnissä yli vuosisadan ajan, kiihtyen räjähdysmäisesti neoliittisen sääntelynpoistumisen synnyttämän hurmion myötä, joka mahdollisti talousrikosten leviämisen etäispesäkemäisesti ympäri maapallon. Carroll Quigley:llä, Georgetownin yliopiston historioitsijalla ja Bill Clintonin kouluttajalla, oli luottamuksellinen oikeus kansainvälisen talouskapitalismin johtajien pitämiin asiakirjoihin ja kokouksiin. Hän ei arvioinut heidän motiivejaan, vaan pikemminkin raportoi heidän aikomuksiaan luotettavan sisäpiiriläisen - silminnäkijän ominaisuudessa:

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen… ”talouskapitalismin johdolla oli toinen kauaskantoinen päämäärä, eikä mitään vähempää kuin maailman finanssijärjestelmän hallinnon luominen, jonka kautta yksityinen taho dominoisi kunkin maan poliittista systeemiä ja koko maailman taloutta yhtenä. Maailman keskuspankkien tuli hallita tätä järjestelmää feodaaliseen tapaan (laillinen ja sosiaalinen järjestelmä keskiajan Euroopassa, jonka mukaan kartanonherra tai ylimys antoi ihmisille maata ja suojelua ja vaati vastapalvelukseksi työntekoa ja sotimista hyväkseen) noudattaen niitä salaisia sopimuksia, jotka tehtäisiin usein pidetyissä kokouksissa ja konferensseissa. Järjestelmän pääpaikan oli määrä olla the Bank of International Settlements Baselissa Sveitsissä, yksityinen pankki, jonka omistivat ja jota hallinnoivat maailman keskuspankit, joista kukin oli yksityinen yhtiö. Jokainen keskuspankki - sellaisten miesten käsissä kuin Montagu Norman Englannin Pankista, Benjamin Strong New Yorkin Federal Reserve Pankista, Charles Rist Ranskan Pankista, ja Hjalmar Schacht Reichpankista - näytti hallitsevan kunkin maan hallitusta omatessaan kyvyn kontrolloida valtionlainoja, manipuloida ulkomaiden valuutanvaihtoa, vaikuttaa maan taloudellisen aktiivisuuden tasoon, ja vaikuttaa yhteistyöhalukkaisiin poliitikkoihin palkitsemalla heitä myöhemmin liiketoiminnassa.” Carroll Quigley, 1966

David Rockefellerin ja Zbigniew Brzezinskin vuonna 1973 perustaman Trilateraalisen Komission esitetty tavoite on tukea Uutta Kansainvälistä Taloudellista Järjestystä, joka syrjäyttää historiallisen taloudellisen järjestelmän. Paul Volcker - Federal Reserve:in entinen puheenjohtaja, Rockefeller rahaston johtaja ja Obaman Taloudenelvytysneuvonantajien Johtokunnan puheenjohtaja – on (Trilateral Komission) Pohjois-Amerikan puheenjohtaja.
Puheessaan kyseiselle ryhmälle 1991 David Rockefeller sanoi:

”Olemme kiitollisia The Washington Post:ille, The New York Times:ille, Time Magazine:lle ja muille suurenmoisille julkaisuille, joiden johtajat ovat osallistuneet kokouksiimme ja pitäneet vaitioloa koskevat lupauksensa lähes neljänkymmenen vuoden ajan. Meidän olisi ollut mahdotonta kehitellä suunnitelmaamme maailmaa varten, jos meidät olisi alistettu julkisuuden kirkkaaseen valokeilaan noiden vuosien aikana. Mutta nyt maailma on sivistyneempi ja valmistautuneempi marssiakseen kohti maailman hallitusta. Älyllisen eliitin ja maailman pankkiirien ylikansallinen itsehallinta on varmasti mieluisampi vaihtoehto menneiden vuosisatojen kansalliselle autonomialle.”
Daivid Rockefeller, 1991

Suunnitelma maailmaa varten, joka ”marssittaa” ihmiskunnan kohti maailman hallitusta oli mahdollista kehitellä ainoastaan pimennossa, joskaan perustuslailliset tieteenharjoittajat tuskin yhtyisivät Rockefellerin kiitollisuuteen The Washington Postia, New York Timesia, Time Magazinesia ja muita suuria julkaisuja kohtaan näiden osallistuttua puolen vuosisadan ajan maanpetokseen. Itse itsensä asettaneiden feodaalisten herrojen ylikansallinen itsehallinto loukkaa itsenäisten valtioiden itsemääräämisoikeutta, osavaltioiden oikeutta suojella taloudellista itsenäisyyttä maailman pankkiireilta ja itsenäisten yksilöiden oikeutta muodostaa hallituksia, jotka saavat valtansa hallittujen suostumuksesta. Tässä kuninkaallisen salaliiton maailmankuvassa näitä oikeuksia ei ole olemassa. Maa on itsekkään ryöstön kohde ja ihmiset pelkästään hyödynnettäviä ja tarpeettomina uhrattavia maaorjia. Kansalliset valuutat, hallitusten säännöt, kansainvälinen laki, siviilioikeudet, ympäristö- ja työsuojelu nähdään eliitin tyytyväisyyden esteinä, ja näin ollen tuhottavina. Heidän visionsa utopiasta on maailman pankkiirien ja itse itsensä asettaneen eliitin globaali diktatuuri.

Niin harhaisilta kuin nämä väkivaltaiset päämäärät kuulostavatkin The World Trade Organazation (Maailman kauppajärjestö) on jo kaapannut laittomasti vallan, vallatakseen itsenäisten valtioiden säännöstöt, mitätöidäkseen ihmisoikeuslain ja alueellisten hallitusten oikeudet suojella väestöään. Richard Gardnerin suunnittelema, Robert Pastorin perustama ja tämän salaliittoseuran toimeenpanema Pohjois-Amerikan Unioni tulee häivyttämään rajat Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon väliltä ja luomaan kaiken ylle lakeja säätävän elimen, joka syrjäyttää Kongressin vallan koko mannerta käsittävällä vapaankaupan roistojen NAFTA parlamentilla, jota ei hillitse mitkään kansaa ja maata suojelevat säännöstöt.
Ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että maanpetturuusongelmaiset mediapomot ovat epäonnistuneet tehtävässään varoittaa yleisöä tästä kansallisen itsenäisyyden peitellystä perikadosta.

The Bank of International Settlements lujittaa maailman finanssihallintoa niputtamalla kansallisvaltiot viiteen alueelliseen valuutta-alueeseen, jotka tullaan lopulta sulauttamaan yhteen. Euroopan Unionin ylikansallinen parlamentti ja perustuslaki, joka pakotettiin Euroopan kansalaisille veto oikeudesta huolimatta, syrjäyttää Euroopan yksilöllisten kansallisvaltioiden itsenäisyyden.

Fred Bergsten, Yhdysvaltojen valtionvarainministeriön viranhaltija sekä Trilateraalisen Kommission ja kumouksellisen Peterson Instituutin perustajajäsen kuvaili tarkkanäköisesti kansallisen valuutan hylkäämisen seuraamuksia:

”Sopeutuminen yhtenäiseen valuuttaan on ylivoimaisesti rohkein luku Euroopan yhdentymisessä. Rahaa on perinteisesti pidetty valtion itsenäisyyden olennaisena elementtinä … se, että Saksa ja Ranska päättävät luopua markasta ja frangista … edustaa dramaattisinta, vapaaehtoista itsenäisyydestä luopumista koko historiassa. Euroopan Keskuspankki, joka hallitsee euroa, on todellakin ylikansallinen instituutio.” C. Fred Bergsten, 1999

Bergesten aivan oikein huomio ”raha on valtion itsenäisyyden olennainen elementti”.
Niinpä yhden globaalin valuutan yksityinen omistus riistää yhdellä iskulla kaikilta mailta näiden kansallisen itsenäisyyden, ja voiko olla enää parempaa tapaa nopeuttaa prosessia kuin junailla maailman talousjärjestelmän rapauttaminen jäljittelemällä globaalia Ponzi-juonta.

Bergestenin hurmio Euroopan menetetystä itsenäisyydestä on voiton ja kumouksellisen riemun ele. Euroopan kansallisvaltiot eivät vapaaehtoisesti luopuneet itsenäisyydestään. Ne pakotettiin antautumaan, aivan kuten amerikkalaisetkin, joiden itsenäisyys riisutaan pala palalta.
Vuonna 1974 kansainvälinen pankkiiri, trilateralisti ja CFR jäsen Richard N. Gardner hahmotteli vaikutusvaltaisessa artikkelissa Foreign Affairs:issa uuden maailman järjestyksen perus-strategian otsikolla ”Vaikea Tie Maailman Järjestykseen”. Hän kirjoittaa:

”Lyhyesti sanottuna ”maailman järjestyksen talo” on rakennettava alhaalta ylös mieluummin kuin huipulta alas. Se tulee näyttämään suurelta hämmennykseltä, mutta lopulta iskien kansalliseen itsenäisyyteen, syövyttäen sitä pala palalta ja saavuttaen paljon enemmän kuin perinteinen suora hyökkäys.”

Gardnerin strategia kansallisen itsenäisyyden musertamisesta levittäytyy kaiken ylipyyhkäisevänä ohjelmana, joka menestyksellisesti käynnistää maailman hallituksen: Ohjelma vahvistaa Kansainvälistä Valuuttarahastoa romuttamalla kokonaisten maiden talouden velkaantumistasolla, kuten kävi Argentiinassa 2001; se uudelleen muokkaa kansainvälisen kaupan perus-säännöt GATT:illa (WTO:edelläkävijä) alistaen maat ennennäkemättömän kansainvälisen tarkkailun alle, joka ylittää nykyisen, pyhän sisäpoliittisen järjestyksen rajat; se luo kehittyvän maailmanhallinnon suojaksi monikansallisia kauppajärjestelmiä kuten EU, NAFTA ja Free trade Area of the Americas, joka synnyttää massiivisen virran Yhdysvalloista karkaavia työpaikkoja ja tehtaita, ja johtaa ajanmittaan yhteis-mantereelliseen herruuteen, joka täydellisesti alistaa Amerikan hallituksen alaisuuteensa, antaen Yhdistyneille Kansakunnille lopullisen lainkäyttövallan valtameriin, ilmakehään, sähkömagneettiseen kirjoon ja avaruuteen; ohjelma riisuu kaikki valtiot niin perusteellisesti aseista ettei lopulta millään valtiolla ole aseellista voimaa haastaa hiljalleen vahvistettuja YK:n rauhanturvajoukkoja - - jonka toimesta ensimmäinen Persianlahdensota ja sen 12-vuotta kestänyt jälkisotku pommihyökkäyksineen ja rampauttavine sanktioineen toteutettiin. Somaliasta Balkaniin, Balkanista Sierra Leoniin ja Sierra Leonista Afganistaniin - YK:n ”rauhanturvaajista” on tullut lähes kaikkialla läsnä oleva aseenpiipulla maailman järjestykseen pakottaja.

Steve Bonta päättää Garnerin strategiaa koskevan analyysinsä seuraavasti:

”Jos sisäpiiriläiset olisivat voineet suorittaa avoimesti ja heti sen mitä he nyt kokoavat vähitellen pala palalta, he olisivat varmasti tehneet niin. Heidän on ollut pakko edetä hitaasti ja varovasti ”Vaikealla Tiellään kohti Maailman Järjestystä” ja hitaus ja varovaisuus paljastaa, että he pelkäävät herättävänsä Amerikan kansan mikäli yrittävät tehdä liikaa liian nopeasti.”

Ilmiselvästi perinteinen suora hyökkäys tuli haluttavammaksi vaihtoehdoksi kuin ”syövyttävä, pala palalta iskeminen kansalliseen itsenäisyyteen”. Yhdysvaltain perustuslaki räjäytettiin irti peruskalliosta Shokki-Kauhu-iskulla amerikkalaisia vastaan 11. syyskuuta 2001.
Totalitäärisen maailman järjestyksen suunnitelma, jota ei oltu alistettu julkisuuden kirkkaaseen valokeilaan neljäänkymmeneen vuoteen, sai nopean täyttymyksensä 9/11 jälkimainingeissa Yhdysvaltain kansalaisten ja heidän hallituksensa perustuslaillisen suhteen radikaalisti muututtua ilman kansalaisten hyväksyntää.

Laillinen, kansalaisia hallituksen vilpillisyydeltä suojeleva rakenne räjäytettiin pala palalta hallitulla purkuräjäytysten aallolla, joka luhisti Yhdysvaltain perustuslaillisen infrastruktuurin: 9/11 iskun seurauksena Office of Legal Counsel (Yhdysvaltain oikeuskansleria avustava toimi) oikeutti kidnappaukset, kidutuksen, laittomat pidätykset, sotaoikeuden ja salaiset vankilat kumoten habeas corpuksen ja militarisoiden poliisivoimat (sisäisen kontrollin) toimien näin vastoin Posse Comitatusta (poliisivoimat siviilien hallussa). Se oikeutti Valkoisen Talon ajatuksen diktatuurisesta voimasta, johon sisältyy käskyjen toimeenpanovalta ja presidentin allekirjoittamat lausunnot; siviilioikeuksia loukkaavat isänmaalliset teot, sisäisen valvonnan ja henkilötietojen kaivelemisen; median ja journalismin valvonnan; internetsensuurin, yleisvaltakunnalliset pidätysleirit ja perustuslainvastaiset avioliittolain korvikkeet; kotimaan rahanahneiden iskuryhmien ja tiedustelun ulkoistamisen yksityisille vartiointiliikkeille; ammattiliittotoiminnan häirinnän, ICE (Immigration and Customs Enforcement) ratsiat ja Homeland Security Gestapon toimeenpanemat maastakarkoitukset.

Purkuräjäytysten aalto, joka kaatoi globaalin finanssijärjestelmän ja romahdutti Yhdysvaltain talouden, sytytettiin Federal Reserve:in, Valtionvarainministeriön, Valkoisen Talon, Kongressin ja avain asemassa olevien talouslaitosten johtavien virkamiesten toimesta hyvin sijoitetuilla taloudellisilla räjähteillä. Tie subprime räjähdysten aallolle siloteltiin lakeja purkamalla ja taloudellisten liittymien valvontaa höllentämällä. 11. syyskuuta 2001 arviolta $240 miljardia dollaria siirrettiin vaivihkaa notariaattiraha ”järjestelynä” M2/M3 rahavaroihin, George H.W. Bushin ja Federal Reservin puheenjohtajan Alan Greenspanin vuonna1991 luomiin laittomiin obligaatioihin. Pankkitoimilaitokset, joka rahoittivat tuon subprime operaation avasivat maanlaajuisen asuntolainavähittäiskaupan saaliinhimoisille käteislainoille, jotka leviteltiin keinotteleviin kantaosakkeisiin, hedge funds:eihin ja johdannaismarkkinoille - - HSBC, UDS, Credit Suisse First Boston, Triad Guaranty Trust Insurance Corp, Deutsche Bank, Citigroup, Bank of America, Chase Manhattan, carlyle group and Goldman Sachs.

9/11 iskua seuraavien neljän kuukauden aikana rahavaranto kasvoi $650 miljardia, mikä on suurin yksittäinen rahataloudellinen ryöpsähdys nykyaikana. Pumpattuaan $3 triljoonaa dollaria (3 x 10^12 USD) ylimääräräistä maksukykyä talouteen - 32% kasvu rahavarantoihin sitten vuoden 1994 - tämän operaation talousjohtajat loivat tätä pääomaa vastaavan rahataloudellisen ”tarpeen” (Ten-Year Treasury Notes) Kymenvuotisilla Valtionvarain Velkakirjoilla, jotka erittäin koordinoitua strategiaa noudattaen kanavoitiin riskialttiille subprime (finanssitermi vähemmän kuin top maksukykyiselle lainanottajalle) markkinoille. Tarvittiin suuri joukko erilaisia taktiikoita, joilla kierrettiin taloudellisia sääntöjä ja pysäytettiin vastatoimia, jotka olisivat estäneet (halutun) systemaattisen romahduksen – tällaisia taktiikoita edustaa muun muassa Valkoisen Talon kanne, jolla estettiin valtion säännöstöjä vahvistamasta lakeja saaliinhimoisia lainanantolakeja vastaan.

Yksilöt ja instituutiot, jotka romahduttivat neuvostotalouden ja ryöstivät valtionvarannon olivat ennen 9/11 iskua talouspetos-tutkimusten kohteina; useat liitovaltion virastot keräsivät todisteita heitä vastaan epäillen yhteyksistä jopa 280000 tonniin varastettua kultaa (??? - isovimma epäilee desimaalivirhettä). Nämä tutkimukset keskeytettiin lopullisesti kaikkien aihetta koskevien todisteiden tuhouduttua 9/11 kohteiden varastoissa. World Trade Centerit 1 ja 2 muuttuivat 10 sekunnissa hiilipölyksi, WTC 7 romahti 7 sekunnissa, WTC 6, joka toimi varastona $240 miljardille dollarille laittomia obligaatio-talletustodistuksia räjäytettiin ja Laivaston tiedustelupalvelu Pentagonissa luhistettiin - - näin ollen hävitettiin kaikki todisteet niitä samoja yksilöitä vastaan, jotka tapahtumien edellä rahoittivat ja toimeenpanivat Yhdysvaltojen hallitun hävityksen.

Nämä ovat ”hallitusjärjestelmänvaihdon” – sen psykopaattisen julistuksen - arkkitehdit, joka sallii rikollisten kaataa hallituksia, murhata siviilejä ja ryöstää itsenäisten valtioiden omaisuuden – Richard (Dick) Cheneyn sanoin ”koska me pystymme”.
Lakia noudattavissa itsenäisissä valtioissa nämä kumoukselliset saisivat aiheellisesti pelätä syytteeseenpanoa maanpetoksesta ja sotarikoksista. Täällä (Amerikassa) he ovat järjestäneet itselleen immuniteetin ja mahdollisuuden murskata eriävät poliittiset mielipiteet tuhoamalla Yhdysvaltain perustuslain ja uudelleen järjestäen lain.

Eettiset mielet (henkilöt) eivät laadi salaisia suunnitelmia ”marssittaakseen” ihmiskunnan maailman diktatuuriaan tai juoni valtiollisen itsenäisyyden tuhoa hallitakseen maailmaa. Ihmiset, joilla on toimiva omatunto, eivät organisoi massamurhia, lavasta terrori-iskuja, aja talouksia konkurssiin ja syrjäytä hallituksia. Nämä rikokset ihmisyyttä vastaan ovat rikollisen hulluuden manifesteja. Harhat paremmuudesta, kumouksellisuus, pakonomainen valehtelu, varkaudet, kidnappaukset, kidutus ja joukkotuho viittaavat kliinisiin psykopatian ja vakavan epäsosiaalisen luonnehäiriön oireisiin.

Minkä tahansa keskitetysti hallitun systeemin suurin vaara piilee siinä kuinka helposti tyrannit voivat sen kaapata. Jo pelkästään tämä on hyvä syy hajauttaa globaali finanssijärjestelmä, monipuolistaa kansalliset valuutat, ja jokaisen kansallisvaltion perustaa rahan – ja luoton julkinen valvonta. Kansainvälinen sitoumus perustuslaillisten siviilioikeuksien suojelun vahvistamiseksi jokaisessa maassa on aloitettava kumoamalla totalitaariset ”anti-terrorismi” lait ja ”ylikansallisen itsenäisyyden” laiton arkkitehtuuri.

lähde: http://onlinejournal.com/artman/publish/article_5096.shtml

KIELEN MUOKKAAJIEN USKOMATON VALTA

2009-09-02T01:48:00.000-07:00

Hommafoorumista arkistoitu hieno kirjoitus.
Kirjoittaja: "Puputti"
16.01.2009, 13:26:02

Minulla on kaksi teoriaa siitä, miksi radikaali vihervasemmisto on saanut äärinäkemyksensä maahanmuuttoa ja etnisiä asioita koskevan politiikan valtavirraksi kaikkialla lännessä. Nämä teoriat ovat kuin saman kolikon kaksi puolta, tavallaan saman asian kuvaaminen eri tavoilla.

Ensimmäinen on natsikortti, kuten sen pöllämystynyt kuvaa. Hitlerin jättämät traumat eurooppalaisille olivat niin voimakkaita, että natseista pyritään erottautumaan kaikin mahdollisin keinoin. Koska natsit väittivät puolustavansa eurooppalaisia ja eurooppalaisuutta, voidaan tosiasiallinen eurooppalaisuuden puolustaminen tänäkin päivänä liittää mielikuvin natseihin. Mitään oikeaa yhteyttä ei edes tarvitse olla, jotta leimaaminen onnistuisi.

Toinen teoriani on vihervasemmiston pakkomielteenomainen kiinnostus kieltä kohtaan. Vihervasemmistoa kiinnostavat sanoihin ladatut mielleyhtymät enemmän kuin sanojen tosiasiallinen merkitys. Vihervasemmistoa usein kiinnostaa enemmän se, mitä sanoja käytetään, kuin se mitä niillä yritetään sanoa. Tämä on irrationaalista, mutta se toimii politiikassa. Vihervasemmistolaiset, pseudofeministit ja heidän kaltaisensa ovat lähes ainoa taho, jota kiinnostaa muokata kieltä. Siksi näille on annettu siihen lähes vapaat kädet. Jos muut kuin vihervasemmisto lataavat sanoihin omia mielleyhtymiään, sana menee "pilalle", sen käyttöä aletaan pitää sopimattomana, tai se halutaan jopa kieltää. Tästä esimerkkinä vaikkapa etnisten tai muiden toiseutta edustavien ryhmien nimitykset kuten "neekeri" tai "mustalainen".

Toisaalta vihervasemmisto itse muokkaa sanoja härskisti, jos siitä on heille hyötyä. Sanat kuten "fasismi", "rasismi" ja "natsismi" on otettu käyttöön leimatermeinä, niiden merkitystä ja käyttöä on moneen kertaan muutettu siten, että niillä on voitu leimata radikaalin vihervasemmiston viholliskuvia, lähinnä länsimaalaisuuden eri puolien puolustajia. Tässä tullaan jälleen natsikorttiin. Se on tarkoituksella tehty poliittinen ase, se on tehty kieltä muokkaamalla, ja vihervasemmistolle vastaava kielenmuokkaus on tapa.

Vihervasemmistolla ei juuri ole kilpailua kielen muokkauksessa. He ovat saaneet sen alueen, josta ovat kiinnostuneita. Kaikki muut ovat ilmeisesti olleet pikemminkin kiinnostuneita asiakysymyksistä. Kaikki muut valtapolitiikan toimijat, jotka ovat ottaneet oppia tästä tehokkaasta vaikutuskeinosta, jatkavat vain samoilla linjoilla, kehittävät uusiokieltä eteenpäin, ajavat radikaalin vihervasemmiston asiaa torjumalla sanoja ja keksimällä uusia. Siihen perustuu vihervasemmiston valta.

Se on uskomatonta valtaa sillä tavalla, että sitä ei uskoisi. Sitä on vaikea huomatakaan. Kielen muokkaajien valta on "näkymätöntä", emmekä yleensä ole tietoisia siitä. Tässä vallankäytössä ei suoraan anneta uusia mielipiteitä sanoiksi puettuna informaationa, vaan näkemykset istutetaan sanojen merkityksiin ja sanoihin kiinnitettyihin mielleyhtymiin. Jos pysyt sanoissasi, mutta toinen muuttaa niiden merkityksen, muuttuu myös se mitä yrität sanoa. Jos sanot sanan ja pysyt sanasi takana, mutta toinen demonisoi sen sanan, hän demonisoi sinut. Jos sinulla on tottumus puhua jostain aiheesta, mutta toinen kieltää siihen parhaiten soveltuvat sanat, menetät tavallaan osan puhekyvystäsi. Nämä olivat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta tähän tapaan se toimii.

Miten sitten nykypolitiikan kriitikkojen pitäisi toimia asian kanssa? Olemme varmasti tyytymättömiä kielen muokkaamiseen, mutta miten sitä voisi vastustaa?

Emme voi jättää kielen kenttää vihervasemmistolle ja valtapolitiikalle. Meidänkin on alettava muokkaamaan aktiivisesti kieltä. Sen ei saa antaa viedä mukanaan kielen herättämistä tunnetaipumuksista rakennettuun kuvitteelliseen maailmankuvaan, kuten vihervasemmistolla. Myöskään emme saa erota muiden käyttämästä kielestä, jotta se ei jäisi sisäpiirin jargoniksi. Emme saa alkaa tehdä kokonaan "kilpailevaa" kieltä, vaan meidän on lähdettävä siitä mikä on, ja näennäisesti sen ehdoilla. Eli missään nimessä emme saa vain asenteen vuoksi "tehdä kaikkea päin vastoin kuin vihervasemmisto".

Seuraavassa on muutamia alustavia ehdotuksiani:

•Epäsanojen turmelu. Monikultturistien itselleen tärkeistä asioista käyttämien nimitysten ja ilmausten, kuten "monimuotoisuuden rikkauden" ja jopa "monikulttuurisuuden" jatkuva sarkastinen käyttö on erittäin tehokasta. Sillä epä-mystifioidaan sanoihin asennetut viittaukset ihmeellisiin aarteisiin tai moraaliulottuvuuksia, joilla ei ole todellisuudessa mitään merkitystä, tai jotka ovat vääriä. Esimerkiksi "monikulttuurisuudesta" on jo ehdotettu luopumista (vain sanana, valitettavasti). Me emme saa kuitenkaan luopua siitä, vaan meidän tulee edistää sen pysymistä käytössä haluamassamme merkityksessä ainakin toistaiseksi. Tosin lainausmerkit auttavat "monikulttuurisuuden" todellisen laidan ymmärtämistä.

•Sanojen varaaminen on myös todella kannatettavaa. Sanojen varaaminen on sitä, että otetaan yleiskielen sana, josta tehdään monikultturismikritiikkiin liittyvä käsite. Yleiskielen sanaa ole helppo poistaa yleisestä käytöstä pelkäksi leima-aseeksi, vaan todennäköisesti sana jää yleiskieleen, ja sen jatkuva yleiskielinen käyttö epädramatisoi sitä, eli "puhdistaa" sitä leimoista. Yleiskielen sanoissa on usein myös vuosikymmenten tai -satojen aikana kertynyttä mielleyhtymä-ainesta, jota ei voida koskaan täysin "kaapia" pois, vaikka sana onnistuttaisiin jopa lähes täysin varaamaan. Siksi nimimerkkien, järjestöjen tai muiden tahojen nimien kannattaa tässä vaiheessa olla yleiskieltä. Tästä esimerkkinä Homma.

•Sanojen ennallistaminen Faktuaalisesti paikkansapitämättömien, röyhkeiden leimatermien, kuten "natsin", "fasistin" tai "rasistin" leimojen ottamista emme saa koskaan hyväksyä. Emme saa sanoa, että "jos todellakin tarkoitat rasistilla tuota, niin olen sitten mielelläni rasisti". Tämä olisi sama asia, kuin ajaa itse eteenpäin rasisti-termin väärinkäyttöä ja äärivasemmistolaista kielenmuokkausta. Vihervasemmistolle ensiarvoisen tärkeitä leimatermejä meidän tulee käsitellä niiden alkuperäisen merkityksen mukaan, eli torjua niiden väärinkäyttö tyystin. Leimatermien mielleyhtymät ovat usein niin voimakkaita, että emme voi mitenkään voittaa niitä hyväksymällä ne kuvaamaan itseämme, ja alkamalla määritellä niitä uudelleen. Meidän on vain pidettävä ne ennallaan.

•Sanojen vaihtaminen on myös tärkeää. Sanojen vaihto tarkoittaa tässä sitä, että jos termiin, jolla esimerkiksi perustelemme jotain meille tärkeää asiaa, kertyy liikaa vääriä mielleyhtymiä (joita valtapolitiikan tukijat niihin jatkuvasti yrittävät istuttaa), meidän täytyy käyttää muita termejä. Jokaista käyttämääsi sanaa voit periaatteessa miettiä tässä mielessä. Jos haluat kuvata jonkin ilmiön myönteisesti, käytä sanoja, jotka pitävät natsikortin heiluttamisen mahdollisimman vaikeana. Esimerkiksi älä sano puolustavasi isänmaatasi, vaan sano, tilanteesta riippuen, puolustavasi alkuperäistä kulttuuria, kotiseutua tai jotain muuta. Esimerkin isänmaa on "huono" sana. Se ei liity rasismiin millään tavalla, mutta siihen liittyy monilla mielleyhtymiä talvisotaan, skineihin yms. Jos haluat pelastaa isänmaasi, haluatko pelastaa isänmaasi vain pelkän isänmaa-sanan? Sanoista voidaan luopua, ei tavoitteista. Eivätkä ne sanat kuitenkaan katoa, vaikka emme julkisuudessa niiden kanssa patsastelisi.

•Sanojen "kaappaus". Meidän tulee "kaapata" itsemme ja ajatustemme kuvailua varten sanoja ja ilmauksia, joita vihervasemmisto käyttää itsensä ja ajatustensa kuvailuun. Tällöin vihervasemmiston on paljon vaikeampi leimata meitä, ja toisaalta meistä huomaa silloin helpommin, että emme asetu ainakaan vastakkaiseen ääripäähän. Tämä ei ole useimmiten edes moraalisesti "varkaus", koska monet meistä aivan oikeasti ovat vaikkapa sosialisteja tai luonnonsuojelijoita, eikä vihervasemmistolla ole mitään yksinoikeutta näihin nimityksiin. Emme saa pelätä näitä sanoja vain siksi, koska vihervasemmisto on käyttänyt niitä, joitain väärinkin. Meidän ei tarvitse yrittää sanojen tasolla erottautua esimerkiksi vihervasemmistosta pelkän toiseuspoliittisen erimielisyyden vuoksi, koska erottautuminen leimaa meidät paljon kauemmaksi. Sama koskee kuvallisia symboleja. Esim. ne kriitikot, jotka ovat vaikkapa sosialisteja, voivat ja heidän ehdottomasti kannattaa käyttää sosialistista symboliikkaa. Jos sosialistimme ovat aidosti sosialisteja, eivätkä turhaan erottaudu vain toiseuspolitiikan vuoksi, voivat he siten saada muutkin sosialistit käsittämään, että sosialistille on täysin luonnollista kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa.

•Uudissanat. Tämä on ehkä vaikein asia, josta en ole varma itsekään, ja siksi jätin sen viimeiseksi. Meidän tulee luoda (tai ottaa käyttöön harvinaisia) täysin neutraalin, jopa humaanin kuuloisia uudissanoja sellaisten välttämättömien asioiden kuvailuun, joihin ei vielä ole yleisiä sanoja. Tällainen on vaikkapa nimim. Anti-Utopistin eräästä teoriasta lainaama "vihreä meemi". Tosin tämän esimerkin värikoodaus on vähän ongelmallinen, koska väreihin liittyy varsin voimakkaat poliittiset mielleyhtymät. Muilta osin, ei-välttämättömissä tapauksissa, en osaa vielä ottaa kantaa uudissanoihin. Periaatteessa uudissanan tekeminen on loistava tilaisuus päästä säätelemään sanan mielleyhtymiä. Ainakaan itseään kriitikkojen ei pitäisi alkaa nimittää uudissanoilla. "Netsi" on ikävä esimerkki tällaisesta, ja sen käyttö tulisi heti lopettaa. Se on tietysti täysin humoristinen, ja osoittaa kykyä itse-ironiaan, mutta monet vaikuttajat ja mediat ymmärtävät tarkoituksella väärin kaiken minkä voivat.

MENETETYT SUOMALAISET osa 2.

2009-07-15T22:21:00.000-07:00

Arkistoituani eilen hommafoorumikirjoituksen koskien abortteja jäin pohtimaan onko aborttikeskustelu sittenkään nyky-Suomessa väestöpoliittinen aihe, vaiko ainoastaan ”saako ihmistä tappaa millään perusteilla, missään kehitysvaiheessa tai minkään sairauden runnellessa” – aihe. Tehtäköön selväksi, että oma kantani aborttiasiassa on ehdoton EI – ennen kuin kysyn miksi ihmeessä kaataa koko väestöpoliittinen ongelma ilmeisten ”rassukoiden” eli aborttientekijöiden niskaan, kun se todellisuudessa on ns. vastuuntuntoisten selviytyjien velvollisuus? Edellisellä tarkoitan, että Suomessa ehkäisyvalistus on niin laajamittaista ja ehkäisyvälineiden hankinta niin helppoa ja ennen kaikkea suositeltua ja suotavaa, että vahinkoraskaudet tapahtuvat hyvin todennäköisesti lähinnä ”hyvin vastuuttomassa” tilassa touhuaville ihmisille, kun taas (kärjistetysti ilmaistuna) ”hyvin vastuulliset ja järkevät” välttyvät sekä tekemästä abortteja että lainkaan tulemasta raskaiksi tai lainkaan synnyttämästä lapsia.

Mitä ”takkiraudan” kirjoituksiin Venäjän ja Puolan suuriin jopa väestöpoliittisesti merkittäviin aborttilukuihin tulee, on huomioitava, kuten Puolan esimerkistä myöhemmin käy ilmi, että aborttia noissa maissa käytettiin ensisijaisena ehkäisymenetelmänä, eikä näin olen oikeastaan voida sanoa, että väkiluku laskee aborttien tähden, vaan lasten syntyvyyden ehkäisemisen vuoksi, kuten kaikkialla Euroopassa.

Toisin sanoen aborttikeskustelu ei ole väestöpoliittinen keskustelu, siitäkään huolimatta, että väestöpoliittista keskustelua pitäisi kiireenvilkkaan ja suurella äänellä käydä – osoitellen sormella niitä, jotka vastuun pystyisivät asiasta halutessaan kantamaan … Enkä, vaikka seuraava lainaamani teksti siihen suuntaan lopuksi vihjaileekin: "Pohjoismaiden esimerkki on kuitenkin nähty siten, että erityisesti sellainen perhepolitiikka, joka tukee etenkin naisten osalta rinnakkaista mahdollisuutta luoda sekä työuraa että rakentaa perhettä, auttaisi pitämään hedelmällisyyden kuitenkin verrattain lähellä uusiutumisrajaa", usko, että tilanne korjataan yhteiskunnan taholta naisia ymmärtämällä, ymmärtämällä ja ymmärtämällä, vaan sillä, että kansa* itse ymmärtää mistä on kyse ja ottaa todellakin vastuun maansa ja jälkeläistensä tulevaisuudesta. Nyt haluamisemme suomalaisina valitettavasti koskevat lähinnä sitä ”miten minä saisin mahdollisimman nautittavan ja helpon elämän”.

* vaihdoin sanan naiset ns. lisääntyjinä tarkoituksellisesti sanaan kansa murtaakseni sitä aivopestyä ajatusta ettei lisääntyminen olisi myös miesten oikeus ja vastuu (eli taakka ja raskas työ – toisin sanoen kärsijöitä eivät ole ainoastaan feministit -, ajatellen, että miehen velvollisuus on elättää), siinä missä naistenkin oikeus ja vastuu.

-----------------------------------------------------------------------------------

Seuraavan (aihetta syventävän) lainatun tekstin lähde: (vain osaa käytetty tähän kirjoitukseen) http://www.valt.helsinki.fi/sosio/vaesto/luku04.html

Uusiutumisen käsite ja uusiutumisluvut

Väestön uusiutumisen käsite liittyy sukupolvien vaihtumiseen ja kuvaa sitä, kuinka hyvin yksi sukupolvi tuottaa jälkeläisinään uuden sukupolven. Uusiutumista mitataan yleensä tytär- ja äitisukupolven koon välisenä suhteena, koska nimenomaan naiset synnyttävät uuden tulevien synnyttäjien (=tyttöjen) sukupolven. Väestön uusiutumista kuvaamaan on kaksi mittalukua: brutto- ja nettouusiutumisluku.

Uusiutumisluvut ovat tulkinnaltaan ja samankaltaisia kuin kokonaishedelmällisyysluku, mutta niissä tarkastellaan vain (äideille) syntyneitä tyttölapsia. Uusiutumislukujen ajatuksena on, että jos jokainen johonkin kohorttiin syntynyt nainen synnyttää puolestaan yhden tyttären, väestö uusiutuu, koska pojat tulevat samalla ikään kuin sivutuotteena, sillä poikien ja tyttöjen lukusuhde on pysynyt verrattain muuttumattomana. Jos tyttäriä syntyy naista kohden vähemmän kuin yksi, naissukupolvi ei ole uusinut itseään, ja näin myös väestö tulee ainakin luonnollisen lisääntymisen näkökulmasta pitkällä aikavälillä vähenemään. Jos tyttöjä syntyy enemmän kuin yksi, väestö tulee kasvamaan.

Bruttouusiutumisluku (Gross Reproduction Rate, GRR) voidaan laskea
a. suoraan tyttölasten synnyttämisen yleisyyttä kuvaavista ikäryhmittäisistä hedelmällisyysluvuista aivan vastaavasti kuten kokonaishedelmällisyyslukukin (syntyneitä lapsia ei aina ole tilastoitu äidin iän ja lapsen sukupuolen mukaan, mitä tämä laskutapa edellyttää)

b. sen tiedon avulla, että ylihistoriallisesti (eri aikoina, eri alueilla, eri väestöissä) vastasyntyneistä on tyttölapsisia hieman poikalapsia vähemmän. Tyttöjen suhteena voi käyttää 48,8 prosenttia, ellei oikeaa suhdetta tiedetä.
=> GRR = 0,488 * kokonaishedelmällisyysluku (TFR).

Bruttouusiutumisluvun taustaoletus on siis se, ettei yksikään naisista kuole ennen hedelmällisen iän loppua, mikä harvoin, jos koskaan tulevaisuudessakaan, pitää täysin paikkaansa.

Käytännössä väestön uusiutumiseen ei siis riitä yksi tyttölapsi sukupolven naista kohti, koska osa näistä tyttäristä kuolee lapsina tai hedelmällisen iän aikana. Nämä ennen hedelmällisen iän loppua kuolevat eivät ole välttämättä ehtineet synnyttää "omaa" tytärtään, ja seuraava sukupolvi on näin edellistä hieman pienempi, jolloin väestön määrä jälleen pitkällä tähtäimellä vähenee.

Nettouusiutumisluku (Net Reproduction Rate, NRR) ottaa huomioon kuolleisuuden vaikutuksen, siis sen, että osa kohortista kuolee ennen hedelmällisyysikää tai hedelmällisyysiän aikana. Jos NRR = 1, kohortti uusii itsensä, eli väestömäärä pysyy pitkällä tähtäimellä samana.

Nettouusiutumisluvun perusta on:

kuinka monta tytärtä naiset keskimäärin synnyttävät, jos he noudattavat kyseisen hetken ikäryhmittäisiä hedelmällisyyslukuja sekä ikäryhmittäisiä kuolleisuuslukuja.

Nettouusiutumisluku on tarkin väestön uusiutumista kuvaava mittaluku. Bruttouusiutumisluku on aina vähintään yhtä suuri kuin nettouusiutumisluku. Samoja ne ovat vain ja ainoastaan silloin, jos kuolleisuus ennen 50:ttä ikävuotta on nolla. Kuolleisuuden tason ollessa pieni (kuten teollisuusmaissa nykyään), netto- ja bruttoluvut eivät poikkea toisistaan suuresti. Esimerkiksi Suomen väestötilastossa ilmoitetaan tästä syystä nykyään vain yksi uusiutumisluku (bruttouusiutumisluku).

Periodilukuina laskettujen uusiutumislukujen tulkinnassa on muistettava ne samat varaukset, jotka edellä tuotiin esille kokonaishedelmällisyysluvun yhteydessä.

Uusiutumislukujen avulla arvioidaan väestön tulevaa kehitystä, mutta ne eivät ota (moraalisesti) kantaa väestönkasvun toivottavuuteen tai ei-toivottavuuteen.

HEDELMÄLLISYYDEN TRANSITIO

Hedelmällisyyden transitiolla tarkoitetaan siirtymistä ns. luonnollisen hedelmällisyyden lisääntymiskäyttäytymisestä synnytettyjen lasten määrän huomioonottavaan ('pariteettispesifiin') lapsiluvun rajoitukseen. Transition alkuajankohta ajoittuu useimmissa Euroopan tai eurooppalaisperäisen väestön asuttamissa maissa 1800-luvun viimeisten vuosikymmenten ja 1900-luvun parin ensimmäisen vuosikymmenen väliselle ajalle. Transitio johti muutamassa vuosikymmenessä avioparien keskimäärin synnyttämien lasten määrän tuntuvaan pienenemiseen.

Hedelmällisyyden transitioon johtanutta lisääntymiskäyttäytymisen muutosta on yritetty selittää jo useiden vuosikymmenten ajan. Vielä muutama vuosikymmen sitten selityksissä erotettiin kaksi vastakkaista pääsuuntausta, jotka ruotsalainen tutkija Gösta Carlsson nimesi 1966 seuraavasti:

· innovaatioteoriaksi

· mukautumisteoriaksi.

Edellisen ajattelutavan mukaan kyse oli ikään kuin oppimisprosessista, jossa tietoisuus lapsiluvun rajoituksesta ja rajoituksessa käytettävistä ehkäisymenetelmistä levisi innovaation tapaan. Tukea tälle ajattelulle saatiin siitä, että aviollinen syntyvyys alkoi pienentyä väestöryhmittäin ja alueittain. Ranskassa, jossa transition varsinainen alku ajoittuu poikkeuksellisen aikaiseen vaiheeseen, 1800-luvun alkuun, tiedetään aristokratian tehokkaasti rajoittaneen hedelmällisyyttään jo 1600-luvulla. Tämän jälkeen käyttäytymismalli eteni ensin kaupunkiporvaristoon, eräänlaiseen keskiluokkaiseen väestöryhmään, ja vähitellen myös maaseutuväestöön ja köyhimpiinkin väestöryhmiin. Innovaatioille tyypillisesti myös lisääntymiskäyttäytymisen malli olisi jatkanut leviämistä, kunhan se ensin oli saanut merkittävän jalansijan esimerkkeinä olevissa ylemmissä yhteiskuntaryhmissä.

Mukautumisteoriassa lähdetään ihmisten rationaalisen käyttäytymisen merkityksestä. Ihmiset ovat mukauttaneet myös lisääntymiskäyttäytymisensä rationaalisesti. Jos lapsia joissakin väestöissä on syntynyt paljon, ei kyse ole ollut tietämättömyydestä, vaan siitä, että suuren lapsijoukon synnyttäminen on koettu niissä oloissa järkeväksi. Järkevyyttä on perusteltu sillä, että suuri lapsikuolleisuus on tehnyt lasten eloonjäämisen epävarmaksi, jolloin on ollut tarpeen synnyttää "varmuuden vuoksi". Toisaalta on viitattu lapsista saatuun hyötyyn vanhuuden turvana sekä työvoimatarpeeseen alhaisen työn tuottavuuden (maatalous)yhteiskunnissa. Näin kyse ei ole siitä, etteikö tehokasta lapsiluvun rajoitusta olisi saatettu harjoittaa joissakin pienissä väestöryhmissä tai etteikö sitä olisi harjoitettu väestöissä laajaltikin, vaikkakin huomattavan korkeilla lasten tavoitemäärillä. Kun yhteiskunta sitten muuttui siten, että suurten lapsijoukkojen synnyttäminen ei enää ollut rationaalista, lapsilukutavoitteet laskettiin alhaisemmalle tasolle.

Jos kumpaakin teoriaa ajatellaan yksinään, niissä on selkeitä ongelmia. On ensinnäkin totta, että tietous ehkäisymenetelmistä ei ollut transition alkaessa mikään uusi ilmiö. Itse asiassa hedelmällisyys ehti pienentyä Euroopassa merkittävästi ennen kuin modernit ehkäisymenetelmät tulivat käyttöön, ja muutos saatiin aikaiseksi sellaisilla hyvin perinteisillä menetelmillä kuten keskeytetyllä yhdynnällä ja aborteilla. Toisaalta ei ole selkeitä todisteita siitä, että transitiota edeltävissä väestöissä olisi merkittävästi harjoitettu pariteettispesifiä lapsiluvun rajoitusta alhaisemmilla tai korkeammillakaan lasten tavoitemäärillä. On myös tuotu esille todisteita, jotka viittaavat, etteivät suuret lapsimäärät suinkaan aina ole entisessäkään yhteiskunnassa olleet haluttuja tai tavoitteiden mukaisia.

Jos ihmiset lisäksi olivat herkkiä mukautumaan yhteiskunnan muutoksiin, voitaisiin odottaa, että tietynkaltaiset yhteiskunnalliset muutokset johtaisivat johdonmukaisesti muutoksiin myös aviollisessa hedelmällisyydessä. Eri Euroopan maiden kehitys antaa tälle ajattelulle huonosti tukea. Ääriesimerkkeinä on tuotu esille Ranska ja Englanti, joista pariteettispesifi lapsiluvun rajoitus lähti edellisessä käyntiin miltei vuosisata ennen Englantia, vaikka jälkimmäinen oli teollistumisen ja siihen liittyvän yhteiskunnan taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen edelläkävijä Euroopassa.

Nykyisen käsityksen mukaan innovaatio- ja mukautumisteoriaa ei tulisi nähdä toisilleen vastakkaisina vaan toisiaan täydentävinä malleina. Ei ole aihetta epäillä, etteivätkö teollistumiskauden yhteydessä ilmenneet yhteiskunnan muutokset olisi lisänneet motiivia pienentää perheiden lapsilukua. Transition käynnistymiselle oli kuitenkin merkittävänä edellytyksenä kulttuurinen muutos, joka teki toisaalta lapsiluvun rajoitukseen käytettävistä keinoista sosiaalisesti hyväksyttäviä ja toisaalta toi tietoisuuteen lastensynnytyksen lopettamiseen liittyvän suunnitelmallisuuden mahdollisena ja hyötyjä tuottavana käyttäytymismallina. Tässä yhteiskunnan ylimpien sosiaalikerrostumien esimerkillä oli merkitystä. Sosiaalinen hyväksyttävyys liittyi Euroopassa merkittävässä määrin kristillisen kirkon vaikutusvallan pienentymiseen. Juuri tällä seikalla on selitetty uuden lisääntymiskäyttäytymisen aikainen omaksuminen Ranskassa, sillä siellä 1700-luvun lopun suuren vallankumouksen yhteydessä maan katolinen kirkko menetti paljon vaikutusvaltaansa.

UUSIUTUMISRAJAN ALITTAVAAN HEDELMÄLLISYYTEEN

Koska hedelmällisyyden transitio eteni innovaation tavoin väestöryhmästä ja alueelta toiselle, kehitys johti aluksi vielä suurempiin väestöryhmittäisiin eroihin, kuin mitkä olivat vallinneet luonnollisen hedelmällisyyden tilanteessa. Hedelmällisyys pienentyi paljon nopeammin kaupunkien keskiluokan kuin työväestön parissa. Kun helsinkiläisiin avioliittoihin syntyi jo ennen 1900-luvun puoliväliä enää keskimäärin pari lasta, Pohjois- ja Itä-Suomen maaseudulla lapsia syntyi vielä lähestulkoon samassa mitassa kuin ennen transition alkua, eli neljä lasta tai sitäkin enemmän.

Transition edetessä väestöryhmittäiset erot alkoivat selkeästi supistua, vaikka vielä vuosikymmeniä pidettiin selvänä, että maaseudun aviopareille syntyi enemmän lapsia kuin kaupunkilaisille, tai että naisen koulutuksen pituus oli pääsääntöisesti kääntäen verrannollinen naiselle syntyneiden lasten määrään. Siinä vaiheessa, kun naisten kokonaishedelmällisyys pienentyi pysyvästi sukupolvien uusiutumisrajan (alhaisen kuolleisuuden väestöissä kokonaishedelmällisyyden taso noin 2,1 lasta naista kohti) tuntumaan tai selkeästi sen alapuolelle, varsinkin pienten, väestöltään kansallisesti ja kulttuurisesti melko homogeenisten maiden sisäiset väestöryhmittäiset erot ovat supistuneet vähäisiksi. Useimmat perinteiset väestöryhmittäiset erot ovat enää muutaman lapsen kymmenyksen luokkaa naista kohti. Jopa lapsiluvun rajoitukseen penseästi suhtautuneiden uskonnollisten ryhmittymien joukossa hedelmällisyys on pienentynyt. Suomen 20 maakunnassa kokonaishedelmällisyys yhtä naista kohti laskettuna vaihteli vuonna 2005 Uudenmaan ja Varsinais-Suomen 1,6:sta Pohjois-Pohjanmaan 2,4:ään. Kaupunkimaisissa kunnissa kokonaishedelmällisyys oli 1,7, kun se maaseutumaisissa kunnissa oli 2,2.

Euroopan väestöjen hedelmällisyys on herättänyt paljon huolta maanosan väestönkehityksen seurauksista. Hedelmällisyys on lähes kaikkialla sukupolvien uusiutumistason alapuolella, ja entisten sosialististen maiden ja Etelä-Euroopan maiden hyvin alhainen hedelmällisyyden taso on nopeasti johtanut tai johtamassa väestönkasvun pysähtymiseen ja negatiiviseen luonnolliseen väestönkasvuun sekä väestön ikärakenteen nopeaan vanhenemiseen. Tutkijoita ja poliitikkoja askarruttava kysymys ei olekaan enää se, voidaanko ylläpitää uusiutumistasolla olevaa hedelmällisyyttä, vaan kuinka paljon sen alapuolelle hedelmällisyyden taso voi jäädä.

Realistista on lähteä siitä, että eurooppalaisten väestöjen lisääntymiskäyttäytymisessä on tultu tilanteeseen, jossa uusiutumistason ylittävä hedelmällisyys on ainakin tällä hetkellä utopiaa, vaikka perheiden taloudellista tukea ja muita perheiden asemaan vaikuttavia perhepoliittisia toimenpiteitä lisättäisiin. Pohjoismaiden esimerkki on kuitenkin nähty siten, että erityisesti sellainen perhepolitiikka, joka tukee etenkin naisten osalta rinnakkaista mahdollisuutta luoda sekä työuraa että rakentaa perhettä, auttaisi pitämään hedelmällisyyden kuitenkin verrattain lähellä uusiutumisrajaa. Etelä-Euroopan maissa ollaankin ottamassa askelia tämän kaltaisen perhepolitiikan suuntaan. Kyse tosin on tuskin yksinomaan valtiollisesta perhepolitiikasta, vaan myös perheen sisällä olevat asenteet ja käsitys naisen roolista perheessä ovat merkityksellisiä.

Periodikokonaishedelmällisyysluvut antavat todennäköisesti hieman liian pessimistisen kuvan eurooppalaisen hedelmällisyyden tasosta. Jos hedelmällisyyttä tarkastellaan sukupolvien tai kohorttien hedelmällisyyden näkökulmasta, voidaan havaita, että naiskohorttien lapsiluku muodostuu hieman suuremmaksi kuin mitä se periodilukujen perusteella näyttäisi olevan. Tämä johtuu siitä, että viimeisten vuosikymmenten aikana lasten synnyttämistä on naissukupolvi naissukupolvelta vähittäin siirretty aina vain myöhemmälle iälle. Muutos on vähitellen tullut näkyviin myös iässä, jossa lapsensynnytys keskimäärin aloitetaan. Monissa Euroopan maissa ensimmäisen lapsensa synnyttäneet naiset ovat jo 28-29 vuoden iässä. Tätä ilmiötä kutsutaan synnytysten lykkäämiseksi.

Synnytysten lykkääminen naisten myöhempään ikään näkyy selkeästi myös Suomen naisten ikäryhmittäisen hedelmällisyyden kehityksessä. Kun etsit oheisesta kuviosta 15-19- ja 20-24-vuotiaiden hedelmällisyyden kehitystä kuvaavat käyrät, voit havaita, että niiden suunta on varsin johdonmukaisesti ollut jo vuosikymmeniä alaspäin. Vanhemmissa ikäryhmissä kehitys on kuitenkin ollut vaihtelevampi. 25-29-vuotiaiden hedelmällisyyden suunta oli tietyssä vaiheessa nouseva, kun synnytyksiä lykättiin tätä nuoremmista ikävaiheista. 1990-luvun lopussa tämänkin ikäryhmän hedelmällisyys lähti uudelleen pienentymään, kun taas 30-39-vuotiaiden hedelmällisyys jatkoi kasvuaan, koska suurempi osa naissukupolven synnytyksistä lykättiin tähän ikävaiheeseen.

Niin kauan kuin synnytyksiä vähittäin lykätään vanhemmalle iälle (ja lastenhankintatoiveet eivät nykyistä paljon yleisemmin ala kariutua biologisen hedelmällisyysrajan tullessa vastaan), periodikokonaishedelmällisyysluku johtaa ennustekäytössä alimitoitettuun arvioon naissukupolville syntyvien lasten määrästä. Jos Suomessakin nuorimpien ikäluokkien edelleen jatkuva hedelmällisyyden pienentyminen johtuu vain syntymien lykkäämisestä entistä pitemmälle naisten elämänkulussa, muodostuu tämänkin päivän lastenhankintaiässä olevien naisten lopulliseksi lapsikertymäksi noin 1,9 lasta naista kohti periodiluvun osoittaman 1,8 lapsen sijaan. Vastaavasti myös muiden Euroopan maiden naisten lopullinen lapsikertymä muodostunee tämän hetkisiä periodilukuja jonkin verran suuremmaksi. Etelä-Euroopankin maiden osalta arvioksi on esitetty noin puolentoista lapsen taso.

Hedelmällisyyden tulevaisuuden taso riippuu kuitenkin myös Suomessa siitä, tuetaanko naisia ja perheitä tulevaisuudessa riittävästi ja näiden tarvitsemilla tavoilla sosiaali- ja perhepoliittisin keinoin. Tämäkään ei kuitenkaan välttämättä yksin riitä. Tulevaisuus riippuu myös työelämän asettamista vaatimuksista ihmisille ja perheiden arjelle. Näkymät eivät ole tältä osin kovin rohkaisevat hedelmällisyystason säilymisen näkökulmasta.

HESARI YLLÄTTÄÄ

2009-07-15T00:23:00.000-07:00

Tämäkin täytyy arkistoida (viitaten tämänpäiväiseen arkistointi-intoon edellisen postaukseni kohdalla) - jo pelkästään sen vuoksi, että se löytyy poikkeuksellisesti Helsingin Sanomista!

Häirinnästä ja uhkailusta tuli valkoisen viljelijän arkea Zimbabwessa (otsikon tehostevärin lisännyt isovimma)
14.7.2009 21:38
Anu Nousiainen
Helsingin Sanomat
Markku Niskanen / HS

Dirk Visagie viljelee kukkia Chegutussa Zimbabwessa.

Chegutu/Zimbabwe. Valkoinen zimbabwelainen Dirk ja Heidi Visagien viljelijäperhe on lukittu kotiinsa useita kertoja viime vuosina ja he ovat saaneet kymmeniä häätömääräyksiä.

Valtaosa pelloista on takavarikoitu, satoja on varastettu ja appelsiinitarha poltettu. Maanvaltaajat ovat leiriytyneet pihalle ja käyttäytyneet uhkaavasti.

Visagien perheen tarina on tyypillinen valkoisen zimbabwelaisen viljelijäperheen tarina. Häirinnästä ja uhkailusta huolimatta he eivät ole paenneet Zimbabwesta.

Visagien perhe on joutunut monen muun valkoisen perheen tavoin Zimbabwen presidentin Robert Mugaben maareformin sijaiskärsijäksi.

Kun maan valtaaminen valkoisilta alkoi vuonna 2000, Zimbabwessa oli vielä 4 500 valkoista maatilaa. Nyt tiloja on enää kolme–neljäsataa.

Visagien tilan kohtaloa on käsitelty useasti oikeudessa. Joka kerta Visagiet ovat voittaneet, mutta häirintä ja uhkailut ovat jatkuneet.

Noin 80 hehtaaristaan Visagiet voivat viljellä enää vajaata kahdeksaa. Entisiä papu-, maissi- ja puuvillapeltoja ei viljele nyt kukaan.

Maan uusjako syöksi Zimbabwen talouden sekasortoon. Valkoiset suurtilat tuottivat yli puolet Zimbabwen vientituloista ja työllistivät satojatuhansia mustia.

Nyt Zimbabwe joutuu tuomaan ruokaa ulkomailta, sillä oma ruoantuotanto on romahtanut.

http://uutiset.msn.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Häirinnästä%20ja%20uhkailusta%20tuli%20valkoisen%20viljelijän%20arkea%20Zimbabwessa/1135247669508?ref=msn

MENETETYT SUOMALAISET

2009-07-14T23:55:00.000-07:00

Arkistoin jälleen hienoja puheenvuoroja Hommafoorumista:
Kirjoittaja: Pro Life
Aborttikeskustelu 01.07.2009, 17:49:44

Suuret puolueet ovat julistaneet maahanmuuttajien tarvetta sillä perusteella, että väestö ikääntyy. Valitettavasti he ovat osittain oikeassa. Mutta syytä lapsikatoon siihen ei uskalla sanoa kukaan. Pitkäaikaisena Homman lukijana minäkään en mielelläni ottaisi asiaa esiin, mutta jokainen voi miettiä, olisiko tarvetta lisäväestön haalimiselle, jos tilanne ei olisi seuraava:

- lähes 11 000 suomalaislasta abortoidaan joka vuosi
- joka 7. suomalaislapsi kuolee ennen syntymäänsä
- joissakin muuttotappiokunnissa (esimerkiksi Lapissa) jopa joka 5. lapsi abortoidaan
- joka päivä tuhoutuu koululuokallinen suomalaislapsia verovaroin rahoitetusti
- vuodesta 1974 alkaen tähän vuoteen asti yli puoli miljoonaa suomalaislasta on abortoitu
- abortoitujen lasten lisäksi jäävät luonnollisesti myös heidän (suomalaiset) lapsensa syntymättä

Aborttilaki laadittiin, jotta päästäisiin eroon äidille hengenvaarallisista laittomista aborteista. Kävi kuitenkin niin, että abortista on tullut vaihtoehto ehkäisylle. Aborttien määrä ei ole laskenut, vaikka ehkäisyvalistusta ja -menetelmiä on enemmän kuin koskaan. Laki ei toimi, koska sitä käytetään väärin. Aborteista nimittäin valtaosa tehdään aikuisille 20-40-vuotiaille, terveille naisille, jotka odottavat tervettä lasta. Heistä suurimmalla osalla olisi ollut mahdollisuus ehkäistä raskautensa. Syyt ovat pääosin "sosiaalisia" eli käytännössä nainen saa mistä tahansa syystä abortin. (Lapsen isällä sen sijaan ei ole oikeutta aborttiin.)

Abortille voidaan esittää monenlaisia perusteita, mutta ongelmana on se, että hedelmöityksessä alkaneella ihmiselämällä on vain yksi ainoa mahdollisuus kasvaa ja elää ihmisen elämänsä. Abortilla puututaan keskeiseen ja perustavanlaatuiseen ihmisoikeuteen: oikeuteen syntyä.

Kuulen jo korvissani, miten abortin puolustelijat vetoavat naisen oikeuteen päättää omasta ruumiistaan. Naisena olen samaa mieltä siitä, että naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan. Mutta naisella(kaan) ei ole oikeutta tuhota toisen ihmisen elämää. Sikiö ei ole osa naisen ruumista. Abortissa ei poisteta syöpäsolukon kaltaista luonnotonta vihollista. Abortissa tuhotaan elävä ihmisyksilö, joka on saanut alkunsa hedelmöityksessä ja jolla ensimmäisten kuukausiensa aikana ei ole muuta mahdollista asuinpaikkaa kuin äitinsä kohtu. Abortissa myös puututaan naisen luonnolliseen tilaan, raskauteen, joka muuten edistyisi ilman hänen tahtoaan ja vaikutustaan.

Jotkut esittävät, että ihmiselämän tuhoamisessa ei ole ongelmaa, jos kohde ei ole tajuissaan tai jos emme tunne häntä henkilökohtaisesti. Tällä perusteella voitaisiin kajota muidenkin ihmisryhmien kuin syntymättömien lasten elämään. Tappaminen on huono tapa hoitaa asioita. Mutta jos joku todella johdonmukaisesti haluaa puuttua esimerkiksi liikakansoitukseen, niin eikö hänen olisi vähintäänkin tehtävä itsemurha? Vai miksi hänen elämänsä olisi arvokkaampi kuin jonkun toisen? Onko syntymätön lapsi kenties syyllisempi maailman ongelmiin kuin esimerkiksi minun kaltaiseni aikuinen nainen, joka oman mukavuuteni takia saisin tuhota lapsiani mielin määrin - kunhan teen sen vain ennen heidän syntymäänsä?

Entä sitten huonoissa oloissa alkunsa saaneet lapset? Entä sairaat ja vammaiset? Pitäisikö sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia ratkoa tappamalla? Näin itse asiassa jo tapahtuu. Mutta köyhillä ja kipeilläkin on ja pitää olla oikeus synnyttää ja syntyä.

Syntymättömään lapseen ei tule kohdistaa vaatimuksia, joita hän ei voi täyttää. Hän ei voi muuttaa vanhempiaan varakkaammiksi tai rakastavammiksi. Vanhempien itsensä on muututtava. Mutta jos he eivät muutu, lasta ei tule rangaista kuolemalla. Sama koskee myös raiskaustapauksia. Lasta ei tule rangaista kuolemalla, jos hänen isänsä on rikollinen. Jokaista syntymätöntä ja syntynyttä lasta tulee varjella ennenaikaiselta kuolemalta. Ja näin tapahtuukin, kun esimerkiksi ennenaikaisesti syntynyttä keskoslasta hoidetaan. Mutta samanaikaisesti voidaan samassa sairaalassa tappaa samanikäistä lasta. Lapset eivät siis ole samanarvoisia, vaikka heidän kyllä pitäisi olla.

Aina voidaan sanoa, että olemme varmoja, että tietystä lapsesta ei tule onnellista, jos hän saa syntyä. Että on jotenkin armeliasta tappaa hänet. Mutta voimmeko todella nähdä, kenestä tulee onnellinen? Ja onko onnellisuus se mitta, jolla ihmisen arvo määritellään? Kuinka moni lopulta saisi syntyä, jos näkisimme ennalta itse kunkin elämään kuuluvat vaikeudet ja ahdistukset? Tiedämme kuitenkin, että myös niukoista lähtökohdista on päästy pitkälle. Ennen nykyisen aborttilain säätämistä jäi henkiin moni kansamme parhaimmistakin, joka olisi nykyisen lain aikana tapettu ennen syntymäänsä.

Toisaalta loistavimmatkaan lähtökohdat eivät sinänsä takaa, että ihmisen elämä olisi erityisen onnellinen. Abortti on siten sattumanvarainen, mielivaltainen ja julma tapa ennalta ehkäistä ongelmia. Lisäksi siitä seuraa uusia ongelmia. Abortti ei ole läpihuutojuttu, vaan se voi aiheuttaa jopa työkyvyttömyyttä esimerkiksi masennuksen takia. Myöskään sairaalahenkilökunta ei tee mielellään abortteja. Aborttityö koetaan stressaavana, mikä johtunee siitä, että sitä tekevät näkevät, ettei abortti koskaan ole turvallinen: abortissa tuhoutuu ainutlaatuinen ihmiselämä. Tämäkin osoittaa, että abortti ei ole varsinaista sairaudenhoitotyötä. Muuten ei kai olisi tarvetta esimerkiksi tehtävien kierrätykselle.

On myös muistettava, että Suomessa jokaisella lapsella on mahdollisuus päästä rakastavaan kotiin, jossa häntä toivotaan ja odotetaan. Adoptiojonoissa on tuhansia pareja, joista hyvin suuri osa adoptoisi suomalaisen lapsen, jos sellainen mahdollisuus tarjoutuisi.

Kuten edellä totesin, joka päivä koululuokallinen suomalaislapsia kuolee ennenaikaisesti. Tästä ei nähdä otsikoita lehdissämme. Abortti on yleisin kuolinsyy maassamme. Se on myös yksi vaietuimmista ihmisoikeusrikkomuksista. Asiallinen keskustelu on harvoin mahdollista, koska ihmiselämän puolustaminen nähdään uskonnollisten fundamentalistien puuhana. On kuitenkin kaikkia ihmisiä kaikkia aikoina koskeva biologinen fakta, että ihmiselämä saa alkunsa hedelmöitymisestä. Sen toteamiseen ei tarvita mitään vakaumusta. Muut näkemykset ovat uskonnollisia tai filosofisia ja ne vaihtelevat aikakaudesta, kulttuurista ja esittäjästä toiseen. (Ymmärrämme lapsen arvon ehkä paremmin, jos hänen ja hänen odottavan äitinsä kimppuun käy joku ulkopuolinen. Tai mikä suru onkaan keskenmenneistä lapsistamme?)

Lopetetaan siis tappaminen, äänestetään elämää puolustavia poliittisia päättäjiä, jotta lainsäädäntömme kehittyisi elämänmyönteisempään suuntaan, annetaan lastemme syntyä ja elää ihmisen elämänsä. Kuolema tulee kyllä jokaisen kohdalle varmasti ajallaan. Mutta jos jatkamme nykyistä tappotahtia, niin kenties sitten maahanmuuttajat todellakin kansoittavat maamme. Ja ehkä se on meille ihan oikein.

--------------------------------------------------------------------

maitotyttö
Vastaus #11 : 01.07.2009, 18:50:10
Minusta olisi parempi, että lapsia tähän maahan lisää haluavat laittaisivat niitä itse ja luovuttaisivat liiat vaikka kotimaan adoptioon ja antaisivat muiden ihmisten tehdä itse omat ratkaisunsa. ( - )

Eino P. Keravalta
Vastaus #12 : 01.07.2009, 18:57:15

Totta kai ihmisillä pitää olla oikeus tehdä omat ratkaisunsa, mutta voisi toivoa, että noissa ratkaisuissa olisi muitakin perusteita kuin "voi vittu mä olin kännis ja bylsin tota Zökee ilman kortsuu ja nyt tulee skidi, mä haluun abortin ku mä haluun istuu baareis ainaki nelikymppiseks."

Eli mainitsemani valtion kannustuspalkinto voisi olla hyvä täky pitää lapsi
.
PS: itselläni on kolme lasta ja lisää on tulossa. Eli homma nousussa kohdaltani. (+ !)

Otto Peltokoski
Vastaus #181 : 14.07.2009, 13:56:10
Ruukinmatruuna on kirjoittanut blogissaan informatiivisia kirjoituksia aborttimenetelmistä, argurmenteista puolesta ja vastaan ja abortin seurauksista. Kannattaa lukea. (+)

http://takkirauta.blogspot.com/2009/01/valinta-vai-henki.html

http://takkirauta.blogspot.com/2009/01/valinta-vai-henki-osa-ii.html

http://takkirauta.blogspot.com/2009/03/abortoiko-venaja-tulevaisuutensa.html

ETNISET GENEETTISET INTRESSIT

2009-06-01T23:42:00.000-07:00

TÄRKEÄ hieno kirjoitus, pelastettu (hautautumiselta) hommafoorumista. Kirjoittaja ”henkipatto” 30.05.2009, 18:36:47

Frank Salter on australialainen politiikan tutkija, joka kirjassaan On Genetic Interests popularisoi ihmisen sosiaalisen evoluution teoriaa, sekä tarkastelee ihmisyhteisöjä ja niiden järjestäytymistä sosiobiologisesta näkökulmasta. Alla on mukautettu suomennos Jared Taylorin American Renaissance -sivustolle kirjoittamasta kirjaesittelystä. Kirjoituksessa käytetään termejä, joiden merkitys on hyvä selittää etukäteen, jotta teksti olisi helpompaa sisäistää.

Adaptiivisuus tarkoittaa eliön (tässä tapauksessa ihmisen) rakenteellisten tai toiminnallisten ominaisuuksien voimaa edistää sen selviytymistä ja ennen kaikkea lisääntymiskykyä. Ominaisuuden tekee siis adaptiiviseksi sen lisääntymis- ja selviytymiskykyä lisäävä vaikutus.

Kelpoisuus on “perinnöllisyystieteessä yksilön tai genotyypin suhteellinen kyky saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Kelpoisuuteen kuuluvat siis kyky säilyä elossa lisääntymisikään asti, lisääntymiskapasiteetti ja jälkeläisten hedelmällisyys. Kelpoisuus on suhteellinen käsite, jossa yksilöä tai genotyyppiä verrataan populaation keskiarvoon tai muihin yksilöihin tai genotyyppeihin.” (Biologian sanakirja, Otava)

Kirjoituksessa käytetty termi “etninen ryhmä” viittaa lähinnä yhteisen syntyperän omaavaan, konsentriseen joukkoon, kuten heimoon, alueelliseen populaatioon tai maantieteelliseen rotuun.

---------------------------------------------------------------

Mitä olemme velkaa kansallemme

Mitä on geneettinen intressi?

Darvinistisen teorian mukaan kaikkien elävien olentojen tavoitteena on tehdä lisää kopioita omaleimaisista geeneistään. Tämä näkyy selkeimmin vanhempien omistautumisessa lapsilleen; kuten tohtori Salter kirjoittaa, “Geneettisen jatkuvuuden tärkeys on päämäärä itsessään, niin ihmisillä kuin muillakin eläimillä.” Evolutiivisesta näkökulmasta, “yksilön geenien monistaminen on elämän raison d'être.” Tämä on elävien olentojen perimmäinen tavoite, ja kaikki muut tavoitteet ovat sille alisteisia.

Eräs tärkeä käsitteellinen läpimurto On Genetic Interests -kirjassa on tunnustaa lojaalisuuden omalle etniselle ryhmälleen olevan biologisesti juuri niin pätevä kuin lojaalisuus omalle lapselle. Tämä siitä syystä, että jokainen etninen ryhmä toimii jäsentensä omaleimaisten geenien varastona, aivan kuten lapset ovat vanhempiensa geenien kantajia. Lapset ovat heidän vanhempiensa geenien keskittyneitä varantoja, mutta yksilön etninen ryhmä on huomattavasti suurempi, vaikkakin “laimeampi”, varanto samoja geenejä. Ottaen huomioon useimpien etnisten ryhmien koot, ne ovat varastoja paljon suuremmille määrille sen jäsenten omaleimaisia geenejä kuin omat lapset ovat, ja siitä johtuen etnisillä ryhmillä on teoreettisesti jopa suurempi geneettinen vaade lojaalisuudelle kuin omilla lapsilla on.

Etninen ryhmä on laajennettu perhe. Mitä suurempi etninen ryhmä on, sitä suurempana varantona jäsentensä omaleimaisille geeneille se toimii, joten sen jäsenillä on intressinsä heidän lukumääränsä kasvattamisessa, tai ainakin vakiona pitämisessä. Kutistuva etninen ryhmä on kuin perhe, jonka jäsenet kuolevat pois – kumpikin tilanne kuvaa geneettisten intressien häviötä.

Tri. Salter huomauttaa, että etniset ryhmät voivat olla geneettisesti niin etäisiä, että satunnaiset, saman etnisen ryhmän jäsenet ovat läheisiä sukulaisia verrattuna toisen etnisen ryhmän jäseniin. Etninen lojaalisuus voi täten olla perhelojaalisuuden jatke. Australian aboriginaalit ja mbuti pygmit, esimerkiksi, ovat juurikin niin etäisiä geneettisesti kuin kaksi etnistä ryhmää voi olla. Kumman tahansa etnisen ryhmän kaksi satunnaista jäsentä ovat – verrattuna toisen ryhmän jäseniin – geneettisesti niin läheisiä, että he vastaavat miltei identtisiä kaksosia. Verrattuna Australian aboriginaaleihin, ovat kaikki mbuti pygmit keskenään niin samankaltaisia geneettisesti, etteivät varsinaiset identtiset mbuti-kaksoset ole – suhteellisesti - sen läheisempiä kuin kaksi satunnaista mbutia.

Kun vanhemmat etäisistä etnisistä ryhmistä tekevät lapsia yhdessä, se voi johtaa yllätyksellisiin tuloksiin. Genetiikan sääntöihin kuuluu, että lapset kantavat aina puolet kummankin vanhemman geneettisestä materiaalista. Kuitenkin silloin, kun vanhemmat ovat samasta etnisestä ryhmästä, heillä on useita yhteisiä, omaleimaisia geenejä, joten heidän lapsensa kantavat oikeastaan enemmän kuin puolet molempien vanhempien omaleimaisista geeneistä. Tässä mielessä samasta sukuperästä polveutuvat vanhemmat, joilla on useita yhteisiä, omaleimaisia geenejä, ovat lähempää sukua lapsilleen – yhteisten geenien lukumäärää ajatellen – kuin geneettisesti etäiset vanhemmat ovat.

Jos Australian aboriginaali ja mbuti saisivat lapsen, kumpikin vanhempi olisi geneettisesti lähempää sukua jokaiselle oman etnisen ryhmänsä jäsenelle, kuin omalle lapselleen. Täysin tuntemattomat ihmiset olisivat läheisempää sukua kuin lapsi, ja puhtaasti geneettisestä näkökulmasta heillä olisi suuremmat vaateet perhelojaalisuudelle.

Useimmat etniset ryhmät eivät kuitenkaan ole yhtä etäisiä keskenään kuin aboriginaalit ja mbutit. Samat periaatteet kuitenkin pätevät. Kahden toisilleen etäisen etnisen ryhmän jäsenen liitto tuottaa lapsia, jotka ovat suhteellisesti geneettisiä muukalaisia vanhemmilleen.

Kuinka nämä havainnot sopivat yhteen sen kanssa, että geneettistä variaatiota on enemmän rodullisten ryhmien sisällä kuin niiden välillä? Richard Lewontin huomautti kuuluisasti, että jos ihmisten täysi geneettinen variaatio kuvataan luvulla 100, niin 85-90 prosenttia siitä variaatiosta esiintyy populaatioryhmien sisällä ja vain 10-15 prosenttia on omaleimaista variaatiota, joka ei ole kaikille ryhmille yhteistä.

Tämä vain korostaa tuon 10-15 prosentin tärkeyttä. Me jaamme hiiren kanssa 90 prosenttia geeneistämme, mutta yhden etnisen ryhmän sisällä on enemmän geneettistä vaihtelua kuin millä eroamme hiirestä. Kuitenkin kaikki ihmiset ovat ilmeisesti lähempää sukua toisilleen kuin hiirille – he ovat identtisiä kaksosia verrattuna hiiriin. Niissä pienissä geneettisissä eroissa juuri ne tärkeät erot ovat, ja näiden pienten erojen kohdalla toteutuu se, että kaikki mbutit ovat käytännössä identtisiä kaksosia verrattuna aboriginaaleihin.

Lojaalisuus omalle etniselle ryhmälle vastaa lojaalisuutta omalle perheelle. Sen vuoksi, jos maahanmuutto korvaa osan alkuperäisestä etnisestä ryhmästä muukalaisilla, niille alkuperäisille jotka jäävät jäljelle, tämä geneettinen muutos tarkoittaa henkilövaihdosta sukulaisista muukalaisiin. Se kuinka voimakas tämä vaikutus voi olla, riippuu tulokkaiden geneettisestä etäisyydestä.

Tohtori Salter tekee tässä hämmästyttävän vertailun, jonka hän kehitti marraskuun 2002 artikkelissaan Population and Environment -julkaisulle ja josta tehtiin yhteenveto helmikuun 2003 AR:n julkaisussa. Hän toteaa englantilaisten ja tanskalaisten olevan sukua toisilleen, mutta silti geneettisesti erillisiä. Jos 10 000 tanskalaista ottaisi 10 000:n englantilaisen paikan, se olisi geneettisten intressien menetys jäljelle jääneille englantilaisille, koska englantilaisten omaleimaiset geenit tulisivat korvatuiksi vieraan etnisen ryhmän omilla. tri. Salter laskee kuinka suuri menetys olisi: niin monta englantilaista geeniä häviäisi, että se vastaisi 167 alkuperäisväestön lapsen tai sisaruksen poistamista populaatiosta. Luku on sama lapsille ja sisaruksille, koska henkilön geeneistä sama määrä – 50 prosenttia – on tämän lapsella tai sisaruksella. Geneettisten intressien menetys voitaisiin myös laskea vastaavan 167 x 2 = 334 serkkua, veljenpoikaa tai tätiä. Koska englantilaisten geenipooli on varasto englantilaisten yhteisille geeneille, jotka tekevät heistä uniikkeja, tämä 167:n sisarusvastineen menetys olisi geneettisten intressien menetys kaikille englantilaisille.

Menetys sisarusvastineina on paljon suurempi, jos englantilaisia tulee korvatuksi etäisemmillä etnisillä ryhmillä. Jos tanskalaisten sijasta 10 000 bantua korvaisi 10 000 englantilaista, vastaisi se geneettisesti 10 854:n lapsen tai sisaruksen menetystä. Kuten tri. Salter selittää, “Jotkut etniset ryhmät ovat geneettisesti niin erilaisia, että ne käyvät omaleimaisten geenien negatiivisista varannoista.” Tämä vaikutus toimii molempiin suuntiin: jos 10 000 englantilaista korvaisi 10 000 bantua, bantujen geneettisten intressien menetys olisi yhtä suuri.

Tri. Salter tekee väistämättömän johtopäätöksen:

“Jokin hyväntekeväisyyden tai sankaruuden teko, jolla englantilainen estäisi 10 000:n englantilaisen henkilövaihdon 10 000:lla tanskalaisella, olisi adaptiivista, vaikka teon hintana olisi altruistin henki ja kaikki mahdollisuudet perustaa perhe (ainakin alle 167:n lapsen perhe), koska tämä säästäisi altruistin 167:n lapsen vastineen. Paljon suuremman uhrauksen oikeuttaisi henkilövaihto 10 000:lla bantulla, koska geneettinen etu on noin 65 kertaa suurempi; satunnaiset englantilaiset ovat miltei yhtä läheistä sukua kuin vanhempi ja lapsi, verrattuna englantilaisten ja bantujen väliseen sukulaisuuteen.”

Tri. Salter menee pitemmälle:

“Geneettinen etäisyys englantilaisten ja bantujen välillä on niin suuri, että kilpailu heidän välillään tekisi ryhmänsisäisestä altruismista satunnaisten englantilaisten välillä (tai satunnaisten bantujen välillä) melkein yhtä adaptiivista kuin vanhemman ja lapsen välinen altruismi... Täten englantilaiselle hengen tai omaisuuden vaarantaminen vastustaessaan kahden bantun maahanmuuttoa Englantiin vaikuttaisi adaptiivisemmalta kuin saman riskin ottaminen pelastaakseen yhden lapsistaan hukkumiselta...”

Vaikka tämä päätelmä voi kuulostaa äärimmäiseltä, se on geneettisestä näkökulmasta perusteltu.

Kuten tri. Salter selittää, maahanmuutto ei vaikuta olevan henkilövaihtoa, koska alkuperäisasukkaita ei suoraan eliminoida uusien tulokkaiden tieltä. Siitä huolimatta pitkäaikainen vaikutus on suoraa henkilövaihtoa, koska jokainen maailman kolkka tulee lopulta saavuttamaan kantokykynsä rajan. Siinä tilanteessa 10 000:n bantun (ja heidän jälkeläistensä) läsnäolo tarkoittaisi sitä, ettei Englanti sen lisäksi kykenisi ylläpitämään vastaavaa määrää englantilaisia. Bantujen maahanmuutto näkyisi tällöin todellisessa muodossaan – englantilaisten eliminointina.

Maahanmuuton vaikutukset ovat vielä pahemmat, jos tulokkaat ovat heikkoja tuotteliaisuudeltaan ja vetävät alas alueen kantokykyä. Mitä suurempi määrä bantuja, sitä nopeammin Englanti saavuttaisi rajansa kyvylleen ylläpitää populaatiota, ja bantujen taakse jätettyjen englantilaisten lukumäärä olisi vielä suurempi.

Toisaalta hyvin tuotteliaat maahanmuuttajat voivat olla geneettinen virike vastaanottavalle maalle. Zimbabwen valkoiset maanviljelijät olivat muukalaisia ja heidän läsnäolonsa oli geneettinen menetys mustalle alkuperäisväestölle. He kuitenkin nostivat Zimbabwen tuottavuutta niin paljon, että huomattavasti suurempi määrä mustia kykeni elämään ja lisääntymään kuin muutoin oli mahdollista. Valkoisten karkottaminen palvelee Zimbabwen mustien lyhytaikaisia intressejä, mutta heidän menetyksensä tarkoittaa sitä, että maa voi ylläpitää huomattavasti vähemmän mustia – selkeä geneettinen menetys mustille. Toivottaa tervetulleeksi tietty määrä erittäin tuotteliaita muukalaisia palvelee tuottamattomien ihmisten geneettisiä intressejä.

Nykyään tietysti useimmat maahanmuuttajat lähtevät rappeutuvista yhteiskunnista menestyviin yhteiskuntiin ja ovat vähemmän tuotteliaita kuin isäntäväestö. Kuten tri. Salter kirjoittaa, “Kun yhteiskunta on puoleensavetävä vaurauden tai vakauden vuoksi, etnisen ryhmän suhteellinen kelpoisuus heikkenee nopeasti muun maailman tulviessa sisään.” Alkuperäisasukkaat tulevat sekä vaihdetuiksi että näkevät yhteiskuntansa laadun heikkenevän.

Tämän vuoksi, ennen biologian huomiotta jättävien ideologioiden voittokulkua, etniset ryhmät ovat aina suojelleet kotimaitaan kateellisesti. Populaatio voi taantua lukumäärällisesti ja siitä huolimatta toipua myöhemmin, jos se omistaa yksinoikeudella territorion. Lukumäärällinen taantuma territorion menetyksen kera – tai vain varsinainen territorion menetys muukalaisten maahanmuuton seurauksena – voi johtaa korvaamattomaan tuhoon. Tri Salter kirjoittaa, että “kaiken menneisyyden ihmiskokemuksen aikana, ja vielä tänäkin päivänä, territorion kontrollointi on kallisarvoinen resurssi etnisten geneettisten intressien ylläpitämisessä pitkällä tähtäimellä.” Tämän takia “maahanmuuttopolitiikka useimmissa yhteisöissä useimpina aikoina on koostunut kaikenkattavasta kiellosta.” Geneettisestä näkökulmasta maahanmuuttajat eivät eroa aseistetuista maahantunkeutujista.
Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset tunnustavat perhelojaalisuuden legitimiteetin, mutta monet tuomitsevat ryhmälojaalisuuden – ainakin valkoisten keskuudessa. Jotkut näistä ihmisistä väittäisivät kulttuurin olevan perimmäinen arvo biologisen jatkuvuuden sijaan. Tämä on kuitenkin väärä erittely, kuten tri. Salter huomauttaa: “Voimme hahmottaa geenimme fenotyyppisesti mitattuina: yhteisen verenperinnön, perheen, tutun ulkonäön ja käyttäytymisen muodossa. Tämänkaltaisten ominaisuuksien arvostaminen tarkoittaa niihin vaikuttavien geenien arvostamista.”
Älykkyys, persoonallisuus ja ulkonäkö ovat sidottuna läheisesti geeneihin, ja tietyt ominaisuudet katoavat omaleimaisten geenien mukana. Sen vuoksi, kuten tri. Salter kirjoittaa, “Ryhmän geneettiset intressit seuraavat kulttuurisia arvoja”, joten etnisen ryhmän geenien säilyttäminen säilyttää sen kulttuuria.
Niin kulttuurisessa kuin laajassa geneettisessä mielessä, henkilön etnisen ryhmän voidaan sanoa ansaitsevan jopa suuremman lojaalisuuden kuin hänen perheensä, aina kun etninen ryhmä on uhattuna. Jos miehen perhe hävitetään, se on suuri henkilökohtainen tragedia. Jos kuitenkin hänen koko heimonsa häviää, sen mukana katoaa suurempi määrä hänen geenejään kuin hän koskaan voisi tuottaa lapsien muodossa. Sen mukana myös katoaa etnistä ryhmää määrittävä kulttuuri ja kansantavat. Tässä mielessä kulttuurinen ja etninen sukupuutto on äärettömästi kauheampaa kuin oma tai perheen kuolema.

Homogeeniset yhteisöt

Huolimatta paljon puhutusta yhteiskuntien “monimuotoisuuden” tavoiteltavuudesta, useimmat ihmiset haluavat elää kaltaistensa keskuudessa. Jos heidän täytyy elää monietnisessä yhteiskunnassa, he haluavat olla osa sitä enemmistöpopulaatiota, joka leimaa kansallisen kulttuurin ja elämäntavan.
Tri. Salter osoittaa homogeenisyyden edut. Ensiksi, se on todennäköisesti välttämätöntä kestävien instituutioiden kehittämiselle. Kuten John Stuart Mill huomautti, “Vapaat instituutiot ovat miltei mahdottomia eri kansallisuuksista koostuvassa maassa.” Tämä johtuu siitä, että kun yhteiskunta koostuu “kansasta ilman yhteishenkeä ... sitä yhtenäistä yleistä näkemystä, joka on välttämätön edustuksellisen hallinnon toiminnalle, ei voi olla.”
Vapaus lepää sellaisten instituutioiden kuin lain, sananvapauden ja tasavaltalaishallinnon päällä - instituutioiden, jotka vaativat luottamusta kansan parissa, eivätkä todennäköisesti synny sekalaisissa, keskinäisesti epäluuloisissa populaatiossa. Tri. Salter toteaa, että homogeenisten populaatioiden muodostamat kestävät instituutiot voivat jatkaa toimintaansa jopa erilaisten ryhmien maahanmuuton jälkeen, mutta hän arvelee, että silloin kun vaalit taantuvat rodullisiksi väestönlaskuiksi ja sananvapaus uhrataan “sensitiviteetin” nimissä, monikultturismi lopulta uurtaa perustukset parhaimpienkin instituutioiden alta.Tri.
Salter myös huomauttaa, että hyvinvointipolitiikka on avokätisintä homogeenisissä yhteiskunnissa, ja että liberaalitkin tutkijat myöntävät sen mahdollisesti johtuvan ihmisten suuremmasta halusta myöntää avustuksia vieraille, jotka ovat heidän kanssaan samankaltaisia. Esimerkiksi Moskovassa kerjäläisten kerrotaan saavan eniten almuja oman etnisen ryhmänsä jäseniltä. Ihmiset yleisesti vastustavat sosiaaliavustuksia, jotka tukevat selvästi erilaisten ihmisten hillitöntä lisääntymistä. Luonnollisesti heidän pitäisi; geneettisestä näkökulmasta se on kollektiivista aisankannattajuutta.
Jopa muutoinkin kuin suorien sosiaalitukien kohdalla, koska niin suuri osa modernin hallinnon toimista liittyy tulonsiirtoihin ryhmältä toiselle, ihmiset kannattavat todennäköisemmin hallitusta, jos he uskovat avustuksien menevän etniselle sukuväelle muukalaisten sijaan. Yksityisellä tasolla, kansalaiset myös todennäköisemmin luovuttavat verta, tukevat kouluja, lahjoittavat puistoille ja tekevät vapaaehtoistyötä, jos he tietävät oman ryhmänsä jäsenten hyötyvän. Vähemmän tuotteliaat vähemmistöt sen sijaan hyötyvät suuresti varakkaista yhteiskunnista, jotka tarjoavat avustuksia kaikille etnisestä alkuperästä riippumatta.
Maahanmuutosta syntyvät monikulttuuriset yhteiskunnat aiheuttavat monia ongelmia isäntäpopulaatiolle. “Evolutiivisesta näkökulmasta,” tri. Salter kirjoittaa, “monet kollektiiviset hyödykkeet moderneissa [sekalaisissa] yhteiskunnissa toimivat mahdollisuutena valistuneeseen vapaamatkustamiseen.” Maahanmuuttajat hyötyvät kouluista, sairaaloista, puistoista, museoista ja valtakunnallisesta infrastruktuurista, joihin he eivät ole myötävaikuttaneet, ja joita heidän omat etniset ryhmänsä eivät ehkä pystyisi kehittämään tai ylläpitämään. Alkuasukkaat väheksyvät tätä, mutta tri. Salter huomioi, että “monikulttuuriset hallintojärjestelmät levittävät moderneja rituaalisen indoktrinaation muotoja kukistaakseen etnisen monimuotoisuuden aiheuttamat, synnynnäiset syrjintäreaktiot, ainakin etnisten enemmistöryhmien kohdalla.” Sen seurauksena “länsimaisissa valtavirtayhteiskunnissa enemmistöjen etniset strategiat ovat melkein kadonneet ja vapaamatkustaminen on pääasiassa hallitsematonta.”
Monet monikulttuuriset yhteiskunnat jopa rohkaisevat vähemmistöjä asettumaan liikekannalle nimenomaan poimiakseen avustuksia enemmistöltä. Monet enemmistön jäsenet päätyvät epäilemään hallitusta, joka toimii vastoin heidän geneettisiä intressejään, ja tri. Salter löytää todisteita siitä, että yleinen altruismi vähenee yhteiskunnan tullessa sekalaisemmaksi; ihmiset tekevät mieluummin hyviä tekoja etnisille heimolaisilleen kuin etäisille etnisille ryhmille.

Valtion rooli

Kuinka etnisen ryhmän tulisi säilyttää geneettisiä intressejään? “On syytä ajatella ,” tri. Salter kirjoittaa, “että populaation olisi viisasta suojella sen kallisarvoisinta kollektiivista intressiä – etnisen ryhmän kantamia, omaleimaisia geenejä – voimakkaimmalla keinolla mitä on.” Voimakkain keino on tottakai valtion voima. Ja kuitenkin, miltei kaikki hallitukset ovat epäonnistuneet tässä suhteessa, koska “yksikään valtio ei ole vielä luotettavasti pitänyt lupaustaan adaptiivisena etnisenä ryhmästrategiana.”
Tiettynä aikana kansallisvaltiot muodostuivat ennen kaikkea etnisistä ryhmistä ja puolustivat geneettisiä intressejä. Kansallisvaltiot toimivat luonnonmukaisesti kansalaisten eduiksi kokemansa suhteen, puolustaen kansallista territoriota invaasiota vastaan, aseistettua tai ei. Tri. Salter toteaa, että “kansallisvaltio toimii ammoisen lauman ja heimon psykologisena korvikkeena,” ja että “kansallisen identiteetin ja mobilisoinnin poliittinen retoriikka on täynnä sukulaisuuden metaforia, kuten perustajaisät, äitimaa ja veljeskunta.” Mikään muunlainen vetoomus ei voi saada aikaan samanlaista omistautumista tai uhrautuvuutta.
Tri. Salter lisää, että nykyajan mittapuulla kansallisvaltiot olivat avoimesti ksenofobisia: “Entisaikaan etnosentrinen kulttuuri on useimmiten ollut adaptiivista. Indoktrinaatio on voimakas strategia etnosentriseen ajatteluun rohkaisemiselle - strategia, jolla johtajat saavat mobilisoitua yhteisön maanpuolustukseen.” Mobilisointi voi mennä liian pitkälle ja johtaa aggressiiviseen sotaan, joka haaskaa ihmishenkiä, vaikka territorio kasvaisikin. Jonkinasteinen nationalismi on kuitenkin välttämätöntä kansalle, jotta se ylläpitäisi itseään.
Valtion ongelma, kuten tri. Salter asian näkee, on se, että “nyky-yhteiskunnissa, etenkin länsimaisissa, ei ole olemassa mitään mekanismia kulttuuristen eliittien lojaalisuuden takaamiselle.” Massamaahanmuutto, jonka käytännössä kaikkien valkoisten kansojen hallitukset ovat väestöilleen tyrkyttäneet, on törkein petollisuuden teko. Kuten tri. Salter selittää:
“Tämä kääntää valtion roolin kansan perimmäisen intressin puolustajana kyseisen intressin viholliseksi. Kansa menettää historiallisen sijoituksensa kansallisvaltioon, joka on tehokkaasti kaapattu yksityisiä tarkoitusperiä varten. Globalismi voi täten viedä etnisiltä ryhmiltä niiden tehokkaimman keinon edistää etnisiä intressejä.”
Valtio, jonka tulisi puolustaa geneettisiä intressejä, aktiivisesti haihduttaa sitä nykyään ja lakkaa ansaitsemasta lojaalisuutta: “Henkilön tuskin olisi adaptiivista vaarantaa oma tai poikansa henki sellaisen valtiokoneiston puolustamiseen, joka johtaa kansan vaihto- tai alistamistoimia.” Tosiaan, kuten tri. Salter selittää, “kansalaisten olisi oikeutettua, adaptiiviseen utilitaristiseen etiikkaan nojaten, reformoida tai hajottaa valtionsa ja rakentaa uudet, joiden etninen koostumus ja hallitusmuoto palvelisi paremmin heidän geneettistä selviytymistä.”
Vaikka monet kansallisvaltiot perustettiin menneisyydessä ainakin implisiittisesti tietyn kansan puolustamiseksi ja hyötymiseksi, ei miltei mikään niistä ole ollut eksplisiittinen asian suhteen. Israel on siinä poikkeuksellinen, että se on vannoutunut kotimaa juutalaisille, mutta jopa sekin on epäonnistunut estämään ei-juutalaisten maahanmuuton. Tri. Salter kirjoittaa, että biologiaan perehtyneen etnisen ryhmän tulisi rakentaa valtio eksplisiittisesti etnisen hallintojärjestelmän ympärille: “Etninen hallintojärjestelmä korjaisi joitakin perinteisen kansallisvaltion heikkouksia. Olemassa olevat hallintojärjestelmät ovat rajoittuneet välillisten intressien suojelemiseen. Mutta perimmäinen intressi ei ole onnellisuus, eikä vapaus, eikä yksilöllinen elämä itsessään, vaan geneettinen selviytyminen. Asioista tieteellisesti perillä oleva hallintojärjestelmä, joka ottaa kansan intressit vakavasti, ei voi jättää huomioimatta heidän geneettisiä intressejään.” Tämänlainen etninen valtio olisi ennen kaikkea sopimus, johon kansa on liittynyt jälkeläistensä nimissä.
Tri. Salterin mukaan oikeus elää etnisessä valtiossa on yhtä tärkeä ihmisoikeus kuin mikä tahansa muukin: “Kuten vapaus perustaa perhe, on jokaisen etujen mukaista saada etniset intressinsä turvattua valtiovallan toimesta ja olla vapaa sijoittamaan etniseen ryhmäänsä myötävaikuttamalla kollektiivisiin hyödykkeisiin, jotka on tehty vapaamatkustajien pitäviksi.” Etnisistä valtioista muodostuneen maailman ei tarvitse olla vihamielinen. Päinvastoin, jokainen valtio tunnustaisi jokaisen muun ryhmän geneettisten intressien validiteetin ja voisi tehdä yhteistyötä keskinäisten etujensa edistämiseksi. Maahanmuutto ja geenien korvaaminen toisilla loppuisi. Kuten tri. Salter toteaa, maahanmuuttopolitiikka vastaa ohjaavaa evoluutiota minkä tahansa territorion kohdalla, koska se suosii tiettyjen geenien monistamista toisten kustannuksella. Tässä mielessä jokainen territorio ohjaisi omaa evoluutiotaan.
Etninen eristäytyminen on ilmeisesti tavoiteltavaa valtioille, jotka haluavat kääntää selkänsä monikulttuurille, mutta tri. Salter ehdottaa federalismia niissä tapauksissa, joissa etnisiä ryhmiä ei voida eritellä toisistaan. Heikko kansallinen hallinto voisi ottaa vastuun maanpuolustuksesta ja ulkomaansuhteista, jättäen kaiken muun, kuten maahanmuuttopolitiikan, paikallisille viranomaisille.

Raiteiltaan suistuminen

Minkä takia etninen lojaalisuus on viime vuosikymmeninä saatettu huonoon valoon, kun taas perhelojaalisuus – joka perustuu samoihin geneettisiin intresseihin – tunnustetaan legitiimiksi? Tri. Salter ei ole varma, mutta toteaa, että “perheet edustavat niin korkeaa ja varmaa jäsentensä omalaatuisten geenien keskittymistä, että synnynnäiset psykologiset mekanismit ovat kehittyneet seuraamaan ja suojelemaan sitä perimmäistä intressiä ... Tämä ei ole tapahtunut heimon kohdalla.” Miksi ei? Meidän kehityksemme on tapahtunut perheittäin jo ennen kuin olemme olleet täysin ihmisiä, ja kun meistä tuli täysin ihmisiä, heimositeet olivat niin tiiviit, ettei todellisia mahdollisuuksia toimia toisten etnisten ryhmien geneettisten intressien eduksi ollut, suora maanpetos pois lukien. Heimolojaalisuudet ovat siten heikommat ja helpommin horjutettavissa. Kuten tri. Salter selittää, “Teollisen yhteiskunnan uutuus on ollut taipuvainen irtaannuttaa sosiaaliset mallit etnisistä intresseistä.” Samaan aikaan “nykyaikaiset indoktrinaatiotekniikat, eritoten universaali kasvatus ja massamedia, ovat taipuvaisia hajottamaan etnistä solidaarisuutta, aiheuttaen sen, että altruismia suunnataan geneettisesti etäisiin yksilöihin.” Lopputuloksena on, että “vaikka ihmiset ovat varustettuja potentiaalilla sekä perhe- että etnisiin tunteisiin, ihmiset eivät ole niin vaistomaisesti varustettuja tunnistamaan ja suojelemaan etnisiä geneettisiä intressejä anonyymien massayhteiskuntien evolutiivisesti uudessa maailmassa.” Siispä suurin osa valkoisista ei ulota lojaalisuuttaan lähisukulaisten ulkopuolelle. Kuten tri. Salter asian muotoilee, “He oikeastaan jättävät etnisen geneettisen pääomansa sattuman – luonnon oikkujen ja kilpailevien ryhmien hyvän tahdon – varaan.”
Yksi tuhoisimmista ideologisista nykytaktiikoista on yrittää vakuuttaa kansa siitä, että se on “tunnustuksellinen” tai “universaali” kansakunta, eikä tarvitse biologista jatkuvuutta. Kuten tri. Salter selittää: “Sillä käytännössä pyritään saamaan etniset enemmistöt rappiostaan piittaamattomiksi tai sokeiksi.” Hän jatkaa:
“Käsitteellinen kansakunta ei kykene periaatteelliseen puolustautumiseen etnistä syrjäyttämistä vastaan. Tämä doktriini on yhtä patologinen kuin ajatus perheestä, joka ei anna vanhempien näyttää mieltymystään omiin lapsiinsa.”
Tri. Salter toivoo, että laajempi tuntemus geneettisistä intresseistä tulee johtamaan järkevimpiin poliittisiin linjauksiin. Hän väittää, että lukuun ottamatta vahvaa halua suojella lähintä perhettään, ihmisellä ei ole kovin vahvoja vaistoja suojella geneettisiä intressejään, ja että “mekanismeista etnisten ryhmien tunnistamiseen ja niihin sijoittamiseen on tullut riittämättömiä ja usein suoranaisesti epäadaptiivisia.” Hän huomauttaa, että ihmisillä on geneettiset intressit, olivat he niistä sitten tietoisia tai eivät, ja että ihmisiä voidaan joutua valistamaan siitä, missä heidän todelliset intressinsä ovat. Hän kuitenkin myöntää, että “geneettisten intressien sisällyttäminen yhteiskuntateoriaan tulee olemaan suuri hanke ...”

SOKEA PISTE - tämäkö todella muslimiterroristien aikaansaannosta?

2009-04-14T05:45:00.000-07:00

WTC-1 ja 2 tornien romahtamisen väitetään johtuneen lentokoneiden törmäyksestä sekä tuhoutuvien koneiden aiheuttamien tulipalojen kuumentamien pilareiden nurjahduksesta.

Ajatellen kaksoistornien rakennetta virallinen selitys lentokoneiden aikaansaamasta tuhoisasta tapahtumaketjusta on kuitenkin aivan liian yksinkertainen:

Tornien rakennetta voi kuvata kahdeksi sisäkkäiseksi putkeksi, joita yhdistää ristikkopalkkien varaan valetut betonilaatat. Ristikkopalkit on pultattu keskirungon pilareiden vaakapalkkeihin sekä kehäpilareiden jäykistyslevyihin, joilla pilarit on tuettu sivusuunnassa toisiinsa. Kerroslaatat jäykistävät osaltaan rakennetta. [1] (sivu 35)

Videolla on kuvattu WTC-1 tornin romahduksen alkusekunnit. Filmimateriaalista käy ilmi, että keski-rungon pilarit ovat murtuneet juuri ennen kuin ulkokehäpilarit antavat periksi. Tämä näkyy katsottaessa keskirungon yläpäähän asennettua TV-mastoa, joka putoaa silminnähden ulkoseinäpilareita aikaisemmin.[2]
Murtokohta on lentokoneen iskukohdan yläpuolella sijaitsevassa kerroksessa.
Ulkokehäpilarit murtuvat samalla korkeustasolla samanaikaisesti, jolloin koko yläosan kuorma siirtyy alapuolisen kerroslaatan päälle, mikä ei ymmärrettävästikään kestä. Laatan kiinnitykset repeytyvät kerros kerrallaan ja osa ulkokehäpilareiden jäykistyslevyistä aukeaa. Ulkokehäpilarit kaatuvat ulospäin ja betonilaatat jauhautuvat pölyksi, joka leviää ympäristöön.

[2] Video: http://11syyskuu.net/video/north-tower-shake.avi

Keskirungon pilarit on katkaistu tai heikennetty useasta kohdasta ja viimeinen osa, joka jää hetkeksi pystyyn, luhistuu perustuksilleen. Koska rakennus murskautui pohjakerrokseen asti, voidaan päätellä, että runko oli heikennetty perustuksistaan .[7] Videolla näkyy romahdusvaiheessa erittäin voimakas energiapurkaus hetkeksi pystyyn jääneen keskirungon yläpään korkeudella. Purkauksen voimakkuudesta saa vaikutelman, että prosessia on autettu myös räjähtein?
Palomiehet sekä jotkut pelastuneista todistivat erilaisista räjähdysäänistä ja räjähdyksistä tornien eri osissa.[6]

[7] Video: http://11syyskuu.net/video/w8.avi http://11syyskuu.net/video/911.wtc.1.demolition.north.metamorphosis.wmv

On ilmeistä ettei tulipalo aiheuttanut yhdenkään tornin tuhoutumista. Esimerkkinä WTC-1, jossa tulipaloa oltiin saamassa hallintaan ja liekit olivat huomattavasti pienentyneet romahduksen vasta alkaessa.[2]

Termiitin käyttöä on kritisoitu perustein ettei termiitillä voida ajoittaa sulamista niin tarkasti, että saataisiin aikaiseksi kahden tornin yhtenevä, kerros kerrokselta etenevä romahtaminen, joka alkoi molemmissa rakennuksissa lentokoneiden iskeytymispaikkojen yläpuolelta.

Termiittiä tuskin käytettiin joka kerroksessa, sitä vastoin on todennäköistä, että sillä katkaistiin tai heikennettiin sortuman alapuolella sijaitsevia keskipilareita sekä muutamia muita ratkaisevia kohtia. Pilareita heikennettiin todennäköisesti termiitillä juuri lentokoneiden iskupaikkojen yläpuolelta. Termiittipalosta näkyy todiste WTC-2 tornin murtumakohdassa, jossa sula metalli valuu.[1] (sivu12) Termiittiä on luultavasti käytetty huomattavia määriä muissakin kohdissa, päätellen siitä kuinka suuret määrä sulanutta metallia ja hehkuvaa terästä perustuskaivannosta löytyi vielä viikkojen kuluttua.[1] (sivu 18)
Viitteen kuvassa on laavaksi muuttunutta betonia tornien perustuksista. Sulamispiste 1800 – 2500°C. [5]
Termiittipölyn ylenmääräinen käyttö saattaisi selittää ilmiön, jossa sortuman pölymyrsky poltti autoja valikoivasti jopa 800m:n päässä?[3]

[1] Why Indeed Did the World Trade Center Buildings Completely Collapse?

[2] http://11syyskuu.net/video/north-tower-shake.avi

[3] http://drjudywood.com/articles/DEW/StarWarsBeam5.html

[4] http://11syyskuu.net/video/to%20dust_0002.wmv

[5] http://tinyurl.com/a388ro

[6] http://11syyskuu.net/video/911.wtc.lobby.big.explosion.wmv

http://11syyskuu.net/video/911.wtc.heavy.duty.explosion.wmv

[7] http://11syyskuu.net/video/w8.avi http://11syyskuu.net/video/911.wtc.1.demolition.north.metamorphosis.wmv

lisäys 10.07.2009 : http://uutiset.msn.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/WTC-salaliittoteoriat%20saavat%20arvovaltaista%20tukea/1135247579548?ref=msn

AIVOT SAIPPUAAN

2009-01-04T00:19:00.000-08:00

Näin Yhdysvaltain kouluissa luodaan lampaita
lähde: http://www.the7thfire.com/Politics%20and%20History/john_kaminski/how_us_schools_create_sheeple.htm

Miksi suurin osa amerikkalaisista on kyvyttömiä havaitsemaan Amerikan liusumisen fasismiin ja protestoimaan sitä vastaan.

1896 kuuluisa John Dewey sanoi, silloisessa Chicagon yliopistossa, että itsenäiset, vapaasti ajattelevat ihmiset olisivat tulevaisuuden yhteiskunnan vastustettu mutta produktiivinen jäänne menneestä. Ihmiset tultaisiin luokittelemaan yhdistymisten ja yhteyksien, ei henkilökohtaisten saavutusten perusteella. Sellaisessa maailmassa ihmiset, jotka lukevat liian hyvin tai liian varhain ovat vaarallisia, sillä he ovat itsenäisesti voimakkaita, he tietävät liikaa ja tietävät miten selvittää mitä he eivät tiedä ilman asiantuntijoiden apua. – Kurt Johmann

Monien eettisesti valveutuneiden - Yhdysvaltain hallituksen terrorille perustuvan politiikan yhtäkkisiin hirmutekoihin - tyrmistyneiden ihmisten kysymys kuuluu, miten amerikkalainen yleisö on voinut niin äänettömästi ja halukkaasti alistua George W. Bushin ja hänen öljykartellinsa valheisiin ja säälimättömyyteen.

Yksi pääelementeistä minkä avulla amerikkalainen väestö pidetään nykyisessä pelokkaassa voimattomuuden tilassaan, ja muu maailma matelemassa hädissään eliitin hirviöarmeijan iskujen pelon alla, on tietysti television hypnoottinen valta. Mutta tämä on toinen aihe, toiseen kirjoitukseen.

Todellinen kiitos Amerikan jatkuvasta koomasta kuuluu taholle, joka on ollut koko ajan silmiemme edessä.Taholle, jota olemme tukeneet, johon olemme käyttäneet rahamme, jonka puolesta olemme rukoilleet ja jonka olemme ottaneet osaksi itseämme.

Valtiollinen koululaitoksemme on syy siihen miksi Bush on selvinnyt valheesta toisensa perään työntäessään tarmokkaasti perustuslakiamme syrjään ja asetellessaan itseään maailman diktaattoriksi. Se mitä meille kaikille on tehty on suoraan verrattavissa siihen mitä maailmassa parhaillaan tapahtuu.

Tämä yhtäläisyys käy selvästi ilmi Kurt Johmannin kirjoituksesta: ”Kouluttamattomuus: itse ohjattu oppiminen on parasta”. ("Unschooling: Self-directed learning is best" - Kurt Johmannin kotisivut: http://www.johmann.net/)

Johmann, ohjelmistosuunnittelija Floridasta, lainaa John Taylor Gattoa, palkittua opettajaa, joka opetti New York cityn hallituksen kouluissa kahdenkymmenenkuuden (26) vuoden ajan ja päätti opetustyönsä vuonna 1991 ”jottei vahingoittaisi enää lisää lapsia”. Gatto, kirjan ”Dumbing Us down: The Hidden Curriculm of Compulsory Schooling ” ja muiden julkisen koululaitoksen epäkohtia tutkivien kirjojen kirjoittaja, väittää Amerikan valtionkoulujen opettavan seitsemän läksyn salaista opetussuunnitelmaa:

1. Hämmennys. Gatton sanoin ”Hämmennyksen läksy”. Hän luettelee useita asioita, jotka tukevat tätä toimintaa, kuten: asiayhteyden puuttuminen siihen nähden mitä opetetaan; liian monia mihinkään liittymättömiä faktoja ja aiheita; oppiaihetta koskevan tarkoituksen ja kriittisen ajattelun puuttuminen.

Kriittisen ajattelun puuttumisesta Gatto sanoo: ”Harva opettaja uskaltaisi antaa välineet (opettaa kriittistä ajattelua), joiden avulla koulun ja opettajien aatejärjestelmää pystyisi kritisoimaan, sillä kaiken tulee olla hyväksyttyä”.

Kuinka lapsi voisi tällaisen koulutuksen avulla tietää mitä tärkeitä asioita EI opeteta valtionkoulun opetusohjelmassa? Ja jatkeena edelliseen, kuinka tuosta lapsesta kasvanut aikuinen voisi havaita, että sillä, mitä hänen johtajansa kertovat hänelle Amerikan historiasta, on vähän yhtäläisyyksiä sen kanssa mitä tapahtui kyseisen historian kirjoittajien uhreille?

2. Luokka-asetelma. Tällä Gatto viittaa siihen miten oppilaat sijoitetaan luokkiin samanikäisyyden perusteella ja tämän ikäjaottelun puitteissa myöhemmin erillisiin ryhmiin sen mukaan kuinka oppilas on pärjännyt opinnoissaan (esimerkkinä ns. lahjakkaiden luokat).

Tästä läksystä Gatto sanoo: ”Tämä on jokaisen petollisen kilpailutilanteen – kuten koulun – todellinen oppi. Tulet tietämään paikkasi.”

Meidän – jotka olemme kärsineet edellisestä – tulee kysyä itseltämme, kuinka monta oppimismahdollisuutta on menetetty, kun tiukka mekaaninen kriteerijärjestelmä on väärinmääritellyt lapsen.

3. Välinpitämättömyys. Tällä läksyllä Gatto viittaa soivan kellon seurauksiin, joka ilmoittaa, että senhetkinen luokka on päättynyt ja oppilaan on lopetettava se mitä hän onkin tekemässä ja jatkettava seuraavaan luokkaan, missä eri opettaja ja uusi aihe odottavat häntä.

Kelloista Gatto sanoo: ”Todellakin, kellojen läksy on se ettei mikään työ ole valmiiksi saamisen arvoinen, siispä miksi välittää liian syvästi yhtään mistään?”

Ja mitä tulee lasten koulutukselliseen evoluutioon, tämä joustamattomuus saa lapset mieltämään, että kaikilla tunneilla (aineilla) on sama arvo, sanotaan vaikka matematiikalla ja liikunnalla, riippumatta aineiden suhteellisesta tärkeydestä.

4. Tunneperäinen riippuvuus. Tämä läksy on tulosta siitä, että luokkatilanteessa oppilaiden on alistuttava nimetyn auktoriteetin - opettajan - alaisuuteen oppilaan yksilöllisiä tuntemuksia hyväksikäytteän. Kuten Gatto sanoo: ”Tähdin, punaisin tarkistusmerkein, hymyin ja paheksumisin, kunnianosoituksin ja nöyryytyksin, minä opetan lapsia antautumaan ennalta määrätyn johtoketjun käskyläisiksi.”

Siinä vaiheessa kun tämä opittu taipuisuus saavuttaa aikuisuuden, se estää monia tajuamasta, että saattaa olla olemassa pätevämpiä ehdokkaita kuin ne kaikkiin virkoihin korporatiivisesti hyväksyttyt kaksi kilpailijaa.

5. Älyllinen riippuvuus. Läksy vastaa edellistä tunneperäistä riippuvuutta; molemmat läksyt opettavat oppilaille alistumista nimetyn auktoriteetin edessä. Älyllisen riippuvuuden läksyssä oppilaat nimenomaisesti oppivat alistumista järjestelmän auktoriteeteille, joihin kuuluvat älyllisten asioiden opettajat.

Tämä - erityisesti - taltuttaa ”laatikon ulkopuolella” tapahtuvan ajattelun, sillä kaikkiin mahdollisiin ongelmiin annetaan valmiit vaihtoehdot.

Kuten Gatto sanoo: ”Menestyksekkäät lapset ajattelevat kuten käsken, ilman suurempia vastaväitteitä ja osoittaen kelpomäärän innokkuutta. Niistä miljoonista arvokkaista asioista, joita voisimme opiskella, minä valitsen muutaman joihin meillä on aikaa, tai itse asiassa valinnan tekee kasvottomat työnantajani. Kelvottomat ipanat tietysti tappelevat vastaan, yrittäen tehdä itsenäisiä päätöksiä koskien sitä mitä opiskelevat ja mihin tahtiin - vaikkakin heiltä puuttuu tilanteen asiayhteys, jotta he edes tietäisivät mitä vastaan tappelevat. Miten voisimme sallia moisen vastaanpanemisen ja samalla selviytyä opettajina? Onneksi (Gatto käyttää ironiaa) on olemassa testattuja menetelmiä, joilla murtaa vastustelijoiden tahto.

6. Tilapäinen itsetunto. Kuten Gatto sanoo: ”Todistusten, arvosanojen ja kokeiden läksy on se ettei lasten tule luottaa itseensä eikä vanhempiinsa, vaan sen sijaan heidän tulee luottaa pätevien virkamiesten arviointiin. Ihmisille pitää kertoa minkä arvoisia he ovat.”

Tästä seuraa, että kun ihmiset tulevat vanhemmiksi, he eivät välttämttä pysty arvioimaan annetun toiminnan arvoa ilman, että joku jonka hyväksyntää he janoavat, ensin hyväksyy heidän päätöksensä. Yksinkertaisesti sanottuna, he eivät pysty ajattelemaan omilla aivoillaan.

7. Kukaan ei voi piiloutua. Tällä läksyllä Gatto tarkoittaa opettajien ja muun kouluhenkilökunnan jatkuvan silmälläpidon seurauksia oppilaisiin. Tämän silmälläpidon varsinaisista syistä Gatto sanoo: ”mikäli yhteiskunta halutaan pitää keskuskontrollin tiukassa otteessa, niin lapsia tulee tarkoin valvoa. Lapset seuraavat yksilöllistä rumpalia, mikäli heitä ei saada univormutettuun marssiorkesteriin".

Kuinka monia mielen paloja (intohimoja) on hukattu niissä oppilaissa, joille on kerrottu, että heidän luontaiset mieltymyksensä ohjaavat heitä ”väärään” suuntaan, ja joiden kyvyt on turrutettu yhteisesti hyväksytyllä pyrkimyksellä kohti kurinalaista yhdenmukaisuutta?

Gatto väittää, että sen lisäksi, että lapsille opetetaan tätä salaista opetussuunnitelmaa, koulut myös erottavat lapset perheistään, näin heikentäen perhesiteitä. Tämä Amerikassa perhettä kohtaan suoritettu hyökkäys on osa suurempaa kampanjaa, jonka tarkoitus on hajottaa kansa yksilöiksi niin, että kun heillä on vain itsensä, he ovat heikkoja ja avuttomia ja kyvyttömiä vastustamaan järjestelmää. Johmann huomauttaa.

Luettuasi tämän likapyykkilistan siitä mitä valtionkoulut tekevät lapsillemme, eikö olekin selvää, että hallituksemme käyttäytyy samoin kuin monoliittinen (yksipalainen) koulujärjestelmämme – ja eikö ole vieläkin selvempää ettei tämä prosessi tuota ajattelevia ihmisiä? Sen sijaan monilukuinen enemmistö rakentuu lippua-heiluttavista zombeista, jotka hurraavat kun Amerikan sotilaallinen mahti murhaa viattomia lapsia kaukaisissa maissa ja muuttaa omat kansalaisensa robottimaisiksi, ajatuksettomiksi ”terrorin vastaisen sodan” kannattajiksi.

Jos sinulla on kouluikäisiä lapsia, niin tutki Johmannin kotisivuja linkkeineen, ennen kuin teet päätöksen, että vedät lapsesi pois valtion kouluista, niin nopeasti kuin voit.

Artikkelin kirjoittaja Johnk Kaminski on Floridan rannikolla asuva kirjailija, jonka koulutus todella alkoi, vasta kuin hän pääsi pois koulusta.

----------------------------------------------------------------------------

Artikkeliin liittyvä jatkokirjoitus lähdesivulta:

Tämä on hullu maailma. Mitä on tehtävissä? Ällistyttävää kyllä, meitä on huijattu. Meille on kerrottu, että voimme hallita hallitusta äänestämällä. Rothschild dynastian perustaja Mayer Amschel Bauer paljasti salaisuuden valtion hallituksen kontrolloinnista jo yli 200 vuotta sitten. Hän sanoi, ”Sallikaa minun painaa ja kontrolloida valtion rahaa niin en välitä kuka laatii sen lait.” Ymmärrättekö? Vapautenne keikkuu ennen kaikkea valtion pankki- ja rahajärjestelmän varassa. Jokaisen yksilön vapaus on yhteydessä velan eliminointiin. Tämä ei ainoastaan poista henkilökohtaista velkaa, vaan se nostaa kansan, kansallisen velan velkojien jonon kärkeen - pankkien edelle. He eivät halua teidän tietävän tätä. Tämä kaikki liittyy siihen, että tunnistat todellisen itsesi … (englanninkielinen kirjoitus jatkuu vielä jonkin matkaa, mutta tässä kaikki oleellinen tähän postaukseeni. – isovimman kommentti).

KUN TAIVAAN VALO JA MAAILMAN RAUHA OVAT HAKUSESSA ...

2008-12-20T01:41:00.000-08:00

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

niin on joulukuuseen hankittava olkea ja muovia vahvemmat korut.

Jotta tämä ei olisi lukijoideni viimeinen yltäkylläinen joulu, kirjoitan; en taivaanvalosta enkä maailman rauhasta (viit. ”En etsi valtaa loistoa en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan”) vaan tosiaankin kullasta; arvometalleista – ja vielä toistaiseksi olemassa olevasta mahdollisuudesta turvata perheen talous, tämän niin ”tunnetun” ja kuitenkin niin tuntemattoman kriisin kynnyksellä.

(heh, heh, tuli vähän epämääräisiä kultamöhkäleitä)

LUOTTOKRIISI - PAHIN ON VIELÄ EDESSÄ
08.12.2008 Allar Tamming, Tavex ja Dr. Krassimir Petrov, Prince Sultan University
lähde: http://www.tavex.fi/index.php?main=61&newsID=172&sess=9b06f0645634e6b1a27d695489d57b1f

"Mark Twain on lausahtanut ”jos et lue sanomalehtiä jäät epätietoiseksi. Jos luet sanomalehtiä sinulle annetaan väärää tietoa”. Niinpä ei ole yllätys, edes ihmisille, jotka eivät seuraa uutisia, että todella vakava talouskriisi valtaa maailman.

Sanomalehtilööpit ja internetportaalit puhuvat puolestaan. Lukijat hukutetaan faktoihin tapahtuvasta. Yhtenä hetkenä keskustellaan biljooniin asti nousevista pankkiarvonalennuksista. Toisena hetkenä ilmoitetaan hallitusten ja keskuspankkien suojelusenkelimäisestä väliintuloista koronlaskun kautta. Avustuspakettien biljoonat ylittävät moninkertaisesti tavallisen ihmisen laskutaidon ja ymmärryksen ja kaikella tällä ”tiedolla” saavutettu viesti on lähinnä tunneperäinen. Samaan aikaan kun arvonalennukset saattavat synnyttää lukijassa pessimismiä – miten käy minun elämäni, hallitus luo turvallisuuden tunteen isällisellä hengellään, lisäten biljoonia dollareita pankeille ja ”taaten” etteivät pankkitalletukset ja vakuutukset mihinkään yksinkertaisesti vain katoa. Lukija päätyy ajatukseen, että nerot ovat työn touhussa eivätkä anna systeemin milloinkaan romahtaa, työntää asian syrjään ja siirtyy sanomalehden seuraavalle sivulle.

Se mikä uupuu on syvällisempi analyysi kriisin syistä, kuin myös mahdollisista tulevaisuuden skenaarioista – lehdet eivät katso riittävän kauas menneisyyteen eivätkä riittävän pitkälle tulevaan. Talouskriisin väitetään aiheutuneen kahden tunteen seurauksena – pelon ja ahneuden; sapiskaa saa surkea järjestelmä ja ahneet Wall Street investointipankkiirit ja retorisena tosiasiana lisätään, että kriisit seuraavat kapitalismia, niin on aina tapahtunut ja niin tulee aina tapahtumaan. On pörssivälittäjiä, jotka pidemmän tähtäimen sijoitusneuvonaan, kehottavat nyt ostamaan osakkeita.

Valitettavasti sijoittaminen osakemarkkinoilla ei ole koskaan niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa. Jos osakemarkkinat aina nousisivat, ostettuamme niiden ollessa alhaalla, me kaikki olisimme erittäin äveriäitä. Luonnollisestikin edellisessä unohdetaan, että rinnalla kulkee inflaatio ja rahan ostovoiman lasku. Eikä taloutta koskevissa julkaisuissa koskaan mainita sitä tosiasiaa, että maailman suurimmat yhtiöt ja pankit voivat tehdä vararikon, kuten ei myöskään sitä, että osakkaiden omaisuus voi pyyhkiytyä olemattomiin. Suurten yhtiöiden ja pankkien konkurssit sivuutetaan teoreettisella mahdollisuudella ja siirretään taloustieteen abstraktien oppikirjojen sivuille.

Kriisin pohjimmaiset syyt

Aloitetaan aivan alusta kysymällä, mikä on aiheuttanut tämänhetkisen talouskriisin. Syyt ovat hyvin oleellisia, ei pelko eikä ahneus tai uskonpuute markkinoihin. Ongelmia ei myöskään ole aiheuttanut leväperäinen säännöstö. Eikä kriisillä ole mitään tekimistä laumakäyttäytymisen kanssa, mikä toisaalta, tietysti, syventää kriisiä. Loppujenlopuksi nämä kaikki ovat vain pinnan alla muhivan ongelmien seurauksia.

Ymmärtääksemme paremmin, meidän on ensin suunnattava katseemme historiaan. Valitettavasti, järjestelmän sisältä on vaikea nähdä järjestelmää kokonaisuutena; kaikki se mikä on havaittavissa on yksittäisiä ongelmia ja niiden korjausyrityksiä, sen sijaan, että näkisimme, että ehkäpä koko systeemi on pohjimmiltaan rakennettu puutteelliselle ja huteralle perustukselle, että ymmärtäisimme koko maailmanlaajuisen rahapoliittisen järjestelmän perustan rakennetun hiekalle, sekä sen, että tämänhetkinen finanssikriisi ja siitä syntyvä talouskriisi ovat objektiivisesti väistämättömiä.

Hallituksen tämänhetkiset pyrkimykset ovat, ennen kaikkea, halu säilyttää status quo (”tila jossa valtio oli ennen sotaa”), halu säilyttää se mitä ei voi säilyttää ja halu pitkittää patologisen järjestelmän alkujaankin epäonnistumaan tuomittua olemassa oloa. Hallitukset ovat kautta aikojen asettaneet tavoitteekseen säilyttää järjestelmä. Poikkeus olisi ollut Gorbachevin julistus, mikäli hän olisi ilmoittanut sosialistisen järjestelmän olevan tuhoon tuomitun ja vaatinut, että se tulee korvata kapitalistisella järjestelmällä. Poikkeuksen tekevät myöskin keskuspankin lehdistötiedotteet, joissa on ilmoitettu, että tämänhetkinen finanssijärjestelmä on perusteellisen väärä. Kuten sanottu – järjestelmän sisällä on mahdoton nähdä järjestelmän vikoja.

Suurin vika nykyisessä järjestelmässä on se, että historiallinen rahapoliittinen kokemus on laajalti jätetty huomioimatta. Kautta historian, kaikki onnistuneet rahapoliittiset järjestelmät ovat olleet tavalla tai toisella sidottuja kultaan, hopeaan tai johonkin muuhun kiinteään omaisuuteen, jolla on staattinen itseisarvo. Kaikki järjestelmät, joissa raha on ollut pelkästään pala paperia tai pala kuparia ovat aina romahtaneet.

Alkaen vuodesta 1971, ensimmäisen kerran koko maailmantalouden historiassa, kaikkien maailman valuuttojen vakuutena on tyhjää. Tätä rahapoliittista kokemusta pitäisi varmaankin kutsua kokeiluksi, joka on nyt saavuttamassa loogisen päätöksensä. Tähän ”kokeilukokemukseen” sisältyy muutamia merkillisiä tapauksia, kuten Viron kruunu, jonka arvon vakuutena on resurssivaluutta, ensisijaisesti euro, samanaikaisesti euron itsensä vakuutena ollessa ei mitään. Eikä Viron kruunu ole taattu euron seteleillä, vaan mitä todennäköisemmin sekoituksella Saksan, Yhdysvaltojen ja Japanin velkakirjoja. Nämä eivät ole muuta kuin hallituksien lupauksia suorittaa mitä on sovittu ja tarkoittavat kriisin jälkeen käytännössä sitä, että koko Viron, pahan päivän varalle koottu ulkomainen omaisuus on lähes arvoton.

Jos rahaa ei ole taattu millään enemmällä kuin hallituksen sinetein koristelluilla papereilla ja painokkailla lupauksilla, niin ahneus astuu kuvaan. Mikään armeija historiassa ei ole estänyt keskuspankkiireita ja hallituksia luomasta rahaa tyhjästä ja käyttämästä sitä omien visioidensa mukaan. Moderni termi tälle on luottoraha, keskuspankkien antama luottolaina, joka muuttuu itse rahaksi. Normaaleissa ja stabiileissa järjestelmissä pankkiirit ovat voineet lainata ainoastaan rahaa, joka heillä on omissa holveissaan, samoin he ovat aina pystyneet vaihtamaan liikkeelle lasketun paperirahan ja obligaatiot pankkiholviensa kultaharkkoihin. Nyt on kuitenkin nähty se hetki, kun pankkiirit huomasivat etteivät ihmiset palanneet vaatimaan kultaansa, minkä seurauksena arvottomat paperinpalat (setelit ja elektroniset impulssit) asetettiin kiertoon ja mikäli liikkeille laskettiin ylimääräistä – tyhjää, vakuudetonta - paperivaluuttaa, niin mitään ei tapahtunut, ei ainakaan aluksi. Ennen vanhaan vastaava sotku tuli lopulta julki päättyen joko pankin konkurssiin tai hyperinflaation kautta valtion rahajärjestelmä tuhoon.

Tällä hetkellä koko rahajärjestelmä on maailmanlaajuinen ja siksi se on kestänyt pidempään kuin yleensä. Prosessi, joka tapahtui 1920-luvun Saksassa 3-4 vuoden aikana, kestää 3-4 vuosikymmentä maailmanlaajuisilla markkinoilla. Koko historian aikana ei ole ollut yhtäkään henkiin jäänyttä rahajärjestelmää - koskaan, ilman poikkeuksia - jota ei olisi sidottu arvometalliin tai muuhun maailmanlaajuisesti vastaavaan arvotavaraan. Olemme luoneet finanssi ”pääoman” jota ei ole vielä tässä mittakaavassa koskaan ennen nähty. Tämän ”pääoman” luullaan erheellisesti olevan vaurautta, koska sen pystyi määrättyinä historiallisina aikoina vaihtamaan todelliseksi vauraudeksi. Valitettavasti tällä nykyisellä finanssi ”pääomalla” ja kaikella tällä finanssi ”vauraudella” on hyvin vähän takuita todellisissa omaisuudessa ja kannattavassa merkityksessä. Tämä on nykyisen murto-osa-resurssi-pankkisysteemimme olennainen ominaisuus. Seuraus on - haluammepa tai emme - että koko maailmanlaajuinen finanssijärjestelmä ajautuu kaaokseen ja tuhoutuu - ja toivottavasti uusi, parempi järjestelmä luodaan.

Mitä tulee tapahtumaan, on toinen tärkeä kysymys. Alkusysäys psykologia astuu leikkiin tässä vaiheessa. Ihmisen päällimmäisin taipumus on tarkastella asioita lyhyentähtäimen perspektiivissä. Tämä ”lyhyttähtäimisyys” näkyy osakemarkkinoista ja finanssimaailman kehityksestä. Vaikka kriisi ennustettiin jo 1990-luvulla, finanssianalyytikkoja, joita ohjaavat ”mystiset” luvut, arvioivat kulloisenkin tilan hyväksi. Tämänkaltainen analyysi muistuttaa anekdoottia, jossa mies putoaa alas pilvenpiirtäjästä; viidennen kerroksen kohdalla, joku katselee avoimesta ikkunasta ja kysyy putoavalta kaverilta, miten menee, johon mies vastaa, ”tähän asti oikein hyvin, olen vain nopea etenijä”.

Alkuvaihe - Finanssikriisi

Valitettavasti kriisin syvyyttä ja pituutta on tällä hetkellä aliarvioitu. Juuri nyt kriisi on alkuvaiheessaan. Se mitä tähän mennessä on vasta tapahtunut on vaikuttanut suurimmaksi osaksi finanssisektoriin; vaikutus todelliseen talouteen on ollut toistaiseksi minimaalinen. Joka tapauksessa, viimeistään ensi vuonna alkaa kriisin seuraava vaihe, joka vaikuttaa talouteen. Vuonna 2009 maailmantalouden heikkous tulee olemaan keskeisin puheenaihe.

Nykyinen talousjärjestelmä on rakennettu tarjoamaan kokoajan kasvavia lainoja, ei säästämään eikä maksamaan lainoja takaisin. Jos yksityishenkilö rakentaisi elämänsä jatkuvien lainojen varaan, maksaen edellisen velan seuraavalla velalla, häntä pidettäisiin hulluna, ja hän päätyisi ennen pitkää joko velkavankeuteen tai konkurssiin. Jos sama tapahtuu yritys- tai valtiotasolla, niin kukaan ei uskalla sanoa mitään. Tilanne nähdään täydellisen normaalina. Missä on se sadun lapsi, joka uskalsi huutaa kuninkaan astelevan ilkosillaan!

Yritykset ovat tottuneet ottamaan uusia lainoja, vaikka finanssijärjestelmä pyrkii korjauksiin. Pankkiluoton vähentäminen yksityissektorilta on kohdallaan ja väistämätöntä tulee olemaan ettei talous saa rahoja (lue; luottoa), jonka varaan se on laskenut. Talousyritykset eivät tule myöskään pystymään myymään talousvakuutuksia taloudelle itselleen, sillä myös tällä hetkellä menestyvät yritykset, jotka pitivät ilmaista pääomaa osingoissa ja vakuutuksensa järjestyksessä ansaitakseen korkean tuoton, ovat menettäneet puolet arvostaan.
Tämä ensimmäinen, alkuvaihe on meille hyvin tuttu. Olemme eläneet sitä lähes kaksi vuotta. Media on kutsunut aikaa erinäisin nimin: ”Subprime Kriisi”, ”Luotto Murentuma” ja ”Luottokriisi”.

Toinen Vaihe - Talouskriisi

Rahanpuute käy kriisin kakkosvaiheessa ilmeiseksi – finanssikriisi korvautuu taloudellisella kriisillä laukaisten massiivisia konkursseja, jotka leviävät ketjureaktiona ympäri maailman. Sarjamaisten alkuongelmien jälkeen, joissa rakennusfirmat ja talojen lainaajat ottivat yhteen - teollisuus, kuljetusala, media ja ruuanjalostusala, puhumattakaan luksustuotteiden valmistajista (luksus autot, jahdit, kellot ja eksoottiset yritykset, kuten avaruusturismi) välttyivät konkursseilta. Näiden kaikkien vuoro on kuitenkin vielä tulossa. Kriisin toisessa vaiheessa, toinen suuri summa pääomaa ”haihtuu” markkinoilta, sillä konkurssin tekevät yritykset eivät jätä mitään osakkeenomistajille ja hyvin vähän obligaationhaltijoille. Kriisin toisessa vaiheessa työttömyys kasvaa konkurssien aallon myötä. Vuoden 2008 viimeinen neljännes on vasta alkusoittoa. Muistakaa, että vuosina 1931-1932 työttömyys Yhdysvalloissa oli 20%, eli joka viides ihminen oli työtön.

Kolmas Vaihe – Hyperinflaatio

Kautta koko kriisisarjan poliitikot yrittävät puuttua peliin, mutta siitä huolimatta kriisin kolmas vaihe tulee alkamaan. Syystä, että pankit ”pelastettiin” laajoilla lunnaidenmaksuilla, poliitikot alkavat jaella ylellisiä avustuspaketteja myös erillisille yrityksille. Tuore tapaus autonvalmistajien rahankerjuumysteeristä on vasta alkua. Tullaan näkemään toimenpiteitä, joilla - poliitikkojen mielestä – autetaan taloutta ja pelastetaan työpaikkoja; toimenpiteitä, jotka todennäköisesti tullaan tuntemaan nimellä Obaman ”Uusi Uusi Jako”. Tämä tarkoittaa määrätöntä määrää kulutusohjelmia ja ennen kaikkea luoton lainaksi antoa, mistä seuraa rahanvarojen tähtitieteellinen kasvu sekä verrannollisten lukujen määrittely triljoonissa. Aivan kuten tällä hetkellä kukaan ei puhu enää miljoonista, niin lähitulevaisuudessa kukaan ei enää puhu biljoonista. Triljoona tulee olemaan päivän sana. Ehkäpä pankkien lainaehdot höltyvät. Ehkä hallitus syytää pankeille vielä paljon enemmän rahaa kuin se on tähän mennessä tehnyt, vain, jotta ne jatkaisivat lainaamista. Kenties keskuspankki suoraan monetarisoi yksityisvelan. Ehkäpä hallitus takaa paljon lisää yrityslainoja, aivan kuten se hiljattain takasi GSE:n vakuutukset/lainan. Kenties GSE levittäytyy yli koko talouden, muuttaen U.S talouden ”GSE Taloudeksi” muuttaen aiemman mahtavan pääomatalouden moderniin nationalistisosialistiseen ekonomiaan. Kuka tietää, ehkä hallitus toteuttaa kaiken edellisen.

Hetken saattaa näyttää siltä, että rauha on saapunut, kriisit on voitettu ja aivan kuin konkurssiyritykset olisi saatu ”pelastettua”, mutta tämä on vain tyyntä myrskyn edellä. Jos jo nyt finanssijärjestelmässä on enemmän rahaa kuin todellisia varoja, niin siinä tapauksessa lisäraharuiskeiden jälkeen - voisi puhua suoranaisesta rahan pudottamisesta helikopterista tai yritysten rahasuihkuista – talouden alus tulee kallistumaan.

Tässä, kolmannessa vaiheessa, alkaa hyperinflaatio-skenaario ihmisten tajutessa, että pankeissa olevalla rahalla voi ensi kuussa ostaa puolet vähemmän kuin samalla summalla tässä kuussa. Seuraa paniikki. Kansa hamstraa elintärkeitä - ja kaikkia mahdollisia muita tuotteita niin kauan kun on jotain arvokasta vastineeksi heidän värikkäille paperinpaloilleen. Teollisuusyritykset eivät enää halua myydä tavaraa, sillä raha, jonka he saavat vastineeksi tuotteistaan ei enää kelpaa raaka-aineiden hankintaan. Jokainen, joka myy todellisen tavaran paperirahasta on typerys, sillä saadulla rahalla ei voi enää uudelleen ostaa samoja tavaroita. Tyhjästä ilmasta elektronisesti luotu raha on tuottanut huikeita voittoja alkuperäiskäyttäjille ja sen liikkeelle laskijoille – mutta suurten massojen kustannuksella romuttaen tässä kriisin vaiheessa heidän elintasonsa.

Kolmas vaihe tulee olemaan kaoottinen ja vaikea. Yksityiskohtia on mahdoton ennustaa, mutta jos historiasta on tuomariksi, niin sanottakoon, että poliitikot eivät tule nukkumaan. He tulevat mitä todennäköisemmin luomaan monia tärkeitä lakeja, hintoja vakautetaan, palkkoja standardisoidaan, ulkomaiset valuuttatilit jäädytetään; yleisesti ottaen kaikki mitä voidaan tehdä, tehdään ja kuitenkaan tämä kaikki ei tee mitään muuta kuin pitkitä kärsimystä. Sosiaaliset mullistukset ja kahakat kukistetaan raa’alla voimalla; monet demokraattiset vapaudet ja arvot menetetään. Tuon päivän koittaessa hyperinflaatiospiraali ja Zimbabwe Syndrooma ovat saavuttaneet pisteen, josta ei ole paluuta.

Viimeinen Vaihe – Monetaarinen romahdus

Siinä tapauksessa, että demokratia säilyy, alkaa neljäs ja viimeinen vaihe - vaihe, jota voidaan kutsua Pimeydeksi ennen Aamunsarastusta, viimeinen kärsimys ennen kuin aurinko nousee. Tämä on rahan ja finanssijärjestelmän lopullinen tuho; finanssi – ja elektronisten arvojen menetys, jota seuraa lähes koko maailmanlaajuinen monetaarinen reformi.
Kauhuskenaariossa tämä (monetaarinen reformi) johtaisi Maailmahallituksen syntyyn, kun taas parhaimman mahdollisen skenaarion mukaan prosessi etenisi erillisesti jokaisessa maassa. Esimerkkinä 1700-luvun Tulppaanimanian loppu, jolloin kaikki termiinikauppa (kapankäyntiä, jossa osapuolet sopivat tulevaisuudessa kiinteään hintaan tehtävästä kaupasta) koskien tulppaanien ostoa ja myyntiä miljoonilla guldeneilla julistettiin mitätöidyiksi.
Aivan samoin kaikki elektroniset varat, sopimukset, vakuudet ja termiinisopimukset tullaan julistamaan mitätöidyiksi, sillä maailmalla ei ole tuomioistuinta tai toimeenpanovaltaa, joka voisi pakottaa konkurssipesiä ja velkakerääntymiä, jotka ovat syntyneet miljoonista ei-pitävistä sopimuksista. Ainoastaan todelliset lainavakuudet tullaan vaatimaan – maa, talot ja asunnot. Häviäjiä tulevat olemaan yksityiset henkilöt, laillisten kokonaisuuksien ja velkojen sekä olemassa olemattomien takuiden hävitessä virtuaalimaailmaan, paikkaan, mistä ne tulivatkin.

Elämä alkaa puhtaalta paperilta. Tulemme jälleen kerran olemaan kaikki samalla viivalla. Rautatiet, lentokoneet, sillat ja talot pysyvät. Kaikki todellinen vauraus säilyy, ainoastaan paperivauraus on hävinnyt, se kaikki minkä ihmiset uskoivat heillä olevan jonkun toisen (lue; hallitus, pankit, eläkerahastot) heitä varten tallettamana. Tuona hetkenä usko on todellakin menetetty, samoin kuin ihmisten elämän hedelmätkin – monien muodonmuutosten kautta – muovautuen pankkilaitoksen palkkioiksi ja johtoryhmien bonuksiksi, jotka pukumiehet olivat tuhlanneet jo kauan ennen kuin kriisi edes alkoi.

Uusi talousjärjestelmä tulee poikkeamaan nykyisestä. Sen tyyppiä, muotoa tai kaavaa on mahdotonta ennustaa tällä hetkellä. Samoin kuin orjajärjestelmän lopussa oli mahdotonta nähdä feodaalijärjestelmän rakennetta. Ennen teollista vallankumousta vuoden 1785 Englannissa oli mahdotonta ennalta nähdä tulevaa kapitalismin kukoistusta. Samoin on nytkin mahdotonta ennustaa kaikkia muutoksia, vaikkakin nuo muutokset ovat väistämättömiä. Jokaisen prosessin on käytävä läpi historiallinen kehityksensä ja saavutettava sitten luonnollinen päätepisteensä.

Historia osoittaa, että jokainen muutos yhdestä yhteiskunnan organisaatiosta toiseen on ollut hyvin tuskallinen. Siitä huolimatta jokainen seuraava askel, riippumatta tuskan määrästä, on kuljettanut ihmiskuntaa eteenpäin ja tarjonnut paremman elämän suuremmalle määrälle ihmisiä. Toivottavasti ihmiskunta menee eteenpäin tälläkin kerralla. Pitää vain yrittää roikkua matkassa.

----------------------------------------------------------------------------------------

Viisaat miehet ovat aina arvostaneet kultaa!
20.11.2008 Tavex Lähde: http://www.tavex.fi/?main=11&newsID=166

"Paperirahassa ei olisi perimmältään minkäänlaista vikaa, jos meillä olisi täydellinen valta ja jumalaisen älykkäät kuninkaat." Aristoteles, Kreikan filosofi ja nero (384-322 BC)

"Paperiraha laskee lopulta omaan todelliseen arvoonsa – nollaan." Voltaire, Ranskan runoilija, historiantutkija ja filosofi (1694 - 1778)

"Teidän on valittava – luottaako kullan luonnolliseen vakauteen vai hallituksen jäsenten rehellisyyteen ja älykkyyteen. Kaikella kunnioituksella kyseisten herrasmiesten suhteen, suosittelen teitä äänestämään kullan puolesta niin kauan kuin kapitalistinen järjestelmä on vallalla." George Bernard Shaw, Irlannin dramaatikko, teoreetikko ja filosofi (1856-1950)

"… kulta ja talousvapaus ovat erottamattomat … budjetin vaje on yksinkertaisesti kätkettyä juonittelua varallisuuden takavarikoimiseksi. Kulta vaan on sen salakavalan prosessin esteenä. Kulta on omistusoikeuksien vartija." Alan Greenspan, essee – "Kulta ja talousvapaus"

"Kulta edustaa edelleen lopullista maksuvälinettä maailmassa... kukaan ei hyväksy kriisitilanteissa paperirahaa. Kulta hyväksytään aina ja kaikkialla!" Alan Greenspan, Yhdysvaltojen keskuspankin puheenjohtaja 1987–2006

Kulta – kuninkaiden ja valtioiden varallisuuden symboli, monien haluama, mutta harvan omistama, kultaa on vaalittu läpi historian. Viidennellä vuosisadalla eKr. Aristoteles mietiskeli rahan täydellistä muotoa.
Aristoteles tuli siihen johtopäätökseen, että kulta on täydellinen raha viidestä syystä:

Kestävyys: Kulta ei mätäne, rikkoudu (lakkaa toimimasta kuin radio), murennu, lahoa, ruostu eikä himmenny. Kultaa ei vahingoita ilma, vesi eikä enemmistö hapoista. Kultaa ei voi mitätöidä eikä painaa lisää kuin paperirahaa.

Mukavuus ja siirrettävyys: elämän aikana hankittu varallisuus voi mahtua taskuun.
Jaettavuus: Kultaa voi helposti jakaa pienimmiksi osiksi. Unssi kultaa voidaan jakaa sata tai jopa tuhat kertaa.

Yhdenmukaisuus: Yksi unssi puhdasta kultaa on täsmälleen sama kuin mikä tahansa toinen troy-unssi. Se mahdollistaa kullan likvidiyden ja kaupankäynnin koko maailmassa – toisin kuin ainutlaatuisilla koruilla ja taiteella.

Kysyntä: Kullalla on erittäin paljon käyttöalueita (tänä päivänä paljon enemmän kuin Aristoteleen aikana). Sen rajoitettu luonne ja ainutlaatuiset ominaisuudet pitävät kysynnän korkeana ja metallin vaje takaa kullan arvon pysymisen.

"Valtiot valehtelevat, pankkiirit valehtelevat, jopa reviisorit joskus valehtelevat: kulta kertoo totuuden." Lord Rees Mogg, ekonomisti, edellinen The Times:in toimittaja ja The Sunday Times:in apulaistoimittaja.

xxx HYVÄÄ JOULUA JA TURVATTUA TULEVAA VUOTTA!

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Vuoden 2008 "Paniikista" - VUODEN 2009 "ROMAHDUKSEEN"

2008-12-05T23:42:00.000-08:00

Huippusuuntauksien ennustaja lupaa hyytäviä näkymiä ensi vuodelle.

käännöksen lähde: http://www.prisonplanet.com/from-the-panic-of-2008-to-the-collapse-of-2009.html
Paul Joseph Watson Tuesday, December 2, 2008

Maan huippusuuntauksien ennustaja, joka lähes vuosi ennen tapahtumia ennusti täsmälleen okein vuoden 2008 ”paniikin” väittää nyt pahaenteisesti, että tuleva vuosi tullaan tuntemaan "vuoden 2009 romahduksena”.

Gerald Celente, CEO:n Suuntauksien Tutkimusinstituutista, lähetti tilaajilleen kirjeen, jossa kertoi hankkineensa verkko-osoitteen ”Collapseof09.com” (Romahdus09.com).
Suunnilleen samaan aikaan viime vuonna Celente lähetti tilajilleen seuraavan viestin:

”Vuonna 2008 amerikkalaiset havahtuvat pahimpaan taloudelliseen tilaan, jonka kukaan tällä hetkellä elävä on nähnyt. Eivätkä he tiedä mikä heihin osui. Aivan samoin kuten he olivat shokissa 9/11 tapahduttua, he tulevat nyt jähmettymään pelosta kun taloudellinen 9/11 iskee Wall Streetin ytimeen.
Sivuuttakaa tämä suuntaennuste omalla riskillänne. Jos uskotte, että kaikki tulee olemaan hyvin ja että valtion alus jatkaa matkaansa tyvenessä, heittäkää tämä menemään ja jatkakaa elämäänne”.

Ennustettuaan oikein taloudellisen "syyskuun yhdennentoista", Celente varoittaa ihmisiä varautumaan johonkin paljon pahempaan vuonna 2009.

Celente kertoi hiljattain Fox News:issa, että vuoteen 2012 mennessä Amerikasta tulee kehitysmaa, tulee vallankumous, jota ilmentävät ruoka-kahakat, anarkistiset valtaajat, vero-kapinat ja työ-marssit ja juhlapyhät keskittyvät siihen, että saadaan ruokaa, ei lahjoihin.

Celenten täsmällisyys tuli laajalti tunnetuksi sen jälkeen kun hän oikein ennusti vuonna 1997 tapahtuneen Aasian valuuttakriisin, suprime asuntovelkojen romahduksen ja massiivisen U.S. dollarin devalvaation. Vuonna 2007 Celente edeltä varoitti, että ”jättiläiset tulevat horjahtamaan kuolemaansa”, aivan kuten olemme saaneet sittemmin seurata Lehman Borthers:in, Bear Stearn:in ja muiden romahdusta. Celente on sanonut, että tämänhetkinen taloudellinen laskusuhdanne tulee lopulta johtamaan vallankumoukseen saakka.

”Tässä maassa tulee tapahtumaan vallankumous” hän sanoi. ”Se ei tule vielä, mutta se on tulossa - ja tulemme näkemään kolmannen osapuolen - ja tämä oli sen kiihdytin: Wall Streetin suorittama Washington D.C:n veretön vallankaappaus keskellä kirkasta päivää. Vallankumous lähenee sitä mukaa kun olosuhteet huononevat. ”

-------------------------------------------------------------------------------------------------

News from Jerusalem
Saturday Dec 06th

käännöksen lähde: http://www.thejerusalemgiftshop.com/israelnews/new-world-order/60-nwo/507--urgent-new-qameroq-paper-currency-exposed.html

isovimma kommentoi: huomiotakoon vielä erikseen, että artikkeli on käännös ja toisen ihmisen käsialaa, niinpä kehotukset väkivaltaan (jutun lopussa) eivät ole tämän blogin pitäjän kehotuksia.

***TÄRKEÄÄ**** UUSI ”AMERO” PAPAERIRAHA PALJASTETTU!

Hallituksen harmiksi, minulla on nyt uusia ”AMERO” paperirahaseteleitä!
Tältä ne näyttävät:

Syyskuussa 2007 – yli vuosi sitten – kirjoitin ensimmäisen kerran jutun AMERO kolikoista, joita painettiin salaa Denverin rahapainossa. Kyseisen jutun jälkeen Denverin rahapaino ilmoitti nettisivuillaan keskeyttävänsä yleisökierrokset 10-14 päivän ajaksi saneeratakseen rahapajan turistialuetta.

Lähteeni rahapajan sisällä kuitenkin raportoi rahaston toimihenkilöiden raivostuneen siitä, että joku oli vuotanut tiedon AMEROsta minulle, ja että Denverin Rahapaja suljettiin yleisöltä, jotta AMEROt voitiin siirtää rahapajasta salaisesti, lisävuotojen estämiseksi.

Lokakuussa 2008 sain tiedon, että U.S. hallitus kuljetti 800 miljardia AMEROa Kiinan development pankkiin. Tein asiasta jutun ja sain aidon AMERO kolikon kyseisestä lastista!

"Ja vielä minä näin yöllisessä näyssäni, että oli neljäs eläin, pelottava, kauhistuttava ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja ruhjoi kaiken ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin aikaisemmat eläimet, ja sillä oli kymmenen sarvea”.
- Daniel 7:7

Tein kolikosta videon YouTube:en, jossa esittelin (näytin) kolikon ja kerroin, että hallituksemme ylimmillä tasoilla on käynnissä harkittu yritys tarkoituksellisesti näännyttää dollari valuuttana loppuun. Yli 600000 ihmistä ympäri maailman katsoi kyseisen videon.

Kaksi päivää sitten (04.12.2008) YouTube/Google ilmoitti minulle, että videoni oltiin poistettu ja tilini Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön pyynnöstä pysyvästi suljettu. Valtiovarainministeriö oli ilmoittanut YouTubelle/Googlelle, että videoni ”epävakautti U.S. dollaria ja oli siten uhka kansalliselle turvallisuudelle”.

Tässä sitä ollaan, vain kaksi päivää myöhemmin, ja lähteeni ovat taas onnistuneet; tällä kertaa todistein, että hallitus painaa salaisesti uutta AMERO-valuuttaa.

Yhdeltäkään Amerikan kansalaiselta ei ole virallisesti kysytty haluavatko he uuden valuutan. Yksikään kongressin jäsen ei ole äänestänyt hyväksyäkseen uuden valuutan. Silti uutta valuuttaa jo painetaan ja jaetaan vähin äänin ympäri maailmaa. Tämä tehdään ilman Amerikan kansan suostumusta, ilman kongressin ääntä ja jokainen viranomainen, jolta asiaa tiedustellaan peittelee asiaa tarkoituksellisesti.

Uskon, että henkilöit, jotka syyllistyvät tähän salaiseen valuutanvaihtoon tarvitsevat henkilökohtaisen, väkivaltaisluonteisen rangaistuksen. Uskon, että täällä, todellisessa Amerikassa, on ihmisiä, jotka eivät tule suvaitsemaan sitä, että heille harkiten valehdellaan.

Uskon, että kaltaiseni amerikkalaiset saattavat – vain saattavat – päättää, että on aika … ”rangaista” … julkisiin virkoihin asetettuja henkilöitä, jotka ovat ryhtyneet tähän hävyttömyyteen ilman suostumustamme.

On vaikea asia joutua rankaisemaan huonosti käyttäytyvää aikuista ihmistä fyysisesti, mutta sanon nyt, olen valmis juuri siihen.

Tässä maassa on virkamiehiä, jotka ansaitsevat tulla piestyksi, ja minä todellakin odotan tilaisuutta tehdä niin. Jos he luulevat, että heidän heiveröiset pikku Federal Reserve Poliisijoukkonsa voivat auttaa, he surullisesti erehtyvät.

Olkaa hyvät ja jakakaa tietoa asiasta välittömästi. Jos paperirahaa jo painetaan, dollarin tuho ei voi enää olla kaukana. Meillä KAIKILLA on suuri vaara menettää elinikäiset säästömme.

---------------------------------------------------------------

Arkistoitakoon tänään vielä tämäkin valitettava uutinen koskien EU-kansalaisten sanan-ja ajatuksenvapautta: http://www.uutiskynnys.fi/uutiset/ulkomaat/2008/euroopan-unioni-asetti-uusia-ajatusrikoksia

... Kaikesta huolimatta ja ennen kaikkea: HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ.
(amerikkalaisen blogipohjantarjoajan päivämäärät vähän heittävät)

"KERTAVIERAILU" KYLÄSSÄ

2008-11-25T01:38:00.000-08:00

Raahasin paikalle ”Kertavierailun” (arvostamani tuntematon henkilö, joka aina silloin tällöin kirjoittelee netin kansallismielisillä areenoilla) kopioimalla kokonaisuudessaan hänen 24.11.2008 Suomen Sisun keskustelupalstalle postittaman kirjoituksen.

Huolestuneena uusien perussuomalaisvaltuutettujen paniikkisohimisista yhdyn täysin ”Kertavierailun” analyysiin maahanmuuttokriittisten kiireellisestä organisaatiotarpeesta.
Jo pelkästään se, että vastapuolen raivo kohdistuu Halla-ahon henkilöön viestii siitä, että joukot keulakuvan takana ovat järjestäytymättömiä; joko liian löyhästi kiinni perussuomalaisten puolueessa, tai täysin tuuliajolla Halla-ahon hajussa. Henkilökohtaisesti kannatan perussuomalaisten valmiin organisaation tehokkaammin hyödyntämistä silläkin uhalla, että asiat etenevät hivenen maltillisemmin, pelkkä järkevä mieli ja suuri rähisevä maanalainen ihailijajoukko kun ei pitemmän päälle riitä. Enemmän yhteistyötä niin vihan tuntukin jaettuna laimenee, paniikki talttuu ja hätiköidyiltä, hölmöiltä vastaan sohimisilta vältytään. Asia on liian tärkeä hukattavaksi.

"Nyt näyttää olevan käynnissä niin rankka lokakampanja maahanmuuttokriittisiä keskushahmoja vastaan, että tässähän on pian jokaisen ulkopuolisenkin pakko aktivoitua järjen puolustamiseksi.

Esimerkkinä lokakampanjoinnista mainittakoon yksi kaikkein tyypillisimmistä viestinnän likaisista tempuista, eli mustamaalattavat henkilöt ja organisaatiot mainitaan jonkin kauhistuttavan asian vierellä (jollaisia voivat edustaa esim. tutkintapyynnöstä laadituissa otsikoissa mainitut raiskaukset tai Aamulehden törkyjutussa mainittu Kauhajoen surmatyö, yms.), jotta lukija liittäisi nämä asiat jatkossakin alitajuisesti toisiinsa. En osaa sanoa, kuinka hyvin tällainen rinnakkainasettelutemppu oikeasti tehoaa, vai onko kysymys vain tiedotusopillisesta myytistä, mutta tällainen motiivi ainakin selittäisi muuten käsittämättömät lehtijutut, joissa ei ole ollut mitään perusteluita väitetyistä kausaalisuuksista maahanmuuttokriittisten keskushahmojen ja väkivallan tai muukalaispelon esiintymisen välillä, mikä viittaisi pyrkimykseen vain negatiivisen muistijäljen jättämisestä puhtaasti mustamaalaussyistä.

Kun tähän vielä lisätään puoluepoliittiset yritykset vaikeuttaa Perussuomalaisten etenemistä, niin nämä viimeaikaiset sortotoimet maahanmuuttokriitikoita ja Perussuomalaisia vastaan vaikuttavat ainakin alustavasti omaan silmääni siltä, että tarkoituksena on pystyttää maahanmuuttokriitikoita - sekä pian ehkä kaikkia muitakin yhteiskunnassamme jäljellä olevia järjen puolustajia - vastaan politiikkaan kartellimainen kynnys vaikuttamismahdollisuuksille, jotta 1960-lukulaista irrationaalisuutta kannattavat kulttipuolueet sekä suurten puolueiden globalististen EU-utopistien kartelli säilyttäisivät täydellisen hegemoniansa suomalaisessa politiikassa.

Vihervasemmistolaiset toimijat näkyvät valinneen itsensä tämän kynnyksen toteuttajiksi. Suuret puolueet ovat sen sijaan olleet yllättävän hiljaa maahanmuuttokriitikoiden suhteen, joten lähes jokaisen näitä vastaan äskettäin hyökänneen toimittajan, poliitikon ja muun yhteiskunnallisen vaikuttajan maailmankuva näyttää kuuluvan siihen aatekategoriaan, jota olen tällä palstalla kutsunut Spiral Dynamicsin termillä vihreäksi meemiksi (kts. Google-hakutermi "mean green meme"):

http://whatsinyourmind.typepad.com/whatsinyourmind/2005/01/the_mean_green_.html

http://www.thefighting44s.com/forum/showthread.php?p=31281

Ne verbaaliset hyökkäykset maahanmuuttokriitikoiden kimppuun, joita olen lukenut tai omin korvin kuullut, ovat olleet neuroottisen aggressiivisia mutta karmean inkompetentteja roiskaisuja. Kyseessä eivät siis ole olleet hyökkääjät, joita voisi pitää vähäisessäkään määrin poliittisten realiteettien ymmärtäjinä, joten yritän tässä viestissäni spekuloida, mistä tässä inkompetenttien tavisten hyökkääjätyypissä oikein on kysymys. Vaikka evidenssiä kunnon johtopäätöksiin ei vielä olekaan, kirjoitan tähän omia arvauksiani aiemmin esittämieni teorioiden kuten sukupolvianalyysin pohjalta.

Yksi mahdollisuus on sellainen, että koska kunnallisvaalitulos aiheutti poikkeuksellisen muutoksen Suomen status quohon, tämä muutos laittoi poliittisten amatöörien mielikuvituksen laukkaamaan varsinkin kulttihenkisimmissä puolueissa. Vihervasemmiston kohdalla tämä sitten realisoitui näytelmänä, jossa ikään kuin harrastelijateatteri sai päähänsä koittaa esittää 1960-luvun Herbert Marcusen, 1980-luvun SPLC:n sekä lisäksi Yhdysvaltain 1990-luvun kulttuuritaistelijoiden rooleja 2000-luvun Suomeen siirrettynä: siis retronäytelmää. Kun vielä muistamme, että Suomessa on USA:han verrattuna hyvin vähän asukkaita ja siten niukasti kunnollisia poliittisia johtohahmoja, Yhdysvaltain ja Länsi-Euroopan 1990-luvun poliittisesti korrekteista fanaatikoista kopioitu roolimalli realisoitui Suomessa maallemme ominaiseen tapaan pöyristyttävänä viiden sentin vulgaariversiona.

Kaipa näytelmään osallistuneiden amatöörien motiivina on ainakin osittain päästä kokemaan omassa elämässään "oikeudenmukaisuuden puolustamisen hurmaa" 1960- ja 1990-lukujen esikuviensa tapaan, vaikka se näyttääkin kaikkien ulkopuolisten silmissä lähinnä perheen pienimpien kahakalta. Siinä missä menestyvinä oikeistolaisina itseään pitävät tavikset saattavat matkustaa Thaimaahan, Gambiaan tai Karibialle päästäkseen rahoillaan kokemaan hetkellisesti Suuren Siirtomaaherran roolin, siinä vihervasemmistolaisina itseään pitävät tavikset ovat sepittäneet Perussuomalaisten vaalivoitosta itselleen mielikuvitusleikin, jossa he Oikeudenmukaisuuden Ritareina nousevat taistelemaan kuvittelemiaan Piileskeleviä Fasisteja ja Imperialistisen Sorron Tukijoukkoja vastaan. Perussuomalaisten osuus asiassa on vain antaa nimet näille vihervasemmistolaisten pään sisällä oleville mielikuvitushahmoille.

Joskus nämä vihervasemmistolaiset saattavatkin toki osua oikeaan kohteeseen, kuten sattumanvaraisella heilumisella joku todellinen roistokin saatetaan saada Oikeuden Miekan tielle, mutta useimmissa tapauksissa lienee kysymys politiikan nimellä perustellusta mielipuolisesta random-vainosta. Politiikkahan on urheilufanittamisen ohella sellainen elämän osa-alue, jossa jopa muuten terveiksi laskettaviin henkilöihin saattaa iskeä kollektiivinen hulluus sekä oman persoonan megalomaaninen yliarviointi. Ehkäpä syy on se, että kun kokee olevansa "mukana jossain suuressa", niin rivipulliainenkin alkaa kuvitella "urheilujuhlan tunnelman" välittävän heihin eräänlaisen osmoosin kautta alan tuntemusta ja maagista hahmottamiskykyä ilman minkäänlaista harjoittelua.

"Hulluus on harvinaista yksittäisissä ihmisissä mutta sääntö ryhmittymien, puolueiden, kansakuntien ja aikakausien kohdalla." - Friedrich Nietzsche

TILANNEANALYYSI JA SUOSITUKSIA: Viimeaikaiset hyökkäykset maahanmuuttokriitikoita vastaan vaikuttavat haitallisilta lähinnä siksi, koska ne suuntaavat huomiotamme vääriin asioihin ja kuluttavat kallista aikaamme. Jos nimittäin jokainen hyökkäykseen osaa ottava inkompetentti vihervasemmistolainen onnistuu kuluttamaan edes yhden häntä kompetentimman maahanmuuttokriitikon ajan, tällöin vihervasemmisto tulee voittamaan kamppailun kompetenssierosta huolimatta, koska heillä on hyökkäykseen saatavilla niin suuri lukumäärällinen ylivoima.

Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että maahanmuuttokriitikot pääosin ignoroisivat tämän häiritsemisen ja käyttäisivät (välttämättömien vastanäpäytysten jälkeen) enemmistön ajastaan siihen, mikä on heidän päävahvuutensa: rationaalisuus sekä merkittävien asioiden erottelukyky epäoleellisesta. Muuten maahanmuuttokriitikoille on vaarassa käydä siten, että liike voi katketa kahtia, ellei se vahvista perustaansa viimeaikaisen nopean kasvun edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi maahanmuuttokriitikoiden analyysi- ja organisointitaidoissa on valtavasti parantamisen varaa (kuten kenellä hyvänsä), jotta katkeamisvaara saataisiin ehkäistyä.

Toisaalta niin maahanmuuttokriitikoille kuin Perussuomalaisillekin on avautumassa ennennäkemättömiä - vaikkakin vähemmän ilahduttavia - tilaisuuksia vaikuttamiseen, mikäli he onnistuvat järkevöitymään muiden puolueiden yläpuolelle. Kuten tuoreista Global Trends 2025 -ennustuksista käy ilmi, edessä tulee olemaan Suomessakin niin valtavia mullistuksia lähes vuositasolla, että maahanmuuttokriitikoiden ja Perussuomalaisten kallis aika kannattaa suunnata näihin muutoksiin liittyvään ongelmakenttään.

Samalla suurten puolueiden kannatuksessa saattaa esiintyä merkittävää laskua, mikäli Global Trends 2025 -ennustus EU-eliitin legitimiteetin heikkoudesta pitää paikkansa. Jotta tämä lasku saataisiin hyödynnettyä, Perussuomalaisten kannattaa varmaankin jatkaa enimmäkseen vennamolaisella linjalla, joka oli alun perinkin optimoitu suurten puolueiden kritisointiin, sekä nostaa mahdollisuuksien mukaan esille juuri suurten puolueiden inkompetenssin ilmentymät - kehittäen samalla mahdollisimman nopeasti omaa realismiaan ja kompetenssiaan, joita ei Perussuomalaisissa aiemmin ole samassa määrin tarvittu. Jos tämä strategia onnistuu, Perussuomalaisia odottanee arvatenkin kasvun jatkuminen useilla prosenttiyksiköillä, mikäli he suuntaavat aikansa ja huomionsa oikein, mutta jatkossa ei päästäne yhtä nopeasti eteenpäin pelkällä tervehenkisellä asenteella ja retoriikalla, vaan tarvittaneen tueksi aidon asiantuntijaorganisaation rakentamista.

Suuria vaarojakin on näköpiirissä. Vaistoni sanoo, että ainakin maahanmuuttokriitikoita - joskaan ei välttämättä vanhan polven Perussuomalaisia - vastaan saattaa alkaa muutaman vuoden sisällä samanlainen henkilökohtaisen väkivallan ja vainoamisen kampanja kuin Britanniassa on jo pitkään jatkunut BNP:tä vastaan. Mikään maahanmuuttokriitikoiden oma valinta ei onnistune tätä vainoa kokonaan ennaltaehkäisemään, vaikka opettelisimme puhumaan kipeistä kysymyksistä enkeleiden kielellä, sillä nykyinen vihervasemmisto vaikuttaa koostuvan eri tyyppisistä poliittisen suhteellisuudentajunsa osalta pimahtaneista aktivisteista, joille hommassa on kysymys yllä olevan esimerkin tavoin mielikuvitustaistelusta. Joissain ääritapauksissa kyseessä saattaa olla jopa natsien tyyppinen viha suomalaisten alistamiseksi ja tuhoamiseksi, jolle tietyntyyppiset kulttipersoonallisuudet ovat luonnostaan alttiita kuten 1930-luvun esimerkistä muistamme. Ihmettelen suuresti, miten valtioiden turvallisuusinstanssit ovat päästäneet tällaisen elementin muodostumaan länsimaiden politiikkaan, mutta se on kuitenkin nykyään synkkä realiteetti.

Vaikkei vainokampanjaa voitane estää, silti suosittelisin vähintään puoluepolitiikan ja aktiivisen lobbauksen parissa vaikuttavia maahanmuuttokriitikoita luopumaan lopustakin takavuosille ominaisesta rasistisesta ja islamofobisesta retoriikasta sekä välttämään ulkomaalaisilta radikalisoituneilta sivustoilta lainattujen suorasanaisten retoristen taktiikoiden käyttöä, jotka aktivoivat vihervasemmiston tavallistakin ärhäkämpään raivoamiseen. On mielestäni ehdottoman tärkeää yrittää hillitä meitä vastaan pian alkavaa entistä kovempien otteiden vainokampanjaa, jotta varsinaiselle poliittiselle kehittymisellemme jäisi riittävä aikamäärä. Muutenkin ongelmaksi Euroopan maahanmuuttokriitikoille on muodostunut kriitikin brändäys eräänlaiseksi poliittisesti epäkorrektiksi aatteelliseksi vastineeksi BonBon-makeisille, mikä lopettaa turhan helposti mielenkiinnon kritiikin rationaalisten kannattajien tosikkomaiselta enemmistöltä.

Itse asiassa BonBon-makeisista voidaan kyllä oppia paljonkin brändäyksen suhteen, eikä rankka asenne sinänsä ole lainkaan huono lähtökohta, mutta meillä on Suomessa nyt sellainen erikoisongelma, että aika on nopeasti loppumassa tehokkaimman vaikuttamisen suhteen, eikä liiallisiin idiosynkrasioihin, jotka turhaan ehkäisevät kannatusta, olisi varaa lähivuosina. Emmehän halua brändimme purevan massoihin vasta siinä vaiheessa, kun olemme Ruotsin, Ranskan ja Britannian tilanteessa ...

Vaikka emme tarpeettomasti kerjäisikään vaikeuksia, niin kannatuksen nopea romahdus äänestäjien ja tukijoiden pettyessä tulosten vähäisyyteen on myös mahdollinen, ja tällä saattaisi olla tuhoisat seuraukset varsinkin eduskuntaan kaavaillun äänikynnyksen takia, joka saattaisi pudottaa meidät pysyvästi demokraattisten vaikuttamiskanavien ulkopuolelle. Veikkaisin juuri nyt olevan kriittinen aika nopeutetulle toiminnalle, jotta tähän äänikynnys-uhkaan ehdittäisiin keksiä sopivat ratkaisut.

Aiemmin ehdotin jo organisaation muuttamista ainakin osittain leaderless resistance -muotoon sekä lisäksi takavuosien maahanmuuttokriittisen mytologian korvaamista tiukan analyysipohjaisella jokapäiväisten tapahtumien luokittelulla kiinnostaviin ja epäkiinnostaviin. Lisäisin nyt näihin aiempiin suosituksiini sen, että kannattaa mahdollisimman pian aloittaa oman innovatiivisuuden, priorisointitaidon ja organisointikyvyn kehittäminen, koska nämä ovat välttämättömiä elementtejä ajankäytön suuntaamiseksi olennaisiin asioihin. Jos tähänastinen maahanmuuttokriittinen johtoporras ei ehdi enää tukea yksittäisten maahanmuuttokriitikoiden itsensäkehittämistä tarjoamalla siihen sopivia resursseja, tämä puoli jää jatkossa maahanmuuttokriitikoiden oma-aloitteisuuden varaan, mikä edellyttää heiltä vähintäänkin päivittäisen Internet-aikansa suuntaamista nykyistä opettavaisempiin kohteisiin aina kun mahdollista.

Myös vaalivoiton lyhyen tähtäimen hyödyntämisessä tulee kiire. Johtuen vaalien sisäisestä logiikasta (eli aina on joko edellisten vaalien jälkihuuma menossa tai tulevien vaalien valmistelu alkamassa) politiikan aikajanalla lienee tosiasiassa vain hyvin kapea vaikuttamiskausi, jolloin puolueiden ja ryhmien täytyy onnistua saamaan konkreettista tulosta aikaiseksi äänestäjien antamalle mandaatille. Tämä vuodenvaihde lienee tässäkin suhteessa merkittävä, että kompetenssin kehittäminen puoluepolitiikassa saataisiin käyntiin eikä apatia saisi valtaa. Vihervasemmiston kompetenssin taso ei ole enää maahanmuuttokriitikoille sopiva vertailukohta, vaan nyt täytyy politiikkaan pääsemisen jälkeen ruveta vertaamaan itseään äänestäjien asettamiin toiveisiin, jotta meillä olisi vaalikauden lopussa useissa valtuustoissa Scriptan veroisia analyyttisiä valtaeliitin kriitikoita. Vennamon alkuperäinen nousu 1970-luvun alussa taisi tyssätä siihen, ettei hän ajoissa onnistunut kasvattamaan rinnalleen saamansa mandaatin veroisia älykkäitä johtohahmoja, joten toivottavasti otamme tästä historian varoituksesta opiksemme emmekä jää nukkumaan organisaation ja omien taitojen kehittämisen suhteen."

PELASTAKAA LAPSET

2008-11-23T21:10:00.000-08:00

Maahanmuuttokriittisenä perussuomalaisena olen jo pitkään pelännyt Suomen tulevaisuuden puolustamisen olevan demografisesti ajateltuna sota tuulimyllyjä vastaan, mutta vasta Ajankohtaisen kakkosen Kasvatusillan myötä tajusin kuinka systemaattisesti nykyinen ”ihmisarvo mitataan rahassa” ideologia tappaa kansan myös sisältä päin. Ajatus siitä, että yksi suomalainen voi taloudellisesti menestyneenä korvata kymmenen syntymätöntä suomalaista on eittämättä mielipuolen örinää demografisessa sodankäynnissä (sota joka ei ainoastaan saata tulla, vaan on jo alkanut) - nyt pikku hiljaa valjetessa, että ”narri oppaana retkeksi” se näyttää vääntyvän myös keskenkasvuisten aistimaailmassa, ajatellen sitä miten huonosti lapset ja nuoret maasamme voivat: Rakkaus on ehdollista silloin kun se ei perustu pelkästään olemassa olemiseen (ihmisen itseisarvoon) vaan suoritukseen - ja ehdollinen rakkaus, kehityksen ollessa kesken, on lapsen mielenterveyden varma tuho. …. Tässä kohtaa jokainen vanhempi kilahtaa väittämään rakkautensa lastaan kohtaa olevan ehdottoman ehdotonta! - Mutta onko se (poliittisesti korrektimmin muotoiltuna; käsittääkö lapsi sen olevan) jos vanhempi käytöksellään viestii, että hänen oma arvonsa (jopa onnellisuutensa ja mielenterveytensä) riippuu suorituksista, titteleistä ja rahan sekä tavaran määrästä – eikä olemassa olemisesta ja toisille ihmisille syntymisen mahdollisuuden suomisesta?
Jos olisikin niin, että myrsky vie katon, jopa seinän, mutta kun se ihmisen kääntyessä luonnon tarkoitusta vastaan pesiikin perustaan!

Noin (yhteensä) 18 minuutin videotiivistelmä 18.11.2008 kuvatun Ajankohtaisen kakkosen Kasvatusillasta:

1. Yhteisöllisyyden tarve ja puute

2. Aikuisten läsnäolon tarve ja puute

3. Netin/virtuaalimaailman vaikutus lapsiin ja nuoriin

4. Väkivalta kasvatuksessa

lisälukemista (kun haluat toivottomuudesta syvään toivottomuuteen): http://www.hameensanomat.fi/?article=87403

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1619583

"LINNUN LUONTO ON LAULAA", ELI PUHETTA REVISIONISMISTA .... ja Holokaustista

2008-11-21T06:04:00.000-08:00

Ymmärrän lähtötilanteen tämänkertaiselle artikkelilleni olevan sen, että toisen maailmansodan juutalaisiin ja heidän kohtaloonsa vähänkään kriittisesti liittyvät kirjoitukset ovat monen mielestä yhtä älyttömiä kuin jos kysymys olisi siitä onko vaikkapa Amerikka ihan oikeasti olemassa, vaiko vain vallan välineeksi luotu satu. … Olkoon näin, nuo tuntemukset voin helposti hyväksyä, mutten sitä, että noiden äimistyneiden tunteiden seuraus on se, että tarraudutaan entistä halukkaammin - jopa pelästyneinä tai raivostuneina - kiinni viralliseen totuuteen sen sijaan, että riittävä määrä absurdeja heittoja herättäisi uteliaisuuden ja halun ottaa asioista omakohtaisesti selvää.

Olisiko niin, että saan kiittää nykyisestä, ilmeisesti jossain määrin poikkeuksellisesta tiedonjanostani - suoranaisesta kaivelemisen pakkomielteestäni - sitä, että koen olleeni uskonnollisen suuntaukseni tähden vuosikymmeniä virallisen valheen (vähintäänkin laaja-alaisen kaunistelun) pakkopaidassa, sen lisäksi, että omasta vapaasta tahdostani - siis typeryyttäni - seikkailin yhden vuosikymmen ajan (taloudellisesti ja maantieteellisesti) totaalisessa tiedonsaannin tyhjiössä ja sen myötä äärimmilleen paisuneessa ’janossa’. Oli miten oli, toivon kovasti, että blogini voisi rohkaista – edes jotakuta – kurkistamaan mitä on asioiden kääntöpuolella. Ei sen vuoksi, että olisi virallisen totuuden sijaan uskottava tämänkertaisen artikkelini Faurissonia, tai varsinkaan minua, vaan, jotta lukija oivaltaisi ettei etenkään historia ole minkään sortin uskonasia, vaan ajan laein toiseen tilaan siirtynyttä todellisuutta, toisen ajan nykyhetkeä, ihmiselämää, joka on tuottanut samalla tavalla jälkiä kuin me koko ajan tuotamme. Ei siis uskoa - vaan todistettavissa olevaa realismia.

Faurissonin käyttämä revisiointimenetelmä on kaikessa yksinkertaisuudessaan älykkään maanläheinen. Jopa vaimoni, joka kuuluu ns. touhukkaaseen kotihengetär-ryhmään naisia (jota ryhmää naisista kaikkien eniten arvostan, vaikkakaan en aina saa innokasta vastakaikua kiihkeille tutkimuksilleni) pysähtyi kanssani Faurissonin innoittamana miettimään sitä kuinka jatkuvasti etenevä vieraantuminen ihmisyyteen liittyvistä perusasioista huolestuttavasti lisää nykyisen - ja tulevien sukupolvien kyvyttömyyttä havaita mitä kummallisimmissakaan saduissa mitään, todellisuuteen siirrettynä, täysin mahdotonta: Kuten aikaisemmin jo vihjasin, olemme vaimoni kanssa viettäneet suhteellisen hiljattain monta vuotta hyvin alkeellisissa oloissa kehitysmaassa ja liiankin verevässä muistissa on se kuinka pelkästään jätehuolto, tosiaankaan – saati välinpitämättömien naapurin sontapapereiden tuhoaminen – ei ole mikään hokkus-pokkus-juttu, kuten se Anne Frankin päiväkirjan henkilöiden kohdalla on, Faurissonin haastatteleman, ”nuoren kirjailijan” isän, Otto Frankin mukaan ollut.

Siispä - Faurissonin Historian Revisionismia koskien Holokaustia – Olkaa Hyvät!

------------------------------------------------------------------------------------------

Lähde: http://www.ihr.org/jhr/v21/v21n2p-7_faurisson.html

Faurissonista

Robert Faurisson on Euroopan merkittävin Holokaustin revisionistitutkija. Vuonna 1929 syntynyt ja Sorbonnessa koulutettu professori Faurisson opetti Lyonin yliopistossa vuodesta 1974 vuoteen 1990. Erikoisalueenaan tekstin tarkka-analyysi, Faurisson saavutti laajaa kunnioitusta Rimbaudin ja Lautréamontin tekstien tutkimuksistaan. Vuosia kestäneen yksityisen tutkimus- ja ajatustyön jälkeen Faurisson paljasti skeptisyytensä ”Holokausti” kaasukammioita koskien, artikkeleissa, jotka julkaistiin Ranskalaisessa päivälehdessä Le Mondessa vuosina 1978 ja 1979. Hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleita Holokaustista kaikista näkökulmista, joista monet on kerätty kokoelmateokseen. Neli-niteinen kokoelma hänen revisionistisia kirjoituksiaan, Écrits Révisionnistes (1974-1998) julkaistiin vuonna 1999.

”Vieraillessani ensimmäisen kerran tässä maassa vuonna 1979 ystäväni Gene Brugger oli minua vastassa Kennedyn lentokentällä. Eilen hän muistutti minua siitä kuinka saavuin mukanani Arthur Butzin kirja Hoax (Huijaus) ja tennismaila. Genellä, joka on saksalaista syntyperää, oli minulle tuolloin kysymys. Hän sanoi, ”Olet ranskalainen. Miksi teet tämän saksalaisten hyväksi?” Hän kertoo minun vastanneen, ”En tee mitään saksalaisten hyväksi. Lintu laulaa. Se ei voi muuta kuin laulaa, koska se on sen luonto. Lintu ei voi laululleen mitään.

Toissapäivänä kun olin lähdössä Ranskasta, Adrien, yksi lastenlapsistani, soitti ja sanoi, ”Sinä olet lähdössä”. Vastasin kyllä. ”Mihin sinä menet?” ”Yhdysvaltoihin”. ”Miksi?”. ”On töitä, jotka pitää tehdä”. Hän on hyvin kiltti minulle, tämä poika. Hän sanoi, ”Nyt isoisä, sinun täytyy lopettaa. Teet liikaa töitä. Yötä päivää. Olet hirveän vanha. Kohta sinä kuolet.”

Kuten näette, olen vielä hyvinvoiva ja elossa. Ja vaikka olenkin vanha lintu, luulenpa, että jatkan laulamista. ” (Lainaus Faurissonia tämän esitelmän lopusta)

Seuraava kirjoitelama on mukailtu hänen 29. toukokuuta 2000 pitämästään puheesta 13. IHR konferenssissa, Irvinessä, Kaliforniassa.

------------------------------------------------------------------------------------------

Revisionistinen Menetelmäni
Robert Faurisson

En ole tottunut maassani, douce France, ylistyksiin enkä onnitteluihin. Vain muutama päivä sitten Le Figaro:ssa (26.05.2000) eräs Gérard Slama kirjoitti minun olevan ”tieteellisesti todistetun totuuden vääntelytaidon entinen mestari”. Vastikään (05.24.2000) luin Le Monde des letters:in etusivulta Pierre Vidal-Naquet:in minusta tekemän luonnehdinnan: ”Valheen läheisyydessä, mistä Faurisson on puhtain ilmentymä, tuntee oudosti filosofista huimausta”. Toivottavasti teitä ei huimaa.

Ranskasta löytyy myös hyviä uutisia, tällainen erityisesti, Valérie Igounet nimisen nuoren naisen kirjan julkaisu. Hänen seitsemänsataasivuinen teoksensa Histoire du nègationnisme en France (Paris: Le Seuil, 2000) syntyi alun perin väitöskirjan pohjalta. Kirja on totaalisesti meitä revisionisteja vastaan – mutta meitä on lainattu siinä niin useaan otteeseen, että voidaan sanoa kirjan olevan hyvä ohjekirja maallikolle, joka haluaa tietää mitä revisionisteilla on sanottavanaan. Ehkäpä kirjailijaa pitäisi vainota tämän takia.

Kirja loppuu Holokaustitutkija Jean-Claude Pressacin häikäisevään haastatteluun. Kuten tiedätte, hän on Klarsfeldsin kullannuppu, Pierre Vidal-Naguetin ja muiden samanlaisten kaltainen. Mutta mitä hän sanoo? Ihmeellistä kyllä, hän enemmän tai vähemmän hylkää (juutalaisten) hävittämisen. Pressac ilmaisee hävittämiskannan olevan ”mädän” (Ranskaksi, pourri). ”On liian monia valheita” – ei juutalaisia valheita, Pressacin mukaan, vaan Kommunistivalheita. Hän kysyy, ”Voidaanko asiat oikaista?”, ja vastaa: ”On liian myöhäistä”. ”Virallisille totuuksille ei enää ole tulevaisuutta”, Pressac selittää.

Kenties olemme käännyttäneet Pressacin. Jos on niin, niin ehkäpä se johtuu siitä, että toukokuussa 1995 pyysin oikeutta kutsumaan Pressacin todistamaan yhdessä monista oikeudenkäynneistäni. Älytöntä kyllä, hän tuli. Minulta oli kielletty hänen kuulustelemisensa, niinpä valmensin asianajajani tehtävään. Halusin yksinkertaistaa asioita hänelle, joten sanoin: ”Sinun ei tarvitse kysyä häneltä enempää kuin kaksi kysymystä”. Ensimmäiseksi: ”Julkaisit hiljattain kirjan nimeltä Les Crèmatoires d’Auschwitz: La Machinerie du Meurtre de Masse, jossa on esitetty kuusikymmentä kuvaa; valokuvia, piirustuksia jne. Voisitko näyttää meille kuvan tai piirustuksen kaasukammiosta?” Pressac ei tietenkään voinut. Tämän jälkeen häneltä kysyttiin: ”Mikä on kaasukammio? Ole hyvä ja kuvaile sellainen.” Pressac, kuten yleensä, puhui pitkästi ilmanvaihdosta ja tuulettimista. Hän eksyi niin kauas aiheesta, että istuva tuomari, nainen, yritti auttaa häntä huomauttamalla, ”Mutta Hra. Pressac, tuulettimen oletetaan vaihtavan ilmaa”. Pressac oli purskahtamaisillaan itkuun. Voin sanoa nähneeni, koska sijaintini oli otollinen. Hän sanoi kolmelle tuomarille: ”Teidän tulee ymmärtää, että minulla on vain yksi elämä. Teidän tulee käsittää, että olen yksin tässä taistossa.”
Siispä, kuten näette, jotkut asiat ovat muuttumassa. Nyt, luentooni.

Tiedän, että ne teistä, jotka olette osallistuneet aikaisempiin IHR konferensseihin, olisitte pettyneitä ellei Faurisson-luento olisi kolmiosainen. Tämä on kolmessa osassa. Ensimmäinen koskee revisionistista menetelmääni kirjallisuudessa, sillä olin kirjallisuuden revisionisti ennen kuin minusta tuli historian revisionisti. Saatatte olla jonkin verran ymmällänne, etenkin ne, jotka ette tunne Ranskan kirjallisuutta. Mutta älkää pelästykö: Teen asiasta helpon. Toiseksi, revisionistinen menetelmäni historiassa – eikä ainoastaan koskien ”Holokaustia”. Kolmannessa osassa esittelen useita uusia tutkimuksia - joita minä en voi enää ottaa tehtäväkseni, mutta jotka uusi revisionistien sukupolvi voi ottaa tutkittavakseen. Tulen ehdottamaan uusia tutkimisen muotoja ja menetelmiä, ensinnäkin koskien Anne Frankin päiväkirjaa, toiseksi Einsatzgruppen ongelmaa, seuraavaksi Auschwitzissa olleiden lasten kohtaloa, neljänneksi ”ruskeita juutalaisia”, kuten me Ranskassa kutsumme juutalaisia, jotka toimivat sodan aikana saksalaisten apuna, ja viidenneksi U.S Holocaust Memorial Musemin tiskin-alta-opasta.

Revisionistinen Menetelmä

Revisionismi ei ole ideologia. Se on työskentelemisen menetelmä. Se on yleisesti hyväksyttyjen näkökantojen tarkistamisen ja uudelleen tarkistamisen prosessi. Millä tahansa alalla voidaan revisioida (muokata/tarkastaa/korjata/viimeistellä), fysiikassa, historiassa, missä tahansa, mutta on eri tapoja harjoittaa revisiointimenetelmiä. Kunkin revisionistinen menetelmä riippuu henkilöstä itsestään, hänen luonteestaan ja koulutuksestaan. En sano, että minun menetelmäni olisi paras mahdollinen, mutta yritän selittää menetelmääni, johon olen saanut erikoisvalmennuksen ja erikoiskoulutuksen.

Olen valinnut adjektiiveja kuvaamaan tätä menetelmää. Nämä ovat ne jotka olen valinnut: klassinen, suora, rohkea, uskalias ja hellittämätön – hyvin hellittämätön. On kyse faktasta. Joskus käytän ilmaisua ”nuts and bolts revisionismi” (perustieto revisionismi). Menetelmäni hyljeksii suuria sanoja. Olkaa yksinkertaisia, se jos mikä on vaikeaa. Menkää suoraan kysymyksen ytimen ytimeen ja tuokaa minulle ensin puuro. En tahdo sanoja. Haluan maistella puuroa, mutta ensin, tuokaa minulle puuro – puurolla tarkoitan; ei intellektuelleja esitelmiä eikä saivartelua.

Olette ehkä huomanneet, että olen käyttänyt sanaa ”menetelmä”. En ole sanonut ”metodologia, eli menetelmäoppi”. 1998 olin rakkaimman ystäväni Ernst Zundelin oikeudenkäynnissä todistajana. Juutalainen lakimies kysyi minulta, ”Professori joka todisti koskien Ernest Zundelia ja hänen kirjoituksiaan selitti meille metodologiaan. Mikä on teidän metodologianne Hra. Faurisson?” Vastaukseni oli, ”Minulla ei ole metodologiaa”. Teidän olisi pitänyt nähdä tuon lakimiehen hymy. Hän oli hyvin tyytyväinen. Tässä meillä on professori – ilman metodologiaa! Sanoin, ”Minulla on ainoastaan metodi. Uskon huomanneeni ihmisten hyvin usein käyttävän sanaa ’metodologia’ metodin suureellisena korvikkeena.” Palattuani Ranskaan avasin vaalimani sanakirjan American Heritage Dictionary of the English Language:n. Etsin sanan ”metodologia” ja siellä, sivuhuomautuksessa luki: ”Käytetään enenevässä määrin sanan metodi suureellisena korvikkeena. Lähetin lakimiehelle ja molemmille tuomareille kopiot (erikoinen kahden tuomarin oikeudenkäynti!).

Metodini/menetelmäni on vaikea ja riskaabeli – joskus jopa fyysisesti – koska joskus se vaatii, että menen paikkoihin, joihin en ole tervetullut sekä vaikeiden kysymysten esittämistä. Käyttämällä minun revisionistista menetelmääni saatatte saada läimäytyksen kasvoillenne tai reissun putkaan. Mutta ette voi kainostella historiallisia ongelmia tutkiessanne. Ette voi rajata toimialuettanne papereihin ja arkistoihin – helppoihin töihin.

On hetkiä, jolloin teidän on kohdattava ihmiset kasvotusten, kuten minä kohtasin Anne Frankin isän, tämän kodissa, tai Michael Berenbaumin toimistossaan U.S Holocaust Memorial Museumissa. Berenbaum on hiljattain kirjoittanut esipuheen erittäin painavaan kirjaan, josta olen saanut kopion Ernst Zundelin ystävältä. Näytän kirjaa kameraan: The Holocaust Chronicle (Holokausti kronikka). Kuunnelkaa: Tyhjyyden ääni.

Berenbaumin ongelma on se, että hän kirjoittaa paksumpia ja paksumpia teoksia – ja niiden vaatiessa enemmän ja enemmän lihasvoimaa, ne vaativat vähemmän ja vähemmän aivokapasiteettia. Yrittäkää löytää tästä kirjasta kaasukammio! Kirjassa on satoja valokuvia. Tässä on yksi, havaitset kaksi seinää. Dachaun kaasukammio ”ei koskaan käytössä” (kuten on myönnetty 1960 ja kirjattu seinäplakaattiin Dachaun museossa) tästä huolimatta, muualla kirjassa (sivulla 609) meille kerrotaan, että kammiota käytettiin vain vähän (” … suhteellisesti vain muutamia Dachaun asukkaista kaasutettiin”). Tässä on toinen, toinen valokuva, Belzecin kaasukammiosta. Mutta … oho! Se onkin kuva Auschwitz I:n kaasukammiosta, mikä, kuten tiedämme, on väärennös.

Revisionistinen Menetelmäni Kirjallisuudessa.

Aloitin Latinan opiskelun vuonna 1939, ollessani kymmenvuotias. Kun olin kahdentoista aloitin Kreikan opiskelun. Luulen, että se oli silloin, kun minusta tuli revisionisti. Kerron miksi. Pidin kovasti Latinasta ja Kreikasta, mutta niiden hallinta oli erittäin vaativaa. Latinan kääntäminen Ranskaksi tai Englanniksi on hyvin vaikeaa, Kreikan kääntäminen Ranskaksi tai Englanniksi vielä vaikeampaa, mutta kaikkein vaikeinta on kääntää Ranskaa tai Latinaa joko Latinaksi tai Kreikaksi.

Ranskan kääntäminen Latinaksi ja Kreikaksi opetti minulle tuskallisen totuuden: emme pysty lukemaan edes omaa kieltämme täsmällisesti. Luulemme pystyvämme, mutta emme pysty. Ainoastaan silloin kun ihminen pakotetaan kääntämään omaa kieltään toiselle kielelle, hän huomaa ettei ole lukenut huolellisesti. Huolellisesti lukeminen on jotain mikä on hyvin vaikea suorittaa. Uskon, että jos todella haluamme ymmärtää jotain, meidän on käännettävä teksti kielelle, joka on täysin erilainen kuin omamme: Latinaksi tai Kreikaksi tai Hepreaksi tai Kiinaksi. Kiitos Latinan - ja Kreikankielten opintojeni olen saanut paljon harjoitusta tässä asiassa.

Kamppailin aloittaessani Ranskan kirjallisuuden opettamisen. Ranskassa on tapana antaa oppilaille lyhyt teksti selitettäväksi ja kommentoitavaksi. Ohjaajan tulee tarjota oppilaille useita valmiita kysymyksiä, jotka auttavat heitä tekstin ymmärtämisessä. Minä, myös, tein näin - alussa. Olin kuuliainen. Kunnes eräänä päivänä tajusin, että kysymykset häiritsivät oppilaitteni keskittymistä itse tekstin huolelliseen lukemiseen ja päätin etten enää antaisi heille kysymyksiä. Pyytäisin heitä ainoastaan selittämään tekstin ja luopumaan kommentoinnista.

Menetelmäni opettaa kirjallisuutta ei ollut oppilaiden kannalta riskitön. Sanoin heille: ”Kun tutkitte tekstiä, ahkeroikaa ymmärtääksenne sen merkitys. Lukekaa huolellisesti. Ja nyt kerron teille jotain vaikeaa: hyväksykää lähtökohta, että tekstillä on yksi merkitys, tai merkitystä ei ole. Älkää sekoittako merkitystä kommentointiin”. Opetin heille jonkinlaisen tekniikan. Sanoin: ”Teidän on luettava teksti ja unohdettava kirjoittaja. Jokaisen tekstin kirjoittaja tulee olemaan auctor ignotus” (tuntematon kirjoittaja). Tällä tavalla teillä ei ole ennakkomielipidettä. Huomioikaa otsikko; kirjoittaja käyttää sitä vaikuttaakseen teihin. Aivan sama kuin jos kirjoittaja sanoisi ”Tämä on puhdasta appelsiinimehua”, ja maistaisitte sitä eikä se olisi puhdasta appelsiinimehua. Runouden kohdalla kehotin luokkiani (oppilaitani) kohtelemaan sitä aivan kuin se olisi proosaa, mikä on lähes rikos Ranskassa.

Ranskassa, kuten tiedätte, meillä on hyvin hienostunut älymystö. He ovat ideoineet kaikenlaisia teorioita, joista yksi on tämä: Monimutkaista runoutta kuten Gérard de Nerval:ia, Arthur Rimbaud:ia, Charles Baudelaire:ia, Lautréamont:ia, Apollinaire:a ja Paul Valéry:a, ei tule yrittää ymmärtää. Minun luontoni tuntien, minä kuitenkin halusin ymmärtää heidän runouttaan, rivi riviltä, sana sanalta. Käytin (tai tuhlasin) joskus viikkoja Gérard de Nervalin lyhyen tekstin – vaikean tekstin - parissa. Ehkäpä menetelmäni oli hyvä, sillä usein onnistuin.

1960-luvulla tein itselleni nimen Ranskan kirjallisuudessa. Minulla oli suurenmoinen elämä. Kerran kirjoitin elämäni olevan neljäosainen. Ensimmäinen osa oli perheeni – vaimoni ja kolme lastani – ja elämän ilot. Toinen osa oli ammattini; opettaminen. Kolmas oli kirjallisuuden tutkimukseni. Neljäs osa, kuten arvaatte, oli historialliset tutkimukseni. Ehkäpä minun olisi pitänyt lopettaa kolmanteen osaan, eikä uskaltautua tälle hankalalle neljännelle osalle, mutta minusta tuli myös historian revisionisti.

Revisionistinen Menetelmäni Historiassa

Historiaa koskevasta menetelmästäni puhun laajemmin. Aloitin käyttämällä erittäin tarkasti määriteltyä kyselymenetelmää tutkiessani vuoden 1944 ”Veristä Kesää”, mitä me Ranskassa kutsumme ”Suureksi Puhdistukseksi” (”L’Épuration”).
Kuten lähestyessäni runoutta, yritin keskittää ponnisteluni fokusoimalla pieneen alueeseen Ranskaa. Halusin tutkia kysymystä Ranskan vastarinnan (maquis) suorittamista teloituksista. Se oli vaikea ja vaarallista työtä. Minun piti löytää ja kuulustella miehiä, jotka olivat kuuluneet teloittajajoukkoihin ja kysyä heiltä, ”Miksi osallistuit? Miten pystyit?” Erittäin uuvuttava tapa työskennellä. On mentävä katsomaan paikkoja, joissa teloitukset tapahtuivat. Teloittajien nimet on kirjattava ylös oikein. Tuohon aikaan, kuusikymmentäluvulla, ihmiset olivat hyvin peloissaan, he pelkäsivät etenkin kommunisteja. Mutta tutkin teloituksia vastarinnan kautta, ja kirjoitin löydöistäni. Täytyy muistaa, että meille on kerrottu Ranskassa olleen sodanaikana ”vastarintaa”. Kuulemme puhuttavan ”vastarinnasta” ja ”avustajista/kätyreistä”. Minä väitän, että sodan aikana oli kahdenlaista vastarintaa; vastarintaa koskien Saksan miehitystä ja vastarintaa koskien Kommunistiterroria.

Nyt tulen ”Holokaustiin”. Miten etenin? Olin kuullut ihmisten kertovan leireillä olleen kaasukammioita. Toiset sanoivat, jopa jo tuolloin, ettei mitään kaasukammioita ollut. Mikä historian revisiointimenetelmä oli minulle luontaisin? Se oli sanoa: ”Hyvä on, huomaan ihmisten kiistelevän kaasukammioiden olemassa olosta, nyt siis tarvitaan yksinkertainen kysymys: ”Mikä on natsien kaasukammio? Haluan nähdä sellaisen”.

Niinpä menin Pariisin ”Centre de Documentation Juive Contemporaine” (Nykyjuutalaisten Dokumentaatiokeskukseen). Muistan arkistonhoitajan kysyneen mitä etsin. Kerroin hänelle, ”Valokuvaa Natsien kaasukammiosta”. Mies vastasi ”Meillä on paljon kirjoja”. Sanoin, ”Valokuvaa”. Hän jatkoi, ”Meillä on monia todistuskertomuksia”. Sanoin, ”Valokuvaa”. Tuossa vaiheessa hän kutsui paikalle Rva. Imbertin (muistan hänen nimensä): ”Tule. Tämä Herra haluaa valokuvan Natsien kaasukammiosta”. Vannon teille naisen vastanneen, ”Meillä on monia todistuskertomuksia”. Närkästyneenä arkistonhoitaja sanoi, ”Mutta tämä Herra haluaa valokuvan”. Minut pyydettiin istuutumaan. Istuin siellä kuusikymmentä minuuttia. Naisparka selasi läpi hyllyköitä, avaten kirjan kirjan jälkeen tuloksetta. Viimein hän toi minulle valokuvan, jonka kaikki tuntevat; kypäräpäinen amerikkalainen sotilas seisomassa desinfiointi kaasukammion edessä Dachaussa, ja muita vastaavia kuvia. Ajattelin itsekseni, ”jotain on nyt pielessä”.

Menetelmäni suoruus piilee menemisessä 'keskustan keskustaan'; jopa juutalaisten dokumentaatio keskukseen. Tässä ns. Juutalaisten Dokumentaatiokeskuksessa Pariisissa oli arkisto nimeltä ”Hävittämiskaasutukset”. Sanoin, ”Nyt minua onnisti! Kaikkein oleellisin syyte saksalaisia vastaan löytynee täältä. Aloitan vahvimmasta näytöstä”. No, tutkin vahvimmat syytteet kaasutuksista enkä löytänyt yhtään mitään.

Päätin vierailla paikassa, jossa sanottiin olleen kaasukammioita. Ensin kävin Struthof-Natzweiler:issä, lähellä Strasbourgia, ja totesin, ettei siellä sijaitseva kaasukammio ollut lainkaan kaasukammio, huolimatta näyttävistä kylteistä, joissa luki: ”Kaasukammio”. Saman tien kun julkaisin tutkimustulokseni tuo ”kaasukammio” suljettiin yleisöltä. Yrittäkää päästä katsomaan sitä! ”Kaasukammio” kyltit on edelleen paikoillaan, mutta vierailijoille sanotaan, ”Tapahtuneiden vahingontekojen tähden emme voi päästää vierailijoita katsomaan”, mikä ei ole totta (eikä missään tapauksessa pätevä selitys).

Vieraillessani Majdanek:issa suunnistin heti paikkaan, missä kaasukammion oli määrä olla ollut. Rakennuksen seinässä on edelleen näkyvä kyltti, jonka on kiinnittänyt saksalainen toimivalta, joka leiriä aikoinaan pyöritti, kyltissä lukee: ”Bad und Desinfektion (Kylpy ja Desinfiointi)”. Ajattelin itsekseni, ”Tästä rakennuksesta löydän joko ’Bad und Desinfektionin’, piste, tai ’Bad und Desinfektionin’ ja jotain muuta epäilyttävää”. Se mitä löysin ei ollut mitään muuta kuin ”Bad und Desinfektion”, sekä jotain hyvin leimaa-antavaa: pienen desinfiointiin käytetyn uunin (ilman lämmittämiseen, jotta täistä puhdistusprosessi nopeutuisi) niin sanotun ”kaasukammion” lähellä, ja keskellä ovea paikan lämpömittarille. Kuten huomaatte, menetelmäni ei juurikaan eroa rikoksien poliisitutkinnasta.

Vierailin Auschwitzissa, Treblinkassa ja muissa vastaavissa paikoissa. Jokaisesta löysin 'katoavan' kaasukammion. Aina kun lähestyin kaasukammioita se katosi. En koskaan kuulustellut oppaita. Kuten tiedämme, nuo ihmisparat vain toistavat esitelmää. Aina kun vierailin leireillä, pyysin saada keskustella asiantuntijan kanssa, jolta sitten tivasin selitystä puuttuvasta kaasukammiosta. En koskaan saanut selitystä.

Tutkimusteni tuloksena julkaisin artikkelin sanomalehti Le Mondessa 29. joulukuuta 1978, sekä kirjeen 16. tammikuuta 1979. Esitin yksinkertaisia kysymyksiä (pysytelkää aina yksinkertaisessa): Miten oli mahdollista astua sisään ja tyhjentää kaasukammiot ruumiista, eikö se olisi ollut kuin syaanivetyhappomereen astumista? Miten työntekijät pystyivät käsittelemään ruumiita, kun pelkkä ihokosketus saattoi myrkyttää heidät? Entäpä ruumiiden siirrosta aiheutuva fyysinen ponnistus – tiedämme ettei ihmisen tule rasittaa itseään edes ikkunan avaamisen verran, tilassa, joka on juuri desinfioitu syaanivetyhapolla, sillä hengityksen nopeutuminen lisää myrkytetyksi tulemisen riskiä? Ainoa asia mitä kysyin oli: ”Miten se tehtiin? Antakaa minulle teknisesti järkeenkäypä selitys”. Tiedättekö mitä Pierre Vidal-Naquet, Léon Poiakov ja kolmekymmentäkaksi muuta historioitsijaa vastasivat kysymykseeni? Heillä oli suurenmoinen vastaus, jonka he julkaisivat Le Mondessa 21. helmikuuta 1979. He kirjoittivat. ”Kenenkään ei pidä kysellä kuinka sellainen massamurha oli, teknisesti, mahdollinen. Se oli teknisesti mahdollista, koska se tapahtui”.

Ehkäpä minun olisi pitänyt häipyä ja sanoa: ”Hyvä on, he eivät pysty vastaamaan minulle. Jään vain odottelemaan heidän vastaustaan”. En tiedä miksi jatkoin ja jatkoin tappelemista. Olin ensimmäinen, joka julkaisi suunnitelman oletetuista kaasukammioista, vaikkakin toisen puolen olisi pitänyt julkaista se.

19. tammikuuta 1995 koin elämäni järkytyksen – ja järkytyksiä on ollut monia. Avatessani viikkolehti L’Expressin löysin Eric Conanin (meitä rajusti vastustavan historioitsijan) pitkän artikkelin. Otsikko kuului ”Auschwitz: la M´moire du Mal” (”Auschwitz: Pahuuden Muisto”). Lehdestä, sivulta 68, luin nämä sanat koskien Auschwitz I:n kaasukammiota. ”Kaikki siinä on huijausta”. Samassa artikkelissa Conan kirjoitti asiasta, jota hän itse kutsuu ”väärentämiseksi”: ”Faurissonin oli helppo sanoa niin, etenkin kun museon henkilökunta vetäytyi vastaamasta hänelle”. Siinä se oli. Ja kaiken aikaa se olin minä, jonka piti olla väärentäjä. Tuhoamiseen uskojien piti olla totuuden kertojia. Tuolloin 1995, ortodoksi historioitsija julisti: ”Faurisson oli oikeassa”, mutta lisäsi lopuksi; ”Mitä sitten?”

Sijaintipaikassa vierailu saattaa suoda toisen tehokkaan argumentin, argumentin jota, hämmästyttävää kyllä, edes Fred Leuchter ei pysty viemään ylemmälle tasolle. Jos haluatte osoittaa, että Saksan uunien väitetty teho oli teknisesti mahdoton, voitte tehdä jotain hyvin yksinkertaista. Teidän ei tarvitse kirjoittaa kahtasataa sivua. Menkää vain katsoman krematoriota. Tutkikaa nykyajan krematoriouunien tehoa ja verratkaa niiden tehoa väitettyjen Auschwitzin – lähes kuusikymmentä vuotta aikaisempiin – uuneihin. Voitte tehdä aivan samoin kaasukammion suhteen. Menkää katsomaan amerikkalaista kaasukammiota. Miksi te amerikkalaiset ette tee niin? Näkisitte kuinka monimutkaista on kaasuttaa edes yksi ihminen. Nyt, tietysti tiedämme, että jotkin aspektit virallisessa teloituksessa ovat ns. ylellisyyttä. Kuvitelkaapa vain minkälaista oli vuonna 1924, kun ensimmäinen kaasuteloitus toimeenpantiin Yhdysvalloissa. Huomaatte kuinka hirvittävän monimutkaista kaasuttamisen täytyy vielä nykyäänkin olla. Teidän ei tarvitse kuin verrata amerikkalaisen rangaistuslaitoksen kaasukammiota niin sanottuun Natsi kaasukammioon, niin huomaatte kaasuttamisen väitetyissä Natsi kaasukammioissa olevan mahdotonta.

Vastakkain Asettaminen

Ei riitä, että tutkitte sijaintipaikat, teidän täytyy myös puhua ihmisille. Aivan kuten minä tein, teidän on mentävä sinne missä vaara on. 1994 poikkesin hätyyttelemässä Michael Berenbaumia, joka oli silloinen U.S Hologaus Memorial Museumin tutkimustyönjohtaja. Kierrettyäni museon kahden amerikkalaisen ystäväni kanssa, soitin Michael Berenbaumille aulasta. Kerroin hänelle puhelimessa, ”Nimeni on Robert Faurisson. Haluaisin tavata teidät”. Lainkaan epäröimättä Berenbaum vastasi: Kello on varttia vaille neljä. Mikä tarkoittaa, että vartin yli neljä olette toimistollani”. oli kuin hän olisi odottanut minua koko vuoden!

Kun astuin sisään hänen toimistoonsa, en nähnyt ainoastaan Berenbaumia, vaan kaksi muuta herrasmiestä istumassa sohvalla. He olivat museon johtajat. Todistajani iskivät minua oikealta ja vasemmalta. Berenbaum kysyi, ”Siispä, mitä kysymyksiä teillä on?” Kerroin hänelle, ”Kirjoitin alakerran vieraskirjaan; ’olen vieraillut tässä paikassa 30. elokuuta 1994 (pidän päivämääristä) mutten löytänyt vastausta haasteisiini: ’Näyttäkää tai piirtäkää minulle Natsien kaasukammio’”. (Vaikkakin tiesin, että museossa on kaasukammion malli, halusin kuulla Berenbaumin kertovan minulle, että se on onnistunut malli. Tiesin ettei hän tekisi niin). Hän kysyi minulta, ”Miksi minun pitäisi vastata kysymyksiinne? Kenen kanssa toimitte? Ernst Zundelin. Bradley Smithin. Teidän tulisi tietää, että kuluneen vuoden aikana meillä on ollut kaksimiljoonaa vierasta. Joten, kuka te olette?” Sanoin, ”Teidän täytyy vastata kysymykseen, jonka kirjoitin vieraskirjaan.” Hän vastasi, ”En näe miksi.” Sain yhtäkkiä ajatuksen. Sanoin hänelle. ”Teillä on velvollisuus vastata, koska esitätte syytöksen saksalaisia vastaan.” Ensimmäistä kertaa elämässään, luulen niin, Berenbaum tajusi syyttävänsä saksalaisia yksinkertaisesti sanomalla, että kaasukammiot olivat olemassa. Ajattelin, että hän läimäyttäisi minua kasvoihin. Berenbaum raivostui ja hetken olin varma, että hän kutsuu paikalle turvamiehet. Muistaakseni hän sulki nauhurinsa - ja seuraavan tunnin ajan piinasin tuota miesparkaa.

Revisionistin täytyy olla piirun verran sadistinen. Hänen on palattava ja kysyttävä ”Onko tämä se hammas johon sattuu?” ”Kyllä”. ”Varmastiko?” Tarkoititko tätä?” Tällä tavalla yritän hoitaa kaikki tutkimukseni.

Pitäytykää Yksinkertaisessa

Kun revision kirjallisuutta esikuvani oli Jean-Fracois Champollion, mies joka vuonna 1822 selvitti Egyptin hieroglyfit. Champollion ei tukeutunut suuriin sanoihin ja mahtaviin teorioihin. Hän yksinkertaisesti yritti, sanan sanalta, ymmärtää. Tiedättekö, että ennen Champollionin onnistumista, oli monia professoreita, jotka pystyivät puhumaan noista teksteistä, joita he eivät ymmärtäneet? Heidän selityksensä olivat, tietysti, aina taivaallisia. Tämä teksti oli ”rukous jumalille” tuo ” sen tai tämän sielunsyvyyksiä” ja muuta vastaavaa. Sen jälkeen kun Champollion oli selvittänyt muinaisen Egyptiläisen kirjoitus-systeemin, nuo taivaalliset tekstit osoittautuivat usein listoiksi niin ja niin monesta lehmästä, vuohesta tai lampaasta. Niin intelligenssi tulee työskentelemään. Aina suuria ideoita, aina filosofiaa. Inhoan filosofiaa. Inhoan sitä, koska, itse asiassa, en ymmärrä sitä.

Revisionimi mallini historiassa olisi Sherlock Holmes. On oltava hänen laillaan rohkea, lyhytsanainen ja tarkoituksenmukainen. Näin tulin keksineeksi sanontani ”No holes, no holocaust” (”ei reikiä, ei holokaustia”), jonka olette kuulleet. Lausuin sen ensikertaa yllättäen vuoden 1994 konferenssissamme. Muistan ettei kukaan reagoinut tuolloin mitenkään. Kukaan ei tuntunut ymmärtävän, johtuen ehkä huonosta Englanninkielen taidostani. Kaksi tai kolme vuotta myöhemmin, revisionistit kuten Dr. Robert Countess, alkoi tehdä huomautuksia, ”Mutta meidän tulee olla varovaisia. Sanamuotosi on hyvin lyhyt, ehkäpä se on liian lyhyt”. Ymmärrän moitteen. Kun jokin asia on hyvin lyhyt, ehkä se on liian lyhyt. Monimutkaisia asioita, näyttäisi siltä, ei voi sanoa muutamalla sanalla. Ymmärrän hyvin miksi ihmiset ovat varuillaan, mutta joskus lyhytsanaisuus on hyvä asia.

Ajattelen ”Ei reikiä, ei holokaustia” olevan hyvä sanonta. Näin selitän sen. Kun teillä on hyvin suuri ongelma, tiedätte ettette voi käsittää sitä kokonaisuudessaan. Se olisi mahdotonta. Se on yksinkertaisesti liian iso. Mitä sitten pitää tehdä? On mentävä rohkeasti ytimen keskustan keskustaan. ”Holokaustin” ydin on Auschwitz. Auschwitz on pääpaikka. Näin ollen meillä on iso ympyrä ”H”, ”Holokausti”, sen sisällä pienempi ympyrä; ”A”, niin kuin ”Auschwitz”. Entä mikä on Auschwitzin keskus? Se on ”K” krematorio, joista kuhunkin väitetään kuuluneen ihmisten tappamiseen käytetty kaasukammio. Mikä on ”K:n” keskus? Se voi ainoastaan olla se yksi krematorio, jonka väitetään olevan vahingoittumaton; ”restauroimaton”. Tällainen krematorion on nykyään krematorio numero kaksi Auschwitz-Birkenaussa. Epäilemättäkin Saksalaiset räjäyttivät sen (tai kukaties Venäläiset – sillä ei ole väliä). Vastustajamme sanovat: ”Tämä on se paikka”. Niinpä meidän täytyy matkustaa krematorio II:een, ja perillä meidän on etsittävä koko ”Holokaustin” episentri: Eli reiät krematorio II:n, oletetun, kaasukammion katossa, sillä ne ovat ne reiät, joiden kautta SS miesten oletetaan kaataneen Zyklon B pelletit. Menkää krematorio II:een. Etsikää noita reikiä. Ette löydä yhtäkään.

Charles Provan antoi minulle eilen tämän pamfletin. Hän tarkistaa revisionismiani, mikä on erittäin hyvä asia. Nyt minä aion käydä läpi hänen revisiointiaan minun revisionismistani. En valitettavasti ole vielä päässyt lukemisen loppuun, joten minun on oltava varovainen. Aion kuitenkin kertoa teille saamani ensivaikutelman. Kerroin Hra. Provanille, että aion sanoa muutaman sanan siitä.

Ajattelen, että teos on hyvä. Ensinnäkin se on lyhyt. Toisin kuin Berenbaumin kirjojen kohdalla, ette tarvitse lihasvoimaa pystyäksenne lukemaan sitä. Mitä tähän mennessä voin sanoa, se on hyvin tehty. Ilmiselvästi sen parissa on ahkeroitu kovasti. Silti tutkimuksen menetelmässä on paha virhe. Sanoakseni yksinkertaisesti; teidän ei tule sekoittaa todistusta (ihmisen antamaa todistuskertomusta) ja fyysisiä todisteita, mitä löydätte tapahtumapaikalta.

Te Hra. Provan aloititte todistuksella (todistuskertomuksella). Mutta sen sijaan, että olisitte erottaneet fyysiset todisteet todistuskertomuksen oletetuista reistä, te todistuskertomusta arvioidessanne puhutte siitä mitä sijaintipaikalta pitäisi löytyä. Tämä on asioiden sekoittamista. Toisin sanoen; sen sijaan, että olisitte tuoneet öljyä ja sitten etikkaa tehdäksenne vinaigrettea, toittekin ensin vinaigretten ja teette sitten kovasti työtä erotellaksenne öljyn etikasta, mikä – näettekö – on aivan liian vaikeaa?

Mutta Charles Provan on tehnyt todellista työtä ja meidän on otettava se vakavasti.

Revisionisti Menetelmiä Tulevaisuutta ajatellen

Nyt revisionistisiin menetelmiin uutta revisionistien sukupolvea ajatellen. Täytyy sanoa, että olin melko lailla liikuttunut saapuessani tänne ja nähdessäni German Rudolfin ja Jurgen Grafin työskentelevän tarmokkaasti yhdessä. Tämä on uusi sukupolvi. Yksi heistä, German Rudolf on karkotettu. Mikä häpeä, kaukana kotimaastaan, urastaan, vaimostaan ja kahdesta lapsestaan! Sveitsiläinen Jurgen Graf on tuomittu vankeuteen viideksitoista kuukaudeksi. Eikö se ole häpeä? Mutta olisittepa nähneet nämä kaksi. He työskentelivät iloisina ja ahkerasti. Heidän kaltaisilleen ihmisille haluan nyt puhua ja nostaa esiin useita ideoita tulevia tutkimuksia varten.

Antakaa kun aloitan Anne Frankin päiväkirjasta. Ehkä muistatte minun käyneen tapaamassa Anne Frankin isää, Otto Frankia, Baselissa, Sveitsissä seitsemänkymmentäluvulla. Kuten huijarit aina, hän oli miellyttävä, itse asiassa hyvin miellyttävä. Aina välillä kuulee ihmisten huudahtavan, ”Mutta hän on niin miellyttävä. Miten hän voisi olla huijari?” Huijarit ovat aina miellyttäviä!

Siispä menin tapaamaan Otto Frankia. Haluan katsoa ihmisiä silmiin. Kerroin hänelle, että epäilin vakavasti Anne Frankin päiväkirjan todenperäisyyttä. Hän sanoi ”No, ei se mitään. Olen valmis vastaamaan kysymyksiisi”. Olin onnekas sen suhteen, että hänen (toinen) vaimonsa oli paikalla. (Tulette huomaaman, että hän on tärkeä osa tarinaa). Frank oli sanonut olevansa valmis vastaamaan kysymyksiini, mutta hän oli hivenen kuin Michael Shermer, joka haastatteli minua vuonna 1994. Ehkäpä Otto Frank ajatteli, kuten ajatteli Shermerkin, ”Ahaa, ranskalainen intellektuelli. Seuraa henkevää keskustelua nuoren tytön psykologiasta, vuorovaikutuksesta kahdeksan, samassa piilossa elävän ihmisen kassa sekä tuolloin juutalaisia koskevasta poliittisesta ilmapiiristä, jne.”

Mutta, siinä minä olin perustieto-revisionismini kanssa. Sanoin ”Hra. Frank, te ette voineet pitää mitään ääntä, edes öisin. Jos teitä yskitti, otitte kodeiinia. Teitä oli Amsterdamissa, noissa pienissä huoneissa, kahden vuoden ajan kahdeksan ihmistä, muiden huoneiden ympäröiminä, jotka olivat ’vihollisten’ käytössä. ’Viholliset’ kuuntelivat”. ”Kyllä”, hän myönsi. ”Miten on siis mahdollista, että nuori mies, Peter, hakkaa ullakolla halkoja esitelläkseen Annelle voimiaan? Voitteko kuvitella sen melun? Peter jopa rakentaa huonekaluja ja joka aamu soi herätyskello. Siellä on radio, ja ne kiljunnat kun hammaslääkäri (yksi kahdeksasta on hammaslääkäri) hoitaa potilastaan jne. Miten selität kaiken tämän?” Hänellä ei ollut selitystä.

Seuraavaksi kysyin häneltä, ”Entä jätteet?” Kuunnelkaa nyt tässä ranskalaista intellektuellia! ”Entä jätteet? Sanoit, että ne poltettiin uunissa”. ”Kyllä”. ”Mutta muutitte kesäkuun 12. päivä ja sanotte sytyttäneenne uunin ensimmäisen kerran lokakuun kahdennentoista tai viidennentoista päivän aikoihin. Siispä mitä kesällä tehtiin jätteille ja mitä myöhemmin uunista tulevalle savulle? Asuitte paikassa, jonka oletettiin olevan asumaton. Mutta savu, etenkin öisin, tarkoitta sitä, että talossa on joku. Katselkaapa savua öisin.” Otto Frankilla ei ollut vastausta.

Kyselin miesparalta monia vastaavia kysymyksiä ja hänen vaimonsa huudahteli, ”Ihmeellistä! Niin, miten ihmeessä te pystyitte?” Tai, ”Miten se oli mahdollista?” ”Maul Zu (Ole hiljaa)! mies tuhahti hänelle Saksaksi. Jatkoin ja yhtäkkiä Otto Frank sai älynväläyksen. Hän sanoi minulle ”Hra. Faurisson, olen sataprosenttisesti samaa mieltä kanssanne. Tieteellisesti ja teoreettisesti tapahtumat ovat mahdottomia, mutta ne tapahtuivat”.

Sanoin hänelle, ”Hra. Frank, teette asian hankalaksi minulle. Jos olette samaa mieltä kanssani ettei ovi voi olla samanaikaisesti sekä auki, että kiinni, niin ei ole tarvetta ”tieteelliselle” ja ”teoreettiselle”, mutta jos jatkatte kertoen, että olette omin silmin nähneet sellaisen oven, niin minulla tulee olemaan hankaluuksia asian kanssa. Olkaa hyvä ja vastatkaa kysymyksiini”. Tietenkään vastauksia ei ollut.

Seuraavana päivän hän vei minut pankkiin. Se oli ensimmäinen kerta kun olin koskaan ollut Swiss pankin holvissa, tai minkään muunkaan pankin holvissa. Näin mieleenpainuvat säilytyslokerot, joihin voidaan tallettaa rahaa, koruja ja käsikirjoituksia. Otto Frank otti esiin käsikirjoituksen. Hän sanoi ”katso nyt, tässä se on”. Menimme takaisin hänen kotiinsa katsomaan sitä. Sanoin, ”Hra. Frank, en ole käsialaspesialisti. En ole kiinnostunut käsikirjoituksesta. Se mitä haluan, on, että selität minulle tarinan niin, että se pitää – mutta et pysty”. Tultuani kotiin Baselista, hahmottelin raportin päiväkirjaa koskevista kysymyksistä ja annoin sen saksalaisen ystäväni käytettäväksi, joka oli joutunut vaikeuksiin Saksan oikeuslaitoksen kanssa ilmaistuaan epäilyksiä päiväkirjan todenperäisyydestä.

Saksalainen tuomari tilasi käsiala-analyysin ”Anne Frank” käsikirjoituksesta. Tässä meidän revisionistien täytyy olla varovaisia. Kuulen usein ihmisten sanovan, ”Kuulakärkikynällä kirjoittaminen oli keksitty”. Olkaa varuillanne! Raportti oli täysin riittämätön. Se päätteli, että koko käsikirjoitus oli kirjoitettu samalla kädellä. Muistakaa se. Raportti kertoi, että kirjoitusta oli musteesta kuulakärkikynään, mutta tarkkaa tietoa ei annettu. Emme tiedä kuinka suuri osa ja missä kohdin, jne. Siispä, olkaa varauksellisia saksalaisraportin suhteen.

Otto Heinrich Frank kuoli vuonna 1980. 1986 oletetusta Anne Frankin päiväkirjasta julkaistiin Amsterdamissa ”kriittinen painos”. Seuraavien vuosien aikana ilmestyi saksalainen, ranskalainen ja englantilainen painos. Kaikki neljä olivat lähes yhtä paksuja kuin The Holocaust Chronicle (Berenbaumin saatesanoilla), jonka näytin teille. Ihmiset ajattelivat ”Ahaa, tämä on vastaus Faurissonille”. Kirja jopa sanoo niin: ”Tämä on vastaus Faurissonille.”

No, teidän pitäisi lukea mitä julkaisijat sanovat Otto Frankista. He kaikki kutsuvat häntä valehtelijaksi. Olin oikeassa! Kyseisen ”kriittisen painoksen” lopussa lukee ettei Otto Frankin olisi koskaan pitänyt väittää, että se mitä hän julkaisi oli Anne Frankin todellinen päiväkirja. Kaikesta huolimatta tämä ”opillinen painos” on pelkästään iso bluffi. He esittelevät käsialaa kautta koko tekstin ja sanovat, ”Kuten näette se on samanlaista”. Minun mielestäni se ei ole samanlaista, mutta en ole asiantuntija, joten minun on oltava varovainen. Eikä kysymykseni koskenut käsialaa. Kysymykseni oli: ”Voitteko selittää kaikki tarinan ongelmakohdat?” Sen sijaan, että olisin saanut vastauksen, kirjan alussa yksi julkaisijoita tekee yhteenvedon siitä mitä hän ajattelee minun kirjoittaneen. Yhteenveto on ilmiselvästi karrikatyyri. Jos olin sanonut jotain tyhmää he tietysti raportoivat siitä sanatarkasti.

Neuvon teitä olemaan varovaisia. Kysymys Anne Frankin käsialasta on jotain mitä kutsun ”savusilliksi” (harhaanjohtava toimenpide). Haluaisin jonkun, joka osaa, ja jolle Hollannin - ja Saksankielet ovat tuttuja tekevän tietokoneella vertailuja Anne Frankin päiväkirjan, jollaisena se julkaistiin – suosittu painos – ja uuden suositun painoksen (jonka on editoinut Mirjam Pressler) välillä. Minä itse olen löytänyt kaksi tai kolme eri Anne Frankia. Jos joku tekisi tällaisen vertailun nykyään, luulen, että hän löytäisi kahdeksan tai kymmenen Anne Frankia.

Nyt, koskien Einsatzgruppenia: Luulen, että tämä on kaikkein tärkein ehdotukseni tuleville tutkimuksille. Haluaisin nähdä työtä tehtävän tarkasti koskien niitä saksalaisia, jotka Saksan armeija teloitti juutalaisten tappamisen vuoksi. Kyllä, Marinkassa, Venäjällä, kaupunginjohtaja tappoi yhden juutalaisen naisen. Hän joutui Saksan armeijan sotaoikeuteen ja tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Minulla on monia vastaavia esimerkkejä.

Kenttämarsalkat List, von Kuechler, von Mantein; Kenraali Otto Dessloch; Kenttämarsalkka von Kleist; Kenraali Kittel: jokainen heistä määräsi saksalaisen sotilaan, upseerin tai virkamiehen teloitettavaksi, tämän tapettua yhden tai useamman juutalaisen. Miten tämä oli mahdollista jos toimintaperiaate oli fyysisesti hävittää kaikki juutalaiset? Minun mielestäni von Mansteinille, Listille, von Kuechlerille, von Kleistille ja Kittelille pitäisi istuttaa puut Jerusalemin Oikeudentuntoisten (pakanoiden) Ei-juutalaisten Bulevardille (Avenue of Righteous Gentiles). Ja miksei yksi myös Adolf Hitlerille? Hitler määräsi ihmisiä teloitettavaksi juutalaisten tappamisesta.
Tämä on sellainen kysymys, jota revisionistin pitäisi tutkia.

Minulla ei ole aikaa puhua ”ruskeista juutalaisista”, juutalaislapsista Auschwitzissa eikä, siitä mitä kutsun ”Holocaust Memorial Museumin tiskin-alta-oppaaksi”; revisionisti-opastettu kierros kyseisessä museossa.

Ehkä olette kuulleet pessimismistäni. Haluan sanoa muutaman sanan siitä. Syistä, joita en ehdi nyt selittää, olen melko pessimistinen. Antakaa kun selitän. Vieraillessani ensimmäisen kerran tässä maassa vuonna 1979 ystäväni Gene Brugger oli minua vastassa Kennedyn lentokentällä. Eilen hän muistutti minua siitä kuinka saavuin mukanani Arthur Butzin kirja Hoax (Huijaus) ja tennismaila. Genellä, joka on saksalaista syntyperää, oli minulle tuolloin kysymys. Hän sanoi, ”Olet ranskalainen. Miksi teet tämän saksalaisten hyväksi?” Hän kertoo minun vastanneen, ”En tee mitään saksalaisten hyväksi. Lintu laulaa. Se ei voi muuta kuin laulaa, koska se on sen luonto. Lintu ei voi laululleen mitään. Niinpä, jopa pessimistisen linnun täytyy laulaa.”

Toissapäivänä kun olin lähdössä Ranskasta, Adrien, yksi lastenlapsistani, soitti ja sanoi, ”Sinä olet lähdössä”. Vastasin kyllä. ”Mihin sinä menet?” ”Yhdysvaltoihin”. ”Miksi?”. ”On töitä, jotka pitää tehdä”. Hän on hyvin kiltti minulle, tämä poika. Hän sanoi, ”Nyt isoisä, sinun täytyy lopettaa. Teet liikaa töitä. Yötä päivää. Olet hirveän vanha. Kohta sinä kuolet.”

Kuten näette, olen vielä hyvinvoiva ja elossa. Ja vaikka olenkin vanha lintu, luulenpa, että jatkan laulamista.

MARIONETTI-OBAMAN LELUT (Euroopan kohtalo Venäjä-Kiina pelissä)

2008-11-13T04:19:00.000-08:00

Käännös videolle: Miehet Obaman takana
Historioitsija Webster Tarpleyn haastattelu, osa 1:
(Henkilön ajatuksenjuoksu on kääntäjän näkökulmasta hivenen poukkoilevaa – pahoittelen töksähtelevyyttä)

Varokaa Obamaa, hän ei ole sitä mitä luulette hänen olevan. He yrittävät tehdä hänestä muslimin näköisen. USA:ssa he yrittävät … hän on saattanut olla muslimi jossain vaiheessa – sen he haluavat Yhdysvalloissa kätkeä, mutta maailmalla he sanovat; ”ooh hän on muslimi, hänestä meidän pitää pitää”.

Olen itse asiassa kirjailija; historioitsija. Olen kirjoittanut terrorismista Keski-Euroopassa. Olen kirjoittanut George Bush vanhemmasta: ”George Bush: The Unauthorized Biography” (George Bush; Epävirallinen elämänkerta) – melko tunnettu kirja internetissä - luulen. Olen kirjoittanut maailman ekonomisesta kriisistä ”Surviving the cataclysm” (Turmiosta selviytyminen), tehnyt esseitä historiasta; "Against Oilgarchy" (Hallitsevaa klikkiä vastaan) sekä ”9/11 synthetic terror Made in Usa” (Synteettinen kauhu, made in USA) ja minulla on juuri ulos tullut kirja ”Obama: The Postmodern Coup – Making of Manchurian” (Obama: Postmoderni vallankaapaus – Mantsurian voitto) - mutta olen niin huolestunut Obama-ilmiöstä etten ole tänä vuonna kirjoittanut ainoastaan yhtä kirjaa, vaan kaksi. On tulossa ulos toinen kirja ”The Unauthorized Biography of Obama” (Obaman epävirallinen elämänkerta).

Tehtäväni - koskien Yhdysvaltojen politiikkaa - on kiinnittää ihmisten huomio kulloinkin kaikkein vaarallisimpiin peiteoperaatioihin: Vuosina 2001 – 2007 tällainen oli koko 9/11 myytti ja pyrkimys aloittaa sotia. Afganistanin sota ja Irakin sota - ja jonkin aikaa pyrkimys oli myös aloittaa Iranin sota. Aina noin vuoden 2007 heinä-elokuuhun asti tuo oli hyvin suuri vaara, joten keskityin siihen. Tuo vaara on nyt siirtymässä - radikaalisti vaihtanut kohdettaan. Nyt suurin vaara piilee peiteoperaatiossa koskien Obaman vilpittömyyskuvan luomista: On kysymys jonkin näköisestä poliittisesta, Yhdysvalloissa käynnissä olevasta qodata:sta. Hyvin vaarallista maailmalle, koska Obaman ajama politiikka on entistä aggressiivisempaa, sotilaallisempaa ja yleisesti ottaen katastrofaalisempaa kuin mikään muu NWO-konseptissa (New World Order).

McCainista ei ole mitään hyvää sanottavaa, Obamasta vain on paljon pahempaa sanottavaa. Obama on tekeillä oleva maailmantragedia. Jos Obama pääsee presidentiksi tilanne on katastrofaalinen. Hän on kolmisivuisen komission, erityisesti Zbigniew Brzezinskin sätkynukke. Kysymyksessä on pankkiirien klikki. He johtivat Carterin esikuntaa. Monetkaan eivät nykyään muista kuinka tuhoisa Carterin esikunta oli, mutta ne olivat hyvin, hyvin pahoja aikoja sekä taloudellisesti, että strategisesti. Nyt tämä samainen ryhmä on luonut uuden sätkynuken. Tällä kertaa paremmin valmistellun ja ohjelmoidun. Joten - tämä on se hetki, kun tämä pankkiirien klikki haluaa esitellä uuden kasvon, ei oikeistolaista, ei NWO-kannattajaa, vaan vasemmistolaisdemokraatin, joka lupaa toivoa ja muutosta, mutta todellisuudessa edustaa toimintaperiaatteita, jotka ovat laadullisesti paljon pahempia kuin ennen; laadullisesti tuhoisampia. Ja! – Hän voi hankkia Euroopan liittolaisuuden, hän voi tehdä Euroopasta sätkynuken, käyttötavaraa, sillä tämä seuraava Yhdysvaltain hallinto – jos kyse on Obamasta – tulee tarkoittamaan, ei niinkään sotia Lähi-idässä, vaan sotia paljon laajemmassa mittakaavassa. Brzezinskin ajatus on ettei maailman voiman keskus ole Iran, vaan Moskova ja Peking! Ja siitä syystä Brzezinski haluaa seuraavan kauden aikana murskata ennen kaikkea Venäjän ja Kiinan, jotta Yhdysvaltain-Brittanian maailmanherruus säilyisi seuraavat sata vuotta. Tämä on itse projekti – paljon kunnianhimoisempi kuin mikään NWO suunnitelma. Uskaliaampi ja vaarallisempi, joten ihmisten Euroopassa on parasta herätä. Tyhmä, romanttinen illuusio - joka eurooppalaisilla on Obamasta - tulee olemaan heidän itsemurhansa, jolleivät he ymmärrä tätä.

On oikeistolaisia jotka eivät tiedä miten hyökätä Obaman kimppuun – minä hyökkäisin Obaman kimppuun siten kuin juuri sanoin: Hän on maailman finanssikeskuksen, kaikkein pahimpien piirien, David Rockefellerin, George Sorosin ja heidän ryhmänsä sätkynukke, ja heidän projektinsa on äärimmäisen tiukka talouspolitiikka, brutaali elintason laskeminen sekä Yhdysvaltojen köyhdyttäminen ja surkeaksi tekeminen. Ulkomaanpolitiikkaa koskien suunnitelma on maailmanlaajuisesti lopettaa Venäjä ja Kiina, joten tätä varten he tarvitsevat vasemmistonaamion. Oikeistolaiset eivät tiedä miten tätä kaikkea vastaan hyökätään, joten he joko väittävät, että Obama on kommunisti – mikä ei mielestäni pidä paikkansa, koska hän on finanssikeskuksen palvelija – miten hän voisi olla kommunisti? – Tai, että hän on muslimi, koska hänen toinen nimensä on "Hussein". Hän asui jonkin aikaa Indonesiassa - ja hän tosiaankin on saattanut pitää itseään muslimina jonakin ajankohtana elämässään - minä kuitenkin haluaisin huomioida hänen kaksi isäänsä: Ensin hänellä oli isä Keniasta, Barak Hussein Obama vanhempi, hänen biologinen isänsä, joka hylkäsi hänet, ja sitten isä Indonesiassa, mies nimeltä Lolo Soetoro. Molemmat miehet olivat – mielestäni - sitoutuneempia "Johnnie Walker, mustaetikettiseen viskiin" kuin islamiin – joten en usko, että muslimiyhteydessä on mitään järkeä, mutta lisäisin yhden asian: Se joka haluaa Yhdysvaltain presidentiksi, pyytää itse asiassa saada laittaa sormensa lämpöydinasenappulalle. (On olemassa nappi, joka laukaisee ion cannon ballistic aseen ohjuksen).
Tästä lähtökohdasta me – yleisö – haluamme tietää kaiken Obamasta – kaiken. Jos hän oli jossain vaiheessa muslimi – hyvä – otetaan selvää – sitten kaikki tietävät – minua se ei haittaa … kaikki eivät ehkä ole samaa mieltä. Pääasia kuitenkin on, että meidän tulee tietää hänestä kaikki; ilmoittautuiko hän asevelvolliseksi, onko hän hiv-positiivinen, onko hänellä rikosrekisteri, onko hän biseksuaali, polttaako hän crackiä tai kokaiinia, nämä ovat kaikki hänestä tehtyjä väitteitä.

Tämä tyyppi on imperialismin kaikkein pahimpien piirien sätkynukke. Hän on kiinnostunut samasta imperialistisesta projektista - vain paljon tehokkaammalla ja älykkäämmällä, joskin lopulta mielipuolisemmalla - tavalla toteutettuna. Otetaan Iranin tapaus: NWO- kannattaja (joku kuten McCain) tarkastelee Irania ja sanoo: ”me haluamme pommittaa Irania”. Brzezinski vastaa; ”olette hulluja, ette voi tehdä niin, olette liian heikkoja, olette liian syvällä vararikossa, liian eristäytyneitä ja fiksoituneita". Tiedättekö mitä teidän pitää tehdä Brzezinski jatkaa; ”En halua Irania sotaan Yhdysvaltoja vastaan, haluan Iranin sotaan Venäjää vastaan – tehdään Iranista työkalu, sätkynukke ja pelataan Iranilla Venäjää vastaan”. Tiedän miten asia toimii, Brzezinski sanoo; ”Minä pelasin Afganistania Neuvostoliittoja vastaan ja tuhosin Neuvostoliitot”.
Tarkastellaan Syyriaa: NWO-kannatus tarkastelee Syyria ja sanoo; ”hyökätään Syyriaan”. Johon Brzezinski: ”Olette hulluja - älkää tehkö niin, tehkää Syyrian kanssa sopimus”.
Syyriassa on erittäin tärkeä laivastotukikohta paikassa nimeltä Tartus, välimerellä. (Brzezinski on vasta äskettäin palanut Iranista, missä hän osallistui Irankorporaatioon pari kuukautta sitten). Tavoite olisi saada venäläiset ulos Tartuksesta ja kääntää Syyria Venäjää vastaan – niinpä sen sijaan, että muslimit olisivat maalitaulu, heistä tuleekin tykinruokaa projektissa Venäjää ja Kiinaa vastaan. Otetaan Kiinan Turkistania, missä elää muslimivähemmistö; Vigorit. Mikä on Brzezinskin suunnitelma heidän varalleen? - Saada heidät taistelemaan ja kuolemaan jonkinlaisessa välikohtauksessa Tiibetin kanssa.
Idea on unohtaa tähän asti voimassa ollut kohdelista – kohdelista kasvaa suuremmaksi. Anna kun lisään kohdelistaan muutaman: Otetaan Sudan - arabimaa - arabiliiga. Miksi Sudan on kohteena, miksi he tekevät näin? Ovatko he tosiaan huolestuneita humanitaarisesta hädästä? Ei, he ovat huolestuneita, koska 7% Kiinan öljystä tulee Sudanista. He etsivät kiihkeästi veruketta tunkeutuakseen Sudaniin, kukistaakseen kenraali Bashirin ja katkaistakseen Sudaniin menevän öljyn.

Otetaan tosi iso-juttu: Tähän asti kaikkien huomio on kiinnittynyt Iraniin; iskeekö Yhdysvallat Iraniin, iskeekö Israel Iraniin? – Minä sanon ei, he eivät tee niin, Yhdysvallat ja Britannia eivät iske … en voi tietenkään pois sulkea joitain Israelilaisista hulluista, mutta en usko edes sitä.

Osa 2.

… Enkä tiedä onko todennäköistä, mutta on olemassa hyökkäyksen kohde, ja se on Pakistan. Pakistan on muslimivaltio, jossa elää 160 miljoonaa ihmistä - ja heillä on ydinaseita ja kyky käyttää niitä.
Palataan viime kesään, Chicagoon ja demokraattiehdokkaiden väittelyyn: Obama nousi ääneen ja sanoi; ”minä haluan yksipuolisen pommi-iskun Luoteis-Pakistaniin”. Rouva Clinton sanoi, ”ei, ei niin voi tehdä”. McCain sanoi ei, jopa Bush sanoi ei. Ja nyt Yhdysvallat tekee mitä Obama vaati. Yhdysvallat pommittaa Luoteis-Pakistania - ja tosiaan; Yhdysvaltojen ja Naton joukot sekä Afgaanijoukot valmistautuvat tunkeutumaan Pakistaniin Afganistanin rajan yli.

Miksi he tekevät näin? Tämä on ainoa paikka maailmassa missä vielä puhutaan Bin Ladenista, al-Qaedasta ja terrorisminvastaisesta sodasta, kaikesta tästä järjettömästä metodiikasta. Miksi niin tehdään? Koska he haluavat tuhota Pakistanin istuvan hallituksen. Varmaankin näitte Pakistanin pääministerin, Gilanin toissailtaisen lausunnon, missä hän sanoi; ”Kansallinen kunniamme ja suvereenisuutemme ei salli ulkomaalaisten joukkojen tunkeutumista maahamme”. Ja hän on aivan oikeassa, mutta Yhdysvallat ja NATO aikovat tehdä juuri niin uuden menettelytapansa turvin. Tavoite on tuhota Pakistan. Kuten näette; Irak on nyt jakautunut kolmeen osaan ja Pakistan tulee jakautumaan neljään tai viiteen osaan. Osat tulevat olemaan Sindh, Bushtunistan?, Baluchistan, Waziristan jne. jne. eikä se koskaan lopu – tämä on tavoite.

Miksi he tekevät tämän? Ei niinkään koska Pakistan on islamilainen maa, vaikkakin se kuuluu asiaan, vaan pääasiallisesti, koska se on potentiaalinen liittolainen Kiinalle. Se on perinteisesti ystävällismielinen Kiinaa kohtaan ja mahdollisen maailmankriisin uhatessa Pakistan hakeutuu Kiinan läheisyyteen. Joten katsokaapa nykyistä iskulistaa: Iran ei ole enää listalla, Iran on nyt kandidaatti pelinappulaksi Venäjää vastaan. Iskulistalla on nyt Sudan ja Pakistan – tämä on muutos entiseen. Ja Obama oli se, joka vaati iskua Pakistaniin, kaikkien muiden sanoessa ei. Joten McCain - ironista kyllä - oli muslimien parempi kaveri kuin Obama, koska McCain sanoi; ”keskustelin kenraali Musharrafin kanssa näistä asioista, en tee sitä yksipuolisesti” Ja Obam sanoi; ”ei, ei, sen täytyy olla yksipuolista”. On kysymyksessä Brzezinski politiikka. Sitä se on. Obamalla ei ole mitään hajua asioista. Obama ei edes tiedä mikä on Pakistan. Joten hän vain toisti Brzezinskiltä saamansa lauseen. Brzezinskin vastaväite NWO-kannattajille on sanoa; ”olette hölmöjä, olette vätyksiä, olette niin pakkomielteisiä Israelin, Persianlahden, Irakin ja Iranin suhteen, että olette kadottaneet kokonaiskuvan. Todellisia maailmanmahteja ovat tietysti Venäjä ja Kiina. Nuo ovat maita, jotka vakavasti ottaen pystyvät Yhdysvaltojen ja Britannian vastustamiseen ja teidän tulee keskittyä heihin”.
Ja Intia totta kai tulisi olemaan suuri etu tuossa konseptissa, Japani on toinen. Japanilla ja Kiinalla on juuri ollut huippukokous – ja suuri kysymys totta kai kuului ryhtyisikö Japani näyttämöalueeksi Brzezinskin suunnittelemille Kiinan epävakauttamisajatuksille. Onneksi Japani hallitus on sanonut ei. Japanin puolustusministeri on sanonut, että Japanin kannalta kaaos Kiinassa olisi pahin mahdollinen seuraus. Joten näyttää siltä, että Japani sanoo ei, näyttää siltä, että Taiwan sanoo ei. Taiwanissa äänestettiin asiallisempaa puoluetta; (ei-itsenäisyyspuoluetta) puoluetta, joka haluaa hyvät suhteen Kiinan mannermaahan, vanhaan KMT:hen (Kuomingtan:iin), joka on jälleen vallassa. Eli jokainen maailman maa on nyt prosessissa, jossa he valitsevat puolensa.

Nyt, mitä Obamaan tulee - meillä on sama vanha imperialismi, jolle vain annamme ”kasvojenkohotuksen”, suoritamme kauneusleikkauksen ja yksi tavoitteista on se, että korjatut kasvot kelpaisivat Afrikalle – sallikaa, että selitän Afrikkaa hetken aikaa; Afrikan tapauksessa tavoite on potkaista kiinalaiset ulos ja anastaa Kiinalta öljy, (olemme nähneet tämän Sudanin kohdalla) raaka-aineet, mineraalit ja muut asiat mitä he saavat Afrikasta. Loppujen lopuksi Brzezinski haluaisi eristää ja piirittää Kiinan ja siten saavuttaa pisteen, missä Kiinalla ei ole paikkaa minne kääntyä öljyä saadakseen, lukuun ottamatta Venäjän öljykenttiä Itä-Siperiassa. Toisin sanoen tämän politiikan lopullinen tuote on pelata Kiina Venäjää vastaan – ja päästä eroon molemmista, tuhota molemmat – ja sitten Yhdysvallat ja Britannia voivat asettua hallitsemaan maailmaa seuraavat sata vuotta.

On myös olemassa näkökulma Euroopan varalle. Lähtökohta tietysti on, että Bushin tai McCainin Yhdysvallat on vastenmielinen, politiikka häpeällistä eikä kukaan halua hyväksyä sitä. Obaman "demokratia" on sitä, että jotenkin näillä ”uusilla kasvoilla” voidaan saada laumoittain nuoria näennäispäteviä pölvästejä ja yksilöitä, jotka eivät oikein tiedä mitä tekevät, tukemaan tätä asiaa. Toisin sanoen Obama haluaa Euroopan työkalukseen Venäjää vastaan. Ja minä varoitan teitä - tajutkaa, että tätä teille tarjotaan (Euroopan ryhtymistä työkaluksi Venäjää vastaan) – älkääkä ryhtykö siihen. Ja jos Obama tulee Lontoosta Pariisiin ja Berliiniin, niin ihmisten olisi tärkeää mennä sinne ja sanoa; (… tai ei mennä sinne) ”me emme halua olla missään tekemisissä tämä kanssa”.
Tämä on Brzezinskin ajamaa politiikkaa. NATO:n laajentuminen paljon ohi niiden rajojen josta sovittiin vuosina 1990-1991. Te ehkä muistatte, että oli sopimus, jossa sanottiin ettei Yhdysvallat menisi edes Itä-Saksaan – ja nyt olemme aina Liettuassa, Georgiassa ja Ukrainassa asti. Se mihin olemme matkalla on Puolalainen ohjuskriisi. Kuuban ohjuskriisi tapahtui vuonna 1962 - se oli jo tarpeeksi paha. Puolan ohjuskriisi tulee olemaan pahempi, koska sekä Puolassa, että Tshekeissä on elementtejä - jopa Liettuassa on elementtejä. Siellä – Liettuassa - on tuon systeemin eteenpäin kurottelevia lonkeroita aivan Venäjän kynnyksellä. Mikä kaiken tämän tavoite on? – Se on varmistaa edellytykset ensimmäiseen iskuun – yllätyshyökkäykseen, jolla tuhotaan Venäjän maanalainen ydinasearsenaali, jonka jälkeen Venäjän vastaisku torjutaan Puolaan sijoitetuilla ohjuksilla. .... Joten tämä on askel kohti kolmatta maailmansotaa - ja takana on Brezezinski.
Toinen edelliseen liittyvä aspekti on Kosovon itsenäisyys (missä - minun mielestäni - on mitä suurimmassa määrin kysymys rikollisjärjestöstä). Tämä myös on Brzezinskin projekti: Kosovon konstruointi esteeksi Venäjän eteen. ... Tänään oli tapetilla Karadzickin nappaaminen – Karadzic on ihan oikeasti tosi paha kaveri, mutta miksi nyt – mikä on tavoite? Tarkoitus on entisestään tulehduttaa suhteita Venäjän kanssa - horisontissa saattaa olla mahdollisuus sotaan Venäjän ja Georgian välillä.
Tämä on siis täysin strateginen kehitys. Ei ole kysymys vain Irakista ja Persianlahdesta, vaan maailmanlaajuisesta strategiasta, jonka aivot ovat Brzezinski. Tämä on jo implementoitu Yhdysvalloissa – paras, että mainitsen myös tämän. Luulette Bushin ja Cheneyn olevan Yhdysvaltojen johtajia – eivät he ole - eivät mitään - edes rampoja ankkoja - ainoastaan Valkoisen Talon talonmiehiä - huoltomiehiä – he ovat siellä vain näytillä, shown vuoksi, hahmoja joiden avulla saadaan ihmiset ajattelemaan, että asiat sujuvat tavalliseen tapaan. Valta on nyt siirtynyt tahon käsiin, jota kutsutaan johtajienkomiteaksi – tällä tarkoitetaan hallituksen johtavia ministereitä; ylimmän johto-osaston sihteereitä. Voidaan myös sanoa; internoitu (eristetty) hallinnollinen komitea: Rice edustamassa valtiota, Gates Pentagonia, Paulson valtionvarainministeriötä - asevoimien komentaja amiraali Mollen on myös hyvin tärkeä kaveri tässä porukassa – mutta nämä ihmiset ovat byrokraatteja, heillä ei oikeastaan ole suuntausta, heidän suuntauksensa tulee Brzezinskiltä, mikä käytännössä tarkoittaa: Ei hyökkäystä Iraniin, sopimus Pohjois-Korean kanssa, (Gheney oli kauhuissaan Pohjois-Korean sopimuksesta, Cheney oli saada 99. sydänkohtauksensa Ricen tekemästä Pohjois-Korean sopimuksesta) hyökkäys Pakistaniin, hyökkäysvalmisteluja Sudaniin, hyökkäysvalmisteluja Zimbabween, hyökkäysvalmisteluja Burmaan – ja monissa tapauksessa kaikki tämä tullaan toteuttamaan humanitaarisen avun - ei Bin Ladenin ja al-Qaedan - nimissä, Pakistan on poikkeus. Monissa näistä paikoista, kuten Sudanissa ja Zimbabwessa syy tulee olemaan ”ihmisoikeudet”. ... Idea palaa Carteriin eikö totta? Palaa takaisiin aikaan jolloin Brzezinski johti kansallista turvallisuusneuvostoa – siispä se mistä tässä kaikessa on kysymys, on siirto; sen sijaan, että imperialismi kaikuisi oikeistolaisten slowguneissa se onkin nyt vasemmiston slowguneissa, mutta sisältö on sama, tai - minä väittäisin – pahempi, sillä NWO kannattajilla oli yksi etu; he valitsivat kohteekseen suhteellisesti puolustuskyvyttömiä valtioita – kaikki tiesivät ettei Irak pysty hyökkäämään suoraan Yhdysvaltoihin, ei ole helppoa edes ajatella Iranin voivan hyökätä suoraan Yhdysvaltoihin, mutta kun päästään Venäjälle ja Kiinaan, niin asiat näyttävät hyvin toisenlaisilta, eikö totta? Sillä nyt on olemassa ion cannon ballistic aseita ja he pystyvät puolustautumaan - ja he tulevat puolustautumaan. Niinpä NWO-kannattajien peli on ohi, ja tulet näkemään, että heillä oli edes jonkinnäköiset rajat hulluudelle, kun taas Brzezinskin hulluus on rajatonta.

TULEVAISUUS KUULUU ISLAMILLE

2008-11-08T02:13:00.000-08:00

Käännös Mark Steynin kirjaa ’America Alone’ lainaavasta artikkelista: http://www.macleans.ca/culture/books/article.jsp?content=20061023_134898_134898

(isovimman kommentti: artikkelin 9/11 viittauksista en, kuten sivupalkin linkkiluettelosta käy ilmi, ole täysin samaa mieltä, mutta kaikesta siitä mitä Mark Steyn sanoo tapahtuvan ”jäävuoressa, pinnan alapuolella” olen kirjoittajan kanssa yhtä huolestunut ja täysin samoilla linjoilla)

Muslimimaailmassa on nuoria, lukumääräistä volyymiä ja globaaleja tavoitteita. Länsi vanhenee ja heikentyy eikä tahtoa syrjäyttäjien torjuntaan enää löydy. On tuntemamme maailman maailmanloppu.

11. syyskuuta 2001 ei ollut ”päivä kun kaikki muuttui”, vaan päivä, joka paljasti kuinka paljon oli jo muuttunut. Kuinka monella toimittajalla oli yhteystietoluettelossaan Amerikan-Islamislaiskomitean tai Kanadan-Islamilaskongressin tai Britannian Muslimikomitean tiedot? Jos väittäisit, että se mikä - jos jokin - loukkaa Muslimeita on 2000-luvun hallitseva poliittinen dynamiikka Tanskassa, Ruotsissa, Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa ja Englannissa, niin suurin osa ihmisistä ajattelisi, että olet hullu. Kuitenkin sinä tiistaiaamuna jäävuorenhuippu hypäti esiin ja luhisti kaksoistornit.
Samanaikaisesti kehittyneissä maissa 7/8 jäävuoresta on pinnan alla ja käynnissä paljon suurempien voimien leikki – leikki, joka ajaa Euroopan niin heikoksi ettei se pysty vastustamaan säälimätöntä muuttumistaan Euroarabiaksi - mikä kysyttäessä, on pitkälti myös muun maailman tulevaisuus. Avaintekijöitä ovat: demografinen heikentyminen, demokraattisen yhteiskuntatilan jatkuvuuden epävakaus, ja sivistyksen hiipuminen.

Aloitetaan demografiasta, koska kaikki perustuu juuri sille:
Se, että koulussanne on 200 heppua ja pelaatte toista koulua vastaan, jossa on 2000 oppilasta ei välttämättä tarkoita, että pesäpallojoukkueenne tulee häviämää, mutta epäilemättä asetelma tarjoaa vastustajille selvän etulyöntiaseman. Aivan samoin on vallankumouksen laita, jos haluat ajaa muutosta seitsemän, iältään kahdeksankymppisen (80) vallankumouksellisen voimin tuskin onnistut. Mutta jos sinulla on kaksituhattaseitsemän vallankumouksellista ja he ovat kaikki alle kolmekymppisiä (30) – niin jo alkaa lyyti kirjoittaa.

Kuinkakohan moni ”Lähi-idän rauhan prosessin” hurskas lähettiläs on koskaan tutkinut seuraavaa lukua: Gazan keski-ikä on 15,8 vuotta.

Kun tiedämme edellisen, kaikki muu on pilkunviilausta. Jos olisit ”hillitty palestiinalainen” johtaja, tarkoitatko todella, että haluaisit houkutella YK-ohjatun ja Euroopan rahoittaman kuoleman kultin kasvattaman, työttömistä ja kouluttamattomista teinipojista kootun kansakunnan – tai näennäiskansakunnan – toimimaan järkevästi? Mikä tahansa ”Palestiinan ongelmaa” koskeva analyysi, mikä ei ota huomioon tärkeimpiä perussyitä on ajan hukkaa.

Samanaikaisesti toisaalla: Euroopan, Kanadan, Japanin ja Venäjän silmiinpistävä piirre on lasten loppuminen. Se mitä kehittyneissä maissa nyt tapahtuu on yksi historian nopeimpia väestöllisiä evoluutioita: Useimmat meistä ovat nähneet läjän sydäntälämmittäviä etnisiä komedioita - Kreikkalainen naimakauppa ja muita samaan ryhmään kuuluvia filmejä – joissa joku yksinäinen, yksikseen kasvanut tiukkapipo alkaa deitata neitosta, äärettömästi-kaikkia-rakastavasta-ja-nopeasti-sikiävästä välimeritaustaisesta perheestä, jossa siskoja, serkkuja ja setiä pursuaa joka tuutista sellaisella volyymillä ettei tulokas meinaa mahtua sekaan. Totuus on itse asiassa päinvastainen. Kreikassa syntyvyys leijuu juuri ja juuri 1,3 lapsen/pariskunta yläpuolella, luku mitä väestötutkijat kutsuvat pisteeksi ”alhaisin-alhaisesta”, mikä käytännössä tarkoittaa alhaisinta mahdollista syntyvyysastetta, josta mikään ihmisyhteiskunta on koskaan toipunut. Ja Kreikan syntyvyys on tervein Välimeren alueen maiden Euroopassa. Italiassa syntyvyys on 1,2/pariskunta, Espanjassa1,1. Jos missään kehittyneessä maailmassa enää nykyään voidaan puhua ”suurista” perheistä, löytyvät ne amerikkalaisen valkoisen väestön keskuudesta. Amerikassa syntyvyys on 2,1 ja Uudessa Seelannissa hivenen alempi. Pysyäkseen ajan tasalla Hollywoodin pitäisi tehdä elokuva Tiukkapipoinen protestanttinen naimakauppa, jossa surullinen, kreikkalainen, perheen ainut lapsi naidaan suurisydämiseen uusseelantilaisperheeseen, missä tulevalla puolisolla tosiaankin on vielä sisaruksia.
En puhu ennusteista; tämä kaikki tapahtuu nyt. Ei ole mitään syytä puhua extrapoloinnista; olettamuksista mihin nykyinen kehitys johtaa, mutta jos kuitenkin haluaisimme päätellä tulevaa nykyisen valossa, niin luvut näyttäisivät melko mielipuolisilta – kokeillaan – ihan vaan huviksemme: Vuoteen 2050 mennessä 60%:lla italialaisista ei ole yhtäkään siskoa, veljeä, serkkua, tätiä eikä setää. Suuri italialainen perhe, jossa papa kaataa viiniä ja mama kauhoo pastaa pitkän pöydän loputtomille lautasille sisarustenlapsia ja isovanhempia on mennyttä aikaa, poistunut, kuollut kuin dinosaurukset. Kuten Noel Coward toisessa asiayhteydessä kerran huomautti ”Funiculi, funicula, funic yourself” (funicular railway on köysirata, mistä voisi päätellä, että lauseessa kehoitetaan ihmisiä eri persoonapronomineissa hinaamaan itsensä ylös). Vuosisadan puoleenväliin mennessä Italialaiset eivät enää voi asialle mitään.

Asiantuntijat puhuvat alkusyistä, mutta väestökehitys on kaikkien alkusyiden alkusyy. Ihmiset jotka eivät lisäänny eivät voi mennä eteenpäin – eivät mene minnekään. Ne jotka lisääntyvät muovaavat aikakauden, jossa elämme.

Väestörakenteen heikkeneminen ja yhteiskunnan demokraattisen rakenteen jatkuvuuden epävakaus kulkevat käsikädessä. Amerikassa valtion velkaantumista vastustavat poliitikot vetoavat siihen, että kasaamme velkaa lastemme ja lastenlastemme harteille. Mutta Euroopassa tilanne on vieläkin surkeampi; hankitut edut joihin ei ole varaa, laitetaan lasten ja lastenlasten maksettaviksi, joita ei ole.

Sama kaavamuodossa:

Ikä + hyvinvointi = Tuho itsellesi

Nuoruus + tahto = Tuho kaikelle, mikä osuu tiellesi

”Tahdolla” tarkoitan kulttuurin kuvainnollista selkärankaa. Afrikassa, toisena esimerkkinä, on paljon nuoria, mutta väestöä karsitaan AIDSilla eivätkä afrikkalaiset miellä itseään afrikkalaisiksi; kuten Ruandan tapahtumat osoittivat, heidän pääasiallinen identiteettinsä perustuu heimoihin ja enemmistöllä heimoista ei ole minkäänlaisia maailmanlaajuisia tavoitteita. Toisin on Islamilla, jolla on vakavia maailmanlaajuisia tavoitteita ja uskonto (Islam) itsessään muovaa sitä kannattavien ihmisten pääasiallisen, sisimmän identiteetin – Lähi-idässä, Etelä Aasiassa ja muualla.

Islamilla on nuoruutta ja tahtoa, Euroopalla on ikää ja hyvinvointia.

Olemme todistamassa 1900-luvun lopun edistyksellisen hyvinvointidemokratian loppua. Finanssikonkurssi on vain oire paljon perustavanlaatuisemmasta konkurssista; kyvyttömyydestä toteuttaa elävän/jatkuvan yhteiskunnan perusperiaatetta. Espanjan tulevaisuuden puolesta katkeran sisällissodan taistelleiden fasistien ja tasavaltalaisten lapset ja lapsenlapset kohauttelevat nyt hartioitaan ulkomaalaisjoukkojen tunkeutuessa heidän pääkaupunkiinsa. Liian hillittyinä edes asettamaan ehtoja, he yksinkertaisesti ja välittömästi antautuvat. Toisella puolella yhtälöä moderni monikulttuurinen valtio on liian laiha konsepti, jotta se voisi sitoa maahanmuuttajien suuret joukot toimimaan maan (johon heillä nyt on nimellinen kansalaisuus) eduksi. Niinpä he tähyilevät toisaalle ja löytävät jihadinsa. Länsimainen muslimien pan-islamistinen identiteetti on puhtaasti maailman ensimmäinen suuri aiheuttaja sille, että globaalit kieroutuneet ideologiat anastavat paikan vanhan koulukunnan kansallismielisyydeltä.

Väestön heikkenemisen eri vaiheissa ja sosiaalisiin ohjelmiin törsättyjen varojen yhä paisuessa yksinkertainen kysymys kuuluu: Onko heillä (kehittyneiden maiden väestöllä) potentiaalia tajuta missä mennään? Pystyvätkö he lainkaan ns. ”kasvamaan aikuisiksi” ennen kuin tulevat vahoiksi? Jos vastaus on ei, niin he tulevat päättämään päivänsä yhteiskunnissa, joita johtaa ihmiset, joilla on hyvin erilainen maailmankatsomus.

Tästä pääsemme kolmanteen tekijään – Länsimaiden veltostumiseen, niiden kansakuntien sivistykseen kyllästymisen tilaan, jotka ovat liian syvällä kulttuurirelativismin pauloissa ymmärtääkseen mitä ovat menettämässä. Kuten näemme, kolmas tekijä on läheisesti kytköksissä kahteen ensimmäiseen. Amerikkalaisille ei ole läheskään aina ilmiselvää, että ”terrorismin vastaisen sodan” ja kotimaan politiikan ns. ”pankkikirja asioiden” välillä olisi minkäänlaista yhteyttä. Mutta yhteiskunnan demokraattisen tilan rakenteellisen heikkouden ja maailmanlaajuisen Islamin nousun välillä on selvä yhteys. Valtion vastuualueeseen on pala palalta liitetty kaikki aikuisuuden velvollisuudet – terveydenhoito, lastenhoito, vanhustenhoito – aina siihen pisteeseen asti, että järjestelmä on tehokkaasti tuhonnut kansalaistensa ensisijaiset ihmisyyteen liittyvät vaistot – eikä vähäisimpänä elinjäämisvaistoa. Amerikan tapauksessa liittovaltiollinen alijäämä ei ole ”itse” ongelma, vaan ongelma on hallituksen ohjelmat, jotka luovat alijäämän. Ja huomioitakoon, että nämä ohjelmat olisivat siitäkin huolimatta väärin, vaikka Bill Gates kirjoittaisi kuukausittain shekin kattamaan kaikki niiden kulut. Ohjelmat syövyttävät kansalaisten kyvyn luottaa omaan apuunsa - aina potentiaalisesti tappavalle tasolle asti. (Selkokielellä: ihmiset eivät enää selviydy peruselämänhallinnasta ilman yhteiskunnan apua, mikä johtaa kuolettaviin seurauksiin järjestelmän paisuessa niin massiiviseksi ettei se voi enää tyydyttää aiheuttamiaan tarpeita). Suuri hallitus on kansallinen turvallisuusuhka; se lisää haavoittuvaisuuttamme sellaisia uhkia vastaan kuin Islamismi ja aiheuttaa sen, että tuskin saamme kerättyä tahtoa sen torjumiseksi. Meidän olisi pitänyt oppia läksymme 11. syyskuuta 2001, kun iso hallitus isosti floppasi ja kun ainoat tuon päivän hyvät uutiset koskivat Lennon 93 ad hoc (”tätä tarkoitusta varten” syntynyttä) kansalaismilisiä.
(isovimman kommentti: Tässä kappaleessa esitetään selvästi syy (jota kaikki varovat lausumasta ääneen tai edes ajattelemasta) siihen miksi lapsemme ja nuoremme Suomessa voivat huonosti ja miksi me aikuiset olemme kyvyttömiä pelastamaan heidät).

1900- luvun lopulla maailmassa liekitteli kaksi voimaa: Itäisessä ryhmittymässä kommunismin romahdus ja läntisessä luottamuksen romahdus. Yksi Francis Fukuyaman kuuluisan väitöskirjan Historian loppu ja viimeinen ihminen - kirjoitettu liberaalin pluralistisen demokratian voittaessa neuvostokommunismin - kiistattomimmista väitteistä on se etteivät voittajat nähneet voittoa voittona. Amerikkalaiset - tai ainakin ei-demokraatti-äänestäjä-amerikkalaiset – saattavat puhua kylmän sodan ”voittamisesta” mutta ranskalaiset, belgialaiset, saksalaiset ja kanadalaiset eivät puhu, samoin kuin harva englantilainenkaan. Nämä kaikki ovat virallisia NATO liittolaisia – eli teknisesti ottaen voittajan puolella hirveää tyranniaa vastaan, jonka alla harva heistä olisi itse halunnut elää. Euroopassa vallitsi hetken euforia; oli vaikea olla liikuttumatta nähdessään väkijoukkojen pyyhkäisevän Berliinin muurin läpi, etenkin kun niin moni heistä oli seksikkään näköinen Punainen pimu, ahnaana nauttimaan Carsbergia tai Stella Artoisia (oluita) jopa kaikkein taukeimman imperialistisen koiran kanssa.
Mutta huumaavan hetken hälvettyä ei Euroopan mantereella, Fukuyaman mukaan, vallinnutkaan meidän Iso Ideamme voitti heidän Ison Ideansa - mielialaa. Hyvällä tahdollakaan ei voi kiittää Italian tai Ranskan kansalaisia siitä, että he olisivat millään tavalla osallistuneet kommunismin voittamiseen. Päinvastoin, miljoonat heistä äänestivät vuodesta toiseen kommunismin puolesta. Ja Neuvostouhan päätyttyä Lännen veltostuminen vain entisestään lisääntyi.

Thomas P.M Barnettin kirjassa Blueprint For Action, lainataan Robert D. Kaplania - erittäin älykästä globaalien ilmiöiden tarkkailijaa – hänen verratessa kartan laittomia reuna-alueita ”intiaani territorioon”. Sukkela mutta harhaanjohtava vitsi. Ero vanhan ja uuden intiaaniterritorion välillä on se ettei kenenkään tarvinnut aikoinaan pelätä Sioux intiaanin ratsastavan halki viidennen bulevardin. Nykyään kaveri pahis-maasta pääsee vain tuntien kuluessa metropolin sydämeen muutaman pankkikortille talletetun satasen avulla.
Ja toinen ero: Ennen vanhaan valkoinen mies asettui intiaani territorioon. Nyt pahis-maiden radikaalien imaamien opetuslapset asettuvat metropoleihin.
Ja vielä kolmas ero: Teknologia. Ennen vanhaan inkkareilla oli jouset ja nuolet ja ratsuväellä kiväärit. Nykyajan intiaaniterritorioilla, mailla, jotka eivät pysty ruokkimaan kansaansa, on ydinaseet.
Edellisistä tosiasioista irrotettuna, itse ilmaisu ”intiaaniterritorio” sisältää ajatuksen, että nämä pahis-maat tullaan väistämättömästi saattamaan järjestetyn maailman rajojen piiriin. Itse asiassa suuri osa nykypäivän ”intiaaniterritoriota” oli suhteellisen järjestyksessä sukupolvi tai kaksi takaperin – Länsi Afrikka, Pakistan, Bosnia. Vaikka Itä Eurooppa, Latinalainen Amerikka ja osa Aasia ovat nyt vapaampia kuin 1970-luvulla, muut kartan alueet ovat taantuneet. Mikä siis on todennäköisempää? Että paineenalaiset maapallon alueet muuttuvat kommunismin-jälkeiseksi Puoliksi (Puola), vaiko että ne muuttuvat kommunismin-jälkeiseksi Jugoslavioksi? Euroopassa demografinen (väestöllinen) paine suosii jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Tulevaisuuden vihollisemme tulee olemaan suuressa määrin al-Qaedan kaltainen; monikansallinen, maailmanlaajuinen, paikallisesti päätäntävaltainen, kauttaaltaan ulkoistettu – mutta ennen kaikkea tiukasti yhtenäinen yhteisen, vahvan, rajojen ja mantereiden ylittävän identiteetin kautta. Se ei tule olemaan kansallisvaltio eikä sillä ole mitään halua tulla kansallisvaltioksi vaikka se saattaakin tekeytyä sellaiseksi kuten Afganistanissa ja Somaliassa. Jihad on ensimmäinen (vihollisista), mutta on tuleva muita monikansallisia epämuodostumia, jotka ottavat omakseen samat tekniikat. Eivätkä kymmenet YK:n ja EU:n kaltaiset instituutiot ja niiden haarat - mitä todennäköisimmin - tule tarjoamaan toimivia ratkaisuja ongelmaan.

Siitä voidaan toki väitellä mitä seuraamuksia nykyinen väestörakenteellinen trendi tuo tullessaan, mutta ryhtyä väittämään huolettomasti ettei mitään seuraamuksia tule – on naurettavaa. Perusdemografia selittää – esimerkiksi – sen miten kriittisen erilainen on amerikkalaisten ja eurooppalaisten ”terrorismin vastainen sota”. Yhdysvalloissa kyseinen sota on jotain mitä käydään Sunni triangelin salakavalassa hiekassa ja Hindu Kushin luolissa; matkustetaan kauas ja tapetaan ulkomaalaisia. Kun taas Euroopassa on kysymys sisällissodasta. Neville Chamberlain luovutti Tshekkoslovakian ”kaukaisena maana, josta tiedämme vähän”. Tällä kierroksella suurelle osalle läntistä Eurooppaa, ”luovutettu maa”, josta he tietävät vähän osoittautuukin heidän omaksi maakseen.

”Terrorismin vastaisen sodan” kestettyä neljä vuotta Bushin hallitus alkoi käyttää uudistettua sananmuotoa; ”pitkä sota”. Ei hyvä merkki. Lyhyessä sodassa kannattaa veikata pommien ja tankkien voittoon. Pitkässä sodassa parempi veikkaus on tahto ja ihmisvoima. Mitä pidemmäksi pitkä sota venyy, sitä vaikeammaksi se käy, muuttuessaan kilpailuksi aikaa ja lisääntyviä demografisia, ekonomisia - ja geopoliittisia etuja vastaan. ”Demografisella” tarkoitan Muslimimaailman korkeita syntyvyystilastoja, jotka vuosisadan puoleenväliin mennessä nostavat pienen Jemenin populaation valtavan Venäjän väestöä monilukuisemmaksi. ”Ekonomialla” tarkoitan Eurooppalaisia tällä vuosikymmenellä kohtaavaa täydellistä myrskyä, jonka aiheuttaa heidän kristillisyyden-jälkeinen syntyvyystasonsa, jonka avulla on enää mahdotonta ylläpitää ylellisiä hyvinvointivaltioita. ”Geopoliittisella” tarkoitan sitä, että, jos kuvittelet nyt YK:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden tuntevan antipatiaa Amerikkaa kohtaan, niin odotapa muutamia vuosia ja tulet näkemään millaista tukea saat puoli-islamilaiselta Euroopalta.

Lähes jokaisella geopoliittisella tulevaisuudenhaasteella on juurensa demografiassa, mutta jokainen demografinen kriisi ei tule ilmenemään yhtenevästi. Tämä tekee tilanteeseen vaikuttamisen entistä hankalammaksi – sillä eri maiden reaktiot heidän omiin, nimenomaisiin kansallisiin olosuhteisiin tulevat ilmenemään epävakautena kansainvälisellä näyttämöllä. Japanissa demografinen kriisi näyttää tapahtuvan käytännöllisesti katsoen laboratorio-olosuhteissa – ei komplikaatioita aiheuttavia tekijöitä; Venäjällä lopputuloksen määrää suhteet täyteen dumpattuun naapuriin – Kiinaan; ja Euroopassa, uudet omistajat ovat jo asemissa – kuin vuokralainen, jolla on kourassaan osto-oikeussopimus.

Aloittakaamme maailman geriatrisimmasta toimivallasta. Japanissa nouseva aurinko on siirtynyt seuraavaan vaiheeseensa pitkässä auringonlaskussa: nettopopulaation tuhoon. 2005 oli ensimmäinen vuosi sitten aikakirjojen alun kun maassa kuoli enemmän ihmisiä kuin syntyi. Japani suo tilaisuuden seurata demografista kuolemanspiraalia kaikkein puhtaimmassa muodossa. Japani on siirtolais – ja vähemmistövapaa maa, joka ei halua maaperälleen kumpiakaan, maa, jossa pelkästään japanilaiset vanhenevat ja hupenevat pois.
Ensialkuun edellinen ei kuulosta kovinkaan pahalta; Yhdysvaltoihin verrattuna suurin osa kehittyneistä yhteiskunnista on hyvin täyteen ahdettuja. Jos olet tupaten täyteen tungetussa huoneistossa keskellä tiheään asuttua kaupunkia, niin muutaman sadantuhannen ihmisen katoaminen kuulostaa pelkästään hyvältä vaihtoehdolta. Vaikeus, modernissa sosiaalidemokraattisessa valtiossa, piileekin sen hallinnassa ketkä ihmisistä on varaa menettää; Japan Timesin mukaan populaatiokato aiheuttaa jo nyt hallitukselle ahdistavia haasteita sosiaalisessa ja ekonomisessa eturintamassa, kuten sosiaaliturvanalaisiin palveluihin tarvittavien varojen ja työvoiman turvaamisessa. Eräänä esimerkkinä se, että lasten vähyys on johtanut synnytyslääkäreiden puutteeseen. Miksi kukaan kunnianhimoinen, lahjakas lääketieteenopiskelija haluaisi laskusuuntaiselle alalle? Seurauksena tästä, jossain osissa Japania, synnytyksessä tärkeintä on nykyään ajoitus. Oki saarella on parasta yrittää ajoittaa supistukset maanantaiaamuun. Tuolloin on se hetki kun synnytysosasto on auki – viikon ensimmäisenä päivänä, kymmeneltä aamulla synnytyslääkäri lentää paikalle hoitamaan raskaana olevia äitejä, jotka sattuvat sopivasti tarvitsemaan apua. 5:30 iltapäivällä lääkäri lentää tiehensä. Siispä, jos tuleva äiti on ollut huolimaton ja ajoittanut lapsensa syntymän tiistain ja sunnuntain väliin, ei hänen auta muu kuin kavuta helikopteriin ja hurauttaa vieraaseen sairaalaan synnyttämään ilman läheistensä tukea. Mahtavatko Okin saaren synnytysvalmennuskurssit nykyään opettaa hengitystä helikopterinpotkurin surinan tahtiin?
Viimeinen paikallinen synnytyslääkäri lähti saarelta vuonna 2006 eikä terveyspalvelut odota paikkaa enää korvattavan. Epäilemättä monet meistä muistavat lukeneensa vastaavia tarinoita Amerikan, Kanadan ja Australian syrjäisiltä maaseuduilta. Ja loppujen lopuksi, miksi ihmeessä parinsadan asukkaan kylässä pitäisikään olla upea terveydenhuoltojärjestelmä? Mutta Okin saaren asukasluku on 17000 eikä siellä siitä huolimatta ole synnytyslääkäriä: synnytykset ovat kuoleva liiketoimi.

Eli mitä tulee tapahtumaan? On olemassa muutama skenaario: Mikä tahansa onkaan japanilaisten oma mielipide maahanmuuton suhteen, hienon perusrakenteen omaava maa ei tule pysymään tyhjillään kauaa – yhtä vähän kuin konkurssin tehnyt viimeisimmällä huipputekniikalla varustettu tehdas pysyy vailla seuraavaa yrittäjää. Jossain vaiheessa joku muu muuttaa Japanin maaperälle.

Entäpä toinen vaihtoehto? Kirjassa The Children Of Men, P.D James tarjoilee dystopisen fantasian hedelmättömästä maailmasta, jossa äitiyden täyttymystä vaille jääneet leikisti-äidit vievät tarkoitusta varten kehitetyt tekolapsinuket puistoon – kävelylle ja keinumaan. Japanissa tämä ei ole enää dystopista fantasiaa. Vuosisadan alussa maan leluvalmistajat huomasivat omaavansa ongelman: lelut ovat lapsia varten – ja lapsia ei Japanissa ole montaa. Mitä tehdä? Vuonna 2005 Tomy alkoi markkinoida uutta nukkea nimeltä Yumel – pientä, 1200 lausetta hallitsevaa poikalasta, joka oli suunniteltu seuraksi vanhuksille. Yumel ei sano pelkästään tavallista – ”I lav juuta” – vaan kysyy kysymyksiä, joita lapsenlapset kyselisivät, jos vanhuksella sellaisia olisi: ”Miksi elefanteilla on pitkät nenät?” Yumelilla on myös ystävä, vierelle painautuva Ifpot, lelu, joka on suunniteltu käymään viisi vuotiaan lapsen tasoista keskustelua, minkä sen luojat, ovat japanilaiselle ominaisella tehokkuudella, arvioineet olevan tarpeeksi rupattelua estämään vanhuksen kalkkeutuminen.
Kuulostaa sosiaalidemokraattisesta valtiosta asiallisesti lausutulta loppukommentilta: Lapsellisessa, itseensä-syventyneessä yhteiskunnassa, missä aikuisilta on poistettu kaikki velvollisuudet, asukkaiden ei tarvitse koskaan lakata leikkimästä leluilla. He ovat itse ne lapset, joita he eivät milloinkaan synnyttäneet.

Ja miksi pysähtyä tähän? Luuletteko, että jatkuvasti pienenevä joukko nuoria haluaa tuhlata aktiiviset vuotensa huoltaakseen jatkuvasti kasvavaa vanhusmäärää? Vai onko helpompaa pistää japanilainen huipputeknologia tehokäyttöön ja investoida Herra Robotoon ja ihmisen-jälkeiseen tulevaisuuteen? Loppujen lopuksi mikä on helpointa hallitsevalle luokalle? Lellityn populaation vieroittaminen ”hyvästä elämästä” ja biologisten impulssien uudelleen opettaminen, vaiko se, että Sony-yhtiölle annetaan lisenssi kehittyä Klooni-yhtiöksi? Jos etsit oikeutusta kaikelle tälle, niin ei kun nappaat kouraasi tilastot ja sanot, että demografinen taantuma on universaali ilmiö. Se on kuin parin vuosisadan takainen teollistuminen; lopulta kaikki saapuvat sen piiriin, mutta ne, jotka saavuttavat sen kärkijoukoissa, hyötyvät eniten: Huomioitakoon ettei vertaus ole relevantti 1900-luvun alun Englannin, teollistumisen synnyttäneeseen populaatioaaltoon nähden, vaan ainoastaan suhteessa teollistumisen vallankumoukseen. Teollisuuden aikakautena ihmistyövoima oli välttämätön ja ratkaiseva tekijä. Uuden teknologian aikakaudella ihmistyövoima tulee olemaan vaihtoehtoinen ja harkinnanvarainen osatekijä – ja tosiaankin, jos suurin osa tarjolla olevasta työvoimasta on Muslimeita, niin ihmistyövoiman käyttö on tosiasiassa enemmän haitta kuin etu.
Kaikkein kehittyneimpänä yhteiskuntana, kaikkein pisimmälle ehtineen demografisen kriisin kynsissä, Japani mitä luultavimmin tulee olemaan ensimmäinen toimivalta, joka ottaa käyttöönsä robotit ja kloonauksen ja astuu transhumanismin kaltevalle pinnalle.

Demografinen lähtökohta ei välttämättä tarvitse aina olla kaiken loppu. Vuonna 1775 Benjamin Franklin kirjoitti kirjeen Joseph Priestlylle ehdottaen, että yhteinen englantilainen ystävä voisi kenties hyödyntää hänen ajatuksiaan Kruunun kohtaaman arvoituksen suhteen:

Englanti on tappanut 150 Jenkkiä kolmen miljoonan hinnalla, mikä tekee 20000£/pää … Samaan aikaan Amerikkaan on syntynyt 60000 lasta. Näiden tietojen perusteella hänen matemaattinen päänsä pystyy helposti päättelemään tarvittavan ajan ja kustannukset meidän kaikkien tappamiseen.

Selvästikin Franklin yli-yksinkertaisti asiaa. Jokainen Amerikan siirtolainen ei suinkaan identifioitunut kapinalliseksi. Vallankumouksen jälkeen tapahtui massiivisia populaation joukkosiirtymisiä: Kuten Yhdistyneet Kuningashuonelojaalistit hyvin tietävät, suuria joukkoja new yorkilaisia jätti siirtokunnan asettuakseen nykyiseen Ontarioon. Jotkut Amerikan neekerit olivat niin kiivaita Kuningas Yrjö III:nen kannattajia, että siirtyivät ja asettuivat niinkin kauas kuin Sierra Leoniin. Näiden ihmisten ensisijainen identiteetti ei ollut Amerikan siirtolaisuus, vaan alamaisuus Englannille. Kun taas toisten kohdalla heidän uusi identiteettinsä amerikkalaisina, oli syrjäyttänyt virallisen alamaisuuden Kruunulle. Tämän päivän Euroopan kysymys kuuluu: Onko nopeimmin kasvavan väestöryhmän ensisijainen identiteetti muslimi vaiko belgialainen, muslimi vaiko hollantilainen, muslimi vaiko ranskalainen.
Tässä kohtaa astuu kuvaan kulttuurillinen luottamus: Mikäli hollantilaisuus tai ranskalaisuus kuulostaa heikolta, huonolta tilalta, silloin vahvempi identiteetti tulee voittamaan. Voimme nähdä muitakin samankaltaisuuksia vallankumouksellisen Amerikan ja nyky-Euroopan välillä: Yhdistyneet Kuningashuonelojaalistit olivat iäkkäämpiä ja varakkaampia, kun taas kapinalliset olivat nuorempia ja köyhempiä. Loppujen lopuksi ensimmäiseltä ryhmältä yksinkertaisesti vain puuttui jälkimmäisen voima ja tahto.

Euroopalla on käsissään, samoin kuin Japanilla, katastrofaaliset syntyvyystilastot ja paisunut, lellitty vanhusten luokka, joka vaatii saada elää ekonomisten faktojenkin uhalla. Mutta ero Mantereen ja Japanin välillä on se, että vanhan alleen peittoava populaatio on jo Mantereella asemissaan ja ainoa kysymys kuuluu, kuinka verinen tulee kiinteän omaisuuden luovutus olemaan.

Se, etteivät Amerikan ”liittolaiset” ymmärtäneet 11.syyskuun merkitystä, johtuu siitä, että Euroopan kotokutoinen terrorismiongelma on vaikuttanut näennäisesti vakaan populaation keskuudessa, kuten Pohjois-Irlannissa ja Baskimaalla. Tilanteesta Pohjois-Irlannissa oli mahdollista tehdä yleisesti ottaen turvallisia päätelmiä kuten Hänen Korkeutensa hallituksen kyynisellä strategistilla oli tapana sanoa; ”siedettävä määrä väkivaltaa”. Mutta samojen kolmen vuosikymmenen aikana kun Pohjois-Irlanti kamppaili ”Huoliensa” parissa, siihen asti hillitty Etelä Aasian muslimi populaatio radikalisoitiin poliittisella islamilaisuudella; aikaisemmin virallisesti ei-islamistinen yhteiskunta, kuten Nigeria muuttui puoli-islamistiseksi, ja suuria muslimi populaatioita asettui osiin Eurooppaa, joissa oli vähän, tai ei lainkaan tietoa joukko-siirtolaisuudesta.

Euroopan mantereella ja muualla lännessä alkuperäisväestö ikääntyy, hiipuu ja korvautuu säälimättömästi nuorella muslimiväestöllä. Aika pakollisten ”eivät tietenkään” läpinöiden on ohi: Eivät tietenkään kaikki muslimit ole terroristeja – vaikkakin tarpeeksi suuri määrä käy kuumana jihadille, mahdollistaakseen tehokkaan tukiverkoston Wienin, Tukholman, Toronton ja Seattlen moskeijoiden välillä. Eivät tietenkään kaikki muslimit tue terroristeja – joskin tarpeeksi suuri joukko kannattaa yhteistä perustavoitetta (saada elää islamilaisen lain alaisuudessa Euroopassa ja Yhdysvalloissa) ja toimivat näin ollen joko tieten tahtoen tai muutoin vain ”hyvänä kyttänä” islamilaisessa hyvä kyttä/paha kyttä rutiinissa. (ks. selitystä hyvä/paha kyttätoiminnalle: http://en.wikipedia.org/wiki/Good_cop/bad_cop)
Vähintäänkin, tämä nopeasti etenevä väestönmuutos suo suotuisan vyöhykkeen minkä kautta jihad voi liikehtiä ja tunkeutua sisään. Ja vielä syvemmälle ajateltuna se (väestönmuutos) järkeistää kaiken sen mitä muussa tilanteessa kutsuttaisiin terroristien mielipuolisiksi vaatimuksiksi. IRA:n mies räjäyttää pubin vastustaakseen demokraatista realismia – koska tietää Pohjois-Irlannin hallituksen kannattajien voittavan, ja Irlannin kansallismielisten häviävän vaaliuurnilla. Kun Eurooppalainen jihadisti jysäyttää jotain ilmaan, hän ei tee sitä vastustaakseen demokraatista realismia, vaan ainoastaan ilmentääkseen tulevaa demokraattista realismia.

Saatat hämärästi muistaa iltauutisten kuvia palavista autoista vuoden 2005 lopussa. Mitä ilmeisimmin jotain oli Ranskassa tekeillä. Jotain joka koski – mikä se sana nyt onkaan? – ”nuoria”. Kun nostin esiin median oudon haluttomuuden käyttää m-sanaa kahinoivien ”nuorien” sijaan, sain tonneittain sähköposteja, jotka kiistivät että olisi olemassa jonkinlainen islamilainen elementti – ei, he eivät ole madrasa (islamistinen koulu) joukkoa, he saattavat olla muslimeita, mutta uskonnostaan vieraantuneita, länsimaalaistuneita ja aivan kuten ketkä tahansa muut terveet länsimaiset nuoret, jotka käyttävät huumeita, räppäävät, harrastavat irtoseksiä, rähinöivät, rosvoilevat, sytyttävät tulipaloja ja rikkovat toisten omaisuutta. Näillä kavereilla on taloudellisia huolia, syy on työpaikkojen puute, syy on olosuhteiden, joita Ranska ei ymmärrä, jne. Erään kirjoittajan sanoin: ”Sinä oikeistolainen, jonka aivojen tilalla on paskaa, luulet, että kaikessa on kysymys jihadista”.

Itse asiassa en ajattele, että kaikessa on kysymys jihadista. Mutta ajattelen, kuten olen sanonut, että runsaat 90% kaikesta liittyy demografiaan – väestölliseen muuntumiseen. Ajattelepa vaikka median karakterisointia noista ranskalaisista mellakoitsijoista – eli ”nuorista”. Mikä siis on nuorison erityispiirre? Se, että he ovat nuorekkaita. Harva kahdeksankymppinen haluaa tuikkailla yöt pitkät Renaulteja tuleen. Eikä ole sekään mitään helppoa, että kylväisi Molotovin koktailin poliisiasemalle ja linkuttaisi kadun yli walkeri korvissa ennekuin räjähdyksen korventava kuumuus sulattaisi lonkkaproteesit. Kyllähän se vaan niin on, että kansalaistottelemattomuus on nuoren miehen peliä.

Heinäkuussa 2006, 54-vuotias flaamilainen konduktööri Guido Demoor astui bussiin numero 23 mennäkseen töihin. Kuusi – mikä se sana taas olikaan? – ”nuorta” nousi samaan bussiin ja alkoi uhkailla muita matkustajia. Kyydissä oli kaiken kaikkiaan noin 40 matkustajaa, mutta ”nuoret” olivat hyvin nuorekkaita, muut matkustajat eivät niinkään. Joka tapauksessa Herra Demoor pyysi nuorukaisia lopettamaan ihmisten pelottelun minkä seurauksena nämä ottivat Guido Demoorin kohteekseen ja hakkasivat ja potkivat häntä. 40:stä matkustajasta kukaan ei puuttunut asiaan mukiloitavan miehen avuksi, sen sijaan seuraavalla pysäkillä kolmekymmentä neljästäkymmenestä rynni ulos, jättäen Herra Demoorin kuoliaaksi asti hakattavaksi. Kolme ”nuorta” pidätettiin ja heidän todistettiin olevan – yllätys, yllätys! – marokkolaista alkuperää. Joukonjohtaja pääsi pakoon ja huolimatta poliisin vakuutteluista, että kaikki asiaan liittyvät vihjeet käsiteltäisiin ehdottoman luottamuksellisesti, 40 matkustajasta ainoastaan 4 palasi puhumaan tapauksen tutkijoille. ”Siinä nyt näemme mitä tapahtuu kun sekaantuu” kommentoi Guido Demoorin työtoveri rautateiltä Belgialaiselle sanomalehdelle De Morgen, ”Jos Guido ei olisi avannut suutaan hän olisi edelleen elossa”.

Ei, ei hän olisi, hän olisi juuri niin kuollut kuin nuo muut 40 matkustajaa ja kuin on Belgian valtio, pitäen päänsä painuksissa, vältellen katsekontaktia, piiloutuen sanomalehtensä taakse penkin nurkassa ja toivoen ettei kukaan huomaa. Minkälainen tulevaisuus ”heidän omassa maassaan” on Herra Demoorin kahdella lapsella? Äitini ja isovanhempani tulevat Sint-Niklaasista, kaupungista, jonka muistan hyvin, monista lapsuusaikani visiiteistä. Kun kyläilimme iso-tädeillä ja muilla sukulaisilla rivitalojen yläkerroksissa ei ollut lainkaan kylpyhuoneita ainoastaan potat. Sisareni ja minä saimme vapaasti vaellella pitkin mukulakivikatuja pienen serkkumme kanssa kenenkään huolestumatta tuntienkaan retkistä ohi savuisten baarien ja kahviloiden toisinaan pysähtyen ranskalaisille majoneesilla. Taaksepäin ajatellen kaikki oli niin flaamilaista pikkukaupunkia kuin vain mikään voi flaamilaista pikkukaupunkia olla. Mutta ei enää. Viikkoa ennen Herra Demoorin keskellä kirkasta päivää tapahtunutta murhaa, Sint-Niklaasin bussikuskit kävelivät ulos työpaikaltaan protestoidakseen - taas tulee se sana – ”nuorten” ilkivaltaa. Vähän yli yhdessä sukupolvessa, kaupunki oli muuttunut.

Belgian alkuperäisväestöstä noin 17% on alle 18-vuotiaita. Maan turkkilaisesta ja marokkolaisesta populaatiosta 35% on alle 18-vuotiaita. ”Nuoret” käyvät koko ajan monilukuisemmiksi ja ei-nuoret koko ajan vanhenevat. Välttyäksemme Benjamin Franklinin armottomalta laskuopilta, noiden ”nuorien” on ruvettava tuntemaan itsensä enemmän belgialaisiksi. Voisiko niin tapahtua? Eversti Gadhafi ei usko moiseen: ” On olemassa merkkejä siitä, että Allah sallii Islamin voittaa Euroopassa – ilman miekkoja, ilman aseita, ilman tappioita. Euroopan 50 miljoonaa muslimia tulevat muovaamaan mantereesta muslimimantereen muutamassa vuosikymmenessä.”

11. syyskuuta 2001 Amerikan mantereelle hyökättiin ensimmäisen kerran sitten sodan 1812. Tekijät olivat ulkomaalaisia – saudeja ja egyptiläisiä. Sitten tuon kyseisen 11. syyskuuta, Eurooppa on nähnyt Lontoon metropommitukset, Ranskan mellakat ja Hollannin kansallismielisten poliitikkojen murhat. Syylliset ovat kunkin maan omia kansalaisia; Englannin kruunun alamaisia ja Ranskan tasavallan kansalaisia. Linzissä, Itävallassa muslimit vaativat, että kaikki naisopettajat – sekä uskovat, että vääräuskoiset – käyttävät päähuiveja luokahuoneissa. Englannin Muslimi Neuvosto vaatii Holokausti päivän poistettavaksi, koska se keskittyy ”ainoastaan” Natsien (väitettyyn) juutalais-holokaustiin eikä Israelin paraikaa harjoittamaan palestiinalais-holokaustiin.

Miten valtio reagoi? Sevillessä, Kuningas Ferdinand III ei ole enää vuosittaisen juhlan suojeluspyhimys, koska hänen suurenmoinen maineensa sodassa Espanjan itsenäisyyden puolesta mauritanialaisia vastaan loukkaa muslimiväestöä. Lontoossa, tuomari suostui poistamaan tapausta käsittelevät juutalaisen ja hindun, koska muslimisyytetyn asianajaja väitti ettei syytetty voinut saada oikeudenmukaista päätöstä kyseisten etnistenryhmien edustajilta. Englannin kirkko harkitsee Pyhän Yrjön siirtämistä pois maan suojeluspyhimyksen paikalta, sillä perusteella, että monien anglikaanipappien mielestä tämä on liian militaristinen ja loukkaa muslimeita. He toivovat, että Pyhä Yrjö korvataan Pyhällä Albanilla ja Pyhän Yrjön risti parannellussa liittovaltion lipussa Pyhän Abanin ristillä, joka kuvataan ohuena keltaisena juovana.

Muutaman vuoden kuluttua kun miljoonat muslimiteinit saavuttavat äänestysiän, jotkut Euroopan maat eivät kenties elä virallisesti sharian alaisuudessa, mutta – yhtä paljon kuin osissa Nigeriaa, myöskin osissa Eurooppaa tullaan olemaan mukautuneita elämään islamilais-radikaali-maanmiesten kanssa, jotka, kuten useat ahdasmieliset heimot, ovat asiantuntijoita pluralististen yhteiskuntien suvaitsevaisuuden hyväksikäytössä. Toisissa mannermaissa asiat tulevat tapahtumaan vanhoillisemmin, joskaan lopputulos ei juurikaan poikkea edellisestä.
Missä tahansa säälimmekin islamilaisia lukuisilla taistelurintamilla, totuus on se, että siellä jihad pitää pintansa tiukkaa vastustajaa vastaan. Jos se ei pelkää Israelia eikä Venäjää, niin miksei se kokeilisi onneaan myös belgialaisia ja espanjalaisia vastaan?

”Me olemme ne, jotka teidät muuttavat” sanoi norjalainen imaami Mullah Krekar oslolaisessa sanomalehdessä Dagbladet vuonna 2006. ”Katsokaa kehitystä Euroopassa missä muslimit lisääntyvät kuin hyttyset. Kukin länsimainen nainen EU:ssa tuottaa keskimäärin 1,4 lasta. Jokainen musliminainen samoissa maissa tuottaa 3,5 lasta.” Ja kuten hän asian summasi: ”Meidän tapamme ajatella tulee osoittautumaan vahvemmaksi kuin teidän”.

--------------------------------------------------------------------------------------

Aiheeseen liittyvää lisälukemista: Demografia demokratian perustana

ÄÄNIHARAVA ÄÄNESSÄ

2008-11-02T09:32:00.000-08:00

Niin toimittajille kuin oikeusministeri Braxille näyttää tuottavan ongelmia ymmärtää - saati uskoa, että myös epämiellyttävät havainnot voivat olla puhtaasti havaintoja; vapaita havainnoijan omista asenteista.
Halla-ahon puheesta kaikuu vakuuttavasti ja selvästi tiedemiehen moraalinen velvollisuus puolueettomaan totuuden määrittelyyn.

... Näillä sanoilla tänään, siitäkin huolimatta ettei politiikka ole muuta kuin mielipideasia ja puolueellisuutta.

Videot ylhäältä alas:
A-studio 29.10 osa 1, A-studio 29.10 osa 2

EILISTEN A-TALK "VELJIEN" TUEKSI

2008-10-31T02:01:00.000-07:00

Kansallismielinen perussuomalainen ajaa hallittua mahanmuuttoa ja vastustaa monikultturismia sekä uussuomalaisten ghettoutumista.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi pitää ovensa auki maahanmuuttajille, MUTTA, vastaanottaa tulijoita vieraista kulttuureista hallitusti, eli sen verran ja siinä tahdissa, että kukin maahanmuuttaja pystytään kotouttaamaan suomalaisyhteisöön niin perusteellisesti, että tulijan oma kulttuuri häviää vähemmistöedustuksensa ansiosta suomalaiskulttuurin seassa.

Kansallismielinen perussuomalainen vastustaa ajatusta Suomesta monikulttuurisena valtiona; valtiona jonka säännöstö joustaa maailman eri kolkista tulleiden ihmisten tapojen, lakien ja uskontojen suhteen (esimerkkinä paljon puhuttu oma uimahallivuoro musliminaisille tai ympärileikkauksen salliminen) kuin myös sitä, että Suomeen nousisi ns. chinatowneja ... Mac Donaldseja, bensa-asemia, kouluja ja kaupunginosia, joissa kukaan ei puhu muuta kuin Espanjaa – täälläpäin (toisin kuin Kaliforniassa) kieli vaan olisi somali.

Kansallismielinen perussuomalainen ARVOSTAA ja PUOLUSTAA omaa kulttuuriaan ymmärtäen, että suomalainen hyvinvointi ja turvallisuus on syntynyt ja säilyy vain ja ainoastaan suomalaisen kulttuurin ansiosta: Suomalainen hyvinvointi ei ole taivaasta epäoikeudenmukaisesti pudotettu valmis paketti, joka pitää jakaa kaikkien pakettia vaille jääneiden kansojen kanssa. Suomalainen hyvinvointi on rakennettu satojen vuosien ajan tunnollisesti vaalituilla arvoilla ja tavoilla jotka tuottavat suotuisaa satoa, arvoilla ja tavoilla joita ”sadotta” jääneet kansat eivät ole halunneet tai osanneet omien (valitettavasti hyvinvoinnin kannalta kehittymättömimpien) tapojensa sijaan vaalia.

Kansallismielinen perussuomalainen VAATII, että maahanmuuttaja, joka haluaa jakaa suomalaisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden alkuperäissuomalaisten kanssa tasa-arvoisessa asemassa ymmärtää ja hyväksyy sen tosiasian, että maahanmuuttajan on luovuttava omasta kulttuuristaan (jolla ei ollut samoja hyvinvointiin tarvittavia ominaisuuksia) ja omaksuttava suomalainen kulttuuri.

Toisin sanoen kansallismielinen perussuomalainen EI vastusta maahanmuuttoa EIKÄ ole (ainakaan pääsääntöisesti) rasisti - väri itsessään ei siis ole ongelma, vaan vieras kulttuuri, jota väri monissa tapauksissa edustaa - mutta VASTUSTAA maahanmuuttajien rypäleasuttamista ja kaikkinaisia maahanmuuttajien omia kulttuureja vaalivia ryhmittymiä, vaatimuksia - ja tukiprojekteja, jotka estävät vieraan kulttuurin tukahduttamisen ja korvaamisen suomalaisella kulttuurilla.

Huomioitakoon myös, että kansallismielinen perussuomalainen EI vastusta Suomen rajojen ulkopuolella harjoitettuja vieraita kulttuureita – päinvastoin - eikä halua tulla amerikkalaisten tapaan oman kulttuurinsa tai uskontonsa tyrkyttäjäksi missään muussa maailman maassa asuvalle kansalle.

Kansallismielinen perussuomalainen EI KOE, EIKÄ USKO tarvitsevansa uussuomalaisia (työperäistä maahanmuuttoa kehitysmaista) – ei nyt eikä tulevaisuudessa, mutta havaitsee sen tosiasian, että moni kehitysmaan kansalainen kokee tarvitsevansa suomalaisten itselleen rakentamaa hyvinvointia ja näin ollen tulijoita on, ja harkintaa ja hallintaa tulijoiden suhteen on harjoitettava.

Mitä allekirjoittajaan henkilökohtaisesti tulee, kannatan – tietysti ja ehdottomasti - monikultturismin ja ghettoutumisen vastustamista, mutten valitettavasti usko, että monikultturismiyhteiskunnan jo käynnistynyt ja väistämätön muodostuminen pysähtyy ilman lähestulkoon totaalista maahanmuuton estämistä - tyypillinen maahanmuuttajamateriaali kun ei ymmärrä, tai ainakaan pysty ylpeydeltään tunnustamaan, että suomalainen kulttuuri on suomalaisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden avain ja ehto. Sen sijaan maahanmuuttaja vaatii – kuten eilisessä A-talkissa kävi ilmi - että me (alkuperäissuomalaiset) kunnioittaisimme ja arvostaisimme heidän tapojaan ja uskontoaan… Absurdia - joko ymmärtämätöntä tai äärimmäisen röyhkeää.

Kansallismielinen perussuomalainen on prototyyppi ihmisestä, jonka ajatukset ja toimet yhdessä riittävän ajan kanssa tuottavat suomalaisen yhteiskunnan. Globalisaatiosyleilijän ajatukset, toimet ja aika tuottavat jotain aivan muuta. Kansainvälisyys on sana, joka väännetään nykyisen onnellisuus-kauneus-vauraus propagandan avulla ilmaisemaan turvallisuutta ja hyvinvointia ja ehkä se joillekin, jossain määrin kyseisiä arvoja ilmaiseekin, mutta samoin kuin vaikkapa suomalainen avioliitto eroaa somalialaisesta avioliitosta, niin myös se turvallisuus ja hyvinvointi johon suomalaiset ovat tottuneet eroaa kansainvälisestä turvallisuuskäsitteestä. Suomalaisen kulttuurin (arvojen, tapojen, sääntöjen ja uskonnon) antaessa tilaa vieraille kulttuureille, se antaa tilaa hyvinvoinnin ja turvallisuuden vähenemiselle.

KENEN ON SORMI?

2008-10-22T01:11:00.000-07:00

Edellisen postaukseni Yuri Bezmenov ja tämänkertaisen videoni Marcy Kaptur ovat ihmisinä sivuroolissa sen pääasian ympärillä, jota yritän hahmottaa näkyväksi kokonaisuudeksi jatkumona juutalaisen Harold Rosenthalin haastatteluun.

Ei ole olemassa erillisiä ja vastakkaisia ideologioita kuten olemme tähän asti kommunismin – sosiaalidemokratian - ja kapitalismin käsittäneet, on vain kolme vaihetta yhteen ja samaan räjähdykseen, aivan yhtä suunnitellusti ja varmasti kuin jos korvaisin sanat uraanilla – reaktorilla – ja pommilla. Kaikki kolme ovat välttämättömiä ja harkittuja askeleita kohti maailmanvalloitusta, kohti ”napinpainallusta” – MUTTA KENEN ON SORMI?

Marcy Kapturin mukaan Wallstreetin pelimestareiden
Harold Rosenthalin mukaan juutalaisten ja
Yuri Bezmenovin mukaan kommunistien

Minun mielestäni kaikki kolme henkilöä esittelevät täysin toisiaan vastaavat toimintatavat ja tavoitteet, yhdet aivot – yhden ja saman sormen. …Tarkoittaako tämä siis sitä, että kommunistit ovat juutalaisia ja juutalaiset Wallstreetin pelimestareita, vaiko sitä, että juutalaiset ovat kommunisteja ja kommunistit Wallstreetin pelimestareita? – Kukin valitkoon vapaasti oman järjestyksensä, tärkeää on vain se, että sekä kommunisti, kapitalisti, että sosiaalidemokraatti tajuaa killuvansa kuumenevassa kannibaalin kattilassa.

Lainaus Vesa-Ilkka Laurion blogista: "Kirjansa sivuilla 32/33 Coudenhove-Kalergi paljastaa, että bolsevismin ja kapitalismin takana on sama juutalaisuus. Bolsevismia hän kutsuu kommunistiseksi henkiseksi aristokratiaksi ja kapitalismia plutokraattiseksi demokratiaksi (plutokratia = rahavalta, rahamiesten valta). Toinen on sosialistinen ja toinen individualistinen juutalaisen aivoaateliston haara. Molempien takana on juutalaisuus."

-----------------------------------------------------------------------------

Video: "Let's Play "WALLSTREET BAILOUT" The Rules Are... Rep Kaptur"

Käännös:

"Rep. Marcy Kaptur

Herra puhemies, tässä on viimeisin todellisuuspeli. Pelataanpa Wallstreetin lunnaidenmaksua:

Sääntö 1. Kiirehdi päätöstä. Ajoita peli viikolle ennen kongressikauden alkua ja vain kuuden viikon päähän historiallisista vaaleista, niin että vastapelurisi ovat pelin suhteen poissaolevia, painostettuja, häirittyjä ja kiireisiä.

Sääntö 2. Riisu yleisö aseista pelolla, varoita heitä maailmanlaajuisen finanssisysteemin romahduksesta ja maailman vaipumisesta vakavaan lamaan. Kontrolloi mediaa riittävästi voidaksesi varmistaa ettei yleisö huomaa, että tämä lunnaidenmaksu velkaannuttaa heidät sukupolviksi, ottaen heiltä triljoonia dollareita, jotka he ovat työllään ansainneet ja jotka heillä on oikeus pitää itsellään.

Sääntö 3. Kontrolloi pelikenttää ja aseta säännöt, piiloudu yleisöltä ja suurelta osalta kongressia paljastamatta kuka vetelee naruista, kommunikoi yleisön kanssa "vuodoilla" median sisäpiiriläisille, vältä kaikkia avoimia kuulemisia. Kommunikoi kongressin kanssa salaisten puhelinkonferenssien välityksellä aiheuttaen poliittista ahdistuta keskustelemalla kaikkien poliittisten puolueiden kanssa erikseen. Kohtele kongressin jäseniä alentuvasti kertomalla, että asia on niin monimutkainen, että heidän tulee tukeutua muutamiin sisäpiiriläisiin, jotka ”todella tietävät mitä on tekeillä”.

Sääntö 4. Ohjaile ihmisten huomiota ja pidä ihmiset hämmentyneinä. Hallitse uutta ajanjaksoa, niin ettei hallituksella ja yleisöllä ole aikaa tutkia kuka tuhosi pankkijärjestelmän, joka palveli Amerikkaa 60-vuotta aina 1920-luvun finanssikriisistä lähtien.

Sääntö 5. Pidä aina mielessäsi, että tavoite on pitää voitot muutamilla ja jakaa häviöt kaikkien muiden kesken.

Menneiden vuosien aikana Wallstreetin pelimestarit ovat pitäneet biljoonia dollareita voittoja ja syytäneet häviönsä veronmaksajien harteille. Kun tämänkertainen lunnaidenmaksu on suoritettu, uusi ahneuspeli alkaa."

(käännös on minuutille 2:22 asti, henkilö jatkaa vielä ratkaisujen esittämisella, joita en tässä postauksessani käsittele)