Miksi niin monet naiset ovat masentuneita?

Dennis Prager
lähde: http://www.wnd.com/index.php?pageId=67868

On laajalti raportoitu naisten kärsivän masennuksesta tuplasti miehiin verrattuna. Ilmeisesti kliinistä masennusta (lääketieteellisesti todettu masennus) sairastavia naisia on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Oletettaessa, että nämä väitteet ovat tosia, nousee jokaisen asiasta kiinnostuneen mieleen - eli kaikkien mieleen, jotka vähääkään välittävät naisista – kysymys miksi?

Aikaisemmassa kolumnissa tarjosin yhtä selitystä; epärealistisen onnellisuuden tavoittelua, jonka feminismi on saanut useissa naisissa aikaan.

On muitakin mahdollisia selityksiä.
Yksi on se tapa miten monet tytöistä on kasvatettu.

Kuten jokainen viisas ihminen ja älykäs kulttuuri ovat kautta historian tienneet, minkäänlaisen onnen saavuttaminen on mahdotonta ilman oman luontonsa voittamista. Tämä on tietysti yhtä totta sekä poikien että tyttöjen, miesten, kuin naistenkin kohdalla. Feminismin myötä on kuitenkin syntynyt uskomus naisluonteen ylemmyydestä. Yksi tämän uskomuksen seurauksista on miehisten – sekä hyvien, että huonojen - vaistojen nujerrus, samalla kun negatiivisia naisvaistoja on karsittu ainoastaan vähän tai ei yhtään.

Yhteiskunnat ja vanhemmat ovat aina tienneet että poikia on opetettava kontrolloimaan kahta miesluontonsa aluetta; seksuaalisia halujaan ja alttiutta väkivaltaisuuteen. Niinpä kaikki me kelpo miehet olemme oppineet jo varhain, että naista saa koskea seksuaalisesti vain hänen omalla luvallaan ja fyysinen aggressio on kanavoitava urheiluun tai valjastettava pahan taltuttamiseksi liittymällä poliisivoimiin tai armeijaan tai kunnostautumalla fyysisesti auttamaan viattomia. Miehistä, jotka eivät oppineet kontrolloimaan näitä miesluonnon osa-alueita, ei tullut ainoastaan huonoja miehiä, vaan myös onnettomia miehiä. Onnellisuus voidaan saavuttaa ainoastaan silloin kun hallitsemme luontoamme, ei silloin kun luontomme hallitsee meitä.

Yhteiskunnat ja vanhemmat myös tiesivät että oli välttämätöntä opettaa tyttöjä kontrolloimaan omaa luontoaan – erityisesti alttiutta antaa tunteidensa hallita itseään. Naiset, jotka sallivat tunteidensa hallita heitä, eivät ainoastaan tulleet hyödyttömiksi (ennen kaikkea perheidensä jäseninä), vaan myös onnettomiksi naisiksi.

Tästä huolimatta nykyfeminismin ja muiden vastaavien sosiaalisten trendien saapumisen myötä (niiden joukossa yli standardin menevä myötätunto, tunteiden ylistys, patriarkaalisuuden kieltäminen ja maskuliinisten arvojen - kuten tunnekontrollin - devalvointi ) on ryhdytty ajattelemaan, että naisluontoa on tarpeetonta muokata samoin kuin miesluontoa.

Niinpä yhteiskunnan jatkaessa poikien opettamista itsehallintaan, se lopetti opastamasta tyttöjä tekemään samoin. Tyttöjen tunteet olivat synnynnäisesti arvokkaita ja kaikkea mikä kyseenalaisti tämän ajatuksen pidettiin seksistisenä hyökkäyksenä naisia vastaan, jopa naisvihana.

Tämän seurauksena monet tytöistä kasvoivat naisiksi, joilta puuttuu kyky kontrolloida omia tunteitaan ja mielialojaan ja näin ollen kyky käyttää itsekontrollia saavuttaakseen onnellisuuden ja suojautuakseen masennukselta.

Toinen feminismin osa-alue, joka on antanut panoksensa monen naisen melankoliaan on naisellisuuden kielto. Feminismi on useammin miehisten arvojen kuin naiseuden arvojen ylistystä (ikävä kyllä ainoastaan silloin kun nuo miehiset arvot ilmenevät naisessa eivätkä miehessä). Naiseuden arvoista luovutaan alistavina, heikkoutena, passiivisuutena ja alisuorituksena. Esimerkkejä on lukuisia. Yksi on naisellisen mekon hylkääminen; missä tahansa lukiossa tai yliopistossa mekkoa käyttävää tyttöä pidetään epänormaalina. Toinen esimerkki on karski puhe. Vielä sukupolvi sitten miehet pidättäytyivät käyttämästä karskia kieltä naisten kuullen. Nykyään monet nuoret naiset kiroilevat yhtä rankasti kuin miehet (olen nähnyt varmasti enemmän nais – kuin mieskuljettajia, jotka näyttävät hävyttömiä käsimerkkejä muille autoilijoille). Tällainen käytös oli sopimatonta kun naisten odotettiin käyttäytyvän naisellisesti. Ja, tietenkin vielä äärimäisenä vastaiskuna naiseudelle tulee ”vapautunut” sukupuolikäyttäytyminen, joka on kautta aikojen liitetty miesluontoon.

Naisellisuuden menetys liittyy hyvin monen naisen masennukseen. Vaikkakin sairaassa ajassamme naisellisuus mielletään usein heikkoudeksi, on se ennen ollut monille naisille voimauttava ominaisuus, antaen heille erityistä valtaa ja identiteetin, joka ei ollut miesten saavutettavissa. Naiset eivät siis ole yksiselitteisesti onnellisia saavuttaessaan tilan jossa eivät erotu miehistä.

Tästä pääsemme vielä yhteen naisten melankolian aiheuttajaan – siihen miten kaikki edellä kerrottu vaikuttaa miehiin. Naiset ovat yleisesti ottaen onnellisempia kun heillä on elämässään hyvä mies. Ja ”hyvällä miehellä” en tarkoita ainoastaan sitoutunutta ja kilttiä, vaan myös miehistä miestä. Tästä huolimatta tämänhetkiset tasa-arvoa vaativat opit ovat liittoutuneet yhteen, eivät vain heikentääkseen naisellisuutta naisissa, vaan myös miehisyyttä miehissä. Aivan samoin kuin naisten odotetaan kaatavan naiselliset arvot, miesten odotetaan luopuvan miehisistä arvoista, jotka on tuomittu seksistisiksi, alistaviksi, patriarkaalisiksi ja siten vanhentuneiksi.

Kuitenkaan, jälleen kerran, eivät asiat ole sujuneet monien naisten kohdalla kuten feminismi antoi heidän odottaa. Miehisten miesten puute ei ole tuonut naisten enemmistölle onnea, vaan epäonnea. Ne teistä, jotka ette usko tätä, menkää ja kysykää yksinäiseltä, puolisoa etsivältä aikuiselta naiselta mikä on suurin ongelma miehissä, joita hän tapailee. ”He eivät ole miehiä” on tavanomaisin vastaus. Ei ”he eivät ole riittävän tasa-arvoisia” tai ”eivät ole riittävän herkkiä”.

Ja naiset ilman miehiä eivät ole – kuten vanha feministinen sanaparsi kuuluu, ”kaloja ilman polkupyörää”. He ovat naisia ilman miehiä.

1960 luku viitoitti tien Ylimielisyydelle, ennennäkemättömälle määrälle omahyväisyyttä; ylimielisyydelle, joka saa ihmiset ajattelemaan olevansa kaikkia aikaisempia sukupolvia parempia elämän määrittelyssä, ajattelemaan, että suurin osa aikaisemmilta polvilta peritystä tiedosta on yksinkertaisesti väärin ja vanhentunutta. Tästä röyhkeydestä me maksamme ja tulemme maksamaan kovan hinnan. Monet naiset - joita ei ole opetettu nujertamaan luontonsa synkkiä puolia, joilta on evätty naiseuden ilo, sekä enenevä määrä alakuloisia miehiä ja poikia, tuntevat jo nahoissaan tämän hinnan. Ja he kutsuvat sitä masennukseksi.

Suosittelen luettavaksi:

Iso Magneetti lehdessä julkaistua Riikka Söyringin artikkelia:
Salaliitton makua - H1N1-huijas.
Artikkeli sivuilla 6-7: http://www.isomagneetti.com/nettilehti/?alue=Lahti