SANOMA JOTA YHTEISKUNTA EI HALUA KUULLA

Ehkäisyn rooli kasvavissa aborttiluvuissa
Ruben Obregon

Amerikassa on yleinen luulo, että ehkäisy vähentää aborttien määrää (isovimman kommentti: oletettavasti koko läntinen maailma jakaa saman käsityksen, minäkin ajattelin näin, kuten eräs aikaisempi kirjoitukseni paljastaa). Ehkäisyn ja aborttien historia 60- ja 70 luvuilla kuitenkin osoittaa luulon virheelliseksi.

60-luvulla ehkäisyvälineiden laillinen asema ja avioparien mahdollisuus käyttää ehkäisyä vaihteli liittovaltiosta toiseen. Suurimmalla osalla liittovaltioista oli käytössään ehkäisyä rajoittava säännöstö, joka määritteli kuinka ehkäisyvälineitä voitiin jakaa ja kuka niitä sai käyttää. Yhdysvaltain Korkeimmalla Oikeudella oli keskeinen rooli ehkäisyn käytön lisääntymisessä sen tuolloin julistaessa useiden liittovaltioiden ehkäisyvälinesäännöstelyn perustuslainvastaiseksi.

Joskin seksuaalivallankumous alkoi jo paljon aikaisemmin, vasta kuusikymmentäluvun puolivälissä alkoi varsinaisesti tapahtua. Ehkäisypillerin käyttöönotto nosti vallankumouksen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pilleri saavutti nopeasti hyväksynnän, ja vuoteen 1965 mennessä 42,9 prosenttia avioituneista teini-ikäisistä oli käyttänyt, tai käytti suun kautta otettavaa ehkäisyä.

Korkeimman Oikeuden kiellettyä avioparien ehkäisyyn liittyvät käyttö- ja hallussapitorajoitukset Connecticutin osavaltiossa vuonna 1965 (Griswold v. Connecticut) avioparien harjoittama syntyvyydensäännöstely helpottui. Tämä käänteentekevä oikeustapaus tarjosi raamit myöhemmille ehkäisy- ja aborttipäätöksille. Itse asiassa kuka tahansa saattoi, juuri näillä samoilla kehyksillä, ajaa alas valtion aborttirajoitteet. Laillisesta näkökulmasta katsottuna, se ajatuskehys joka laillisti ehkäisyn, johti myös lailliseen abortointiin Yhdysvalloissa.

Liittovaltion rajoituksista huolimatta avioliitossa elävät naiset eivät olleet ainoat pillereiden käyttäjät. 1965 Brownin Yliopiston oppilaslehti julkaisi artikkelin, jossa paljastettiin campuksen lääkärin kirjoittaneen kahdelle naimattomalle opiskelijalle ehkäisypillereitä. Vuoteen 1966 instituutioita oli kaksitoista, jotka kirjoittivat ehkäisypillerireseptejä naimattomille opiskelijoille. Eivätkä yliopisto-opiskelijat olleet ainoita, jotka liittyivät seksuaalivallankumoukseen, vaan myös lukioikäiset teinit olivat nopeasti mukana.

Toisin kuin 50-luvulla käytetyt useat ehkäisyvälineet, pillerit tarjosivat ehkäisylle miellyttävyyden. Vaikkakaan ehkäisypillerit eivät aiheuttaneet seksuaalivallankumousta, ne ehdottomasti räjäyttivät vallankumouksen mittasuhteet ja muuttivat ihmisten käsityksen sukupuoliyhteyden tarkoituksesta. Voidaankin sanoa, että jos seksuaalivallankumous oli alkioasteella 50-luvulla, niin 60-luku kypsytti sen täysi-aikaiseksi.

Pilleri myi ajatuksen seksistä ilman lisääntymistä ja juurrutti yhteiskuntaan ehkäisymentaliteetin.

Nuoret eivät olleet immuuneja tälle uudelle ajatukselle. Johtuen valtion rajoitesäännöistä, ehkäisy ei ollut teini-ikäisten saatavilla samaan tapaan kuin nykyään, mutta rajoitukset eivät kuitenkaan estäneet seksuaalivallankumouksen etenemistä heidän keskuudessaan. Tämä näkyi esiaviolliseen seksiin osallistuneiden 15-19-vuotiaiden naisten prosentuaalisen määrän jatkuvana kasvuna. Riippuen olosuhteista, ehkäisy ei ollut kaikille teini-ikäisille teknisesti laitonta. Noina vuosina teinit saivat käyttää ehkäisyä useissa osavaltioissa mikäli elivät avioliitossa ja naimattomatkin vanhempiensa suostumuksella.

Joskin käytettävissä oli monenlaisia ehkäisymenetelmiä, niin vasta 1972 Eisenstadt v. Baird oikeustapauksen myötä ehkäisy tuli laajalti myös naimattomien naisten ulottuville.

Samaan aikaan valtion lakeja säätävä elin laski täysi-ikäisyyden rajaa 21-vuodesta 19 ja 18-vuoteen, mikä puolestaan lisäsi ehkäisyn piiriin kuuluvien teinien määrää. Vuoden 1974 lopulla 45 liittovaltiota ja Columbian piirikunta olivat julkaisseet 18-vuotiaiden naimattomien naisten oikeuden käyttää ehkäisyä. Lisäksi 23 liittovaltiota ja Columbian piirikunta myönsivät alle kuusitoistavuotiaille alaikäisille oikeuden ehkäisyhoitoon.

New York oli lopulta ainoa liittovaltio, joka kielsi reseptivapaan ehkäisyn alle 16-vuotiaille. Tämäkin muuttui kun Korkein Oikeus kumosi rajoitukset Carey v. Poulation Services International – päätöksellä.

Näiden laillisten muutosten myötä esiaviolliseen seksiin osallistuneiden 15-19-vuotiaiden naisten prosentuaalinen määrä jatkoi kasvuaan. Luvut nousivat 30,4 prosentista vuonna 1971 -> 43,4 prosenttiin vuonna 1976 ja edelleen - > 49,8 prosenttiin vuonna 1979.

Sitä mukaa kun yhä nuoremmat ja nuoremmat teinit tulivat seksuaalisesti aktiivisiksi ja sekä naimisissa olevien, että naimattomien naisten ehkäisyn käyttö lisääntyi, sitä enemmän kasvoivat myös aborttiluvut.

Vuonna 1972 aborttien määrä suhteessa kaikkien15-19-vuotiaiden naisten määrään oli 19.1 per 1000 naista (mukana naimisissa olevat naiset). Tämä luku hyppäsi 34,3 promilleen (34,3 per 1000 naista) vuonna 1976 ja 42,4 promilleen vuonna 1979.

Aborttien määrä ei siis laskenut ehkäisyn saatavuuden lisääntymisen myötä – vaan nousi siitä huolimatta. Sama tapahtui raskauksien määrälle – ainoa asia mikä laski oli syntyvyyden määrä (johtuen lisääntyneistä aborttien määrästä).

Tämä lyhyt katsaus historiaan osoittaa ehkäisyn ja aborttien suhteen, mutta ei vielä selitä miten ehkäisy johtaa suurempiin aborttilukuihin:

Ehkäisymentaliteetti pitää sisällään ajatuksen, että seksin pääasiallinen tarkoitus on huvi - ja että jälkeläiset ovat valinnanvaraisia. Tämä ajatus on yhteys ehkäisyn ja abortoinnin välillä. Tämä ajattelutapa johti siihen, että 60- ja 70-luvuilla kasvava määrä naimattomia naisia ja miehiä harrasti esiaviollista seksiä yhä nuorempina ja nuorempina.
Tämä mentaliteetti kasvatti petollisen turvallisuudentunteen suunnittelemattomien raskauksien epätodennäköisyydestä ja yleensäkin hälvensi raskauden mahdollisuuden pelkoa. Huoli raskaudesta – asia, joka toimi ennen monien kohdalla esiaviollisen seksin esteenä – haihtui pois.

Ehkäisy ei ole pettämätön. Ehkäisyn oikeaoppisesta ja huolellisesta käytöstä huolimatta naiset sittenkin tulivat raskaiksi. Tämä on kriittinen tekijä siinä miksi laajalle levinnyt ehkäisyn käyttö johti kasvaviin aborttilukuihin. Seksuaalisesti aktiivisten teinien kasvava joukko, yhdessä ehkäisyn epäonnistumislukujen ja epätoivottujen raskauksien keskeyttämisen tarve lisäsi aborttien määrää 60- ja 70-luivuilla. Historia osoittaa, että vaikka ehkäisyn käyttö ei aiheutakaan jokaisen ei-toivotun raskauden keskeytystä, ei-toivottujen raskauksien kasvanut määrä nosti aborttien määrää.

Se tosiasia, että yhä suurempi määrä ihmisiä osallistui esiaviollisen seksin harrastamiseen, jopa ilman ehkäisyä, välittyi kasvavina aborttilukuina. Paradoksaalisesti ehkäisymentaliteetti ei kasvata ehkäisyn käyttöä tai ehkäisyn oikeaoppista käyttöä. Sen sijaan se kasvattaa esiaviollisen seksin määrää - joko ehkäisyllä tai ilman.

60- ja 70-luvut osoittivat ettei ehkäisy laske aborttien määrää tai tee niitä harvinaisiksi. Sen sijaan tuo ajanjakso todistaa, että ehkäisy lisää aborttien tarvetta kulttuurissamme. Ehkäisyntukijat näyttävät unohtaneen tämän vaatiessaan lisää varoja ehkäisyyn. Niin hämmästyttävää kuin se onkin, 70-luvun argumentit ovat edelleen heidän käytössään: Helppo saatavuus, enemmän suvaitsevaisuutta ja lisää varoja ehkäisyn tarjontaan. – Täysin epäonnistunut resepti, aborttiluvut eivät ole pienentyneet yli kolmeen vuosikymmenen.
lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Role-Of-Contraception-Increased-Abortion.htm

Kysymys on seksistä, Hölmö: Vastaus Mark Steynille
Tri. Jennifer Roback Morse

Mark Steynin hiljattain ilmestyneessä tärkeässä artikkelissa ”Kysymys on demografiasta, Hölmö” esitetty analyysi "Läntisen maailman sukupuuttoon kuolemisen vaaran todellisesta syystä” on aivan oikea. Mutta Lännen, alle uusiutumisrajan jäävän hedelmällisyysongelman takana piilee vielä toinen ongelma; seksi. Vauvat tulevat seksistä. Lännen demografisen romahduksen ja ihmisvajauksen - jonka Islamilainen hedelmällisyys kovaa vauhtia tulvii täyttämään - on aiheuttanut nykyinen käsitys sukupuolikäyttäytymisestä.

Sukupuoliyhteys on elimellinen tosiasia, jolla on kaksi ihmiskehoon kirjoitettua luonnollista tarkoitusta. Ensimmäinen on lisääntyminen. Toinen ei ole yhtä ilmeinen, mutta aivan yhtä tärkeä. Sukupuoliyhteys rakentaa ja lujittaa pariskunnan keskinäistä suhdetta. Nykyisin tiedetään, että seksuaalinen aktiivisuus luo partnereiden välille henkisen yhteyden.

Naiset saavuttavat henkisen yhteyden seksikumppaniinsa ja lapsiinsa oksitosiini hormonin avulla. Nainen erittää tätä hormonia sekä seksuaalisen mielihyvän yhteydessä, että imettäessään. Oksitosiini synnyttää ”kiintymyksen ja henkisen yhteyden” reaktion. Se saa naisen tuntemaan henkistä yhteyttä seksipartneriinsa, mahdollisen lapsensa isään ja voimistaa äidin ja vastasyntyneen kiintymystä, niin että äiti nauttii avuttoman lapsensa tarpeiden täyttämisestä. Kaikki tämä on luonnon tapa saada nainen tuntemaan yhteyttä lapseensa ja lapsen isään.

Nämä luonnon päämäärät rakentavat perheen yhteisyyden ja saattavat uuttaa elämää perheeseen. Koska aktiivinen sukupuolielämä tukee vanhempien välistä suhdetta, se auttaa heitä toimimaan yhdessä tarpeeksi kauan kasvattaakseen lapsensa aikuisiksi. Se tosiasia, että seksi on kivaa on bonus. Kivalta tuntuminen on luonnon tapa saada meidät pitämään lajiamme yllä.

Nykymaailma on tyystin unohtanut sukupuoliyhteyden sosiaalisen merkityksen. Nykyisin käsitämme seksin yksityisenä virkistysaktiviteettina, jolla ei ole mitään moraalista tai sosiaalista erityisarvoa. Rajaton seksuaalinen aktiivisuus ilman elävää lasta on olennainen osa nykyaikaisia oikeuksia.

Kutsun sukupuolielämän nykymuotoa kuluttaja-seksiksi. Seksi on kulutushyödyke ja seksipartnerimme ovat objekteja, jotka enemmän tai vähemmän miellyttävät meitä. Puhuessani yliopistokampuksilla ja tuntiessani erityistä vimmaa asiastani, kutsun nykyaikaista sukupuolikäyttäytymistä Wal-Mart seksiksi (itselläni ei ole mitään Wal-Marteja vastaan - vastaa Suomen Prismoja ja Citymarketteja - mutta voin aina luottaa, siihen että yliopistokampuksilta löytyy Wal-Mart vihaajia). Nykyajan seksuaalietiikka tarjoaa meille suuria määriä vähän-maksavaa aktia, sivuuttaen tämänkaltaisen käytöksen ikävät ”yliläikkymis-seuraukset”.

Väitän, että tällainen seksikäsitys on Lännen demografisen kuolemanspiraalin juuri. Sukupuoliyhteys on luonnoltaan toverillisuuden voima. Kuluttaja-seksi kääntää koko seksuaalisuuden luonnollisen järjestyksen ylösalaisin. Sen sijaan, että tulisimme ulos itsestämme ja loisimme suhteen toisen ihmisen kanssa, me käännämme seksin sisäänpäin, itseemme ja omaksi henkilökohtaiseksi nautinnoksemme. Sukupuoliyhteyden luonnollinen tarkoitus; sekä lisääntyminen, että aviopuolisoiden välinen yhtenäisyys, on tullut ehdottoman vaihtoehtoiseksi. Meidät on motivoitu harrastamaan seksiä ennen avioliittoa - jopa ilman ihmissuhde lähtökohtaa. Tämän lisäksi olemme luoneet surullisen pettävän hiljaisuuden sen tosiasian ympärille, ettei kukaan oikeastaan halua olla saava osapuoli tässä ”käytä ja tule käytetyksi” kulttuurissa.

Demografinen romahdus ei tule yllätyksenä. Monet kommentaattorit ovat huomanneet että lapsista on tullut pelkkä hyödyke; lisä, ansioituneen naisen ansioluetteloon. Muutamat ovat huomanneet myös suoran yhteyden ”seksi on hyödyke” -> ”seksipartneri on hyödyke” -> ”vauvat ovat hyödykkeitä” välillä.

Jos vanhempien välillä ei ole pysyvää sidettä, lasten saaminen on riskibisnestä. Avioliitto on tervein ja luotettavin ympäristö mihin tuoda avuton pieni lapsi ja kasvattaa hänet aina tuottavaan aikuisuuteen asti. Mutta yhteiskunnastamme on tullut välinpitämätön, enää ei ole merkityksellistä ovatko vanhemmat avioliitossa keskenään vaiko eivät, tai onko lapsella kaksi eri, vaiko kaksi samaa sukupuolta edustavaa vanhempaa. Tällainen tuskin on kulttuurillisesti sellainen ympäristö, joka edistää yli uusiutumisrajan ylittävää hedelmällisyyttä.

Niinpä, kuten sanoin, Mark Steynin artikkeli on kaikkinensa oikein. Mutta en syöksynyt tietokoneelleni kirjoittaakseni omaa artikkelia Mark Steynin tekstiä koskevista näkemyksistäni, kuten hyvin perustellut artikkelit usein saavat minut tekemään. Tällä kertaa etsin käsiini muistikortit. Aivan niin. Olen aikuinen tohtorisnainen ja hain muistipelin.

Olen ollut yksi niistä uranaisista, jotka ajattelevat olevansa järkeviä lykätessään lastentekoa pysyvän aseman saavuttamiseen saakka. Olen synnyttänyt vain yhden ”elävän lapsen” kuten demografiassa sanotaan. Siinä mielessä olen osa hyvin koulutettujen, suurituloisten naisten ongelmaa, jotka eivät pysty lisääntymään edes korvatakseen itsensä.

Mutta onnekseni on adoptio. ”Jumalallinen sallimus” – joka työskenteli San Diegon läänin Lasten Suojeluviranomaisten kautta sijoitti kaksi kouluikäistä sijaislasta huomaani. En synnyttänyt heitä, mutta minulla on ainakin väliaikainen vastuu heistä. Mark Steyn innoitti minua tekemään kaikkeni, että nämä kaksi rasavilliä oppivat tarpeeksi matematiikkaa voidakseen pitää huolta itsestään isoiksi kasvettuaan. (viitannee demografisen ”matematiikan” opettamiseen). Kukaan muu tuskin tekisi sitä heidän hyväkseen. Eivät heidän biologiset vanhempansa, Läänin edustajat eikä koululaitos.

Se mitä naiset tekevät ja haluavat, tulee olemaan ratkaiseva tekijä sen suhteen selviytyykö Läntinen maailma demografisesta yhteentörmäyksestä Islamin kanssa. Jos älykkäät, koulutetut naiset uskovat, että lapset ovat uraa häiritsevä sietämättömyys, meillä ei tule olemaan paljoakaan lapsia. Jos naiset ajattelevat muistipelin alentavan heidän arvoaan, seuraavan sukupolven kouluttaminen jää palkatun avun varaan. Jos naiset luulevat, että lapsen kasvattaminen on yksin helpompaa kuin rasittavan miehen kanssa, meillä tulee olemaan paljon stressaantuneita yksinhuoltajia ja huonosti kasvatettuja lapsia.

Niinpä, te kotiäidit, älkää antoko kenenkään kertoa teille, että tuhlaatte lahjojanne. Ilman teidän panostanne tuottaa terve ja toimiva seuraava sukupolvi, Yhdysvaltojen armeija kaikkine voimineen ei riitä suojelemaan meitä Islamin alkuvoimalta, joka on itseensä uskomisen- ja sen myötä itsensä uusimisen voima. Teidän tekonne osoittavat, että te uskotte riittävästi omaan sivilisaatioonne investoidaksenne sen tulevaisuuteen.
lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Contraception-Sex-Stupid-006.htm


Ehkäisyn harha: Aborttioikeusliike manipuloi sanoja peitelläkseen abortin todellisuuden.
Ruben Obregon

Aborttioikeuskannattajat ovat syyttäneet pro-elämä liikettä raskauden uudelleenmärittelystä ja joidenkin ehkäisymuotojen uudelleenkategorisoinnista abortoiviksi. Pohjimmiltaan he ovat siis syyttäneet pro-elämä liikettä siitä ettei se ole kertonut totuutta ehkäisystä, vaan on sen sijaan manipuloinut sanoja ajaakseen ehkäisyn pannaan.

Totuus kuitenkin on, että aborttioikeus – ja perhesuunnitteluliikkeet ovat ne, jotka ovat pelanneet muutamien viimeisten vuosikymmenten ajan sanoilla, ja pro-elämä liike yrittää yksinkertaisesti korjata vahingot.

Tämän vuosikymmenen vanha kiista kietoutuu yhden ainoan sanan ympärille: hedelmöittyminen.

Ennen 60-luvun puoliväliä kysymys raskauden alusta ei ollut vakavan väittelyn aihe. Se tieteelliseen näyttöön perustuva ajatus, että hedelmöittyminen tapahtui hedelmöityksessä, eli siittiön ja munasolun yhdistyessä, hyväksyttiin mukisematta.

Hyväksyttiin myös ajatus, että mikä tahansa, mikä esti hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohtuun aiheutti tosiasiassa abortin, kuten Yhdysvaltain Hallitus tunnusti ja kuten kuvaillaan vuoden 1963 julkisen terveydenhuollon lehtisessä:

”Kaikki mikä heikentää vasta luodon ihmisen elinkelpoisuutta, minä tahansa ajankohtana, heti hedelmöittymisen (siittiön ja munasolun yhtyminen) ja synnytyksen päättymisen välillä, osallistuu, tarkkaan ottaen, abortin aiheuttamiseen”.

Tämä julkilausuma aiheutti ongelman perhesuunnitteluliikkeelle, joka oli siirtymässä pois ”aidoista” ehkäisymenetelmistä lääkkeisiin, jotka aiheuttivat aikaisen abortin estämällä vasta luodun ihmisen kiinnittymisen. Ainoa tapa millä nämä lääkkeet saatiin yleisön silmissä laillisesti ja moraalisesti hyväksytyiksi oli muuttaa hedelmöityksen määritelmää.

Tässä kohtaa Amerikan synnytysopin ja gynekologian akatemia (ACOG) astui kuvaan mukaan. Vuonna 1965 ACOG julkaisi lääketieteellisen tiedotteen, joka ”virallisesti” muutti hedelmöittymisen määritelmän siittiön ja munasolun yhtymisestä, hedelmöittyneen munasolun kiinnittymiseen: ”Hedelmöittyminen tarkoittaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä”.

Siinä samassa, tämän uuden määritelmän turvin, lääkkeet jotka oli havaittu abortoiviksi, nyt ainoastaan ehkäisivät raskauden – ja näin ollen niitä voitiin nyt kutsua ehkäisyksi.

Selitys minkä ACOG antoi määritelmän vaihdolle, oli se ettei hedelmöitystä (siittiön ja munasolun yhtymistä ennen kiinnittymistä) voitu osoittaa – tosiasia, joka oli jo hyvin todistettu. Ennen vuotta 1965 tätä virheellistä perustelua ei koskaan hyväksytty määritelmän muutoksen syyksi. ACOG:n tekemän määritelmän muutoksen sai aikaan poliittinen agenda, ei tieteen kehitys - määritelmän vaihto ei liittynyt edistysaskeliin biologiassa, alkiotutkimuksessa eikä gynekologiassa.

Tämän määritelmämuutoksen seurauksena naisille on vuosikymmenien ajan kerrottu etteivät heidän ehkäisypillerinsä aiheuta abortteja, ja etteivät pillerit lainkaan tehoaisi, mikäli he olisivat jo raskaina – näin ollen käyttö on moraalisesti hyväksyttävää.

Mutta tämä on harha, joka perustuu virheelliseen informaatioon ja vääristää tieteellisen tosiasian. Määritelmän muuttaminen ei muuta sitä todellisuutta – että naisen keho kantaa selvän, uuden ihmisen ja näin ollen nainen on raskaana pystyttiinpä tämä tosiasia havaitsemaan tai ei.

Naisille ei kerrota koko totuutta heidän käyttämästään ehkäisystä ja on aika, että ACOG:n jäsenet kertovat potilailleen totuuden.

Samaa harhaa julistetaan jälkiehkäisypillerikiistan yhteydessä. Huomatkaa mitä Plan B:n (jälkiehkäisytuotteen) luojat sanovat siitä miten lääke vaikuttaa:

”Plan B on ehkäisypillerin kaltainen tuote, jonka uskotaan toimivan jälkiehkäisynä … muuttamalla kohdunlimakalvoa, joka ehkäisee kiinnittymisen … Plan B ei toimi mikäli kiinnittyminen on alkanut; se ei toimi alkaneeseen raskauteen …”

ACOG tukee voimakkaasti Plan B:tä ”Kysy Minulta” jälkiehkäisykampanjallaan. Pohjimmiltaan he siis kaupittelevat lääkkeitä, jotka aiheuttavat aikaisen abortin ennalta ehkäistäkseen abortoinnin. Ei tarvita paljoa, että ymmärtää ettei abortoinnilta vältytä aikaisella abortoinnilla.

Pro-elämä kannattajat eivät manipuloi määritelmiä – he ainoastaan korjaavat ne tieteelliseen muotoonsa ilman poliittisia päämääriä. Jos pro-valintaa (naisten oikeus päättää kehostaan) kannattava lauma ei onnistu päämäärissään monien ehkäisyvälineiden paljastuessa abortoiviksi, niin se ei ole kenenkään muun kuin heidän itsensä syy.
lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Redefine-Pregnancy-Conception-021.htm

Syntyvyyden säännöstely on itsekästä – Sanoma jota yhteiskunta ei halua kuulla
Ruben Obregon

Viime viikonloppuna Saint Thomasin Yliopiston valmistujat saivat kuulla valmistuvan 21-vuotiaan oppilaan Ben Kesslerin hämmästyttävän puheen. Vastalauseena puheelle jotkut valmistujat kävelivät ulos, monet ilkkuivat ja toiset purskahtelivat rienauksiin.

Mistä moinen rähinä? Puhuiko hän Irakin sodasta? Raja kontrollista? NSA vakoilusta? Ei mistään edellisistä.

Mitä Hra. Kessler siis teki väärin? Hän sorkkasi yhteiskunnalliseen tabuun: ehkäisyyn. Hra. Kessler julkesi kutsua syntyvyyden säännöstelyä ”itsekkyyden teoksi”.

Olisi luullut yleisön joukosta löytyvän edes muutamia rohkaisevia aplodeja, St. Thomasin sentään ollessa katolinen instituutio. Mutta ei, totuus kun on, että monet näistä katolilaisista oppilaista ja heidän perheenjäsenistään käyttävät itse ehkäisyä, ja täten Hra. Kessler kyseenalaisti heidän elämäntapansa ja ehkäisynkäyttönsä.

Hra. Kessler rohkeni puhua asiasta, mutta ihmiset eivät halunneet kuulla hänen sanomaansa. Mihin hävisi ajatustenvaihto, josta yliopistot niin ylpeilevät? Missä olivat kaikki oletetut ”avoimet mielet” tämän puheen aikana? Sen sijaan, että yleisö olisi kuunnellut hänen puhettaan avoimin mielin, näytti siltä, että he keskittyivät pelkästään ilkkumaan ja rienaamaan.

Yhteiskunnalla on niin pitkälle viety himosuhde ehkäisyyn ettei enää osata ajatella ”laatikon ulkopuolella”. Elämme ehkäisy ”matrixilla” missä on mahdotonta uskoa, että ehkäisyllä olisi mitään haitallisia vaikutuksia avioliittoon, yhteiskuntaan ja naisten terveyteen. Tämä ”ehkäisy-harha” on ensisijainen syy hyökkäilyille ehkäisykriittistä sanomaa vastaan.

Suuri osa yhteiskunnasta ei halua kuulla sanomaa. Sanomaa siitä, että ehkäisy johtaa kulttuurissamme kasvaviin aborttilukuihin, teiniseksiin, suhteisiin (jotka aiheuttavat avioeroja), terveysongelmiin ja laillisiin raiskauksiin. Nämä kaikki ovat tilastoihin perustuvia faktoja.

Miksi ihmiset haluamalla haluavat pysyä tietämättöminä?
Koska kuluneen vuosisadan ajan olemme eläneet yhteiskunnassa, joka edistää ehkäisyä käyttävää helppoa, vastuuvapaata ja seksikeskeistä elämäntapaa, haastamatta pohtimaan tapojemme haittapuolia.

Hra. Kessler olisi voinut puhua uran luomisesta, elämänkutsumuksen löytämisestä, uusien vastuualueiden kohtaamisesta, tai monista muista valmistumiseen liittyvistä asioista, mutta sen sijaan hän puhui ehkäisystä. Toivottavasti hänen rohkea sanomansa lopulta auttaa hänen luokkatovereitaan kyseenalaistamaan ihmisen seksuaalisuutta ja ehkäisyä koskevan yhtenäisen pakolla syötetyn informaation, jota he ovat koko elämänsä kuulleet ja löytämään luonnollisemman ja terveemmän tavan nähdä ihmisen seksuaalisuus.

Ehkäisykeskustelu on pahasti myöhässä, mutta on ihmisiä kuten Hra. Kessler, jotka murtavat tietämättömyyden, itsekkyyden ja harhaluulojen muureja. Yhteiskunta vastustakoon tätä sanomaa, mutta ajan kuluessa totuus voittaa.

lähde: http://www.noroomforcontraception.com/Articles/Graduation-Speech-Selfish-contraception-020.htm

Soini raapaisee vähän samansuuntaista pintaa: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1733880

PAINAVINTA MAHDOLLISTA ROMURAUTAA

Analyysi
Valtion tuhoaminen: Raha, murha ja kansallinen suvereniteetti
Kirjoittanut: Nikki Alexander, Online Journal Guest Writer

Miten toteutetaan perustuslaillisen tasavallan infrastruktuurin tuhoaminen, jos tavoite olisi sellainen? Aivan kuten hallitussa purkuräjäytyksessä; peruskallioon ankkuroitu perustus on saatava irti ja runkorakennusta koossa pitävää struktuuria heikennettävä. Näin perustuslaillinen tasavaltamme sortuisi jaloilleen ilman mitään vastusta.

Miljardööri George Soros väitti maailman finanssisysteemin olevan hajalla, lisäten ettei näköpiirissä ole mitään ensikädenratkaisua kriisiin. Olisi siunaus, jos tämä olisi totta. Mutta todennäköisemmin on kyseessä valhe, jonka suojissa maailman taloushallintaa keskistetään laittoman maailmanlaajuisen oligarkian (harvainvallan) alle, oligarkian, jonka päämääränä on kansallisen suvereniteetin kaataminen. Median propagandistit pyörittävät ”uutta” ideaa - globaalia rahajärjestelmää hallitsevan elimen liikkeelle laskemasta - maailmavaluutasta, paimentaen pelokkaita umpikujaan rauhoittavilla lupauksilla kansainvälisestä yhteistyötä. Samat rikolliset, jotka suunnittelivat globaalin finanssituhon, ajavat nyt Kansainvälistä Valuuttarahastoa kuin odotettua pelastajaa laskeakseen liikkeelle yhtenäisen maailmanvaluutan. IMF:n (Kansainvälisen Valuuttarahaston) synteettinen valuutta: Erityisnosto Oikeudet (Special Drawing Rights SDR), määräytyy laillisen valuutan arvonheilahtelulla, jonka aiheuttavat neljä yksityistä pääpankkia. Erityisnosto Oikeudet (SDR) ovat tekaistua velkaa; velkaa yksityiselle pankkikartellille.

Voiko yleismaailmallinen velkakirja, jonka on tekaissut se sama yksityinen pankkikartelli, joka suunnitteli järkyttävän velkamme, olla lääke kansalliseen konkurssitilaan? Voiko globaali velkaantuminen tälle kartellille palauttaa tuottavan talouden? Kenen sosiaalisia etuoikeuksia maailmanlaajuisella pankki-oligarkialla rahoitettaisiin? Jatkaisiko tämä oligarkia ennakonpidätysluottokäytäntöä kaupungeissa ja osavaltioissa, suhteessaan maanviljelijöihin, pieniin yrityksiin, asunnonomistajiin ja yrittäjiin, samalla kyhätessään luottoa aseisiin, sotaan, uhkapeleihin ja petokseen? Ehkäisisikö maailmanlaajuisen velkamonopolin lujittaminen globaalin systeemin romahdusta – vai lisäisikö se sitä? Monikansalliset, globaalin talousjärjestelmän kaikilta suunnilta saastuttavat instituutiot, ovat nyt osoittaneet ne vaarat, jotka piilevät siinä, että ollaan liian sidoksissa karanteeniin ja liian hyvissä väleissä syyttäjään.

Miksi itsenäinen kansa, joka on täysin potentiaali laskemaan liikkeelle oman rahan, antaa pois tuon vallan velkaantumalla ylikansalliselle oligarkialle, joka julkaisee laillista velkaa? Kansallisten valuuttojen lakkauttaminen lakkauttaa lopulta kansallisen itsenäisyyden.

Samaan aikaan kun median vatsastapuhujat yrittävät saada meidät uskomaan, että rehottava ja sattumalta tapahtunut ahneus sai aikaan spontaanin, maailmanlaajuisen finanssikriisin, autenttiset asiakirjat antavat viitteitä harkitusta ja tarkoin suunnitellusta maailmanlaajuisesta kansallisen itsenäisyyden tuhoamisesta. Suunnitelmat keskittää globaali rikkaus yksityiseen hallintaan on ollut käynnissä yli vuosisadan ajan, kiihtyen räjähdysmäisesti neoliittisen sääntelynpoistumisen synnyttämän hurmion myötä, joka mahdollisti talousrikosten leviämisen etäispesäkemäisesti ympäri maapallon. Carroll Quigley:llä, Georgetownin yliopiston historioitsijalla ja Bill Clintonin kouluttajalla, oli luottamuksellinen oikeus kansainvälisen talouskapitalismin johtajien pitämiin asiakirjoihin ja kokouksiin. Hän ei arvioinut heidän motiivejaan, vaan pikemminkin raportoi heidän aikomuksiaan luotettavan sisäpiiriläisen - silminnäkijän ominaisuudessa:

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen… ”talouskapitalismin johdolla oli toinen kauaskantoinen päämäärä, eikä mitään vähempää kuin maailman finanssijärjestelmän hallinnon luominen, jonka kautta yksityinen taho dominoisi kunkin maan poliittista systeemiä ja koko maailman taloutta yhtenä. Maailman keskuspankkien tuli hallita tätä järjestelmää feodaaliseen tapaan (laillinen ja sosiaalinen järjestelmä keskiajan Euroopassa, jonka mukaan kartanonherra tai ylimys antoi ihmisille maata ja suojelua ja vaati vastapalvelukseksi työntekoa ja sotimista hyväkseen) noudattaen niitä salaisia sopimuksia, jotka tehtäisiin usein pidetyissä kokouksissa ja konferensseissa. Järjestelmän pääpaikan oli määrä olla the Bank of International Settlements Baselissa Sveitsissä, yksityinen pankki, jonka omistivat ja jota hallinnoivat maailman keskuspankit, joista kukin oli yksityinen yhtiö. Jokainen keskuspankki - sellaisten miesten käsissä kuin Montagu Norman Englannin Pankista, Benjamin Strong New Yorkin Federal Reserve Pankista, Charles Rist Ranskan Pankista, ja Hjalmar Schacht Reichpankista - näytti hallitsevan kunkin maan hallitusta omatessaan kyvyn kontrolloida valtionlainoja, manipuloida ulkomaiden valuutanvaihtoa, vaikuttaa maan taloudellisen aktiivisuuden tasoon, ja vaikuttaa yhteistyöhalukkaisiin poliitikkoihin palkitsemalla heitä myöhemmin liiketoiminnassa.” Carroll Quigley, 1966

David Rockefellerin ja Zbigniew Brzezinskin vuonna 1973 perustaman Trilateraalisen Komission esitetty tavoite on tukea Uutta Kansainvälistä Taloudellista Järjestystä, joka syrjäyttää historiallisen taloudellisen järjestelmän. Paul Volcker - Federal Reserve:in entinen puheenjohtaja, Rockefeller rahaston johtaja ja Obaman Taloudenelvytysneuvonantajien Johtokunnan puheenjohtaja – on (Trilateral Komission) Pohjois-Amerikan puheenjohtaja.
Puheessaan kyseiselle ryhmälle 1991 David Rockefeller sanoi:

”Olemme kiitollisia The Washington Post:ille, The New York Times:ille, Time Magazine:lle ja muille suurenmoisille julkaisuille, joiden johtajat ovat osallistuneet kokouksiimme ja pitäneet vaitioloa koskevat lupauksensa lähes neljänkymmenen vuoden ajan. Meidän olisi ollut mahdotonta kehitellä suunnitelmaamme maailmaa varten, jos meidät olisi alistettu julkisuuden kirkkaaseen valokeilaan noiden vuosien aikana. Mutta nyt maailma on sivistyneempi ja valmistautuneempi marssiakseen kohti maailman hallitusta. Älyllisen eliitin ja maailman pankkiirien ylikansallinen itsehallinta on varmasti mieluisampi vaihtoehto menneiden vuosisatojen kansalliselle autonomialle.”
Daivid Rockefeller, 1991

Suunnitelma maailmaa varten, joka ”marssittaa” ihmiskunnan kohti maailman hallitusta oli mahdollista kehitellä ainoastaan pimennossa, joskaan perustuslailliset tieteenharjoittajat tuskin yhtyisivät Rockefellerin kiitollisuuteen The Washington Postia, New York Timesia, Time Magazinesia ja muita suuria julkaisuja kohtaan näiden osallistuttua puolen vuosisadan ajan maanpetokseen. Itse itsensä asettaneiden feodaalisten herrojen ylikansallinen itsehallinto loukkaa itsenäisten valtioiden itsemääräämisoikeutta, osavaltioiden oikeutta suojella taloudellista itsenäisyyttä maailman pankkiireilta ja itsenäisten yksilöiden oikeutta muodostaa hallituksia, jotka saavat valtansa hallittujen suostumuksesta. Tässä kuninkaallisen salaliiton maailmankuvassa näitä oikeuksia ei ole olemassa. Maa on itsekkään ryöstön kohde ja ihmiset pelkästään hyödynnettäviä ja tarpeettomina uhrattavia maaorjia. Kansalliset valuutat, hallitusten säännöt, kansainvälinen laki, siviilioikeudet, ympäristö- ja työsuojelu nähdään eliitin tyytyväisyyden esteinä, ja näin ollen tuhottavina. Heidän visionsa utopiasta on maailman pankkiirien ja itse itsensä asettaneen eliitin globaali diktatuuri.

Niin harhaisilta kuin nämä väkivaltaiset päämäärät kuulostavatkin The World Trade Organazation (Maailman kauppajärjestö) on jo kaapannut laittomasti vallan, vallatakseen itsenäisten valtioiden säännöstöt, mitätöidäkseen ihmisoikeuslain ja alueellisten hallitusten oikeudet suojella väestöään. Richard Gardnerin suunnittelema, Robert Pastorin perustama ja tämän salaliittoseuran toimeenpanema Pohjois-Amerikan Unioni tulee häivyttämään rajat Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon väliltä ja luomaan kaiken ylle lakeja säätävän elimen, joka syrjäyttää Kongressin vallan koko mannerta käsittävällä vapaankaupan roistojen NAFTA parlamentilla, jota ei hillitse mitkään kansaa ja maata suojelevat säännöstöt.
Ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että maanpetturuusongelmaiset mediapomot ovat epäonnistuneet tehtävässään varoittaa yleisöä tästä kansallisen itsenäisyyden peitellystä perikadosta.

The Bank of International Settlements lujittaa maailman finanssihallintoa niputtamalla kansallisvaltiot viiteen alueelliseen valuutta-alueeseen, jotka tullaan lopulta sulauttamaan yhteen. Euroopan Unionin ylikansallinen parlamentti ja perustuslaki, joka pakotettiin Euroopan kansalaisille veto oikeudesta huolimatta, syrjäyttää Euroopan yksilöllisten kansallisvaltioiden itsenäisyyden.

Fred Bergsten, Yhdysvaltojen valtionvarainministeriön viranhaltija sekä Trilateraalisen Kommission ja kumouksellisen Peterson Instituutin perustajajäsen kuvaili tarkkanäköisesti kansallisen valuutan hylkäämisen seuraamuksia:

”Sopeutuminen yhtenäiseen valuuttaan on ylivoimaisesti rohkein luku Euroopan yhdentymisessä. Rahaa on perinteisesti pidetty valtion itsenäisyyden olennaisena elementtinä … se, että Saksa ja Ranska päättävät luopua markasta ja frangista … edustaa dramaattisinta, vapaaehtoista itsenäisyydestä luopumista koko historiassa. Euroopan Keskuspankki, joka hallitsee euroa, on todellakin ylikansallinen instituutio.” C. Fred Bergsten, 1999

Bergesten aivan oikein huomio ”raha on valtion itsenäisyyden olennainen elementti”.
Niinpä yhden globaalin valuutan yksityinen omistus riistää yhdellä iskulla kaikilta mailta näiden kansallisen itsenäisyyden, ja voiko olla enää parempaa tapaa nopeuttaa prosessia kuin junailla maailman talousjärjestelmän rapauttaminen jäljittelemällä globaalia Ponzi-juonta.

Bergestenin hurmio Euroopan menetetystä itsenäisyydestä on voiton ja kumouksellisen riemun ele. Euroopan kansallisvaltiot eivät vapaaehtoisesti luopuneet itsenäisyydestään. Ne pakotettiin antautumaan, aivan kuten amerikkalaisetkin, joiden itsenäisyys riisutaan pala palalta.
Vuonna 1974 kansainvälinen pankkiiri, trilateralisti ja CFR jäsen Richard N. Gardner hahmotteli vaikutusvaltaisessa artikkelissa Foreign Affairs:issa uuden maailman järjestyksen perus-strategian otsikolla ”Vaikea Tie Maailman Järjestykseen”. Hän kirjoittaa:

”Lyhyesti sanottuna ”maailman järjestyksen talo” on rakennettava alhaalta ylös mieluummin kuin huipulta alas. Se tulee näyttämään suurelta hämmennykseltä, mutta lopulta iskien kansalliseen itsenäisyyteen, syövyttäen sitä pala palalta ja saavuttaen paljon enemmän kuin perinteinen suora hyökkäys.”

Gardnerin strategia kansallisen itsenäisyyden musertamisesta levittäytyy kaiken ylipyyhkäisevänä ohjelmana, joka menestyksellisesti käynnistää maailman hallituksen: Ohjelma vahvistaa Kansainvälistä Valuuttarahastoa romuttamalla kokonaisten maiden talouden velkaantumistasolla, kuten kävi Argentiinassa 2001; se uudelleen muokkaa kansainvälisen kaupan perus-säännöt GATT:illa (WTO:edelläkävijä) alistaen maat ennennäkemättömän kansainvälisen tarkkailun alle, joka ylittää nykyisen, pyhän sisäpoliittisen järjestyksen rajat; se luo kehittyvän maailmanhallinnon suojaksi monikansallisia kauppajärjestelmiä kuten EU, NAFTA ja Free trade Area of the Americas, joka synnyttää massiivisen virran Yhdysvalloista karkaavia työpaikkoja ja tehtaita, ja johtaa ajanmittaan yhteis-mantereelliseen herruuteen, joka täydellisesti alistaa Amerikan hallituksen alaisuuteensa, antaen Yhdistyneille Kansakunnille lopullisen lainkäyttövallan valtameriin, ilmakehään, sähkömagneettiseen kirjoon ja avaruuteen; ohjelma riisuu kaikki valtiot niin perusteellisesti aseista ettei lopulta millään valtiolla ole aseellista voimaa haastaa hiljalleen vahvistettuja YK:n rauhanturvajoukkoja - - jonka toimesta ensimmäinen Persianlahdensota ja sen 12-vuotta kestänyt jälkisotku pommihyökkäyksineen ja rampauttavine sanktioineen toteutettiin. Somaliasta Balkaniin, Balkanista Sierra Leoniin ja Sierra Leonista Afganistaniin - YK:n ”rauhanturvaajista” on tullut lähes kaikkialla läsnä oleva aseenpiipulla maailman järjestykseen pakottaja.

Steve Bonta päättää Garnerin strategiaa koskevan analyysinsä seuraavasti:

”Jos sisäpiiriläiset olisivat voineet suorittaa avoimesti ja heti sen mitä he nyt kokoavat vähitellen pala palalta, he olisivat varmasti tehneet niin. Heidän on ollut pakko edetä hitaasti ja varovasti ”Vaikealla Tiellään kohti Maailman Järjestystä” ja hitaus ja varovaisuus paljastaa, että he pelkäävät herättävänsä Amerikan kansan mikäli yrittävät tehdä liikaa liian nopeasti.”

Ilmiselvästi perinteinen suora hyökkäys tuli haluttavammaksi vaihtoehdoksi kuin ”syövyttävä, pala palalta iskeminen kansalliseen itsenäisyyteen”. Yhdysvaltain perustuslaki räjäytettiin irti peruskalliosta Shokki-Kauhu-iskulla amerikkalaisia vastaan 11. syyskuuta 2001.
Totalitäärisen maailman järjestyksen suunnitelma, jota ei oltu alistettu julkisuuden kirkkaaseen valokeilaan neljäänkymmeneen vuoteen, sai nopean täyttymyksensä 9/11 jälkimainingeissa Yhdysvaltain kansalaisten ja heidän hallituksensa perustuslaillisen suhteen radikaalisti muututtua ilman kansalaisten hyväksyntää.

Laillinen, kansalaisia hallituksen vilpillisyydeltä suojeleva rakenne räjäytettiin pala palalta hallitulla purkuräjäytysten aallolla, joka luhisti Yhdysvaltain perustuslaillisen infrastruktuurin: 9/11 iskun seurauksena Office of Legal Counsel (Yhdysvaltain oikeuskansleria avustava toimi) oikeutti kidnappaukset, kidutuksen, laittomat pidätykset, sotaoikeuden ja salaiset vankilat kumoten habeas corpuksen ja militarisoiden poliisivoimat (sisäisen kontrollin) toimien näin vastoin Posse Comitatusta (poliisivoimat siviilien hallussa). Se oikeutti Valkoisen Talon ajatuksen diktatuurisesta voimasta, johon sisältyy käskyjen toimeenpanovalta ja presidentin allekirjoittamat lausunnot; siviilioikeuksia loukkaavat isänmaalliset teot, sisäisen valvonnan ja henkilötietojen kaivelemisen; median ja journalismin valvonnan; internetsensuurin, yleisvaltakunnalliset pidätysleirit ja perustuslainvastaiset avioliittolain korvikkeet; kotimaan rahanahneiden iskuryhmien ja tiedustelun ulkoistamisen yksityisille vartiointiliikkeille; ammattiliittotoiminnan häirinnän, ICE (Immigration and Customs Enforcement) ratsiat ja Homeland Security Gestapon toimeenpanemat maastakarkoitukset.

Purkuräjäytysten aalto, joka kaatoi globaalin finanssijärjestelmän ja romahdutti Yhdysvaltain talouden, sytytettiin Federal Reserve:in, Valtionvarainministeriön, Valkoisen Talon, Kongressin ja avain asemassa olevien talouslaitosten johtavien virkamiesten toimesta hyvin sijoitetuilla taloudellisilla räjähteillä. Tie subprime räjähdysten aallolle siloteltiin lakeja purkamalla ja taloudellisten liittymien valvontaa höllentämällä. 11. syyskuuta 2001 arviolta $240 miljardia dollaria siirrettiin vaivihkaa notariaattiraha ”järjestelynä” M2/M3 rahavaroihin, George H.W. Bushin ja Federal Reservin puheenjohtajan Alan Greenspanin vuonna1991 luomiin laittomiin obligaatioihin. Pankkitoimilaitokset, joka rahoittivat tuon subprime operaation avasivat maanlaajuisen asuntolainavähittäiskaupan saaliinhimoisille käteislainoille, jotka leviteltiin keinotteleviin kantaosakkeisiin, hedge funds:eihin ja johdannaismarkkinoille - - HSBC, UDS, Credit Suisse First Boston, Triad Guaranty Trust Insurance Corp, Deutsche Bank, Citigroup, Bank of America, Chase Manhattan, carlyle group and Goldman Sachs.

9/11 iskua seuraavien neljän kuukauden aikana rahavaranto kasvoi $650 miljardia, mikä on suurin yksittäinen rahataloudellinen ryöpsähdys nykyaikana. Pumpattuaan $3 triljoonaa dollaria (3 x 10^12 USD) ylimääräräistä maksukykyä talouteen - 32% kasvu rahavarantoihin sitten vuoden 1994 - tämän operaation talousjohtajat loivat tätä pääomaa vastaavan rahataloudellisen ”tarpeen” (Ten-Year Treasury Notes) Kymenvuotisilla Valtionvarain Velkakirjoilla, jotka erittäin koordinoitua strategiaa noudattaen kanavoitiin riskialttiille subprime (finanssitermi vähemmän kuin top maksukykyiselle lainanottajalle) markkinoille. Tarvittiin suuri joukko erilaisia taktiikoita, joilla kierrettiin taloudellisia sääntöjä ja pysäytettiin vastatoimia, jotka olisivat estäneet (halutun) systemaattisen romahduksen – tällaisia taktiikoita edustaa muun muassa Valkoisen Talon kanne, jolla estettiin valtion säännöstöjä vahvistamasta lakeja saaliinhimoisia lainanantolakeja vastaan.

Yksilöt ja instituutiot, jotka romahduttivat neuvostotalouden ja ryöstivät valtionvarannon olivat ennen 9/11 iskua talouspetos-tutkimusten kohteina; useat liitovaltion virastot keräsivät todisteita heitä vastaan epäillen yhteyksistä jopa 280000 tonniin varastettua kultaa (??? - isovimma epäilee desimaalivirhettä). Nämä tutkimukset keskeytettiin lopullisesti kaikkien aihetta koskevien todisteiden tuhouduttua 9/11 kohteiden varastoissa. World Trade Centerit 1 ja 2 muuttuivat 10 sekunnissa hiilipölyksi, WTC 7 romahti 7 sekunnissa, WTC 6, joka toimi varastona $240 miljardille dollarille laittomia obligaatio-talletustodistuksia räjäytettiin ja Laivaston tiedustelupalvelu Pentagonissa luhistettiin - - näin ollen hävitettiin kaikki todisteet niitä samoja yksilöitä vastaan, jotka tapahtumien edellä rahoittivat ja toimeenpanivat Yhdysvaltojen hallitun hävityksen.

Nämä ovat ”hallitusjärjestelmänvaihdon” – sen psykopaattisen julistuksen - arkkitehdit, joka sallii rikollisten kaataa hallituksia, murhata siviilejä ja ryöstää itsenäisten valtioiden omaisuuden – Richard (Dick) Cheneyn sanoin ”koska me pystymme”.
Lakia noudattavissa itsenäisissä valtioissa nämä kumoukselliset saisivat aiheellisesti pelätä syytteeseenpanoa maanpetoksesta ja sotarikoksista. Täällä (Amerikassa) he ovat järjestäneet itselleen immuniteetin ja mahdollisuuden murskata eriävät poliittiset mielipiteet tuhoamalla Yhdysvaltain perustuslain ja uudelleen järjestäen lain.

Eettiset mielet (henkilöt) eivät laadi salaisia suunnitelmia ”marssittaakseen” ihmiskunnan maailman diktatuuriaan tai juoni valtiollisen itsenäisyyden tuhoa hallitakseen maailmaa. Ihmiset, joilla on toimiva omatunto, eivät organisoi massamurhia, lavasta terrori-iskuja, aja talouksia konkurssiin ja syrjäytä hallituksia. Nämä rikokset ihmisyyttä vastaan ovat rikollisen hulluuden manifesteja. Harhat paremmuudesta, kumouksellisuus, pakonomainen valehtelu, varkaudet, kidnappaukset, kidutus ja joukkotuho viittaavat kliinisiin psykopatian ja vakavan epäsosiaalisen luonnehäiriön oireisiin.

Minkä tahansa keskitetysti hallitun systeemin suurin vaara piilee siinä kuinka helposti tyrannit voivat sen kaapata. Jo pelkästään tämä on hyvä syy hajauttaa globaali finanssijärjestelmä, monipuolistaa kansalliset valuutat, ja jokaisen kansallisvaltion perustaa rahan – ja luoton julkinen valvonta. Kansainvälinen sitoumus perustuslaillisten siviilioikeuksien suojelun vahvistamiseksi jokaisessa maassa on aloitettava kumoamalla totalitaariset ”anti-terrorismi” lait ja ”ylikansallisen itsenäisyyden” laiton arkkitehtuuri.

lähde: http://onlinejournal.com/artman/publish/article_5096.shtml

KIELEN MUOKKAAJIEN USKOMATON VALTA

Hommafoorumista arkistoitu hieno kirjoitus.
Kirjoittaja: "Puputti"
16.01.2009, 13:26:02

Minulla on kaksi teoriaa siitä, miksi radikaali vihervasemmisto on saanut äärinäkemyksensä maahanmuuttoa ja etnisiä asioita koskevan politiikan valtavirraksi kaikkialla lännessä. Nämä teoriat ovat kuin saman kolikon kaksi puolta, tavallaan saman asian kuvaaminen eri tavoilla.

Ensimmäinen on natsikortti, kuten sen pöllämystynyt kuvaa. Hitlerin jättämät traumat eurooppalaisille olivat niin voimakkaita, että natseista pyritään erottautumaan kaikin mahdollisin keinoin. Koska natsit väittivät puolustavansa eurooppalaisia ja eurooppalaisuutta, voidaan tosiasiallinen eurooppalaisuuden puolustaminen tänäkin päivänä liittää mielikuvin natseihin. Mitään oikeaa yhteyttä ei edes tarvitse olla, jotta leimaaminen onnistuisi.

Toinen teoriani on vihervasemmiston pakkomielteenomainen kiinnostus kieltä kohtaan. Vihervasemmistoa kiinnostavat sanoihin ladatut mielleyhtymät enemmän kuin sanojen tosiasiallinen merkitys. Vihervasemmistoa usein kiinnostaa enemmän se, mitä sanoja käytetään, kuin se mitä niillä yritetään sanoa. Tämä on irrationaalista, mutta se toimii politiikassa. Vihervasemmistolaiset, pseudofeministit ja heidän kaltaisensa ovat lähes ainoa taho, jota kiinnostaa muokata kieltä. Siksi näille on annettu siihen lähes vapaat kädet. Jos muut kuin vihervasemmisto lataavat sanoihin omia mielleyhtymiään, sana menee "pilalle", sen käyttöä aletaan pitää sopimattomana, tai se halutaan jopa kieltää. Tästä esimerkkinä vaikkapa etnisten tai muiden toiseutta edustavien ryhmien nimitykset kuten "neekeri" tai "mustalainen".

Toisaalta vihervasemmisto itse muokkaa sanoja härskisti, jos siitä on heille hyötyä. Sanat kuten "fasismi", "rasismi" ja "natsismi" on otettu käyttöön leimatermeinä, niiden merkitystä ja käyttöä on moneen kertaan muutettu siten, että niillä on voitu leimata radikaalin vihervasemmiston viholliskuvia, lähinnä länsimaalaisuuden eri puolien puolustajia. Tässä tullaan jälleen natsikorttiin. Se on tarkoituksella tehty poliittinen ase, se on tehty kieltä muokkaamalla, ja vihervasemmistolle vastaava kielenmuokkaus on tapa.

Vihervasemmistolla ei juuri ole kilpailua kielen muokkauksessa. He ovat saaneet sen alueen, josta ovat kiinnostuneita. Kaikki muut ovat ilmeisesti olleet pikemminkin kiinnostuneita asiakysymyksistä. Kaikki muut valtapolitiikan toimijat, jotka ovat ottaneet oppia tästä tehokkaasta vaikutuskeinosta, jatkavat vain samoilla linjoilla, kehittävät uusiokieltä eteenpäin, ajavat radikaalin vihervasemmiston asiaa torjumalla sanoja ja keksimällä uusia. Siihen perustuu vihervasemmiston valta.

Se on uskomatonta valtaa sillä tavalla, että sitä ei uskoisi. Sitä on vaikea huomatakaan. Kielen muokkaajien valta on "näkymätöntä", emmekä yleensä ole tietoisia siitä. Tässä vallankäytössä ei suoraan anneta uusia mielipiteitä sanoiksi puettuna informaationa, vaan näkemykset istutetaan sanojen merkityksiin ja sanoihin kiinnitettyihin mielleyhtymiin. Jos pysyt sanoissasi, mutta toinen muuttaa niiden merkityksen, muuttuu myös se mitä yrität sanoa. Jos sanot sanan ja pysyt sanasi takana, mutta toinen demonisoi sen sanan, hän demonisoi sinut. Jos sinulla on tottumus puhua jostain aiheesta, mutta toinen kieltää siihen parhaiten soveltuvat sanat, menetät tavallaan osan puhekyvystäsi. Nämä olivat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta tähän tapaan se toimii.

Miten sitten nykypolitiikan kriitikkojen pitäisi toimia asian kanssa? Olemme varmasti tyytymättömiä kielen muokkaamiseen, mutta miten sitä voisi vastustaa?

Emme voi jättää kielen kenttää vihervasemmistolle ja valtapolitiikalle. Meidänkin on alettava muokkaamaan aktiivisesti kieltä. Sen ei saa antaa viedä mukanaan kielen herättämistä tunnetaipumuksista rakennettuun kuvitteelliseen maailmankuvaan, kuten vihervasemmistolla. Myöskään emme saa erota muiden käyttämästä kielestä, jotta se ei jäisi sisäpiirin jargoniksi. Emme saa alkaa tehdä kokonaan "kilpailevaa" kieltä, vaan meidän on lähdettävä siitä mikä on, ja näennäisesti sen ehdoilla. Eli missään nimessä emme saa vain asenteen vuoksi "tehdä kaikkea päin vastoin kuin vihervasemmisto".

Seuraavassa on muutamia alustavia ehdotuksiani:

•Epäsanojen turmelu. Monikultturistien itselleen tärkeistä asioista käyttämien nimitysten ja ilmausten, kuten "monimuotoisuuden rikkauden" ja jopa "monikulttuurisuuden" jatkuva sarkastinen käyttö on erittäin tehokasta. Sillä epä-mystifioidaan sanoihin asennetut viittaukset ihmeellisiin aarteisiin tai moraaliulottuvuuksia, joilla ei ole todellisuudessa mitään merkitystä, tai jotka ovat vääriä. Esimerkiksi "monikulttuurisuudesta" on jo ehdotettu luopumista (vain sanana, valitettavasti). Me emme saa kuitenkaan luopua siitä, vaan meidän tulee edistää sen pysymistä käytössä haluamassamme merkityksessä ainakin toistaiseksi. Tosin lainausmerkit auttavat "monikulttuurisuuden" todellisen laidan ymmärtämistä.

•Sanojen varaaminen on myös todella kannatettavaa. Sanojen varaaminen on sitä, että otetaan yleiskielen sana, josta tehdään monikultturismikritiikkiin liittyvä käsite. Yleiskielen sanaa ole helppo poistaa yleisestä käytöstä pelkäksi leima-aseeksi, vaan todennäköisesti sana jää yleiskieleen, ja sen jatkuva yleiskielinen käyttö epädramatisoi sitä, eli "puhdistaa" sitä leimoista. Yleiskielen sanoissa on usein myös vuosikymmenten tai -satojen aikana kertynyttä mielleyhtymä-ainesta, jota ei voida koskaan täysin "kaapia" pois, vaikka sana onnistuttaisiin jopa lähes täysin varaamaan. Siksi nimimerkkien, järjestöjen tai muiden tahojen nimien kannattaa tässä vaiheessa olla yleiskieltä. Tästä esimerkkinä Homma.

•Sanojen ennallistaminen Faktuaalisesti paikkansapitämättömien, röyhkeiden leimatermien, kuten "natsin", "fasistin" tai "rasistin" leimojen ottamista emme saa koskaan hyväksyä. Emme saa sanoa, että "jos todellakin tarkoitat rasistilla tuota, niin olen sitten mielelläni rasisti". Tämä olisi sama asia, kuin ajaa itse eteenpäin rasisti-termin väärinkäyttöä ja äärivasemmistolaista kielenmuokkausta. Vihervasemmistolle ensiarvoisen tärkeitä leimatermejä meidän tulee käsitellä niiden alkuperäisen merkityksen mukaan, eli torjua niiden väärinkäyttö tyystin. Leimatermien mielleyhtymät ovat usein niin voimakkaita, että emme voi mitenkään voittaa niitä hyväksymällä ne kuvaamaan itseämme, ja alkamalla määritellä niitä uudelleen. Meidän on vain pidettävä ne ennallaan.

•Sanojen vaihtaminen on myös tärkeää. Sanojen vaihto tarkoittaa tässä sitä, että jos termiin, jolla esimerkiksi perustelemme jotain meille tärkeää asiaa, kertyy liikaa vääriä mielleyhtymiä (joita valtapolitiikan tukijat niihin jatkuvasti yrittävät istuttaa), meidän täytyy käyttää muita termejä. Jokaista käyttämääsi sanaa voit periaatteessa miettiä tässä mielessä. Jos haluat kuvata jonkin ilmiön myönteisesti, käytä sanoja, jotka pitävät natsikortin heiluttamisen mahdollisimman vaikeana. Esimerkiksi älä sano puolustavasi isänmaatasi, vaan sano, tilanteesta riippuen, puolustavasi alkuperäistä kulttuuria, kotiseutua tai jotain muuta. Esimerkin isänmaa on "huono" sana. Se ei liity rasismiin millään tavalla, mutta siihen liittyy monilla mielleyhtymiä talvisotaan, skineihin yms. Jos haluat pelastaa isänmaasi, haluatko pelastaa isänmaasi vain pelkän isänmaa-sanan? Sanoista voidaan luopua, ei tavoitteista. Eivätkä ne sanat kuitenkaan katoa, vaikka emme julkisuudessa niiden kanssa patsastelisi.

•Sanojen "kaappaus". Meidän tulee "kaapata" itsemme ja ajatustemme kuvailua varten sanoja ja ilmauksia, joita vihervasemmisto käyttää itsensä ja ajatustensa kuvailuun. Tällöin vihervasemmiston on paljon vaikeampi leimata meitä, ja toisaalta meistä huomaa silloin helpommin, että emme asetu ainakaan vastakkaiseen ääripäähän. Tämä ei ole useimmiten edes moraalisesti "varkaus", koska monet meistä aivan oikeasti ovat vaikkapa sosialisteja tai luonnonsuojelijoita, eikä vihervasemmistolla ole mitään yksinoikeutta näihin nimityksiin. Emme saa pelätä näitä sanoja vain siksi, koska vihervasemmisto on käyttänyt niitä, joitain väärinkin. Meidän ei tarvitse yrittää sanojen tasolla erottautua esimerkiksi vihervasemmistosta pelkän toiseuspoliittisen erimielisyyden vuoksi, koska erottautuminen leimaa meidät paljon kauemmaksi. Sama koskee kuvallisia symboleja. Esim. ne kriitikot, jotka ovat vaikkapa sosialisteja, voivat ja heidän ehdottomasti kannattaa käyttää sosialistista symboliikkaa. Jos sosialistimme ovat aidosti sosialisteja, eivätkä turhaan erottaudu vain toiseuspolitiikan vuoksi, voivat he siten saada muutkin sosialistit käsittämään, että sosialistille on täysin luonnollista kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa.

•Uudissanat. Tämä on ehkä vaikein asia, josta en ole varma itsekään, ja siksi jätin sen viimeiseksi. Meidän tulee luoda (tai ottaa käyttöön harvinaisia) täysin neutraalin, jopa humaanin kuuloisia uudissanoja sellaisten välttämättömien asioiden kuvailuun, joihin ei vielä ole yleisiä sanoja. Tällainen on vaikkapa nimim. Anti-Utopistin eräästä teoriasta lainaama "vihreä meemi". Tosin tämän esimerkin värikoodaus on vähän ongelmallinen, koska väreihin liittyy varsin voimakkaat poliittiset mielleyhtymät. Muilta osin, ei-välttämättömissä tapauksissa, en osaa vielä ottaa kantaa uudissanoihin. Periaatteessa uudissanan tekeminen on loistava tilaisuus päästä säätelemään sanan mielleyhtymiä. Ainakaan itseään kriitikkojen ei pitäisi alkaa nimittää uudissanoilla. "Netsi" on ikävä esimerkki tällaisesta, ja sen käyttö tulisi heti lopettaa. Se on tietysti täysin humoristinen, ja osoittaa kykyä itse-ironiaan, mutta monet vaikuttajat ja mediat ymmärtävät tarkoituksella väärin kaiken minkä voivat.